Proge
Moderator: The Killer Krew
^Kaveri soitti THRAKilta joskus pari slovarimpaa biisiä, ja ne ainakin maistuivat hienosti, eikä Belewinkään laulu enää vihlonut. Odotan mielenkiinnolla.
Kas, en sitten ole tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut (tosin en mihinkään muuhunkaan aikoihin). Camel on oma suosikkiprogepumppuni, hyllystä löytyy miltei kaikki olemassa olevat sinkkua pidemmät julkaisut kokoelmia myöten, usein kahdessa formaatissa, ja bändi ansaitsee erityisen suuret pisteet siitä, että pystyi nousemaan 70-luvun mestariteostensa tasolle tai ainakin hyvin lähelle toistaiseksi viimeisimmillä levyillään Rajaz ja A Nod and a Wink.
Neljä viime päivää on mennyt pääosin Pink Floydia kuunnellessa, ja muita suursuosikkeja ovat Rush, King Crimson, Yes, Overhead, Circusfolk, Discordia, Premiata Forneria Marconi, New Trolls, Änglagård ja monet monet muut. Italiassa todellakin osattiin 70-luvulla, mainittujen PFM:n ja New Trollsin lisäksi tarkempaa tutustumista odottavat mm. hyvin positiiviset mielikuvat muutamalla kuuntelulla jättäneet Campo di Marte, Alphataurus, Locanda Delle Fate ja Quella Vecchia Locanda.
Genreen toisinaan laskettavat Opeth, Tool ja muut uppoavat myös täysillä, mutta yleensä en muista niitä ajatella, kun ajattelen termiä proge. Lasken metallisemman progressiivisuuden jotenkin tämän alueen ulkopuolelle.
Kas, en sitten ole tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut (tosin en mihinkään muuhunkaan aikoihin). Camel on oma suosikkiprogepumppuni, hyllystä löytyy miltei kaikki olemassa olevat sinkkua pidemmät julkaisut kokoelmia myöten, usein kahdessa formaatissa, ja bändi ansaitsee erityisen suuret pisteet siitä, että pystyi nousemaan 70-luvun mestariteostensa tasolle tai ainakin hyvin lähelle toistaiseksi viimeisimmillä levyillään Rajaz ja A Nod and a Wink.
Neljä viime päivää on mennyt pääosin Pink Floydia kuunnellessa, ja muita suursuosikkeja ovat Rush, King Crimson, Yes, Overhead, Circusfolk, Discordia, Premiata Forneria Marconi, New Trolls, Änglagård ja monet monet muut. Italiassa todellakin osattiin 70-luvulla, mainittujen PFM:n ja New Trollsin lisäksi tarkempaa tutustumista odottavat mm. hyvin positiiviset mielikuvat muutamalla kuuntelulla jättäneet Campo di Marte, Alphataurus, Locanda Delle Fate ja Quella Vecchia Locanda.
Genreen toisinaan laskettavat Opeth, Tool ja muut uppoavat myös täysillä, mutta yleensä en muista niitä ajatella, kun ajattelen termiä proge. Lasken metallisemman progressiivisuuden jotenkin tämän alueen ulkopuolelle.
"Harmaantuneissa munakarvoissa on tiettyä charmikasta arvokkuutta" -Flea/RHCP
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Jos tässä pikakatsauksen luon RUSHin tuotantoon:
Aikaisemmin RUSHilla oli tapana julkaista aina 4 studiolevyn jälkeen livelevy ja näin tapahtuikin aina 4. jaksoon saakka. Sitten julkaistiin 5. jakson ensimmäinen levy Vapour Trails ja kun siltä kiertueelta julkaistiin DVD Rush In Rio, olivat pojat niin innostuneita siitä materiaalista, että päättivät julkaista sen myös CD:nä. Tämän jälkeen on tullut tuo Feedback "tribuuttilevy" ja yhtyeen 30-vuotisjuhlakiertueella kuvattu DVD R-30 nyt sitten Snakes & Arrows.
1. jakso:
RUSH (1974)
FLY BY NIGHT (1975)
CARESS OF STEEL (1975)
2112 (1976)
ja livelevy ALL THE WORLD´S A STAGE (1976)
Yhtye hakee vielä omaa "juttuaan", mutta löytää sen sitten jakson viimeisellä levyllä, josta muodostuikin yhtyeen läpilyöntilevy.
2. jakso:
A FAREWELL TO KINGS (1977)
HEMISPHERES (1978)
PERMANENT WAVES (1980)
MOVING PICTURES (1981)
ja livelevy EXIT...STAGE LEFT (1981)
Kun edellisellä levyllä oli saatu löydettyä se yhtyeen "juttu", sitä päästiin nyt toteuttamaan oikein kunnolla. Yhtyeen "progejakso", jossa tosin alkaa olla jo kahdella viimeisellä levyllä viitteitä tulevasta, eli levyiltä löytyy myös lyhyempiä biisejä, joissa kuitenkin edelleen löytyi niitä yhtyeelle tyypillisiä "juttuja".
3. jakso:
SIGNALS (1982)
GRACE UNDER PRESSURE (1984)
POWER WINDOWS (1985)
HOLD YOUR FIRE (1987)
ja livelevy A SHOW OF HANDS (1989)
Yhtyeen ilmaisu kehittyy edelleen ja kosketinsottimet, joita toki oltiin jo käytetty aikaisemminkin, nousevat yhä suurempaan rooliin yhtyeen sointia. Enää yhtye ei tee pitkiä "progebiisejä", vaan yhtye lähestyy "normaalimpaa" kappalerakennetta kuitenkin niin, että biiseistä löytyy edelleen se yhtyeen oma "juttu"
4. jakso:
PRESTO (1989)
ROLL THE BONES (1991)
COUNTERPARTS (1993)
TEST FOR ECHO (1996)
ja livelevy DIFFERENT STAGES (1998)
Yhtyeen ilmaisu jalostuu ja jossakin määrin myös yksinkertaistuu (vähemmän koskettimia) edelleen ja kappaleet lähestyvät yhä enemmän "normaaliuutta", mutta edelleen sieltä löytyy niitä progemaisia koukkuja ja niitä yhtyeen "juttuja".
5. jakso:
VAPOUR TRAILS (2002)
SNAKES & ARROWS (2007)
To Be Announced (2008?)
To Be Announced (20??)
ja livelevy To Be Announced (20??)
Ensimmäinen levy, siis VT, oli tuotannollisesti huono ja vaikka siellä oli ihan hyviä biisejä, se ei oikein noussut lentoon. Uusi albumi on selkeästi parempi ja edustaa tämänpäivän Rushia erittäin hyvin. Kappaleet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta aina sieltä löytyy jotakin uutta kuunneltavaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa studiolevyä, sillä herroilla on aikomus mennä nyt studioon kasailemaan uusia biisejä ennen kiertueen jatkoa Etelä-Amerikkaan ja takaisin USA:han.
PS. Ja tuo yhtyeen "juttuhan" on, ainakin minun mielestäni, se koko yhtyeen loistava musikaalisuus ja toisaalta Neilin ja Geddyn virtualiteetti omien instrumenttiensä suhteen. Eihän Alex ole mikään maailman nopein kitaristi, mutta tyylitajua miehellä on vaikka muillekin jaettavaksi. Itselleni tulee vastaavanlaisia kavereita pari muutakin mieleen, nimittäin David Gilmour ja Jimmy Page.
Aikaisemmin RUSHilla oli tapana julkaista aina 4 studiolevyn jälkeen livelevy ja näin tapahtuikin aina 4. jaksoon saakka. Sitten julkaistiin 5. jakson ensimmäinen levy Vapour Trails ja kun siltä kiertueelta julkaistiin DVD Rush In Rio, olivat pojat niin innostuneita siitä materiaalista, että päättivät julkaista sen myös CD:nä. Tämän jälkeen on tullut tuo Feedback "tribuuttilevy" ja yhtyeen 30-vuotisjuhlakiertueella kuvattu DVD R-30 nyt sitten Snakes & Arrows.
1. jakso:
RUSH (1974)
FLY BY NIGHT (1975)
CARESS OF STEEL (1975)
2112 (1976)
ja livelevy ALL THE WORLD´S A STAGE (1976)
Yhtye hakee vielä omaa "juttuaan", mutta löytää sen sitten jakson viimeisellä levyllä, josta muodostuikin yhtyeen läpilyöntilevy.
2. jakso:
A FAREWELL TO KINGS (1977)
HEMISPHERES (1978)
PERMANENT WAVES (1980)
MOVING PICTURES (1981)
ja livelevy EXIT...STAGE LEFT (1981)
Kun edellisellä levyllä oli saatu löydettyä se yhtyeen "juttu", sitä päästiin nyt toteuttamaan oikein kunnolla. Yhtyeen "progejakso", jossa tosin alkaa olla jo kahdella viimeisellä levyllä viitteitä tulevasta, eli levyiltä löytyy myös lyhyempiä biisejä, joissa kuitenkin edelleen löytyi niitä yhtyeelle tyypillisiä "juttuja".
3. jakso:
SIGNALS (1982)
GRACE UNDER PRESSURE (1984)
POWER WINDOWS (1985)
HOLD YOUR FIRE (1987)
ja livelevy A SHOW OF HANDS (1989)
Yhtyeen ilmaisu kehittyy edelleen ja kosketinsottimet, joita toki oltiin jo käytetty aikaisemminkin, nousevat yhä suurempaan rooliin yhtyeen sointia. Enää yhtye ei tee pitkiä "progebiisejä", vaan yhtye lähestyy "normaalimpaa" kappalerakennetta kuitenkin niin, että biiseistä löytyy edelleen se yhtyeen oma "juttu"
4. jakso:
PRESTO (1989)
ROLL THE BONES (1991)
COUNTERPARTS (1993)
TEST FOR ECHO (1996)
ja livelevy DIFFERENT STAGES (1998)
Yhtyeen ilmaisu jalostuu ja jossakin määrin myös yksinkertaistuu (vähemmän koskettimia) edelleen ja kappaleet lähestyvät yhä enemmän "normaaliuutta", mutta edelleen sieltä löytyy niitä progemaisia koukkuja ja niitä yhtyeen "juttuja".
5. jakso:
VAPOUR TRAILS (2002)
SNAKES & ARROWS (2007)
To Be Announced (2008?)
To Be Announced (20??)
ja livelevy To Be Announced (20??)
Ensimmäinen levy, siis VT, oli tuotannollisesti huono ja vaikka siellä oli ihan hyviä biisejä, se ei oikein noussut lentoon. Uusi albumi on selkeästi parempi ja edustaa tämänpäivän Rushia erittäin hyvin. Kappaleet ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta aina sieltä löytyy jotakin uutta kuunneltavaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa studiolevyä, sillä herroilla on aikomus mennä nyt studioon kasailemaan uusia biisejä ennen kiertueen jatkoa Etelä-Amerikkaan ja takaisin USA:han.
PS. Ja tuo yhtyeen "juttuhan" on, ainakin minun mielestäni, se koko yhtyeen loistava musikaalisuus ja toisaalta Neilin ja Geddyn virtualiteetti omien instrumenttiensä suhteen. Eihän Alex ole mikään maailman nopein kitaristi, mutta tyylitajua miehellä on vaikka muillekin jaettavaksi. Itselleni tulee vastaavanlaisia kavereita pari muutakin mieleen, nimittäin David Gilmour ja Jimmy Page.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Rushilla mielestäni jotenkin nuo mainitsemiesi jaksojen ensimmäiset levyt, siis livealbumien jälkeiset, ovat jääneet jotenkin... ei voi sanoa valjummiksi, koska kyseessä on kuitenkin Rush, mutta ei ehkä ihan samanlaiseen lentoon ole päästy kuin useilla syklien kolmansilla ja neljänsillä levyillä. Siis minun mielestäni, tämä on minun rectumini ja kaikillahan on oma.
Kuulapsi, kuule Taika-Jimin huuto
Kuulapsi, avaa seitsemäs hylje
Kuulapsi, avaa seitsemäs hylje
Joo joo! Rush kuuluu kyllä suosikkeihin.. Levyjä ei vielä kaikkia ole kylläkään..
Oma lemppari on varmaan tällä hetkellä Grace Under Pressure. Tuli eilen ostettua tuo vapo trails. Menen iltavuoroon töihin niin pitääkin ottaa se tehokuunteluun työpäivän aikana. Mitä olen sitä levyä ennestään kuullut niin hyviäkin kappaleita tosiaan on mukana esim. ghost rider..
Oma lemppari on varmaan tällä hetkellä Grace Under Pressure. Tuli eilen ostettua tuo vapo trails. Menen iltavuoroon töihin niin pitääkin ottaa se tehokuunteluun työpäivän aikana. Mitä olen sitä levyä ennestään kuullut niin hyviäkin kappaleita tosiaan on mukana esim. ghost rider..
Mitä mieltä suomalaisesta Wigwamista? Sitä on tullut kuunneltua jonkin verran ja itseltä löytyy Fairyport, Being ja ylivoimainen mestariteos Nuclear Nightclub.
Being ja Fairyport ovat vielä kunnon kikkailua Gustafsonin ja Pohjolan ansiosta ja loistavia levyjä molemmat, mutta vasta kun Reckhardt ja Grundstroem tulivat mukaan ja Gustafson ja Pohjola siirtyivät pois, Wigwam löysi todella itsensä. Minusta Nuclear Nightclub on ehdottomasti paras suomalainen levy.
Being ja Fairyport ovat vielä kunnon kikkailua Gustafsonin ja Pohjolan ansiosta ja loistavia levyjä molemmat, mutta vasta kun Reckhardt ja Grundstroem tulivat mukaan ja Gustafson ja Pohjola siirtyivät pois, Wigwam löysi todella itsensä. Minusta Nuclear Nightclub on ehdottomasti paras suomalainen levy.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Tulee kyllä tuota progea, eli progressiivista rockia diggailtua erittäinkin paljon. Lempibändit alueelta on
1. King Crimson, joka onkin yksi kaikkien aikojen hienommista bändeistä,
2. Pink Floyd (1960-1970 -luku),
3. Black Widow & Atomic Rooster (oikeestaan aika hard rockia paikoitellen, mutta kuitenkin "saman aallon" bändejä) & Agony Bag (yhden levyn IHME), kaikki nämä jaetulla kolmannella sijalla.
4. Aphrodite´s Child, lähetän siitä et DEATH SS on tehnyt koverin
5. Magma,
6. Univers Zero(!),
7. Van Der Graaf Generator(pitäis kyl perehtyä paremmin)
8. Warhorse
9. Amon Düül II
10. Kingston Wallkin pakko mainita, koska kaikki III levyä on jätte kovia.
-----------
Beggar´s Opera mene listan ali, mutta on kanssa suosittelemisen arvionen, ja on noita paljon muitakin!
Rush on kanssa hyvää... tai siis sanotaan paljon parempaa ku Yes, jota en oikein siedä lainkaan. Gentle Giantilla kanssa jotain hyviä juttuja, vaikka onkin "melko" happy kamaa. Yks bändi mihin pitäis perehtyä on Jethro Tull, vaikkei sitä pelkästään puhtaaksi proge-bändiksi oikein voikkaan sanoa.
Hawkwind on myös pakko mainita tässä setissä, koska on yksi lempiyhtyeitä. No onhan se aika helvetin progressiivista, mutta "Space Rock" leiman saanut otsaan. On muuten "Motorhead" alunperin Hawkwindin biisi, jos joku ei sitä tiennyt. Lemmy sävelsi jo Haukoissa ollessaan.
Semmonen bändi, ku Jesters of Destiny menee sitten jo hevin puolelle, mutta on kuitenkin aika sanoisinko erilaista... eli ehkä iskee paremmin, jos kuuntelee ns. "progekorvalla".
EDIT: Ja vittu menin sitten ja unohdin GENESIKSEN!!! Genesis ja 70-luvun tuotanto!!! Pitäis kyllä hommata lisää levyjä, mutta se mitä olen kuullut on erittäin hyvää.. ja erittäin heviä, enkä yhtään ihmettele miten tämä bändi on vaikuttanut myös MAIDENIIN. Menis ehkä top vitoseen, mutta en nyt jaksa alkaa viilaamaan :)
Semmosta tällä kertaa... Kuunnelkaa ihmiset vähän rockia, se avartaa mieltä ja sekoittaa päätä mukavasti.
t. Immu/
1. King Crimson, joka onkin yksi kaikkien aikojen hienommista bändeistä,
2. Pink Floyd (1960-1970 -luku),
3. Black Widow & Atomic Rooster (oikeestaan aika hard rockia paikoitellen, mutta kuitenkin "saman aallon" bändejä) & Agony Bag (yhden levyn IHME), kaikki nämä jaetulla kolmannella sijalla.
4. Aphrodite´s Child, lähetän siitä et DEATH SS on tehnyt koverin
5. Magma,
6. Univers Zero(!),
7. Van Der Graaf Generator(pitäis kyl perehtyä paremmin)
8. Warhorse
9. Amon Düül II
10. Kingston Wallkin pakko mainita, koska kaikki III levyä on jätte kovia.
-----------
Beggar´s Opera mene listan ali, mutta on kanssa suosittelemisen arvionen, ja on noita paljon muitakin!
Rush on kanssa hyvää... tai siis sanotaan paljon parempaa ku Yes, jota en oikein siedä lainkaan. Gentle Giantilla kanssa jotain hyviä juttuja, vaikka onkin "melko" happy kamaa. Yks bändi mihin pitäis perehtyä on Jethro Tull, vaikkei sitä pelkästään puhtaaksi proge-bändiksi oikein voikkaan sanoa.
Hawkwind on myös pakko mainita tässä setissä, koska on yksi lempiyhtyeitä. No onhan se aika helvetin progressiivista, mutta "Space Rock" leiman saanut otsaan. On muuten "Motorhead" alunperin Hawkwindin biisi, jos joku ei sitä tiennyt. Lemmy sävelsi jo Haukoissa ollessaan.
Semmonen bändi, ku Jesters of Destiny menee sitten jo hevin puolelle, mutta on kuitenkin aika sanoisinko erilaista... eli ehkä iskee paremmin, jos kuuntelee ns. "progekorvalla".
EDIT: Ja vittu menin sitten ja unohdin GENESIKSEN!!! Genesis ja 70-luvun tuotanto!!! Pitäis kyllä hommata lisää levyjä, mutta se mitä olen kuullut on erittäin hyvää.. ja erittäin heviä, enkä yhtään ihmettele miten tämä bändi on vaikuttanut myös MAIDENIIN. Menis ehkä top vitoseen, mutta en nyt jaksa alkaa viilaamaan :)
Semmosta tällä kertaa... Kuunnelkaa ihmiset vähän rockia, se avartaa mieltä ja sekoittaa päätä mukavasti.
t. Immu/
Last edited by Imperator on Thu Feb 28, 2008 20:06, edited 1 time in total.
FUCK X-THOR
Joka ainoa levy löytyy hyllystä ja fanitettu on jo piiiiiiiiiiiiiiiitkään. Koko uran ajalta löytyy erinomaista materiaalia vähän erilaisiin fiiliksiin aina alun psykedeliakokeiluista ökyprogeilun kautta vähän popimpiin kuvioihin. Jim Pembroken soololevyt ostamalla saa vielä vähän lisää Wigwamia, sillä käytännössä niilläkin soitti lähes koko bändi. Hyvää scheissea. Puhumattakaan Pekka Pohjolan levyistä, jotka on vähän perhanan loistavaa kamaa.reptile wrote:Mitä mieltä suomalaisesta Wigwamista? Sitä on tullut kuunneltua jonkin verran ja itseltä löytyy Fairyport, Being ja ylivoimainen mestariteos Nuclear Nightclub.
Being ja Fairyport ovat vielä kunnon kikkailua Gustafsonin ja Pohjolan ansiosta ja loistavia levyjä molemmat, mutta vasta kun Reckhardt ja Grundstroem tulivat mukaan ja Gustafson ja Pohjola siirtyivät pois, Wigwam löysi todella itsensä. Minusta Nuclear Nightclub on ehdottomasti paras suomalainen levy.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1020
- Joined: Sun Jul 11, 2004 22:04
- Location: Turku
Signals, A Farewell to Kings?Dino wrote:Rushilla mielestäni jotenkin nuo mainitsemiesi jaksojen ensimmäiset levyt, siis livealbumien jälkeiset, ovat jääneet jotenkin... ei voi sanoa valjummiksi, koska kyseessä on kuitenkin Rush, mutta ei ehkä ihan samanlaiseen lentoon ole päästy kuin useilla syklien kolmansilla ja neljänsillä levyillä. Siis minun mielestäni, tämä on minun rectumini ja kaikillahan on oma.
En ainakaan kumpaakaan noista levyistä lähtisi vähättelemään, kun lukeutuvat suurimpien suosikkien joukkoon.
Kuunteleeko kukaan ruotsalaista Proge-retkuetta, kuin (THE) FLOWER KINGS?
Jos kuuntelee, niin mistäs albumista kannattais lähtä liikkeelle?
Jos kuuntelee, niin mistäs albumista kannattais lähtä liikkeelle?
“We cannot change the cards we are dealt, just how we play the hand.”
RateYourMusic
RateYourMusic
Ihan ensimmäisenä kosketuksena kannattaa varmaankin pysytellä erossa niistä kahden levyn mammuttialbumeista, joilta tavaraa löytyy vähän liikaakin ensimmäisiin pureskeluihin (mukaan lukien yksi 60 min biisi). Sen sijaan ensimmäiseksi albumiksi on ollut tapana suositella Adam & Evea, jolla on mukana myös Guru Daniel Gildenlöw. Muita sopivia vaihtoehtoja ovat ainakin uusi albumi The Sum of No Evil ja hieman vanhempi Space Revolver.Maukka wrote:Kuunteleeko kukaan ruotsalaista Proge-retkuetta, kuin (THE) FLOWER KINGS?
Jos kuuntelee, niin mistäs albumista kannattais lähtä liikkeelle?
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
-
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Yle Teema esittää (lauantaina klo 16.25):
Rockin seitsemän elämää
Osa 2/7 : Whight Light, White Heat. Taiderock 1966-1980. Velvet Underground, Genesis, Pink Floyd, David Bowie... Tuotanto: BBC.
Kyseessä on itseasiassa uusinta, tuo dokumentti näytettiin jo viime maanantaina, mutta ajattelinpa vain ilmoittaa kun uusintanakin tuon näyttävät. Ihan pätevä dokkari, ja varsinkin Syd Barrettin aikaisesta Pink Floydista oli juttua suht paljon. Peter Gabrielin aikaisesta Genesiksestäkin oli ihan kivaa juttua, vaikka se koskikin lähinnä Peterin esiintymisasuja eikä niinkään musiikkia. Kannattaa katsoa.
Rockin seitsemän elämää
Osa 2/7 : Whight Light, White Heat. Taiderock 1966-1980. Velvet Underground, Genesis, Pink Floyd, David Bowie... Tuotanto: BBC.
Kyseessä on itseasiassa uusinta, tuo dokumentti näytettiin jo viime maanantaina, mutta ajattelinpa vain ilmoittaa kun uusintanakin tuon näyttävät. Ihan pätevä dokkari, ja varsinkin Syd Barrettin aikaisesta Pink Floydista oli juttua suht paljon. Peter Gabrielin aikaisesta Genesiksestäkin oli ihan kivaa juttua, vaikka se koskikin lähinnä Peterin esiintymisasuja eikä niinkään musiikkia. Kannattaa katsoa.
-
- Wimp
- Posts: 47
- Joined: Sun May 11, 2008 12:54
- Location: Espoo
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Sat Apr 01, 2006 22:58
- Location: Tampere / LPR
Kansasilta livelätty Two For The Show voisi olla hyvä aloitus. Camelilta klassikkona kai pidetään tuota The Snow Goose-kiekkoa. Ehkäääääääääääää...puolisukeltaja wrote:Noniin, taas kaivataan suositteluja, tällä kertaa akselilta Camel/Kansas. Mitkäs on näiltä yhtyeiltä ne must have/parhaat tutustumislevyt?
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Sat Apr 01, 2006 22:58
- Location: Tampere / LPR
^ Kansasilta jotain kovia studiolevyjä? Muorin hyllystä löytyy jo tuo Two For the Show (CD ei tosin toimi kunnolla, LP:kin on mutta ei toimivaa soitinta) ja toinen livelätty Dust in the Wind, noita kuuntelemallahan mie yhtyeeseen olen jo vähän ottanut tuntumaa.
Through the darkness of future past, the magician longs to see. One chants out between two worlds: Fire walk with me.
Joo, joko Snow Goose melkeinpä pelkästään Rhayaderin takia. Parasta huiluttelua sitten Jethron. Tai sitten vaihtoehtoisesti Mirage, noi kaksihan taitaa olla ne ylistetyimmät.Sir wrote:Kansasilta livelätty Two For The Show voisi olla hyvä aloitus. Camelilta klassikkona kai pidetään tuota The Snow Goose-kiekkoa. Ehkäääääääääääää...puolisukeltaja wrote:Noniin, taas kaivataan suositteluja, tällä kertaa akselilta Camel/Kansas. Mitkäs on näiltä yhtyeiltä ne must have/parhaat tutustumislevyt?
VI-TUN kovaa kamaa. Itsellä vasta The Bedlam in Goliath, mutta herranjestas mitä settiä. Ihan sairasta. Cedric ja Omar ovat jumalia.av wrote:Hyvä että joku arvostaa.. yksi tämän hetken parhaista bändeistä meikäläisen listalla! Jokainen levy viiden tähden kamaa.The Mars Volta
(Tool on silti kovin, np. Rosetta Stoned

-
- Wimp
- Posts: 47
- Joined: Sun May 11, 2008 12:54
- Location: Espoo
Hyvä että joku tajuaa The Mars Voltan ja Toolin päälle,nehän on top 5-bändejä,ja maailman aliarvostetuimpia,varsinkin Volta.Sameli wrote:VI-TUN kovaa kamaa. Itsellä vasta The Bedlam in Goliath, mutta herranjestas mitä settiä. Ihan sairasta. Cedric ja Omar ovat jumalia.av wrote:Hyvä että joku arvostaa.. yksi tämän hetken parhaista bändeistä meikäläisen listalla! Jokainen levy viiden tähden kamaa.The Mars Volta
(Tool on silti kovin, np. Rosetta Stoned)
Kannattaa hommata The Mars Voltan De-Loused In The Comatorium!

Kyllä,Cedric ja Omar on jumalia,varsinkin Cedric,joka säveltää biisit ja soittaa ne nerokkaat kitarajutut!!!
Sä ootkin ihan vitun urpo!Meadow wrote:Musta taas tuntuu, että Toolin arvostus menee välillä vähän ylikin.7nnen pojan 7mäs poika wrote:Hyvä että joku tajuaa The Mars Voltan ja Toolin päälle,nehän on top 5-bändejä,ja maailman aliarvostetuimpia,varsinkin Volta.

No ei vaan, eihän kaikki voi kaikesta tykätä. Tool on Tool, itsekkin aloin diggailla ihan kympillä vasta tossa puol vuotta sitten, melkein 1,5v ekan Tool levyn ostamisen jälkeen ja nyt iskee kuin 10 000 salamaa. Ihan Untertowsta ja jopa Opiatesta 10k Daysiin asti. Ehkä maailman virheettömin katalogi tällä bändillä. Toolin musiikissa olevaa tunnetta ei kyllä kukaan voi ylittää, Adamin kitaroinnit, Justinin bassottelut, Dannyn jumalainen rumpalointi ja Maynardin VIELÄ jumalaisempi vokalisointi vetävät pidemmän korren kaikessa.
Sä et Meadow vaan ymmärrä...
NP: Jambi