PELLAVA-ROCK

[Icarus666]

Koska muille festareille on omia topicseja niin pistetään pystyyn tällainen..
Pellava-rock on pieni metallifestivaali joka järjestetään Lahden ja Hämeenlinna välimaastossa sijaitsevassa Lammin kunnassa, untula-rannan luonnon kauniilla alueella..Tänä vuonna erittäin kovat esiintyjät mm. Tarot, Amorphis etc...

Festivaalin kotisivut--> http://www.pellavarock.fi/

Onko tuttu vai tuntematon? Oletko ollut kyseisessä tapahtumassa?
Muisteloita ja ennakko-odotuksia tänne vaan..

[asa]

Kertaakaan en ole käynyt koska siellä ei ole ollut yhtäkään kiinnostavaa bändiä. Eli ei kiinnosta.

[Icarus666]

Onhan se vähän niinkin ettei tollaiseen talkoovoima festarille ihan älyttömiä mega-bändejä saada. Entombed.kin taisi olla ensimmäinen ja viimeinen ulkomaalainen bändi jokunen vuosi sitten. Fiilishän siellä on ihan mahtava koska alueelle saa viedä myös 1,5l omia juomia..

[asa]

No ei saada ei, mutta ne suomalaisetkin bändit tuppaavat olemaan sitä Kotiteollisuus, Swallow the sun, Moonsorrow sun muuta kurasontaosastoa.

[JKL]

Tarot ja Amorphis olisivat sinänsä ihan mielenkiintoisia bändejä tsekattavaksi, eikä tuo Lammi hirveän kaukana kotipaikkakunnasta sijaitse. Mutta kun muut kiinnitykset kiinnostavat kuin kilo sanonko mitä, niin ei jaksa innostaa. Viime vuonna taisi olla kuitenkin peräti The Haunted ja Zero Nine, ellen aivan väärin muista. Olin jo viittä vaille valmis menemään, mutta kai se omaan laiskuuteen kariutui silloinkin.

[Trooper_87]

Entombed.kin taisi olla ensimmäinen ja viimeinen ulkomaalainen bändi jokunen vuosi sitten.

Olihan siellä viime vuonna The Haunted, tätä ennen on myös muita ruotsalaisia kiinnityksiä Untulanrannassa nähty. Mutta Entombed taisi olla se ensimmäinen.

Itse festarista sen verran, että kannattaa lähiseudun metallistien vaivautua paikanpäälle, ja ohan tuonne ainakin Helsingistä bussikuljetuksia järjestelty. Olin paikan päällä vuosina 2004 ja 2005, mutta viime kerta jäi erinäisistä syistä väliin. Tarot, Amorphis, Moonsorrow ja Stam1na naapurikunnassa helvetin hyvään hinta/laatu-suhteeseen on (ainakin mulle) hiton harvinaista herkkua.

[Taival]

Taitaa tulla ens kesänä kuudes tai seitsemäs kerta kun Lammin amisviiksi- ja sahtipitäjään tulee lähdettyä. On jo muodostunut vähän niinkuin tavaksi, että sinne mennään, oli bändit mitkä hyvänsä. Kaikinpuolin toimiva pikkufestari jota tuen jo periaatteesta ja luonnollisesti senkin takia, että homma toimii.

Nykyinen kahden lavan järjestely on hyvä ja näppärä mutta kyllä siinä nykyään käyttökiellossa olevassa tanssilavassa oli oma upea tunnelmansa myös. Muistan ainakin Finntrollin, Diablon ja Viikatteen heittäneen ko. ladossa hyvät ja lämpöiset keikat.

Support!

[Icarus666]

Haunted pääsi kyllä unohtumaan kun viime vuoden henk.koht. odotetuin oli Diablo.. Repesi kyllä totaalisesti kun joku heitti lavalle kalsarit ja vessapaperia.. "kiitti nyt näistäkin.."

[Icarus666]

Ja kyseiseen tapahtumaan liput myynnissä hintaan 22€..

[KuoliO]

Vastasin, paikan päällä mutta en muista mitään. Valitettava tosiasia. 3 kertaa olen nyt tainnut käydä siellä. Ekasta kerrasta ei hirveemmin muistikuvia muuta kuin että Rotten Soundilla ja Peer Guntilla suht tiukat setit.
2005 vuoden Pellavasta sitäkin vähemmän muistikuvia joten ei myöskään kommenttia.
Viime vuodesta jäänyt mieleen The Macheten Nasum coveri ja Hauntedin helkkarin kova keikka nousuhumalassa.
Eli aika känniääliö tasolla menty tähän asti.

Tänä vuonna voi olla että jää väliin, koska bändit kiinnostavat melkein kuin kilo paskaa. Saa nyt nähä.

[S.R.]

Eipä ihmeemmin kiinnosta.
Sillä nuo pari hyvää bändiä kuten Tarot ja Amorphis tulee nähtyä muilla festareilla kesällä.
Erityisesti Amorphis on ollut viime levyn myötä jälleen nosteessa, Tomi Joutsen oli oiva valinta Koskisen tilalle.

[overkill]

Paikalla ollaan!
Lippukin löytyy jo. Tarot, Stam1na ja Moonsorrow on ainakin ehdottomasti nähtävä. Muutenkin vaan hyvää kuullut tästä tapahtumasta, joten sinne siis tänä vuonna ekaa kertaa.

[Eddie^]

Joo kyllä tänä vuonna tuonne täytyy lähteä. Pelkästään Stam1na näinkin lähellä keikalla niin pitäähän se käydä kattomassa. Ja myös Amorphis, Pain Confessor, Tarot ja Profane Omen kiinnostaa.

[Lord_Hypnos]

Aiemmin ei ole Pellavarockissa tullut oltua, mutta nyt tulee ilmeisesti lähdettyä, jotta Tarotin näkisi tänäkin kesänä. Loistobändi, eikä hintakaan nyt paljoa lompakon sisältöä karsi. Muut bändit ovat vain bonusta. Eiköhän tuosta ihan mukava pikkureissu tule.

[Trooper_87]

Ei hamppua vaan Pellavaa!!

Pellavarock tarjosi kieltämättä hienon lopetuksen vuoden 2007 festarikesälle. Vaikka viime vuoteen verrattuna taustajoukoissa on tapahtunut radikaaleja kokoonpanomuutoksia, ei se tapahtuman laatuun päässyt juuri vaikuttamaan. Mitä nyt juontajana heilui ensimmäistä kertaa Teemu Suominen, eli Pirkka-niksejä ei nähty, mutta omalaista karismaa juontohommissa riitti silti.

Untulanharjun tienoille tämä Blind Guardian -paitainen hörhö saapui kahden kaverin (joista toinen tällekin foorumille tunkeutunut Abanazar McBurger kaikkine sivupersoonineen) kanssa hieman ennen kahtatoista, ja sisään päästin yllättävän sujuvasti turvatarkastusten ollen lähinnä pintapuolisia. Ehkä festarien suurin miinus selvisi heti urheilukentän laidalla - ei levykojua!! Paidat ja muu krääsä ei niin hirveesti kiinnostanut, joten sitä siirryttiin suoraa rinteeseen päivän ensimmäistä aktia odottamaan. MyFate ei asettanut minkään sortin ennako-odotuksia, mutta varmaa oli se, että kakkoslavan korkkaavalla päivän ensimmäisellä bändillä on aina hankalaa, varsinkin kun kyse on suht tuntemattomasta kokoonpanosta. Kaksi vuotta sitten päivän aloittanut Entwine keräsi ihan mukavasti sakkia lavan eteen, kolme vuotta sitten samaan kastiin asetetun Dyecrestin aikana muutama nyrkki oli kuitenkin ilmassa porukan seistessä pitkin rinnettä. MyFaten osa oli vielä vaikeampi, sillä keikan alussa yksikään yleisöstä ei vaivautunut edes seisomaan. Kun kitaristi kärsi vielä teknisistä vaikeuksista toisen kappaleen aikana, ei hirveesti tarvinnut ihmetellä miksi vokalisti vaikutti niin vaivautuneelta.

Keikan positiivinen yllätys koettiin kuitenkin hieman ennen keikan keskivaiheita, kun Sepulturan Refuse/Resist kajahti ilmoille. Hyvää yleisön kosiskelua, ja toimi ainakin siltä osin keräten muutaman naaman pikaisesti lavan eteen. Kaverin kanssa suorastaan rynnättiin turva-aitaan kiinni niskalihaksia lämmittämään ja ilmakitaroita virittämään. Coverin jälkeen tietysti poistuimme tyylikkäästi takaisin istuma-paikoillemme. Tuon lisäksi bändin setistä erottui yksi hyvä oma biisikin, mutta muuten MyFaten perusrässiasennehevi-musisointi ei hirveesti vaikuttanut.

Päälavan ensimmäisenä aktina nähtiin hämeenlinnalainen Pain Confessor, ja tässä vaiheessa siirryin eturiviin lähinnä varmistaakseni parhaat mahdolliset asemat myöhemmin esiintyvää Tarotia varten. PC:ltä olen parempiakin keikkoja nähnyt, joten kokonaisuuteen jäi aika neutraalit fiilikset. Ei valitettavaa, mutta ei hirveästi hehkutettavaakaan. Kitaristi Säkkinen ja vokalisti Kivistö jaksoivat liikkua ja ottaa kontaktia yleisöön, siinä missä muut jäsenet tuntuivat hieman vaisumman oloisilta. Setin kohokohtana kirkkaasti debyytiltä louhittu Fiery Thorns/Lake Of Regret -kaksikko. Tämä tuli ja meni, huomattavasti parempaa oli vielä luvassa.

Lava-alueen suunnittelu on todellakin harvinaisen nerokas. Kun molemmat lavat ovat vierekkäin harjunrinteen alaosassa, paikasta muodostuu eräänlainen luonnonmukainen amfiteatteri, jolloin molemmat lavat hallitsi loistavasti rinteestä vaikka samalta istumalta. Kun toisella lavalla roudattiin , toisella lavalla pauhasi musiikki. Täten allekirjoittaneen oli helppo ainakin kuunnella päälavan edustalta viereisellä lavalla meuhannut Moonsorrow, ja onneksi sitä näkikin jotain. Oma tanssijalka rupesi vipattamaan, kun introna soitetun Tuulen Koti, Aaltojen Koti -kappaleen jälkeen ilmoille kajahti Kylän Päässä. Ja mikäs sitä muutakin materiaalia kuunnellessa, vaikka Moonsorrow ei toimikaan livenä aivan yhtä hyvin kuin levyllä. Nautintoa lisäsi tietysti se, että settiin oli tullut mukavasti muutoksia taannoisen Tuskan keikan jälkeen. Raunioilla oli tämänkertainen suurin yllätys, mutta kyllä noita kahden ensimmäisen levyn kappaleita kelpaa aina kuunnella, sieltä kun se mieluisin materiaalikin löytyy. Vaikkei Moonsorrow ole livenä yhtä hyvä kuin levyltä kuunneltuna, kyllä kelpasi kaikesta huolimatta. Jostain jäi mieleen myös johonkin kohtaan sijoitettu Slayerin Angel of Deathin soolojen jälkeinen rumpufilli. Kuvittelenko vai...

Moonsorrow'n setti:
Tuulen Koti, Aaltojen Koti
Kylän Päässä
Pimeä
Ukkosenjumalan Poika
Raunioilla
Sankaritarina
Pakanajuhla

Seuraavaksi päälavalle nouseva Tarot oli viimeistelemässä soundcheckia Moonsorrow'n lopetellessa. Turha mainostaa saati puhua tämän yhtyeen livekunnosta enää kenellekään, ainakin bändin edes kerran viimeisten vuosien aikana todistaneiden luulisi tietävän kuinka kovasta aktista on kyse. Fanipjalle Tarot odotetusti tarjosi päivän kovimman keikan. Sikäli pieni pettymys, kun biisejä kuultiin ainoastaan kahdelta viimeiseltä albumilta. Mutta nostalgiatripit tehtiin vuosi sitten, ja nyt on ollut ymmärrettävästikin uuden materiaalin aika. Parhautta yhtäkaikki. Tarot-miehistön esitys oli melkeinpä totutun rautaisa huumoripläjäyksillä höystettynä. Omalta osalta meno oli aktiivista, fanaattista ja äänekästä as usually. Ääni jäi Untulaan, sekä lihakset kipeänä niskasta alaselkään. Mutta tätä sieltä lähdettiinkin hakemaan, totaalista adrenaliinipurkausta laatumusan tahdissa. Roudaustiimissä ollut kaveri seurasi keikkaa lavan sivusta, ja mainitsi keikan jälkeen ”ettei Tarotin aikana muuta kuulunutkaan kuin sun äänesi". Terveisiä vaan flying Icarukselle, ja anteeksipyyntöni kaikille niille, joita meikäläisen riehuminen mahdollisesti häiritsi. Bändi oli ainakin huomattavasti tyytyväisempi runsaslukuisempaan yleisöön, kuin kaksi vuotta sitten samalla paikalla. Kertoo kaiketi jotain siitä, että yhtyeen suosio on kasvanut viime aikoina.

Tarotin setti:
Crows Fly Black
Traitor
Pyre Of Gods
Veteran Of The Psychic Wars
Before The Skies Come Down
Tides
Bleeding Dust
Rider Of The Last Day
Ashes To The Stars
I Rule

Pöperöä naamaan, nestettä suoneen ja palautumaan. Casket, tuo Lammin oma death metal -pumppu tsekattiin rinteessä istuskellen. Aikaisemmin kuullut yksittäiset biisit eivät hirveästi vakuuttaneet, mutta nyt keikka nosti kiinnostuksen aivan uudelle tasolle. Lähinnä keskitempoista mutta mukavia lisävivahteita omaavaa kuolonmetallia esittävä orkesteri vakuutti ammattimaisesta otteesta, myös siinä mielessä että bändi koostuu alle parikymppisistä sälleistä. Ja nyt ollaan ihan eri sarjassa kuin joku hemmetin Sturm Und Drang. Yksittäisenä elementtinä mieleen jäi vokalisti Rutasen monipuoliset korinat, lähti niin Tom Araya -tyyliset kiljunnat ja matalammatkin murinat melkeinpä kiitettävästi. Selkeästi parempi keikka kuin Pain Confessorilla ja MyFatella, vaikka henkilökohtainen olemus ei kaikkea innostusta jaksanut osoittaakaan.

Palautumisen jälkeen päälavalla jatkoi Stam1na. Oli siinä heti hymyssä pitelemistä, kun intronauhan soidessa jätkät kapuavat samassa rivissä lavalle korkkaamaan kaljat. Varsinainen keikka alkoi taustanauhalta soitetun Merestä Maalle -kappaleen "lapsikuorolla" (eli kappaleen kuoro parin lapsen laulamana), jonka jälkeen itse kappale lähti käyntiin. Vastaava ilmiö koettiin myös Likaisen Parketin yhteydessä. Merestä Maalle oli hieman vaisu avauskappaleeksi, mutta kyllä meno lämpeni siitä keikan edetessä. Livebändinä tämäkin kokoonpano on vertaansa vailla - jätkät eivät tyydy tavalliseen tukan pyöritykseen, vaan heiluvat soittamisen yhteydessä pitkin lavaa pyörittäen ankarasti tukkiaan. Ja silti soitto kulkee ilman pahempia kommelluksia. Paha selittää, tämä on nähtävä itse. Täytyy vain ihmetellä, miksei kukaan kielisoittajista ole telonnut itseään sen pahemmin esiintyessään. Rumpalilta hajosi tänä kesänä sormi, mutta se nyt on eri juttu. Oma olotila kärsi koko loppupäivän Tarotin keikan jälkitraumoista, sillä pään heiluttamisesta ei tullut juuri mitään, piti tyytyä vain nyrkin puimiseen ja jonkin sortin kähinään. Anyway, jälleen loistokeikka Stam1nalta.

Stam1nan setti:
Merestä Maalle
Paha Arkkitehti
Vapaa Maa
Sananen Lihasta
Sokea Hullu (uusi biisi)
Viisi Laukausta Päähän
Likainen Parketti
Kaksi Reittiä, Yksi Suunta
Ristiriita
----
Kadonneet Kolme Sanaa

Profane Omen meni lähes kokonaan ohi, sillä välillä piti pistäytyä lava-alueen ulkopuolella palautumasta sekä riehumisesta että infernaalisesta auringonpaisteesta. Aurinko porotti täydeltä taivaalta koko päivän ("FUCK THE SUN!!!"), mikä varmasti vei mehuja myös muulta festarikansalta. Pari viimeistä biisiä katseltiin kuitenkin jälleen rinteestä, eipä tuo menetys haitannut ainakaan ennakkoon kuultujen biisinäytteiden perusteella. Tosin tulihan se Wild Child hieman odotetusti setin päätteeksi.

Pellavarockin 15. juhlavuoden päätti Amorphis. Tomi Joutsenen myötä Amorphis on selkeästi petrannut livebändinä, eikä hirveästi valittamista löytynyt tästäkään vedosta. Setti oli täyttä timanttia perusvetoineen parin yllätyksen kera, yleisö kiiitettävästi mukana ja itsekin viihtyi kun keikkaa seurasi loistavilta paikoilta mukana eläen Amorphiksen antaessa parastaan. Tosiaan, ainoa kritiikinpoikanen mitä ite tästä pystyn sanomaan on Tomi Joutsenen ”rauhallisempi” olemus. Jotenkin spiikit eivät luonnistuneet tällä kertaa, ellei syytä oikeasti löydy siitä että mies ihmetteli jatkuvasti väsymystään ja yleisön loistavaa jaksamista. Rauhallisempaankin tulkintaan mieheen toivoisi enemmän iloa, mutta kun aggressiivisempaa materiaalia puhalletaan ilmoille, Joutsen on liekeissä. Loistava vokalistina muutenkin. Kerrassaan erinomainen päätös koko festarille muutenkin, paras keikka mitä olen tältä bändiltä nähnyt. Kerrottavaa ei sikäli hirveästi jäänyt, joten antaa settilistan puhua puolestaan.

Leaves Scar
Against Widows
Magic And Mayhem
Alone
Sign From The North Side
Under A Soil And Black Stone
The Castaway
The Smoke
My Kantele
House Of Sleep
----
Black Winter Day

Amorphiksen jälkeen juontaja Suominen saapui vielä kerran lavalle, mukavassa humalassa ja festarin virallisen maskotin, bulldog-rotuisen koiran kanssa. Harvoin näkee vastaavia yhtäläisyyksiä koiran ja omistajan välillä... Jäätin sitten pienellä porukalla vielä urheilukentän penkeille istumaan ja älämölöä pitämään. Alkoholia tosin ei ollut tippaakaan veressä, vaikka juttujen tasosta niin saattoi satunnainen ohikulkija päätelläkin. Tuli sieltä pariin kertaan kaikenlaista kuittiakin, hohoo. Kun roudauspuolella työskennellyt kaveri vapautui hommistaan, suunnistettiin kaverin kämpille palautumaan, saunomaan ja korkkaamaan pari pulloa Lammin Sahtia päivän päätteeksi.

Mitäpä tästä enää muuta sanomaan, takki aika tyhjänä kirjoittamisestakin (aikamoista tajunnanvirtaa taasen). Festarilla on itsessään loistavat puitteet, mutta muutamilla korjauksilla perusjuttuja saataisiin vieläkin parempaan kuntoon. Toivottavasti. Hyvällä pohjalla kuitenkin ollaan oltu ja pitkään, joten toivottavasti bändikattaus olisi tarpeeksi laadukas visiittiin ensi vuonnakin. Pari Rautaneidon paitaakin näkyi, tunnustaako kukaan?

[Abanazar McBurger]

Tuli sieltä pariin kertaan kaikenlaista kuittiakin, hohoo.

"Siinä on hevimies. Mörr."

Trooperi kuvaili nämä kekkerit sen verran perusteellisesti että päädyn vain kommentoimaan ja lisäilemään juttuja.

MyFaten osa oli vielä vaikeampi, sillä keikan alussa yksikään yleisöstä ei vaivautunut edes seisomaan. Laughing Kun kitaristi kärsi vielä teknisistä vaikeuksista toisen kappaleen aikana, ei hirveesti tarvinnut ihmetellä miksi vokalisti vaikutti niin vaivautuneelta.

Yleisön ylenpalttisen aktiivisuuden kruunasi se tyyppi joka murjotti aitaan nojaillen eväänsä lotkauttamatta vaikka bändi meuhkaa taustalla. Propsit orkesterille yrittämisestä ja vokalistin spiikeistä. "Seuraavaksi tulee meidän videobiisi... no eipäs tule".

PC:ltä olen parempiakin keikkoja nähnyt, joten kokonaisuuteen jäi aika neutraalit fiilikset.

Samaa mieltä, tämä ei vetänyt vertoja taannoiselle Verkatehtaan vedolle joka oli kaikin puolin vakuuttava veto. Ei tässäkään setissä mitään varsinaista valittamista ole, kunhan tämä(kin) bändi toimii klubikeikalla paremmin.

Moonsorrowista ei sen enempää sanottavaa, mutta (tietenkin) Tarot murhasi. Vaikka itse odotin hittikimaraa, ei tämäkään keikka jättänyt kylmäksi. Uusi levy vedettiin miltei kokonaan läpi, vain kolme biisiä jäi vetämättä. Ironisesti loput kolme biisiä olivat edelliseltä levyltä. Veteraanien keikka oli kyseessä ja sen huomasi esim. siitä että pisimmät tauot biisien välillä johtuivat vitsailusta tai siitä että Sakun piti ottaa uusi nortti huuleen. Ammattimiehiä.

Casket oli ihan kiva, mutta ei mitenkään maailmoja mullistava. Kun mitään ei odottanut ei ollut varaa pettyäkään, vain yllättyä positiivisesti. Smetana taasen oli vaikuttava. Kuten toveri tuossa ylempänä selittää, niin menkää ja todetkaa itse bändin livekunto. Profane Omen jäi Tuskassa väliin ja niin jäi kyllä tälläkin kertaa, Wild Child ei tosin ollut se odotetuin cover mitä tältä orkesterilta olisin täyspitkän kuulemisen jälkeen odottanut.

Amorphiksesta en löydä mitään negatiivista sanottavaa, bändin musiikki sopi kauniiseen kesäiltaan yhtä hyvin kuin nyrkki Trooper_87:n silmään. Biisejä tuli tasaisesti koko pitkältä uralta, settilista kertokoon mitä ja miltä levyltä. Vertailukohtana meikäläisellä oli viime vuoden Ankkarockin keikka mikä kalpeni tälle, mitä nyt jättivät tällä kertaa Into Hidingin soittamatta.

Amorphiksen jälkeen juontaja Suominen saapui vielä kerran lavalle, mukavassa humalassa ja festarin virallisen maskotin, bulldog-rotuisen koiran kanssa. Harvoin näkee vastaavia yhtäläisyyksiä koiran ja omistajan välillä...

Oli sillä koiralla nimikin: Molla.

Trooperin viikonlopusta poiketen itse raahauduin vielä jatkoklubille Lammin Hoviin missä Moottörin Jyrinän oli määrä esiintyä. Ja tämä bändi sitten oli kova ja tämä ei ole humaltuneen hehkuttamista kun olin (melkein) selvä. Bändi selvästi nautti lavalla olemisesta ja yleisöllä oli hauskaa. Jo pelkkä biisien tunnistaminen oli mainiota viihdettä, laulajan maneerien seuraamisesta puhumattakaan, lavalla kun nähtiin vuoroin dinosauruksen häntä, lätkämaila ja moppi ja yleisön joukossa hiippaili Eddien kaltainen maskottikin. Maiden-covereiden, joiden nimiä en tässä paljasta, laulaja kiljui brucedickinsonmaisesti "SCREAM FOR ME LAMMI!". Suosittelen katsastamaan tämän bändin livenä, lavalla tämän ei pitäisi jättää ketään kylmäksi.

[Icarus666]

Ja Lammilla jytisee taas tänäkin vuonna.. Kiinnitykset tähän asti ovat: Sotajumala, Kiuas, myGRAIN, Hateform..

[Sir]

Monesti on pitänyt Lammille lähteä, vaan aina on jäänyt väliin. Esiintyjänäkään ei ole paikalle päätynyt, eikä taida pelkoa olla moisesta.

[Trooper_87]

^Vois ihan piruuttaan promota Pirren Tissejä Pellavaan. Tai edes pre-Pellavaan. Jos jaksais. Valitettavasti on oleellisempaakin tekemistä.

Ei mutta, IMO aivan sekundakattaus viime vuotiseen verrattuna, ainakin tähän mennessä. Kiuas on kieltämättä kova, mutta sitä näkee tulevana kesänä muuallakin. Eikä varsinaisesti paskoja bändejä nuo muutkaan ole, ei vaan henkilökohtaisesti nappaa. Voisi tietysti tässä yhteydessä mainita senkin, että Lammilta tulee HELLLVETIN HYVÄÄ SAHTIA!

[Sir]

^Vois ihan piruuttaan promota Pirren Tissejä Pellavaan. Tai edes pre-Pellavaan. Jos jaksais. Valitettavasti on oleellisempaakin tekemistä.

Sama täällä. On oleellisempaakin tekemistä. Mutta sinnehän sitä orkesterin tie yleensä vie, minne kutsutaan...

[Prowl3r]

Sinne kyllä menossa, lähinnä vain kaveria tapaamaan ja ehkä sotajumalaa kurkkimaan.

[Vekkuli]

Perkele kun ei töiltä ja häämenoilta kerkeä mitenkään.

Onneksi kuitenkin olen nähnyt kaikki Bloodbathin Suomen keikat ja kaikki paitsi yhden ulkomaankeikoista.

[Vekkuli]

Vapaita ei herunut sitten millään!

Tosin, Bloodbathin 19.10 aloitus ja 90min settilista merkitsevät sitä, että paikalle. Talla pohjassa helvettiin viimeisten symbaaliniskujen vielä kaikuessa. Soittoaikojen siis syytä pitää, saatana!

Dokata ei toki voi, mutta kaikkee ei voi saada. Toisaalta Pellava on kokolailla Suomen paras pikkufestari, joten meneehän tuo ihan fiilistellessäkin.

Nukun haudassa/työajalla. Molempi parempi.

[Vekkuli]

Ketään ilmeisesti tämä topikki kiinnosta, mutta mainittakkoon kuitenkin että Bloodbath tuli, näki ja omisti. Aivan vitun kova.

Sääli, ettei yleisöä ollut pahemmin, pelkäsivätköhän sadetta kurjat. Toivottavasti ei kuitenkaan tullut järjestäjille pahemmin takkiin. Pääesiintyjäkiinnitys kun oli yksi kesän festareiden kovimpia, samalla viivalla Morbid Angeleiden ja kumppaneiden kanssa. Tommotteelle pikkufestarille aivan älytön veto siis, vituttaa ihmisten toiminta.

[Akiman]

Raporttia Pellavarock 2oo8:sta Korroosiossa

Kuvia Pellavarockin tunnelmista ja (melkein) kaikista keikoista.