Samhain wrote:Tuli myös juteltua Sonata Arctican aikana parin Rautaneitolaisen kanssa, hitto kun en kuullut nimeä kunnolla? Ähtäristä olivat kotoisin. Oliskohan ollut Haba? ja joku?
Se olin minä, enkä suinkaan ole Ähtäristä. Turusta ylpeänä ponnistelen.
Tuli tosiaan muutamaan rautaneitolaiseen törmättyä, Asamaeliin, The_Air_Raid_Sireniin, Stratocasteriin ja muutamaan muuhun. Ystävällisen oloisia kavereita, Asamaelin kanssa tuli rupateltua enemmänkin. Mutta erityisesti pitää kiittää seurasta Habaa. Todella mukava kaveri, jonka kanssa tuli vietettyä oikeastaan koko lauantai. Tulin paikalle aivan yksin, joten oli hienoa, että laadukasta juttuseuraa löytyi paikan päältä. Kiitos!
Itse olin paikalla siis vain lauantaina, kun en kesätöiltä muille päiville joutanut. Lauantain avaaja
Leverage oli pirun kova. Varsinkin laulaja Pekka Heino teki suuren vaikutuksen kunnon heavy-äänellään. Pitää ehdottomasti noudattaa Haban ohjeistuksia ja tutustua tähän jossain vaiheessa tarkemminkin. Tiukkaa soittoa ja mallikasta heavy rockia. Mitä mainioin avaaja päivälle.
Leveragen jälkeen vuorossa oli
Ari Koivunen, jota seurasimme muutaman biisin lavan oikealta sivustalta, kunnes kyllästyimme ja päätimme pistäytyä oluelle. Anniskelualue oli ihan kakkoslavan takana, joten Arin setin kuuli sieltäkin hyvin. Se onkin sitten toinen asia, olisimmeko halunneet kuulla. Koivunen lauloi alussa yllättävän hyvin, mutta jo muutaman biisin jälkeen ääni alkoi olla kadoksissa. Lopun keikkaa vedettiin matalemmalta, kuulosti sekin aika hirveältä. Kaiken lisäksi "Hevi-Arilta" puuttuu täysin karisma. Herätti pientä myötähäpeää, kun biisien välissä oli joku 30 sekunnin tauko, niin Koivunen seisoo paikoillaan sanomatta sanaakaan. Pöh, puhuisit edes jotain. Nyt tulee, jes: "Ja seuraavan biisin nimi on..." Blaah!
Seuraava akti eli
Sonata Arctica kiinnosti siinä mielessä, että kitaristina hääri Elias Viljanen. Pari biisiä siinä katseltiin, kunnes mentiin taas kaljalle. Tosin itse pysyin tässä vaiheessa pelkällä vesilinjalla. Sonata Arctica ei muutenkaan ole mikään suosikki, vaikka uusin levy onkin yllättävän kova (kaveri on sitä mulle luukuttanut). Sonatan setin lopussa kuultu Vodka-huudatus alkaa kyllä jo vähitellen olla hieman kulunut, kun ainakin 2005 Saunassa se myös kuultiin.
Swallow the Sun meni aika ohi, tuli seurattua sitä jostain sadan metrin päästä, kunnes ei enää jaksanut. Tuollainen synkistely saattaisi toimiakin, muttei kuitenkaan keskellä kirkasta päivää auringon paahtaessa. Seuraavana vuorossa ollut
Dark Tranquillity meni Swallow the Sunin kanssa samaan sarjaan. Ei siis musiikillisesti. Ihan kivoja kitarajuttuja kuultiin, mutta kokonaisuus oli jokseenkin puuduttava.
Mutta, helvetti
Sabaton! Bändi tuli aivan puun takaa, vain muutaman biisin olin ennestään kuullut. Primo Victoria kuulluista se kovin. Tuntui bändin jäsenillä olevan todella hauskaa soittaessaan ja se myös kuului. Mieletön energia ja draivi. Sabaton sai yleisön todella hyvin menoon mukaan, vaikka monelle bändi olikin täysin tuntematon. Laulaja oli niin puheiltaan kuin vaatetukseltaankin sopivan härski. Tähänkin bändiin pitää joskus tutustua tarkemmin, ruotsalaista saksaheviä, mikäs sen parempaa! Perkele, mikä yllätys.
Mieluusti olisin katsellut Sabatonin setin loppuun, mutta oli pakko mennä varaamaan edes jonkinlaisia paikkoja
Heaven and Helliin. Vaikka Sabaton kova olikin, niin Heaven and Hell oli kyllä ehdottomasti lauantain kovin akti. Itselleni oli valitettavasti siitä helvetinmoisesta auringonpaahteesta tullut harmittava päänsärky, joten suuremmin ei voinut riehua. Piti vain "tyytyä" katselemaan ja kuuntelemaan. Bändi oli liekeissä, se on sanomattakin selvää, mutta erityisesti tuli ihmeteltyä Geezer Butlerin USKOMATONTA bassonsoittoa. Ehkäpä se paras basisti koskaan, ainakin raskaamman musan piirissä. Dio oli Dio, jaksaa aina ihmetyttää, miten se mies tuohon pystyy. Nyt on myös Tony Iommi nähty livenä. Jes!
Siinäpä se, hieno reissu oli. Eipä siihen enää mitään lisättävää.
Siitä heti perään We Hate Everyone ja oli aivan selvää, että kova keikka on tulossa. Kyllähän sieltä lopussa tuli sit Love You To Death, Christian Woman ja Black No. 1. Eli tuli tyydytystä varmaan vähän kaikille, jotka bändiä oli kattomassa. Jos biisilistaa muistelee niin olisko jotain tällaista:
Taisipa pari muutakin järkkäriä pistää plekun taskuunsa.
) ja Megadethin paita.
. Kyllä minä teitä vielä joskus hihasta nykäisen.
Tais olla mun kovin keikka tähän asti, tosin ehkä samaa tasoa Maidenin vetojen kanssa. Kaveri sanoi ettei pahemmin säväyttänyt, mutta äijä onkin about 100-prosenttisesti "kikkelilinjalla" ja kuuntelee kaikkea mahdollista poweria + In Flamesia 
