Dance of death ajan hampaissa.

[Pedro]

Olen taas tässä viime aikoina lättyä parit kerrat pyörittänyt, ja oikein hyvää kamaa se on edelleen. Ilmestyessä tykkäsin ihan törkeästi, mutta en vielä silloin osannut sijoittaa sitä kokonaisdiskografiassa minnekään. Keskitasoa Maiden-asteikolla, mutta hieno levy noin yleisesti. Selkeästi se vähiten kova kuitenkin näistä nykyMaidenin kolmesta tuotoksesta

[Osiris]

Dance Of Death kuuluu minulla top 5:n listaan ja on ollut kuuntelussa paljonkin viime aikoina. Eniten olen kuunnellut biisejä DOD:lta mm. Rainmaker, Montségur, Gates Of Tomorrow, Face In The Sand sekä yksi parhaista tällä levyllä oleva New Frontier. Enite minussa herätti vihkosessa se , että Steve näyttää minusta siinä ihan 30-vuotiaalta! En sitten tiedä oletteko tekin siitä samaa mieltä mutta sitä mieltä minä ainakin olen.

[metal invader]

Ei ole lemppareita, mutta silti ihan hyvä. Aluksi en tästä paljoa välittänyt, mutta henkisen kasvun jälkeen aloinkin jo pitää tästä. Paschendale ja Montsegur potkivat koviten. Alkupään biisit oimivat hyvin. Loppua kohden tulevat sävelmät eivät sitten iske niin lujaa, Journeyman toimii välillä. Ylempää keskitasoa minusta.

[rocker]

DoD toimi ilmestyttyään kuin vessan juna, mutta nyt fiilikset levyn suhteen ovat aika ristiriitaiset. Edelleen Rainmaker,Montsegúr, DoD ja Paschendale kuuluvat Maidenin parhaimmistoon. Mutta biisit kuten New frontier, Wildest dreams, Age of innocence ja Journeyman kuulostavat enää kovinkin tasapaksuilta. Muutamien huippubiisien ansiosta levy kuuluu silti bändin keskitason yläpuolelle.

[Jamo]

Kyllä Dance Of Death on yksi Maidenin kovimpia levyjä, vaikka onkin heikoin 2000 -luvun levyistä. Paschendale, No More Lies ja
nimiraita ovat aivan huikeita biisejä. Vielä kun soppaan lisätään energiset Rainmaker ja New Frontier, sekä Montségur niin alkaa
homma olla sillä selvä. Vähän parempaa keskitasoa edustavat Gates Of Tomorrow, Face In The Sand ja Age Of Innocence. Levyn
huonoin biisi Wildest Dreamskään ei ole mikään täysin paska. Hidas Journeyman on hyvä lopetus hyvälle levylle.

[Moonkiller]

Yksi Maidenin parhaista ja mielestäni nyky kolmikosta paras. Tosin ei ole vielä tullut kuunneltua muita kolmikosta niin ajatuksella, että olisi säväyttänyt.

[Vekkuli]

Oma suhtautumiseni tähän on about kimurantimpi kuin mihinkään muuhun Maiden-levyyn, ehkä sen takia jaksan tässä nyt jotain kirjoittaa, vaikka musta tutu että Maidenin suhteen mulla on enää hyvin vähän julkista sanottavaa, kaikki on tullut toitotettua elämässä niin monta kertaa

Sanoisin että itselle levy on alemmasta keskikastista hyväksi noussut ja paras näistä "uusista" itselle (nippa nappa AMOLAD:in yläpuolella). Muutos tapahtui taannoin työmatkalla kun autossa kuuntelin pitkästä aikaa ja tuli todettua että helvettiläinen, hyvä lättyhän tämä.

Aikoinaan jätin jopa yksinäisenä kannanottona menemättä tämän levyn kiertueen keikoille, koska edellisellä kiertueella esitetty Wildest Dreams aiheutti niin törkeän hylkimisreaktion. Biisi on edelleen mielestäni paskin minkä tämä yhtye on koskaan tehnyt, singlejulkaisuna käsittämätön (paitsi pituutensa puolesta) ja ylipäätänsäkkin levyn ainoa vakavampi kauneuspilkku.

Levy pitää sisällään oudon tuuliviirimäisen fiilisvaihtelun kohdallani, liittyen juuri edellämainittuun Wildest Dreams järkytykseen [pelot siitä kuinka rakastamani yhtye on kehdannut(heh) mennä muuttumaan paskaksi] ja sitten sen voittamiseen ja levyn kappaleiden arvon tunnustamiseen.

[Toxic Enema]

Wildesta dreamsin puolustukseksi sanottakoon, että Adrianin soolo pelastaa aika paljon. Samaten soolon jäkeinen osa toimii livenä hyvin, missä huudatetaan yleisöä. No more liesin kertosäe erottuu huonoudellaan myös joukosta.

[puolisukeltaja]

Kyllä muuten toimii Wildest Dreams aika helkkarin hyvin livenä setin avaajana ja fiiliksen nostattajana (Death on the Roadin perusteella siis näin). Eikä toi nyt meikäläisen mielestä ainakaan ihan paska biisi ole, ok-tasoa vaan.

[Osiris]

Wildesta dreamsin puolustukseksi sanottakoon, että Adrianin soolo pelastaa aika paljon. Samaten soolon jäkeinen osa toimii livenä hyvin, missä huudatetaan yleisöä. No more liesin kertosäe erottuu huonoudellaan myös joukosta.

Komppaan tuota Wildest Dreamsia! No More Liesistä sen verran että kertosäe nyt ei ole mikään mailman paras, mutta biisin parhaat kohdat ovat biisin puolivälissä tulevat (3:50-4:50).

[asa]

Eihän nyt Wildest Dreams mikään maailman paras kappale ole, mutta minä kyllä tykkään siitä. Oli ilmestyessään pitkästä aikaa kunnon RIFFITTELYÄ, eikä vaan sitä X-factor/Virtual XI / BNW- ajan vitossointujen länkyttelyä ja näppäilyä.

[Vekkuli]

Toi muuten on ihan totta, unohdinkin mainita että levyllä ylipäätään oli pitkästä aikaa enempi selkeitä riffejä eikä pelkkiä perusmaidenpohjien päälle kasattuja leadeja. Toki riffien taso nyt ei ollut ihan parhaiden päivien luokkaa.

Mutta kyseisen kappaleen kohdalla se ei mielipidettäni muuta, en varmaan koskaan tule suhtautumaan kyseiseen kappaleeseen mitenkään objektiivisesti. -Jos se nyt musiikista puhuttaessa edes olisi järin mahdollista.

Pro riffit takaisin maideniin!

[BlackBart]

Sanoisin, että Dance of Death on todella loistava levy, josta löytyy biisejä, joita olisi mukava kuunnella livenä. (Paschendale, wink wink ) Mutta ei pärjää klassikoille, kuten Powerslave.

[Northernstar]

Unohtunut jonnekin pölyttymään. Levyllä on liikaa tasapaksuja kappaleita ja puuromaiset soundit häiritsevät. Pari hienoa kappaletta löytyy, mutta kokonaisuudessaan Dance of Death on Blaze-levyjen & The Number of the Beastin ohella Maidenin heikoin levy.

[Salamalla ratsastaja]

Eihän DODissa oo muuta vikaa, kun soundi WDn kertsi ja ylipituus. Loistava levy voittaa BNWn kevyesti ja kestää ajan hampaan hyvin. Uskon, että jaksan levyä pyörittää vielä vuonna 2020!

[Flanker]

DoDdi on niitä levyjä joissa sitä oikein odottaa (joskus 10 vuoden päästä) julkaistavaa reissueta "hyperdigitally remastered" uudella kansikuvalla yms. Ostin levyn aikoinani jotta voisin kuunnella sitä kesätöissä ja samalla tutustua Maiden uuteen tuotantoon (työhön kuului paljon autolla ajelua ja biilissä oli kohtuulliset stereot). Ensin ostin Brave New Worldin, ok, hyvältä kuulostaa...sitten DoD soittimeen....hmm...mikähän helvattu tässä cd-soittimessa nyt on kun kuulostaa niin tunkkaiselta...pitkällisen nappulanvääntelyn jälkeen oli pakko uskoa että levyn soundit tosiaan ovat sellaiset. Ja meikä ei tosiaankaan ole mikään hifikorva enkä erota diskanttia paralleeli-aksioomasta, mutta silti levyn soundit kiusasivat.

Biisimatsku on kyllä kestänyt kun tuossa joku aika sitten pistin sen taas pyörimään, tai siis napsautin soittolistaa. Tosin järjestelin listaa omaan makuuni:

1. Rainmaker
2. No More Lies
3. Montsegur
4. Dance of Death
5. Age of Innocence
6. New Frontier
7. Paschendale
8. Face in the Sand
9. Journeyman

Eli pari muiden kanssa liian samanlaista ja mielestäni heikompaa biisiä on pudotettu pois ja loppuja hiukan järjestetty...toimii kokonaisuutena mielestäni paljon paremmin näin ja on sopivan pituinen.

[Peke]

Hieman on jäänyt DOD unholaan ilmestymisensä jälkeen. Rainmaker, Montsegur ja Journeyman ovat olleet eniten kuuntelussa. Alussa eeppistä hurmosta kantaneet Dance Of Death ja Paschandale (vaimitensenytkirjoitetaan) eivät kuitenkaan aiheuttaneet pitkäaikasta riippuvuutta.

Levyltä puuttuu se peruskipinä joka löytyy mm Aces High, Powerslave, Rime Of The Ancient Mariner, Where Eagles Dare, Flight Of Icarus, Revelations, Hallowed Be Thy Name, Phantom Of The Opera, Afraid To Shoot Stranger biiseissä. Niissä on sytyttävä heavy metal munakkuus ja iloinen poljenta.

Olen tiettävästi oman nuoruusaikani orja ja vanki ja odotan ”uutta piece of mindia” hautaan asti.

Onneksi eläessäni olen tottunut siihen, että se ei tarvia juurikaan muuta kun laittaa levyn soimaan eri aikaan/ eri tilanteessa kuin yleensä, niin siitä löytyy yllättäen uutta ja valloittavaa, joten ei haudata kirvestä kaivoon.

[Omar]

Kohtuullisen hyvin kestänyt ajanhammasta, edelleen monet levyn kappaleista ahkerassa kuuntelussa. Omasta mielestäni paras Maidenin 2000 luvun lätyistä, jättäen taakseen epätasaisen brave new worldin ja Matter of life and deathin johon olen läpeen kyllästynyt. Täynnä erinomaisia biisejä kuten Dance of death, Paschendale,Rainmaker, No more lies ja Montsegur, tosin hutejakin löytyy kuten tylsät gates of tommorow ja Face in the sand.

[IronBrother]

EHDOTON YKSI PARHAIMMISTA! vaikka en (vielä) kyseistä levyä ole ostanut, kyllä niitä kappaleita on tullut kuunneltua.

[Karpaasi]

Ehdottomasti itselleni se Maidenin rakkain levy, ja tunnesidos siihen on aika valtava, sillä se ilmestyi oman faniuden huippukohdassa, kun tuli 16-vuotiaana todistettua bändi livenäkin ihka ekaa kertaa. Musiikillisesti levy on minusta myös rautaa, ja minusta paljon onnistuneempi kuin A Matter of Life and Death. Levylle on mätetty toisistaan erillisiä kappaleita, jotka lähes kaikki toimivat minulle hyvin. Pitkiä kappaleita on jos jonkun verran, mutta paljon sopivammassa määrässä kuin AMOLADilla. Itse olen kiinnittänyt huomiota Bruceen, joka kuulostaa reilusti paremmalta kuin uudemmalla levyllä, lähinnä koska häntä ei ole nakitettu laulamaan korkealta. Korkealta laulaminen on tehokeinona hyvin, mutta menettää AMOLADilla merkityksensä nopeasti, sillä Brucen ääni ei ole enää mitä se on joskus ollut. Muista levyn aspekteista en osaa sanoa. Levy kolisee hyvin, mutta tiedä sitten, kuinka paljon aidosti hyvät biisit ja henkilökohtainen tunnesidos menevät solmuun. Voivat hyvinkin mennä todella paljon.

Pistänpä nyt soimaan Montsegurin. Ah.

[Flanker]

Etenkin AMOLADilla on tosiaan muutama biisi joissa Bruce ei selvästikään oikein pysty vetämään kunnolla. Toisaalta osin voi olla kyse myös siitä ettei biiseistä otettu kovin montaa vetoa. AMOLAD tehtiin aika vauhdilla ja Shirley muistaakseni kehuskeli että joissakin biiseissä on ihan ensimmäisiä ottoja.

[Lappis]

Kohtuullisen hyvin kestänyt ajanhammasta, edelleen monet levyn kappaleista ahkerassa kuuntelussa. Omasta mielestäni paras Maidenin 2000 luvun lätyistä, jättäen taakseen epätasaisen brave new worldin ja Matter of life and deathin johon olen läpeen kyllästynyt. Täynnä erinomaisia biisejä kuten Dance of death, Paschendale,Rainmaker, No more lies ja Montsegur, tosin hutejakin löytyy kuten tylsät gates of tommorow ja Face in the sand.

Toi Face in the Sand on just levyn kovimpia. Oliko tällä levyllä se Nickon väsäämä biisi? Tai Adrianin kanssa väsätty? New Frontier. Se on kyllä tiukka veto.

En ole levyä kuunnellut muutamaan vuoteen, mutta jo pelkästään biisilistan muisteleminen sanoo mulle, että levy toimii varsin hyvin vielä tänäkin päivänä. Onhan silläkin, kuten jokaisella Maiden-levyllä, ne pari pakollista skip-biisiä, mutta muuten kyllä hyvin toimii.

[reptile]

On siitä jo muutama viikko kun viimeksi tätä levyä kuuntelin. Huomasin, että se kuulostaa edelleen hyvältä. Ei ole menettänyt yhtään tehoaan vuosien kuluessa. Kaksi väliinputoaja-biisiä, eli Gates Of Tomorrow ja Age Of Innocence, mutta muuten pelkkää loistoa. Face In The Sand, Dance Of Death, Rainmaker ja Pachendale ovat mielettömän upeita biisejä.

AMOLADin kanssa sama juttu, en ollut kuunnellut sitäkään aikoihin. Ei ollut senkään viehätys laskenut yhtään, päinvastoin. Silloin tällöin kun Maidenin pariin tulee palattua, sitä tulee luukutettua intensiivisesti jonkin aikaa ja sitten se jää taas vähemmälle. Mutta joka kerta se kuulostaa yhtä upealta kuin aina ennenkin.