Di'annon aikainen materiaali ei kuulu minun suosikkeihin vaikka hyviä levyjä iron maiden ja killers ovatkin. Sama koskee NPFTD, FOTD:ia ja Blazen aikaisia.
Brucen paluu on taas siitä huonoimmasta päästä. Brave new worldilta löytyy muutama erittäin hyvä biisi mutta Dance of death ei enää minun soittimessa enää paljon vieraile.
Eli jäljelle jää Number of the beast ja "Maidenin menestynein jakso". Oletan että siihen jaksoon kuuluu Piece of mind, Powerslave, Somewhere in time ja Seventh son of a sventh son. Tässä on neljä helvetin hyvää levyä mutta niitä on vaikeata verrata yhden levyn kanssa.
POM on minun suosikkini, mutta kun SIT, Powerslave ja SSOASS eivät yllä NOTB:in tasolle niin annoin ääneni NOTB:lle
Kyllä se on tuo Maidenin menestynein aikakausi, eli 1983-88. Piece of Mind, Powerslave, Somewhere in Time ja 7th Son... Loistavia levyjä jokainen. Tällä aikakaudella on tuotettu suurin osa omista suosikkikappaleistani, joten minulle tämä on ilmiselvä valinta. Toki muutkin aikakaudet miellyttävät, mutta 83-88 on kuitenkin se kaikkein paras.
Vaikke sitä nyt kysytäkään, niin vähiten miellyttävä on Blazen aikakausi, eli 1995-98. Blazen ääni ei kuulu suosikkeihini, ja hänen aikaisillaan levyillä on monia sellaisia biisejä, jotka minä kenties olisin jättänyt pois kokonaan.
Last edited by Dunadan on Wed Oct 20, 2004 21:22, edited 1 time in total.
^^^ Oli tai ei, mutta vastasin TNOTB.
Levy millä Maiden pääsi Britanniasta eurooppaan ja euroopasta jenkkeihin...
Tähän aikaan Brucen ääni oli, kuten jotkut ovat kuvailleet - hiomaton helmi. Omasta mielestäni raakuudessaan parasta Brucea, vaikka tekniikan puolella ei ollakaan samalla tasolla, kuin tänä päivänä.
Mutta joku äänenväri siinä Brucen laulussa oli TNOTB:lla ja livenä noihin aikoihin, mikä putoaa aivan täysillä allekirjoittaneeseen!!!
"You'll never hear Maiden on U.S. radio, MTV and certainly never see them in a reality show."
- Bruce Dickinson on Ozzfest
Musiikillisesti paras aika on tottakai tuo menestyksen aika. Tyylillisesti, josta johonkin aikaan täällä laudalla puhuttiin, ei ehkä ollut tuohon aikaan ihan parasta. Esim. Adrian muistutti 7th sonin aikaan jollain livevideoilla puusta pudonneelta pöllöltä . Itse en tuota aikaa elänyt, tai no 7th son julkaistiin jonkin aikaa syntymäni jälkeen, eli sen aikaisista fiiliksistä en osaa sanoa.
Diannon ajan pilaan vielä vähän lapsen kengissä olleet sävellykset. 90-luku meni ensiksi osin huonojen biisien merkeissä ja tämään jälkeen Blazen kanssa. Tämän hetkinen Maiden tosin vielä parilla DoDin kaltaisella lätyllä nousee omasta mielestäni kultaisen kasariajan saappaisiin ellei jopa sen ohi.
Tuo menestyksen aika iskee kyllä kovimmin. Di'Annon aika oli myös kelpoa. Brucen paluu rulettaa myös mutta Blaze sukkaa suoraan sanottuna vaikka äijän ajalta löytyy muutama oikeastikin loistava kappale.
Ei yhtään huonoa albumia, eikä edes montaa nihkeää biisiä.
Innovatiivisuus ja soitannollinen virtuositeetti huipussaan.
2. Di'Anno
Hyvin lähellä ykkössijaa.
Killers kuitenkin heikompi kuin mikään 83-88 ilmestynyt levy.
Fiilis korvasi taidon.
Di'Annon laulu enemmän mun mieleen, lähinnä juuri fiilispuolen vuoksi.
3. Blaze
VXI järkyttävän huono.
TXF on huomattavasti parempi kuin NPFTD ,FOTD, TNOTB tai BNW.
Koska pidän TXF:ia myös DOD:ia parempana, nousi tämä aikakausi kolmanneksi.
___________________
Loput kolme aikakautta on tosi vaikea laittaa järjestykseen, joten sovitaan niiden olevan jaetulle 4. sijalla.
TNOTBista kaikki tulikin sanottua jo albumitopicissa.
Dickinsonin laulu parani Piece Of Mindiin tultaessa.
McBrainia pidän parempana rumpalina.
Koko bändin soitto parani TNOTB:n ja POM:n välillä.
Ainoastaan kaksi viiden tähden biisiä: The Prisoner ja Total Eclipse.
Epätasaista jälkeä.
90-92
Livetallenteet lähes luokattomia, joka johtuu tosin osin settilistoista.
Gers huonoin kitaristi Maidenissa sitten v.-80.
Levyillä todella epätasaista materiaalia.
Muutama helmikin löytyy, mutta pääosin sävellykset huonon ja keskinkertaisen väliltä.
Dickinsonin laulusoundi ei toimi.
Brucen paluu alkoi upeasti Ed Hunter-kiertueella.
Jatkui todella nihkeästi BNW:n merkeissä.
DOD on huomattavasti parempi, mutta levy kuluu käytössä todella nopeasti.
Starstruck wrote:
Gers huonoin kitaristi Maidenissa sitten v.-80.
No, en nyt muiden takia sano täyttä mielipidettäni, mutta Gers ensimmäistä kertaa kuultuna soittamassa Adrianin sooloja oli kaikkien aikojen suurin Maideniin liittyvä järkytykseni, heti Blaze Baileyn jälkeen...
Nyt on Janick hieman parantanut soittoaan...
"You'll never hear Maiden on U.S. radio, MTV and certainly never see them in a reality show."
- Bruce Dickinson on Ozzfest
Minulle Maiden oli soitannollisesti tiukimmillaan 1981-1982, sen ajan bootlegeissa on uskomaton meininki ja draivi päällä. Siitä eteenpäin keikat ovat olleet "Varman päälle vedettyjä", hiukan rutiininomaisia vetoja. Tämä siis usean sadan kuullun keikan perusteella.
Myös sen ajan nahkaa ja niittejä lookki on juuri oikeanlainen, myöhemmät trikooasut olivat järkyttäviä.
Eipä ole mikään yllätys jos maidenin kultavuodet saa 90% äänistä.
Koska silloin tehtiin Iron Maidenin parhaat albumit, biisit, ja
Brucen ääni oli parhaimmillaan.
Vaikea äänestys.. Jokaisessa on hyviä puolia sekä huonoja.
Jos oisi voinut "sekoitella" näitä vaihtoehtoja niin:
- Brucen laulutyyli oli parhaimmillaan Number of the Beast aikoihin ja
90-luvun alussa.
- Parhaat biisit olivat 80-luvulla tai kulta-ajalla (82-88). Muutamia poikkeuksia on. Fear of the darkilla on helkkarin kovia biisejä kuten myös No Prayerillä.
- Brucen livetyyli parhaimmillaan 90-luvun alussa lukuunottamatta Real live tour (vai mikä se olikaan?) - kiertueen joitain vaiheita (esim. Real Spit One).
- Meno ja meininki oli Number of the Beast - Seventh Son levyillä parasta.
Ihan pelkän Number of the Beast kappaleen ja sen levyn aiheen ansiosta äänestin tätä.
Kyllä noi TNotB ja kulta-aika oli ehdottomat huiput. Tuona aikana Maiden toi heavyyn eniten uutta särmää ja loi läjän mahtavia biisejä.
Kaikki studioalbumit 666:sta 7th Soniin ovat (ainakin mun mielestäni) yksinkertaisesti täydellisiä.
Yksikään aikakausi ei mielestäni ole erityisen huono, mutta viime vuosien tuotanto ei iske enää ihan niin kovaa, kuin toi "kultaisten vuosien" aikanen.
1. Kulta-aika
lyhyesti sanottuna suurimmat hitit ja nuoruuden voima. erinomaset live kiertueet, paljon paremmat kuin 90-luvun alussa olleet nihkeät tulkinnat.
Äänestin menestyneintä jaksoa, tämähän on selviö. Syynä yksinkertaisesti se, että bändi oli tuolloin kovimmassa vedossa, putkautti ulos kovan sarjan heviklassikkoja.
TNOTB, sekä loput Brucen laulamat ovat mielestäni melkein samalla viivalla, DiAnnon laulamat levyt jäävät näistä vähän ja Bayleyn aikakausi tulee viimeisenä.
Tarkasti, jos katsotaan niin vuodet 1986-1988. Maiden teki silloin kaksi maailman parasta albumia. 99-jälkeinen meininki on myös ollut ainakin toistaiseksi mahtavaa.
Mitähän oisin vastannu, no tietenkin tuo menestys jakso 83-88! Tuolle ajalle mahtuu niin kova neljän levyn putki, että ei mitään rajaa. Joten turhapa sitä tässä sen enempää tarvitsee hehkutella.
1. Vuodet 83-88 ehdottomasti. Silloin Maiden julkaisi neljä parasta levyänsä. Maiden oli kertakaikkiaan täydellinen.
2. The Number of the Beast. Maidenin viidenneksi paras albumi ei paljon edellä mainituille häviä.
3. Brucen paluu. Brave New World oli hyvä comeback ja Dance of Death vielä askeleen parempi. Bändi oli/on lähes kulta-ajan vireessä. Mukaan mahtuu myös loistava livealbumi Rock in Rio.
4. Di'annon aika. Debyytti selvästi Killersiä parempi. Bändin sävellykset eivät olleet vielä kehittyneet huipputasolle ja Bruce on selvästi parempi laulaja kuin Paul. Muutaman loistokappaleen saivat väännettyä. Nuoruuden energiaa löytyi.
5. Vuodet 90-92. Niukka tappio Di'annon ajalle. Materiaali oli liian epätasaista. Brucen laulu oli heikoimmillaan.
6. Blazen aika. Molemmat levyt ovat Maidenin heikoimmasta päästä. Blaze ei paljoa laulajana vakuuta.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
^ Tässä toinen Maideniin liittyvä asia joka jakaa mielipiteet. 90-92 vuosina toisten mielestä Brucen laulu parhaimmillaan, toisten mielestä heikoimmillaan.
1. 83-88. Aika selviö että tuo tätä äänestystä johtaa. Neljä levyä, kun muissa korkeintaan kaksi. Kuitenkin, käsittämätön putki, loistavia levyjä kaikki, ja todella vähän "huonoja" biisejä.
2. Brucen paluu. Mitä jos Bruce ei olisikaan palannut, missä tilanteessa Maiden nyt olisi? Brave New World ja Dance Of Death muutenkin loistavia levyjä.
4. Vuodet 90-92. No Prayer For The Dying, parempi entä Powerslave, Piece Of Mindin ja Somewhere In Timen kanssa aika tasoissa. Fear Of The Dark, epätasainen levy, jossa on hyviä ja huonoja biisejä.
3. The Number Of The Beast. Loistava levy. Ei oikeastaan yhtään huonoa biisiä, paitsi Gangland, muut onkin sitten rautaa.
4. Vuodet 90-92. No Prayer For The Dying, parempi entä Powerslave, Piece Of Mindin ja Somewhere In Timen kanssa aika tasoissa. Fear Of The Dark, epätasainen levy, jossa on hyviä ja huonoja biisejä.
5. Di'Annon aika. Paljon hyviä biisejä, esim. Phantom, Remember Tomorrow. Itse tykkään enemmän Brucen laulamina.
6. Blazen aika. En juurikaan pidä Blazen äänestä. Toki hyviäkin kappaleita löytyy, kuten Sign Of The Cross, Futureal ja The Clansman (Freedom huuto kuulostaa aika kehnolta). Rock In Rion Clansmanista ja Sign Of The Crossista pidän, yllätys yllätys enemmän.
.. Ja muistakaa berustella. omat perustelut laitan itse myöhemmin..
. Itse en tuota aikaa elänyt, tai no 7th son julkaistiin jonkin aikaa syntymäni jälkeen, eli sen aikaisista fiiliksistä en osaa sanoa. 
