scorpions wrote:8. THE ZOO
Loppuun yleistä ihmishälinää kuin eleäintarhassa nimen mukaan. 10/10
Itse asiassa, tuo Zoohan on Berliinin kaupunginosa, vähän kuin Soho Lontoossa tai Queens Nykissä. Siitä kai hälinätkin sitten, eihän siellä ihmiset möykkäisi
quote]
Jep, näinhän se varmasti on Eli taas tuli puhuttua puuta heinää, se pitää kuitenkin sanoa että eläintarhahälinällä tarkoitin ns. popkorni kansaa..heh..mutta sillä ei nyt tässä ole kyllä mitään merkitystä.
Nyt on alkanut korvat löytämään sitä Scorpionsin säveltä. Tarkoitan että viime aikoina olen innostunut bändistä melkosen paljon. Tämän johdosta sain ostettua kolme albumia bändiltä talteen; Blackout, Love At First Sting sekä Crazy World. Muutamien biisien perusteella jokainen lätty tuli ostettua (No One Like You, Rock You Like A Hurricane, Big City Nights ja Wind of Change).
Jokanen levy on kerran sujahtanut soittimesta. Klaus Meinen ääntä ei voi muuta kuin ihailla.... Välillä tuli mieleen myös Ronnie James Dio, heh. Kappaleet kuten When the Smoke is Going Down ja Send Me an Angel saivat kyllä kylmät väreet kulkemaan. Suosikkeina kaikista siltikin Big City Nights ja No One Like You. Jälkeinen on tällä hetkellä maailman parhain hevipiisi . Livenä kyllä maittaisi !
Big city, big city nights
You keep me burning ! ! !
^Jos nyt kuitenkin Savage Amusement sinne jonnekin väliin, jooko ? Meinaan jos nuo kolme Aces High:n mainitsemaa upposivat, niin Savage lienee varmaa kauraa. On aika samaa linjan Blackoutin/Love At First Stingin/Crazy Worldin kanssa. Lovedrive on jo vähän vanhemman kuuloista, vaikkei paljoa Blackoutille antaudukaan, mutta Unbreakable ei oikeasti ole lähellekään Savage Amusementin tasoa. Uusin lätty sitten taas on parasta mitä löytyy.
Täysin unholaan ei kannata jättää myöskään Face The Heatia, jota löytyy erittäin edullisesti sieltä täältä ja joka levynä on ehkä hivenen aliarvostettu ja Scorpionsia sieltä reippaimmasta päästä.
Uusin lätty kuulosti aika mitäänsanomatta kuten odotinkin. Savage Amusament on viimeinen hyvä Scorpionsin levy.Avausbiisi Don´t stop a the top on kyllä ihan helvetin ROCK! taidanpa laitaa soimaan...
Livenä bändin kahdesti nähneenä voin sinulle Aces High vannoa ja vakuuttaa ettet jää kylmäksi jos keikalle menet! varsin vaikuttava veto on Holiday livenä, huh!
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Iron Constable wrote:Unbreakable ei oikeasti ole lähellekään Savage Amusementin tasoa. Uusin lätty sitten taas on parasta mitä löytyy.
Täysin eri mieltä. Unbreakable hakkaa uutukaisen ja (tukkahevi) -Savage Amusementin kevyesti. Ei uusikaan lätty huono ole, mutta aavistuksen tylsempi ja kevyempi kuin mainio Unbreakable. Kaikki kolme mainittua kolahtavat kyllä meikäläiselle, mutta Savage Amusement noista kolmesta kokonaisuutena vaisuin.
Sad wings of destiny wrote:Livenä bändin kahdesti nähneenä voin sinulle Aces High vannoa ja vakuuttaa ettet jää kylmäksi jos keikalle menet! varsin vaikuttava veto on Holiday livenä, huh!
Jo pelkät youtubesta tsekatut livet saa jo kädet tutisemaan !
Ja jumaliste, ties jo kuinka monennen kerran tämäkin tässä on pyörähtänyt
^Jep. Sattui tuo Savage Amusement ilmestymään samana vuonna, kun sain ajokortin. AIKA kova kasetti silloin aikoinaan autokäytössä. Kunnon penkinkostutusmusaa oli/on hän. Legendaarista kamaa. Unbreakablella ei mitään jakoa, mutta ehkä mulla ja Hammerilla ovat nämä levyt vähän eri kontekstissa ? Sädärin mitäänsanomatonta kommenttia voi vain ihmetellä, oliko ajatus mukana kuunnellessa ? Lähes parhaiden aikojen veroista musaa on tämä uusin, no doubt.
Dont't stop at the top Savage Amusementilta on kyllä perkeleen kova rykäisy, vaikka muuten levy on aika epätasainen. Oikeastaan tähän lättyyn tuo meikeläisen scorppareiden kuuntelu vähän sitten hyytyikin silloin aikoinaan. Ei vaan oo tämä uudempi kama niin iskenyt. Vanhat klassikot kuten Blackout sun muut kyllä viihtyy välillä useinkin soittimessa.
Ja tuleepa joskus kuunneltua ihan sitä alkuaikojen tuotantoa mm. In Trance..näissähän on taas ihan oma fiiliksensä.
Iron Constable wrote:^Jep. Sattui tuo Savage Amusement ilmestymään samana vuonna, kun sain ajokortin. AIKA kova kasetti silloin aikoinaan autokäytössä. Kunnon penkinkostutusmusaa oli/on hän. Legendaarista kamaa. Unbreakablella ei mitään jakoa, mutta ehkä mulla ja Hammerilla ovat nämä levyt vähän eri kontekstissa ?
Niin no, autoa en omista. Nuo penkinkostutukset ajoittuvat meikäläisen kohdalla tyttöystävän porukoiden auton takapenkille aina silloin, kun sitä saadaan lainaan. Voisihan sitä Savage Amusementia joskus kokeilla taustamusana autossa, jos vaikka levy aukeaisi vieläkin paremmin.
Varsin hyvä lätty tuo tukkahevi-klassikko Savage Amusement on joka tapauksessa, vaikka Unbreakablesta diggailen enemmän. Believe In Love ja Media Overkill ovat kyllä keskinkertaisia biisejä, mutta muut mukavata jytää vaikka punnerrusmusiikiksi. Sellainen n. 4- - 4 / 5 -tähden levy meikäläisen kirjoissa. Hyvä lätty, mutta hieman yliarvostettu.
Iron Constable wrote:^Jos nyt kuitenkin Savage Amusement sinne jonnekin väliin, jooko ?
...Unbreakable ei oikeasti ole lähellekään Savage Amusementin tasoa. Uusin lätty sitten taas on parasta mitä löytyy.
Noo jos minulta kysytään niin kaikki Scorpions levyt on syytä hyllyyn hommata, puhutaanhan nyt kuitenkin maailman parhaasta pändistä ...mutta jos nyt hiukan kriittisemmin puhutaan, niin minä henk. koht. en lähtisi Savage Amusementtia aivan kärkihankinnoiksi suosittelemaan, mutta makujahan on tunnetusti/onneksi joka lähtöön. Itseasiassa juuri tänään tein vihdoin tästäkin albumista arvostelun ja hyviä biisejähän tältäkin löytyy, mutta myös aika heikohkohkoja tuuttauksia eli 6/10 arvosanan saavia biisejä.
Ja jos vielä tuosta vertaukesta Unbrekableen, niin kyllä "särkymätön" vie voiton ehdottomasti. Tasaisempaa ja tiukenpaa kamaa ja aivan Scorpionsin parhaimmistoon yltäviä lauluja, kuten Through my eyes. Mutta nämähän on näitä henkimaailman juttuja sikäli, että kuten Konstaapeli toteaa, löytyy häneltä vahva historia levyn kanssa ja sekin varmasti vaikuttaa asioihin. Se on kyllä mielenkiintoista nähdä mikä sille Unbreakablelle arvosanaksi muovautuu lopulta, kun sen kippuun jossain vaiheessa isken punakynän kera
Uusimman Scorpions levyn suhteen Konstaapeli sen sijaan sanoo kaiken oleellisen
^Asiaa puhut. Toki Savage Amusementilla on hieman heikompiakin biisejä, muttei sentään mitään rimanalituksia. Unbreakablella sitä vastoin minua häiritsee nimeomaan epätasaisuus ja hieman sillisalaattimainen tunnelma. Pari-kolme biisiä heivaamalla, hieman tiivistäen, olisi kyseessä ollut erinomainen levy. Nyt niiden hienojen biisien väliin mahtuu hieman liian monta mitäänsanomatonta sävellystä, että levy olisi oikeasti keskittyneen kuuloinen. Pieni vaiva, mutta sen verran riittävä, ettei Unbreakable koskaan tule saavuttamaan klassikon asemaa omissa kirjoissani. On kuitenkin levy, joka aloitti helvetin pitkän tauon jälkeen Scorpionsin uuden tulemisen ja paluun oikeille raiteille.
Hyppään nyt hiukan arvosteluissa ja jätän Blackoutin myöhempään tarkasteluun, kun siitä pitää kirjoittaa arvostelu uusiksi parempaan kuosiin.
Scorpionsin 8 studio albumi, kultaiselta 80-luvulta. Pändi elää luomisvoimansa huippukautta ja tulos on myös sitä luokkaa vaikka paineet ovat varmasti olleet valtavat, loistavan Blackoutin jälkeen. Tässä albumi jolta ei hittejä puutu ja silti se on varsin kulutusta kestävää musisointia. Viimeistään tällä levyllä Scorpions nousi maailman suurimpien pändien ryhmään, mistä kiitos kuuluu mm. sen kaltaisen täkyjen kuin, Bad boys runing wild, Rock you like a hurricane ja Still loving you.
LOVE AT FIRST STING
Klaus Meine (Laulu)
Rudolf Schenker (Kitara)
Matthias Jabs (Kitara)
Herman Rarebell (Rummut)
Francis Buchholz (Basso)
Tuottaja: Dieter Dierks
Julkaisu: 1984
1. BAD BOYS RUNNING WILD
Love at first sting saa ansaitsemansa aloittajan, jossa saamme heti nauttia Matthias Jabsin suvereenia instrumentinsa hallintaa, niin teknisesti kuin fiiliksen puolesta. Bad boys on oikeastaan malliesimerkki siitä, miten tehdään kunnon "rockjyrä", kitarat jyllää kuin panssarivaunu, rummut ovat edellä lentävät pommit ja laulu se varsinainen räjähdys. Biisi toimii yksinkertaistettuna kuin raivohärkä, läpi sen koko kestonsa, missään vaiheessa ei hidastella vaan tarjotaan vain sitä ihteään. Erityismaininta Matthias Jabsille niin elementissään hän tällä on, näin se kuuluu tehdä! 10/10
2.ROCK YOU LIKE A HURRICANE
Jos unohdetaan tämän levyn lopusta löytyvä Still loving you ja 90-luvun alussa tullut Wind of change, niin tässä on varmasti Scorpionsin kaikkien aikojen suurin hitti, jota ei voi "välttyä" kuulemasta edes 23 vuotta julkaisunsa jälkeen, se kertoo varmasti jotain sen tasosta. Allekirjoittaneelle tämä oli yksi suuri tekijä mikä sai totaalisesti iskevyydellään Scorpionsin pauloihin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Sen verran vahvaa riffiä tässä tarjotaan, että kaikki jotka vain omistavat sähkökitaran saisivat ottaa mallia. Klassikko biisi joita tälle pändille on siunaantunut yksi jos toinenkin, kuorrutettuna äärimmäisen toimivalla soololla. 10/10
3. I´M LEAVING YOU
Kova taso jatkuu, vaikka ehkä hiukan rauhallisemmalla ja letkeämmällä fiiliksellä nyt edetään, vaikka sanat eivät sitä välttämättä olekkaan. Jostain syystä I`m leaving you tuo vahvoja mielikuvia 80-luvulta ja mieleen kuvastuu muistoja jos toisia, vaikkei numeroita mittariin ollutkaan vielä tuolloin paljon kertynyt. Sivu houmautuksena todettakoon että tähän on tehty varsin viihdyttävä musiikkivideo edellisten tapaan joka löytyy mm. Savage crazy world dvd:eeltä. Vaikka ei yhtä iskevä laulu olekkaan kuin kaksi aikaisempaa, niin silti joutuu antamaan täydet pisteet vahvasta tunnelmasta ja hienoista melodioista. 10/10
4. COMING HOME
Levyn ensimmäinen ns. hitaammin alkava laulu, jossa Klaus jälleen näyttää miksi hänet on syytä rankata korkealle rock-laulajista puhuttaessa. Kertakaikkiaan huikeaa tunnelmaa ja "säröä" on Klaus osannut ääneensä luoda, kunnes kaasua lisätään ja kunnon rokkeri pääsee täyteen lentoonsa. Ei voi kuin ihmetellä mistä nämä herrat näitä ässiä vetelee yksi toisensa jälkeen, taso on pysynyt tähän asti albumia huikean korkealla. Sanoituksetkin ovat tässä loistavat, ne kiteteyttävät osuvasti musiikkia ja esiintymistä rakastavan kaveriretkueen fiilikset, sanalla sanoen ROCK! Myös World wide liveltä löytyy tiukka kertaus biisistä. 10/10
5. THE SAME THRILL
Jossain vaiheessa tulee väkisin se levyn, ei aivan klassikoiden joukkoon pääsevä teos. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on toki tässäkin, mutta muuten ei olla aikaisempien tasolla. Varsin simppeli ja raaka teos, joka olisi kaivannut lisää sävyä ja hiontaa, jottei olisi mennyt aivan niin yksinkertaiseksi laahaukseksi millainen se nyt on. Kyseessä levyn kestoltaan lyhin, mutta kuuntelun puolesta pisin biisi. Lopun ääni kollaasi kiteyttää aika osuvasti tämän tunnelman. 7/10
6. BIG CITY NIGHTS
Jälleen on klassikon vuoro, jos joku niin Scorpions osaa luoda yksinkertaisista (teknisesti) kitarakuvioista niin tarttuvia, että parhaimmalla superliimallakin olisi parannettavaa siihen verrattaessa. Kaikin puolin hyvätuulinen rokkeri, jollaisia nykyään ehkä harvemmin enää kuulee. Tästä on muuten varsin onnistunut versio vuoden 2001 Moment of clory DVD:eellä, jossa Klasun kanssa vokaali puolta hoitaa mm. Genesiksessä laulanut Ray Wilson. Taso jatkuu siis korkeana. 10/10
7.AS SOON AS THE GOOD TIMES ROLL
Seitsemänneksi on sijoitettu levyn toinen ja viimeinen “Ei klassikko” leimaa saava veisu, mutta huonosta ei tässäkään tapauksessa ole kyse. ”As soon…” on levyn rokkereista kaikista rennoimman ja ns. odottavimman rytmityksen omaava teos. Ehkä tässä vaiheessa on hyväkin ottaa hiukan iisimmin, niin huikean biisi kavalkaadin jälkeen, muuten voisi nitro-purkilla olla avaajia yksi jos toinenkin rockista elinvoimansa saava karju. Säveltäjinä mainitaan Rudi/Klaus kuten kaikissa muissakin biiseissä paitsi aloittaja kaksikossa, jossa osansa soppaan on pistänyt rytmimestari Herman Rarebell, josta aasinsiltana voikin mainita että myös Herman on hyvässä iskussa tällä levyllä. Hyvin pysyy puikot herralla kädessä ja valittamista ei löydy, kuten aikaisemmilla levyillä. 7/10
8. CROSSFIRE
Kunnon pärinärummutuksella alkava vahvan fiiliksen omaava biisi, joka tämäkin löytyy Moment of clory cd/dvd versiolta, joskin siinä instrumentaalin osassa, joka sekin osoittaa että vahvasti edetään kohti levyn päättävää masterpalladia. Varsin simpplei ja rauhallisesti vyöryvä fiilistely, joskaan ei palladi sellainen. Sopii erittäin hyvin levyn loppupuolelle tunnelmaa rakentamaan. 9/10
9. STILL LOVING YOU
No niin tässä se nyt sitten tulee, biisi jonka aika suurella todennäköisyydellä kaikki korvaelimet omistava,t ovat joskus jossain niemen notkossa kuullet. Viimeistään kuluvan vuoden alussa, kun Lahden lahja Suomalaiselle hevitaivaalle, veti oman tiukan versioinnin täydelle jäähallille Idols kisan finaalissa. Varmasti kaikilla tämän kuulleilla on vahva mielipide tästä 80-luvun ajankuvasta, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen mielipide. Rokkipändien balladeissa on jo aikojen alusta ollut aina vaara, että mennään sinne imelyyden harmaalle alueelle. Tässä biisi joka ehkä osittain sinne lipuu, mutta kun se tehdään tämänkaltaisella asenteella ja ujostelematta, ei voi kuin hattua nostaa ja kiittää. Tätä kuunnellessa mieleen piirtyy vahva kuva miehekkäästä haara asennosta ja ei niin miehekkäistä spandex-housuista jotka videolta löytyvät. On ne vaan äijiä! 10/10
Levyn keskiarvo : 9.22
Arvosana : 9
Loppu yhteenvetona voisi todeta että jos jostain syystä ei Scorpionsiin ole tutustunut ja kiinnostusta kuitenkin löytyisi ja tällä albumilla päätät aloittaa, aika suurella todennäköisyydellä albumin nimi on osuvampi kuin osasit ehkä ostaessasi levyä odottaa. Niin vahvaa on kädenjälki tällä 80-luvun merkkiteoksella, joka ei ole edelleenkään vuosikymmenien jälkeen väljähtynyt tippaakaan, korkeintaan parantunut vanhan kunnon viinin tapaan. Jos siis pidät kunnon riffeistä, hienoista melodioista ja täydestä Rock and roll tyylistä, oletan sinun jo olevan matkalla lähimpään levypuotiin vaihtamaan ne merkityksettömät metallin/paperin palaset, oikeasti merkittävään ja liikuttavaan asiaan, eli hyvään musiikkiin!
Scorpions albumit tähän mennessä:
Lonesome crow: 7.14
Fly to the rainbow : 8.28
In trance : 8.3
Virgin killer : 8.77
Taken by force : 9
Lovedrive : 9.37
Animal magnetism : 7.88
Blackout:
Love at first sting: 9.22
Oikein hyvä arvio; juuri nuo samat 'seiskan biisit' ovatkin ainoat jotka tuota tekelettä hiemankaan himmentävät, sillä muutoinhan lätty olisi täynnänsä vain single/best of:in vakiotavaraa, eli eipä ollenkaan heikko voimannäyttö!
Tuo Crossfire Moment Of Gloryn suite -instrumentaaliversiona on tosiaan ihan loistavan upea Night In Moscow-musiikkiin ympättynä. Coming Home on oma suosikkini LATFS:ltä, jos yhden nimeää.
Jeps, tuon Crossfire suiten kyllä kuulisi mielellään livenäkin, niin hieno teos se on. Harmi vaan kun ei olla Suomeen saatu Scorppareita, noiden klassisten soittajien kanssa.
Pistetäänpäs vähän linkkiä vanhaan Scorpions video haastatteluun, jossa kerrataan mm. bändin historiaa. Löytyy vielä Suomen kieliset tekstityksetkin joten kielitaidottomatkin vain katselemaan, "hienolla tyylillä" varustettuja rokkareita kasari ajoilta
Scorpions interview "legends on film". http://youtube.com/watch?v=nn8nbqf2M_U
Onkos scorpparilla parempaa tietoa kun vihjasit kesällä mahdollisesta Wacken dvd:stä, että onkos tuon julkaisuajankohdasta mitään hajua? Eikös keikka ollut jo vuonna 2006? Olishan se mukava saada noilta vaareilta uutta DVD-materiaalia mainion Acoustican seuraksi.
"Ihan perseestä vittu. Mitä nämä ihmiset, mitä täällä on tavannu, tajuaa itsemurhasta. Ei vittu mittään. Mutta me tykätään vaan niin paljon." Sentencedin Sami Lopakka Saksan maalla syyskuusa 1996.
^Noniin, vihdoin pääsee taas näyttö päätteenkin ääreen viikon päätteeksi:)
Jeps Wacken dvd on tulossa, tämän hetken tietojen mukaan marras/joulukuussa, mutta tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu. Täällä päinkin odotetaan tuota jo vesi kielellä, niin hieno tapaus tuo oli. Kolmen tunnin setti ja mukana Uli Jon Roth, Michael Shenker, Herman Rarebell + muut.
Nyt rupeaa jo tippumaan enemmänkin tietoja Dvd:eestä. Erittäin hieno paketti tulossa, can`t wait
SCORPIONS: 'Live At Wacken Open Air 2006' DVD Due In November
SCORPIONS' concert at Wacken Open Air in Wacken, Germany on August 3, 2006 will be released on DVD in November 2007. Entitled "Live At Wacken Open Air 2006: A Night To Remember - A Journey Through Time", the disc will include the German hard rock band's historic performance at the festival during which they were joined by former bandmates Uli Jon Roth, Michael Schenker and Herman Rarebell. The group's setlist for the show was as follows:
01. Coming Home
02. Bad Boys Running Wild
03. The Zoo
04. Loving You Sunday Morning
05. Make It Real
06. Picture Life (with Uli John Roth)
07. Speedy's Coming (with Uli John Roth)
08. Dark Lady (with Uli John Roth)
09. We'll Burn The Sky (with Uli John Roth)
10. Love 'em Or Leave 'Em
11. Don't Believe Her
12. Tease Me Please Me
13. Coast To Coast (with Michael Schenker)
14. Holiday (with Michael Schenker)
15. Lovedrive (with Michael Schenker)
16. Another Piece Of Meat (with Michael Schenker)
17. James Kottak's Drum Solo
18. Blackout (with Herman Rarebell)
19. No One Like You (with Herman Rarebell)
20. Matthias Jabs' Guitar Solo
21. Big City Nights
22. Can't Get Enough
Encore 1:
23. Still Loving You
24. In Trance (with Uli John Roth, Michael Schenker)
25. He's A Woman She's A Man (with Uli John Roth, Michael Schenker)
26. In Search Of The Peace Of Mind (with Uli John Roth, Michael Schenker and Tyson Schenker)
^On tosiaan pläjäys. Pelkkää hittiä ja sitten noita vanhempia vetoja Ulin ja Miihkalin kanssa. Valtava keikka. Toi nyt on ihan pakkohankinta, sen verran hyvä livekunto on bändillä ollut viime vuosina, että aika hienoa saada liveversiot noista 70-80-90-luvun hiteistä vuodelta 2006 ! Pidä Scorppari meidät ajan tasalla, että pääsee kaupoille rahojaan tyrkyttämään kun aika on.
Eli taas tuli puhuttua puuta heinää, se pitää kuitenkin sanoa että eläintarhahälinällä tarkoitin ns. popkorni kansaa..heh..mutta sillä ei nyt tässä ole kyllä mitään merkitystä.
. Livenä kyllä maittaisi !
