King Diamond

Karpaasi · Post by **Karpaasi** » Wed Jul 11, 2007 11:06

^House of Godin tarina on mielestäni Kingiä parhaimmillaan, todella mielenkiintoinen aihe, ei mitään normikauhuvenkoilua.

Wikipediassa kyseisestä "Terribilis est locus iste" yritetään väkertää myös muotoa, jossa ihastellaan Jumalan Huoneen mahtavuutta.

Hammer · Post by **Hammer** » Thu Jul 12, 2007 12:03

^ Oletettavasti tuo "Jumalan huoneen mahtavuus" on täysin erilaisen yhteisön/raamatunversion väkisin vääntämä/erilailla tulkittu muunnos/käännös. Itse en ole asian suhteen niin perillä, että osaisin varmaksi sanoa, mikä on se oikea muoto, mutta perusajatushan tuosta tuli selville kuitenkin. Mitä House Of Godin tarinaan tulee, niin se on kyllä jokaiselta tulkintakannalta ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Tuossa -Victoria-:n tekstissä tuli oikeastaan selville kaikki tärkeimmät/keskeisimmät ajatukset tulkinnankin kannalta. Itse voisin vielä sen verran lisätä, että levyn surullisesti päättyvässä rakkaustarinassa saattaa hyvinkin olla heijastumia Kingin omasta elämästä. Mies on haastatteluissa sanonut, että hän tulee laittaneeksi huomaamattaankin ison osan omaa elämäänsä tarinoihinsa. Kingin 97-98 paikkeille ajoittuinut avioero (10 vuoden avioliiton jälkeen) saattoi hyvinkin johdatella HoG:n tarinaa osiltaan tiettyihin suuntiin.

Nyt kun uusi levyn on ollut kuuntelussa jo yli viikon (n. 20 kertaa), niin laitetaanpas esille tuore KD-studioalbum-ranking. Sijoitukset saattavat muuttua varsinkin keskivaiheilta häntäpäähän radikaalistikin, mutta etenkin kärkinelikko on erittäin vahvalla jalustalla. Mielenkiintoista on nähdä, että miten timattisen kovaksi osoittautunut uusi levy tulee kestämään ajan hammasta. Korostetaan perinteen vuoksi vielä, että Kingihän ei ole pitkällä urallaan tehnyt yhtään keskinkertaisempaa albumia, vaan kaikki ovat takuuvarmaa laatua.

1. Abigail (1987)
2. Give Me Your Soul... Please (2007)
3. "Them" (1988)
4. The Puppet Master (2003)
5. House Of God (2000)
6. Voodoo (1998)
7. The Graveyard (1996)
8. The Eye (1990) / The Spider's Lullabye (1995)
10. Fatal Portrait (1986)/ Conspiracy (1989)
12. Abigail II: The Revenge (2002)

Jussi K · Post by **Jussi K** » Thu Jul 12, 2007 14:24

Hammer wrote:1. Abigail (1987)
2. Give Me Your Soul... Please (2007)
3. "Them" (1988)
4. The Puppet Master (2003)
5. House Of God (2000)

Hmm.. mielenkiintoista listausta. Itse kuulin nyt (vasta) tämän uuden ja onhan se kertakuuntelustakin laatua! Saapa nähdä, kuulosti yksityiskohtien (l. tarttuvaa ilmavuutta, livesoittoon helposti kuviteltavia huudatuskohtia, takuu-KD-synkkyyshetkiä etc.) perusteella jopa siltä, että saattaisi ylittää TPM:n omassa rankingissäni. Ei silti, että toille 1987-88 masterpieceille pärjäisi, vaikka tylsää onkin hokea moisia latteuksia (vrt. 'weenin "Keeperit eikä muuta" -pösilöinti), mutta tältä se tuntuu

HOG on melkoinen hc-faniveto tuohon vitossijallesi. Kuten edellä useaan kertaan todettua, en mahda olla ainoa jolle se on The Graveyardin ohella hankalin King-lätty. Sen verran usein tullut kuultuakin että, tuskinpa ne tuosta discografian pohjakolmikosta (Fatal Portraitin kera; niukasti ennen Spider's Lullabyea -molemmilla helmiklassikoita, mutta se epätasaisuus..) itselläni koskaan nousevat.

Gravehill · Post by **Gravehill** » Thu Jul 12, 2007 15:19

Joku joka omistaa Themin ensimmäisen painoksen, voisi kertoilla kuinka paljon soundit eroaa remasteriin verrattuna..? Täytyy myöntää,
että niin hyviä kuin kappaleet tuolla levyllä ovatkin, niin itseäni on alusta asti häirinnyt tuon remasterin "elottomat" soundit.

Muistan lukeneeni jostain haastattelusta, että King ei ollut itsekkään kovin tyytyväinen remastereitten soundeihin tms.

IndianaJones · Post by **IndianaJones** » Thu Jul 12, 2007 15:26

En tuota remasteria ole kuullut, mutta jos hieman noita saundeja yrittäisi manailla sanoiksi. Hieman outolintu tuo "Them" ainakin minun hyllyssäni on siinä Abigailin ja Conspiracyn remastereiden välissä, soundit ovat raaemmat ja rosoisemmat kuin noissa. Melko kolkkoa meininkiä, rummut ovat aika jännän kuuloiset. Metalliset, sanoisin jopa hieman black metalliset (genreä sen kummemmin tuntematta, korjailkaa jos on aihetta) saundit, hyvin itse saan kaikesta selvää, mitä nyt basso hieman hukuksissa. Skitat juuri sitä rosoa, soolosaundi korviariipivä, siis hyvässä mielessä. Meni hetki totutella, mutta loppupeleissä sopivat levylle kuin pyörätuoli mummelin alle. Remasterista ei siis hajuakaan

Edit: phyh, ei mitään, hätäilin.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Thu Jul 12, 2007 15:29

Gravehill wrote:Joku joka omistaa Themin ensimmäisen painoksen, voisi kertoilla kuinka paljon soundit eroaa remasteriin verrattuna..?

Sinun pitäisi kai kysellä vinyylipainoksesta, sillä siinähän ne "alkuperäiset" äänimaailmat ovat, kieltämättä aina yhtä hyvin kuuluvina (mikäli kyseessä ei siis ole wanhan kotipaikkakuntakirjaston puhkikuunneltu, naarmuinen kappale

) Eli tuosta ensimmäisten painoserien CD:stä voisi sanoa, että samalta, mutta äänitystaso hiljemmalla ja jotenkin kuluneempi.

Pitäisihän sinun nyt veteraanina tietää uudelleenmasteroinnin & -miksaamisen ero

> http://en.wikipedia.org/wiki/Remaster Erityisen huomiollepantava on lause:

In actuality, all CDs created from analogue sources are technically digitally remastered. The process of creating a digital transfer of an analogue tape re-masters the material in the digital domain, even if nothing "special"--no equalization, compression, or other processing--is done to the material.

Eli suurinpiirtein 1990-luvun vaihteeseen saakka äänitettiin noilla analogisilla pöydillä lähes kaikki mahdollinen.

Hammer · Post by **Hammer** » Thu Jul 12, 2007 19:43

Karpaasi wrote:Wikipediassa kyseisestä "Terribilis est locus iste" yritetään väkertää myös muotoa, jossa ihastellaan Jumalan Huoneen mahtavuutta.

Vielä selvyyden vuoksi ajattelin tokaista, että tuossa -Victoria-:n tulkinnassahan tähän kohtaan ehdotetaan seuraavanlaista ratkaisua (jokainen tulkitkoon asian omalla tavallaan, itse olen samoilla linjoilla):

-Victoria- wrote:Tässä vaiheessa täytyy sanoa sen verran omasta käännöksestäni, että olen suomentanut ”this place is terrible” --> ”tämä paikka on hirvittävä”. En siis käytä täysin raamatun mukaista ilmausta, sillä se ei ole sellainen englanniksikaan, vaan paremminkin suora käännös latinan kielestä. Siispä tuonkin käännöksessäni enemmän esille sitä, mitä Kingi itse on luultavasti tahtonut lauseella ilmaista - raamattuakin kun voi tulkita monella eri tavalla.

Jussi K wrote:HOG on melkoinen hc-faniveto tuohon vitossijallesi. Kuten edellä useaan kertaan todettua, en mahda olla ainoa jolle se on The Graveyardin ohella hankalin King-lätty. Sen verran usein tullut kuultuakin että, tuskinpa ne tuosta discografian pohjakolmikosta (Fatal Portraitin kera; niukasti ennen Spider's Lullabyea -molemmilla helmiklassikoita, mutta se epätasaisuus..) itselläni koskaan nousevat.

En nyt kuitenkaan käyttäisi tuota "hc-faniveto"-termiä House Of Godin yhteydessä, sillä levy kiehtoi jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, jolloin King Diamond ei ollut itselleni edes se maailman kovin bändi, vaan sitä titteliä piti hallussaan muuan Iron Maiden. House Of God sisältää ison tukun loistavia biisejä, joiden tyylikkyyden kruunaa äärimmäisen mielenkiintoinen tarina. Myönnettäköön, että levyn rumpusoundi/rumpusuoritus ei ole erityisen hohdokas, mutta siihen oikeastaan ne kaikki negatiiviset puolet tiivistyvätkin. HoG on niin tunnelmallinen kokonaisuus, että se vetää tietyllä tavalla paremmin puoleensa kuin useat muut KD:n levyt. Mitä tuohon The Graveyardiin tulee, niin levy on nerokkaalla tavalla outo ja hullu, niin Kingin äänenkäyttöä, tarinaa kuin kappalemateriaaliaankin myöten. The Graveyard oli muuten meikäläiselle helpoiten avautuvimpien KD-levykokonaisuuksien joukossa, joten ihmettelen, että mikä sen omaksumisessa on kaikille niin vaikeaa. Liian omituinen, kenties?

Post by **Iron Constable** » Thu Jul 12, 2007 21:49

Pari lausahdusta ylläolevissa pisti silmään. Mutta ensiksi kivi Victorian suuntaan, ihailtavaa paneutumista tuo House Of God-juttu, I Salute You !

The Graveyard oli itselleni vedenjakaja King Diamondin tuotannossa, siihen asti oli kaikki hankittu ilman miettimisiä, mutta levy ei uponnut millään ja fanittamiseen tuli n. kahdeksan vuoden tauko. Siihen mennessä Kingiä oli kuunnetu tukka putkella jo about 11 vuotta, joten kai siinä kävi joku puolimatkan krouvin väsähtäminen itselle, kun sattui kohdalle tavallista enemmän pureksimista vaativa Diamond-lätty. Tarkemmin miettien samana vuonna sain kylläkseni myös Overkillistä vielä pidemmän fanittamisen jälkeen ja olihan siinä taloudellisia huolia, kaksi naista ja lopulta avioero, joten voipi olla, että muut jutut haittasivat musiikkiharrastusta !

No joo, uudelleen heräämisen jälkeen Kingiä on taas kuunneltu innolla ja kun The Graveyard viimein avasi ovensa minullekin, on ollut pakko todeta, ettei Kingin tuotannosta löydy yhtään edes keskinkertaista levyä. Edelleen vedenjakajana on tuo The Graveyard, näistä "uudemman ajan" Kingeistä paras levy on kyllä House Of God, eli siinä mielessä olen kovastikin Hammerin linjoilla. Levy on musiikilliselta anniltaan selvästi lähimpänä noita kasari-aikojen klassikoita. Vaikeimmin hahmoteltava levy tässä vaiheessa on selvästi Voodoo, joka on tällä hetkellä itselle varmaan samassa jamassa, kuin The Graveyard aikoinaan. Paljon parjattu Abigail II napsautti heti tajuntaan ja pidän sitä hyvänä, joskin hieman varman päälle laskettuna kokonaisuutena. Uusinta en ole vielä hankkinut, on itse asiassa listalla seuraavana, eli lähiviikkojen aikana pääsee työn alle ja sijoittuu jonnekin alla olevalla listalla. Toivottavasti mahdollisimman korkealle !

Kinkku-ranking by IC, 12.7.2007

1. Abigail 10
2. Them 10-
3. The Eye 9.5
4. Conspiracy 9.5
5. House Of God 9+
6. The Graveyard 9
7. The Spider´s Lullabye 9-
8. Fatal Portrait 8.5
9. The Puppet Master 8.5
10. Abigail II 8.5
11. Voodoo 8+

Brain Damage · Post by **Brain Damage** » Thu Jul 12, 2007 22:34

Voisin itsekin laittaa tässä Hammerin ja Iron Constablen vanavedessä oman henkilökohtaisen King Diamond-albumien rankingin, nyt kun kerran kaikki levyt vihdoin löytyvät omistuksesta ja niitä on tullut melkoisen paljon lähiaikoina pyöriteltyä:

1. Abigail 5/5
2. ''Them'' 5/5
3. Conspiracy 4,5/5
4. Give Me Your Soul... Please 4,5/5
5. The Puppet Master 4,5/5
6. The Eye 4/5
7. The Spider's Lullabye 4/5
8. House Of God 4/5
9. Fatal Portrait 4/5
10. Voodoo 3,5/5
11. The Graveyard 3,5/5
12. Abigail II: The Revenge 3/5

Abigail on ja tulee varmasti aina pysymään ykkösenä, mutta uusi levy kiilaa mukavasti viiden kärkeen jopa The Puppet Masterin ohi. Abigail II: The Revenge onkin sitten aika selkeästi Kingin heikoin lätty, vaikka huono se ei missään tapauksessa ole. TOP5 tulee varmasti pysymään muuttumattomana, mutta The Eyesta aina The Graveyardiin asti on tiukkaa taistelua ja sijat saattavat vaihdella jopa päivittäin. Tässä kuitenkin kyseessä tämän hetken tuntemuksien pohjalta tehty listaus. Niin ja se on vielä mainittava, että King ei ole mielestäni yhtään huonoa albumia urallaan tehnyt, minkä voi jo huomata antamistani arvosanoistakin.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Mon Jul 16, 2007 21:46

Ei voi sanoa, että olisi ajanpuutteen & muunkin mussiikin mittavan määrän myötä ollut kauheasti kuuntelussa, mutta ehdottoman positiivista vaikutusta tekee aina vain tämä uusi GMYSP.
Nytkin kotiin fillaroidessa Black Of Night toimi tunnelmallaan jopa lämpimässä kesäillan auringossakin; maanisen tuntuinen kitarariffittely vain tehostaa hiipivää pakokauhua

Little footsteps coming from the hallway
Auh auh...something hit me on the head!

Jussi K · Post by **Jussi K** » Wed Jul 25, 2007 0:24

KD:m mielenkiintoista (setlistin osalta) haastispätkää:

Blabbermouth wrote:King Diamond recently spoke to MetalAsylum.net about his new record, "Give Me Your Soul…Please", as well as his views on Satanism, songs he would like to include for the upcoming tour, and Dimebag Darrell's contribution to the "Voodoo" album. A couple of excerpts from the chat follow:

MetalAsylum.net: How about Satanism. There are so many views and opinions on the "religion" so what are your thoughts, or beliefs in the subject? Maybe what it means to you to be a Satanist?

King: Yeah, I mean, there have been a lot of those as of lately. I mean, there are about as many views on Satanism as there are different types of Christianity (laughs). For me, I was living my life that way before I read that book, you know, "The Satanic Bible" by Anton LaVey, and I think that book was mistitled because once you hear the word Bible people automatically think of religion and it's really not — it's more of a philosophy, really. You are not worshipping anything when you are a Satanist. I mean, there are other types of Satanists who actually worship some kind of horned creature, which is a God that is Christian if you really look at it, because Satan is a God within Christianity and just one they (Christians) don't want you to worship. I mean, I wouldn't want to worship that fellow either. I mean, I dont see anything positive in the Christian Satan either. If someone comes up to me and asks if I am a Satanist, I ask them first "What does that mean to you?" and then if they can explain to me intelligently what a Satanist is, then I can say yes or no, depending. But if they say, "Oh, you slaughter animals and pray to the devil," well, then you are way off there. That is not in my way of life. But Satanism is not a religion and I don't have a religion myself. I don't believe in one God and I would be the last person to say there is one because there is no real proof there is a God and there has been no one person to prove to the world there is a God. Maybe some people be convinced they have proof for themselves there is one, but it has never happened that one person could prove that to the rest of the world. And the sad thing is that people can't accept that not everyone believes in the same thing and can't give people that respect without thinking of them as a lower type of species or something because they don't share a same belief. It makes no sense to me whatsoever. And if people had that type of respect for each other then we would have way less wars because many wars happen because of religious differences.

MetalAsylum.net: When you toured for "Abigail II" and "The Puppet Master", the setlist did not include any songs from "The Spider's Lullaby", "The Graveyard", "Voodoo", or "House of God". Will you include some songs off those records for the current tour?

King: Well, I don't want fans to think I was rejecting those records because I wasn't. In my opinion, some really excellent work is on those records and those records are as important as other KING DIAMOND albums. But like with the last live album "Deadly Lullabyes", it wasn't supposed to be a greatest-hits type thing. That's just the setlist we performed at the time. I would love to play some songs off those records for the next tour yes, and then again there are even some older songs we have never played before that I would love to get in there for this tour. Plus the new record "Give me Your Soul" has plenty of great songs I want to include. The last time for "The Puppet Master" tour we played "Burn" off "The Eye" and that totally worked live. This time I would love to do "Behind These Walls", "At The Graves" off "Conspiracy" has not been played live since that tour so I want to bring that one back. That one is like KING DIAMOND's "Satan's Fall" (MERCYFUL FATE) really and that’s a fun one to play, very challenging musically.

MetalAsylum.net: Well, I think "Voodoo" is one of your best albums and a couple from that would be great to hear live again. When I saw you for that tour in 1998 I recall hearing the title track "Louisiana Darkness", "The Exorcist" and "One Down Two to Go".
King: Yeah I am very satisfied with that record too. You know, Dimebag Darrell from PANTERA played a great solo on that record. It was a nice experience. You know, we saw each other from time to time and he was such a great player. I'm glad he was part of that record.

Read the entire interview at www.metalasylum.net.

Post by **Iron Constable** » Wed Jul 25, 2007 23:47

Give Me Your Soul...Please

Välitön hittihän tämä levy mulle oli. Kitarointi läpi levyn aivan jumalaista, Abigail on ainut Kingin levy tähän päivään, joka vetää vertoja soolojen laadussa tälle, uskomatonta mutta totta. Erittäin tasainen kappalemateriaali, josta varsinainen heikko lenkki jälleen kerran uupuu. Kolme biisiä on ylitse muiden, Never Ending Hill, Mirror Mirror, The Cellar. Siinä on sellainen kolmikko, että menee kertaheitolla Kingin tuotannon klassikkobiisien joukkoon. Never Ending Hillin kertosäe on "aurinkoisuudessaan" jotain ennen kuulematonta, paitsi laulun osalta niin myös taustansa osalta. Huikea suoritus. Mirror Mirror ja The Cellar-kaksikko on tarttuvuudessaan mahtavaa luokkaa, täysosumia kumpikin. Useampikin kappale tulee aivan tuon mainitun kolmikon peesiin, kovimpina nimikappale ja erittäin hieno Moving On.

Tarina on tällä kertaa hyvin simppeli, teksti on aika yksinkertaista, eikä tarinassa ole mitään outoa, ekalla luku/kuuntelukerralla tuli selväksi koko homma. Aika harvinaista Kingin tapauksessa. Aika kaukana ollaan jostain The Graveyardin hullusta tekstistä. En nyt syytä Kingiä siitä, että olisi mennyt sieltä missä aita on matalin, mutta kumman yksinkertainen kauhutarina on kyseessä. Toisaalta tarina sopii hyvin levyn suoraviivaisen melodiseen musiikilliseen antiin, joten siinä mielessä tasapainoinen kokemus. Tekstissähän on paljon viittauksia vanhoihin kappaleisiin ja tuttuja sanoja ynnä lauseita vilisee siellä täällä, kaikkiaan tekstistä jää sellainen hämmentynyt dejavu-fiilis, ihan kuin olisin lukenut kaiken jo aikaisemmin.

Laulusuoritus on taattua Kingiä, joskin ikääntyminen paistaa otteesta läpi. Siitä taas en marise yhtään, koska suoritus on kautta linjan jotenkin hallittu ja rauhallinen, vailla ylilyöntejä. Kovimmat kirkaisut ovat aika tavalla pannassa, mutta ne kiljaistaan sopiviin paikkoihin, alempi rekisteri on erittäin vakuuttava (...blood is dripping on the floor...Mirror Mirrorin lopussa, hrrrr) ja kokonaisuudessaan työskentely äänenkäytön suhteen on erittäin monipuolista. Edelleenkään ei maailmassa ole kuin yksi mies, joka taitaa koko kauhuskaalan alhaalta ylös. King Diamond !!! Tämä levy saattaa olla miehen tuotannon kaupallisin tai ainakin suurimpaan fanijoukkoon uppoava, koska kokoonpano esiintyy nyt melodisimmillaan, musiikki on helposti sulavaa ja menevää laulusuorituksen ollessa maltillinen ja hallittu, vailla ylimääräisiä päätä kivistäviä kirkaisuja, joista asiaa ymmärtämättömät miestä ovat joskus moittineet.

Jos King Diamond on julkaisuillaan menossa tähän suuntaan, niin meikäläinen on varsin otettu. En kaipaa sitä runnovampaa ja riffittelevämpää Kingiä, olkoon se Mercyful Faten heiniä, jos joskus sillä nimellä vielä tekevät jotakin. Vielä ei ole aika laittaa tätä rankingissa minnekään, mutta kyllähän tämä itsensä runnoo väkisin Abigailin ja The Eyen vanaveteen. Edellinen Puppet Master kaatuu 6-2, kuten koko viimeisen vuosikymmenen tuotanto.

Maukas kokonaisuus, joka iskee kertakuuntelulla, kuten Kingin pitääkin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. LaRocque-Wead alkaa olla kitarakaksikkona siellä parhaimpien joukossa, toivottavasti tulevilla julkaisuilla herrat saavat yhtä lailla tilaa kuin tällä levyllä. Päivitellään rankingia myöhemmin, kun on tarpeeksi kuunteluita alla.

Ai niin, ne soundit. Minusta ne ovat ihan helvetin hyvät. Kaikki kuuluu kristallinkirkkaasti, just the way I like it. Perfect.

Hammer · Post by **Hammer** » Thu Jul 26, 2007 13:45

^ Olin melkoisen varma, että tämä uutukainen toimii juurikin Konstaapelille, enkä ollut lainkaan väärässä. Kingin äänenkäytön, La Rocque-Wead tutkaparin hyvyyden kuin soundienkin puolesta samaa mieltä. Itse odotan KD-bändiltä vahvoja levykokonaisuuksia, hyviä biisejä, tyylikästä kitarointia (+soittoa ylipäätään) ja kiehtovia kauhutarinoita. Periaatteessa meikäläiselle on siis aivan sama, millä suuntauksella/painotuksilla King Diamond jatkaa, kunhan materiaali on ensiluokkaista. Falsettolaulun suhteen molemmat ääripäät toimivat eli falsetto a'la 80-luvun Mercyful Fate - KD-bändin alkuajat tai vaihtoehtoisesti tämä nykyinen matalampi äänenkäyttö upeilla täsmäfalsetoilla. Laulusuorituksen(kin) puolesta oma lempparini on yhä Abigail-levy.

Mikäs muuten tuossa The Puppet Masterissa mättää, kun olet sijoittanut sen oman KD-rankingisi häntäpäähän? Kannattaa antaa levylle vielä se yksi mahdollisuus, jos vaikka avautuisi sekin paremmin tässä uuden KD-albumin jälkihuumassa.

huussi · Post by **huussi** » Thu Jul 26, 2007 14:55

Hoi, foorumin kingdiamondisuus lienee nousussa.

Itse olen aikasemmin ollut jollain tasolla melko fani-fanikin, ja nythän herran musiikkiin on taas herännyt innostusta näiden höpöttelyjen kautta, jotka ovat ilmestyneet tähän topiikkiin.

Kuulostelin tuon uuden levyn biisin Kingin MySpacesta, ja onhan se aivan perkeleenmoinen yllätys kaikessa mahtavuudessaan. Hra. Constablea kompaten se kertosäe on aivan loistava, vaikka biisin säkeistöt ovatkin tehty karmivammin melodioin. Hieno biisi, ei voi kuin ylistää. Todella kaunista.

Taitaapi mennä uusin levy ostoslistalle, ja tuota kokoelmaa voisi koettaa kartuttaa parilla muullakin, sillä Abigailiakaan ei minulla ole hyllyssä, vaikka sen materiaali kohtuullisen tuttua onkin. Cdon ja Äxä näyttävät myyvän sitä kummalisen kalliilla, mutta eiköhän tuo löydy jostain halvemmallakin.

Iron Fist · Post by **Iron Fist** » Thu Jul 26, 2007 18:27

CDON näköjään korottanut muutaman levyn hintaa uuden albumin julkaisun kunniaksi, mutta eiköhän ne pian laske normaalille tasolle. Conspiracy ja Abigail kuitenkin jossain Anttilan alehyllyissäkin pyörinyt jo vuosia, joten ei noista kannata mitään 18 euroa maksaa (tai onhan ne siis musiikillisesti sen arvoisia).

Itse sorruin äsken täältä lukemani hehkutuksen jälkeen tilaamaan tuon uutuuden. Ei kirpaissut nyt niin pahasti, kun CDON:illa joku ensi tiistaihin kestävä kamppanja minkä aikana ei veloiteta postikulujakaan eikä 16,95 ole kovin paha hinta uudesta levystä. Toisaalta tulihan sieltä taas muutakin ehkä vähemmänkin tarpeellista tilattua kuten mm. Dead Deadly Lullabies Live. Puppet Masteriakin jaksoin sentään odottaa vuoden ilmestymisestä, joten toivottavasti ei osoittaudu uutukainen miksikään Voodooksi ja teikäläisten hehkutukset pelkäksi uutuuden viehätykseksi.

Post by **Iron Constable** » Thu Jul 26, 2007 22:04

The Puppet Masterissa mättää eniten levyn epätasaisuus. Mukana on toki loistavia biisejä tyyliin Magic, mutta joukossa on turhan paljon huuhaata ja en oikein tahdo saada levystä pitävää otetta. Vähän samaa tuntua kuin aikoinaan The Graveyardin kanssa, eli taitaa olla pitkä väsytys taas edessä. Tämä uusimman olen kuunnellut tänään pari kertaa lisää ja särmät ovat tasoittuneet, ERITTÄIN tasainen biisimateriaali. Parhaat ovat pitäneet pintansa, mutta mukaan on noussut uusia suosikkeja. Aikaisemmassa viestissä mainitsemieni lisäksi samalla viivalla alkavat olla oikeastaan kaikki muut paitsi kaksi, eli Black Of Night, Shapes Of Black, jotka ovat jotenkin astetta heikompia kuin muut, pienellä varauksella myös Is Anybody Here?, joka on kuitenkin parannellut osakkeitaan ollen jossain noiden kahden ja lopun materiaalin puolessa välissä.

Kuuntelin eilen Abigailin heti uutuuden perään ja kyllä on King Diamondin äänenkäytössä eroa kuin yöllä ja päivällä, kun nuo peräkkäin laskettaa menemään. Ei sitä huomaa/muista, ennenkuin oikeasti tekee tommoisen pikku kokeilun. Hassua sinänsä, että uuden levyn laulaminen kuulosti entistä paremmalta, kun sitä vertasi Abigailiin. Vaikka Abigail suosikkini onkin Kingin tuotannosta, kuulosti laulu levyllä jopa hivenen rasittavalta !?! Give Me Your Soulin jälkeen. Outoja ajatuksia levystä, jonka olen kuullut satoja kertoja. No, ehkäpä makuni on vain muuttunut/muuttumassa enemmän Kingin nykyisen hillitymmän laulutyylin suuntaan.

Karpaasi · Post by **Karpaasi** » Thu Jul 26, 2007 22:29

Iron Constable wrote: Vaikka Abigail suosikkini onkin Kingin tuotannosta, kuulosti laulu levyllä jopa hivenen rasittavalta !?! Give Me Your Soulin jälkeen.

Kyllä. Kingin matala laulanta on minusta paljon monipuolisempaa kuin se menninkäiskirkuna, jossa ei ole kauheasti ulottuvuuksia. Kuten sanoin, Kingin menninkäislevyjä voin kuunnella lähinnä yksittäisinä kappaleina, ennen kuin tulee stoppi. Musiikki kyllä hyvää, ei siinä mitään.

Hammer · Post by **Hammer** » Fri Jul 27, 2007 14:13

^ Jos nyt monipuolisuutta mietitään, niin kyllä vanhojen levyjen korkea- matala -vaihtelut (kuuntele Abigail, niin huomaat etteivät kaikki vokaalit tule korkealta) ovat huomattavasti monipuolisempia kuin nykyinen vokaalityöskentely. Eri asia onkin sitten se, että minkätyylinen laulutyöskentely kenenkin korvaa miellyttää. Mitä noihin "menninkäis"-heittoihin tulee, niin haluaisin kuulla menninkäisten laulua äänilevyiltä. Mikäli se kuulostaa edes lähes yhtä hyvältä kuin KD:n vokalisointi, niin joudun nostamaan nämä menninkäiskirkujat parhaiden kuulemieni laulajien joukkoon.

Mielenkiintoinen heitto/provo muuten mieheltä, joka kuuntelee power metal ulinaa a'la Secret Sphere, heh.

Konstaapelin kommenttia The Puppet Masterin epätasaisuudesta en pysty ymmärtämään, joten ehkä vastaanottoelimemme ovat tällä kertaa vain hieman eri tavalla viritetyt. Uuteen levyyn palatakseni, nuo sinun mielestäsi heikoimmat Black of Night ja Shapes Of Black kuuluvat molemmat levyn Top-6 esityksiin. Erityisesti Black Of Night on minun mielestäni selvästi kolmen parhaimman kappaleen joukossa. Muut kaksi Top-3 vetoa ovat tietenkin Give Me Your Soul ja The Girl In The Bloody Dress. Lukemani mukaan musiikkivideo tehdään levyn nimikkokappaleesta, jahka King Diamond voi paremmin (selkäongelmat).

Post by **Iron Constable** » Fri Jul 27, 2007 15:23

^Meidät on viritetty vähän eri tavalla, se on todettu jo kauan sitten

Epätasainen tai ei, Puppet Master ei vain iske tarpeeksi kovaa. Kappalemateriaali ei viehätä samalla tavalla kuin monella muulla levyllä. En osaa tarkemmin selittää. Jos äkkiä pitää nimetä levyn parhaat biisit, niin kolme tulee mieleen ja loput ovat enemmän tai vähemmän tasaista massaa. Nuo kolme ovat Magic, Blue Eyes, Blood To Walk. Yksi levyn ongelmista on se, että kaksi viimeistä raitaa eivät iske oikein millään tavalla, Christmasin joululällätys on yksi ärsyttävämpiä Kingin keksintöjä kautta aikojen. Levy siis lässähtää lopussa jonkun verran, joka saattaa vaikuttaa hieman levystä mieleen jäävään fiilikseen. No More Me on myös kappaleena sen verran huono, että tiputtaa kokonaisarvosanaa. Kinkulla on sen verran kova taso, että yksi kunnon täytebiisi riittää tiputtamaan koko levyn tuotannon loppupäähän.

Päivitetään ranking,27.7.2007

1. Abigail 10
2. Them 10-
3. The Eye 9.5
4. Give Me Your Soul...Please 9.5
5. Conspiracy 9.5
6. House Of God 9+
7. The Graveyard 9
8. The Spider´s Lullabye 9-
9. Fatal Portrait 8.5
10. The Puppet Master 8.5
11. Abigail II 8.5
12. Voodoo 8+

Aikojen saatossa nuo sijat 4-6 tulevat varmaan elämään, mutta kärkikolmikko pysynee samana. Abigail on täydellinen levy ja myös tunnearvoltaan korkeimmalla, Themin mummi ja hänen teehetkensä pitävät levyn aina kakkosena ja The Eye on kokonaisuutena kuin minulle tehty, pisteenä iin päällä Two Little Girls ja Father Picard.

Hammer · Post by **Hammer** » Sat Jul 28, 2007 12:32

Tässä topicissa ei ole vielä mainittu, mutta tässä olisi Akimanin kirjoittama Give Me Your Soul... Please -arvio luettavissa Korroosion sivuilta. Itse olen monin paikoin samoilla linjoilla, vaikka pienenpieniä eroavaisuuksia löytyykin niin arvosanan kuin vaikkapa tuon Shapes Of Black -kappaleen suhteen.

Iron Constable wrote:No More Me on myös kappaleena sen verran huono, että tiputtaa kokonaisarvosanaa.

No More Me on mielestäni tunnelmassaan yksi hyytävimmistä King Diamond -kappaleista ja vaikka se ei musiikillisesti olekaan tuotannon parhaimmistoa, niin kiitettävän tasoinen synkkä "outolintu" ko. kappale kuitenkin on. Sitten, kun King Diamondista joskus aika jättää, niin fiilistelen No More Me:n tahdissa kylmien väreiden kulkiessa pitkin selkäpiitä. Uuden levyn biiseistä Shapes Of Black on erikoisuudessaan kuin oman levynsä No More Me, joskin musiikillisesti vieläkin kiehtovampana versiona. Kahden edellä mainitun tyyliset kappaleet ovat parhaimmillaan lähes kiehtovinta perinteistä heavy metallia, mitä vain kuvitella saattaa.

Aces High · Post by **Aces High** » Sun Jul 29, 2007 11:54

Itselläni on jonkinsortin King Diamond putki tässä meneillään. Kaikki albumit mitä hyllystä löytyy soivat peräkkäin läpi, eli siis Fatal Portrait, Abigail, "Them", Conspiracy ja The Eye. Olen tähän päivään asti pitänyt debyyttiä näistä kovimpana mutta juuri äsken Abigail vei ykkös paikan. Nyt soittimessa "Them".

King Diamond on mestari joka saa musiikin sekä tekstit elämään aivan omanlaisesti, Wou. Kyllä päässä jyllää!

Beware of the slippery stairs.
You could easily fall and break your neck!

Wrathchild. · Post by **Wrathchild.** » Mon Jul 30, 2007 17:30

Vähän vierähti aikaa että sain Fatalin jälkeen Abigailista kirjotettua, mutta tässä ois jotain. Alkuun on mainittava, että aiemmista puheistani huolimatta Abigail on sittenkin se kovin King Diamond levy myös itselleni. Tällä levyllä Andy tekee viimeistään lopullisen läpimurtonsa ja syrjäyttää Miken auttamatta kakkoskitaristiksi upeilla sooloillaan. Todettakoon tähän vielä, että kyllähän Mike vetää myös kovia sooloja levyllä.

ABIGAIL

Hienon Funeralin jälkeen levyn varsinaiset biisit aloittava Arrival on heti todellinen tappoveto, joka on mielestäni neljän kovimman vedon joukossa levyllä. Biisin käynnistävästä upeasta Miken melodisesta introsta lähtien kaikki toimii hienosti. Ehdottoman huomion arvoinen osuus biisissä on myös Andyn komean soolon jälkeinen säkeistö "We know you´ve come to inherit......" Todella hieno avausbiisi, joka käynnistää tämän mestariteoksen tavalla, jonka se ansaitseekin.

Arrivalista siirrytäänkin sitten A Mansion In Darknesiin, joka on itselleni top 3 biisi koko Kingin tuotannossa. Kovaa kamaa siis

Mieletön Andyn melodinen alku, "and the shadows..." ja "and the house..." kohdat, sekä biisin kaikkien soolojen "tausta musiikki" ovat herkkua korville. Myös Andyn ekan soolon jälkeinen kitaramelodia kuulostaa mahtavalta.

Rautaisen kaksikon jälkeen vuorossa oleva legendaarinen The Family Ghost pitää tason korkealla, vaikkei mielestäni edellisten tasoinen ralli olekaan. Andyn upeat soolot, mainio alkuriffi ja hienot laulumelodiat pitävät huolen mainiosta kuunteluelämyksestä.

Seuraava kipale The 7TH Day Of July 1777 lienee itselleni levyn heikoin veto(tällä hetkellä), mutta se ei näin kovalla albumilla todellakaan tarkoita huonoa biisiä. Biisi alkaa hienolla introlla ja Andyn soolo on jotain todella upeaa. Rest in shamen jälkeinen riffi, sekä varsinkin Miken soolon taustalla oleva soitanta kuulostavat myös pirun hienoilta.

Tämän jälkeen tulee Omens, joka lähtee käyntiin mainiolla riffillä ja perussäkeet jyrätään läpi erittäin toimivilla laulumelodioilla. Tämä biisi on kuitenkin omasta mielestäni(tällä hetkellä) 7.7.1777 pahin "uhkaaja" kamppailussa heikoimman biisin tittelistä. Mutta kuten todettua kaikki biisit levyllä ovat kovia, joten kyllähän tämänkin voi laittaa huoletta soimaan milloin vaan.

Omensin jälkeinen The Possession on iskenyt itselleni todella kovaa ihan eka kuuntelusta lähtien. Pääriffi on kerrassaan mieletön ja soolojen välissä tuleva osio on todella musiikkia korville. Ehdottomasti top 5 biisi meikälle.

Tämän jälkeen tuleva nimikkobiisi on niin ikään aina kuulunut omaan suosiooni. Aivan upeat laulumelodiat ja alkuriffi ovat taas kerran sitä kuuluisaa parhautta ja "oh jonathan..." sekä "i am alive inside your wife..." kohdat toimivat myös hienosti. Samaa kastia edellisen kanssa ja olisi hienoa kuulla livenä ensi kiertueella.

Levyn päättävä Black Horseman onkin sitten henkilökohtainen suosikkibiisini koko Kingin tuotannosta ja siten on sanomattakin selvää, että se on myös mielestäni erittäin hieno lopetus levylle. Intro on upea ja kun biisi lähtee kunnolla käyntiin upean laulumelodian sävyttämällä "Now we´re finally alone Miriam" kohdalla, se kuulostaa saatanallisen hyvältä. Vieläkin paranee kun "And the coffin´s waitingin" jälkeen alkaa upea riffittely sekä tunnelmallista Kingin "ulvomista" sisältävä osuus. Tämän jälkeen Kingi vetää jälleen upealla laulumelodialla "That´s the end of another lullaby...." osion ja biisin loppuun Mike vetää vielä mielettömän soolon. Fantastinen lopetus levylle.

Bonus biisi Shrine on muuten myös todellinen laatuveto ja olisi ihan hyvin voinut olla itse levylläkin mukana.

Arvosanaksi muodostuu 5/5

Hammer · Post by **Hammer** » Tue Jul 31, 2007 12:49

Nyt on tuo vuonna 1990 Tanskassa käyty (ja televisiossakin näytetty) "Satanism vs. Christianity"/ "King Diamond vs. Priest" keskustelu saatu youtubeen myös englanninkielisillä tekstityksillä. Joitain pieniä (yksi isompikin, kun alustuksessa esipuhuja pitää satanistia saatananpalvojana, LOL) asiavirheitä jutun alustuksessa ja keskustelussa on, mutta pääpointit tulevat erittäin hyvin selviksi. Tehkää itse omat johtopäätöksenne, että kumman esittämät pointit/näkemykset ovat mielestänne parempia.

Part I: http://www.youtube.com/watch?v=0Rz47t92IH8
Part II: http://www.youtube.com/watch?v=CWye6g9sN5Q

Karpaasi · Post by **Karpaasi** » Tue Jul 31, 2007 19:18

^Kingin ajatusmaailma on aivan vino. Kingiä ei varmaan kiinnostaisi vaikka kaikki sen fanit kuolisi

Pappi voittaa, se ei edes halunnut bannia Kingin vidukoita Tanskasta.

Mä rakastan silti Kingiä, vaikka sen ajatusmaailma on vähän vino. Se onkin osana kristillisyyttä.

Kingihän puhuu samasta asiasta, joka nyt ei ole varsinaisesti edes saatanan palvonnalle ominaista, Monkeyspherestä. Tietyn piirin ulkopuolella olevat ihmiset ei kiinnosta. Vain tiettyyn määrään voi samaistua. Muttei siivoojiin.

Spherestä tulikin mieleen Secret Sphere, siinä vasta kristillinen bändi.

Hammer · Post by **Hammer** » Tue Jul 31, 2007 21:51

^ Jåå, jeesus tulee takaapäin, oletko valmis?
Huumoria on monenlaista, hyvää ja huonoa. Eipä tällä kertaa naurattanut, mutta melkein hyvä yritys.

Henkilökohtaiset vittuilut ja provoilut voit heittää yv-laatikkoon, jos on tarvetta nostatella virtuaalikikkeliä. Kenties käsitin pointtisi väärin, mutta en haluaisi tehdä tästä topicista älyvapaata provoilukenttää.