Hitto tämä Majestic potkii, ja lujaa. Voisipa tästä vihdoin viimein tilata oikein fyysisessä muodossakin. Blood Religion on melkoista heavy metalin ilotulitusta. Myisin sieluni, jos keksisin tällaisia kitaramelodioita. Tästä ei paljon kappale enää parane. Pojat ovat Maideninsä kuunnelleet. () Blood red vengeance!
Mukavasti tuli tänään Tiketistä lippu Pakkahuoneen keikalle. Ripeää toimintaa, kun eilen vasta tilasin. Tulipa samalla myös lippu Nightwishin Hakametsän keikalle, joka menikin samalle viikolle sitten.
Kyllä tämä menee ehdottomasti Somewhere Out In Space -levylle. Tämä levy on power metallia parhaimmillaan. Levyn seitsemän ekaa biisiä on ehdottomia helmiä (erityismaininta "Valley Of The Kings"). Yksi kömmähdys levylle on päätynyt (Pray), mutta sen kun skippaa yli, niin voidaan puhua power metal genren top 5 -levystä.
"The prophecy, chaos not near
In chaos, prophecies begone
This child of dark, hath foreseen
He makes its own destiny..."
^
Onhan tuo mahtava levy, ensimmäisiä hankkimiani albumeita silloin joskus ala-asteaikoina. Lista-ohjelmassa kun kuulin muutaman kerran (niin monta kertaa kuin kyseinen levy viikkoja albumilistalla viihtyikään) pienen pätkän Somewhere out in space- biisin kertsistä taustanaan levyn kansikuva, niin riittihän se vakuuttamaan pienen ihmisen levyn ylivertaisuudesta. Vähän on nyt ollut sitten taukoa aiheesta Gamma Ray, mutta päivämäärä 10.12.2007 on aiheuttanut tässä uudelleen aktivoitumista.
Winged horse on kyllä kömpelöistä lyriikoistaan huolimatta mahtava biisi, etenkin se tiluttelumelodia on hieno, pienellä varauksella voisi sanoa jopa että omaperäinen. Niin, ja Valley of the kings saattaa jopa olla kaikkien aikojen power-metal-kappale jos moista joskus äänestettäisiin.
Ja nyt soitossa toinen lämppäreistä ( ) , eli Axxis - Lady moon. Tästä ei enää biisi tarttuvammaksi muutu. Varmasti jonkun mielestä ärsyttävä renkutus, mitä se melkein onkin, mutta vaaka kallistuu tarttuvuuden puolelle.
Last edited by Asamael on Wed Aug 08, 2007 11:49, edited 1 time in total.
Sigh No Morea lukuunottamatta on Gamma Rayn tuotanto tuttua. Bändi on omassa genressään (jos power metalliksi luetaan) ehdotonta parhaimmistoa.
Omat lempparilevyni bändin tuotannosta ovat: 1. No World Order
2. Insanity And Genius / Somewhere Out In Space
------------------------------------------------------------
4. Land Of The Free / Powerplant
Keikalle lähtö on harkinnassa, sillä yllättävän kovaa on alkanut GR-tuotanto kolahtelemaan taas viimeaikoina.
^ Siis toki luetaan power metal -genreen, mutta Gamma Ray:n useilla levyillä on erittäin paljon heavy metallisia osioita ja riffejä, joten puhtaaksi power metal -yhtyeeksi en itse GR:ää menisi laskemaan. Kun olet itsekin tuota No World Orderia kuunnellut, niin yritäpä etsiä sieltä ne aivan selvät Judas Priest -vaikutteet. Esim. juuri noita Priest-vaikutteita löytyy halki bändin tuotannon aina Scheepers-eran levyistä Hansenin vokalisoimiin tuotoksiin. Täytyy olla korvissa vaikkua, jos väittää Gamma Rayta tyypilliseksi power metal -bändiksi/"maailman power metallisimmaksi yhtyeeksi", kun yhtyeen musiikissa on kuitenkin suuri määrä perinteistä heavy metallia mukana. Joka tapauksessa Gamma Ray on yksi parhaista power metal -genreen yleisesti luokitelluista bändeistä. Tomivaa tavaraa, jopa useat niistä bändin powerimmistakin aineksista.
^Se vähän riippuu, että mikä lasketaan poweriksi. Itsekin olen sitä mieltä, että Gamma Ray (ja Helloween) nimenomaan on sitä oikeinta poweria, kun taas vaikka Sonata Arctica tai Secret Sphere eivät ole. Niitä ei oikein voimametalliksi voi sanoa.
Asamael wrote:^
Winged horse on kyllä kömpelöistä lyriikoistaan huolimatta mahtava biisi, etenkin se tiluttelumelodia on hieno, pienellä varauksella voisi sanoa jopa että omaperäinen.
Kompit, eli todella hyvin uppoaa kyseinen biisi mullekkin. Ehdottomasti yksi Somewhere Out In Spacen parhaista biiseistä. Ihan hyvä lätty on muutenkin kyseessä, vaikkei Gamma Ray ihan sinne meikäläisen kuuntelemien bändien terävimpään kärkeen yllä. Tosin en bändiltä vielä muita levyjä omista, oon kuullut vain pari irtobiisiä sieltä sun täältä, joten kovin hyvää kuvaa bändin kokonaistuotannosta ei vielä ole. Kai sitä vois joskus pari lättyä Gammalta hommata lisääkin, saa nähdä, millaisen vaikutuksen joulukuinen ilta Kaapelitehtaalla tekee.
Tom Sawyer wrote:^Se vähän riippuu, että mikä lasketaan poweriksi. Itsekin olen sitä mieltä, että Gamma Ray (ja Helloween) nimenomaan on sitä oikeinta poweria, kun taas vaikka Sonata Arctica tai Secret Sphere eivät ole. Niitä ei oikein voimametalliksi voi sanoa.
Komppia, Gamma Ray on niin powermainen bändi kuin voi olla, varsinkin Hansenin aikakaudella. Kun genren nimi mainitaan, tulee heti ensimmäisenä mieleen Gamma Ray, olipa Solid kuinka hard rockia tahansa, tai joku Somewhere out in Space speed metallia/whatever. Poweria se silti on. Kyllä Edguytakin sanotaan poweriksi, vaikka kahdella vikalla lätyllä onkin ollut vaikka mitä hard rockia/hevituuttausta.
Tom Sawyer wrote:^Se vähän riippuu, että mikä lasketaan poweriksi. Itsekin olen sitä mieltä, että Gamma Ray (ja Helloween) nimenomaan on sitä oikeinta poweria, kun taas vaikka Sonata Arctica tai Secret Sphere eivät ole. Niitä ei oikein voimametalliksi voi sanoa.
No joo. Jos power metallia ovat oikeimmillaan nämä tyylisuunnan esi-isät, niin siinä mielessä Gamma Ray nimenomaan on sitä oikeaa poweria. Sonata Arctica- ja Secret Sphere -tyyliset bändit tunnutaan nykyisin laskettavan aina power metalliksi, joten näiden uudempien power-bändien ansiosta on genre muuttunut itselleni lähes tulkoon vastenmieliseksi. Gamma Ray, Helloween ja Running Wildin powerimmat levytykset ovat omilla listoillani sitä poweria, jota jaksan yhä kuunnella. Parasta on kuitenkin ns. jenkkipoweri, joka kuulostaa meikäläisen korviin enemmän heavy metallilta. Esim. Iced Earth, Jag Panzer, Cage, Crimson Glory.
^
Täällähän on aiemminkin jauhettu tästä powermetal-genretyksen kummallisuudesta, ja itse olen ainakin vielä hieman kysymysmerkkinä tästä. Tuntuu, että nykyään power metal on nimitys musiikille, joka on kuuntelijan mielestä paskaa. Sitten taas joku joka tykkää näistä bändeistä nimittää niitä joko "melodiseksi metalliksi" tai "heavy metaliksi".
Itse olen kyllä sitä mieltä, että Gamma Ray on power metalia puhtaimmillaan, kuten jotkut ovat jo todenneetkin. Jenkkipower taas on käsitteenä aivan kummallinen. Näin kärjistetysti voidaan sanoa, että jos Iced Earth luetaan jenkkipoweriksi, niin sittenhän joku Metallicakin on jenkkipoweria.
Mielenkiintoiseksi jenkki-powerin tekee se, että Diokin on laskettu siihen, ja Nevermore. We Rockihan kuulostaa aivan Enemies of Realitylta. En varsinaisesti menisi antamaan jenkki-powerille omaa genreä, koska minusta se on vähän tekemällä tehty. Ehkä thrashimaisia piirteitä löytyy, mutta myös ihan perusheviä. Iced Earthin sanoisin olevan ihan perusheviä.
^Offtopic jatkukoon, mutta mun käsittääkseni jenkkipower oli olemassa ennen eurooppalaista poweria. Jag Panzer ja Ample Destruction, anyone? Sitähän monista eri lähteistä on saanut lukea, että ennen power metallissa (viitaten jenkkipoweriin) oli munaa, nykyään sillä tarkoitetaan lähes poikkeuksetta jotain Kaledonin tapaista. Eli amerikkalainen power metal on sitä alkuperäistä, eurooppalainen jotain aivan muuta. Itse en sanoisi sitä tekemällä tehdyksi.
^On se helppoa edelleenkin. Hevi on kaikkea Bon Jovista sinne äärimmäiseen kuolonkorinaan. Kaikki muu musiikki on jotain muuta. Ruusuja Hopeamaljassa tms. Ylläolevista genrekähinöistä ei päästä puusta pitkään, sanokaa mun sanoneen.
Kaikki kuuntelemaan Gamma Rayn Heal Me ja toivomaan sen ihmeitä tekevää vaikutusta.
^ On muuten se biisi, mistä kuuluu eniten läpi (melkeinpä ainoana?) Kailla erään hienon bändin, Queenin, fanitus Gammojen tuotannossa.
Jes, paras sijoitus 'joka toisen torstain' musavisassa joukkueellamme koskaan: kolmansia. Ne graalin malja -kaljat jäi sitten sen yhden päähän vielä kuitenkin
^
Heal me on kyllä mahtava ja monipolvinen kipale. Sisältää lisäksi armotonta riffitulta, mikä ei ole koskaan pahitteeksi.
Ja tuosta genrewänkstäilystä:
Tiedostan toki että se on perseestä ja turhaa. Ilmaisin vain kummastukseni näitä kaikenmoisia ihmeellisiä genretyksiä kohtaan. Mutta, kuten aina, nämä pohdinnat luovat vain lisää turhaa paskanjauhamista, ja tämänkin viestin kirjoittamiseen kuluneen ajan olisi voinut käyttää vaikka Valley of the kingsin kuuntelemiseen.
Ja edelliset kirjoittajat ovat aivan oikeassa. Ennen (jopa minun lyhyellä elämänkaarella katsottuna) oli helpompaa. Ei ollut interwebbiä, ja kaveripiiristä ei juuri musiikkimaailmasta perillä olleita löytynyt. Oli siis nimenomaan heviä ja ei-heviä. Ja ne musat mitä veli pisti soimaan päivät pitkät oli yleensä sitä heviä. Ja laidasta laitaanhan se upposi, mutta pitää tunnustaa, että tein pientä genretystä tuolloin. Jaoin nimittäin bändit laulajan mukaan kolmeen kategoriaan: puhtaasti laulavat, korppiörisijät, ja sammakkoörisijät.
Korostan vielä, etten tule täysin väärinymmäretyksi, että itsehän en ole missään mielessä "genrerajoittunut". Tarkoitin lähinnä, että harvemmin tulee uusiin power-bändeihin tutustuttua, kun useat nykypäivän melodisemman metallin viritykset eivät meikäläistä ole onnistuneet vakuuttamaan. Jos hyvän bändin löydän, niin kuuntelen sitä toki vailla suurempaa ahdaskatseisuutta, oli se bändi/orkesteri sitten vaikka poweria/rockia/poppia/klassista/bluesia tms. Genrerunkkauksessa ei ole mitään järkeä, mutta välillä sitäkin on hauska harrastaa pieni pilke silmäkulmassa.
Asamael wrote:^Heal me on kyllä mahtava ja monipolvinen kipale. Sisältää lisäksi armotonta riffitulta, mikä ei ole koskaan pahitteeksi.
Tuo Heal Me on kertakaikkisen mainio raita. Jopa yksi omista Gamma Ray -suosikeistani. Tunnelma on käsinkosketeltavan hieno.
Jussi K wrote:^ On muuten se biisi, mistä kuuluu eniten läpi (melkeinpä ainoana?) Kailla erään hienon bändin, Queenin, fanitus Gammojen tuotannossa.
Itse olen kyllä huomioinut Queen-vaikutteet, lähinnä tosin vain kuorojen käytössä, sekä tietyissä kappaleissa, kuten Silencessa, sellaiset slovarikohdat ja melodioiden käytöt. Jossain Armageddonissa on mielestäni tuttuja piirteitä paljon.
Jahas, pitäis vissiin ostaa Insane & Genius / Heading for Tomorrow. Loistava bändi kyllä.
^ Eissaakeli miten mie saatoin The Silencen unohtaa! Sehän se justiinsa on wanha Queen-prototyyppi, josta mentiin Heal Me:llä vieläkin eeppisempään suuntaan sävellyksenä sitten. Nämä 6 h yöunet vievät näemmä järjenjuoksunkin..
Itse preferoin tuosta 'hiliaisuuesta' Silent Miracles EP:n 1995 versiota, josta puuttuu alkuperäisen loppuosien pari pahinta Ralf-honotusta, Kain kunniaksi Jostain syystä noihin laulu- ja kitararaitoihin yhdistettiin v. 2000 BFTP-kokiksen Silence:lla alkuperäiset HFT-version basso- & rumpuraidat. Kai niitä pidettiin sitten parempina kuin Nackin ja Rubachin rytmitystä.
Shine On:illa on myös vastaavaa vaihtelua, kuoroa & melodiankuljettelua vaikka Schlächterin biisi onkin. Mestaristeos.
Väliin hieman infoa, sen jälkeen Asamael voi jatkaa hehkutustaan :
Hi Everybody,
finally the long awaited news which I received directly from Kai and which will also be posted as an official news statement in the news section as soon as I have his approval:
Due to the acquisition of the Sanctuary Group by the Universal Group Gamma Ray have ended their contract with Sanctuary and signed a new contract with SPV Records in Hannover, Germany.
The new album “Land Of The Free Part II” will be released on November 16 2007 by SPV. The CD is completely recorded and actually Tommy Hansen works on the final mix in his Area 51 studio. Last week the band made a photoshooting at the Zeppelinfeld in Nuremberg and also finished the work on the album cover.
The long awaited “Hell Yeah!”-DVD is postponed for a release in 2008. But as a result of this delay of the actually finished product it now will be extended with footage of the upcoming Hellish Rock Tour which starts in November with Helloween.
You can expect a personal statement from Kai about the actual situation and activities within the next days and also we will reveal the cover and the tracklist of “Land Of The Free Part II” soon.
Stay tuned …
This is what Kai told me on the phone and I have sent him this text and pleased him to give his approval for an official release in the news or directly write down an own personal statement.
But as he's actually very busy with the actual situation and still has to clearify much things with SPV I'm not sure when he finds the time to do it.
Concerning the Tracklist and Cover we will only release it on our website as soon as we have the official information from the band or the label. We don't copy any stuff from magazines to our site or don't comment any rumours which can be found on the internet. The only source of information for our website is the band itself or the label.
Cheeerrzzz,
Olli
OFFICIAL FAN CLUB
Hienoa, että saadaan uusi levy ennen kiertuetta. SPV:lle siirtyminen on todellakin plussaa, sen verran heikosti Sanctuary noita asioita loppuvaiheessa hoiti. Esim. Helloweenin, Kamelotin ja Ragen kohdalla SPV on toiminut oikein mallikkaasti.
"Life is a bitch, too expensive to be your friend"
^Hyvä, että vihdoin tuli jotain selkeyttä noihin bändin levy-yhtiö kuvioihin ja uusi rieskakin saadan kivasti markkinoille ennen Suomen keikkoja. DVD:n siirtyminen ensi vuodelle tietysti hieman kirpaisee, mutta kerta lupailevat siihen matskua myös tulevalta kiertueelta, niin pakkohan se on hyvää jaksaa odotella edelleen.
Blood Religion on melkoista heavy metalin ilotulitusta. Myisin sieluni, jos keksisin tällaisia kitaramelodioita. Tästä ei paljon kappale enää parane. Pojat ovat Maideninsä kuunnelleet. (
)
miten mie saatoin The Silencen unohtaa! Sehän se justiinsa on wanha Queen-prototyyppi, josta mentiin Heal Me:llä vieläkin eeppisempään suuntaan sävellyksenä sitten. Nämä 6 h yöunet vievät näemmä järjenjuoksunkin.. 
:
