aiheenmukainen bändi nyt ei kiinnosta sen kummemmin, paitsi että näemmä siltikin topicin klikkasin auki.Edit: En itä oikein itekään; Symphony X:n tapaan (& hitto, siitäkin pitäisi muka arvio tehdä nyt..) olen aina uuden levyn tullen lainaillut kirjastosta, mutta kylmäksi jättänyt. Se on varmaan tuo progressiivisuusallergiani, jos kulunut kielikuva sallitaan. Kyllähän näitä metallioopperoita yms. kuuntelee mielellään jo vaihtelevien vokalistienkin vuoksi, mutta Arjenin biisinkirjoitukseen en ole koskaan päässyt sisälle. Kai sitä pitää yksinkertaiselle häiskälle olla yksinkertaisempaa kamaa..
Wanha viisaus on, että aina mieluummin basarinläiskettä & repivän riffittelyn päälle kirkumista, kuin tahtilajikikkailuja tai polveilevia sävellyksiä
Tämän suht nettikuuluisan (& MELKOISEN!)levykokoelmasivuston yltiökristillinen jenkkihevimies niputti aika hyvin ajatuksia, kommentoidessaan Kamelotia: "My problem with some progressive bands is that they tend to write a good riff, only to play it for seconds and never return to it again. (While the progressive elements are quite prevalent, Kamelot aren't afraid to repeat a riff, making their style more a mish-mash of progressive metal and power metal)"
.