Nyt tulee kyllä jo montaa postausta perä-jälkeen, mutta menkööt. Raportti nimittäin valmis.
Kaikki tiet vievät Roomaan 18. - 22.6.2007
Maanantai 18.6.2007
Kotona Kuopiossa herätyskello herättää kesäloma-aikatauluihin nähden normaalia aikaisemmin jo kuudelta aamulla. Joitain kuukausia aikaisemmin lukkoon lyöty Maiden-keikkamatka Roomaan alkaisi tänään. Kuluneen yön osalta nukkumiset ovat jääneet hieman vähälle, sen verran kutkutti lähtö vatsanpohjaa edellisiltana, ettei unesta juuri ollut tietoa. Jo hyvissä ajoin edellisellä viikolla oltiin matkakumppanien, Peten (AKA raatavaneitokainen, Petri), sekä muun Sonnisten perheen kanssa sovittu lähtö kello kahdeksaksi. Kaksi tuntia aikaa tarkastaa, että kaikki reissussa tarvittava (rahat, lento-, keikkalippu ja passi) olisi varmasti mukana. Usean tarkistuskierroksen jälkeen kello alkoi lähestymään kahdeksaa ja tuli aika siirtyä naapuritalon pihalle. Kassit ja ihmiset autoon, matka voi alkaa.
Peten isän työkaverin Italiassa asuvan tyttären kautta saatu keikkalippu.
Autolla helsinkiin, auto lentokentän parkkihalliin ja matkustajat kentälle. Lennon on tarkoitus lähteä klo 16:15. Ruumaan menevät matkatavarat tiskin taakse ja mars turvatarkastukseen. Jonkin aikaa turhauttavaa odottelua lähtöaulassa. Lopulta kello tulee pykälään ja matkustajien lastaaminen alkaa. Finnairin suora lento Roomaan (meno-paluu 243€), aikataulun mukaan perillä paikallista aikaa klo 18:40, eikä siitä juuri myöhästytty. Lennon aikana tarjoilut ihan ok tasoista, jotain ihan hyvää ruokaa ja kaikkea muuta mitä siellä normaalistikin saa.
Italiaan
Alpit
Navettaan mars, raatavaneitokainen ja Rooman lentokenttä.
Lentokentältä junalla Termini Stationille, Rooman päärautatieasemalle, mistä kulkevat myös kaikki metrot ja bussit, yms. julkiset kulkuvälineet. Hotelli paljastui olevan aivan Termini Stationin oven vieressä, heti kadun toisella puolella. Siispä suoraan kadun yli ja sisään hotelliin. Passit esille, muutamat nimikirjoitukset papereihin ja huoneen avaimet kouraan. Hotellihuone varsin siisti; kaksi sänkyä, oma parveke, kylpyamme ilman suihkuverhoa, sekä tyhjä jääkaappi. Hyvät liikenneyhteydet. Hintaa 143€ / 4 yötä / hlö.
Lentokentältä Terminille
Lyhyen lepotauon jälkeen ulos tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti ulko-ovesta vasemmalla majaili muutama hyvän näköinen pizzeria, joissa ruokailimme reissun aikana useaan otteeseen. Ensimmäinen ilta alkoi kääntyä yöksi, suunta takaisin kohti hotellia.
Tiistai 19.6.
Aamulla herätys ja suihkun kautta hotellin aamupalalle. Suihku eli täysin omaa elämäänsä, eikä siitä ole paljoakaan hyvää sanottavaa. Aamupala käsitti lähinnä mysliä, jogurttia, muoviin pakattuja paahdettuja paahtoleipiä, vähän jos jonkin näköistä kahvia, sekä mehua ja jotain pullaa. Kenties Italian mittapuilla normaali, mutta lähes mihin tahansa suomalaisen hotellin aamupalaan verrattuna varsin luokaton. Eihän siellä kuitenkaan aamupalojen takia oltu, joten mitäs pienistä, kun eivät ne pienetkään meistä.
Aamupalan jälkeen päätettiin päivän kohteeksi ottaa Colosseum, jonne lähdimme samalla hieman paikkoja nähdäksemme kävellen. Colosseumin sisältä käsin nähtyämme pyörimme vähän aikaa toimettomina paikallamme, minkä jälkeen ajattelimme lähteä metrolla takaisin hotellille.
Colosseum
Koskettavaa italialaista katukaudetta Colosseumin edustalla.
”No eikai tämä oo se stadioni?”
Joku varsin mielenkiintoinen puu Palantino kukkulalla.
Metrolle kävellessämme joku naispuoleinen henkilö huomasi Maiden-paitamme ja kysyi olemmeko täällä katsomassa Maideniä. Myönteisen vastauksen saatuaan nainen näytti digikamerastaan kuvaa, jossa seisoi itse Janick Gerssin rinnalla. Kertoi miehen kävelleen juuri äsken meitä vastaan katua ylittäessämme. Halmeen sanoja Peten tapaan lainaten hävisimme paikalta kuin pieru Länsi-Saharaan. Tämän jälkeen pyöriskelimme jonkin aikaa Colosseumin edustalla, kunnes totesimme touhun olevan aivan turhaa.
Seuraavaksi huomasimme hieman kauempana Maiden-paitaisen seurueen. Kovasti tutun näköisiä olivat osa ja tajusin heidän suhteellisen varmasti olevan Rautaneitolaisia. Suerueen kanssa esittäytymiset puolin ja toisin, nyt meitä oli jo sedät Jarmila, Hese, Paul ja Toni, sekä me Savon juniorit Pete ja minä.
Jonkun aikaa jutusteltuamme joku, olisiko sitten ollut Hese joka ensimmäisenä huomasi Dave Murrayn kävelevän vähän matkan päässä. Koko joukkio hyppäsi pystyyn ja nimeltä mainitsematta setä Jarmila alkoi huutaa ”Adrian, Adrian!”, mistä sai vielä kuulla jälkeenpäin.

Dave taisi lähinnä säikähtää sitä ja käveli nopeasti ohi.
Me junioirit annoimme tilanteen rauhoittua ja kiersimme hieman kauempaa, jonka jälkeen kävimme erittäin kohteliaasti kysymässä Davelta, josko saisimme ottaa valokuvat hänen kanssaan. Dave loi nopeasti muutaman katseen ympärilleen ja vastasi sitten myöntävästi. Pääsimme kuvaan Mr. Dave Murrayn kanssa Roomassa, uskomatonta.
Pete & Davey
Miglu & Davey
Tämän jälkeen kävimme vielä nopeasti Peten kanssa vaihtamassa muutaman sanan muiden Rautaneitolaisten kanssa, minkä jälkeen jatkoimme hotellille. IMOC:issa oli puhuttu tapaamisesta keikkapäivänä klo 11 Colosseumin edustalla, joten sovimme tapaavamme muut Rautaneitolaiset taas seuraavana päivänä. Illalla kävimme Peten kanssa tutkailemassa miltä paikallinen Hard Rock Cafe näytti, mukaan siltä reissulta tarttui kuppilan kultti-paita.
Keskiviikko 20.6. -keikkapäivä
Keikkapäivän aamuksi sovimme puhelimien välityksellä tapaamisen God of Thunderin kanssa Termini Stationille kymmeneksi. Siispä hotellilla aamupalat naamaan ja Terminille. Pian hyvien tapojen mukaisesti Rautaneito-paitaan sonnustautunut nuori oululainen kävelikin jo meitä vastaan. Kättelyt puolin ja toisin, suunta kohti Colosseumia.
Colosseumin edustalla pyöriessämme ryhmä Italialaisia Maiden-faneja toivotti meidät tervetulleeksi Roomaan. Kyselimme heidän tietojaan IMOC-miitistä, sillä kello alkoi olla jo yli yhdentoista. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään tietoa asiasta, mutta jäimme juttelemaan vielä yhtä jos toista heidän kanssaan. Kutsuimme heidät luonnollisesti Suomeen, ja he lupasivat pistäytyä ensi kesänä.
Hieman tämän jälkeen vastaan käveli hämäävästi ”normaaliin” (ei Maiden) paitaan sonnustaunut mies, joka huomasi Rautaneito-paitamme ja kyseli tiesimmekö missä muut neitolaiset ovat. Tässä vaiheessa vielä ennalta tuntematon, Jaakoksi tunnustautunut kaveri kertoi siinä puidessamme Roomassa olevan muistaakseni hänen 21. Maiden-keikkansa. Sanoi ettei laudalle ole rekisteröityt, mutta lueskelee kuulemma foorumia silloin tällöin, taisi myös puhella jotain olleensa neitolaisten kanssa Milanossa. Juttelimme vähän aikaa hänen kanssaan ja kohta tulivatkin loput neitolaiset paikalle, Suomi-joukko kasvoi kahdeksaan.
Pyörimme siinä oman aikamme joidenkin saksalaisten Maiden-fanien kanssa, minkä jälkeen totesimme, ettei tästä IMOC –miitistä tule yhtään mitään ja lähdimme terassille istumaan. Terassilla vietimme aikaa siihen asti, kunnes Iivis saapui paikalle vaimoineen. Nyt meitä suomalaisia oli jo kymmenen. Tämän jälkeen siirryimme jälleen kadun yli Colosseumin toiselle puolelle ja majoittauduimme kodikkaasti Suomen lipuilla koristamamme muurin luo.
Siniristilippujen koristama muuri.
Jonkin aikaa kului siinä samalla paikalla, kuvia otettiin ja joku Kanadalainen fani kävi haastelemassa. Tämän jälkeen lähdimme yhteistuumin metrolla Terminille, missä juniorien tiet erosivat taas vanhuksista vähäksi aikaa ja törmäsimme uudelleen stadionilla illemmalla.
Peten kanssa kävimme ensin syömässä jotain jonka jatkoksi lyhyt lepotauko hotellilla. Tämän jälkeen mäkkärin ruokiin luottanut God Of Thunder taas mukaan remmiin Terminiltä ja kolmisin metroon. Määränpäätä lähinnä oleva metropysäkki ei tosin sijainnut lähelläkään yhtään mitään, mutta apostolilla jatkettiin kohti koko matkan määränpäätä, Rooman olympiastadionia.
Stadionin ulkopuolella ihmettelyt asiasta jos toisesta, kuvat joidenkin Italialaisten kanssa ja hieman lisää hämmästelyä paikallisesta toiminnasta. Eräällä penkillä hetken aikaa istuskeltuamme katseemme kiinnittyi johonkin paikalliseen Marioon, Luigiin, Hernandeziin, tai kukalie veljeksistä ollutkaan, joka nyhjäsi jotain Stadionin verkkoaidan luona. Väänsi nimittäin iso mies siinä hankalan näköisesti pientä reikää tiheään verkkoon. Kävi aluksi mielessä josko ihan itse olisi sisälle yrittämässä, mutta hetken kuluttua varsinkin sillä hetkellä naurua aikaan saaneeksi syyksi touhulle kuitenkin selvisi juuri olut-tölkin mentävän reiän tarkoitus. Kasa reppuja aidan yli ja reiästä olut-tölkkiä toisensa perään. Hulluja nuo roomalaiset..
Hieman olut-episodin jälkeen God Of Thunder päätti lähteä jo sisään stadionille. Oulun pojan liput olivat Monte Mario -katsomoon, joten tässä vaiheessa tiet erosivat ja jäimme jälleen kaksin Petrin kanssa. Jäimme aprikoimaan olisiko stadionin ulkopuolella vielä jotain tärkeää tehtävää, ennen kuin menisimme porteista sisään ja turvatarkastukseen, jota ei muuten loppujen lopuksi edes ollut.
Päätimme käydä vielä katsomassa olisiko piraattitavaran myyjillä jotain mielenkiintoista tarjolla. Kojuja kohti astellessamme näimme muistaakseni Iiviksen ja Jarmilan, sekä Jaakon, jonka kanssa jäimme puimaan jotain joutavia, sillä kaksikon Iivis & Jarmila liput olivat erillisten kommellusten jälkeen jo sisällä stadionilla, vaikka miehet itse vielä ulkona. He siis lähtivät etsimään keinoa saada lippunsa ulkopuolelle.
Jonkin aikaa siinä puitiin Jaakon kanssa, samalla kuljeskellen vähän ympäriinsä. Tämän jälkeen päätimme mekin siirtyä stadionin sisäpuolelle. Jaakolla liput olivat God Of Thunderin tavoin Monte Mario -katsomoon, joten hän häipyi omille teilleen.
Sisään stadionille, missä sillä hetkellä mekasti ilmeisesti Machine Head. Ovelta muutamat kuvat siitä miltä stadion kokonaisuudessaan näytti. Lava oli poikittain keskellä stadionia, mikä rajoitti katsomoiden käytön ehkä korkeintaan ¼ koko kapasiteetista. Tosin tätäkään tilaa ei kuulemma myyty loppuun, joten kai se oli sitten ihan hyvä ratkaisu. Iron Maidenin managerin, Rod Smallwoodin päiväkirjan mukaan stadionilla olisi ollut noin 23 000 ihmistä, tavoitteena 30 000. Ehkä pienempi areena olisi ollut parempi vaihtoehto?
Stadion sisältä ja
sama hieman eri kulmasta.
Keikka oli kuitenkin luonnollisesti loistava, Maiden oli loistavassa kunnossa, ei voi valittaa. Motörheadin setti kuunneltiin myös kokonaan, eikä ollut valittamista siinäkään. Mukaan stadionilta tarttui A Matter Of The Beast -kiertuepaita. Suomalaisten (= rautaneitolaisten) kanssa tuli pyörittyä enemmän tai vähemmän pääsääntöisesti lähes koko se aika jonka sisällä vietimme, lukuunottamatta koko matkan tarkoitusta, eli itse Maidenin keikkaa, jonka aikana vähän kerrallaan siirryimme Peten kanssa tasaisen varmaa tahtia koko ajan lähemmäs lavaa. Lopussa olimmekin toisessa rivissä. Paine ei odotuksista huolimatta ollut kovinkaan kova, aikalailla samaa tasoa kuin Helsingin keikoilla oli viime marraskuussa. Kenttä ei siis ainakaan Janickin ulokkeen kohdalla ollut lähellekkään yhtä ahdas, kuin mitä Milanossa kuuleman mukaan oli ollut. Oikeastaan koko keikka sujui suhteellisen rauhallisissa merkeissä, mitä nyt joku makarooni alkoi repimään minulta Suomen lippua kesken keikan, mutta muuten ei juurikaan ollut ongelmia.
Keikan jälkeen jammailtiin vähän aikaa kentällä Iiviksen kanssa Suomen lippua kantaen, Always Look On The Bright Side Of Lifen tahdittamana samalla muita suomalaisia etsiskellen. Lopulta kaikki löysivät tiensä suunilleen yhteen kasaan kentälle. Joku järjestyksen valvoja tuli selittämään makarooniksi meille jotain, mihin sillä hetkellä äänessä ollut Iivis vuorostaan vastasi jotain tilanteen mukaista, luonnollisesti suomeksi. Oli järkkärillä aika priceless ilme sen jälkeen, ei tainnut raukka osata suomea.
Stadionin ulkopuolella seisoskeltiin ainakin tunnin verran jutellen vähän mitä kenenkin kanssa. Tämän jälkeen lähdettiin suomalaiset vaeltamaan kohti keskustaa. Matkalla osti porukka kuulemma reissun kalleimmat Breezeritkin, 5€ pullo. Sinä päivänä taisivat kaikki siihen mennessä reissun kalleimmat hinnat mennä uusiksi, oluetkin stadionilla 5€ pullo. Tosin hinta ei tuntunut kovinkaan monelle olevan minkään näköinen este sen juomiselle. Halpaa humalaa pojat? No ei välttämättä.
Jonkun aikaa käveltiin jonka jälkeen vaihdettiin isommalle tielle ja vähän matkaa takaisin kohti stadionia, pienen odottelun jälkeen taxi lennosta. Hypättiin Peten kanssa ensimmäiseen taxiin, samalla lähti Iivis emäntineen, kohteena irkkupubi jossain päin Roomaa. Matkan varrella kuskille annettiin kuitenkin uudet ohjeet ajaa suoraan Terminille, sillä kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ilta alkoi olemaan jo paketissa.
Taxi-kuskilla kylläkin riitti vielä virtaa, huhhuh. Mies puhui kännykkään ja radiopuhelimeen samalla kun kuunteli radiota, pelasi taskubiljardia ja kaahaili autoa ympäri Rooman keskustaa keskellä yötä. Yksisuuntaiset eivät paljon merkinneet, saati sitten liikenteen jakajat tai nopeusrajoitukset. Täysin väärään suuntaan se meitä ajelutti, mutta jotain kautta kiertämällä kuitenkin päädyimme oikeaan paikkaan, Termini Stationille. Könttäsumma tästä huvipuistot kirkkaasti taakseen jättävästä matkasta 20€ = 5€/hlö.
Vähän aikaa vielä juteltiin pariskunnan kanssa, minkä jälkeen lähdettiin Peten kanssa hotellille. Ilta alkoi olemaan lopuillaan, suorinta tietä nukkumaan. Aamulla herään kun kaveri pyöriskelee lattialla valittaen jalkaansa, kuulemma suonta vetää. No kyllä se siitä, minähän jatkoin uniani.
Torstai 21.6.
Keikkaa seurannut päivä vietettiin Vatikaanissa, maksettiin 4 euroa siitä, että saadaan kiivetä ”n. 551 porrasta” Pietarin kirkon kupoliin. Kauan mietittiin mitä meinaa hieman epämääräinen ”noin”-käsite luvun edessä. Lienee paavi joka kerta seonnut laskuissaan, mene ja tiedä. Ylös noustiin joka tapauksessa ja upeat oli näkymät.
Muutamat maisemat kupolista:
1 2 3, sekä tyytyväisen näköiset matkalaiset maisemia vasten:
Miglu ja
Pete
Myöhemmin nokka kohti Hard Rock Cafeta, minne oli tarkoitus mennä sekä syömään kunnon ruokaa, että vaihtamaan Peten sanojen mukaan lähinnä puolijoukkuetelttaa muistuttavaa L-kokoista t-paitaani. Matkalla törmäsimme Jaakkoon, joka myös oli mennyt L-kokoisen paidan ostamaan, ja joka lähti minun paitani nähdessään myös kanssamme vaihtamaan omaansa pienempään. Paidat vaihdettiin ja turistiin Hard Rock Cafen oven ulkopuolella vielä pitkä tovi. Tämän jälkeen Jaakko lähti kaiketi Colosseumille päin, ja me syömään oven toiselle puolelle.
Sisälle mennessä antoivat jonkun piipparilaitteen käteen, kun pyysi saada ruokaa. Kuulemma alkaisi sitten välkkymään valot kun on aika ohjata meidät pöytään ja ottaa tilauksia. Ei siihen onneksi kauan mennyt. Ruokalistalta poimimme ”Legendary 10oz Beef Burgerin.” Jos sattuu matkan varrelle Hard Rock Cafe missä tuota tarjoillaan, niin suosittelen ehdottomasti. 10oz = 283,5g. Hampurilainen vajaan 300g pihvillä! Siinä oli reissun paras ruoka. Loppuillasta käytiin vielä toistamiseen Hard Rock Cafessa, ei kylläkään syöty mitään. Koko reissun aikana käytiin useammankin kerran, ihan ok paikka.
Angus Youngin kitara Hard Rock Cafessa
Perjantai 22.6. -kotia kohti
Seuraavana päivänä olisi aika lähteä takaisin kohti koti-Suomea. Lento lähtisi vasta klo 1940. Aamulla oli siis vielä ylimääräistä aikaa, joka käytettiin Vatikaanin museon läpi koluamiseen. Hieno paikka, kannattaa käydä jos Roomaan eksyy. Monta kilometriä käytäviä, joidenka varrelle ripoteltu erinäisiä esineitä vähän mihin tahansa liittyen. Kaikki seinät maalattu jokaista senttimetriä myöten, kuten myös katto.
Museon jälkeen kotimatkalle, joka sujui samaan tapaan kuin tulomatkakin, mitä nyt vastakkaisessa järjestyksessä. Terminiltä hyvissä ajoin lentokentälle, kentällä pizzaa ja odottelua, jonka jälkeen odotettiin vielä lisää, sillä kone lähti melkein tunnin myöhässä. Helsingin lentokentälle laskeuduttiin aikataulun mukaisen 00:05 sijaan vasta puoli yhden jälkeen. Kamat hihnalta, nokka kohti parkkihallia, kamat autoon ja menoksi, viimeinen osuus kotimatkasta alkaa. Kuortin ABC:llä pidetyn tauon jälkeen matka pysähtyi seuraavan kerran vasta viiden aikaan aamulla kotoisalla Täkykujalla, naapuritalon pihassa. Kassit autosta, kiitokset matkasta, hyvää yötä ja kotia nukkumaan. Lauantai meni lähinnä enemmän tai vähemmän nukkuessa.
Näin pari päivää matkasta toipuneena voin sanoa, että huippu reissu oli. Ensimmäinen kerta Maideniä ulkomailla ja vasta neljäs Maidenin keikka kokonaisuudessaankin. Aikaisemmat kokemukset ovat 6.7.2005, 14.11.2006 ja 15.11.2006, joista mielestäni viimeisin voittaa kyllä tämän Rooman keikan. Ei silti mitään valittamista, keikan kohokohtana ehdottomasti Children Of The Damned, jota en aiemmin ole livenä saanut todistaa.
Paras reissu, kiitos matkaseurueelle, eli koko Sonnisten taloudelle. Kiitos kaikille reissun aikana tavatuille suomalaisille (ja muillekin) hyvästä seurasta, törmäilkäämme tulevilla Maidenin keikoilla niin Suomessa, kuin jatkossa varmasti myös ulkomaillakin, ensi kesänä uusiksi jossain muussa maassa. Kiitos Maiden.
Up The Irons!
Kuopiossa keskiviikkona 27.6.2007
Mikael -Miglu- Eriksson