Mercyful Fate

[Hammer]

Mahdollisuudet Mercyful Faten comebackiin ovat olemassa, vaikka mikään ei ole varmaa asian suhteen. Jos vielä yksi levy ja kiertue toteutuisi, sehän olisi paras uutinen musiikin saralla pitkiin aikoihin.

King Diamond kommentoi Mercyful Fate -kysymystä hiljattain näin:

KING DIAMOND: If my back had been fine, I don't know if I would have done anything with MERCY as KING DIAMOND would have been very busy. It's a long story, you know, and it goes back to when the downloading went nuts. "Abigail II" was about to come out and we lost tour support for the first time ever and had to re-negotiate our contracts. We ended up finding a new way to record and keep the same quality and that was by using Andy's [La Rocque, guitar] pro studio in Sweden. That way KING DIAMOND's recording costs went down, and if we hadn't had found that solution, we would have had to stop. MERCY is a different scenario. You know, Andy is not part of MERCY so he is not going to put his equipment at the disposal of MERCYFUL FATE for free. MERCY has never sold or done the same big tours as KING DIAMOND — it was always smaller. Therefore MERCY has a smaller budget than KING DIAMOND and always has, and in this scenario, right now, MERCY has a much smaller budget but with higher recording costs. That means that doing a MERCY album, you are not going to make a penny. I love doing what I do and certainly I am so blessed to live off my hobby. But you still have to pay your bills, since this is your job as well as your hobby. You just can't take a year off the calendar and say "Let's do a MERCY album" and tour knowing you are not going to make a dime. If I was financially independent, I would love to do it. You just can't, you couldn't, for instance, stop working for a year and say, "I am going to ride my bike for a year just because I love it." You probably wouldn't have a home to come back, you have to pay your bills but that's just life. That's why MERCY is in a dilemma, but who knows if there was suddenly a time where KING DIAMOND was off. If by chance some of the guys said "Hey, man, let's take a year off to work on other things," and everyone agreed. Then I might say, "Hey, I want to do something with MERCY", because then the time would be there. I would have no money coming in anyway and it was okay with everyone then I would love to do it. Because as it is, MERCYFUL FATE wouldn't have to work with our lawyers to get a deal because we do have a deal. We are signed with Metal Blade for the U.S. and Massacre for Europe with MERCYFUL FATE so there is a deal and it's done but no albums have been done on that deal. We didn't take any advances because we weren't sure whether we are going to release a new album or not and then end up not doing it. So nothing has been done; it's just laying, but it's ready and we did that exactly for that reason. If suddenly the situation presented itself six months from now, then let's do it, but if we don't have a deal then it's impossible to do it. Because then you have to search for a deal and that could take forever. By then the opportunity to do it could be gone, so we got the deals done so can do it when the time is right. Let's just say that downloading put MERCYFUL FATE into hibernation for awhile. But if the right opportunity arose, then yes, let's do it. I can guarantee you that it won't be one of those reunion deals because we never broke up. I see it as hibernating for a while but we will see what the future brings. It's definitely not finished, at least in my book.

Lähdettä en nyt muista, sillä Coven Worldwiden -sivut ovat tällä hetkellä jumissa. Akiman postasi tuon Invisible Guestsiin, joten sieltä tuon lausunnon kopioin.

[P.K.]

Ai saatana. Tämähän passaisi! Mercyful Fate on mulle ainakin henkkohtaisesti tärkeämpi kuin ite Kingin soolo. Kunhan vaan keikkaa vielä tulisi.

Is it Satan's fall?
NO... IT'S SATAN'S CALL!!!!!!!!

[Vekkuli]

Ai helvetti, että maistuisikin.

Is it Satan's fall?
NO... IT'S SATAN'S CALL!!!!!!!!

All heil Satan!
YES, HAIL SATAN!

[Stratocaster]

Mercyful Fate on mulle ainakin henkkohtaisesti tärkeämpi kuin ite Kingin soolo.

Samat sanat. Mercyful Faten riffit ovat jotain niin helevetin nerokasta ettei mitään järkeä!

[Viper]

Mercyful Fate on mulle ainakin henkkohtaisesti tärkeämpi kuin ite Kingin soolo.

Samat sanat. Mercyful Faten riffit ovat jotain niin helevetin nerokasta ettei mitään järkeä!

Parastahan bändissä on se, että saavat yhteen 5 minuutin kappaleeseen enemmän hyviä riffejä, kuin keskiverto heavy-pumput koko albumille.

EVIL \,,/

[Stratocaster]

^ Nimenomaan. Kun ensimmäistä kertaa Don´t Break the Oathia kuuntelin niin mietin että "kyllä nyt on hyvän riffin käsite saanut aivan uuden merkityksen, mikään ei tunnu enää miltään!"

[Vekkuli]

Parastahan bändissä on se, että saavat yhteen 5 minuutin kappaleeseen enemmän hyviä riffejä, kuin keskiverto heavy-pumput koko albumille.

Vähän on kahden ekan jälkeen mennyt suorempaan linjaan, laadun kuitenkaan kärsimättä. Noin periaatteessa olen kuitenkin todella lujaa samaa mieltä. Etenkin Melissan riffiorgasmi on sellaista, etten usko minkään muun albumin ikinä pystyvä kohdallani vastaaviin tunteisiin.

Ja sopii tosiaan laskea At the sound of a demon belliin riffimäärä ja katsoa sen jälkeen kauankos se biisi kestikään. Ja kun noista riffeistä enin osa on vielä törkeän hyviä ja kokonaisuuskin pysyy kasassa niin vähemmästäkin puistelee päätään.

Itsellekkin Faten hieman rosoisempi ilmaisu on ollut lähempänä sydäntä kuin soolotuotanto, vaikka siitäkin tykkään hitosti. Shermann/Denner kitaristikaksikko MF:ssä menee meitsin kirjoissa jo asteikolle Murray/Smith. Vaikka melodioissakin on havaittavissa upeaa tyylitajua niin etenkin Shermannin riffikynä on tajuton!


Olisi pitänyt lähtee 98 kavereiden kanssa Dynamoon, nyt olisi Death ja MF nähtynä. Saisivat tosiaan aktivoitua tai ainakin suoltaa pihalle sen kauan puhutun live-DVD:n!

Copypastean laiskasti vanhan henk. koht. listan, jossa sekä MF että soolo levyt.

1. MF: Melissa
2. MF: Time
3. King Diamond: Conspiracy
4. King Diamong: Abigail
5. MF: Don´t break the oath
6. King Diamond: The Eye
7. MF: 9
8. King Diamond: Voodoo
9. MF: In the Shadows
10. King Diamond: The Puppet Master

[cuomi]

Itselleni MF:n myöhemmät levyt vaatii edelleen vähän tahkoamista mutta hienoja levyjä joka tapauksessa. Melissa on se yllätyksetön ikisuosikki ja Oath yllätyksellisesti toisena, vaikka ko. levyltä löytyykin Faten koko uran timanttisin biisi, eli mikäpä muukaan kuin The Oath

"I swear to give my mind
My body and soul unreservedly
To the furtherance of our
Lord Satan designs!!"

Hell yeah, mitä tahansa uutta puskeekaan niin sitä odotellessa.

[Jeeves]

http://www.youtube.com/watch?v=E20_5rQA ... re=related

Tuossa aika hienoa matskua. Elikkä Metallica vetää cover-medleynsä itsensä King Diamondin vierailulla höystettynä. Ilman maskeja esiintyy muuten King, ei varmaan kovin yleistä herkkua.

[Hammer]

^ Mielenkiintoinen video, kiitos siitä! En ole aiemmin nähnyt Kingin esiintyvän ilman kasvomaalausta, joten tuo oli siinäkin mielessä epätavallista katsottavaa. Hyvin vetivät. Itselläni on King Diamond -bootleg San Fransiscosta vuodelta 1987, jossa viimeisenä biisinä vedetään "No Presents For James" Hetfieldin syntymäpäivän kunniaksi. Lavalle tulevat moshaamaan ja hengailemaan Lars, Kirk ja James. Aivan kuningasmatskua, vaikka taitavat Metallica-jampat olla enemmän kuin juhlatuulella.

Sitten tiedotusluontoista asiaa Shermannin tulevasta levystä:

Hank Shermannilta on tulossa sooloalbumi tänä vuonna. Aiemmin oli vihjailua, että levylle saattaisi päätyä jotain Mercyful Fatelle aiemmin sävellettyä, mutta käyttämätöntä ainesta. Levystä voi siis tulla vaikka millainen menestys. Vielä ei ole selvillä, ketä muita levyllä soittaa Mr. Shermannin lisäksi. Saattaa hyvin olla, että levyllä ei kuulla lainkaan laulajaa.

Tässä Shermmanin virallisten sivujen viimeinen tiedote levystä 6.2.2008:

FEBRUARY 6TH 2008

* Hi everyone, here's a long awaited update from my always busy HQ ; The recording of my solo album is going quite well, I've done 5 songs so far and it got in a very heavy Thrashy direction. More details on who is playing along, name of project and so on will surface in early March 08.
* Other things are in the works as well and will be revealed later this year,stay tuned for more info on this!
* I've also finished the production of Rachelle Ramm's 1st Album CITY OF SIN as well as shooting her 1st video as a director. Have a look at this location MYSPACE....
* Finally we all hope King Diamond will get the Grammy this sunday, a well deserved nomination anyway, very cool maestro!!. till nxt time // Hank Shermann

Lähde: http://www.hankshermann.com/pages/main.html

[P.K.]

Ehdottomasti parasta Mercyful Fate-livekamaa on kaikki vanhat keikat. Siis ihan 80-luvun keikat. Kuva ja ääni eivät yleensä ole kovin hifiä joten ei voi suositella silkkimunille, mutta ei sillä niin väliä. Ei nyt mitään Venom-huitomista noiden keikat ollut ainakaan.

-King: What is that?
-Crowd: Cross
-King: What?!
-Crowd: Cross!
-King: And what should we do about it?
-Crowd: Burn it
-King: WHAT?!
-Crowd: BURN IT!!!!

Risti lähtee liekkeihin ja samalla lähtee EVIL...

[Iron Constable]

Aika karuahan toi Kingin teksti on. Ei tehdä levyä, vaikka diili onkin, koska levynteko maksaa, eikä sitä myydä tarpeeksi, että homma olisi kannattavaa. Aika mielenkiintoista oli sekin, että King Diamondin omakin levynteko olisi loppunut, ellei Andy olisi antanut studiotaan maksutta käyttöön. Ei oo helevetti helppoa. Se ei Mercyful Faten kanssakaan mikään legendastatus riitä tuomaan leipää pöytään ja saamaan bändiä studioon. Maksavat asiakkaat puuttuvat, pari innostunutta Suomalaista ei pitkälle riitä.

MF on itselle aina ollut se Kingin rumempi pikkuveli. Kyllähän mä olen ton tupla C-kassun missä on Melissa ja Don´t Break The Oath kuluttanut loppuun, mutta eivät ne koskaan mitään järkyttäviä säväreitä tehneet. Hyviä levyjä, mutta itsellä suurin osa King Diamondin tuotannosta painelee ohi. Yllättäen parhaiten MF:n levyistä tämmöselle pehmolle maistuu In The Shadows, joka on helkkarin kova, menee ihan kärkeen Kingin tuotantoa kokonaisuutena tarkastellessa. Levy on muutenkin lähimpänä King Diamondin soundimaailmaa, joten sinänsä tuo on ihan loogista. Eihän mulla tällä hetkellä ole cd:nä kuin tuo mainittu In The Shadows ja 9, joka sitten onkin se toinen ääripää MF:n tuotannossa, aika onneton räpellys.

Ostoslistalla ovat tällä hetkellä, järjestyksessä, Time - Dead Again - Into The Unknown. Melissaa ja Oathia olen kuunnellut niin paljon aikoinaan, etteivät mahdu sadan kärkeen ostoslistalla, elleivät sitten todella edukkaasti irtoa jostain. Kun nyt eivät kuitenkaan omissa kirjoissani mitään klassikkostatusta edusta.

Edit: Tuli mieleen, että Legend Of The Headless Rider on paitsi erinomainen biisi, sillä on yksi Kingin tuotannon parhaita kohtia. Intron jälkeen n. 0:55-1.15 ->

"
I'm an undertaker
I'm a ghost in the night
I'm a coffin shaker
This graveyard site is mine "


Hrrr. *tu että toimii, mahtavaa laulua, synkkä tausta, musa + lyriikat ovat aivan täydelliset. Nerokasta.

[Viper]

Edit: Tuli mieleen, että Legend Of The Headless Rider on paitsi erinomainen biisi, sillä on yksi Kingin tuotannon parhaita kohtia. Intron jälkeen n. 0:55-1.15 ->

"
I'm an undertaker
I'm a ghost in the night
I'm a coffin shaker
This graveyard site is mine "


Hrrr. *tu että toimii, mahtavaa laulua, synkkä tausta, musa + lyriikat ovat aivan täydelliset. Nerokasta.

Komp komp. Loisto biisi. Häviää levyllään ainoastaan Is That You, Melissan? ylivoimaiselle parhaudelle (edelleenkin, mikä hiton Nothing Else Matters?).

Ja nyt kaikki hardcore-fanit tulevat polttamaan minut ristillä, kun sanon pitäväni sitä jopa Satan's Fallia parempana.

*Piiloutuu nopeasti lähimpään luolaan*

[Hammer]

Yllättäen parhaiten MF:n levyistä tämmöselle pehmolle maistuu In The Shadows, joka on helkkarin kova, menee ihan kärkeen Kingin tuotantoa kokonaisuutena tarkastellessa.

Meillä vaikuttaisi olevan aika jyrkkä mielipide-ero tässä asiassa, sillä omasta mielestäni In The Shadows on Mercyful Faten levyistä ehkä se kokonaisuudessaan heikoin. The Old Oak, The Bell Witch ja Thirteen Invitations ovat melkoisen vaatimattomia sävellyksiä KD/MF-asteikolla.

Egypt, Legend of the Headless Rider, Is That You Melissa? ja A Gruesome Time ovat kuitenkin kuningaskamaa, eikä nimikkoraitakaan huono ole. Silti MF on onnistunut muilla levyillään paremmin.

9, joka sitten onkin se toinen ääripää MF:n tuotannossa, aika onneton räpellys.

Minä taas diggaan hieman raskaamman kaman ystävänä tuosta 9:stä kuin hullu puurosta. Bjarne T. Holm mättää rummuissa sopivan aggressiivisesti ja biiseissä on potkua. Lähes yhtä hyvä kuin loistava Time-levy. Parasta Mercyful Fatea edustaa kuitenkin Mercyful Fate EP, Melissa ja Don't Break The Oath.

Ostoslistalla ovat tällä hetkellä, järjestyksessä, Time - Dead Again - Into The Unknown.

Time-levyä suosittelen kaikille vähääkään KD/MF-bändeistä pitäville. Tunnelmaltaan aivan huikea albumi. Uskoisin, että sinä löytäisit tuolta Into The Unknown -levyltä kehuttavaa, sillä levy sisältää paljon ns. hittimatskua. Dead Again puolestaan on aika outolintu bändin tuotannosta. Melankolista, synkkää ja tunnelmallista, mutta paikoin aika hidasta ja kimuranttia. Levy vaatii keskimääräistä enemmän kuuntelua, jotta sen hienouden ymmärtää.

Ja nyt kaikki hardcore-fanit tulevat polttamaan minut ristillä, kun sanon pitäväni sitä jopa Satan's Fallia parempana.

Kannattaa olla varuillaan.
Satan's Fallia parempaa biisiä ei ole Mercyful Faten tuotannossa (okei, Evil on yhtä kova), eikä oikeastaan minkään muunkaan bändin tuotannossa.


EDIT:

Toimiiko kenelläkään Coven Worldwiden viralliset sivut? Itselläni ei ole toiminut muutamaan päivään.

[Hese]

EDIT:

Toimiiko kenelläkään Coven Worldwiden viralliset sivut? Itselläni ei ole toiminut muutamaan päivään.

Saattaa johtua tästä USA:n operaattori pisti hanat kiinni TeliaSoneralle. Olettaen että teikäläisellä on sonera isp:nä.

[Hammer]

^ No perhana. Siitähän tuo ongelma taitaa johtua.

EDIT: Näköjään ainakin Tämän sivuston kautta hakemalla saa Coven Worldwidenkin toimimaan proxyn avulla myös Soneralla.

[Iron Constable]

Niin, Hammer, Time on toki tuttu levy mulle, kuunneltu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja aikoinaan. Hävitettyäni c-kassut, on edellisestä kuuntelusta aikaa jo melkoisesti. Muistini mukaan kuitenkin sen verran kova levy, että on listan kärjessä. Dead Again ja Into The Unknown sen sijaan ovat täysin outoja tuttavuuksia. Itse asiassa toi 9 tappoi multa moneksi vuodeksi innon koko bändiin, sen takia on tutustuminen ja kokoelman päivittäminen jäänyt vähän vaiheeseen.

Ps. Thirteen Invitations on vähän helkkarin kova biisi

Edit:

Kuuntelin piruuttani ton Ysin pitkästä aikaa. Joo-o. Ottaen huomioon kaiken, mihin King Diamond on lusikkansa pistänyt, niin on kyllä edelleen kokonaisuutena heikoin levy, jonka olen herran laulamana kuullut. Hyvää tavaraa on neljän biisin verran: Last Rites, Burn In Hell, Kiss The Demon, Buried Alive. Loput soljuvat sisään ja ulos enempiä merkkejä jättämättä. Kokonaisarvosana 6½ / 10

[cuomi]

Time on myös itselläni tupannut jäämään hieman varjoon. Otinpa senkin mokoman taas tehokuunteluun. Muutamaa hieman tasaisempaa vetäisyä (Castillo Des Mortes, Mirror, My Demon) lukuunottamatta levy on varsin timangi. Nimibiisi on niin saatanan simppeli että on jo niin saatanan tarttuva. Afterlife ja etenkin Lady In Black molemmat erittäin mahtavia fiilistelyjä, aloituskolmikko samaten jo niin hehkutettavaa matskua että jo ihan alkaa hävettää. Ny pyärrähtää taas Angel Of Light ja perkle!

"I believe in all that I have seen
And I have seen the Angel Of Light
I have seen the Angel Of Light... Lucifer"

[Hammer]

Ps. Thirteen Invitations on vähän helkkarin kova biisi

Riippuu tasan siitä mihin verrataan. Mercyful Fate -biisiksi tuo on aika lattea, sillä tylsiä osioita on enemmän kuin niitä huippuhetkiä. Ei huono biisi, mutta vain osittain toimiva. Ennemmin kuitenkin Thirteen Invitations, kuin mitään Secret Sphereltä.

Kuuntelin piruuttani ton Ysin pitkästä aikaa. Joo-o. Ottaen huomioon kaiken, mihin King Diamond on lusikkansa pistänyt, niin on kyllä edelleen kokonaisuutena heikoin levy, jonka olen herran laulamana kuullut. Hyvää tavaraa on neljän biisin verran: Last Rites, Burn In Hell, Kiss The Demon, Buried Alive. Loput soljuvat sisään ja ulos enempiä merkkejä jättämättä. Kokonaisarvosana 6½ / 10

Mihin unohtui Sold My Soul? Kyseinen biisi kuuluu mielestäni bändin 90-luvun tuotannon kolmen parhaan sävellyksen joukkoon. Mystistä tunnelmaa ko. kappaleessa riittää enemmän kuin laki sallii. Myös Church of Saint Anne (tai "väärinkuultuna" Church of Satan) on mieletön biisi, eikä väheksyä sovi myöskään Mike Weadin kynäilemää infernaalista 9-kappaletta. Muista sinun mainitsemattomista kappeleista Insane ja House on The Hill ovat juuri sitä mättävämpää materiaalia, jonka Bjarne T. Holm saa rummutuksillaan kuulostamaan mainiolta. The Grave oli pitkään se vaikeampi pala itselleni, mutta myös tuosta kappaleesta olen saanut yliotteen. Tunnelmaa piisaa niin, että kylmät väreet hiipivät pintaan. Mitä tulee King Diamondin vokalisointeihin, ne ovat minusta jopa yhtiä herran parhaimpia. Riipivää, matalaa ja trademark-korkeita sopivassa suhteessa, osa levyn vokalisoinneista on lähes hullua kuultavaa.
Kokonaisarvosana: 10-/10

Harmi, että Force of Evilissä on niin mitäänsanomaton laulaja kuin Martin Steene ja biiseistä vain puolet ovat hyviä. Bjarne T. Holmin rumpusuorituksia on ilo kuunnella myös FoE-bändissä, sillä mies soittaa yhtä vakuuttavasti kuin 9-levyllä. Jos King Diamond olisi tehnyt Force of Evilille sävellyksiä ja itse laulanutkin ne, olisi bändi juuri sitä mitä MF olisi voinut julkaista 9-levyn jälkeen -tosin siinä tapauksessahan kyseessä olisi ollut Mercyful Fate (KD, Shermann, Denner, Holm) vahvistettuna Hal Patinolla.


EDIT: Tässä mainio King Diamond -haastattelu, joka on tehty 18.3.2008. Haastattelu löytyy helposti Latest Interviews -osiosta.

Haastattelu ei ole liian pitkä, mutta mielenkiintoista juttua siinä on tavallista enemmän. King Diamond puhuu muun muassa parantumisprosessistaan, USA:n politiikasta, tulevasta metal-tietokonepelistä sekä kauan suunnitteilla olleista King Diamond ja Mercyful Fate -DVD:eistä, jotka tulevat ennemmin tai myöhemmin ilmestymään sekä Mercyful Faten tulevaisuudesta. Seuraavan King Diamond -albumin työstämisen mies haluaisi aloittaa jo tämän vuoden loppupuolella.

[Stratocaster]

Mercyful Fatea ei kyllä liikaa voi ylistää mitenkään.

Kuuntelin eilen Melissan pari kertaa läpi ja jäätävät fiilarit se antaa edelleen. Kylmän väreet kulkivat selässä joka toinen sekunti kun uutta tapporiffiä iskettiin toisen perään. Se mikä Melissasta ja Don't Break the Oathista tekee niin saatanan ylittämättömiä levyjä minulle ovat juuri pitkälti aivan nerokkaat kitarariffit. Bändin kokonaismeininki ja Mr. Diamondin upeat vokaalit ovat tietty enemmän kuin kohdillaan mutta riffit ovat se tärkein yksittäinen elementti.

Curse of the Pharaohsin soolo kun alkaa kahden kitaran tuplajutulla, niin se on yksi hienoimmista jutuista mitä olen koskaan kuullut. Tällä hetkellä kovimmat MF-biisit ovat Into the Coven ja Satan´s Fall!

Vituttaa suunnattomasti kun menin hukkaamaan Don't Break the Oathin. Pelkkä kotelo vaan nököttää hyllyssä tyhjänä. En ole päässyt k.o. mestariteosta siis kuulemaan nyt muutamaan kuukauteen. No mutta, saanpahan hyvän syyn ostaa levyn vinyylinä talteen niin pääsee demoninen kansikin oikeuksiinsa paremmin.

Long live Mercyful Fate! Vitun hieno bändi. Ja sanon tämän vain kahden ekan levyn perusteella vielä. En ole päässyt etenemään diskografiassa kahta ekaa pidemmälle mutta toisaalta ne levyt ovat antaneet niin paljon että ns. pakko syventymiseen on ollut pienempi koska olen yksinkertaisesti viihtynyt noiden kahden mestariteoksen parissa niin uskomattoman hyvin. Pitää kyllä pian hommata se Oath takaisin niin pääsee huudattamaan Dangerous Meetingia onnen kyyneleitä vuodattaen ja ylistäviä sanoja toistaen.

[Jussi K]

Kuuntelin piruuttani ton Ysin pitkästä aikaa. Joo-o. Ottaen huomioon kaiken, mihin King Diamond on lusikkansa pistänyt, niin on kyllä edelleen kokonaisuutena heikoin levy, jonka olen herran laulamana kuullut. Hyvää tavaraa on neljän biisin verran: Last Rites, Burn In Hell, Kiss The Demon, Buried Alive. Loput soljuvat sisään ja ulos enempiä merkkejä jättämättä. Kokonaisarvosana 6½ / 10

Mihin unohtui Sold My Soul? Kyseinen biisi kuuluu mielestäni bändin 90-luvun tuotannon kolmen parhaan sävellyksen joukkoon. Mystistä tunnelmaa ko. kappaleessa riittää enemmän kuin laki sallii.

Sitä miekin olin vähän kysymässä, bändin parhaita paloja tuo biisi, kuten liian usein on tullut hoettuakin.

Harmi, että Force of Evilissä on niin mitäänsanomaton laulaja kuin Martin Steene ja biiseistä vain puolet ovat hyviä.

Haa, Iron Firen pääjehu!

edit: no ei, tsekkaa varsinkin kaamean On The Edge -kakkoslevyn nasaalinarisevat laulukokeilut, hrr!
Eka IF tuli toisen Noise Recordsin kevään 2000 kilpailun pohjalta kiinnittämän, Heavenlyn, mainion debyytin innostamana ostettua tuoreeltaan, mutta muutamaa sinänsä tarrtuvan hyvää sävellystä pidemmälle ei tuo Thunderstrom kantanut.

[Hammer]

Kuuntelin piruuttani ton Ysin pitkästä aikaa. Joo-o. Ottaen huomioon kaiken, mihin King Diamond on lusikkansa pistänyt, niin on kyllä edelleen kokonaisuutena heikoin levy, jonka olen herran laulamana kuullut. Hyvää tavaraa on neljän biisin verran: Last Rites, Burn In Hell, Kiss The Demon, Buried Alive. Loput soljuvat sisään ja ulos enempiä merkkejä jättämättä. Kokonaisarvosana 6½ / 10

Mihin unohtui Sold My Soul? Kyseinen biisi kuuluu mielestäni bändin 90-luvun tuotannon kolmen parhaan sävellyksen joukkoon. Mystistä tunnelmaa ko. kappaleessa riittää enemmän kuin laki sallii.

Sitä miekin olin vähän kysymässä, bändin parhaita paloja tuo biisi, kuten liian usein on tullut hoettuakin.

Arvasin, että sinäkin tulisit kyseisestä epäkohdasta vielä mainitsemaan. Erinomainen biisi ja yksi koukuttavimmista (uudemmista) MF-kappaleista.

Haa, Iron Firen pääjehu!:D

Sama kaveri. Tosin Iron Firen parilla uusimmalla levyllä mies laulaa mielestäni paremmin kuin Force of Evilissä. Selvää kehittymistä Steenen äänessä on huomattavissa, mutta "King Diamondin korvaajaksi" en miestä MF-tyyliseen bändiin sulata.

[Viper]

Curse of the Pharaohsin soolo kun alkaa kahden kitaran tuplajutulla, niin se on yksi hienoimmista jutuista mitä olen koskaan kuullut.

Komp komp komp. Se tuplamelodia on jotain aivan käsittämättömän upeaa. Ja Into The Coven on myös kova. Alkuherkistelyt ja sitten lähtee... Howl like a wolf...

Vituttaa suunnattomasti kun menin hukkaamaan Don't Break the Oathin. Pelkkä kotelo vaan nököttää hyllyssä tyhjänä. En ole päässyt k.o. mestariteosta siis kuulemaan nyt muutamaan kuukauteen. No mutta, saanpahan hyvän syyn ostaa levyn vinyylinä talteen niin pääsee demoninen kansikin oikeuksiinsa paremmin.

Arvaa vituttaako minua kun en vieläkään ole saanut sitä taksiin unohtamaa laukkuani takaisin (enkä varmaan saakkaan). Siinä meni paitsi Maidenin SIT, SSOASS ja AMOLAD myös kaikki Kingin levyt. No, Mercyful Faten Melissa ja In The Shadows sentään säästyivät. Ja Don't Break The Oath on visusti hankintalistalla.

Ja nuo menetyt cd:t on onneksi helppo korvata. Löytyy kaikki koneelta, niin käyn vain ostamassa tyhjiä cd-levyjä ja poltan ne. Kotelot kun vielä löytyy. Kannettava cd-soitinkin meni samalla, onpahan hyvä syy ostaa mp3-playeri.

(Ja menin vielä jättämään Iced Earthin Horror Shown Englantiin, saakeli. Onneksi löytyy koneelta ja saan senkin sitten takaisin kun palaan.)

Long live Mercyful Fate! Vitun hieno bändi. Ja sanon tämän vain kahden ekan levyn perusteella vielä. En ole päässyt etenemään diskografiassa kahta ekaa pidemmälle mutta toisaalta ne levyt ovat antaneet niin paljon että ns. pakko syventymiseen on ollut pienempi koska olen yksinkertaisesti viihtynyt noiden kahden mestariteoksen parissa niin uskomattoman hyvin.

Täältäkin löytyy vain Melissa ja In The Shadows. Mutta on kyllä hemmetin kovaa kamaa. Molemmilla se tunnelma on vain jotain...

Melissan paha, ilkeä ja saatanallinen tunnelma ja In The Shadowsin horror-fiilistely. Totaalisuutta. Pakko se on kai taas laittaa Evil kohta soimaan. Ja heti perään Is That You, Melissa?

[Iron Constable]

Sold My Soul unohtui siksi, ettei se ole hyvä kappale. Alkoi, ja loppui. Eikä mitään jäänyt käteen siltä väliltä. Sori pojat.

[Hammer]

^ Mielipiteesi on yhtä huono kuin JYPin tämän päivän esitys.
Sori Konstaapeli.