Hoho. Summertime Blues on hyvä biisi mun mielestä - jostain syystä olen aina siitä pitänyt, ja eipä tuo tuossa settilistassakaan isommin syletä.
Jep, settilista on aika kohdallaan, mutta ainahan sitä noin pitkän uran pumpun toivoisi soittavan vielä jotain lisääkin. Distant Early Warningia jäin itse kaipaamaan, eikä 2112 tai vaikkaapa Something For Nothing (tai noin 50 muuta biisiä) settiin kuuluessaan olisi tosiaankaan vituttaneet, mutta sellaista se nyt vain on. Tyylikkäästi on kuitenkin pistetty settilistaa uusiksi vähän rankemmalla kädellä, ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia ettei jäädä jumittamaan I**n M****n-henkisiin "puolet setistä on lähes aina samaa, halusitte tai ette"-meininkeihin.
Sir wrote:Hoho. Summertime Blues on hyvä biisi mun mielestä - jostain syystä olen aina siitä pitänyt, ja eipä tuo tuossa settilistassakaan isommin syletä.
Niin onkin, itseasiassa koko Feedback-albumi on varsin loistava paria lukuunottamatta.
Ja mitä tuohon muutaman ikivihreän pois jättämiseen tulee niin helppohan se on nuoren valittaa kun ekaa kertaa vasta näkee bändin kun taas te vanhat padut ootte jo kerinneet näkemään vaikka mitä
"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle
Erittäin hyvä setti vaikka muutama oma suosikki kuten2112, The Trees, Distant Early Warning ja Roll The Bones valitettavasti puuttuvatkin.
Olisihan tuo Summertime Bluesin tilalle kyllä jonkun Rushin oman kappaleen laittaa mutta eipä tuollainen vajaan kolmen minuutin kappale haittaa, kun se ihan hyväkin vielä on.
Alla sitten hieman keikan videotarjonnasta eli minkälaista settiä tullaan näkemään screeniltä, tuntuisi hupaisalta
The dryers have reportedly been replaced by rotisserie chicken roasters
The opening video begins with a dream sequence with the Alex and Neil. Alex wakes up and taps someone sleeping beside him. Neil rolls over, and they both look at each other and yell 'AHHHHHHHHHHH"...it then cuts to Geddy who is sitting in a chair approached by a guy in costume(?) with an accent telling Geddy he doesn't care how he is feeling, that the show must go on etc, etc...and threatens him with humorous threats IF he doesn't get up and go do the show to which they all ran out.
The video intro for the second set is all Alex in rare, comical form, playing several characters on the Snakes and Arrows Leela board. The board shifts arounds the screen and highlights certain lines to which Alex pops up and executes typical ALex rants.
The drum solo is completely new
There is a South Park video intro to Tom Sawyer; during the video, Cartman sings the wrong lyrics and then says "I'm Geddy LEE and I can sing it however I want" then the South Park characters counted it in again and the real Rush begin the song.
"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle
^ Kivat pyrot, pääs yllättämään Muutenkin näytti hemmetin upealta. Vielä pitäis 4 kuukautta jaksaa...
Setistä mulla ei valittamista, paitsi että Overture / Temple of Syrinx ois ollut mukava kuulla - onhan kyseessä kuitenkin bändin paras biisi. Mut onhan tuolla hemmetinmoinen kasa kovia biisejä ja varmasti tulee huippukeikka!
corppa wrote:paitsi että Overture / Temple of Syrinx ois ollut mukava kuulla
Ei. Joko soitetaan 2112 kokonaisuudessaan, tai sitten ei ollenkaan, prkl. Pätkitty versio ei isommin lämmitä. No, säästyypäähän 20 minuuttia ja 37 sekuntia muille biiseille, kun ei 2112 ole setissä.
EDIT: Hehe, vittu mitä kikkailua:
At the ending of "the Grand Finale", the words,"Attention all planets of the solar federation" is repeated three times; this is a total of 21 words. Then the phrase "We have assumed control" is repeated three times; this is a total of 12 words. 21 + 12 = 2112
Rush is a Band Blog:n mukaan settilista oli kiertueen toisella keikalla täsmälleen sama kuin ensimmäisellä. Sitten kysymys teille jotka olette käyneet ulkomailla Rushia katsomassa. Kuinka pitkä toi väliaika settien välissä on? Siis voiko ekan setin päätyttyä käydä rauhassa bissellä?
urho47 wrote:Rush is a Band Blog:n mukaan settilista oli kiertueen toisella keikalla täsmälleen sama kuin ensimmäisellä. Sitten kysymys teille jotka olette käyneet ulkomailla Rushia katsomassa. Kuinka pitkä toi väliaika settien välissä on? Siis voiko ekan setin päätyttyä käydä rauhassa bissellä?
Kyllä ainakin Globenissa kerkes bissen juomaan ja wc:ssä käymään ihan rauhassa.
Voisin tässä itsekin aikani kuluksi vääntää pienet arviot kaikista studiolevyistä. Monet eivät ole kerenneet vielä aueta täysin, mutta tässä tämän hetken tunnelmia.
Rush (1974)
En kuuntele Zeppeliniä, joten raportoitu kopionti ei haittaa pätkääkään. Oikein hyvää rockia alusta loppuun, mukana täysosuma nimeltä Working Man. Yhtään huonoa biisiä ei ole.
Fly By Night (1975)
Anthem, By-Tor and the Snow Dog ja nimibiisi nousevat parhaiten esiin tältä levyltä. Mukana myös yksi ilmeisesti bändin vanhimmista biiseistä Best I Can, joka ei jää paljoa jälkeen. Hyvää kamaa jälleen.
Caress of Steel (1975)
Pitkälti Sirin linjoilla mennään tässä. Bastille Day on tosi kova, seuraavat kaksi lyhyttä biisiä ihan hyviä, mutta kaksi eeppisempää pläjäystä eivät toimi oikein millään. Joitain hyviä osia, mutta kokonaisuutena tökkivät pahasti. Huonoin Rush-levy tämänhetkisillä listoillani.
2112 (1976)
Edellisen levyn kompuroinnista mahtava harppaus. Nimibiisi yritetään tuhota intron kliimaksiksi suunnitellulla pilipalimelodialla, mutta siinä ei onneksi onnistuta. Loistava biisi, ja kakkospuolikkaan lyhyemmätkin ovat tosi kovaa kamaa kaikki.
A Farewell To Kings (1977)
Ensimmäinen viiden tähden loistoteos. Xanadu ehkä paras Rush-biisi ikinä, ja nimibiisi ja Cygnus X-1 ovat ihan kannoilla. Lyhyemmät palat häviävät hieman, mutteivat heikennä kokonaisuutta mainittavasti.
Hemispheres (1978)
Samoilla linjoilla jatketaan. Ihan pirun kovaa kamaa alusta loppuun, ja karvan verran muita heikompi The Treeskin loistaa instrumentaaliväliosallaan. Circumstances yksi kaikkien aikojen Rush-suosikkejani.
Permanent Waves (1980)
Kolmas viiden tähden levy putkeen. Pelkkiä loistavia biisejä.
Moving Pictures (1981)
Eikä kolmea ilman neljättä. Tom Sawyer, Limelight ja YYZ iskivät saman tien, muiden biisien kanssa kesti yllättävänkin pitkään. Auettuaan nousi edeltäjiensä tasolle. Tällä hetkellä koviten iskee ehkä Red Barchetta ja The Camera Eye.
Signals (1982)
Loiva alamäki alkaa, mutta tämä ei häviä edeltäjilleen kuin puolisen tähteä. Subdivisions ja Losing It iskivät välittömästi ja ovat edelleen top 10 -kamaa, kun taas loppulevy on hiipinyt tajuntaan hitaasti mutta varmasti. Viime kuukausien kuunnelluin Rush-levy.
Grace Under Pressure (1984)
Ekat neljä biisiä ihan kuningaskamaa, toinen puolikas hieman heikompaa. Between the Wheels on viime aikoina alkanut nousta ensimmäisen puolikkaan tasolle, eikä Red Lenses enää ole välttämättä bändin paskin biisi.
Power Windows (1985)
Mystic Rhythms on päivästä riippuen joko Rushin paras biisi koskaan, tai sitten vaan varma top 10 -biisi, mutta muu levy ei yllä millään samalle tasolle. Hyviä biisejä kaikki tosin, mutta tuollaisen helmen seurassa eivät vaan pärjää.
Hold Your Fire (1987)
Noussut viime aikoina mitäänsanomattomasta nautinnolliseksi. Esim. Force Ten, Time Stand Still ja Lock and Key ovat tosi kovaa kamaa, ja niitäkin parempi on ehkä Rushin aliarvostetuin biisi Tai Shan. Muu levy on sitten valitettavasti kovin keskinkertaista Rushia. Oikeassa fiiliksessä toimii silti hienosti.
Presto (1989)
The Pass on loistava ja Available Light myös oikein komea, mutta muuten en vaan lämpene. Yhtenä päivänä pari kuukautta sitten luulin saavani jotain otetta, mutta sen jälkeen levy on taas palannut sitten listan pohjalle Caressin seuraan. Ehkä se vielä joskus.
Roll The Bones (1991)
Kolme ekaa biisiä ja Ghost of a Chance ovat loistokamaa, muutkin biisit mukava parannus Prestosta.
Counterparts (1993)
Nobody's Hero, Leave That Thing Alone ja Cold Fire iskevät täysillä, Animate on ajan kuluessa vähän menettänyt otettaan. Joinakin päivinä kokonaisuus toimii, mutta noin yleisesti ei ehkä ihan yllä Roll the Bonesin tasolle.
Test For Echo (1996)
Nimibiisi, Driven ja Resist ainoat todella mieleenjäävät biisit, muuten harmillisen keskinkertaista Rushia. Ei ole millään tavalla innostanut syventymään, pitäisi kuunnella enemmän.
Vapor Trails (2002)
Pari kolme biisiä pudottamalla ja remasteroimalla tästä saisi oikeastaan aika kovan lätyn. Pudotettavia biisejä vaan en ole päättänyt. Kohokohtia esim. Ghost Rider, Earthshine, Sweet Miracle ja Secret Touch.
Feedback (2004)
Jostain syystä jotkut eivät millään suvaitse sitä, jos bändi tekee coverlevyn, mutta minulle toimii. Heart Full of Soulin ottaisin keikkasettiin silmää räpäyttämättä, ja muutkin biisit toimivat. EP:n mitassa hieno julkaisu, pidempänä en tiedä.
Snakes & Arrows (2007)
Tylsää ja väsynyttä nuotiokitarointia. Se oli mielipiteeni vielä yli kymmenenkin kuuntelun jälkeen, mutta sitten yhtäkkiä aukesi. The Larger Bowlia lukuunottamatta ensimmäiset kahdeksan biisiä ovat tosi hyviä, mutta sen jälkeen taso vähän laskee. Kolmisen turhempaa biisiä pudottamalla olisi tosi kova kokonaisuus, mutta näinkin vähintään keskitason Rush-lätty. Eikä se ole ollenkaan huonosti.
"Harmaantuneissa munakarvoissa on tiettyä charmikasta arvokkuutta" -Flea/RHCP
^Toivotaan, toivotaan. Ekan keikan setti näyttää oikein hyvältä, mutta missä on The Pass? Lifesonin soolon todistaminen livenä tässä biisissä saisi varmasti yli satakiloisenkin jässikän herkistymään. Se vielä settiin, niin bueno.
Summertime Blues vaihdettu setistä Distant Early Warningiin !
Loistavaa!!
Ei paha muutos, kun cover vaihdettu yhteen bändin parhaista. Viime aikoina tuo Distant Early Warning ja koko muukin Grace Under Pressure -levy ovat olleet erittäin paljon kuuntelussa.
Kuulemma tuota seuraavalla keikalla soitettiin taas Summertime Blues. Ilmeisesti vuorottevat tuota DEW:n kanssa keikalta toiselle ? Mulle ainakin kelpaa kumpi tahansa (kun sitten aikanaan soittavat Hesassa) ...
Finnish Eddie wrote:Kuulemma tuota seuraavalla keikalla soitettiin taas Summertime Blues. Ilmeisesti vuorottevat tuota DEW:n kanssa keikalta toiselle ? Mulle ainakin kelpaa kumpi tahansa (kun sitten aikanaan soittavat Hesassa) ...
Näin tekivät. Helsingissä ei kuitenkaan kelpaa kuin Distant Early Warning, prkl.
Jaahas, jos nyt parin kuuntelukerran perusteella hieman tuota uutukaista ihmettelisi...
Jotenkin on hieman ontonmakuinen levytys, valonpilkahdukset ovat harvemmassa kuin Vapor Trailsilla, jolla melkeinpä joka biisissä oli jotain mielenkiintoista. Vapor Trailsilla oli myös monta hyvää kipaletta, pari joista en vielä ainakaan ole onnistunut sen kummempia fiilinkejä saamaan irti.
Uutukaisella nämä hienot hetket tuntuvat olevan valitettavasti vähissä, päällimmäisenä mielessä hyvinä biiseinä ovat instrumentaalit (jep, Hope kuulosti hienolta, ehkä johtuu omasta kitaranrämpyttelystä.), The Way the Wind Blows, Far Cry ja pienillä varauksilla Armor And Sword ja Bravest Face. Vaikuttaisi bändin haastattelujen perusteella, että nopeasti kyhätyissä biiseissä on enemmän potkua ja mielenkiintoa, joka on erittäin kummaksuttavaa. Ehkä yhtye saa inspiraation iskiessä sitten nopeasti hyvää aikaan.
Katsoos nyt miten tämä tästä, omana levyä en vielä omista, vaan on ollut lainassa, enkä kovin paljoa pyöritellyt ole. Ehkä viitisen kertaa läpi kuunneltu, joten osakkeet saattavat tästä vielä nousta. Kuitenkin ihmettelen suuresti, miten Rush, Vapor Trailsilläkin mielestäni hyvää jälkeä tehnyt bändi, teki näin mielenkiinnottoman levyn. Pienoinen pettymys ainakin näin aluksi, hyviä hetkiä löytyy, mutta aivan liian vähän.Toivotaan että olen tehnyt johtopäätökset liian hätäisesti ja levy vielä aukeaa uuteen loistoon, mutta kahtellaan sitä sitten myöhemmin.
Jos nyt vielä ihmettelisi sitä Counterpartsin suosiota tähän lopuksi, jos joku vaikka härnäytyisi siitä arvostelua/mielipidettä kehiin marssittamaan. Kipaleet, kuten Alien Shore, The Speed of Love ja Stick It Out eivät onnistu kauheasti vakuuttamaan, itse pidän Test For Echoa parempana. Ei Counterparts huono ole alkuunkaan, mutta suitsutusta ihmettelen...
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
^ Voit varautua siihen että vielä 10:nnen kuuntelun jälkeen ei kolahda. Jossain 20 paikkeilla kolahti itselleni . Kai parempi sekin kuin ei ollenkaan ...
Mobile Fidelity Sound Lab To Reissue RUSH's Permanent Waves
Mobile Fidelity Sound Lab is slated to release a 24 KT Gold Ultradisc II version of the 1980 RUSH classic Permanent Waves. The disc will be priced at $24.99 and is tentatively set to release this November. Details on the album are as follows:
"By 1980, Rush was experiencing the mid-point of what would be their golden period of recording (1976-1982). Released in January that year, Permanent Waves was a transitional exercise that moved them further from the 'prog-rock' lump-labeling and pointed the way for their next masterpiece the following year, Moving Pictures.
Peaking at Number 4 on the Billboard's Album chart, Permanent Waves spawned such perennial concert staples as 'Freewill' and 'Spirit Of Radio'. Well-beyond the power-trio of old, Geddy Lee, Alex Lifeson and Neil Peart each contributed equally, with multiple instrumentation and arranging approaches. With Terry Brown again producing, on board from their 1974 debut through 1982's Signals, each new album was a leap forward in mixing and production values, helping elevate the group to the upper echelons of rockdom. The combination of songwriting, arranging and production indeed renders it an undisputed rock classic."
The numbered limited edition Japanese mini sleeve gatefold packaging (24 Karat Gold - Ultradisc II) features the following tracks: 'The Spirit Of Radio', 'Freewill', 'Jacob's Ladder', 'Entre Nous', 'Different Strings', 'Natural Science'.
Mikä vittu on 24 KT Gold Ultradisc II? Jotain hifistelijöiden hommeleita?
^ Juu onkohan tuo "remasterin remasteri"-rahastussysteemi ala Genesis/Pink Floyd joilla on jotain SACD-julkaisuja tjsp. ... Tuleekohan tuohon ollenkaan bonuksia (esim. demoja levyn biiseistä)?
^^ Tuo on niitä TOSI hifistien juttuja. Itselläni on omasta mielestäni ihan hyvät laitteet, (CD+Vahvistin+skobet about 8,5 k€) mutta en ole kuullut/luullut mitään eroja noissa levyissä verrattuna tavallisiin. Olen kyllä kuullut/luullut? eroa sekä CD-soittimen että vahvistimen välillä, joten ei se voi olla pelkästään korvissa se vika. BTW Ostin tänään tuon S&A:n MVI-version, joka siis toimii vain DVD-soittimessa. Levyltä löytyy normaali stereo sekä 5.1 miksaus levystä sekä levyn teosta kertova dokkari ja jotakin tietokonesälää, joita en ole vielä ehtinyt tarkistella.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Keikka lähestyy, lipun keikalle voisi tässä joku päivä ruveta metsästämään, onhan bändi jo tarpeeksi kauan potkinut kiveksiin, ja lujaa.
Levyistä voisin sanoa lyhyesti sen verran - kerta viimeinkin olen saanut 14 levyllistä Rushia sisäistämispisteeseen - että parhaat hetket kokonaisuutena on ehdottomasti tämä pyhä viisikko, vai pitäisikö sanoa suoraan pyhät 14 levyä? Anyway, Moving Pictures, Permament Waves, Hemispheres, 2112 ja A Farewell to Kings -levyillä ne yksittäiset kappaleet ovat hioutuneet kokonaisuuteen kaikista tiiviimmin, parhaat kappaleet taasen ovat löytyneet 1989-1996 vuoden levyistä, erikoista? Levyt taasen kokonaisuutena eivät yllä 2112-levyltä alkavaan tapposuoraan, mutta ketä se kiinnostaa? Nimittäin lähiaikoina olen kuunnellut lähes pelkästään tältä kolmannelta ajanjaksolta olevia kappaleita, kertakaikkiaan mitä kappaleita Rush on saanut tehtyä:
The Pass
Dreamline
Bravado
Roll the Bones
The Big Wheel
Resist
..ja tämän hetken suurin suosikkini Animate. Todellakin niitä harvoja kappaleita miltään bändiltä, jota jaksaa kuunella päivittäin. Kertakaikkiaan maaginen kappale.
2000-luvulta omistan vain Snakes & Arrows -levyn, joka aluksi oli vaikeasti avautuvaa sorttia, mutta levyn kokonaan sisäistäessä on kokonaisarvosana levystä ollut siellä 4+/5 hujakoilla. Tiedä sitten yhtään minkä takia levy on saanut niin ristiriitaisen vastaanoton? Muutama ok-kappale mukana, loput ovatkin sitten ihan toiselta planeetalta.
Muut 2000-luvun kappaleet ovat tulleet tutuksia ainoastaan Rush in Rio dvd:ltä, lukuunottamatta Feedback-levyä.
Bändiltä siis löytyy todella monipuolista musiikillista antia, musiikin silti ollessa aina sopivan Rushimaista. Täytyypi tästä vielä illalla tsekkailla Rush in Rio -dvd, melkein voisin sanoa dvd:n olevan kaikkien aikojen kovin, ainakin jokaisella osa-alueella levy tykittää suoraa sydämeen.
Argh, antaudutaan nyt sitten TAAS hehkuttamaan Rushia, olkoonkin sitten miten turhaa tahansa.
Tässä pitkästä aikaa (albumin omistamattomuuden syytä varmastikkin) kuuntelen Counterpartsia. Edelleen löytyy ne parit keskinkertaisemmat rallit, jotka eivät niin jaksa innostaa, mutta herranjumankekkulis kun levylle on karannut mahtavia tunnelmia omaavia kipaleita. Juuri soimassa Everyday Glory, piruvie kun toimii, kylmät väreet pitkästä aikaa tästäkin.
Kuitenkin se seikka mistä nyt teki niin peijakkaasti mieli lörpöttää, on professori. Herra Peart pistelee tällä ja Test For Echolla niin rullaavaa, tanakkaa, tarkkaa, groovaavaa ja sielukasta kannuttelua, että ei voi muuta kuin ihailla. Vaikka en loppujen lopuksi rumpuja yhtään osaa soittaa, niin voisin väittää jotain ymmärtäväni niiden kilkuttelusta teoriassa. Ainakin sen verran, että tänne ängen mielipiteitäni.
Animatessa on ehkä mieleenpainuvin komppi koskaan Test For Echon kanssa, miten se riden keskustan ja ulomman osan vuorottelu luokaan lisää dynamiikkaa paukutteluun. Muutenkin levyllä Neil vetää ehkä hieman pelkistetysti verrattuna joihinkin kiemurallisiin takomisiin, mutta jumankekka kun hyppii komppi sulavasti. Miehen rumpusaundi on jotain maagista, jaksaisi kuunnella melkeinpä herraa yksin soittaessa peruskomppia pienillä mausteilla. Eiköhän tässä vaiheessa ole jo selvää, että herrassa on jotain maagista, joka meikäläiseen vaikuttaa positiivisessa mielessä. Harva ns. tekninen soittaja on meikäläistä näin liikauttanut, olkoon miten nopeat blastit kyseessä tahansa. Se on se tunne jotain, mitä ei kovin helpolla kuitenkaan loppujen lopuksi soittoon saa. Palaset loksahtavat paikalleen, ottakaa oppia, jos vain pystytte.
Pitänee tässä joku päivä yrittää jostain metsästää Counterparts omiin hoteisiin, jahka ne ei-niin-vakuuttavat tsibaleet aukenisivat.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Rush In Rio dvd:n ja muutaman Danten soittaman kappaleen + tietty youtuben tarjonnan perusteella olen päättänyt ostaa bändiltä jotakin.
Suunnittelin vähän näistä aloittamista:
? Mulle ainakin kelpaa kumpi tahansa (kun sitten aikanaan soittavat Hesassa) 
. Kai parempi sekin kuin ei ollenkaan