Black Sabbath

[Relic]

Eikä kai nuo Relicin loppukritiikit kai muutoinkaan nyt niin tuota kohtaan olleetkaan, vaan enemmän näitä "How Black Was Our Sabbath" yms kohtaan?

Yleisellä tasolla nimenomaan tarkoitin. Eikä minulla ole mitään Ozzy aikojen perusteellista ruotimista vastaan, jos vain asiasta saataisiin esiin kerrankin jotain uutta näkökulmaa.

How Black Was Our Sabbath on kyllä paremmasta päästä mitä noihin kirjoihin tulee, vaikka Ozzy aikaan luonnollisesti sijoittuukin, juuri anekdoottipainotteisuuden ja muun ainutkertaisen aineiston ansiosta. Sehän ei olekaan niinkään historiikki kuin vain vanhojen roudarien muisteluita.

Perusteellisin teos vuosista 1979-1997 on ehdottomasti Garry Sharpe-Youngin Never Say Die!, joka on sittemmin julkaistu uudelleen, saman miehen Ozzy kirjaan yhdistettynä, nimellä Sabbath Bloody Sabbath: The Battle for Black Sabbath.

- Headless Cross ja Tyr, onko näistä olemassakaan kunnollisia cd-painoksia? Rockdetector näyttää tuoreimmaksi molemmilta 1999 EMI:n re-issuet, ovatko nämä juuri niitä pahamaineisia "rock classics" -versioita vai ihan kunnon kamaa?
- Cross Purposesin tuorein painos näyttäisi olevan '94-alkuperäispainos, löytäminen lienee tuuripeliä?
- Eternal Idol olikin sitten siinä Sanctuaryn remasterisarjassa, eikös vaan?

Eternal Idolia pitäisi olla saatavana vieläkin Warnerin jenkkiversiona. Nuo Sanctuaryn versiot on samoja kuin vähän vanhemmat Castlen remasterit, kompressointia on vaan käännetty vähän tiukemmalle.

EMI:n Headless Cross ja Tyr julkaisut on juuri tuota Classic Rock -sarjaa. Ne eroavat alkuperäisistä ainoastaan kansiensa osalta levyjen sisältöjen ollessa identtiset.

Cross Purposes on out of print, mutta aika hyvin sitä liikkuu divareissa, eBay:ssä ym.

[Jussi K]

^^ Njoo, no sen nimi tuli kaikkien luettujen kasvottomien joukosta ekana mieleen eihän se nyt _kehno_ ollut, muttei liian mielenkiintoinenkaan että toista kertaa lukisin (loistavana esimerkkinä Mark Putterfordin The Rocker, Lynottista).

Headless Crossistakin on IRS Recordsin alkuperäinen europainos (julkaistiinkohan edes jenkeissä) ainakin olemassa, kun Rovaniemellä lienee se saatanan naarmuinen CD vieläkin Saarenkylän kirjastossa, tosin kun ekaa kertaa ~1994 lainasin niin vain nimibiisi jäi junnaamaan paikoilleen kuuntelukelvottomasti. Sittemmin mahtoi olla koko levy jorpakkoonnakkaamisluokkaa myöhemmin, vuosi vuodelta pahemmassa jamassa. Mutta enpä ole tosiaan muualla törmännyt kuin tuolla, muuhun kuin Classic Rock-reissueen.

[Peke]

Hesan reissusta sattui kouraan Joel McIverin Sabbath Bloody Sabbath kirja.

Itselleni on kertynyt erilaisia Sabbath -opuksia noin tusinan verran, sanoisin McIverin turinoiden sijoittuvan jonnekin keskikastin paikkeille. Aika ohuesti käsitellään Ozzyn jälkeiset ja varsinkin Martinin aikaiset vuodet, valitettavasti.

Suurin ongelma monien kirjojen kohdalla on, paitsi Ozzy keskeisyys, myös uuden materiaalin puute, useinkaan kirjoittaja ei ole itse päässyt bändiläisiä jututtamaan ja lopputulos on vain vanhojen lehtihaastattelujen ym. kierrätystä yleisellä pölinällä höystettynä. Usein myös yksityiskohdissa on heittoja ja jopa asiavirheisiin toisinaan törmää.

Nyt olen kirjan lukenut vuoteen 1994 eli Cross Purposeen asti. Ihan toimivaa Black Sabbathin 1969-1979 kuvausta. Sen jälkeen MvIver keskittyy yhtä paljon Ozzyn soolo-uran kuvailemiseen ja Iommin ponnisteluihin Black Sabbathin saralla.

Suurin pettymys itselle oli Dion ajan biisien merkityksen ja Ronnien vähättely Heaven And Hell ja Mob Rules lättyjen osalta. Varsinkin kirjailijan biisiarvostelut poikkevat merkittävästi siitä miten biisit itse olen kokenut. Esim Die Young, Heaven And Hell, Country Girl, Voodoo ja Falling Of The Edge Of The World.

McIvyr diggaa hehkuttaa joka käänteessä kuuden ekan Sabbath albumin metallisuutta vaikka noilta vuosilta 1970-1975 paistaa läpi enemmänkin Sabbath jäsenten Butler-Ward-Iommi Blues & Jazz-vaikutteet. Minusta Iommi vasta Dion kanssa sai aikaan sen sopivan metallisuuden, josta turhat blues-kikkailut oli riisuttu pois.

Tietty jos Sabbath 1969-1979 ajalta riisuu pelkät riffit esiin niin sitten metallisuutta löytyy, mutta kokonaisuutena minusta tuo Ozzyn aika on paljon Blues, Jazz ja Hard Rock voittoista kamaa, ei niinkään metallia.

Ozzyn soolo-uran kuvausta on kiva seurata ja varsinkin kun siitä 80-luvulta on omia kokemuksia, mutta McIvyrin tyyli eli rajaton Ozzy-hehkutus vesittää Dion ja Tony Martinin merkitystä Black Sabbathille. Ozzyn soololevyt käydään läpi, mutta kirjoittajan asiantuntemattomuus ilmenee myös niissä, eli arvosteluissa on ihan eri biisen nimiä, kuin albumilla.

Kirjailijalle on selvästi vain yksi Black Sabbath: Osbourne-Iommi-Butler-Ward

[S.R.]

^Itselläkin menossa tuo samainen opus, jäljellä taitaa olla reilu 100 sivua.

Juu, kuten kommenteistanne voi lukea niin vähän pahasti vuoden 1979 jälkeen kirjoittaja keskittyy tuohon Ozzyyn ja aika pahasti kyllä Dion ajat kyllä väheksytään.

Itselle parhaiten toimii Sabbathin discografiassa juuri nuo 6 ensimmäistä levyä ja sitten nämä 3 Dio laulamaa. Technical Ecstacy:in tuli joskus muinoin ostettua muttei ole juurikaan soittimessa viihtynyt joten kirjan perusteella voisin toki tutustua noihin 80-luvun levyihin. Muttei kovinkaan mairittelevia mainintoja noistakaan ole kuullut aikaisemmin, ehdotelkaa ihmeessä kannattaako Sabbathin muihin levyihin juuri perehtyä.

Ja kuten hehkutettiin kirjassa että Ozzy olisi Englannin paras heavy-laulaja niin eihän tuosta voi mitenkään olla samaa mieltä. Eräskin Air-Raid Siren kyllä vie voiton mennen tullen.

[Hippo]

^Headless Cross äkkiä hyllyyn. Meikäläiselle juuri SE Sabbath levy.

[Jeeves]

^^Headless Cross, Tyr ja Cross Purposes äkkiä haltuun. Ja miksei myös Born Again, josta itse ainakin pidän todella paljon.

Ja tosiaankin, joku raja sillä Ozzyn hehkuttelullakin pitää olla. Onhan mies toki melko olennainen osa Sabbathin 70-luvun saundia, mutta Britannian paras heavylaulaja? Jumaliste, onkohan kirjan kirjoittaja koskaan kuullut herroista Halford, Gillan, Dickinson, Coverdale, Martin. Ozzy kun sattuu olemaan säälittävä vikisijä noihin verrattuna.

[Peke]

Sami,

Uskoisin, että sulle putoo Tony martinin ajalta Enternal Idol ja Headless Cross (drums Cozy Powell). Ainakin itselle kolahti muutama vuosi sitten ihan täysillä. Tyr ja Cross Purposes on mullakin viuelä hankintalistalla, joten niistä en osaa sanoa mitään.

Peke

[S.R.]

Kirjaa lukiessani tulipa mieleen että joskus muinoin tuli kirjastosta lainattua Cross Purposes Live niminen vhs:sä. Tuostakaan ei ole mitään kummempia muistikuvia, pitää varmaan katsoa jos paikallisessa kirjastossa olisi vielä tallella tuo nauha.

Pitää varmaan jostain saada hieman esimakua noista 80-luvun levyistä jos niihin tulee tarkemmin tutustua. Osaa varmasti joskus kuullutkin mutta ei muistu mieleen, ainakin tuo Gillanin Born Again on jotenkin tuttu. Ja vielä nuo useampien levyjen kannet ovat jotenkin syöpyneet muistiin hyvinkin...

[Peke]

^Mulla on tuo Cross Purposes DVD, ei mitään erikoista herkkua, mutta bassoa jytistää The One And Only: MR. Geezer Butler

Tuosta kirjasta vielä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, ettei Joel McIvyr nyt ollut ihan omilla vesillä vrt esim Metallica-kirjaan. Itse ostin kirjan saadakseni lisätietoa Black Sabbathista, mutta tietyt asiavirheet ja mielestäni heppoiset (kokemattomuuteen/ Ozzy-laseihin perustuvat?) arvostelut jää vääjämättä mieleen enemmän kuin kirjasta saatu hyöty.

Tietysti itsekin sen tunnustan, että 80-luvulla Ozzy veti soolo-urallaan Black Sabbathin nurin abouttirallaa 6-0. Toki pitää muistaa, että Black Sabbathin sävellyksistä vastasi pääosin Tony Iommi ja BS jäi näin ollen enemmän yhden miehen vastuulle verraten Ozzyyn jossa lahjakkaita muusikoita kävi tiuhaan ja paljon. Näin lättyihin saatiin aina uutta raikkautta ja energiaa riippumatta sittä jaksoiko Ozzy vai ei.

[Dino]

Sabbath on minulle yksi kaikkein kovimmista koskaan. Hevin esi-isä.

Kuusi ekaa levyä on Hevin Kuusi Käskyä, niihin ei ole mitään lisättävää eikä niissä ole mitään liikaa. Täydellisyyttä, tunnelmaa, piinaavaa surua ja kyynelten välistä väikkyvää iloakin. Musiikkia.

Technical Ecstasy ja Never Say Die mainettaan parempia. Ei ensimmäisten tasolla, mutta vanha magia pilkahtelee sieltä täältä. Dio-kausi (Black Rainbow?) muutti tyyliä radikaalisti, mutta taso ei notkahtanut. Helevetin (& Taivaan) hyviä biisejä tältäkin jaksolta löytyy.

Gillan oli Sabbathiin väärä mies. Onhan ukko arvostettu kiekuja ja silleen, ja Born Againilla hyviä riffejä ja painostavaa tunnelmaakin, mutta kun ei niin ei. Seventh Star taasen on ihan kuraa. Glenn Hughes oli lähellä vinkua piloille muutoin loistavan Purplen Burn-albuminkin, eikä jätkän ääni miellytä tässäkään.

Tony Martin kuuluu laulajana sarjaan "ihan kiva", ja miehen hoilaamista levyistä Eternal Idol on ylivoimainen. Cross Purposeskin ihan jees. Headless Crossilla paukuttaa legendaarinen Cozy, mutta biisit ovat tusinaa.

Heaven and Hell -comeback on ihan kelpo veto toiseksi parhaana vaihtoehtona. Toisaalta parasta ei olekaan - Ossi on oikeassa kun sanoo ettei kohtuuttomiksi kasvaneitten ennakkopaineitten vuoksi alkuperäisen Sabin studiolättyä enää tule. Hyvä niin.

[reptile]

Born Againin yksi suurimmista vioista on huono tuotanto ja miksaus. Menee muuten hyvät biisit ihan piloille. Paremmalla tuotannolla tästä olisi saatu oikeinkin mainio lätty. Nyt se on vaan ihan kiva. Biisit ovat tosin rautaa. Digital Bitch, Trashed, Disturbing The Priest, Born Again... minulle toimii.

Seventh Star taas on meikäläisen mielestä aivan loistava. Vaikka Hughes olikin enemmän tai vähemmän pihalla tuohon aikaan, ei hän minusta levyä pilaa. Tuotanto ainakin on parempi kuin edellisellä. Biisit ovat parempia kuin Born Againilla, mutta eihän tällä millään hätyytellä edes Martinin aikakausien parhaimpia levyjä. Seventh Star-biisi kiehtoi mystisyydellä ja tunnelmallaan, kun ekan kerran kuulin sen jollain kokoelmalla (olisikohan ollut Blackest Sabbath sen nimi, siinä on otteita muistaakseni alkuajoista Eternal Idoliin), kun en Sabbathista tiennyt muuta, kuin että siinä on ollut Ozzy ja kitaristina joku Iommi, Diosta nyt puhumattakaan. Levy toimii kautta linjan. Jotkut varmati oksentaa kuullessaan No Stranger To Loven, mutta en minä. Ei se minusta ole mikään huono biisi. Istuuhan se aika huonosti Sabbathin linjaan, mutta ihan paikallaan se levyllä on. (Kai tässä alkaa ukkoutua kun tuollainen siirappi-AOR-balladi ei Sabbathin levyllä kuulosta huonolta. Eikä ikääkään ole vasta kuin reilu 20 ) Blues-pätkä Heart Like A Wheel menee myös. Parhaimmat ovat kuitenkin In For The Kill, Turn To Stone, nimibiisi ja Danger Zone.

[Peke]

Tietääko kukaan (Relic) ? Onko Rudy Sarzon Off The Rails- kirjan painoksissa eroja? Vai onko kyseessä sama kirja? Sharonhan pisti kyseisen julkaisun jäihin painostamalla kustantajaa. Sarzo joutui etsimään uuden julkaisijan kirjalle. Sisältää sen verran kuumaa kamaa Ozzysta (?)

Off the Rails - My Adventures in the Land of Ozz
My Days With Randy Rhoads
Hal Leonard Publishing Corporation; Sarzo, Rudy
ISBN: 9781575607368
Cherry Lane Music Company, 2006
Hinta: 21.10 euroa
Saatavuus: Painos loppunut

Off the Rails
Sarzo, Rudy
ISBN: 9781419650420
Booksurge Llc, 2006
Hinta: 37.30 euroa
Saatavuus: Tilattavissa, toimitusaika normaalia pitempi

Bongasin bookplussasta myös Relicin kehuman kirjan :

Sabbath Bloody Sabbath THE BATTLE FOR BLACK SABBATH by Sharpe-Young, Garry
Hinta: 29,30 euroa
Saatavuus: Valmistetaan vain tilauksesta (toimitusaika normaalia pidempi. Tilaus on sitova, tuotteella ei ole palautusoikeutta.)

Nyt on sellanen Sabbath-buumi päällä, että lisää lukemista kaipaan aiheesta. Vaan melko arvokkaita on nuo opukset, yht 66.6 eur *Eeeeek!*

Voin ostaa käytettynäkin jos jollain teistä lojuu nurkissa (varmaan läjäpäin...joopa joo).

[P.K.]

Tony Martin Suomeen, jumaliste.

Pe 14.3.2008 Pietarsaari, Music Club Jeppis
La 15.3.2008 Joensuu, Amarillo


Mutta eikö sille noita parempia paikkoja ole löydetty?

[Ipe]

Tony Martin Suomeen, jumaliste.

Pe 14.3.2008 Pietarsaari, Music Club Jeppis
La 15.3.2008 Joensuu, Amarillo


Mutta eikö sille noita parempia paikkoja ole löydetty?

Nyt jumalauta tänne etelään Martin!

Kaksi h-e-l-v-e-t-i-n upeaa uutista tänään. A fine day to die.

[Edward Mannerheim]

Tietääko kukaan (Relic) ? Onko Rudy Sarzon Off The Rails- kirjan painoksissa eroja? Vai onko kyseessä sama kirja? Sharonhan pisti kyseisen julkaisun jäihin painostamalla kustantajaa. Sarzo joutui etsimään uuden julkaisijan kirjalle. Sisältää sen verran kuumaa kamaa Ozzysta (?)

Off the Rails - My Adventures in the Land of Ozz
My Days With Randy Rhoads
Hal Leonard Publishing Corporation; Sarzo, Rudy
ISBN: 9781575607368
Cherry Lane Music Company, 2006
Hinta: 21.10 euroa
Saatavuus: Painos loppunut

Off the Rails
Sarzo, Rudy
ISBN: 9781419650420
Booksurge Llc, 2006
Hinta: 37.30 euroa
Saatavuus: Tilattavissa, toimitusaika normaalia pitempi

Sama kirja kyseessä, typoja etc. korjailtu uudemmassa painoksessa. Kannattaa hankkia, itse pidin tuosta kirjasta todella paljon - Randy Rhoads -fani kun olen.

Alun perin Sauron sai lykättyä kirjan julkaisua, mutta käsittääkseni sisältöä ei ole päässyt sorkkimaan. Tuo Land of Ozz oli kirjan alkuperäinen nimi, mutta Sauronin takia Ozzy viittaus jätettiin pois. Eli tuon nimistä kirjaa ei pitäisi hyllystä löytyä, itseltä löytyy ekan painoksen kirja ja sen nimi on Off The Rails. En tiedä mistä ovat moisen (Land of Ozz) nimen kirjalle tempaisseet, jostakin ennakkojulkaisutiedoista ehkäpä (Amazonilla kirjaa sai varata alkuperäisellä nimellä).

EDIT:
Täällä kirjailija itse selventää asiaa, eli kirjoitusvirheitä korjattiin kakkospainokseen.

[ozz3]

Martinin omat viralliset sivut eivät kerro mitään (yllätys), mutta toivotaan että noiden lisäksi varmistuu lisää keikkoja. Olisihan tuo kyllä aika perkeleen siistiä nähdä. Näyttävät olevan aikalailla samanlaisia keikkapaikkoja kuin Di'Annolla tässä taannoin, ehkä Martin vetelee kanssa pidemmän Suomen kiertueen? Toivohan saa.

[Dino]

La 15.3.2008 Joensuu, Amarillo


Mutta eikö sille noita parempia paikkoja ole löydetty?

Parempaa paikkaa kuin Joensuu ei ole.

Pitänee ottaa tussi ja Eternal Idol messiin kun menee keikalle.

[P.K.]

No heheh. Meinasin kyllä että vois nyt yksi keikka edes olla jossain etelämmässäkin. Di'Anno kävi vain Tampereella, mutta sinne ei huonon päivän takia lähdetty. Joku edes Hyvinkää, Porvoo yms jos ei muka Helsinkiin uskalleta. Ihme pelleilyä. Taitaa järjestäjä olla joku rantaruotsalainen sontaläjä.

Olisi vaan niin hienoa. There's no escaping from Power of Satan!!!!!!!!

[Dino]

Tekee se teillekin etelän vetelille hyvää kerrankin matkustaa puolen Suomen halki keikalle. Me täälläpäin asuvat joudutaan tekemään niin aina, kun yleensä KAIKKI vetävät VAIN siellä, minne teikäläisillä on kävely- ja meillä kuuden tunnin matka.

[The Prisoner]

sen nimi on Off The Rails. En tiedä mistä ovat moisen nimen kirjalle tempaisseet

Off the Railsina mä muistasin sitä tosiaan ennakkoon mainostettaneen, tota Land of Ozz:ia en muista ees kuulleeni.

Off the Rails -> Crazy Train?

[Edward Mannerheim]

sen nimi on Off The Rails. En tiedä mistä ovat moisen nimen kirjalle tempaisseet

Off the Railsina mä muistasin sitä tosiaan ennakkoon mainostettaneen, tota Land of Ozz:ia en muista ees kuulleeni.

Off the Rails -> Crazy Train?

Tarkennuksena edelliseen viestiini: mainostivat ennakkoon siis ...Land of Ozz... nimellä (varmaan vuotta ennen julkaisua), ja Sauronin puututtua asiaan nimi muutettiin Off the Railsiksi. Eli ensinmainitun nimistä kirjaa ei ole ainakaan Rudy Sarzo koskaan julkaissut, vaan tuo alkuperäinen nimiehdotus on jostakin syystä jäänyt kummittelemaan.

I'm going off the rails on a crazy train... lyriikoistahan se toki tulee.

[Relic]

Pitänee ottaa tussi ja Eternal Idol messiin kun menee keikalle.

Kyseiseen levyyn saat Martinin lisäksi halutessasi myös Geoff Nichollsin, joka lienee taas matkassa. Keikan jälkeen on bändillä ollut tapana tulla merchandise -kojulle hengailemaan, joten pitäisi onnistua.

Toivottavasti keikkoja tosiaan olisi useampiakin, kuten varmasti onkin. Itse näin Tonyn viimeksi Wienissä ja keikka oli aivan tolkuttoman kova. Settilista näytti silloin tältä:

00. Intro (The Road to Galilee)
01. The Law Maker
02. I Witness
03. Cross of Thorns
04. Bitter Sweet
05. The Hand That Rocks the Cradle
06. The Battle of Tyr
07. Odin's Court
08. Valhalla
09. Children of the Sea
10. When Death Calls
11. Devil and Daughter
12. Dying for Love
13. Scream
14. The Shining
15. Headless Cross
16. Paranoid
17. War Pigs

[Dino]

Mukavan näköinen settilista. Neljä biisiä Cross Purposesilta, ilahduttavaa! Harmillisen vähälle huomiolle jäänyt albumi. Eternal Idolilta voisi vetää muitakin kuin Shiningin, mutta ymmärtäähän sen kun Martin ei ollut mukana sen levyn biisejä tekemässä.

[Osiris]

Mielestäni Ozzy on se ainoa oikea Mustan Sapattin laulaja.

[Relic]

Eternal Idolilta voisi vetää muitakin kuin Shiningin, mutta ymmärtäähän sen kun Martin ei ollut mukana sen levyn biisejä tekemässä.

Itseasiassa, nyt kun mainitsit, viimeaikoina on myös nimibiisi kyseiseltä levyltä esiintynyt setissä tiuhaan. Ei uskoisi että tuonkin levyn julkaisusta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 20 vuotta .