Kattelin äsken, etten ole edes tainnut koko tähän topiciin vastata. No nyt on kuitenkin pysynyt jo järjestys varsinkin kärkipäässä samana jo pidemmän aikaa, joten voisi tänne jotain listausta kommentteineen heitellä.
1.A Matter Of Life And Death
Koska olen Maidenia aktiivisesti kuunnellut vasta keväästä/kesästä 2005, oli A Matter of Life And Death ensimmäinen bändin studioalbumi, jonka julkaisua oikeen odotin. Levy oli jo hyvissä ajoin tilattu ja kolahti postiluukusta heti julkaisupäivänä. Levy toimi heti alusta alkaen todella hyvin. Pari biisiä, The Pilgrim ja The Longest Day, eivät aluksi oikein napanneet, mutta kun ne pääsi Helsingissä livenä kuulemaan, aukesi viimeisetkin lukot levyltä. Kaikki biisit, sekä eeppisemmät teokset että lyhemmät rallit (joita tosin ei hirveästi ole) toimivat levyllä todella hyvin ja muodostavat käsittämättömän upean kokonaisuuden. Vaikka AMOLAD:n jokainen kappale ansaitsee arvosanaksi vähintään 4/5 ja ne toimivat täten myös yksittäisinä irtobiiseinä, levy on mielestäni parhaimmillaan juuri kokonaisuutena yhteen putkeen soitettuna, sillä levyn tunnelma on todella upea, sopivan synkähkö. Jokainen kappale on tärkeä osa kokonaisuutta, biisimateriaali on erittäin tasaista eikä levyltä todellakaan löydy yhtään täytebiisiä.
Jos nyt jotain tästä tasavertaisesta joukosta pitää esiin nostaa, voisin mainita ainakin Brighter Than A Thousand Sunsin, The Longest Dayn ja Benjamin Breegin puhuttaessa levyn parhaista paloista. Mutta ihan hyvin olisin siis voinut nostaa esiin käytännössä minkä tahansa levyn biiseistä.
Tällä albumilla Bruce vetää mielestäni 2000-luvun parhaat laulusuorituksensa Maidenissa, Steven basso kolisee vanhaan malliin ja muukin bändi on erittäin kovassa tikissä. Eli kaikki toimii.
AMOLAD ei ole missään vaiheessa aiheuttanut kyllästymisen merkkejä albumikokonaisuutena eikä yksittäisten biisien muodossa, ja levyä jaksaa kuunnella edelleen sillä samalla innolla kuin loppuvuodesta 2006.
Albumin kuuleminen kokonaisuudessaan livenä oli myös hieno kokemus. Kuten jo sanoin, silloin levy aukesi viimeistäkin biisiä myöten, ja tuo livekokemus ehkä myös edesauttoi sitä, että se on noussut omaksi suosikikseni.
2.Seventh Son Of A Seventh Son
Klassikko, Maidenin 80-luvun loistokkuuden huipentuma. Biisivalikoiman kanssa aika lailla sama juttu kuin AMOLAD:n kohdalla, eli tasaista materiaalia eikä yksinkertaisesti yhtään heikkoa biisiä. AMOLAD vei voiton ehkä siksi, että vähän synkempi fiilis tosiaan iskee meikäläiseen erittäin hyvin ja kyseinen levy myös kestää kulutusta omalla kohdallani hieman Seventh Sonia paremmin. Ehkä AMOLAD:lla on myös hieman enemmän tunnearvoa, koska olen tosiaan sitä nuorempaa sukupolvea, jolle se oli ensimmäinen todella odotettu lätty. Jollain vanhemmilla konkareilla juttu voi kääntyä juuri toisinpäin ja bändin uusin jäädä kasarituotannon taakse siksi, että he taas ovat olleet mukana jo noina ''kultaisina vuosina''.
Mutta SSOASS on tosiaan mielestäni parasta vanhempaa Maidenia. Tunnelma on hieno toki tälläkin lätyllä alusta loppuun. Pidän todella paljon levyn aloituksesta, eli akustisesta osuudesta Moonchildin alussa, ja se on myös nerokkaasti laitettu levyn päätöskappaleen, Only The Good Die Young-raidan loppuun päättämään koko albumi.
3.Somewhere In Time
SIT kiilaa omassa rankingissani kolmannelle sijalle jääden vain hiukan AMOLAD:n ja SSOASS:n varjoon. Tuntuu aika ykstoikkoselta aloittaa jälleen sama hehkutus tasaiseta ja tasokkaasta biisimateriaalista, mutta näinhän se asia taas on tämänkin kiekon kohdalla.
Suosikki biisini on kuitenkin aina levyltä ollut Wasted Years ja tähän liittyy jälleen eräs tunnepuolen seikka. Se oli nimittäin se biisi, joka herätti kiinnostuksen Maidenia kohtaan.
Somewhere In Time on kaikin puolin energinen levy, jolla erityisesti parivaljakon Smith-Murray kitarointi tekee vaikutuksen. Hienoja riffejä ja sooloja, hyvinä esimerkkeinä Wasted Yearsin todella sähäkkä ja tarttuva riffi ja Stranger In A Strange Landin kaunis soolo.
Kappalemateriaali ei kuitenkaan ole ihan niin ylivertaista kuin kahdella edellä mainitulla levyllä. Heaven Can Wait ja De Ja Vu jäävät hieman muun levyn varjoon, vaikka korostan jälleen niidenkin olevan hyviä kappaleita, mutta ''se jokin'' niistä puuttuu, mikä riittää pudottamaan tämän levyn kahden edellä mainitun taakse.
Top 3 oli aika selvä. Loppujen järjestykseen laittaminen onkin sitten todella vaikeaa, mutta yritetään.
4.Powerslave
Olen tainnut tähän paikalle mainostaa melko useasti Piece Of Mindia, mutta kun tarkemmin ajatellaan, Powerslave on ehkä kokonaisuutena hitusen parempi levy.
Aluksi levy jakautui aika selkeästi neljään loistavaan biisiin (Aces High, 2 Minutes, Powerslave ja Rime) ja muutamaan keskitason ralliin (Flash Of The Blade, Duellists, Losfer Words ja Village). Ajan myötä nämä neljä hieman muun levyn varjoon jäänyttä kappaletta osoittautuivat kuitenkin hyviksi biiseiksi, joista jokainen ansaitsee paikkansa albumilla.
Vaikka tuo jaottelu pätee edelleen Powerslaven kohdalla, on näiden khden biisiryhmän välinen kuilu kuitenkin ajan myötä kaventunut huomattavasti.
5.Fear Of The Dark
Tämän levyn dissausta en ymmärrä, en sitten ollenkaan. On aina kuulunut mun Maidenin top 5:teen ja tarkemmin ajateltuna pomppaa Piece of Mindin edelle. Toki levyn helmet, Be Quick Or Be Dead, Afraid To Shoot Strangers, Waisting Love, Judas Be My Guide ja FOTD jättävät muut biisit hieman varjoonsa, muttei levyltä yhtään täytebiisiäkään löydy.
Ja taas plussaa tuo levyn upea tunnelma, joka ei varsinaisesti laske missään vaiheessa.
6.Piece Of Mind
Hyvä levy, mutta tuli joskus kuunneltua vähän liikaa mikä aiheutti lievän puhkikulutuksen. Levyn paras kappale on mielestäni Still Life, joka on Maidenin aliarvostetuin biisi. Muu kappalemateriaali on myös loistavaa, mutta sekaan mahtuu myös kaksi heikompaa raitaa, Sun And Steel ja Quest For Fire. Aluksi nekin toimivat muun levyn mukana ihan hyvin, mutta erottuvat loppujen lopuksi levyn selkeästi heikoinpana parivaljakkona.
7.The X-Factor
Parasta mitä Maidenissa on tehty ilman Brucea. Synkkää, surullista ja ahdistunutta, huomaa kyllä, miten Harrisin elämässä vaikeudet kasaantuivat näille ajoille. Äijä sai siitä kuitenkin helvetin hyvän levyn muiden bändiläisten kanssa aikaan. Harva levy onnistuu koskettamaan tällä tavalla. Blazen ääni sopii tälläiselle levylle loistavasti.
Parhaat biisit Sign Of The Cross, Lord Of The Flies ja Fortunes Of War, heikoimmat 2 A.M. ja The Unbeliever.
8.Iron Maiden
Hyvä debyytti, täynnä energiaa ja nuoruuden intoa. Aika tasainen kokonaisuus, parhaaksi nousee kuitenkin The Phantom Of The Opera.
9.The Number Of The Beast
Klassikko, mutta aika puhkikulunut. Levyn kohokohta on kaikkien aikojen kovin biisi, Hallowed Be Thy Name, heikoimmat Invanders, Gangland ja The Prisoner.
10.Dance Of Death
Muu levyn materiaali on tasaisen hyvää, mutta levy sisältää myös pari Maidenin heikointa biisiä, New Frontierin ja Gates Of Tomorrow'n.
11.Brave New World
Sama juttu kuin DOD:lla, muuten tasaisen hyvä albumi mutta kokonaisuutta huonontavat The Fallen Angel ja The Nomad.
12.No Prayer For The Dying
Heikoin Brucen kanssa tehty levy, vaikkei toki huono tämäkään ole. Levyltä ei löydy yhtään tajunnan räjäyttävää biisiä, muttei yhtään varsinaisesti huonoakaan. Eli ihan ok, se vaan ei Maidenin asteikolla oltaessa riitä nostamaan levyä listalla ylemmäs.
13.Virtual XI
Jää No Prayerin taakse parista syystä. Vaiika levyltä löytyykin muutama todella kova biisi, The Clansman, Futureal ja Como Estais Amigo, muu kappalemateriaali jää hieman jälkeen edellä mainitun levyn tasosta ja vaikka Blaze onkin ihan hyvä vokalisti, Bruce vie kuitenkin tällä puolella pisteet kotiin.
14.Killers
Tämä taas oli vaikean keskivaiheen jälkeen helppo valinta bändin huonoimmaksi.
Levyltä löytyy hyviä biisejä, Wrathchild, Murders In The Rue Morgue, Another Life, Killers, Prodigal Son ja bändin paras instrumentaali Ides Of March, mutta muu levyn materiaali onkin sitten bändin heikointa osastoa.
Todella vaikeahan näitä oli tarkkaan järjestykseen pistää. Yksikään levy nyt kun ei kuitenkaan ole huono, kärkipää saa arvosanaksi 5/5 ja viimeiseksi jäänyt Killerskin 3/5, joten todella tasaisesta kaartista on kysymys.
).
Miulla ainakin nimibiisi ja The Prophecy niputtuvat tonne loistavian joukkoon, ensin mainittu itseasiassa varmaan Maidenin paras kappale.
itte en oo koskaan tykänny nimikko biisistä ei vaan avaudu vaikka monesti oon kuunnellu.
. 
