Albumikeskustelua ja äänestys: The Number Of The Beast 30 v.

[roger]

Invanders
Loistava levynavaus, Harrisin basso alussa ilahduttaa. Bruce aloittaa biisin hyvin ja jatkaa hyvää suoritustaan läpi levyn. Sanoitukset viikingeistä (??) iskevät hyvin ja kertosäe vetää mukaansa. Jaksaa sytyttää myös soolon osalta, joka on ehdottomasti levyn parhaimmistoa.
4/5

Children of the Damned
Paras! Intro biisin heikoin kohta, mutta Brucen laulu saa tämän nopeasti unohtumaan. Sanat vertaansa vailla ja soolo on kerrassaan upea! Harrisin bassoa ei korosteta liika, tämä hyvä. Tällä kertaa myös Burrille annetaan huomiota patteriston takana tarpeeksi. Voisi korvata hyvin Run to the Hillsin paikan keikoilla.
5/5

Prisoner
Rumputyöskentely alussa upeaa! Basso on vähän liian pinnassa. Kertosäkeistö helppo muistaa, ja sanat ovat muutenkin helpot. Hieno soolo jälleen.
3½/5

22 Acacia Avenue
Kitaroiden sahaus sekoitettuna Brucen "myyntipuheeseen" sekoitettuna hyvän kuuloista. Jatko-osa Charlotte the Harlottille on loistava idea! Brucen laulu muistuttaa oikeasti jotain, en vain osaa kuvailla sitä. Väliosa hieno ja kertosäe jälleen takuutyötä.
4/5


Number of the Beast
Puhkikulunut biisi, yritän silti arvostella posiitiivisesti. Eli alun puhe mukava idea, intro hyvä, Brucen laulu hyvää. Huuto todella iso plussa. Kertosäkeistön osaa varmaan jokainen vähänkin heviä kuunnellut. Soolo on yksinkertaisesti hieno. Sanoitukset ovat muuten todella korkeatasoisia läpi laulun.
3/5

Run to the Hills
Vieläkin puhkikuluneempi kuin Numberi. ALun intro legenda, Brucen sanat osaavat kaikki, kertosäe helppo, soolo normaali. Singlenä olisin näkenyt mieluummin vaikka Children of the Damnedin. Kai tämä sitten edisti Iron Maidenin uraa paljonkin. Ok sanat.
2/5

Gangland
Levyn heikoin biisi, vaikka ylempänä olevakaan ei oikein sytytä enää. Huonot rummut, sanat vähän tylsät, kertosäettä kerrataan todella paljon, vaikka se on tylsä.
1,5/5

Hallowed be thy Name
Loistava intro, sanat koskettavia. Ja lopun tuomiotie kohta todella hienoa. Tätä on tullut kuunneltua lukemattoman monta kertaa, silti tämä ei ikinä kulu. Voisi siirtyä keikan viimeisestä biisistä joka tapauksessa keskivaiheille. Hieno soolo.
5/5



Keskiarvo: 3,5

[mika]

Maiden voisi tehdä Dream Theaterit ja vetää juhlavuoden kunniaksi meneillään olevalla kiertueella livenä Number Of The Beast levyn kokonaan. Tuskinpa siitä fanit pahastuisivat?
Eikös se olisi paras tapa juhlistaa levyn 25 v tapahtunutta julkaisua?
Minusta ainakin, koska kyseessä on ihan helvetin hyvä levy, klassikko, yksi Maidenin parhaista (kaikki levyt hyviä).

[OsmaGunner]

^No voisi tehdä joo, eikä varmaan yleisö siitä pahastuisi. Maiden vaan vetää Wrathchildeja ja Troopereita kiertueesta toiseen (poikkeuksiakin ihme kyllä on), koska ne muka ovat niin ylivoimaisia live-biisejä. Kun Steve ja kumppanit ovat huomanneet kuinka yleisö on mukana ja pomppii hullun lailla näiden biisien tahdissa, niin heille lienee syntynyt jonkinlainen ajatus siitä että nämä olisivat ainoita biisejä joissa näin tapahtuu ja sen vuoksi eivät tajua että samanlaisen ja vielä kovemman reaktion yleisössä voisi synnyttää vaikkapa The Prisoner, Stranger in a Strange Land, Flight of Icarus ja lukuisat muut harvemmin soitetut kappaleet. Maiden ei uskalla kokeilla, siinä lienee avainsana ja tämä uskaltamattomuus on korostunut erityisesti 2000-luvulla. Mutta ensi vuoden kiertueella olisi todellinen huipputilaisuus korjata tämä juttu jättämällä tietyt "klassikot" pois ja soittamalla harvinaisempaa kamaa pelkästään viimeisiltä 80-luvun levyiltä (+tietty Iron Maiden jota ei voi jättää pois). Mutta eipä valiteta enempää, kun en itsekään kuitenkaan keikoilla seiso kädet taskussa Trooperin aikana

[Captain Edward]

Iron Maiden - The Number Of The Beast

" 'Invaders' felt like a great rock'n'roll opener. Funny enough we've never played it live. This song was an extension of another song called 'Invasion', which was the B-side of the single Women In Uniform. It's like an invasion of Britain. "
-Steve Harris


Invaders
Invaders:in alku riffi on jokseenkin tylsä, joka saa biisin kuulostamaan hieman täytebiisiltä. Kuitenkin laulun tullessa mukaan biisistä muokkautuu hieman parempi, perus maiden veto. Mielestäni biisi saattaa olla aika vaikea saada aukeamaan mutta kun siinä onnistuu biisitä tuleeriffeineen päivineen oikeastaan aika loistava biisi. Kitara soolot ovat onnistuneet loistavasti, varsinkin Adrianin jälkimmäinen soolo on taattua laatua. Tällä kuuntelu kerralla kuin oikein mietin tätä biisi se avaitui minulle. Brucen laulu suoritus on mielestäni todella hieno ja lyriikatkin on tehty huolella. Ja viellä tosta Adrianin soolosta että sen ajaksi Clive Burr on soittanut hienot rummut. No pakkohan tässä on viellä kehua Steven riffin aikaisi basso kuvioita. Jotenkin biisistä tulee mieleen Somewhere in Time albumi, en tiädä miksi. Ja SiT on täydellinen timantti. Suositten kyllä kuuntelemaan tätä biisiä ja ajatella sitä se saattaa avautua...tai sitten ei.

+ Adrian Smith. Adrianin kitara soolot on vaan niin rautaaaaa.
+ Biisi tuo mukavaa vaihtelua live hitteihin.
+ Brucen laulu suoritus on erittäin hieno ja sopii biisiin loistavasti.
- Jokin vain mättää että tälle ei voi antaa vitosta.

4,5


Children Of The Damned
Albumin toiseksi kappaleeksi on sijoitettu rauhallinen mestariteos. Biisin lyriikat ovat erittäin onnistuneet ja Bruce vetää ne tunteella. Biisin kitara ja basso melodiat ovat hämmästyttävän kauniita. 2:20 alkava kohta on täyttä rautaa biisi loppuun asti. Sanoitukset ovat loistavat ja muutkin soittimet toimivat erittäin hyvin. Ja mitä tulee Adrianin sooloon...aivain loistava soolo. (Doningtonissa '07 kun otti Jacksonin doubleneckin, soolo näytti viellä paremmalta.) Ja soolon jälkeinen "yleisön huudatus" kohta on loistava. Ei voi sanoo muuta kuin hieno biisi.

+ Kitarat ja basso koko biisin ajan.
+ Soolo. Kyllä Adrian osaa.
+ Lyriikat ovat vaan niin loistavia.
+ Livenä biisi viellä parempi.

5


"We want information... information... information...
Who are you? – The new number two. Who is number one? –
You are number six. I am not a number! I am a free man!"


The Prisoner
Clive Pistää menemään rummuilla ja kitarat tukeevat sitä loistavasti. Kitara ja basso melodioissa on kyllä onnistuttua jälleen hienosti biisi on täyttä rautaa studiossa ja livenä. Varsinkin ennen kertosäettä olevan kohdan "Now you see me now you don't break the walls I'm coming out" basso melodita kuulostavat erittäin hionoilta. Kerto säe on vaan täyttä rautaa. 3:44 alkava soolo kohta on erittäin hieno ja soolot täydentävät sen. (Doningtonissa jätettiin se 5 biisi tältä levyltä soittamatta? Tässä olisi ollu loistava live biisi täydentämään sitä keikkaa.)

+ Kertosäe. Loistava "I'm a free man" huudatuksineen.
+ "Now you see me now you don't break the walls I'm coming out" kohdan basso melodiat.
+ Biisi on vaan niin rautaa livenä (Maiden England)

5



Number Twenty-Two?
Number Twenty-Two?
Number Twenty-Two Acacia Avenue!

22 Acacia Avenue
Adrianin kehittelemä riffi toimii kyllä tämän biisin alussa paremmin kuin hyvin. Lyriikat ovat jälleen mahtavat. Kertosäe on kuin tehty ihmisten huudattamiseksi. Ja mitä biisistä viellä puuttuu?...hidas soolo. No sellanenhan tässä on joka sopii biisii erittäin hyvin. Ei tässtä nyt keksi mitään huonoa. Lisään tähän viellä että Adrianin lopun soolon on myös loistava.

+ Kertosäe
+ Hitaat soolot on aina rautaa.
+ Adrianin soolo johon Harris soittaa erinomaiset basso kuviot.
+ Loistava live biisi.

5


The Number Of The Beast
Levyn nimikko raita onkin aikamoinen klassikko biisi. Biisin lyriikat ovat rakennettu erittäin hienosti. Tämän biisin soolot ovat aivan uskomattoman hyvät ja varsinkin niitten välissä oleva "välisoitto". Ja soolon jälkeiset basso kuviot ovat todella hienot. Loistava live biisi.

+ Soolot.
+ Lyriikat ovat todella hyviä ja kivoja laulaa.
+ Loistava live biisi.

5


Bruce finds new stage pyro in Alabama


Run To The Hills
Ja taas lisää live hittejä. Tässä biisissä on sitä menoa ja meininkiä. Biisi sisältää loistavat lyriikat. Dave Murray pistää taas loistavan osaavuutensa esiin kyseisen biisi soolossa. Biisin kertosäe on...mitä siitä nyt sanoisi...loistava yleisön huudatukseen ja kaikin puolin muutenkin loistava. Loistava live biisi.

+ Biisi livenä
+ Tässä on kaikki kohallaan.

5


Gangland
Clive Burr aloittaa jälleen menevällä rumpu riffillä. Mutta siitä huolimatta Ganglandistä muodostuu levyn huonoin biisi. Gangland on ihan keskiverto biisi mutta hiukan tylsä verrattuna muihin levun biiseihin. 2:30 alkava kohta antaa hiukan lisä pisteitä tälle biisille ja Adrianin soolo siihen perään. Tulee mieleen että tämä olisi hiukan täytebiisi

- Tylsä
- Meno ja meininki puuttuu

3


Hallowed Be Thy Name
Levyn lopetus raita onkin taas live klassikko ja samalla yksi minun lempi biiseistä. Hidas alkua ja tahti kovenee loppu kohden. Kitara melodiat ovat täydellisiä, lyrikoista puhumattakaan. Tätä biisi kuunnellessa vaipuu jonkinlaiseen huumaustilaan. 4:00-----> biisin loistavin kohta löytyy täältä. Soolot ovat täydellisiä. Tässä kohdassa on sitä menoa ja meininkiä. Kaikki soittimet toimivat niin hienosti yhteen. Kerrasaan loistavaa.
Yeah! Hallowed be Thy name!

+++ Koko biisi täyttä timanttia!!!

5


Keskiarvo: 4,687 = 4,7

[feel my pain]

1.invaders ihan perus veto riffi on hyvä ja rummuttelu miellyttää
tässä kappaleessa. ei pahempi tälle 3

2.children of the damned on se vaan niin loistava albumin paras biisi!
soolo ja kertsi on tässä biisissä parasta mitä notb löytyy 5

3.the prisoner basso jytisee hyvin tässä rallissa yksi levyn lempi kappaleista
i`am not a number i am a free man! 4 tälle harrisin ja smithin teokselle.

4.22 acacia avenue riffi jää mieleen ei parhainmistoa 2

5.the number of the beast kyllä harris osaa! alkuriffi räjäyttää tajunnan 4

6.run to the hils en ole tykännyt tästä biisistä koskaan vaikka onkin hitti niin
kaikesta ei voi pitää annan 1

7.gangland huono täyte biisi 2

8.hallowed be thy name mikään ei ole mennyt pieleen tässä kappaleessa.
mielestäni levyllä ei niinkään mutta livenä aitoa oikeaa maidenia! 5

9.total eclipse täyte biisi 1-

[Viper]

^Niin, no. Eipä Total Eclipse alkuperäisellä albumilla edes ollut, joten aika vaikea se on täytebiisiksi laskea.

HUOM! Arvostelkaa Total Eclipse tulevaan Bonusbiisit osa II -topiciin, ettei tarvi laskea keskiarvoja erikseen.

Muutenkin niihin arvosteluihin voi panostaa aika paljon enemmänkin. Hyvä esimerkki mielestäni tuossa ylempänä. Taustatutkimustakin tehty. Ja muitakin esimerkkejä löytyy sivukaupalla, kannattaa tutustua. Hyvää kamaa nimittäin.

Ja vielä ystävällisenä neuvona, kirjoitteluja on paljon mukavampi lukea, jos niissä on pilkut, pisteet ja isot kirjaimet mukana eikä kaikki ole samaa mössöä.

Tervetuloa laudalle.

[Dino]

Yksi ensimmäisistä hevikaseteistani (se EMIn keltasävyisiin kuoriin pakattu, muistaako kukaan?) oli Number of the Beast. Maksajana toiminut äitini tottakai kassalla kauhisteli kannessa irvistelevää hirviötä: "Ensin se KISS ja nyt tämä... Poika poika, mitähän sinustakin tulee..."

NOTB:n biisit olen mielessäni kategorisoinut kolmeen kastiin seuraavasti:

Hitit
Ne kalutut keikkasettien vakiot Run to the Hills, nimiralli ja Hallowed be thy Name. Näistä ensiksimainittu ei koskaan ole ollut suurimpia suosikkejani, vaikka sen suosion ymmärränkin. Number of the Beast on kova biisi, mutta ehkä kuuntelukerrat ovat nakertaneet osan sen tenhosta. Hallowediin sen sijaan ei kyllästy koskaan. Se on Maidenin parhaita biisejä kautta yhtyeen historian, ja tässä tarkemmin erittelemättömistä syistä minulle henkilökohtaisesti erityisen läheinen kappale.

Ei-hitit, mutta erinomaiset
Prisoner, 22 Acacia Avenue ja Children of the Damned. Jo Prisonerin intro lupaa hyvää, ja biisi potkiikin kuin kiimainen uroshirvi. Acaciassa on hieno, jotenkin vinksahtanut tunnelma, johon on aina ollut ilo heittäytyä. Children puolestaan paljastaa Brucen kyvyt tulkitsijana ollen yksinkertaisuudessaan kaunis sävellys.

Hutit
Invaders ja Gangland. Fillerikamaa. Hämmästyttää Invadersin paikka levyn avaajana; nimikappale olisi ollut paljon loogisempi veto nuin aluksi.

Sitten on vielä Total Eclipse, joka on OK.


Kaikkinensa Beast on tietyllä tapaa siirtymävaiheen levy kohti kovinta Maiden-parhautta. Lievä hajanaisuus kielii vielä suunnan hakemisesta, mutta parhaimmillaan levy näyttää närhen vermeet ja osoittaa että suuria on pian tulossa.

[Jamo]

Invaders
+ Bändiltä upea suoritus
- Täytebiisin maku
- Miksi tämä on avausbiisi?
3,5

Children Of The Damned
+ Soolo
+ Sanat
+ Bruce
4,5

The Prisoner
+ Kertosäe
+ Sanat
+ Aloitusspiikki
5

22 Acacia Avenue
+ Sanat
+ Kertosäe
5

The Number Of The Beast
+ Alkuspiikki
+ Biisin aloitus
+ Loistava livenä
+ Six, Six, Six -kohdat
+ Sanat
+ Brucen huuto alussa
+ Soolot
+ Klassikko
5

Run To The Hills
+ Toimii livenä
+ Sanat
5

Gangland
+ Cliven aloitus
- Täytebiisi
3

Hallowed Be Thy Name
+ Hidas alku
+ Tunnelma
+ Sanat
+ Bändin yhteistyö
+ Bruce
+ Soolot
5

YHT.4,5

Ja kokonaistilanne:
Iron Maiden 4,55
The Number Of The Beast 4,5
Powerslave 4,18

[Meadow]

Children Of The Damned
+ Soolo
+ Sanat
+ Bruce
4,5

Jos biisistä löytyy vain pelkkää hyvää, niin miksi 4,5?

[WhiteRabbit]

Sori offtopick.

Mieluummin mie luen esim. Dinon & Co. fiilistely ja omat tuntemukset -tekstiä kun tuollasta +/- schaissea. Yleensä skippaan tuollaiset mielikuvituksettomat "arviot". Jos ei todellakaan löydy mitään sanottavaa biiseistä, muuta kuin +Bruce +soolo -tyylistä tavaraa, niin mieluummin jättäisin postaamatta. IMO.

"Just my två cents..."

[maidenpoker]

The Number Of The Beast on tietenkin ansainnut asemansa kiistattomana heviklasikkoalbumina vaikka siltä löytyykin kaksi todella pahasti epäonnistunutta biisiä eli Invaders ja Gangland. Asian korjaavat kuitenkin ikivihreät TNOTB, Run To The Hills ja Hallowed. Sen lisäksi The Prisoner kuuluu levyn helmiin. Children Of The Damned ja 22 Acacia Avenue ovat myös hyviä kappaleita mutta eivät mielestäni yllä aivan edellämainitun tasolle. Levy on kokonaisuutena erittäin hyvä mutta jää selkeästi Piece Of Mindin ja hieman myös sitä seuranneiden levyjen varjoon(Powerslavea lukuunottamatta.)

[Smokeonthewater]

Pitkästä aikaa voisi jatkaa näidenkin tekoa:

Invaders
Klassikko albumi starttaa varsin vauhdikkaissa merkeissä hienojen riffien kera, hyvä tästä vielä tulee... vai tuleeko sittenkään? Säkeistöön mentäessä homma kuitenkin lässähtää kasaan ja viimeistään kertosäe tuhoaa kappaleen aivan täydellisesti. Soolot tulee ja menee, ei mitään kummempaa. No, ainakin Bruce pääsi aloittamaan uransa Maidenin levyillä
räväkästi. Melko kehno kappale. 2

Children of the Damned
Kaunis akustinen startti ja edellinen roska on jo unohdettu. Ai ai kun on hieno kappale, Bruce osoittaa sen että on oikea valinta Maideniin sillä Paul unohtuu hyvin nopeasti tätä kuunnellessa. Säkeistöt ovat upeata kuultavaa kaikin puolin eikä kertosäekään ole yhtään sen huononpi, upeaa. Kappaleen loistava yhtäkkinen nopeutus tulee ensimmäisellä kuuntekerralla varmastikin täysin yllätyksenä ja sen jälkeinen tiluttelukin toimii hyvin. Kaikenkaikkiaan yksi levyn huippuhetkistä. 5

Prisoner
Intropuhehan ei aivan pakollinen tässä olisi mutta ihan kiva lisä kuitenkin. Hienoa riffiä hakataan pöytään heti alkuun jonka jälkeen lähdetään juoksujalkaa kohti säkeistöä joka toimii kaikinpuolin ihan hyvin. Kertosäe onkin sitten aivan mahtava. Soolot ovat ihan kivaa kuultavaa muttei mitään huikeaa vielä. Todella hyvä kappale. 4

22 Acacia Avenue
Vähän hankala kappale, toisaalta seasta löytyy paljon hyvää mutta en ole koskaan omaan korvaani saanut tästä toimivaa kokonaisuutta. Tässä olisi ollut ainekset vaikka mihin mutta nyt jää ainakin omalla kohdallani melko keskinkertaiseksi sekasopaksi josta kuitenkin löytyy paljon koukuttavia kohtia. 3

The Number of the Beast
Jaahas, legendaarisen levyn legendaarinen nimikkokappale. Intropuhe saa aina fiilikset kattoon eikä Brucen loistava tulkinta ainakaan sitä fiilistä laske. Muutenkin homma toimii kaikin puolin, kertosäehän on ihan ehdotonta eliittiä eikä soolotkaan huonoja ole, päinvastoin nyt kuulostaa jo oikeasti hienolta. Onhan tämä älyttömän yliarvostettu biisi maidenin tuotannosta mutta mitä helvetin väliä sillä on, toimii itselleni edelleen lukuisten lukuisten kuunteluiden jälkeen. 5

Run To the Hills
Onhan tämä puhkikulutettu kappale mutta oikeastaan nyt kun pitkästä aikaa tätä kuuntelee niin onhan tässä jotain taikaa, kuulostaa meinaan hemmetin hyvältä. Soitto kulkee hienosti koko porukalta, Bruce laulaa upeasti ja kyllä se kertosäe vaan on aivan loistavaa kamaa. Sooloissa ei kummempia kuulla. 4

Gangland
Hohhoijaa, totaalikuraa josta en löydä kuin yhden hyvän kohdan ja se on noin 2.15 kohdalla alkava kitaraharmonia. 1,5

Hallowed Be Thy Name
Yksi Maidenin parhaimmista kappaleista ehdottomasti. Fiilis nousee heti alussa aivan taivaisiin, sieltä taivaista ei ole alastulemista ennen kappaleen loppumista sillä matkan varrella tarjoillaan niin hienoja juttuja, Smith/Murray kaksikko vetelee sellaisa settiä kitaroillaan että huh huh Brucen laulaessa nappisuoritus Burria ja Harrisia tietenkään vähättelemättä, kaikenkaikkiia siis aivan loistosuoritus koko porukalta ja kaikki kunnia Harrisin sävellykselle. 5

Upea levy joka ei kuitenkaan yllä sinne Maidenin kärkikastiin muutaman todella heikon lenkin vuoksi.
Keskiarvo = 3,6875 ~ 3.7

Iron Maiden = 3.9
Killers = 3.8
The Number of the Beast = 3.7(heikosta listasijoituksesta huolimatta päihittää kyllä kaksi ensimmäistä levyä)

[Maaster]

Invaders- Hieman mitäänsanomaton, "lame" - 1

Children Of The Damned- Hyvä biisi, kaikki toimii ihan kivasti ja sanatkin ovat hyvät - 3

The Prisoner- Ei oikein mitään koukkua, ja muutenkin hieman pitkäveteinen - 1

22 Acacia Avenue - Mahtava meininki, tätä jaksaa kuunnella! - 5

The Number Of Th Beast- Tämäkään ei oiken iske minuun. Aina välillä jaksaa kuunnella, mutta ei kovin usein - 2

Run To The Hills- Varmaankin paras Maidenilta! - 5

Gangland- Enpä oikein perusta, tässä vain jokin ei toimi. Perusidea kuitenkin kunnossa - 2

Hallowed Be Thy Name - Liveversiona toimii minusta paremmin, mutta studionakin hyvä -4

[OsmaGunner]

The Number of the Beast...

...on albumi, joka sisältää eniten suuren yleisön tuntemia ja arvostamia hittejä. Sen lisäksi levyllä on myös pari todellista Maiden-helmeä, jotka kestävät vertailun melkein minkä tahansa muun Maidenin kappaleen kanssa ja onpa mukaan saatu mahdutettua myös muutama suht keskinkertainen tekele. Se, että levyltä löytyy itselleni vain kaksi täysin nappiin osuvaa kappaletta, ei poista sitä tosiasiaa että pidän kyseisestä albumista ja arvostan sen jo pelkästään legendaarisuutensa vuoksi aikas korkealle yhtyeen tuotannossa, sillä onhan kyseessä yksi kaikkien aikojen mullistavimpia teoksia heavymetallin saralla. Yhtyeen jäsenien suorituksista albumilla arvostan eniten Brucen laulamista ja Clive Burrin rumputyöskentelyä (ehdoton suosikkini rankattaessa Maiden-rumpaleita paremmuusjärjestykseen), mutta koko yhtyeen ilme on nuoruuden intoa puhkuva ja työskentely suorastaan mahtavaa. Muutama sananen biiseistä, pisteytykset erikseen loppuun.

Levyn avaavasta Invaderista löytyy sitä todellista puhtia ja energisyyttä josta ylempänä puhuin. Tässä on yksi levyn aliarvostetuista kappaleista, mutta ei silti yllä Maidenin terävimpään kärkeen. Kuitenkin kyseinen kappale nousee vertailussa joihinkin muihin levyn vetoihin aika korkealle sijoitukselle ja vain sanoitukset sekä sen ”todellisen koukun” puuttuminen laskee verran arvosanaa, mutta ei hirveästi. Keskivertoa parempi Maiden-biisi, joka sopii hyvin avausraidaksi.
No niin, sitten päästään itse asiaan eli toinen niistä kahdesta täyden kympin biisistä löytyy heti albumin alkupäästä. Loistavaa tunnelmaa läpi biisin, Brucen tulkinta = kylmät väreet. ”God knows he want's to go on” -huuto on alun rauhallisen osion kliimaksi, kunnes lähdetään vähintään 666 kilometriä tunnissa Cliven ohjastamana kohti loppuhuipennusta....”Now he's burning his eyes”...ja sitä rataa loppuun saakka. Steven kynä on todellakin terävimmillään levyn alkupuoliskolla ja Children of the Damned nousee ilman muuta levyn ykköskastiin, jääden vain sadasosamillimetrin (tai jotain).....
.....levyn parhaasta kappaleesta eli The Prisonerista. Adrianin, Steven ja käsittääkseni sanoituksiltaan myös Brucen yhteistyönä tekemä kuusiminuuttinen kiekaisu legendaarisine alkusanoineen (jotka kaikkien Maiden-fanien tulee muistaa ulkoa unissaankin), alun rumpukompin ja sitä seuraavan riffirevittelyn saattelemana mennään sellaisella tappomeiningillä biisin alusta loppuun että alta pois. Pääriffi tuo etäisesti mieleen Brucen soolouralta tutun Road to Hellin ja soolojen parhaudelta ei voida välttyä, Dave-Adrian tutkapari orjuuttavat kuusikielisiään, jonka jälkeen maalisuora jo häämöttää Brucen erinomaisen tulkinnan ja (jälleen kerran) Cliven maagisen komppaamisen tahdittamana. Ainoastaan sanoituksista voisi jonkin verran purnata, mutta ne eivät ole mulle tämän kappaleen tärkeintä antia. Okei, purnataan sitten jotain vielä: Miksi The Prisonerin mukaanotto viime kesän festarikiertueelle oli niin ylitsepääsemätön juttu, kun kerran 5 biisiä tältä levyltä piti soittaa? Olisi ollut vähintäänkin tervetullut lisä 16 vuoden tauon jälkeen. Mutta matka jatkuu...
...ja seuraavaksi päästään vierailulle Lontoon East Endin huorakortteleihin. 22 Acacia Avenue on kyllä ihan mainio kappale, mutta ei valitettavasti mahda mitään kahdelle edelliselle. Tästäkin haistaa jo muutaman korttelin (25 AA?) päähän että Adrianilla on sormensa pelissä riffien kirjoittamisessa. Kappaleen moniosaisuus tekee vaikutuksen ja Charlotten tarinan jatkaminen sanoituksissa on hyvä keksintö, mutta jotain tästä jää nyt puuttumaan että ihan sitä viimeistä kliimaksia ei tule. Välläkö häliä, 22AA sopii TNOTB -albumin kokonaisuuteen kuin se Charlotteen (väljä on, mutta kuitenkin...). Biisin parasta antia on Brucen ääni laulettaessa kertosäettä toista kertaa; 22....The Avenueeeeee, that's the place where we all gooo-oo-oo-oo-oo. Mutta se jakamisesta, palataanpas sitten perusasioiden pariin...
...eli Raamatun viimeisen kirjan säkeiden saattelemana Steven unien alamaailmaan. The Number of the Beast, sen lisäksi että kuuluu erottamattomasti osaksi koko heavymetal historiaa, on mulle näistä yhtyeen ”puhkikulutetuista” hiteistä se vähiten kulunut, joka ei aiheuta skippailua levyn pyöriessä soittimessa. Ja itse musiikkiin; tossa alun riffissä ja Brucen tulkinnassa on jotain niin legendaarista ja hämyistä että se saa fiilikset nousemaan potenssiin 666....sanoitukset ovat myös todella mainiot, tosin osittain hämärän peittoon jäävät, mutta näillä mennään sano Saatana kun sieluja laski. Tästähän on tehty musavideokin. Onko se hyvä? Ei. Vähän samaa rataa kuin yhtyeen muutkin videot; eivät vain iske meikäläiseen. Joitain harvoja poikkeuksia löytyy, mutta TNOBT ei ole sellainen. Koko biisin läpi jatkuvien hyvien riffien, Cliven työskentelyn ja Steven sanoitusten myötä kappale nousee lähes albumin parhaiden tasolle, mutta myönnetään; vaikka tämä onkin se vähiten puhkikulunut legenda niin enää kappale ei saa minua syttymään entiseen malliin. Kuitenkin levyn parhaimmistoa.
Ratsuväen laukkaako sieltä kuuluu? Ei, sehän onkin Clive. Ja taas mennään. Näin pitkästä aikaa kuunneltuna Run to the Hills kuulostaa ihan mukiinmenevältä veisulta, vaikka ei olekaan saanut allekirjoittanutta koskaan laskemaan allensa. Tämänkin tekemisessä taisi Bruce olla mukana vaikka ei sitten saanutkaan nimeään tekijätietoihin sattuneesta syystä. Musiikillisesti tämä ei edusta mulle mitään kovinkaan ihmeellistä, riffit ja sanoitukset (joista biisi luonnollisesti koostuu) eivät erotu harmaasta massasta kovinkaan paljoa edukseen. En kuitenkaan jostain syystä tuomitse veisua ihan alimpaan helvettiin, vaan pidän tätä hyvänä osana levykokonaisuutta. Musiikkivideo onkin sitten samaa tasoa kuin nimibiisissä, eli ei mistään kotoisin. Kappaleena kuitenkin levyn keskikastia.
Mikäs helvetti sieltä sitten tulee? Ei kai vaan kaikkien parjaama Gangland? Rumpujen soitto läpi kappaleen on todella taidokasta, riffit kuulostavat minun korvaani jokseenkin ok-tasoisilta ja sanoituksetkaan eivät ole niin huonot kuin jotkut parjaavat. Eiväthän ne mitään Eino Leino -tasoa ole, mutta silti, mukiinmenevät. Asiahan on nyt niin, että Gangland ei luonnollisestikaan millään yllä levyn kovimpien biisien tasolle, mutta toisaalta ei jää yhtään jälkeen verrattaessa vaikkapa albumin avausraitaan tai 22 Acacia Avenueen. Iron Maiden nimisellä laulu- ja soitinyhtyeellä on, uskokaa tai älkää, paljon huonompiakin kappaleita. Nih.
Sitten kappaleeseen, jonka todella moni arvostaa yhtyeen ja maailman kaikkien aikojen parhaaksi kappaleeksi. Ei minusta. Studioversio Hallowed Be Thy Namesta kuulostaa nykyään jokseenkin munattomalta. Älkää käsittäkö väärin, munattomalta siinä suhteessa että kyseessä oli aikanaan suosikkibiisini yhtyeeltä, mutta on jostain ihmeen syystä menettänyt hohtoaan viime aikoina, niin livenä kuin levyllä. Rock in Riolla kappale kuulostaa ihan hyvältä, mutta en silti laske tätä mihinkään Maidenin parhaiden livebiisien joukkoon. Sanoituksiltaan kappale on edelleenkin loistava, eivätkä ne sanat siitä ajan saatossa huonommiksi muutu, mutta se alun hitaan osan jälkeen lähtevä riffi, joka sai ennen...noh...viisarin värähtämään, ei tee sitä enää. Brucen tulkinta on levyn muuhun osastoon verrattuna samalla tasolla, eli loistava. Kappale jää kokonaisuudessaan kuitenkin albumin ja koko Maidenin tuotannon keskikastin vaiheille tai jopa sen alle. On parempia, mutta on paljon huonompiakin.


No niin, se siitä sitten. Vielä itse albumista sen verran, että kyseessä on ensimmäinen Maiden -studioalbumi jonka ostin ja sen vuoksi hyvinkin rakas, vaikka musiikillisesti ei ylläkään Maidenin parhaiden lättyjen tasolle. Keskikastiin tai vähän sen yläpuolelle menee käyden tiukkaa kisaa Piece of Mindin ja Powerslaven kanssa, jääden kuitenkin vuosien 1986-1990, 2000 & 2006 albumeille.

Vielä loppuun pisteytys biiseistä:

1. Invaders - 3,5/5
2. Children of the Damned - 5/5
3. The Prisoner - 5/5
4. 22 Acacia Avenue - 2,5/5
5. The Number of the Beast - 4/5
6. Run to the Hills - 2,75/5
7. Gangland - 2,5/5
8. Hallowed Be Thy Name - 2,75/5

ka: 3,5

Ranking:

1. A Matter Of Life And Death - 4,35
2. The Number of the Beast - 3,5

[maidenpoker]

Oon kai tähän osioon kommentoinut mutta ppätinpä nyt tehdä ihan kunnollisen arvostelun .

The Number Of The Beast

Invaders

Biisin aloitus on melko hyvä ja soitto kulkeekin koko biisin hyvin ja varmalla otteella. Sanoitukset eivät kuitenkaan vakuuta ja kertosäe on sitten aivan täyttä kuraa, mun mielestä huonoin Maiden-biisien kertsi . Muutenkin mua harmittaa tätä kuunnellessa ettei biisiä jätetty pois levyltä ja laitettu nimibiisiä avausbiisiksi, mun mielestä niin ois ollu ehkä parempi. 2

Children Of The Damned

Todellinen hevyballadi, jonka rauhallinen alkupuolisko on todella kaunis ja Brucen tulkinta hakee vertaistaan. Biisi tuo aina kylmät väreet selkäpiihin ja nopeampi loppupuolisko on yksi lempikohtiani koko Maidenin tuotannosta. 5

The Prisoner

tää on todellinen huippubiisi, selkeästi levyn parhaimmistoa. Rytmikkään kitarariffin ja rumpujen voimin kulkeva eka minuutti on loistava tunnelmannostattaja/yleisönhuudatuskohta livenä ja kun vauhti saadaan päälle niin tässä on juuri sitä mikä minua tässä levyssä viehättää eli sopivan raaka ja yksinkertainen heavy-ralli . kertsi tuo vielä hieman plussaa. Myös ktarasoolot ovat hienoja . 5

22 Acacia Avenue

Musta tää maistuu hieman puulta ja tuleekin aina tätä biisiä kuunnellessa sellanen tunne että on tultu kahen edellisen kipaleen jälkeen maanpinalle. Tässä biisissä ei vaan ole mitään iskevää kohtaa. Sanoitukset ovat mun mielestä vähän liaan yksinkertaset. En pitänyt tän biisin taustatarinan ekasta osasta(Charlot The Harlot) ja tääkin on aika surkea veto.2

The Number Of The Beast

Tää biisi on todellinen legenda ja toimii hyvin kunhan ei kuuntele sitä liikaa sillä silloin tää alkaa kyllästyttää. Alun puhe on todella loistava ja suoranainen neronleimaus ja se onkin iskostunut jokaisen heavy-metal fanin päähän. Brucen laulu on tässä biisissä hyvin esillä ja sanoitus on Maidenin parhaimmistoa. vaikka tämä onkin niin puhkikulutettu veisu niin silti viisi pojoa. 5

Run To The Hills
Burrin rytmikäs komppi käynnistää biisin hienosti ja se tuokin tähän sellasen ratsuväkitunnelman. ihan mukiinmenevä kappale tämä onkin ja livenä mun mielestä Hallowedin kanssa paras lopetusbiisi keikalle. muuten vähän liian perubiisi. 3

Gangland

Burr on taas vireessä ja tän biisin vahvuus onkin juuri loistavassa rumputyöskentelyssä. Sanat nyt eivät ole mitään parasta tasoa mutta eihän niitten mun mielestä kuulukkaan olla tälläisessä perusraassa ja suoraviivaisessa haevy-biisissä. Silti yksi levyn heikoimmista biiseistä, kyllä Total Eclipse olis kuulunu ennemmin tälle levylle. Kuitenkin annan 3

Hallowed Be Thy Name

Tää biisi on levyllä vähän liian pliisu mikä on sääli sillä ihan pelkkänä sävellyksenä tämä on jo loistava yksi Harrisin helmistä. Sanoitukset ovat selkeästi alkuaikojen Maiden-tuotannosta parhaa ja kitarat ja loistavat tahtilajinvaihdokset pelastavat paljon levyversion huonojen soundien tekemästä tuhosta. Livenä tämä on täyttä terästä ja kyseinen biisi tulee soittaa jokaisella maiden keikalla aina ja ikuisesti .

Biisinä tämä on täysi vitonen mutta levyveriona niitten huonojen soundien takia ehkä antaisin nelosen. Kuitenkin kantti kallistuu tohon parempaan arvosanaan, kyllä tää huippusävellys on sen ansainnut. Eli siis 5

Vaikka tää albumi on alkanut välillä puuduttamaan, niin on se silti selkeä Maiden-klassikko.

Keskiarvo:3.8[/b]

[Jyyd]

Arvostellaas tämä sitten.

1. Invaders 4
Levy pärähtää kieltämättä napakasti käyntiin, mitään ei oikein säästellä nyt. Brucelta tulee kehiin sekä matalempaa, mutta myös hyvinkin korkeita ääniä. Itse biisi on ihan hyvä ja menevä, semmoinen mitä aloitusbiisiltä vaaditaan, ja hieman yli 3 minuuttia menee ihan hyvin tätä kuunnellessa.

2. Children Of The Damned 5
Uuh, hyvät kitarat alkuun ja tunnelma on heti katossa. Se on Children of the Damned eikä mikään muu, upea klassikkobiisi. Alku on rauhallista, mutta kertsi on voimakas ja vahva. Ja keskikohdan nopeampi kohta on hyvä muutos biisiin.

3. The Prisoner 4
Alun legendaarinen puhe ja sitten biisi käyntiin voimakkaalla rumpukompilla. Kyllä Number of the Beastilla mentiin isohko harppaus eteen päin äänimaailmojen laadussa. Prisonerin kertsi on mielenkiintoinen, siitä tulee plussaa, onhan tämä muutenkin ehdottomasti kuunneltava biisi.

4. 22 Acacia Avenue 3,5
Tanakka riffi aloittaa 22 Acacia Avenuen, joka jatkaa Prisonerin ihan hyvää tasoa. Tämä on tälläistä hyvää ja vauhdikasta Iron Maidenia jota jaksaa kyllä kuunnella. En tiedä sitten onko biisi vähän liian pitkä, mutta minulla se ainakin vähentää biisin pisteitä.

5. The Number Of The Beast 4,5
Jälleen legendaarinen alkupuhe ja legendaarinen riffi kehiin. Six, Six Six ja silleen, tämä on jälleen niitä Maiden-klassikkoja, joille menee vähintään neljä pistettä. Tämä on toki hyvä livebiisi, ja menoa ei puutu ainakaan, siitä tulee toki plussaa.

6. Run To The Hills 5
Ja vieläkin legendaarisempi biisi tulee kehiin, eli Run To The Hills. Tässä on minusta sitä Clivemäistä rummuttelua sitten, vaikka Nicko soittelee tämän aikalailla samalla tapaa vieläkin livenä, mikä ei toki ole pahitteeksi. Juuri tuo rummuttelu antaa biisille sen vauhdikkaan tunnelman, jota kitarat ja basso vielä ehostaa. Upea meno ja meininki, ja kertsi on toki kultaa.

7. Gangland 2
Sitten Gangland, joka alkaa Burrin rummuttelulla, joka ei toki ole huonoa. Mutta jotenkin biisissä on liiankin nopea tempo, eikä kertsi ole oikein minkäänlainen. Joten kyllä tästä eittämättä muodostuu tämän levyn heikoin veto.

8. Total Eclipse 4
Keskinopea Total Eclipse palauttaa tason hyvälle tasolle, kitarariffeistä tulee taas rutkasti plussaa tälle. Burrin rumputyöskentely ei niin ihmeellistä tässä ole, mutta ei se biisiä heikennäkkään. Brucen tulkinnasta tulee toki myös plussaa. Kyllä tämä kaiken kaikkiaan on sitä TNOTB:n parhaimmistoa, jotenkin hieman Revelationsia osittain muistuttava biisi muutamasta kohdasta. Mutta eipä se haitanne.

9. Hallowed be Thy Name 5
Ja mitäs se IrMa-levy olisi ilman hyvää lopetusbiisiä, ja nyt se on upea Hallowed Be Thy Name. Omia ehdottomia maiden-suosikkeja, on kasvattanut suosiotaan minun silmissä pikkuhiljaa, ja mahtavien livevetojen kautta tästä kasvoi yksi suurista maiden-biiseistä minulle. Albumiversio toki eroaa hiukan liveversiosta, lähinnä rumputyöskentely on kuin eri planeetalta Nickolla tässä, mistä pidän toki vähän enemmän, mutta ei Clivenkään setti tässä ole huono. Mutta silti tämä on ehdoton viiden pisteen klassikko.

Keskiarvo: 4,111

Ja ranking-listan tilanne:

1. Seventh Son of a Seventh Son, 4,6875
2. Somewhere In Time, 4,625
3. Powerslave, 4,375
4. The Number of The Beast, 4,111
5. Fear Of The Dark, 3,625
6. The X-Factor, 3,363
7. Virtual XI, 3,125

[Peke]

Oon ainakin varmaan satakertaa avautunut, mutta...... pakko ottaa omaa alkuperäistä arvostelua takaisin. On se Brucen aloitus vaan niiiiin hieno Invaders biisissä. Biisi joka aloitti hevin uuden suunnan tekevän lätyn ...

Levyn kuuntelijoille se ensi kosketus Iron Maideniin Brucen kautta.... uuuhhhhhh! Ei voi ohittaa.

Kannattaa kuunnella Killersin Drifter ja sitten heti perään tämä Invaders.... sillee se menee. Jotain meinaan tapahtui.... levyn loppu onkin sitten ihan nannaa

[Hilguma]

Okkei. Maiden-debyytin arvostelusta on vierähtänyt jokunen viikko aikaa, joten on korkea aika ottaa seuraava lätty arvosteluun. Killersin ohitan, sillä sitä minulla ei vielä ole.

Number Of The Beast. Klassikko albumi melkein millä tahansa mittapuulla. Tämäkin tuli hyllyyn hankittua tuossa vasta vähän aikaa sitten, mutta toki olen albumia pidempään jo kuunnellut. Tämän levyn soundit ovat jo valovuosien päässä Iron Maiden-albumista, ja Harrisin poppoo alkoi viedä musiikkiaan siihen suuntaan, jolla se saavuttaisi maailman suosion myöhemmin. Sitten on tietysti Bruce. Ah, ihanainen Bruce, joka pesee Paul Di'Annon kyllä 666-0. Tällä levyllä ei ole itselleni juuri tunnearvoa, siitä syystä että olen omistanut sen vasta niin vähän aikaa, mutta todella kova tuotos on kyllä kyseessä. Hallowed Be Thy Name on yksi meidenin parhaita biisejä. Kansikuvakin on todella komea, ja siinähän sitä näkee että kuka niitä lankoja oikein vetelee loppupeleissä Biisien kimppuun.

Invaders
Etukäteen minulla oli sellainen muistikuva, että tämä biisi on melko huono ja mitäänsanomaton. Miten väärässä olinkaan! Tämähän on oikein hyvän kuuloinen kappale. Alku on oikein tappomenoa. Väkisin sitä rupeaa pää notkumaan ja ilmakitara soimaan. Kitaratyöskentely on tässä kappaleessa tasaisen varmaa, ja sama pätee myös sooloihin. Koko muu bändi vetää myös hyvän suorituksen. Lyriikat ovat mielenkiintoiset, ainakin omasta mielestäni, ja Bruce tulkitsee niitä omalla "kovaa ja korkealta" tyylillään. Hienoa! Oikeastaan biisin sanallinen arvosana voisi olla tasaisen varma. Sellainen olo tästä nimittäin tulee. Alku on perkeleen kova, mutta kertsissä tulevat kitara juoksutukset ärsyttävät jonkin verran. Eipä tästä oikein mitään sanottavaa enää keksi Arvosana 4-

Children Of The Damned
Voi pojat kun tätä tulee toisteltua liikaa, mutta tässäkin kappaleessa INTRO on loistava. Melkeinpä jokaisessa Maiden-biisissä on hyvää parempaan arvosanaan yltävä intro, nyt kun rupesin miettimään. Kyllä ne pojat osaa. Enivei, Harris on saanut aikaan jälleen yhden todella hienon kappaleen Children Of The Damnedin muodossa. Tässä biisissä on vähän kaikkea: Upea jo edellämainittu akustinen intro, Brucen kaunis tulkinta säkeistössä, raskas kertosäe, temmon vaihto ja Adrianin kerrassaan hieno soolo. Pakko mainita vielä Cliven fillit soolon lopuksi! Brucen Ooo o oo o o o oo.. huhuilut nostattavat lähes kylmiä väreitä. Kappaleen sanat ovat jotenki aika kieroutuneet, mutta ne sopivat teokseen kuin Eddie Maidenin levyn kanteen. Biisi loppuu komeaan kiljaisuun. Pisteitä paukahtaa... 4½

The Prisoner
Smithin tuotoksia odottaa aina innolla, eikä poikkeusta tapahdu nytkään. Hyvä kappalehan sieltä tuli tälläkin kertaa. Ennen en pitäny tästä puhe-introsta, ja ajattelin sen olevan täysin turha ja naurettava, mutta nykyään se on alkanut toimia. I am not a number, I'm a free man! ja biisi starttaa hyvällä Adrian-maisella rokkiriffillä. Sen jälkeinen temmon muutos onkin jälleen sitä kuuluisaa parhautta. Ja taas ilmakitara käteen Verse on hyvää Maiden-tasoa, mutta pre-chorus on sitten vähän tylsempi. Onneksi kertsi pelastaa jälleen. Se on mukavan tarttuva ja tuleehan sitä hoilailtua mukana. Biisissä on vähän kertausta, mutta ei häiritsevän paljon. Ennen sooloja tulevan välikohdan tapping (?) melodiointi on hunajaa korville. Sooloissa Adrian pesee Daven tällä kertaa melko selvästi. Go Adrian Vielä sitä mukavaa kertsiä ja biisi loppuu. Pisteet 4½myös tälle

22, Acacia Avenue
Heti perään toinen Smith-biisi ja sehän passaa. Intron riffi on yllätys yllätys oikein hyvä. Pa pam!! sanoo Clive ja Bruce alkaa kertoa tarinaa Charlottesta. Lyriikat ovat oikein mukavaa kuunneltavaa, ja Bruce laulaa yhtä hienosti kuin aina. Tässä kappaleessa on aika paljon eri osia, mutta ne takaavat sen että ei tylsää pääse tulemaan. (Mitä nyt erittäin harvoin meideniä kuunellessa tapahtuu muutenkaan ) Beat her! Mistreat her! Do anything that you please! kohta on kaikessa raakudessaa suorastaan mestarillinen. Daven hidas soolo on kaunis, niinkuin vain hän osaa. Hieman myöhemmin tuleva Adrianin repäisy ei pääse lähellekkään. Sen jälkeen tuleva Steven bassottelu on sekin erittäin hienoa kuultavaa. Biisi loppuu yht'äkkiä kuin seinään. Pisteitä tippuu 4 kappaletta.

The Number Of The Beast
Klassikkokipale, kieltämättä, mutta kärsinyt jonkin verran kulumista. Oli ensimmäisiä muita kuin AMOLAD biisejä Maidenilta mitä kuulin ja tärähti kyllä kuin metrin halko. Nykyään ei enää valitettavasti samoja viboja saa Puhe-intro on legendaarinen ja toimii kyllä edelleen. Joskus kun kuuntelin sitä pimeässä, rupesi oikeasti pelottamaan, ja piti laittaa valot päälle. I left alone... kohta toimii kyllä edelleen sekin. Hymyilyttää aina kun ajattelee, että Brucen piti laulaa tätä kohtaa useamman tunnin, ennenkuin Martin Birch oli tyytyväinen tuloksiin, ja vielä enemmän hymyilyttää Brucen kiljaisu jonka hän vetäisi sitten kun Martin lopulta oli tyytyväinen. Voi pojat jos minäkin pääsisin edes lähelle tuollaista huutoa! Säkeistössä on potkua ja pää alkaa notkua. Six! Six! Six! purakutuu ulos myös omasta suustani kuin huomaamatta kertsin aikana. Daven soolo potkii munille ja Adriankaan ei jää jälkeen. Jällee myös Steveltä komeaa bassottelua. Kappaleen sanoitukset toimivat todella hyvin. Hitto vie, en muistanutkaan että tämä biisi potkii näin kovaa! Annan täydet pisteet! 5

Run To The Hills
Toinen klassikko heti perään, saa nähdä tapahtuuko tällä samanlainen reaktio kuin äsken NOTB:in kanssa. Tämä jos mikä on kulunut biisi. Rumpuintro ei oikein jaksa enää iskeä, eikä vingutteluriffikään ole mitään elämää suurempaa. Oh will we ever be set free? kohdan Bruce tulkitsee todella hienosti, pakko myöntää. Koko kappaleen läpi laukkaava komppi on sitä tuttua Maidenia, mutta ei oikein enää toimi. Kertsikään ei iske enää oikeastaan yhtään... Mr. Murray, "salamasormi", pääsee pian vauhtiin ja tämä soolo onkin oikeastaan biisin parasta antia. Kappale on oikeastaan melko mielikuvitukseton ja tylsä, olkoonkin että se oli yksi niistä jotka saivat minut Maidenin pauloihin. Tämä taitaakin olla koko levyn heikoin kappale. Pisteitä 3-

Gangland
Monet ovat herjanneet tätä biisiä, mutta minusta tämä on ihan kelpo ralli ja pesee kyllä nykyään RTTH:in melko helpostikkin. Rumpuintroa tarjoillaan tässäkin, ja toimii kyllä ihan hyvin. Riffi ei ole mikään mullistava, mutta ihan kelvollinen sekin. Brucen laulanta on agressiivista, ja sehän sopii. Kertosäe on The Prisonerin tapaan tarttuva. Väliosan kitarointi on muuhun biisiin nähden oikein hyvää. Adrianin lyhyehkö soolo ei nyt sitten ole miehen muihin tuotoksiin nähden mikään hyvä... Lopun "soolot" ovat sitten jo vähän parempia. Eipä tästäkään oikein mitään sanottavaa keksi. Keskinkertainen kapplale, mutta ei levyn huonoin. Pisteet 3½

Hallowed Be Thy Name
Aah... Nyt se viimeinkin tulee. Hallowed Be Thy Name. Maidenin Top5 vetoja. Tähän kappaleeseen olen melkeinpä rakastunut, ja erittäin suuresta kuuntelumäärästä huolimatta se ei ole kulunut yhtään. Toivottavasti ovat sen verran fiksuja että soittavat tätä keikoilla aina myös tulevaisuudessa... Biisi alkaa todella tunnelmallisella kongin kumahduksella ja Dave vääntelee taustalle lumoavaa kitaramelodiaa. Bruce tulkitsee Harrisin mestariteoksen tekstiä tunteella ja teatraalisesti, onnistuen siinä erinomaisesti. 'Cos at five o'clock, they take me to the gallows pole...Kylmät väreet kulkee pitkin selkää Murrayn kitaran tahdissa. Pää tärähtelee kongin iskuista. Pelottaa. The sands of time, for me, are running loooooooow ja sitten mennään. Livenä tämä kohta toimii todella hyvin. Ah, Steve on kyllä keksinyt tähän kappaleeseen aivan loistavia melodioita, ei voi muuta sanoa. Bruce jatkaa tarinan kertomista ja itsellekin tulee ihan paha olo kuolemaan tuomitun miehen puolesta. Koko bändi on liekeissä. Dave ja Adrian soittavat kuin heitä ohjaisi yhteinen tahto, Steve bassottelee tunteella ja Clive hakkaa rumpuja erehtymättömästi. Eipä aikaakaan kun bruussi marssittaa tarinan miehen linnanpihalle ja joku huutelee Jumalan siunausta. Ovat kyllä mestarilliset lyriikat tässä kappalees. Go Steve! Mikä onkaan loistavan kappaleen viimeinen ainesosa? No soolot tietenkin. Ja niitähän tarjoillaan. Dave ja Adrian soittavat hurmoksessa ja oma pääkin on jo aivan sekaisin. Jalka polkee maata ja ilmakitara soi jälleen. Lopun Hallowed be thy name!! huudot ovat aivan järjettömän upeita. Varsinkin livenä. Voi perhana, nytkö tämä biisi jo loppui. No, taidanpa kuunnella uudestaan Pisteet tietenkin 5

Loppuun päästiin. Hienoa.

Keskiarvoksi saadaan... hokkus pokkus... 4.125 ~ 4.13
-----------
Maiden Ranking:
1. Iron Maiden 4.5
2. Number Of The Beast 4.13

Vaikka keskiarvossa Iron Maiden peittoaakin tämän levyn, on tämä silti omissa kirjoissani korkeammalla.

[BlackBart]

Invanders:2,5 Hyvä alku, mutta silti täytebiisi
Children of the Damned:5 Tässä Maiden iski suoraan kultasuoneen!
The Prisoner:5 Alku liki legendaarinen ja Kertosäe täyttä hunajaa korville.
22 Acacia Avenue:5 Soolo loistava, hyvä livebiisi.
The Number of the Beast:5 Ei kaipaa selittelyjä.
Run to the Hills:5 Täydellinen livebiisi.
Gangland:2.5 Hyvä alku. Muuten täytebiisi
Total Eclipse:4.5 Todella kova. Olisi saanut olla Ganglandin tilalla.
Hallowed by thy Name:5 Paras Maidenin live-biisi.

[P0W3R5L4V3R666]

Invaders - 1
Ei, tässä biisissä ei oo mitään hyvää, varsinkin toi kertosäkeen "inveidöööörs" kohta ihan hel-vetin rasittava

Children Of The Damned - 4
Tän biisin tajusin vasta vähän aikaa sitten, ja hyvä kyllä on. Sanat on hyvät, melodia, kaikki!

The Prisoner - 2
Idea ehkä ihan hyvä, puhekin ja kaikki, mutta muhun ei iske.

22 Acacia Avenue - 4
Hyvä hyvä! Parempi kuin Charlotte the Harlot, varsinkin kohta "22, the avenue" tosi hyvä, lopun luritus mitä kaikkea voi tehdä ehkä vähän rasittava.

The Number Of The Beast- 3
Liian puhkikulutettu biisi, hyvä kyllä on, mutta liikaa on soitettu ja kyllästys tuli.

Run To The Hills - 3
Tässä vähän sama juttu. Biisissä itessään ei oo mitään vikaa mutta liikaa on soitettu.

Gangland - 2
Joo no onhan tää aika täytebiisi, mutta toi "Once you were glad to be free for a while.
The air tasted good and the world was your friend." on hetken aikaa ihan hyvä kohta, mutta en sitten tiiä. "Ganglandit" kuulostaa lähinnä "bätmään"-huudoilta

Hallowed Be Thy Name - 5
Levyn paras kappale ehdottomasti, tulee kyllä aina kuunneltua kun maidenia kuuntelee, eikä siltikkään kyllästy. Sanat on hyvät, riffit on hyvät ja sävel on muutenkin hyvä, kaikki ihan mahtavia! Mielestäni kyllä Maidenin parhaita biisejä.

edit: ainiin ja tuo keskiarvo oli sitten 3.

[Omar]

The Number of the beast

Tätä levyä ei olekkaan tultu kuunneltua kunnolla vähään aikaan.

Invaders
Räväkkä alku lupaa hyvää mutta biisi kaatuu naurettavaan kertsiin. Bruce laulaa hyvin ja soittokin kulkee, jos kertsistä olisi tehty edes vähän toimivampi niin tämä voisi kuulua suosikkeihini. 2

Children of the damned
Damn, en muistanutkaan kuinka hyvä biisi tämä oli. Alun kitarat nostavat heti kylmät väreet. Bruce laulaa tunteella ja hyvin. Kertsin toistokaan ei haittaa lainkaan. Soolot ovat erinomaiset ja koko biisin ajan tunnelma on katossa. En löydä oikeastaan mitään negatiivista. Ehdoton 5.

The Prisoner
Sitten Vankilaan. Kertsiä lukuun ottamatta tämä biisi on aina jättänyt minut melko kylmäksi. alun rummutelusta tulee pisteitä. Kitara riffikin on toimiva. Sanoitukset ovat välillä Hyvät, välillä mopo karkaa käsistä... ''Now you see me... now you dont!'' ei toimi minuun. Soolot ovat ihan perus kamaa. Kertsi pelastaa kappaleesta paljon. 3

22 Acacia Avenue
En muistanutkaan että tämä biisi tomi näinkin hyvin. Hiljaiset laulu kohdat ovat mainioita. Rummuista tulee plussat myös. Sanat ovat toimivat ja biisi rullaa hyvin. Levyn yllättäjä minulle. Loppua kohti biisi kuitenkin latistuu vähän, siksi ei täysiä pisteitä. 4

The Number of the beast
Legendaarisin puhe intro koskaan starttaa tämän klassikon. Alussa biisissä on aivan mieletön tunnelma, sitten tulee se Brucen kirkaisu mahatavaa! Biisi lähtee rullamaan ja Sanoitukset toimivat. Monen kuuntelu kerran jälkeen kertsi on alkanut ärsyttää pikku hiljaa. Jumalillisista sooloista tulee isot plussat. Mahtavan alun jälkeen biisi kuitenkin jää rullamaan paikoilleen. Lopun ''Im coming back...'' säkeistössä tunnelma nousee taas pilviin. tititititiiiiiitititititiiiitititi tiitiiti, Rullaavasta keskiosasta huolimatta silkkaa täydellisyyttä. 5

Run to the hills
Legendaarinen laukka komppi käynnistää tämän toisen klassikon. Bruce on tulessa ja Kertsi on yksi maidenin parhaista. Jotenkin biisi on silti melko tylsä studio versiona, livenä tämä kappale saisi minulta välittömästi täydet pisteet. Soolo pelastaa jälleen paljon vaikka se olisi voinut olla pidempi. Live versio 5, Studio 3

Gangland
Enpä kyllä ole selvempää täyte biisiä ennen nähnyt. Oikeastaan ainut positiivinen asia on Cliven rummut. ''Gangland..'' huudot ärsyttivät biisin loppua kohden aina enemmän. Rumpuja lukuun ottamatta täysi fiasko. 1,5

Hallowed be thy name
Paras Maiden biisi, ei voi muuta sanoa. Alussa on aivan mieletön tunnelma, ja Kitara riffi aiheuttaa aina kylmät väreet. Mahtavat sanoitukset ja jumalalliset soolot, bruce laulaa tunteella, lopun Hallowed be thy name huudot... Tästä ei biisi parane. Maailman paras kappale. UP THE IRONS! 5+

Invaders 2
Children of the damned 5
The Prisoner 3
22 Acacia avenue 4
The Number of the beast 5
Run to the hills 3
Gangland 1,5
Hallowed be thy name 5+

Keskiarvo: 3,56

Invadersia ja Ganglandia lukuun ottamatta levy oli kovempi kun odotin.

[Salamalla ratsastaja]

Tässä tuli kuunneltua Radio rockilta levy ja päätin arvostella!

Invaders on mahtava aloitusralli. Meno on rajua ja sanat on upeat. Ainoa ongelma on, että näin hilpeään biisiin ei välttämättä nuo sotasanat sovi. Joka tapauksessa todella hyvä biisi, jonka kertsi ärsyttää. 4

Chidren of the damned onkin sitten jotain aivan käsittämätöntä! Haikea melodia ja Brucen lalulusuoritus hakevat vertaisiaan. Vielä loistava kertsi ja tunnelmallinen temmonnopeutus takaavat täydellisen lopputuloksen. Pisteet upeasta WOOOOO-OOOOO-OOOO-kohdasta ja mainiosta soolosta. 5

The prisoner alkaa kivalla puheella. (ilmeisesti siitä TV-sarjasta) Tehokas "ensin rummut ja sitten mehukas riffi"tyyli toimii biisissä hyvin. Energiaa ei biisistä puutu, mutta jotain jäin kaipaamaan. Biisi on myös hitusen ylipitkä. Ei jaksa viehättää ihan loppuun asti. 4

22 acacia avenue tarjoileekin sitten jotain aivan muuta. Rytmikäs riffi toimii hyvin. Alussa Brucen tulkinta on jotain sanoinkuvaamatonta. Mies todellakin eläytyy! Hämärän alun jälkeen biisi suorastaan räjähtää käyntiin! Sanat nyt on mitä on. Onhan tämä hyvä jatko-osa CTHlle ja hakkaakin Charlotte raukan ihan 100-0. Tämäkin biisi kärsii kuitenkin lievästä ylipituudesta. Siksi puoli pistettä pois. 4,5

Nimikkobiisi on sitten varsinainen klassikko. Kaikki hevarit osaavat ulkoa tuon ilmestyskirjan pätkän, joka biisi alussa luetaan. Kaikki osaavat ulkoa biisin ensimmäiset sanat ja kaikki osaavat ulkoa biisin mahtavan kerosäkeen! En tätä biisiä unissanikaan voisi yhdistää saatanan palvontaan. Niin hilpeää menoa on kyseessä. Loistava rokkibiisi, joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa legendana. Extramaininta upeista sooloista. Molemmat kitaristit vetävät upeat soolot. Biisistä jää todella hyvä mieli. 5
Melkein unohdin mainita biisin videon, joka on aivan käsittämättömän hieno! Tälle tulee joka kerta katsellessa revettyä

Klassikkokamalla jatketaan. Run to the hills! Tämä biisi oli varmasti monelle NOTBn ja Trooperin kanssa se ensikosketus Maideniin. Niin myös minulle. Biisin legendaarinen riffi ja upeat sanat tempaavat mukaansa. Kuunnellessa ajattelin antavani alemman arvosanan, mutten pystynyt. Run to the hills on loistava biisi! 5

Gangland onkin sitten vähän heikompi esitys. Tosin tämä on mahtava taidonnäyte Clive Burrilta. Siitä pisteitä. Entäs sitten ne miinuspisteet? Riffi on varsin tylsä ja tehoton. Ei oikein löydy mielenkiintoa. Sanat on aika naurettavat. ...Murders up for sale. Gangland.... Lienevät Adrianin kirjoittamat? En mene mitään lupaamaan. Mitäänsanomaton soolon pätkä tuntuu biisissä olevan vain perjaatteesta. Melko tylsä biisi ja lopun Gangland-huudot ovat aika säälittävää kuultavaa. 2,5

(Total eclipse on jo huomattavasti parempi. Alku ei lupaa hyvää, mutta raskas riffi lupailee jo ihan muuta. Hienot on sanat tässä biisissä. Kuitenkin keskivaiheilla vähän lässähtää jostain syystä. Vähän kummallinen ja ristiriitainen biisi. Pisteitä upeasta "Gone are the days..." kohdasta. 3)

Hallowed be thy namesta ei pitäisi olla enää mitään sanottavaa. Biisin hyytävä alku ja Brucen taas kerran mahtava tulkinta luovat käsittämättömän tunnelman. Komea temmonvaihdos on taas taattua Harrista ja mikäs sen parempaa? Sanoitukset ovat kiistatta levyn parhaat. Ongelmaksi muodostuu vain se, että tempo on huomattavasti laiskempi studiossa, kuin livenä. Hidas tempo ei toimi. En kuitenkaan ala vertailemaan liveen, joten pisteet 5!

Keskiarvoksi tuli n. 4,38. Siis todella hyvä albumi, joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa Maidenin historiassa. Total eclipsen kanssa keksiarvo on n. 4,22.

Ranking tähän mennessä
TNOTB:4,38
Killers:4,35
IM:3,94
Elikkä hyvinkin tasaista tähän mennessä. POMin myötä tulee vähän eroja

[FIRST GENERATION FAN]

Kuka mahtaa sanoa Hallowed be thy name kappaleessa yeah, yeah kohdassa 5,30?

[Masa93]

En kyllä siellä mitään kuullu kuin jonkun pikku äänähdyksen joten saataa se Nicko jotain mölytä tai Bruce vaan vahingossa pitäny mikkiä suun edessä

[FIRST GENERATION FAN]

Meinaatko että Nicko oli hengailemassa studiolla kun levyä tehtiin?