Mie olisin etsimässä kunnon Megadeth t-paitaa, mutta näyttää siltä että mistään ei löydy. Ja kun tuonne Hellsinki Rock Shoppiin lähetin e-mailia, sieltä tuli vastaus että vain niitä malleja on saatavilla, joita on HRS:n sivuilla. Eli 'Deth t-paitoja ei valmisteta enään, nähtävästi.
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford
Vanhemmista tuotteista puheenollen, mistähän mahtaisi löytää vanhojen levyjen vanhempia (ei-remaster) cd-versioita? Etenkin RIP ja Peace Sells kiinnostaisivat.
On se vaan menoa kun laittaa täysillä tulemaan She Wolfin ja siihen Symphonyn perään ja vice versa... ei meinaan tule ilmakitarasta loppua, ei varsinkaan She Wolfin kohdalla.... maailman parasta. Miten ihmeessä on saanut periaatteessa yksinkertaiseen palaan vangittua noin paljon tunnetta, jotka nostaa perseen penkistä, punan poskille ja kylmät väreet kropan läpi.... hui seitan.... ja se fiilis niissä sooloissa... The Fiilis... She Wolf.
Muotoillaan vaikka näin, että toimii meikäläiselle
^Päätän nykyään lähes jokaisen kitaransoittosessioni She Wolfiin. Tarvitseeko siis biisin toimivuudesta enää erikseen mitään sanoakaan ? Lopun melodiat ovat ylhäisessä yksinkertaisuudessaan vain jotain niin mahtavaa .
Lowerslave wrote:^Päätän nykyään lähes jokaisen kitaransoittosessioni She Wolfiin. Tarvitseeko siis biisin toimivuudesta enää erikseen mitään sanoakaan ? Lopun melodiat ovat ylhäisessä yksinkertaisuudessaan vain jotain niin mahtavaa .
Onneks olkoon... mulla vielä ihan hakusessa... siis duunari-näppitasolla, mutta jonakin päivänä vedän ne soolot ite.
Pentelesh wrote:^Haluatko mukavan sormitreenin, Opettele soittamaan Holy Wars aina akustiseen näppäilyyn asti =)
Ihan vitun hajottavaa yrittää vetää Holy Warsia edes jotenkin timmisti. Arabihomostelu-kohdassa repeän aina kun menee liian progeiluksi itselleni. Jonain päivänä vielä lähtee biisin komppiraidat selkärangasta mutta sitä päivää saa odotella!
Megadeth on yksi parhaita kitarabändejä. Riffeistä löytyy todella koukeroisia kuvioita treenattavaksi. Noin 90% koko Rust In Peacesta on jotain sellaista, jota minä en koskaan voi saavuttaa, haha!
Lowerslave wrote:^Päätän nykyään lähes jokaisen kitaransoittosessioni She Wolfiin. Tarvitseeko siis biisin toimivuudesta enää erikseen mitään sanoakaan ? Lopun melodiat ovat ylhäisessä yksinkertaisuudessaan vain jotain niin mahtavaa .
Kai soitat ja laulat alun= 'cause who cares about the end 'cause the beginning is SOMETHING!!
Peke: Älä masennu. Tee kuten mää, kuuntele pitkästä aikaa Paschendale. Voin sanoa että toimii!!!
Edit: Ja volaa!!! Onneksi Rotten on sammunut tuossa, voi tykittää
Pentelesh wrote:^Haluatko mukavan sormitreenin, Opettele soittamaan Holy Wars aina akustiseen näppäilyyn asti =)
Ihan vitun hajottavaa yrittää vetää Holy Warsia edes jotenkin timmisti. Arabihomostelu-kohdassa repeän aina kun menee liian progeiluksi itselleni. Jonain päivänä vielä lähtee biisin komppiraidat selkärangasta mutta sitä päivää saa odotella!
Megadeth on yksi parhaita kitarabändejä. Riffeistä löytyy todella koukeroisia kuvioita treenattavaksi. Noin 90% koko Rust In Peacesta on jotain sellaista, jota minä en koskaan voi saavuttaa, haha!
Oon ton Holy Warsin joskus opetellutkin, ofkors ilman sooloja. Ei se niin hankala oo, muut biisit Rust In Peacelta ovat vielä vaikeempia, esim: Take No Prisoners, Poison Was The Cure, Lucretia yms.
^ Vaikka olen soitellut kitaraa enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli 7 vuotta, minulle tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia opetella edes Holy Warsin säkeistössä laulun alla jauhava riffi.
Holy Warsin olen opetellut jotakuinkin laulun alkuun asti. Muistaakseni tuossa vaiheessa alkaa tulla melkoisesti variaatioita yhdestä riffistä, enkä piruksenikaan muista missä järjestyksessä mikäkin menee, joten siihen on jäänyt kappaleen soittelu, mutta tuon intron sahaaminen on suurta suosikkipuuhaani. Vajaat kolme vuotta olen soitellut kitaraa. She-Wolfin e-kielen tulitusriffi on myös <3. Muutenkin Megadethin kappaleet kuuluvat sellaiseen vakiovarustukseen treenaamisessa/soitossa; Hangar 18, Lucretia, Train of Consequences, Reckoning Day, Dread & Fugitive Mind, In my Darkest Hour jne. Antakaas jotain vinkkiä kitaristit, missä kappaleissa on kunnon riffittelyä, haastetta ja vauhtia, tuon Holy Warsin lisäksi esim.
No itelle ainakin Take no prisoners on kyllä aika pahis.Menee sormet aina sekasin sen riffin kanssa mikä on vähän ennen säettä .Kai se joku päivä taittus.
"Murder", he screamed "Oh why?"
but that's a lie
You killed me first, so now die
Stratocaster wrote:^ Vaikka olen soitellut kitaraa enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli 7 vuotta, minulle tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia opetella edes Holy Warsin säkeistössä laulun alla jauhava riffi.
Paska mikä paska.
Hiljaa hyvä tulee. Ei muuta kuin jauhamaan ja jauhamaan. Niinkuin yllä todettu, ei tuo ole kovin vaikea. Kuhan vain saat hahmotettua rytmin päähäsi.
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Ittellä ollut tässä jonkun aikaa ihan uusi innostus Megadethiin. On se vaan paras thrash/speed metal-bändi mitä löytyy, ei siitä pääse mihinkään ja muutenkin yksi parhaita bändejä mitä on. Pitkäaikainen suosikki. Rust In Peace, Peace Sells... ja Countdown To Extinction ovat kaikki aivan helvetin tiukkoja levytyksiä ja ovat kaikkien aikojen parhaimpien levyjen joukossa.
Uusi levy tuli tuossa joku aika takaperin hommattua ja minusta se on oikein mainiota menoa. Menee sinne edellisen levyn tasolle. Uusin on ehkä hieman tasaisempi, kun taas edellisellä oli muutama ihan Megadethin parhaimpien biisien veroinen tuotos (Blackmail The Universe, Kick The Chair). United Abominationsilta ainakin Sleepwalker, nimibiisi ja Washington Is Next nousevat esiin. A Tout Le Monden uusintaversio ehkä hieman epäilytti aluksi, mutta itse asiassa se ei ole ollenkaan pöllömpi veto. Christina Scabbia sopii ihan hyvin mukaan ja hieman nopeampi tempo toimii.
Myös dvd:t Arsenal Of Megadeth ja That One Night ovat hyllyssä. Molemmat ovat loistavia tallenteita. That One Night in Buenos Aires-dvd:n keikka on minusta loistava osoitus 'Dethin nykykunnosta. Loistava meno koko keikan ajan ja yleisö varsinkin elää mukana todella hienosti. Droverin veljekset istuvat hyvin Dave Mustainen rinnalle ja minusta tämä on yksi Megadethin parhaita kokoonpanoja.
Arsenal Of Megadethin materiaali on myös todella loistavaa. Musavideoita, arkistojen aarteita, haastatteluja, mainoksia... kaikkea löytyy. Hieno paketti kerta kaikkiaan.
Dave Mustaine on yksi kiehtovimpia hahmoja mitä musamaailmasta löytyy. Mielipiteitä löytyy asiasta kuin asiasta, eikä haastatteluja ole todellakaan tylsä lukea. Ja kaiken lisäksi loistava kitaristi.
Warchest pitää myös ostaa kunhan ilmestyy. Vaikuttaa olevan aika lupaava paketti.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Lappis wrote:
Peke: Älä masennu. Tee kuten mää, kuuntele pitkästä aikaa Paschendale. Voin sanoa että toimii!!!
Edit: Ja volaa!!! Onneksi Rotten on sammunut tuossa, voi tykittää
Kuuntelen nyt Manitou No Sign Of Wisdom... Lappis kiitti sulle kannustavista skittaviesteistä.... joskus kun hommaan ihan ikioman koneen, niin meseillään taas.... viddhu nää duunikoneet on niin rajoitteisia.