condemned wrote:No mut hei, Moskovassa/Venäjällä on käyty vain kerran ja sekin oli Monsters of Rock vuonna 1991. Tossa on aika pirun monta biisiä mitä eivät ole tuolla alueella koskaan soittaneet eli ryssät saa olla enemmän kuin tyytyväisiä.
...Ja sieltä varmaan jäi aika huono maku suuhun, kun miliisi kävi hakkaamaan porukkaa, käsittääkseni luulivat alkavaksi mellakaksi, ja alkoivat pamputtaa.
Hyvä että setit meni noin päin, Stadissa oli minusta parempi. "Parempi" siinä mielessä että tuossa Moskovan setissä on samoja biisejä mitä vetivät täällä 2004. Fuel, Roam, Sanitarium. Ainoastaan Batteryn olisivat saaneet vetää Sad But Truen tilalle. Tai jos oli pakko vetää semmoinen vähän junnaava jollotus ekan encoren alkuun, olisivat edes Harvesterin rykäisseet. Tosin sitä ei tainnut juuri pyöriä setissä tällä kiertueella?
Peke wrote:Katselin tossa digiboxille tallennetun Somekind Of Monster dokkarin sen innoittamana laitoin ST.Angerin koneeseen.... ei jumalauta mitä paskaa. Ei taaskaan pysty... Tämä on kyllä levy, josta en löydä yhtään mitään hyvää.
Minä löydän. Tuo levy on vasta alkanut avautua kun vihdoin ostin sen Anttilan alennuksesta. Oli se minulla lainassa jo ilmestymisensä jälkeen, mutta silloin ei oikein napannut. Nyt rupeaa jo maistumaan hyvälle. Riffit groovaavat hyvin ja James on liekeissä lauluosuuksissaan. Energiaa ja tunnetta levyltä välittyy hyvinkin paljon. Eihän tämä kasarirässiä ole, mutta ainakin jotain uutta lähestymistapaa loadien kliinisesti tuotettujen rokkikokeilujen (on niissäkin silti hyviä juttuja) jälkeen. Änkyrän garage-soundit vaativat kanssa vähän totuttelua, mutta ei niissäkään oikeistaan rasita enää muu kuin virvelirummun kolina silloin tällöin. Kitaroissa on oikeastaan aika mukavan murea ja karhea soundi. Ihan hyvä "paluulevy", vaikkakin tiivistäminen olisi tehnyt gutaa joillekin biiseille. Tuo levyjen ja biisien ylipituus on muuten ollut Metallican ongelma jo pitkään (eikä Maidenillekaan vieras piire). Se alkoi jo Justicen aikoihin ja on ollut sen jälkeen läsnä oikeastaan joka studiolevyllä.
^Minä yritin tässä kanssa taas yks päivä tuota levyä sisäistää, ainoa mistä jäi edes vähän hyvä maku oli nimibiisi ja taisi siellä jokunen onnistunut riffikin olla mutta siihen se Metallican "paluu" tuntui jäävän. Jotenkin ihmeellisesti tykkäsin rummuttelusta tuolla levyllä mutta en rumusaundisya, onkohan Larssi käyttänyt jotain apupoikaa studiossa vai onko siellä tudiossa jotain taikatemppuja taas tehty kun tuntuu basarit kulkevan niin jämäkästi.
*pulkkinen* wrote:^Minä yritin tässä kanssa taas yks päivä tuota levyä sisäistää, ainoa mistä jäi edes vähän hyvä maku oli nimibiisi ja taisi siellä jokunen onnistunut riffikin olla mutta siihen se Metallican "paluu" tuntui jäävän.
Aikaa ja kuuntelua tuo levy ainakin tuntuu vaativan. Itseasiassa aluksi yhdeksi huipuksi muodostunut nimibiisi ei enää tunnu ollenkaan levyn parhaimmistolta (ei se tosin huonokaan ole), vaan helmiä on alkanut löytyä muualtakin. My World esimerkiksi potkii hyvin. Levyjen avautumisesta ajan myötä täytyy sanoa semmoinen mielenkiintoinen seikka, että eivät Master Of Puppets tai Ride The Lightningaan minulle kolahtaneet mitenkään hirvittävän nopeasti. Pitkään ne tuntuivat tylsiltä ja yliarvostetuilta levyiltä muutamilla hiteillä ryyditettyinä kunnes pikkuhiljaa ovat alkaneet näyttää todellisen kyntensä.
*pulkkinen* wrote: Jotenkin ihmeellisesti tykkäsin rummuttelusta tuolla levyllä mutta en rumusaundisya, onkohan Larssi käyttänyt jotain apupoikaa studiossa vai onko siellä tudiossa jotain taikatemppuja taas tehty kun tuntuu basarit kulkevan niin jämäkästi.
Eikös Some Kind Of Monsterilla Larsin poika paukutellut rumpuja?
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford
*pulkkinen* wrote:^Minä yritin tässä kanssa taas yks päivä tuota levyä sisäistää, ainoa mistä jäi edes vähän hyvä maku oli nimibiisi ja taisi siellä jokunen onnistunut riffikin olla mutta siihen se Metallican "paluu" tuntui jäävän. Jotenkin ihmeellisesti tykkäsin rummuttelusta tuolla levyllä mutta en rumusaundisya, onkohan Larssi käyttänyt jotain apupoikaa studiossa vai onko siellä tudiossa jotain taikatemppuja taas tehty kun tuntuu basarit kulkevan niin jämäkästi.
Larsin rumpuraidat St. Angerilla tikattiin 100% paikalleen aika saatanan varmasti ProToolsilla.
*pulkkinen* wrote:^Minä yritin tässä kanssa taas yks päivä tuota levyä sisäistää, ainoa mistä jäi edes vähän hyvä maku oli nimibiisi ja taisi siellä jokunen onnistunut riffikin olla mutta siihen se Metallican "paluu" tuntui jäävän.
Aikaa ja kuuntelua tuo levy ainakin tuntuu vaativan. Itseasiassa aluksi yhdeksi huipuksi muodostunut nimibiisi ei enää tunnu ollenkaan levyn parhaimmistolta (ei se tosin huonokaan ole), vaan helmiä on alkanut löytyä muualtakin. My World esimerkiksi potkii hyvin. Levyjen avautumisesta ajan myötä täytyy sanoa semmoinen mielenkiintoinen seikka, että eivät Master Of Puppets tai Ride The Lightningaan minulle kolahtaneet mitenkään hirvittävän nopeasti. Pitkään ne tuntuivat tylsiltä ja yliarvostetuilta levyiltä muutamilla hiteillä ryyditettyinä kunnes pikkuhiljaa ovat alkaneet näyttää todellisen kyntensä.
St. Angerin paras kappale on ilman muuta The Unnamed Feeling. Varsin kivat snoitukset ja muitakin hyviä jippoja, ylipitkä vaan. Itsekin aina silloin tällöin tuon levyn pariin palannut ja yritäänyt sitä kuulostella eri kulmista. Aika huonoa jälkeä edelleenkin, vaikka osa kappaleista alkaakin maistua jo ihan hyvin. Näistä etenkin Shoot Me Again, Invisible Kid ja nimibiisi ovat ihan kuunneltavaa kamaa (päälle vielä tuo TUF joka on oikeasti hyvä biisi). Paskaa vaan löytyy sitten aika paljon myös. Näistä Frantic, Dirty Window ja Purify aiheuttavat pahimman päänsäryn, hirveää renkutusta.
Levy menee silloin tällöin pieninä annoksina, mutta ei paljon sen enempää.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Ross Halfin wrote:Monsters of Rock, Donington 1985
The stage after they played there for the first time – one of my favourite pictures.
No huh, siinä on vähän kamaa lavalla. Tuolle vetää vertoja vain se kuva mikä oli otettu The Rasmuksen Readingin keikan jälkeen, ne kivitettiin vittuun lavalta.
Joo no, toi keikka nyt on aika legendakamaa muutenkin. Metallica soitti RATT:in ja Bon Jovin välissä, James kommentoi keikan aikana: "If you came here to see spandex, eye makeup, and the words 'Oh baby' in every fuckin' song, this ain't the fuckin' band." Ja sit tais lähteä Bells...
condemned wrote:Joo no, toi keikka nyt on aika legendakamaa muutenkin. Metallica soitti RATT:in ja Bon Jovin välissä, James kommentoi keikan aikana: "If you came here to see spandex, eye makeup, and the words 'Oh baby' in every fuckin' song, this ain't the fuckin' band." Ja sit tais lähteä Bells...
Kyllä. On muuten tuossa harvinaisen onnistunut ja tylyn rujo bassosaundi bellsin alussa.
Taisi olla juuri tältä keikalta myöskin Hetfieldin heitto "It's okay to throw shit, but don't hit our fucking beers. That's our fuel, man."
Peke wrote:Katselin tossa digiboxille tallennetun Somekind Of Monster dokkarin sen innoittamana laitoin ST.Angerin koneeseen.... ei jumalauta mitä paskaa. Ei taaskaan pysty... Tämä on kyllä levy, josta en löydä yhtään mitään hyvää.
Minä löydän. Tuo levy on vasta alkanut avautua kun vihdoin ostin sen Anttilan alennuksesta. Oli se minulla lainassa jo ilmestymisensä jälkeen, mutta silloin ei oikein napannut. Nyt rupeaa jo maistumaan hyvälle. Riffit groovaavat hyvin ja James on liekeissä lauluosuuksissaan. Energiaa ja tunnetta levyltä välittyy hyvinkin paljon. Eihän tämä kasarirässiä ole, mutta ainakin jotain uutta lähestymistapaa loadien kliinisesti tuotettujen rokkikokeilujen (on niissäkin silti hyviä juttuja) jälkeen. Änkyrän garage-soundit vaativat kanssa vähän totuttelua, mutta ei niissäkään oikeistaan rasita enää muu kuin virvelirummun kolina silloin tällöin. Kitaroissa on oikeastaan aika mukavan murea ja karhea soundi. Ihan hyvä "paluulevy", vaikkakin tiivistäminen olisi tehnyt gutaa joillekin biiseille. Tuo levyjen ja biisien ylipituus on muuten ollut Metallican ongelma jo pitkään (eikä Maidenillekaan vieras piire). Se alkoi jo Justicen aikoihin ja on ollut sen jälkeen läsnä oikeastaan joka studiolevyllä.
Samaa mieltä! Mielestäni voittaa Loadin ja Reloadin. Levyllä ei ole mielestäni kuin yksi heikko biisi, Invisible Kid joka liiallisen toistonsa vuoksi ei toimi. Arvosanana 4/5
condemned wrote:Joo no, toi keikka nyt on aika legendakamaa muutenkin. Metallica soitti RATT:in ja Bon Jovin välissä, James kommentoi keikan aikana: "If you came here to see spandex, eye makeup, and the words 'Oh baby' in every fuckin' song, this ain't the fuckin' band." Ja sit tais lähteä Bells...
Kyllä. On muuten tuossa harvinaisen onnistunut ja tylyn rujo bassosaundi bellsin alussa.
Taisi olla juuri tältä keikalta myöskin Hetfieldin heitto "It's okay to throw shit, but don't hit our fucking beers. That's our fuel, man."
Lentiköhän se kuolleen sian pää justiinsa tuossa kohtaa lavalle?
GLAM stands for Gay LA Metal. I mean, if you have to dress up like a chick on stage to get people comin to check you out, you gotta ask yourself. First, you got unsolved issues. Second off, is your music really that good? -Dave Mustaine
Peke wrote:
Selvästi myös minusta keikalla oli havaittavissa, että Metallicasta on tullut valtavirran bändi. Vaikka onhan tuo nyt tiedossa ollut, mutta tulipahan käytännössä nähtyä. Suurelta yleisöltä tuntemattomien (vaikka fanien rakastamien ) biisien aikana oli aika hiljaista ja elotonta katsomossa ja jopa kentällä. Tuttu Enter Sandman räjäytti sitten vasta koko stadionin perseet penkista ja hurraamaan idoleille.
Mua itseäni vituttaa ihan suunnattomasti kaikenmaailman naapurintädit jotka lähtevät keikalle tietäen sen yhden biisin, suurimman hitin. Joka keikalla sama homma; Maiden-katsomosta löytyy jotain helvetin vihtahousuja jotka ovat kuulleet Trooperin, ja Metallica nyt kerää vastaavia mongoloideja kymmenen kertaa enemmän keikoilleen. En tiedä mikä mua niin hirveästi tässä ärsyttää mutta ehkä perimmäinen pointti on se että metalli ei ole mitään koko kansan huvia, mitä koko suku voi olohuoneen sohvilla istuskellen kuunnella yhdessä jalkaa lattiaan taputellen.
Muakin vituttaa tuo. Mutta osasyynä siihen on se, että on luultavasti aika paljon "true"-faneja, ketkä eivät välttämättä saaneet lippuja koska moni tälläinen "naapurin mummo" oli kerennyt jo ostaa kaikki. (Sama pätee Maideninkin keikoilla)
Keikan jälkeen joku nainen tuli pummaamaan multa röökiä. Sanoin, että sitten saat jos tiedät ekan levyn nimen.. Eipä tiennyt...
PS.Kuka tunnustaa, että oli keikan jälkeen sanonut suunnilleen näin: "En ennen tiennyt, että onko jumala olemassa mutta nyt tiedän. Se on Lars Ulrich"
Aika tyhmä jätkä ketä näin sanoi..
PPS. Ostin myös tuollaisen Helsinki-paidan pirun siisti. Ja hinta ei ollut kuin 25e. Se on ihan hyvä hinta. 30e ajattelin, että olisi alunperin ollut. Maidenin "vastaava" paita oli silloin keikalla 40e. Maideni saisi kyllä näissä paitojen hinnoissa ottaa metallicalta oppia. (Ovathan Maidenin paidat toki rutkasti hienompia )
Ja plussaa oli, että paidan päivämäärä ( July 15.) on samalla myös syntymäpäiväni..
Mitäs jos se naapurintäti tai mummo sattuu olemaan kovakin fani? Ei saatana kaikki keski-ikäiset täti-ihmiset kuuntele iskelmämusiikkia. Onkos se jotenkin rajattu, että metallia saa kuunnella vain teinipojat, mutta ei niitten mutsit???
No, monen mielestä meikäläinen varmaan vie paikan joltakulta "kunnon fanilta", kun seison keskellä kenttää vaikken vähän kääpiötä pidempänä näe sieltä paljon muuta kuin edessä seisovan selän. Enkä kyllä moshaa, enkä heiluttele nyrkkiä, hypi enkä laulakaan (paitsi Maidenin keikoilla). Jep, olen just niitä kädet ristissä seisovia vanhuksia, jotka vähän naputtaa jalalla tahtia ja taputtaa biisin lopuksi. Sorry vaan, että pilaan teiltä keikat. Mutta en todellakaan aio lopettaa keikoilla käyntiä...
Metallican keikasta sen verran, että oli hyvä keikka, mutta meikäläiselle viimevuotinen Tallinnan keikka jäi jotenkin fiiliksiltä paremmaksi. Monta hyvää biisiä kuultiin nyt, jokusta jäin kaipailemaan. Eniten taisin innostua Am I Evilistä.
METALLICA Guitarist Says In Interiew His Pet Dog Was Penetrated By Next-Door Neighbor
As a child of 11, guitarist Kirk Hammett watched in horror as his pet dog Tippy was penetrated by the guy next door. That’s just one of many jaw-dropping facts we learn about ultimate rock monsters METALLICA in the new issue of British magazine Q.
Hammett explains: “I went to my neighbor’s. The guy took down his pants and started having sex with the dog! I didn’t know whether to laugh or cry. When he got up, I just took the dog and left. She was still wagging her tail.”
Other key revelations include frontman James Hetfield’s jealousy over Hammett and drummer Lars Ulrich’s massive consumption of cocaine. “I did not like being around them when they were on that stuff,” says the singer. “I resented the closeness they had through their drug use.”
What Hetfield and Ulrich did share, though, was their love of groupies.
“Those guys really went for it,” recalls bassist Jason Newsted. “Lars would probably be the king as far as that crazy promiscuity goes. Blowjobs under the stage during the bass solo, that kind of stuff.”
Tuo lukee metallica-kirjassakin, ja voi vittu sitä naurun määrää kun tuon kohan lukasin Paitsi että Kirk sanoi siinä että hänen faijansa raiskasi Tippyn.
WhiteRabbit wrote:^Kyllä tuo ideana saattaa naurattaa mutta sitten jos joku IHAN OIKEASTI menee ja "penetroi" koiran, tyttökoiran, niin siitä on nauru kaukana.
Nimim. Koirien ystävä
No juu, ei muakaan kyllä naurattanut. Moisen jälkeen olisin itse varmaan harjoittanut plastiikkakirurgiaa keittiöveitsellä naapurin pärstäkertoimeen.
Peke wrote:
Selvästi myös minusta keikalla oli havaittavissa, että Metallicasta on tullut valtavirran bändi. Vaikka onhan tuo nyt tiedossa ollut, mutta tulipahan käytännössä nähtyä. Suurelta yleisöltä tuntemattomien (vaikka fanien rakastamien ) biisien aikana oli aika hiljaista ja elotonta katsomossa ja jopa kentällä. Tuttu Enter Sandman räjäytti sitten vasta koko stadionin perseet penkista ja hurraamaan idoleille.
Mua itseäni vituttaa ihan suunnattomasti kaikenmaailman naapurintädit jotka lähtevät keikalle tietäen sen yhden biisin, suurimman hitin. Joka keikalla sama homma; Maiden-katsomosta löytyy jotain helvetin vihtahousuja jotka ovat kuulleet Trooperin, ja Metallica nyt kerää vastaavia mongoloideja kymmenen kertaa enemmän keikoilleen. En tiedä mikä mua niin hirveästi tässä ärsyttää mutta ehkä perimmäinen pointti on se että metalli ei ole mitään koko kansan huvia, mitä koko suku voi olohuoneen sohvilla istuskellen kuunnella yhdessä jalkaa lattiaan taputellen.
Muakin vituttaa tuo. Mutta osasyynä siihen on se, että on luultavasti aika paljon "true"-faneja, ketkä eivät välttämättä saaneet lippuja koska moni tälläinen "naapurin mummo" oli kerennyt jo ostaa kaikki. (Sama pätee Maideninkin keikoilla)
Keikan jälkeen joku nainen tuli pummaamaan multa röökiä. Sanoin, että sitten saat jos tiedät ekan levyn nimen.. Eipä tiennyt...
PS.Kuka tunnustaa, että oli keikan jälkeen sanonut suunnilleen näin: "En ennen tiennyt, että onko jumala olemassa mutta nyt tiedän. Se on Lars Ulrich"
Aika tyhmä jätkä ketä näin sanoi..
PPS. Ostin myös tuollaisen Helsinki-paidan pirun siisti. Ja hinta ei ollut kuin 25e. Se on ihan hyvä hinta. 30e ajattelin, että olisi alunperin ollut. Maidenin "vastaava" paita oli silloin keikalla 40e. Maideni saisi kyllä näissä paitojen hinnoissa ottaa metallicalta oppia. (Ovathan Maidenin paidat toki rutkasti hienompia )
Ja plussaa oli, että paidan päivämäärä ( July 15.) on samalla myös syntymäpäiväni..
Mitäs jos se naapurintäti tai mummo sattuu olemaan kovakin fani? Ei saatana kaikki keski-ikäiset täti-ihmiset kuuntele iskelmämusiikkia. Onkos se jotenkin rajattu, että metallia saa kuunnella vain teinipojat, mutta ei niitten mutsit???
No, monen mielestä meikäläinen varmaan vie paikan joltakulta "kunnon fanilta", kun seison keskellä kenttää vaikken vähän kääpiötä pidempänä näe sieltä paljon muuta kuin edessä seisovan selän. Enkä kyllä moshaa, enkä heiluttele nyrkkiä, hypi enkä laulakaan (paitsi Maidenin keikoilla). Jep, olen just niitä kädet ristissä seisovia vanhuksia, jotka vähän naputtaa jalalla tahtia ja taputtaa biisin lopuksi. Sorry vaan, että pilaan teiltä keikat. Mutta en todellakaan aio lopettaa keikoilla käyntiä...
Metallican keikasta sen verran, että oli hyvä keikka, mutta meikäläiselle viimevuotinen Tallinnan keikka jäi jotenkin fiiliksiltä paremmaksi. Monta hyvää biisiä kuultiin nyt, jokusta jäin kaipailemaan. Eniten taisin innostua Am I Evilistä.
Samaa komppausta täältä vanhojen miesten osastosta. Onko se se paita, letti vai joku muu, joka tekee "tosi"-fanin vai mistä sellasen erottaa. Itse en voi pitkää tukkaa töiden puolesta pitää ja tässä parissakymmenessä vuodessa on tuo vartalo muuttunut sen verran, että esim. se maailmanoikeus-kiertueen hyvin käytetty paita ei valitettavasti mahdu enää päälle. Anteeksi siis, että seisoin siellä kentällä käyttämässä jonkun nuoren? "tosifanin" lippua, mutta kun kerkesin ostamaan. Kun ei niillä -89 nimikoiduilla backstage-passeillakaan enää pääse mihinkään, niin en viitsinyt niitä ottaa mukaan todistaakseni mitään kenellekään.
PS. Ymmärrän kyllä pointin, mutta ihan aina ei kannata yleistää ihmisiä pelkän iän tai ulkonäön perusteella. Anteeksi!!
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Risto Malinen wrote:PS. Ymmärrän kyllä pointin, mutta ihan aina ei kannata yleistää ihmisiä pelkän iän tai ulkonäön perusteella. Anteeksi!!
Ei kannatakaan, mutta keikkakäytöksestä voi sanoa jo jotain. Tosin +30v fabuista ajattelen saman tien, että ne on oikeasti faneja. Tosin vain vanhemman matskun, esim. ekan demon
.
