Albumikeskustelua ja äänestys: Dance Of Death

[Bukka]

Jos nyt jotain tästä levystä sanois niin siinä on 3 hyvää biisiä, Dance of death, Paschendale ja journeyman. Muut on aika tuubaa, mutta noi 3 onki sitte mestariteoksia :]

[Icarus666]

Wildest Dreams 3
+Nopeasta biisistä plussaa
+Running free-tunnelma
-Jotenkin "mitäänsanomaton"


Rainmaker 5
+Intro
+Sanat
+soolo+kitara stemmat
+DAVE MURRAY

No more lies 4
+tunnistaa heti voimistuvaksi biisiksi
+KOSKETTIMET
-Bruce kertsissä (ehkä?) liiankin kovilla

Montségur4
+Suoraan asiaan
+melodiat kertsin jälkeen
+sanat a'la "back to the torture of life"
-ensimmäinen soolo (gers?)

Dance of death5
+Akustinen intro
+Tarina
+se kritisoitu "polkkakohta"
+tunnelma
-tähän biisiin olisi voinut laittaa isompaa orkestraatiota taustalle but who cares

Gates of tomorrow2
+Soolo ja melodiat
-jotenkin "positiivinen"
-tästä vaan puuttuu se jokin

New frontier5
+Mr.McAivo yllättää
+vitun kova meno ja kertosäe on levyn parhaita
+Brucen laulu
+väliosa--->soolooo!!!

Paschendale5+
+Hevi-Helmi!!
+soundeissa on munaa enemmän kuin keskiverto kanalassa
+"home, far away..."
+mussikillinen tykistö keskitys

Face in the sand4
+sanat
+biitti
+ei mitään turhaa kikkailua
+4.13--->
-koskettimet

age of innocence2.5
+Daven hyvä sävellys
+säkeistöjen kitarat
-Aivan hirveät sanat (paitsi kertosäe) eivät sovi musiikkiin


Journeyman4.5
+Akustista fiilistelyä
+Strange worldin jälkeen paras rauhallinen kappale
+rohkea veto
-tähän biisiin Apocalyptica soittamaan jotain sello kuvioita niin jo itkisi iso mieskin

Maidenin lopettaessa tämä biisi soi repeatilla koko päivän....

[scorpions]

Paschendale[/b]5+
+soundeissa on munaa enemmän kuin keskiverto kanalassa

Miehellä on tuo sana selvästi hallussa

[Robban]

No alotetaanpa. Eli DoD:

Wildest Dreams
Homma lähtee käyntiin aika perus rock menolla. Kova tempo heti alusta ja Bruce laulaa hemmetin hyvin. Melko optimistiset sanat ja biisi pistää hyvälle tuulelle. Ihan ok aloitusbiisi mutta ei mikään tosi ihmeellinen. Soolo on ihan kiva ja siitä muuttu meno vähän rauhallisemmaksi vähäksi aikaa ja taas tempo nousee.
3


Rainmaker
Alkumelodia on todella hieno ja tämä on jo selvästi parempaa kuin aloitusbiisi. Ekan kerran kun kuulin niin heti innostuin. Säkeistö on mahtava ja kertosäe on myös hieno.Olen erittäin tyytyväinen sooloon. Ja soolon jälkeen hienoja melodioita. Toimii!
4

No More Lies
Rauhallisella ja hienolla alulla lähdetään liikenteeseen. Bruce laulaa hemmetin hyvin tässä. Kitaramelodia on myös hieno ja sooloihin ei pety. Kertosäe on ihan ok. Vähän liian pitkä ehkä.
4

Montségur
Raskaalla kitaroinnilla ja hienolla rummutuksella lähtee käyntiin. Säkeistö on hieno ja homma toimii alusta loppuun. Kertosäe ei ole ehkä parasta mutta kuitenkin toimii. Kyllä kuitenkin tämän levyn parhaimpia biisejä. Soolot ovat myös todella hienoja.
4

Dance Of Death
Erinomaisella melodialla alkaa Gersin paras sävellys. Tämä on jo klassikko. Bruce jyrää yllätys yllätys myös tässä biisissä. Tempo nousee ja meno myös. Sanoitukset ovat myös hyvät tässä kappaleessa. Soolot tomivat myös tässä biisissä ja eteenkin kitarameloodia soolojen välissä. Tämän levyn helmiä ehdottomasti.
5

Gates Of Tomorrow
Taas kappale joka pistää heti hyvälle tuulelle. Alku muistuttaa paljon Lord Of The Flies kappaletta. Taas tämmöstä perus Maidenia sanoisin. Säkeistöt tomivat ihan kivasti ja niin myös kertosäe. Soolot ovat ihan kivoja mutta eivät mitään tosi ihmeellisiä.
3

New Frontier
Heti alusta lähtien meno päällä. Bruce tekee taas hyvän laulusuorituksen ja säkeistöt ovat hyviä. Kertosäe ei ole mikään todella ihmeellinen mutta ihan ok.
3½

Paschendale
Myös tämän levyn helmiä. Mestariteos tosiaankin. Sota teema jatkuu ja Maiden kyllä osaa nämä sota jutut. Lyriikat ovat todella hyvät ja kuvaavat sotaa mainiosti.Soolot ovat myös paikoillaan. Paljon vaihtelua on ja biisiä jaksaa kuunnella vaikka se pitkä onkin.
5


Face In The Sand
Taas rauhallisella alulla mennään. Syntikat ovat hyvät tässä kappaleessa kuin ei syntikat usein sovi Maideniin. No mutta.. Rummutus alkaa ja tempo nousee. Nicko vääntää tuplabasaria ja Bruce laulaa (taas) mainiosti. Lyriikat ovat hyvät ja säkeistöt ja kertosäe tomivat hyvin. Melko perusbiisi kuitenkin mutta saa:
3½¨

Age Of Innocence
Hieno alku ja mainio soolo heti alkuun. Mutta paremmaksi menee kuin biisi kiihtyy. Säkeistöt eivät ole mitään tosi hienoja ja ei myöskään kertosäe. Soolo on melko hyvt ja melodia sen jälkeen on todella hieno. Lyriikat eivät ole mitään maailman parhaita.
3

Journeyman
Hemmetin hieno alku tässä kappaleessa tosiaankin. Akustisella kitaralla vedetään ja se kuullostaa mahtavalta. Bruce laulaa hienosti ja syntikat toimivat myös. Kertosäe on mahtava ja lyriikat tomivat hienosti. Todella hieno lopetus tälle levylle.
4½

Keskiarvo tälle levylle on siis
3.86

[Peke]

Paschendale[/b]5+
+soundeissa on munaa enemmän kuin keskiverto kanalassa

Miehellä on tuo sana selvästi hallussa

Hyvä huomio
Pitääpä pitää mielessä tuo slogani

[Icarus666]

^^OLen ilmeisesti luonut lentävän lauseen...

[Peke]

Paschendale[/b]5+
+soundeissa on munaa enemmän kuin keskiverto kanalassa

Miehellä on tuo sana selvästi hallussa

Vieläkiin saakeli naurattaa toi juttu ja ei tässä elämässä aina naurata, joten nyt saa nauraa.

"Ilot kun saa pienestä niin se pidentää elämää"
Iskä mulle kun olin kakara ja luin Aku Ankkaa ja nauroin

[Talonmies]

Onko kenellekään muulle tullut sama mieleen eli se, että no more lies kertoisi Jeesuksesta?Tuli tämä mieleen kun lueskelin noita lyriikoita:
"there's s darkening sky before me,there' no time to prepare..." Jeesus Getsemanen puutarhassa ennen vangitsemistaan."Maybe I'll be back some other day to live again just who can say in what shape or form that I might be just another chance for me" Jeesus ajattelee paluutaan maan päälle kuolemansa jälkeen."They're all sitting at my table talking tall and drinking wine, their time is up just like me..."Jeesus viimeisellä ehtoollisella."So just a word of warning, when you're in your deepest dreams, there's nothing you can hide from,I've got my eye on you" Jeesus tarkkailisi ihmisiä taivaasta.Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen niin tämän biisin sanat näyttävät mielestäni inhimillisemmän kuvan Jeesuksesta ihmisenä eikä vain jumalana.Tämä on tietysti vain yksi näkökanta.

[Brain Damage]

Onko kenellekään muulle tullut sama mieleen eli se, että no more lies kertoisi Jeesuksesta?Tuli tämä mieleen kun lueskelin noita lyriikoita:
"there's s darkening sky before me,there' no time to prepare..." Jeesus Getsemanen puutarhassa ennen vangitsemistaan."Maybe I'll be back some other day to live again just who can say in what shape or form that I might be just another chance for me" Jeesus ajattelee paluutaan maan päälle kuolemansa jälkeen."They're all sitting at my table talking tall and drinking wine, their time is up just like me..."Jeesus viimeisellä ehtoollisella."So just a word of warning, when you're in your deepest dreams, there's nothing you can hide from,I've got my eye on you" Jeesus tarkkailisi ihmisiä taivaasta.Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen niin tämän biisin sanat näyttävät mielestäni inhimillisemmän kuvan Jeesuksesta ihmisenä eikä vain jumalana.Tämä on tietysti vain yksi näkökanta.

Mielenkiintoinen tulkinta biisistä. Itse en ole tuolta kantilta biisiä ajatellut, mutta tuohan ei kuulosta lainkaan hassummalta.

[Jukka]

Onko kenellekään muulle tullut sama mieleen eli se, että no more lies kertoisi Jeesuksesta?Tuli tämä mieleen kun lueskelin noita lyriikoita:
"there's s darkening sky before me,there' no time to prepare..." Jeesus Getsemanen puutarhassa ennen vangitsemistaan."Maybe I'll be back some other day to live again just who can say in what shape or form that I might be just another chance for me" Jeesus ajattelee paluutaan maan päälle kuolemansa jälkeen."They're all sitting at my table talking tall and drinking wine, their time is up just like me..."Jeesus viimeisellä ehtoollisella."So just a word of warning, when you're in your deepest dreams, there's nothing you can hide from,I've got my eye on you" Jeesus tarkkailisi ihmisiä taivaasta.Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen niin tämän biisin sanat näyttävät mielestäni inhimillisemmän kuvan Jeesuksesta ihmisenä eikä vain jumalana.Tämä on tietysti vain yksi näkökanta.

Mielenkiintoinen tulkinta biisistä. Itse en ole tuolta kantilta biisiä ajatellut, mutta tuohan ei kuulosta lainkaan hassummalta.

Itse taipuisin kyllä samaan kuin täällä. Nuo ovat muutenkin todella hyvä analyysejä.

[Viper]

Onko kenellekään muulle tullut sama mieleen eli se, että no more lies kertoisi Jeesuksesta?Tuli tämä mieleen kun lueskelin noita lyriikoita:
"there's s darkening sky before me,there' no time to prepare..." Jeesus Getsemanen puutarhassa ennen vangitsemistaan."Maybe I'll be back some other day to live again just who can say in what shape or form that I might be just another chance for me" Jeesus ajattelee paluutaan maan päälle kuolemansa jälkeen."They're all sitting at my table talking tall and drinking wine, their time is up just like me..."Jeesus viimeisellä ehtoollisella."So just a word of warning, when you're in your deepest dreams, there's nothing you can hide from,I've got my eye on you" Jeesus tarkkailisi ihmisiä taivaasta.Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen niin tämän biisin sanat näyttävät mielestäni inhimillisemmän kuvan Jeesuksesta ihmisenä eikä vain jumalana.Tämä on tietysti vain yksi näkökanta.

Mielenkiintoinen tulkinta ja varsin perusteltu. Kyllähän tuo varsin mahdollinen on.
(IMC:ssäkin mainitaan mahdollisesta yhteydestä viimeiseen ehtoolliseen).

Mitä jos The Reincarnation Of Benjamin Breegkin kertoo Jeesuksesta.

[Talonmies]

Eihän toki,sehän kertoo selvästi seitsemännen pojan seitsemännen pojan uusista ajatuksista

[Freejack]

[
Mitä jos The Reincarnation Of Benjamin Breegkin kertoo Jeesuksesta.

Eipä taida . Breeghän kertoo Alexander The Greatista, kakkos-osa. No Breegistä nyt ei saa selvää mistä se kertoo, tarina tosin on hyvä, mutta miten Breeg liittyy Dodiin? Eihän se vaan Journeymaniin liity? Offtopic. Nyt lensin niin ulos aiheesta, kuin pystyin, sori

[Viper]

Eihän toki,sehän kertoo selvästi seitsemännen pojan seitsemännen pojan uusista ajatuksista

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Mutta se siitä. Asiasta ollaan jo ulkona kuin sika Pentium prosessorista.

Vai olisiko Benjamin sittenkin Elviksestä?

[Flanker]

"Zig, zig, zig, Death in a cadence,
Striking with his heel a tomb,
Death at midnight plays a dance-tune,
Zig, zig, zig, on his violin.
The winter wind blows and the night is dark;
Moans are heard in the linden trees.
Through the gloom, white skeletons pass,
Running and leaping in their shrouds.
Zig, zig, zig, each one is frisking,
The bones of the dancers are heard to crack—
But hist! of a sudden they quit the round,
They push forward, they fly; the cock has crowed. "
-Saint-Saëns, Danse Macabre

Dance of Death on Maiden-albumi joka jakaa voimakkaasti mielipiteitä: monien hardcore-fanien mielestä se on erinomainen, monien enempi satunnaisten fanien mielestä se taas on hirvittävää scheisseä. Yritän tässä arvostelussa vähän luodata niitä tekijöitä jotka voidaan tuoda tukemaan kumpaakin näkökulmaa.

DoDin kansikuva on se joka herättää ensimmäisenä reaktion, yleensä inhosellaisen. Niitä syitä miksi kansikuvasta tuli tuollainen on jo ruodittu monessa paikkaa joten ei siitä sen enempää. Totean vain että olisi ollut parempi jättää se alkuperäinen kuva, ilman CGI-hahmoja; se olisi tosin ollut melko tylsä, mutta amatöörimaiset kompuutterituherrukset tekivät siitä aktiivisesti huonon. Lisäksi Eddie on tuskin tunnistettavissa. Voin vain kuvitella miten kauhealta tämä kuva vaikuttaa vinyylikokoisena saati julisteena. Plussapuolena albumin sisäsivut ovat helkkarin hienoja, ikävä kyllä niitä ei kaupassa pääse näkemään.

Toinen välittömästi huomiota herättävä asia on albumin saundit, jotka aiheuttavat samantapaisia reaktioita. Mikään hifisti en ole mutta selvää on että ääni on ylipakattu ja kaikki huiput sieltä on saksittu pois, tuloksena on tumma mutta puuroinen saundi. Steven basso ei kolise entiseen malliin. Kitarat ovat raskaat mutta suttuiset. Paremmat hifivehkeet omistavat sanovat että albumi kuulostaa sitä huonommalta mitä paremmilla vehkeillä sitä kuuntelee. Shirley puolusti albumin saundia nettipäiväkirjassaan, mutta uskon että AMOLADin poikkeava tuotantotapa johtuu nimenomaan DoD-fiaskosta. Ehkä jonain päivänä tämäkin remasteroidaan, toivoa sopii. Lisäksi pitää vielä erikseen mainita typerä kopiosuojaus joka pitäisi lailla kieltää.

Johan tuossa tuli jorinoita liikaakin. Sitten biiseihin.

1. Wildest Dreams
Perus-reunion ajan Maidenia, jopa niin perus että kappale on varsin tylsä veto. "Positiiviset" Maiden-biisit harvoin toimivat muutenkaan. Nämä henk.koht.elämänfilosofiset teemat istuvat mielestäni kovin huonosti nopeisiin hevirokkivetoihin, muutama poikkeus sentään löytyy Maidenin tuotannosta, lähinnä tulee mieleen Wasted Years. Tämä ei kuitenkaan niihin lukeudu ja tuntuu väkinäiseltä yritykseltä Smithiltä toistaa menneisyyden menestysssinkut. Kertosäe on tylsä ja iskee kuin 0.2 volttia.
Arvosana: **3/4

2. Rainmaker
Heti perään samanlainen biisi jossa on sentään vähän mielenkiintoisemmat lyriikat ja vähemmän ärsyttävät kertosäkeet. Melodiat ja soolotkin ovat parempia. Tämän olisi pitänyt olla avausbiisi ja -sinkku.
***1/4

3. No More Lies
Levyn pakollinen Harris-eepos(tm). Jos Britanniassa olisi perustuslaki niin todennäköisesti siihen olisi kirjattu että joka Maiden-levyllä pitää olla 7+min pitkä Harrisin biisi. Kappale alkaa erinomaisen lupaavasti tarttuvalla melodialla mutta sitten se jämähtää tylsähköön hiljaiseen avausosuuteen ja alamäki jatkuu vieläkin tylsemmällä kertosäkeellä jossa äärimmäisen yllättäen vain toistetaan biisin nimi n kertaa. Jotenkin tämä kuitenkin DotR-DVD:llä sytytti enemmän, osaako joku muistella miten tämä iski livenä? Instrumentaaliosuudet ovat kyllä ihan hyviä mutta ne eivät riitä nostamaan kappaletta keskinkertaisuuden synkästä suosta kun lauluosuudet ovat niin tylsiä. Toistaiseksi tämä albumi ei ole tosiaankaan iskenyt.
***

4. Montsegur
Mutta nyt loppuu nynnyily. Räväkkä raskas riffi joka tuo mieleen joitakin muita Maidenin kappaleita - Losfer Words ja Fallen Angel on mainittu, tämä on kuitenkin parempi veto. Yhdistettynä reippaaseen rummutteluun tulee mieleen Piece of Mindin aikainen Maiden. Brucen laulu on tässä hiukan haudattu ja vähän äijä tuntuu putoavan kyydistä paikoin. Harvoja Maiden biisejä joista jotenkin huomaa että 3 kitaraa on käytössä. Ainoa varsinainen vikakohta on turhan duurimainen kakkoskertosäe jota lisäksi toistetaan liikaa. Tämän olisi ehdottomasti pitänyt olla sinkkulohkaisu.
****

5. Dance of Death
Nyt lyödään iso vaihde päälle fiilistelyssä. Hiljainen ja pitkä alku joka kuitenkin kasvaa koko ajan eikä käy tylsäksi, niinkuin jotkut muut vastaavat vedot. Kun ensimmäisen kerran kuulin "devil's thrill" riffin tai "sen helvatun kansantanssin" niinkuin jotkut sanovat niin olin vähän että "ääh...okei...wtf" mutta hyvin nopeasti aloin kyllä diggaamaan sitä. Biisissä ei ole varsinaista kertosäettä mikä estää liiat turhat toistot vaikka se pitkä onkin. Sanoitukset ovat yliampuvat mutta onnistuvat pysymään täysin naurettavan yläpuolella - vain juuri ja juuri mutta onnistuvat kuitenkin. Soolo-osuudet ovat myös vallan mainiot. Gers osoittaa viimeistään nyt että kyllä biisinteko luonnistuu, tosin DotRilla täysin raiskaa oman soolonsa mutta mitäs siitä.
****1/2

6. Gates of Tomorrow
Huipulta on vain yksi tie ja se pudotus on kova. Alun kitarat tuovat mieleen Lord of the Fliesin, mikä ei tässä yhteydessä ole hyvä asia. En oikein ymmärrä mistä sanoitukset ovat kertovinaan, olisiko internetistä kun sana 'web' mainittiin. Tämä kappale tuntui aluksi ihan kohtuulliselta, kertosäkeessä on mukavaa raskasta otetta mutta hyvin pian siihen kyllästyi. Säkeistössä on hiukan epä-Maidenmainen taustalaulu.
**3/4

7. New Frontier
Nickon ensimmäinen yritys biisinikkariksi. Alkaa reippaammin kuin edellinen mutta melodiat ovat kerta kaikkiaan liian geneerisiä herättääkseen kiinnostusta. Sanoitukset ovat valitettavan ylisaarnaavia. Bridge-osuus on sentään vallan mainio, se onkin Smithin tekemä. Ei millään muotoa huono kappale, mutta liian peruskamaa herättääkseen minkäänlaisia tunteita. Ei Nickon yritys kuitenkaan mitenkään toivoton ole, mielelläni kuulisin enemmänkin miehen tuotoksia.
***

8. Paschendale
Joskus poikasena luin Alistair Hornen kirjaa Verdun 1916 (Price of Glory) ja tulin ajatelleeksi että "Maideni tekisi varmaan mahtavan biisin tästä". No kuinka ollakaan, monta vuotta myöhemmin Maiden tosiaankin väsäsi aiheesta kappaleen (tosin eri taistelusta mutta close enough) ja tosiaankin on mahtava. Hidas intro ei kerrankin ole ylipitkä, raskaat räjähtävät riffit lyövät tajuntaan kuin vasara ohimoon ja lyriikat ovat eräitä parhaita mitä Maiden on saanut aikaiseksi eikä kappaleen pituudesta huolimatta kertosäkeitä toistella liikaa. Instrumentaaliosiot ovat myös kovaa tavaraa, mutta ne eivät nyt ole pääosassa kuten joissakin muissa Maidenin eepoksissa. Varovainen syntikkaefektien käyttö kruunaa tunnelman. Shirley väitti että jotkut fanit olivat kertoneet itkeneensä kun olivat kuulleet kappaleen ensimmäistä kertaa. Tämä olisi pitänyt julkaista EP:n tittelibiisinä eikä No More Lies. Eräs parhaista Maidenin lauluista koskaan.
*****

9. Face in the Sand
Edellisen jälkeen on hankala enää minkään säväyttää, mutta parhaansa tämä biisi yrittää. Aloitus on jälleen hitaasti kasvava, introon lisätään koko ajan lisää aineksia; orkestraatioita ja zomg! Tuplabasari! Tämä on taas yksi yhteiskuntakriittinen kappale mutta laulun sanoma on vaihteeksi kohtuullisen selkeä, ja itse asiassa pidän sanoituksia erinomaisen onnistuneina: "Lunatics waiting for bigger disasters...everyone wants to be in a kill" kuvaa erinomaisesti Irakin sodan aikaista mediahysteriaa. Jokainen poliittisia internetfoorumeita lukenut tietää tasan tarkkaan mistä kappale kertoo. Säkeistöt ovat huomattavasti parempia kuin muuten hiukan samantyyppisessä (mutta huonommassa) Gates of Tomorrowissa. Hyvä kappale joka pääsisi paremmin esiin jos levy olisi lyhyempi.
****

10. Age of Innocence
Mikä oli todistettava: AoI kovin samankaltainen kappale kuin edellinen, mutta vähemmän omaperäinen. Ei missään nimessä huono, itse asiassa kohtuullisen hyvä veto, mukavat riffittelyt...joidenkin mielestä kertosäkeessä on hieman 80-lukulaista hair metal-fiilistä mutta enpä oikein tiedä. Sanoitukset ovat valitettavasti sitä tavallista "poliitikot suks, yhteiskunta suks, äänestä Eddietä!". Soolo-osuudet ovat kohtuullisia muttei erikoisia. Paha virhe laittaa tämä järjestyksessä heti FitSin jälkeen.
***1/2

11. Journeyman
Loppuun balladi, jossa on akustinen alku joka jatkuu ja jatkuu...doh! Koko biisihän on akustinen! Mitäs heviä tämä nyt on? Tämäkin on erittäin epä-yllättävästi jakanut mielipiteitä, mutta itse kyllä pidän kappaletta onnistuneena ja hyvänä lopettajana muuten melko raskaalle ja tummasävyiselle levylle. Oikeastaan se on jopa Maidenin paras balladi Remember Tomorrowin jälkeen. Power ballad-versiota tästä en ole vielä kuullut. Kappaleen ainoa vika on sen liiallinen pituus - ensimmäisen kahden minuutin aikana siitä kuulee melkein kaiken ominaisen, mutta biisi on kuitenkin 7 minuuttia mikä on vähän liikaa.
****

Sellainen on DoD. Kokonaisuudesta paistaa epätasaisuus ja tietynlainen arvostelukyvyn puute: ehdottomasti olisi albumin kannen ja soundien kohdalla pitänyt hälytyskellojen soida. Biisejä on myös liikaa kun jotkut niistä ovat keskenään melko samanlaisia. Olisin itse tiputtanut pois Wildest Dreamsin ja Gates of Tomorrowin, ja Age of Innocence olisi siirretty biisilistalle GoTin tilalle. Tällöin kappaleet pääsisivät paremmin esille ja kokonaisuus olisi vahvempi. Albumilla kestää liian kauan päästä parhaaseen vauhtiinsa, ja sitten kun sinne päästään niin väliin tulee kuitenkin tylsempiä vetoja. Edeltäviä Maidenin albumeita vaivaavaa kertosäkeiden ylitoistoa ei sen sijaan ihan niin paljon esiinny. Jotkut kappaleista ovat silti hiukan liian pitkiä. Kokonaisuus jää siltikin plussan puolelle ja levyn parhaat palat ovat aivan jumalaisen hyviä, mutta skippi-nappulaa joutuu painelemaan turhan monta kertaa ja helposti korjattavissa olleet puutteet jäävät ärsyttämään.

Biisien keskiarvo: 3.6
Kokonaisarvosana: ****

[GODOFTHUNDER]

Iron Maiden - Dance of death

1. Wildest dreams

Perus rokkeri 2000-luvun levyjen tapaan avaa myös tämän kyseisen levyn.. Melko simppeli biisi, josta mieleen jää lähinnä Adrianin upea soolo! Alkuriffikin on kohtuullisen hyvä, mutta hieman liian duuri voittoista meininkiä minulle, mutta kyllä tämäkin biisi toimii minulle kohtuullisen hyvin! Ei todellakaan mikään täyte biisi,mutta sitä parempaa keskitasoa!
3.5

2.Rainmaker
Samanlainen duurivoittoinen ja paikoin iloinen meininki jatkuu tässäkin biisissä.. Tämä taisi olla lempi biisini Dance of deathilta melko pitkään, mutta sitten tuli taas se kyllästyminen. Ei siis kestä mielestäni kovin paljon kuuntelua ja on muutenkin todella
yksinkertainen biisi.. Positiivisia puolia tässä biisissä ovat ehdottomasti nuo alku kitara kikkailut suomeksi sanottuna intro! Myös soolo ja soolon jälkeinen osa toimii minulle todella hyvin!
3.5

3.No more lies

Sitten vuorossa onkin hieman pidempi biisi. Intro on melko herkkä ja todella tunnelmallinen! Sitten "No more lies" huudot ja säkeistö voi alkaa. Ehdottomasti Dance of Deathin parhaimmistoa, muttei kuitenkaan aivan viitosen arvoinen biisi! Livenä näytti toimivan todella hyvin ja harmi ettei kyseistä biisiä tämän vuoden settilistasta löytynyt.
4.5

4. Montsegur

Tämä biisi onkin sitten hieman tummempaa kamaa! Rankkaa riffiä jne! Kertosäe on kuitenkin mielestäni tylsähkö ja jopa hieman ärsyttävän kuuloinen.. Kertsi mielestäni pilaa muuten todella hyvän kappaleen. Brucen suoritus tässä biisissä on myös maininnan arvoinen, mielestäni mies vetää tämän biisin todella hyvin!
4

5.Dance of death

Ja mikäs se sitten onkaan vuorossa! Aivan käsittämättömän mahtava teos ja todellinen taidon näyte siitä, millainen säveltäjä on herra nimeltä Janick Gers. Alku on herkkä ja brucen vokaalit ovat upeat. Sitten tuo väli osuus ja särökitara alkaa soida! Moniosainen ja kaikinpuolin mahtava teos! Livenä kaikkine brucen naamareineen näytti myös tämä biisi toimivan tosi hyvin!
5

6.Gates of tomorrow

Tämä biisi ei sitten taas iske minuun ei sitten yhtään.. Alkuriffi on todella lupaava, mutta sen jälkeen biisi on niin tylsä ja yksipuolinen ettei mitään järkeä.. Lisäksi tämä biisi on yksi maidenin ärsyttävimmistä biiseistä.. Kertosäe varsinkin, hyi! Ei uppoa niin ei uppoa. That`s it!
2.5

7. New frontier

Sitten vuorossa onkin tämä Nickon biisi. Mielestäni kohtuullisen hyvä biisi, jonka bridge ja kertsi saivat aikoinaan minussa aikaan kylmiäväreitä.. Dance of death oli ensimmäinen maiden levyni ja tämä biisi iski heti todella hyvin! Mielestäni oikein onnistunut sävellys Mr. Mcbrainilta!
4.5

8. Paschendale

Ja sitten onkin vuorossa todellinen timantti! Mr. Adrian Smith.. Mitä vittua!? Liian hyvä biisi ollakseen edes totta! Maidenin ylivoimaisesti paras biisi! Alkaa nickon naputuksilla, jonka jälkeen alkaa Adrianin tabitus kohta ja sen jälkeen räjähtää, kunnes taas hiljenee.. Ei tässä sanat riitä kuvaamaan kyseisen biisin parhautta! Sitten tuo riffi ennen sooloa saa kyllä minut vapisemaan! Aivan käsittämättömän hyvä biisi.. Daven ja Adrianin soolot tässä biisissä ovat myös todella vakuuttavia ja lähes täydellisiä.. Janickin sooloa ei ole mielestäni niin hyvä, mutta toimii sekin!
5

9. Face in the sand

Avautui minulle melko hitaasti, mutta avautui kuitenkin. Intro on melko omaperäinen ja niin on oikeastaan koko biisi. Paschendalen rinnalla melko paska biisi, mutta kun vertaa muihin levyn biiseihin niin ehdottomasti keskivertoa parempi biisi. Silloin tällöin on tätäkin biisiä ihan kiva kuunnella, muttei lukeudu kuitenkaan suosikkeihini.
3.5

10. Age of innocence

Melko mitään sanomaton biisi. Ei herätä suuria riemun kiljahduksi, vaikka yhdessä vaiheessa tästä biisistä todella paljon pidinkin.. Sellainen perus maiden biisi, jos näin voi sanoa. Hyvin kuuntelua kestävä ja myös melko nautinnollinen biisi, mutten enää nykyään kovin paljon tätä biisiä arvosta.
3.5

11. Journeyman

Akustinen biisi, joka on myös todella tunnelmallinen ja kaunis! Myös lyriikat tässä biisissä ansaitsevat erikois maininnan! Ja yllätys yllätys brucella on näppinsä pelissä, niin kuin kaikissa maidenin herkemmissä biiseissä.. Livenä Adrian veti tähän biisiin todella hyvän soolon, miksei sitä sooloa ollut studio versiossa? Kaikin puolin hyvä ja rauhallinen lopetus tälle hieman riekaleiselle levylle!
4.5

Keskiarvo: 4

[Stratocaster]

Dance Of Death

Iron Maidenin kolmastoista pitkäsoitto Dance Of Death on monellakin tapaa itselleni hyvin tärkeä albumi. Albumiin on aina liittynyt henkilökohtaisella tasolla tietynsorttinen nostalgia, joka juontaa juurensa aikaan, jolloin en vielä ollut mikään Maiden-fani, vaan lainailin kirjastosta levyjä ja kuulostelin niitä suorastaan hämmentyneenä. Muistan, kuinka en liiemmin pitänyt levystä sitä silloin muinoin kuunnellessani, ja muistan pitäneeni erityisesti No More Liesia liian outona kappaleena itselleni melodioiden vuoksi(!?). Heh, kaikkea sitä menneisyyteen mahtuukin. Eikä Dance Of Deathista tullut suurta suosikkia vielä ensimmäisillä kuunteluilla senkään jälkeen kun levyn jo omistin, mutta ei aikaa kauankaan kerennyt kulua kun lopulta kokonaisuus nappasi. Yhä vieläkin pidän albumista paljon, vaikkakin tuore A Matter Of Life And Death sai edeltäjänsä tuntumaan turhan vaatimattomalta, ainakin hetkellisesti. Uusi albumi sekoitti pakkaa runsaasti, mutta tilanne tasaantui sitten loppujen lopuksi ja nykyään Dance Of Death viihtyy soittimessa usein.

Wildest Dreamsista olen aina pitänyt, vaikka valtaosan mielestä kappaleen jättäminen pois albumista ei olisi aiheuttanut mielipahaa kenellekään. Dance Of Deathilla huomaa Iron Maidenin progressiivisen otteen lisääntyneen niin hyvässä kuin pahassa, ja näin ollen rockahtavampi, kevytmielisempi starttikappale on mielestäni omiaan johdattaen kuulijan mukavasti levyn erisävyisiin maisemiin. Livenä kappale vasta herää eloon, josta minulle riittävän todisteen tarjoaa mainio Death On The Road. Wildest Dreams käynnistyy rehellisellä riffillä, tarjoten heti kättelyssä Adrian Smith-muottiin taotun rehellisen avauskappaleen. The Wicker Man ja Different World kuuluvat samaan sarjaan, eikö? Mikään tajunnanräjäyttäjä Wildest Dreams ei toki ole, mutta päinvastoin yleistä mielipidettä, avaa albumin mainiosti ja on varsin mallikkaasti käynnistänyt muutamat Dance Of Death World Tourilta tallennetut, kuulemani keikat. 4/5

Rainmaker on yksi ensimmäisiä Maiden-ihastuksiani, ja ainut kappale joka teki suuren vaikutuksen silloin kivikaudella (pari vuotta takaperin) laina-albumia ensimmäistä kertaa kuunnellessa. Kappale kiteyttää mielestäni hienosti sen, mikä Dave Murrayn tekemissä kappaleissa on niin hyvää. Ja puhun nyt kappaleen huikean hienosta, melodisesta otteesta, joka nostaa heti introssa tunnelman kattoon ja jonka lopullinen kliimaksi on Daveyn loistava soolo. Niin laulumelodioiltaan kuin kitaroiltaan kappale noudattaa erityisen hyvältä maistuvaa melodisempaa Maiden-kaavaa, joka jo sellaisenaan riittää tekemään kappaleesta minulle mieleisen. Nickon rumputyöskentelyä Rainmakerissa dissataan usein saman fillin kierrättämisen vuoksi, ja vaikka kyseinen yksityiskohta minuakin toisinaan haittaa, ei se onnistu viemään hohtoa tästä hienosta kappaleesta. 4.75/5

No More Lies on avauskappaleen tavoin usein mollattu kappale, jota syytetään kaikissa kritiikeissä itsensä toistamisesta. Pidin joskus kappaleesta erittäinkin paljon, mutta nykyään, (AMOLAD:n tuottamassa uudenlaisessa valossa) on kappaleen muka-progressiivinen itsensä toisto kaikessa yksinkertaisuudessaan ruvennut suuresti kyllästyttämään. Kappaleen ainoa selvä kiinnekohta, joka saa minut toisinaan sitä luukuttelemaan, ovat mainiot soolot, jotka todistavat ytimekkäästi kuinka hienoa jälkeä bändin kitaristikolmikko parhaimmillaan voi saada aikaan. Adrian Smithin soolo kyseisessä kappaleessa kuuluu suuriin suosikkeihini mielen ulosannista puhuttaessa. No More Lies, monien muiden ei-niin-suurien-suosikkien tavoin on hyvinkin paljon mielentilasta riippuvainen, ja paikoin biisiä jaksaa kuunnella useamminkin. Mutta kokonaisuus on silti tylsä, ei voi mitään. 2.5/5

Montsegur edustaa taas Dance Of Deathin ehdottomasti kirkkainta laitaa, ja on mielestäni Iron Maidenin kaikkienaikojen raskain kappale, onnistuen täydellisesti todistamaan bändin metallisemman laidan olemassaolon. Kappale yhdistelee melodiaa, riffittelyä, puhdasta runnomista ja hienoa tulkintaa ainutlaatuisella tavalla, joka ei ole koskaan jättänyt minua kylmäksi. Tästä päästään päättelemällä siihen lopputulokseen, että muuan Janick Gers on erittäin oiva säveltäjä, ja miehen ulosantia A Matter Of Life And Deathilla tutkimalla voidaan todeta, ettei Dance Of Death ole ainoa esimerkki. 5/5

Dance Of Death on niin monen muun tavoin Iron Maidenin parhaimpia kappaleita, todistaen jälleen pituuden olevan jonkinlainen onnistumisen perusarvo bändin kappaleista puhutessa (poikkeuksiakin löytyy, Enkeli ja Peluri anyone?). Tämä on toinen kappale, joka erityisen hyvin todistaa minulle Janick Gersissä olevan paljon ainesta nimenomaan sävellyspuolella, vaikkei miehen kitarointiakaan voi suoranaisesti kehnoksi väittää muutamia, livetilanteiden, epätarkkuuksia lukuunottamatta. Kaksikko Steve Harris/Janick Gers on luonut tulevaisuuden Maiden-klassikon, jonka uskon jäävän vahvasti historiaan bändin seuraajien ja fanien silmissä. Koko teoksen tarttuvin koukku perustuu mielestäni yksinkertaisuuteen, jonka todisteeksi kelpaa jo puolet kappaleesta kestävä akustinen, murrettuihin vitossointuihin perustuva yksinkertainen sointukulku, joka tarttuvan laulumelodian ohella johtaa kuulijan parhaalla mahdollisella tavalla albumin synkähköön tunnelmaan. Väliosa humppamelodioineen kaikkineen johdattaa kappaleen kohti jälleen kerran loistavia sooloja, jotka jälleen jatkavat tarinaa kohti loppuaan, joka sulkee ympyrän palaten vielä kerran akustisiin maisemiin. Respect! 5/5

Gates Of Tomorrow edustaa ehdottomasti albumin antoisinta osastoa monien muiden vastaväitteistä huolimatta. Olen suuresti tykästynyt kappaleen käynnistävään, suorastaan repivän tehokkaaseen, wannabe-Lord Of The Flies-riffiin, joka kaikessa sähköisyydessään nostaa fiiliksen huippuunsa heti kättelyssä. Myös Brucen lauluntuplaukset viehättävät suuresti minua, niiden ollessa perinteisistä Maiden-ratkaisuista varsin poikkeavia. Melodisesti Dance Of Death on uskomattoman antoisaa kuultavaa, eikä Gates Of Tomorrow todellakaan horjuta tätä linjaa mitenkään. Oikeastaan kertosäettä edeltävä väliosa on jopa varsinaista kertosäettä parempi, mutta kertsikään ei ole kehno, joskaan ei Maidenin parhaimpien lukuisaan joukkoon ylläkään. Kitarasoundi on kyllä pakko kehaista varsin rouheaksi, ja albumin livemäiset, joskus tosin sotkuiset soundit tukevat kaikinpuolin kappalemateriaalia hienosti. 4.5/5

New Frontier on ehdottoman hyvä menopala, joka hienojen sointuratkaisujensa ja kaikinpuolin menevän riffittelyn ansiosta toimii hienosti eräänlaisena johdattelijana seuraavan kappaleen, albumin kohokohdan maailmoihin. Nicko McBrainin, Adrian Smithin ja Bruce Dickinsonin yhdessä kokoon moukaroima kappale edustaa tyypillistä Dance Of Death-Maidenia, ollessaan hieman tavanomaista värikkäämpää sointujenkäyttöä/riffijälkeä sisältävä perusMaidenmainen kappale. 4.25/5

Paschendale on allekirjoittaneelle, ja tiedän, että monelle muullekin, ehdottomasti Dance Of Deathin kiistaton kohokohta ja kokonaisuuden lopullinen kruunaja. Kyseessä on pääosin Adrian Smithin kirjoittama sotateemainen, suorastaan huikea eeppinen järkäle, joka sotaisissa tunnelmissaan irtaannuttaa kuulijan todellisuudesta ennenäkemättömällä tavalla. Kappaleesta voi löytää allekirjoittaneelle harvinaisen ilmiön, eli jossa soolo ei olekaan koko biisin ehdoton kohokohta, vaan kappaleen itse toimiessa tietyllä tapaa itsensä kruunaajana ja kohokohtana. Heh, allekirjoittaneen Adrian Smith-fanitason tuntien ei liene epäselvää, että herra Straton mielestä kukaan muu kuin herra Smith ei voi vastaavaan jälkeen päästä, lukuunottamatta Steve Harrisin paria vanhempaa mestariteosta. Eikä niistäkään välity samalla tavalla Paschendalen kaltainen, jylhän kunniallinen tunnelma. Livenä kappale nousee suorastaan uskomattomaan valoon, ollen mm. Death On The Road-paketin selvä huipentuma. Joskus mieleen hiipii puolihumoristinen kysymys siitä, mikä Iron Maidenissa onkaan niin hienoa, Paschendalen kaltaisista kappaleista vastaus on helposti löydettävissä. 5/5

Face In The Sand ja Age Of Innocence ovat albumin kaksi tasapaksuinta kappaletta No More Liesin ohella, ja onnistuvat ikävästi pudottamaan Paschendalen aikana kattoon asti nousseita fiiliksiä. Dance Of Death kärsiikin hieman epätasaisesta kokonaisuudesta, ja 11 kappaletta taitaa olla liikaa loistavan kokonaisuuden saavuttamiseksi. Face In The Sand on näistä kahdesta tasaisemmasta vedosta se parempi, joskin sen sävellykselliset ainekset kaatuvat epäonnistuneeseen tuplapedaalikokeiluun, joka olisi ollut varmasti toimiva, ellei täsmälleen samaa, tylsää komppia olisi jauhettu kappaleen alusta loppuun asti. Age Of Innocence taitaakin olla koko levyn huonoin kappale, jota kuunnellessa voi lähinnä hämmästellä, mihin Maidenin tyypillinen melodillinen nerokkuus on hävinnyt. Oudointa koko potissa taitaa olla se, että melodisuuden kiistaton kuningas Dave Murray on ollut mukana kappaleen kasaamisessa. Noh, virheitä sattuu kaikille. Ensiksimainittu 2.5/5, jälkimmäinen 1.5/5

Journeyman on idealtaan hieno, mutta toteutuksesta paistaa tietyllä tapaa läpi se, että loppujenlopuksi bändin kitaristit ovat nimenomaan sähkökitaran varressa maineensa ansainneita, Journeymanin akustisen idean kärsiessä tyystin sähkökitaramaisesta otteesta itse soittamiseen ja tulkitsemiseen. Kyseessä ei silti ole huono kappale, vaikka säkeistö onkin melodioiden osalta hieman latteaa Maidenia. Hieno ja tarttuva kertosäe pelastaa paljon, mutta loppua kohden kulkiessa meininki hiipuu hiipumistaan, biisin jättäessä lopulta hieman ristiriitaisen kuvan itsestään. 3/5

Keskiarvoksi albumin kappaleiden pisteytyksistä tulee 3,818, jonka albumin jättämän hyvän yleismaun ja lukuisien mainioiden yksittäisten hetkien valossa pyöristän arvosanaan 4/5. Albumin soundit ovat herättäneet jonkinverran nurinaa, mutta omasta mielestäni sopivat juuri sellaisenaan albumin kappalemateriaaliin ja niiden maisemiin. Kyseessä on kaikenkaikkiaan hyvä levy, joka on piirunverran Brave New Worldia parempi, mutta kokonaisen pisteen verran A Matter Of Life And Deathia jäljessä.

[Jazzë]

Iron Maiden - Dance of Death (2003)

Iron Maidenin vuonna 2003 julkaistu Dance of Death on ollut itselleni aina sellainen kiva kiekko kuunnella, sen sisältämien useiden huippukappaleiden takia mutta kokonaisuutena ei tämä levy ole viimeisimpien muisteloiden mukaan kuitenkaan ihan huipputasolle itseään linkoava teos, mutta kokonaisarvosana jää mukavasti plussan puolelle. Levyn parhaat hetket ajoittuvat sinne pitkälle kiekon jälkipuoliskolle ja etenkin kokonaisuuden päättävä kaksikko Age on Innocence ja Journeyman kuuluvatomilla listoillani kaikkien aikojen Maiden-eliittiin. Väliinputoajiakin löytyy pari kappaletta, mutta niistä lisää seuraavassa.

Wildest Dreams 2
Kun ensi kerran Wildest Dreamsin kuulin ja ennen kaikkea näin tämän viisun musiikkivideon, ei oikein ymmärrettävästä syystä meinanut iskeä. Kyllähän tämä muutamille seuraavillakin kuuntelukerroilla oli jotain hirveää juosten kustua kurasontaa, mutta kyllähän runsaiden, jopa pieneen kulumiseen asti edenneiden tehokuunteluiden jälkeen Wildest Dreamista on löytynyt myös hyviä puolia mutta ei silti kuulu sinne hohdokkaimpien Maiden-starttereihin. Pääriffi on ihan kohtuullinen ja kokonaisuutena kappale on soitannollisesti ihan kiva ja piristävä riemuralli, mutta siltikin 3 minuutin ja 52 sekunnin pituudestaan huolimatta melkoisen pitkästyttävä ja puuduttava. Kitarasoolo ja se pieni suvantokohta ennen kappaleen lopussa tulevaa kertosäkeen toisto-osuutta ovat WD:sin parhaat yksityiskohdat. Kertosäe puuduttaa ja saa jopa ärsyttämään. Ihan kiva, mutta olisi kyllä voitu jättää mieluiten vaikka singlen B-puoleksi. Toimii kyllä ihan hyvin livenä.

Rainmaker 4
Toinen biisi ja laatutaso nousee vähintään pari tasoa ylöspäin. Tarttuva pääriffi heti alkuun täräytetään kuulijan korvaan ja pian herra Dickinson aloittaa laulamisen "When I was Wandering in the desert..." ja siitä kappale lähtee jyräämään armottomasti eteenpäin huipentuen tarttuvaan kertosäkeeseen. Dave Murrayn kitarasoolo rokkaa kuin hirvi luistimet jalassa vastavahatulla parketilla ja antaa kunnon tuhat volttisen latauksen ennen kun Dickinson vetäisee vielä kertosäettä loppuun mukavalla tatsilla. Erittäin hyvä biisi ja yksi Dance of Deathin parhaista, mutta kyllä kun tämä levy (ja arvostelu) eteenpäin etenee hitaasti, mutta ei siltikään niin kovin varmasti, niin parempiakin veisuja tältä rieskalta löytyy vielä vaikka millä mitalla. Ehkä tätä on tullut jo hieman liikaakin kuunneltua, joten siksi arvosana jää "vain" 4 pisteeseen.

No More Lies 3
7-minuuttinen Steve Harris-eepos. Sanotaanko että ei yllä herran parhaiden biisien tasolle, vaan jää sinne keskitason teokseksi. Ei kuitenkaan huonointa Harrisia... on hän paskempiakin biisejä tehnyt. Tuttuun Harris-tyyliin hidas ja pitkähkö intro, johon Dickinson heittää ensimmäiset vokaalit rauhallisesti ja tunnelmallisesti. Sitten "No More Lies, No More Lies..." Tätä jyräävä, mutta niin tylsää kertosäettä toistellaankin tämän biisin aikana sitten melkoisen kivasti. Kohta tekisi mieli huutaa "No More!". Kun kappale sitten melko pitkän ajan kuluttua rupeaa kunnolla rytisemään tuttuun Maiden-tyyliin,
tarjoaa se ihan kivaa menoa ja melodioita mutta oikeastaan koko aikana kappale jää sille sijoilleen, eikä tarjoa juuri mitään yllättävää tai uutta. Kitarasoolot nyt ovat aika keskinkertaiset ja Dickinsonin vokaalit ovat ihan hienoa kuultavaa, mutta ei siltikään niin hohdokasta kun herralta on tottunut parhaimmillaan kuulemaan. Siis: ei biisinä ole kuin tuollainen keskitason Harris-biisi tarjoten jotain hienoja pikku juttuja, mutta ei muuten säväytä erikoisemmin.

Montsegur 4
Raskas, jyräävä ja jylhä... nämä kolme asiaa tuli mieleeni kun tämän biisin alkua kuuntelee. Helvetin kova biisi ja kertosäe on kiireisyydesta huolimatta helvetin hyvä ja tarttuva. Yritännyt olen sitä laulaa (ja huutaa) mukana mutta joka kerta on tullut todistettua että meikäläisestä ei ole laulajaksi. Väliosan kitarasoolot eivät ole tämän levyn parhaita mutta tuovat kuitenkin tarvittavaa mielenkiinnon lisää tähän
kappaleeseen. Ei tässä oikeastaan mitään suurempaa miinusta keksi, mutta ei vain ole samaa tasoa levyn parhaiden biisien kanssa. Kuitenkin parempi kuin mikään kolmesta ensimmäisestä biisistä.

Dance of Death 4
Levyn mahtipontinen ja kiemurainen nimikkobiisi ei aluksi toiminut itselleni sitten yhtään. Pikku hiljaa alkoi tämäkin eepos maistua, mutta en saanut sitä lopullista otetta ennen kuin hyvin pitkän ajan kuluttua. Nykyinen mielipide on jotakuinkin että sinne Maidenin hyvien biisien luokkaan tämä kyllä kuuluu mutta ei siltikään kuulu aivan sinne Maiden-veisujen kärkikastiin. Janick Gers ei ole turha heppu, sillä äijä 16 vuoden mittaisen Maiden uransa aikana säveltänyt helvetisti hienoja kappaleita ja tämä on vain yksi ihan hyvä osoitus miehen kyvyistä. Enkussa kun paska olen, niin lyriikoista en hirveästi ymmärrä mutta jotain kuitenkin. Tuollaista taattua Harrisin Steveä. Kappaleessa oleva humppa/kansanmusiikkikohta ei aluksi meinannut säväyttää mutta kyllähän tuo nykyään menee, sillä korva on jo kuuroutunut sen verran
että se kuulostaa paikoin jopa erinomaiselta. Skittasoolot ihan kivat, mutta eivät täydelliset. Tunnelmansa puolesta yksi Maidenin vahvimpia biisejä mielestäni.

Gates of Tomorrow 4½
Yeah! Levyn paras osuus alkaa tästä. Väistäkää vähän, siirtykää tien sivuille, parkkeeratkaa autonne ja muut hilavitkuketkupörpöttimenne niille varatuille paikoille ja valmistautukaa kunnon Maiden-jyrän saapumiseen. Helvetti miten huono yritys olla hauska mutta paskat siitä ja jatketaan. Alun Gersin skittan rääkkäys tuo mieleen The X Factorin Lord of the Fliesin ja meikäläinen kusee ilonpissaa. Sitten kappale käynnistyy ja Bruce pääsee vauhtiin. Perussäkeistöt toimivat helvetin hyvin ja kertosäettä suorastaan rakastan vaikka onkin hieman tahmainen. Mutta rakastanhan minä Tahmatassujakin. Gersimäinen skittasoolo iskee meikään ihan täysillä ja sen jälkeen kappaleen loppuosa on jälleen itselleni juhlaa. Pirun hyvin potkii kokonaisuudessaan, mutta ihan täysiä pisteitä en anna kun levyn loppupuolella on kolme parempaakin biisiä. Mutta, tähän mennessä levyn ehdottomasti paras biisi.

New Frontier 5
Levyn ensimmäinen kolmesta täyden viiden pisteen kappaleesta. Lähtee käyntiin välittömästi hyvällä vauhdilla ja kappale kulkee juuri niin kuin mielessäni sen voin kuvitella. Kertosäettä edeltävä kohtaa "liitää" upeasti ja sitten itse kersti on yksi levyn tarttuvimmista. Yritän laulaa mukana, mutta kun ei ääntäminen eikä äänteleminen onnistu. Jätän Dickinsonille ja muille häntä paremmin matkiville tämän laulupuolen.
Väliosa on kitarasooloa myöten täyttä rautaa ja ennen kappaleen paluuta perusosaan tuleva... hieman keskiaikaista fiilistä luova osa, on yksi suosikkikohtiani tällä levyllä. Sitten jälleen "liitoa" ja kertsi kaikuu vielä lopussa mallikkaasti, ennen kuin kappale loppuu ja itse olen vieläkin innostuksesta vetelänä. Parhautta... yksi suosikki Maiden-biisejäni.

Paschendale 4
Kuulun niihin immeisiin jotka eivät pidä Suuri Kitarimestari Adrian Smithin pääosin säveltämää Paschendale sotaeeposta levyn sinä suurimpana kliimaksina. Helvetin hieno biisi ja kunnon aiheella varustettu, mutta siltikään en saa tästä itselleni aivan täysin toimivaa kappaletta. Tästä vielä puuttuu se jokin, kunhan tietäisin että mikä. Hienosti vaihtelua, Dickinson laulaa hienosti, skittasoolot toimivat ja luovat välillä jylhää ja sankarillista yleisfiilistä. Muutenkin kaikki on kohdallaan. Jospa vain olen tyhmä? Ei kaukaa haettua, eikä tuotuakaan. En keksi yksinkertaisesti mitään yksittäistä miinusta, joten kaippa se on sitten vain sellainen juttu etten ihan kuitenkaan sisäistä tätä kappaletta kuten niitä itselleni parhaiten toimivia Maiden-veisuja. Yleistunnelmansa puolesta ehdottomasti viiden pisteen ja papukaijamerkin arvoinen.

Face in the Sand 2
Sietääkin pistää ne kasvot hiekkaan perkele! Samalle tasolle Wildest Dreamsin kanssa tipahdetaan vielä näin usean hyvän kappaleen jälkeen ja aivan levyn kalkkiviivoilla. No, ei voi mitään. Jotenkin joka kuuntelulla tämä jää tasapaksuksi ja täysin ohi korvien vilahtavaksi Nickon tuplapedaalikokeiluksi. Yhteiskunnallista aihetta lyriikoissa, jotka nyt eivät ole mitenkään yllättäviä nykyaikana. Kyllä ne itselleni toimii mutta loppujen lopuksi aika usein tulee vieraskieliset biisit arvoitua ainakin suurimmaksi osaksi sävellyksen perusteella. Tietenkin, kyllä lyriikoista sen verrna joten kuten ymmärrän että tiedän... ainakin joskus, milloin lyriikat ovat sellaiset jolloin niistä pidän ertyisesti tai sitten inhoan yli kaiken. Niin... tämä biisi. Ei toimi kun paikoin. Levyn toinen ehdoton heikko lenkki Wildest Dreamsin ohella.

Age of Innocence 5
Tai... otetaan vähän takaisin; levyn ja samalla koko Maidenin 2000-luvun paras osuus lähteekin vasta tästä DoD-kiekon kahden viimeisen biisin muodossa. Ensin Age of Innocence. En tiiä, meikä vaan tykkää tästä biisitä aivan helvetisti. Allekirjoittaneen toiseksi suurin suosikkibiisi koko Maiden tuotannossa Phantom of the Operan jälkeen. Intro rauhallinen ja tunnelmallinen... ai ai, mitä parhautta isolla P:llä eli luultavasti aika isolle osalle paremminkin paskaa isolla P:llä mutta en anna sen haitata. Sitten kun Bruce tulee mukaan kuvaan ja aloittaa oman leiviskänsä syömisen eli lyriikoiden läpikäynnin. Yhteiskunnallista meinikiä, mutta eipä mitään. Kertosäe on yksi Maidenin parhaimpia koskaan ja kun kappale etenee Daven skittasooloon, jossa ensin vähän "venytellään" ja sitten suoritetaan kuten jumpassa ikään, jonka jälkeen tulee pieni suvantokohta (?) josta sitten noustaan takaisin perussäkeeseen ja siitä kappaleen loppuun, joka on aika lailla samanlainen kuin biisin alkukin. Vissy sentään! Etenkin 3:47 - 4:39 välinen aikaväli on ehdottomasti ehkäpä parasta Maidenia 2000-luvulla. On tämä hieno 6-minuuttinen biisi, joka vain saa meikä-pojan innostumaan. Pirun kova biisi ja tekee seuraavaksi tilaa levyn toiselle yhtä uskomattoman hienolle kappaleelle. Matkamies on tulossa...

Journeyman 5
Dance of Death jatkuu vielä yhden biisin verran, jo edellisen raidan nostatuksen jälkitunnelmissa joka vain voimistuu ja jatkuu tämän akustisen Journeyman-balladin muodossa. Aamuinen fiilis, tätä kuunnellessa suljen silmäni ja näen kauempana mestää ja sen edessä järven ja sen rannalla pienen kylän. Olen kylän vastarannalla ja näen kauempana kävelykepin kanssa kulkevan miehen joka jatkaa matkaansa kohti
kaukana siintäviä jylhiä vuoria. Aurinko heijastaa säteitään järven pintaan. Ja kukas siellä rannalla istuu heinäkorsi suussaan? Adrian Smith akustinen kitara kädessään ja ilmeettömän katselee taivaanrantaan ja soittelee kappaletta keskittyneesti... ja sitten avaan silmäni ja kappale on päättymäisillään. Näinkö tässä käy? Noh, ei kun kappale uudelleen soimaan ja silmät sujeltaan jälleen ja tarina jatkuu tai paremminkin toistuu, mutta aina uusilla mielikuvilla höystettynä. Itse en osaa tästä kappaleesta paljoa kertoa, vaan itse saan tästä parhaat fiilikset kun käytän hyväkseni omaa,
jopa paikoin erittäin kummallista mutta rikasta mielikuvitustani. Kappaleessa on yksi hienoimpia hetkiä koko Maidenin tuotannossa eli 5:02 - 5:32 välinen osuus. Toimii niin maan penteleesti, että tulee tippa silmäkulmaan. Kunniakas päätös Maidenin toiselle 2000-luvun tuotokselle.

Journeyman-biisin arvostelua luultavasti häpeän tästä eteenpäin ikuisesti, mutta enpä keksi muuta tapaa kuvailla niitä fiiliksiä mitä se aiheuttaa.

Keskiarvo: 3,86363636

Kokonaisuutena ei siis ihan yhtenäisin Maiden-levy ja arvosanaa hiotaan vielä parin miinuksen verran. Levyn kansihan on yksi Maidenin huonoimpia, ehkäpä jopa se huonoin. Ei tällaisia, mutta onneksi nyt tiedämme että A Matter of Life And Deathille paransi Maiden tällä osa-lauleella huomattavasti. Myös levyn soundipuoli ei miellytä meikäläistä, vaikka nyt ei totaalisen surkeaa olekaan. Tarkemmin ajateltuna
paremmat kuin Brave New Worldilla, Virtual XI:llä ja The X Factorilla, mutta kaukana parhaista Maiden-levyn soundeista.

Kokonaisarvosana: 3,8

Ja vissy sentään en enää kirjoita yhtään ainoata kirjoitusta tällä jollain helkkarin Muistio-ohjelmalla. Eis...sääh!

[Aces High]

Tänään iskin pitkästä aikaa soittimeen Dance of Deathin... Ja aikaahan on myös siitä, kun viimeksi annoin Maidenin soida ihan koko levyn verran. DoD kyllä kuulostaa vieläkin hyvälle. Edelleenkin Gates of Tomorrow on levyltä suosikkini. New Frontier ja nimikkobiisi jakavat kakkosen paikan. Dance of Death nimike sekä albumin promokuvatkin kuvastavat musiikkia niin täydellisesti.

AMOLAD seuraavaksi soimaan. Voisi näitä "uudempia" levyjä nyt luukutella. Sen verran pahasti soi päässä These Colours Don't Run, ja etenkin sen kertsi

Np. Paschendale

[Iron Fist]

Wildest Dreams 3

Ei todellakaan parhaimpia avaajia, mutta ihan mukava ja rento kappale silti. ”I´m on my way, I´m on the road again…”, näitä sanoituksia ei luultavasti julkaista missään kuolemattomien rock-lyriikoiden kokoelmassa. Soolo ansaitsee erityismaininnan, mutta täytyy sanoa että sen jälkeen alkaa jo toisinaan odottaa kappaleen loppua. Kyllä tämä silti toimii jossain mielentilassa ihan hyvin.

Rainmaker 5

Ihme ettei tästä kappaleesta ole tullut suurempaa hittiä. Sopisi pituudensakin puolesta mainiosti radioon. Löytyy nerokasta kitarointia, iskevä kertosäe ja kaikkea muutakin mitä voisi hyvältä radiosingleltä odottaa. Onhan tätä jonkun verran kuullutkin, muttei se missään tehosoitossa ole koskaan ollut. Kyllä tämä mennen tullen jonkun Lick It Upin pesee. Kaksi ensimmäistä kappaletta luo pituudeltaan ja tunnelmaltaan melkoisen vastakohdan loppulevylle.

No More Lies 3

Joku ikävä ihminen voisi sanoa, että juuri tälläista tylsää paskaa se Iron Maiden on ja kaikki kappaleet ovat samanlaisia. Kitara ja basso näppäilemässä voimasointuja, ja toinen kitaristi vetää päälle pientä melodiaa. Kertosäkeessä huudetaan kolmea sanaa tuhat kertaa toistettuna ja väliin vedetään monen minuutin tilusoolot. Onhan tässä kieltämättä kierrätettykin poikkeuksellisen selvästi näitä perus-Maiden-tavaramerkkejä. Itse vaan satun pitämään niistä ja samoin tästäkin kappaleesta, vaikka kyllä Harris on parempiakin biisejä väsännyt näistä aineksista esimerkkinä viime levyn For The Greater Good Of God. No More Liesin kertosäe on luokaton, mutta muuten kappale on hyvä. Death On The Roadilla kappale nouseekin sitten ihan toisiin korkeuksiin.

Montsegur 5

Paljon hienoja oivalluksia, varsinkin kertosäe on loistava. Synkät sanoitukset yhdistettynä sellaiseen karnevaalitunnelmaan toimii hienosti. Soolojen välissä olevat melodiaosuudet mahtavia kuten yleensäkin tällä levyllä. Somewhere In Timella vastaavat olivat jotenkin itsetarkoituksellisia ja tylsiä, mutta tällä levyllä niissä on ideaa. Jos valitettavaa etsitään, niin kitarasoundi saisi varsinkin introssa olla terävämpi. Nyt se kuulostaa hiukan turhan puuromaiselta kuten paikoitellen muuallakin pitkin levyä.

Dance Of Death 4

Mieleen jäänyt hyvin se kerta, kun kuulin tämän ensimmäistä (ja ainutta) kertaa radiosta muistaakseni levynjulkaisua edeltävänä päivänä. Kappale kuulosti jo silloin aluksi oudon kiehtovalta, mutta loppua kohden kävi turhan sekavaksi ja jätti aika ristiriitaisen tunteen. Sama mielipide on säilynyt tähän päivän saakka. Kappale kehittyy aivan uskomattoman hienosti 4 minuuttiin saakka, mutta sitten biisi alkaa rönsyilemään liikaa. Kohta missä lauletaan “when you lying in your sleep, when you lying in your bed…” ärsyttää itseäni suunnattomasti. Brucen olisi tuossa kohden parasta pitää turpa kiinni, eikä lähteä väkisin huutamaan muuten hyvän melodian päälle. Soolotkaan eivät tässä kappaleessa mitenkään erityisemmin sytytä, ja jotenkin jäisi kaipaamaan paluuta alun rauhallisempiin tunnelmiin. Muistelisin lukeneeni jostain, että Gers olisi säveltänyt Dance Of Deathin alunperin kokonaan akustiseksi kappaleeksi, mutta Harris ei pitänyt ideasta ja muutti kappaleen sovitusta mieleisekseen. Kuulisin mieluusti tuon alkuperäisen version, ja uskoisin sen hyvinkin olevan nykyistä parempi.

Gates Of Tomorrow 3

Intron yli minuutin kestävä Lord Of The Flies-renkutus ei saa pisteitä, ja muutenkin kappaleen rakenteesta löytyy hiukan arvosteltavaa. Itse säkeistö on hyvä, ja taustalle lisätty kitaramelodia hyvä keksintö. Se vaan vituttaa, että miksi säkeistöjä on vain yksi. Hätäisen kuuloista bridgeä tai melko mielikuvituksetonta kertosäettä sen sijaan jaksetaan hokea kyllästymiseen saakka.

New Frontier 4

Itselläni on usein tapana löytää yhtäläisyyksiä kappaleista, vaikkei niitä ehkä olisikaan. McBrainille on selvästikin jäänyt The Assassinin kertosäe soimaan päähän, ja mies on kuvitellut keksineensä elämänsä ensimmäisen biisi-idean. Muuten oikein kelvollinen kipale, vaikka vaatiikin runsaasti kuuntelua ennen täydellistä avautumista.

Paschendale 5

Ehdottomasti parhaimpia Maidenin mammuttibiiseistä. Tässä kappaleessa pituus on hyvin perusteltu ja kuulijan mielenkiinto onnistutaan säilyttämään loppuun saakka. Riffejä ja eri osia riittää, eikä missään vaiheessa jäädä jumittamaan paikoilleen. Itselläni ei riitä kärsivällisyys kuuntelemaan minuuttikaupalla jotain Ancient Marinerin laivan rapinoita. Sanoituksissa nähty kunnolla vaivaa, ja aiheeseen selvästi perehdytty vähän syvällisemmin kuin heavybändit yleensä. Kelloggsin muropaketin takaa voi lukea minuutissa Odinista ja kumppaneista, ja sitten lähteä kirjoittamaan näitä tyypillisiä ”matkataan miekat tanassa Valhallaan ja tapetaan kaikki”-sankaritarinoita. Maidenin sotaa käsittelevät biisit ovat ihan eri luokassa verrattuna muihin yrittäjiin.

Face In The Sand 3

En piittaa vitun vertaa käyttää Nicko tässä biisissä tublabasareita vai ei. Oli miten oli, niin itselleni tämä kappale kelpaisi paremmin ilman tuota naputusta. Brucen laulukin kuulostaa melkoisen tuskaiselta. Tällä hetkellä pitäisin kappaletta ehkä levyn heikoimpana tekeleenä, vaikka ei tämä lähellekään mikään täysi susi ole.

Age Of Innocence 5

Levyn suurimpia huippuhetkiä. Raskaimpia Maiden-biisejä mitä äkkiseltään mieleen tulee. 4:10 kohdassa alkava osuus melko omalaatuinen, ja voisi kuvitella äkkiseltään kuuntelevan ennemminkin Brucen soololevyä. Kappale tuo tunnelmaltaan jossain määrin mieliin Fates Warningin ja Benjamin Breegin. Murrayn kädenjälki kuuluu selvästi.

Journeyman 5

Hieno päätös hienolle levylle. Jouset on miksattu ehkä hiukkasen turhan kovalle, ja kyllä sitä mieluusti jonkun sähköisen tai akustisen kitarasoolon ottaisi tuohon 4:30-5:30 väliseen suvantokohtaan. Dickinsonin loistavuus laulajana tulee erityisen hyvin ilmi tässä kappaleessa. Kyllähän sitä moni hevimies pystyy huutamaan sellaisen kaiken alleen peittävän särömölyvallin taustalla, mutta tällaiseen tulkintaan pystyy harva.

Keskiarvo: 4,09

Dance Of Death on AMOLAD:in tapaan levy, joka vaatii runsaasti kuuntelua ja keskittymistä. En tarkoita tällä todellakaan sitä, että levyä pitäisi kuunnella kuin jotain St. Angeria, jotta lopulta voisi sietää paskoja soundeja ja keksiä omasta päästään melodioita joita ei oikeasti ole. Jossain Montsegurissakin vaan on niin paljon tavaraa, ettei se taatusti aukea heti. Tiedän tyyppejä, jotka kuuntelivat levyn kertaalleen ja pitivät paskana. Näitä tyyppejä tuntuvat olleen myös monet virallisetkin arvostelijat, jotka levyä mollasivat. Se on sitten vaan oma tappio, mutta itselleni ainakin alkanut vain koko ajan tuntumaan paremmalta nämä uudet Maidenit. Dance Of Death on ollut itselläni jo useamman vuoden säännöllisessä kuuntelussa, enkä usko että se tulee siitä pois putoamaan. Tältä levyltä löytyy paljon erilaisia tunnelmia ja aivan uudenlaisia ratkaisuja, vaikka tietysti ne hyväksi havaitut perusjutut onkin säilytetty. Brave New Worldista on menty pitkä harppaus eteenpäin ja selvät fillerit karsittu pois. AMOLAD voittaa tämän levyn, mutta ei sitä voi häpeäksi laskea. Tuotannosta voisi ehkä vähän purnata. Basso ei tule taustalta tarpeeksi esille, ja kitarasoundikin voisi olla vähän hiotumpi ja selkeämpi. Pitävätkö muuten nuo Dance Of Deathin DVD-audiolevyn mainoslupaukset uskomattomasta kuuntelunautinnosta missään määrin paikkaansa? Kannesta sen verran, että tuosta olisi saanut ihan näyttävän, kun olisi vain vaivautunut piirtämään viikatemiehen ja puudelit.

[maidenpoker]

Dance of death


Wildest Dreams 3


+ rokkaava meininki
+ Brucen laulu
- alkuhuuto

Rainmaker 5
+ tarttuva
+ hyvät kitarat

No More Lies 4
+ intro
+ tunnelma
+ kertosäe toimii hyvin livetilanteessa
- yksipuolinen

Montsegur 5
+loistava melodia
+ Bruce on taas mies paikallaan
-eipä löydy

Dance of Death 3.5
+loistava tunnelma
+ hyvin kehittyvä rakenne
+ alku
-loppua kohti mopo karkaa käsistä

Gates of tomorrow 4
+ tarttuva
+ laulu ennen kertosäettä
+ kitarat
- monipuolisuutta voisi olla

New Frontier 3.5
+ melodia
+ sopivan yksinkertainen rakenne
- tarttuvampi kertosäe sopisi tähän paremmin

Paschendale 5
+ kitarointi
+ tunnelmallinen alku
+ sanoitukset
+ kertosäe

Face In The Sand 5
+tuplabasaarit
+ koskettimet
+ 1.29-1.58

Age Of Innocence 2
+ kertosäe
- sanat eivät kertosäettä lukuunottamatta sovi musiikkiin
- tämä olisi pitänyt jättää pois levyltä


Journeyman 5
+ akustinen
+ loistava levyn päätös
+ kaunis

[Wzz]

Wildest Dreams
Mikähän siinä on kun nämä uudemmat maidenit vaan paranee joka kuuntelukerralla. Alun huuto ärsytti muutamalla ensimmäisellä kuuntelukerralla, (eikä se biisiä paranna vieläkään) mutta eipä se enäänniin kamalasti korvaan ota, melkein jopa pidän siitä. Melkein. Kitarasoundi ei ole suosikkini, vähän turhan rämisevää. Kun lueskelin arvosteluja sain jotenkin sellaisen kuvan että biisi on jokin hittihakuinen surkimus ja jotenkin ensimmäisitä kertaa kuunnellessa olin hirveästi tätä vastaan. Sitten kun tätä kuuntelin ensimmäistä minuuttia niin ajatukset oli että eihän tämä niin huono olekkaan. Sitten pamahtaakin kertsi. Siitä en tule koskaan pitämään, aika surkaista huutamista mielestäni. Kuitenkin tämäkin jotenkin alkanut nostaa osakkeitaan. Kohta ennen kertsiä, (en tiedä näitä selkeitä musiikkillisia hienoistosanoja, joten koittakaa saada selvääjotenkin) siis "I just feel i can be anything.." jne., saa minut aina hyvälle tuulelle. Tätä on mukava kuunnella kun koulusta tullessa ajelee mäkeä alspäin fiiliksissä. Ihan perusrokkeri, kuitenkin huono muihin aloituksiin verrattuna. 2.5

Rainmaker
Tämä biisi on oikeastaan iskenyt alusta lähtien.Tyylikäs aloitus. Sanat suht peruskliseetä paikoittain, en pidä kummemmin. Muuten biisi on kyllä omaa luokkaansa. Kertsi toimii hyvin, ei valittamista. 1.28 tuleva kitaranvingutus taustalla kuullostaa hienolta. Soolo(t) toimii, ei mitään parasta maidenia kuitenkaan. 2.25 lähtevä yhteiskitarointi on jotain upeaa. Tästä on hankala löytää mitään sen kummempaa sanottavaa, ei oikeastaan mitään mollattavaa. Kertsi on kyllä hieno, jää päähän soimaan. Olisi tätä jaksanut pidempääkin. 5

No More Lies
Tämä nimi onkin sitten niin klisee että. Odotin jotain nyyhkyballadia, mutta jumaskeikka että tämä tunnelmallinen intro toimii. Bruce liittyy mukaan, tämähän todella toimii. Tunnelmaa alkaa tiivistyä, kohta räjähtää. Ja niin se tottavie räjähtääkin. Biisi käynnistyy ja paljastuu varsin hienoksi, ylittäää odotukset reippaasti. Kertsi mukavan mahtipointtinen, vaikka siinä onkin pelkkää nimen toistoa. Sitten alkaa taas intron melodia soida sen muun renkutuksen rinnalla, hienolta kuullostaa. Soolot toimivat hienosti. Levyn parasta sooloilua tähän mennessä. (Sehän onkin saavutus.) biisi lähenee loppuaan tuolla intromelodialla, loistava paketti. 4.75

[nickorules]

Wildest Dreams
Jokin tässä vain vähän tökkii, vaikka onkin menevä ralli. Kuulostaisi varmaan paremmalta autostereoista. Musiikkivideo on hyvä.
3,5

Rainmaker
Aloittaa albumin alkupään loistavan kolmikon. Loistava alkuriffi. Se "And I know all the pain" jne. osa on biisin parhaimmistoa. Davellä loistava soolo ja kitarafillejä. Virkistävä kesähitti.
4,5

No More Lies
Komea intro, Brucen laulu ja se NO MORE LIES!-kohta. Ja sitten lähteekin nopea osuus. Ja sitten on vielä kolme loistavaa sooloa peräkkäin. Huh. Hyvä ettei valu kuola suusta.
4,5

Montsegur
Aluksi on kunnon hevibiisi, ja sitten meneekin hauskasti duurivoittoiseksi. Tämä tunnelmanvaihdos on sellainen temppu, että on jo klassikko. Pitäisi joskus soittaa livenä.
4,5

Dance of Death
En oikein osaa sanoa tästä mitään. Alussa rauhallinen kappale kasvaa eeppisiin mittoihin ja huipentuu taas siihen kolmen kitarasoolon dueliin, tosin nyt ei peräkkäin. Sanoitus on epätavallinen, kunnon tarina ilman kertosäettä.
3,5

Gates of Tomorrow
Aika X-Factorinen kappale. Riffi muistuttaa Lord of the Fliesia ja kertosäe Judgement of Heavenia. Muuten ihan liian duurivoittoinen kappale kyseiselle levylle. Soolot!
4

New Frontier
Eikö Nicko ole säveltänyt rumpuosuuksia ennen, vai eikö rumpuosuuksien säveltäjää vain mainita? Vaiko oliko tässä Nickon sanoituksia? Hieno kappale. Paras osa tulee ennen sooloa. Ja Adrian soittaa hyvän soolon.
4

Paschendale
Eeppinen sotatarina. Hyvin tehty. Soolot jälleen upeita. Hyviä kohtia toisen perään, rankkatunnelmaista kitarointia ja hieno kertosäe, mutta ei silti mitenkään täysillä iske.
3,75

Face in the Sand
Tätä oli kuvailtu taivaanrannasta lähestyväksi myrskyksi, ja kyllä se sitä muistuttaa. Mutta tylsä.
3

Age of Innocence
Unohdettu helmi. Muistuttaa Montseguria sillä, että tässäkin on raskas säkeistö ja melodisempi kertosäe. Loistava soolo. Onneksi Nickon laulama versio ei ole levyllä, vaikka hauska onkin .
4,25

Journeyman
Jaa... Ihan kiva biisi, mutta akustinen Iron Maiden? Booring. Kertosäe on hyvä.
2,75

Ka. 3.840909...=3,8.

[nickorules]

Onko kenellekään muulle tullut sama mieleen eli se, että no more lies kertoisi Jeesuksesta?Tuli tämä mieleen kun lueskelin noita lyriikoita:
"there's s darkening sky before me,there' no time to prepare..." Jeesus Getsemanen puutarhassa ennen vangitsemistaan."Maybe I'll be back some other day to live again just who can say in what shape or form that I might be just another chance for me" Jeesus ajattelee paluutaan maan päälle kuolemansa jälkeen."They're all sitting at my table talking tall and drinking wine, their time is up just like me..."Jeesus viimeisellä ehtoollisella."So just a word of warning, when you're in your deepest dreams, there's nothing you can hide from,I've got my eye on you" Jeesus tarkkailisi ihmisiä taivaasta.Vaikken olekaan uskonnollinen ihminen niin tämän biisin sanat näyttävät mielestäni inhimillisemmän kuvan Jeesuksesta ihmisenä eikä vain jumalana.Tämä on tietysti vain yksi näkökanta.

Kyllä hyvinkin mahdollista, itse en Jeesuksen kyllä olisi osannut yhdistää. Mutta mites selität tämän?

Wishing all my life away, no one can stop me now.

[Varjis]

Jaahas, pitää kyllä itsekin palata taas pitkästä aikaa arvostelujen pariin, niissä merkeissä ollaan viimeksi oltu varmaan kuukausi (!) sitten.
Kokeillaan muuten nyt vaihteeksi pistää taas kirjallista arvostelua, kun plus-miinus hommaa on tullut jo aika määrä.

1. Wildest Dreams
Ihan aluksikin nyt sanon että on ehkä Maidenin heikoin albumin avausraita, jos Killersin instrumentaali-intro Ides of Marchia ei lasketa. Invaderskin hakkaa tämän melkein jo pelkästään hyvän rumpuintronsa ansiosta. Ei sillä että WD olisi aivan täytebiisi, mutta Maidenilla on ollut 'paha' tapa laittaa kovimmat biisit aina avauskipaleeksi. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen.
Pre-chorus ja kertosäe ovat tässä ihan hyviä. Pre-choruksessa varsinkin sen takana kulkeva kitaramelodia. Kertosäe on hyvä lähinnä sen tarttuvuuden takia.
Soolosta tulee mukavat plussat. Vähän lyhyt mutta hyvä.
Wildest Dreams on kuitenkin levyn kokonaiskeskitasoon nähden aika hyvä kappale. 4-

2. Rainmaker
Ja heti vähän avausraidan jälkeen päästäänkin levyn herkkupalan pariin: Maiden tarjoilee jälkiruoan kirsikoineen, vaikka vielä ei olisikaan sen aika. Introriffi lähentelee täydellisyyttä, ja Brucen lausumat sanat ovat todella hyvät. Kertosäe hipoo myös Maidenin parasta tasoa. Bruce laulaa kertosäkeen todella upeasti ja riffit sen taustalla ovat oikein oivat.
Soolo on myös perus Maidenia, mutta sen jälkeinen kitaramelodia nostaa kappaleen pisteitä merkittävästi. Kukalie sen tekeekään, mutta tekee tyylillä. Siinä on juuri kappaleen nimen mukaan vähän surullinen tunnelma (minulle ainakin sade tuo mieleen surun, kellekään teistä?) Tämän jälkeen kuullaan vielä kertosäe ja kappale lopetetaan tyylikkäästi hienon introriffin toistoon ja lopetetaan kuin seinään. Ehdottomasti Maidenin TOP3:ssa alle 4 minuutin biisien osastolla. Paras Murrayn säveltämä biisi, tai siis sellainen jossa hän on ollut mukana. 5

3. No More Lies
Samoilla linjoilla jatketaan edeltäjänsä kanssa, vaikka kappaleen pituus onkin venynyt suunnilleen puoleen . Introriffi on hieno ja melodinen, ja sen jälkeinen riffi jatkaa siitä mihin edellinen jäi ja pistää vielä paremmaksikin.
Ja sama jatkuu: 0:50 kohdan kitaramelodia on ilman muuta Maidenin parhaimmistoa! Ensimmäisen ja toisen sävelen välille on jätetty kiva pikku tauko, mikä minuun iskee ainakin kovasti! Lisäksi melodia on mukavan nostalginen josta kovasti pidän.
Mutta jatketaan. Bruce aloittaa laulamaan vähän rauhallisemmin, kuten kappaleen alkuun sopii. Rummuista ei ole vielä tietoakaan, vaan niitä säästellään seuraavaan lataukseen.
Kun Bruce aloittaa No MORE LIEEEES!, herää Nickokin ja alkaa paukuttaa settiään niin paljon kuin lähtee. Nyt herää myös koko bändi ja kohta ollaankin jo täydessä vauhdissa ja Maiden lentää taas. Bruce jatkaa lauluaan, Nicko paukuttaa edelleen hienosti ja kitarat toimivat upeasti. Kun Bruce kajauttaa jälleen NO MORE LIES! huudon päästään sitten soolo-osioon, jota ennen kuullaan vielä aiemmin mainitsemani korkealta soitettu kitaramelodia, jopa kahdesti. Soolo(t) ovat jälleen aitoa Neitoa itseään, ja toimivat koko biisin mukaisesti ällistyttävästi!
Näiden jälkeen Bruce lausuu vielä muutaman rivin ja kajauttaa jälleen kappaleen nimen muutaman kerran ja bändi pistää lopuksi vielä pienen shown pystyyn. Häkellyttävän hieno kappale, joka ilman muuta Maidenin 2000-luvun... siis tarkoitan 1990- ja siitä eteenp... BÄNDIN HISTORIAN PARHAIMMISTOSSA! 5+++

4. Montségur
Mitään melodioita vaan saman tien asiaan, tähän mennessä albumin raskain riffi kuullaan heti alussa, ja se on hyvinkin toimiva. Bruce laulaa normaalilla tasollaan, ja kitarat ovat hyvin mukana. Kertosäkeen ensimmäinen osa on mielestäni vähän outo, mutta ei mikään kovin huono. Sen sijaan jälkimmäinen kiehtoo erilaisuudellaan, jossa Bruce vaihtaa äänenkorkeutta kitaroiden mukana.
Kappaleen keskivaiheilla raskas kitarariffi alkaa olla jo sen verran tuttu kovan intropamauksen jälkeen että se kuulostaa vain paremmalta. Soolo ei petä taaskaan vaan se soitetaan todella hyvin. Tämän jälkeen tulee jälleen jotain pikku kitarointia ja Bruce päästetään taas laulamaan kertosäettä. Lopetus on ihan ok.
Nyt kun kuuntelin biisiä arvosteluni takana se kuulosti paremmalta kuin ennen! Pitääpi ottaa useamman kerran kuunteluun niin avautuu sekin paremmin. 4

5. Dance of Death
Sitten päästäänkin nimibiisin pariin. Intro on yksinkertaista kahden sävelen pimputusta eri korkeuksilta, jonka päälle tulee hyvä kitaramelodia. Bruce laulaa hyvin introriffin päälle matalalta.
Kun tahti kovenee, tulee Brucen lausumien rivien loppuun jälleen melodia, joka kuulostaa mielestäni vähän 'pahaenteiseltä' Toimii.
Tämän jälkeinen kohta on sitten vähän tylsempi, joka kestää sinne 3 minuutin hujakoille. Mutta sen jälkeen alkaakin tapahtua.
Maiden pistää tanssiksi ja todellakin, kuoleman tanssi on alkanut. 3 minuutin kohdalla alkava kitaramelodia on loistava, johon muu bändi yhtyy loistavasti! Kun Bruce aloittaa laulun tunnelma vähän latistuu, mutta ei homma oikeastaan sen paremmin toimi siinäkään kohtaa kun herra tämän kitaramelodian mukana laulaa seuraavaksi.
Soolot ovat hyviä, ja niitä kuullaankin nyt runsaasti! Vähän kuin kahdessa osassa, väliin on tungettu joku ihme välikohta ( ). Ei vaan, hyvin se toimii ja Maiden on hoitanut tämänkertaisen nimikappaleensa kunnialla tähän saakka, eikä loppu tarjoa muita ihmeellisyyksiä kuin Brucen hyvät loppurivit til I dance with the death... 5-

6. Gates of Tomorrow
Korvia raastava introriffi. Toimii kyllä hyvin, mutta on kyllä aika kirkkaan kuuloinen! Päälle tulee vähän rockimaiset bassot Steveltä ja rummut Nickolta, muuta pian ollaan vauhdissa taas. Brucen laulu kuulostaa aluksi vähän oudolta, mutta kun sitä hetken aikaa kuuntelee niin hän laulaa taas aika hienosti! Pre-chorus jää vähän heikommaksi osaksi verrattuna kappaleen alkuun, mutta kertosäe on taas hyvä, vaikka sitä voisi toistaakin hiukan vähemmän. Vähän reilun 3 minuutin kohdalla alkavat soolot ovat aika perussoolot kaksikolta Murray/Smith, mutta sen jälkeen tuleva soolo on taas aivan tuttua konekivääri-Janickia! Hyvä lyhyt soolo ja kappale jatkuu. Sen jälkeen kuullaan taas kertosäettä, ja kappale loppuu introriffin toistoon. Perus Maiden-biisi. 4-

7. New Frontier
Jaahas, Nicko päästetty biisiä väsäämään. No, alku ainakin on varsin lupaava, mutta kun Bruce alkaa laulaa, sen taustalla soivat kitarat ja miehen laulu eivät nyt vain oikein iske. Pre-chorus jatkaa samoilla linjoilla, mutta kertosäe on hyvä päännosto edellisistä, ja on loppujen lopuksi melko hyvä! Tämän jälkeen uusi säe ja ja ketosäe, mutta toisen kertosäkeen jälkeen tuleva kitarariffi nostaa kappaleen pisteitä huimasti! Soolot iskevät jälleen hyvin, ja Nicko hakkaa iloisesti takana. Soolojen jälkeisestä kitaramelodiasta tulee joissakin kohtia jostain syystä iskelmä mieleen (älkää vain kysykö miksi, kiitos! ), vaikka se onkin ihan hyvä. Loppuun kuullaan vielä kertosäe x2, kuten melko usein Maiden biiseissä. Bruce venyttää viimeiset tavut kertosäkeestä hyvin ja biisi lopetetaan kuin seinään.
Aluksi ajattelin biisistä että eihän tästä ole mihinkään, mutta kaikki tuntuvat avautuvan arvosteltaessa. 4-

8. Paschendale
Albumin sotaeepos, jossa kuullaan kyllä tämä mielenkiintoinen Adrianin kitara alussa, kun muistaisiksi miksi tätä tekniikka kutsutaan, (trilli?). Joka tapauksessa Bruce laulaa hienosti rauhallisesti, ja tämän päätteeksi bändi jysäyttää yhtäkkiä aiheensa mukaisesti melkoiset tahdit. Kohta päästään varsinaisesti vauhtiin, ja sitä vauhtia haetaankin aina välillä kun Bruce lopettaa laulamisen. Nicko rummuttaa upeasti, ja 3 Amigos riffittelee hienosti. Kertosäe on loistava, ja sen jälkeinen osio on upean eeppinen! Vielä ennen reilun 3 minuutin kohdalla tulevaa taukoa kuullaan uusi säe, ja sen jälkeen tuleekin kappaleen lempikohtani.
U-P-E-A kitaramelodia, jonka päälle Steve yhtyy bassoillaan ja sen jälkeen Nicko tykittää rummuilla jälleen biisin uusiin sfääreihin (heh, hehkutusta, hehkutusta). Bruce aloittaa jälleen laulamisen, ja miehen lausuessa goooooo kuullaan myös takana kiljuva haukka, jonka jälkeen kuullaan jälleen hieno kitarariffi, Nicko yhtyy mukaan ja päälle tykitetään (hyviä) sooloja. Soolojen jälkeen Bruce laulaa vähän oudolta korkeudelta.
Tämän jälkeen tullaan taas alun tuttuun Nicko rummutus-kitarariffittely kohtaan, ja sen jälkeen Bruce laulaa säkeen ja kertosäkeen. Tämän kappaleen olisi mielestäni voinut lopettaa jollakin toisella tavalla, kun tuo introjen toisto lopussa alkaa pikkuhiljaa tympimään. Hyvä lopetus kuitenkin hienolle kappaleelle, joka on sekin albumin parhaimmistoa. 5

9. Face In The Sand
Tämä kappale alkaa hienolla, rauhallisella ja oikeastaan hyväntuulisella introriffillä joita voisi bändi käyttää enemmänkin. Sitten Steven muriseva basso pilaakin yhtäkkiä kaiken rauhallisuuden, ja kitarat tuovat kehiin synkkää riffiä, johon Nicko pian yhtyy rummuillaan, ja kappale saakin yhtäkkiä äärimmäisen synkän kasvot. Tällaiselle on Brucenkin vaikea laulaa, ja tähän ei Brucen korkea laulu mielestäni sovi. Säkeet ovat vielä ihan hyvät, mutta niitten loppuun tulevat kohdat ovat aika heikot. Kertosäe sen sijaan pelastaa taas vähän.
Nickon tuplabasareista tulee paljon plussaa! Meinasi jo melkein unohtua
Soolot ovat aika perus Maidenia. Brucen lopussa laulama oo-oo-oh kohta on myös melko hyvä, mutta ei kiistä sitä tosiasiaa, että valitettavasti tähän mennessä albumin heikoin kappale. 3½

10. Age of Innocence
Rauhallinen intro jälleen, jonka päälle tulee jälleen hyvä introriffi. Bruce laulaa kauniisti ja korkealta. Säkeissä on jotain pahaenteisyyttä, joka ei oikein kuulosta hyvältä. Kertosäe so we only get one chance... on hyvä. 1. kertosäkeen jälkeen jälleen toinen säe ja kertsi uudestaan, ja sen jälkeen alkaa sooloilu. Soolot ovat taas aika perus Maideniä, eivätkä ihmeellisyyksiä esitä. Soolojen jälkeen kuullaan taas pieni väliosa, jonka jälkeen tulee rankempi kohta, eikä sekään oikein iske. Tämän jälkeen tulee jälleen normisäe ja kertosäe. Tämä kappale on kokonaisuudessaan loppujen lopuksi valitettavasti aika mitäänsanomaton, ja selvästi jää vielä Face In The Sandistakin. 3-

11. Journeyman
Albumin rauhallinen päätösraita. Intro on ihan kaunis. Bruce laulaa oikeastaan ärsyttävän kauniisti, mitä tapahtui heville? Kertosäkeessä pitäisi olla kitarat voimakkaammin mukana, Brucen laulussa ei ole tunnetta, kun kitarat eivät ole säestämässä. Kappale olisi varmaan ihan hyvä jos se ei olisi Maidenin esittämä, mutta ei tällainen vain sovi Maidenille. Aivan turhan rauhallinen, vaikka ihan kaunis. 2+

Keskiarvo: 4,02272727 eli n. 4,0. Kaksi viimeistä kappaletta olisi voinut jättää poiskin.

Ohhoh, irtosipa minulta tekstiä! En olisi uskonut että noin paljon saan aikaan