Rush
Moderator: The Killer Krew
-
- Bändäri
- Posts: 216
- Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Kokoelmia on kyllä, mutta niiltä tietysti puuttuu noilta "progekauden" levyiltä ne pitkät biisit tai sitten on otettu vain osia, esimerkiksi 2112 kaksi ekaa osaa. Mutta eipä tuo bändi ole oikein huonoa levyä tehnyt (on Vapor Trailsissakin pari hyvää biisiä).Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?
Onko kivenkovaa kokoelmaa olemassa vai onko ne liian hittihakuisia kuten usein on?
Itse olen kuitenkin proge-hevin ystävä ja suurimmat Idolit on 70-luvun Rainbowssa ja Led Zeppelinissa sekä 80-luvyn heavy-musassa (eli se tärkein fanitusalue mulla).
Tämä Rush on jäänyt Metallitehtaassa pimentoon, mutta laulaja kuulostaa munakkaalta kaverilta, suorastaan virtuoosilta, esikuvalta ja kaikkea tollasta....... Haluun lisää.
Opastakaa, please
Tuolta löytyy meikäläisen arvio Grace Under Pressure-albumista.
http://www.80srocks.net/forum/viewtopic.php?t=691
Last edited by Risto Malinen on Sat May 12, 2007 13:55, edited 1 time in total.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
-
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
No voi viddhu teidän kanssa... eli kaikkihan ne on sitte ostettava ja niistä aloitettava... läjäyttäkää nyt yksi ylitse muiden legendaarinen pläjäys!Sir wrote:Jospa mä vaikka laittaisin tähän nämä omat mielipiteeni bändin levyistä tämän threadin alkupäästä kesältä 2006. Ehkä niistä on jotain apua, ehkä ei...Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?![]()
Into Iron Maiden Since 1983
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Pitää ERITTÄIN hyvin paikkansa.Peke wrote:Sir wrote:No voi viddhu teidän kanssa... eli kaikkihan ne on sitte ostettava ja niistä aloitettava... läjäyttäkää nyt yksi ylitse muiden legendaarinen pläjäys!Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?

Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
-
- Bändäri
- Posts: 216
- Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02
^Sanotaan nyt vaikka Moving Pictures. Siltä löytyy mm. nuo hitit Tom Sawyer, Limelight ja YYZ ja neljä muuta täydellistä kappaletta. Tuolla levyllä kun ei ole mitään yli 15 minuuttia pitkiä progeilubiisejä, jotka ovat ehkä vähän vaikeammin omaksuttavissa.
Mutta kaikki levyt on tosiaan sitten hankittava, kun heikkoja ei löydy.
Mutta kaikki levyt on tosiaan sitten hankittava, kun heikkoja ei löydy.

-
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Koska Peke kuitenkin tykkää tuosta Led Zeppelinin yms. tyylisestä kamasta, suosittelisin noita ihan ensimmäisiä Rushin levyjä (Rush, Fly By Night ja Caress of Steel). Tässä video biisistä Anthem, joka löytyy juuri tuolta Fly By Nightiltä:Peke wrote:No voi viddhu teidän kanssa... eli kaikkihan ne on sitte ostettava ja niistä aloitettava... läjäyttäkää nyt yksi ylitse muiden legendaarinen pläjäys!Sir wrote:Jospa mä vaikka laittaisin tähän nämä omat mielipiteeni bändin levyistä tämän threadin alkupäästä kesältä 2006. Ehkä niistä on jotain apua, ehkä ei...Peke wrote:Mistäpä kannattaisi Rush-kuuntelu aloittaa?![]()
http://www.youtube.com/watch?v=vFIexFR3XEk
Sitten on tietenkin 2112, jonka nimibiisi tuo laukkakomppeineen jopa Maidenin mieleen (vai pitäisikö sanoa toisinpäin). Levyn muut biisit ovat myös ihan kelpo rockia, mutta erityisesti tuo nimibiisi on parasta Rushia, mitä olen kuullut. Nimibiisin kaksi ensimmäistä osaa voi kuunnella täältä (tuolla sivulla myös muita Rush-biisejä kuunneltavissa):
http://www.progarchives.com/artist.asp?id=609
Sitten tuleekin loistava neljän levyn progeputki; A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves ja Moving Pictures. En ole itse kuullut aivan kaikkia biisejä noilta levyiltä, mutta kuulemani perusteella voin kyllä lämpimästi suositella mitä tahansa noista levyistä. Moving Pictures on paljon synapainotteisempaa kuin A Farewell to Kings. Hemispheres on myös melkoista progeilua, ja vaatii näinollen hieman enemmän kuunteluita, mutta kunhan se avautuu, niin se kuulostaa todella loistavalta.
Youtubesta löytyy tietenkin videoita noiden levyjen biiseistä, joten sieltä vaan etsimään, jos ei vielä tiedä, minkä levyn ostaa ensimmäisenä.
Sir pisti kyllä loistavan listan levyistä kommentteineen, toisaalta pari kohtaa kiinnitti huomioni:
Itse en noita kahta levyä (ainakaan vielä) omista, mutta nuo neljä mainitsemaasi biisiä olen kuitenkin kuullut, ja olen kyllä täysin eri mieltä, sillä mielestäni The Big Money on selkeästi parempi kuin yksikään kolmikosta Dreamline, Bravado ja Roll The Bones.Sir wrote: Power Windows (1985)
- Ylituotettu. Avausraita Big Money on jo pahaenteisen heikon kuuloinen, mutta onneksi matkalle mahtuu sentään vähän parempiakin raitoja.
Roll The Bones (1991)
- ...vaan tämäpä nousee. Kova levy, ja avauskolmikko Dreamline, Bravado ja Roll The Bones erittäin kova.

Juuri niin, Snakes & Arrows on mielestäni varsin kaukana progressiivisesta rockista, mutta pidän silti kyseistä albumia loistavana. Tykkään erittäin paljon myös Vapor Trailsista, joka oli ensimmäinen omistamani Rush-levy.Sir wrote:^Niin, onko Rush progebändi vai ei? Siinäpä onkin hyvä kysymys. Rush on Rush, eli koko ajan muotoaan muuttava ryhmä, joka ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan pyrkii jatkuvasti muuttumaan ja menemään musiikillisesti eteenpäin. Siinä mielessä bändi on sanan varsinaisessa merkityksessä edistyksellinen/progressiivinen, mutta eipä tuo musiikillisesti enää mene progegenreen muuten kuin väkisin työntämällä. Hyvä rockbändi, tai oikeastaan aikuisrockbändi, tosin varustettuna huomattavan isolla annoksella musiikillista sisältöä ainakin verrattuna moneen muuhun aikuisrockbändiin. Ei enempää eikä vähempää. Rush rules.
EDIT: Snakes & Arrows on muuten Suomen virallisella albumilistalla sijalla neljä.
Olen tässä Prestoa aika paljon luukuttanut ja yrittänyt muodostaa jotain mielipidettä levystä, mutta hitto kun ei tunnu onnistuvan. Aina kun laittaa albumin soittimeen ja yrittää keskittyä, niin aina se vaan juoksee toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos, eikä mitään jää mieleen. Oikeastaan mikään kappale ei erityisesti erotu kokonaisuudesta, paitsi Rush In Riolta ennestään tuttu The Pass. Levy ei siis mitenkään huono ole, jotenkin vain liian perusmusaa mun makuun, mitään erityisen vetoavaa en tästä levystä löydä.
Vähän samaa vikaa Hold Your Firen kanssa, jota olen Caress Of Steelin ohella vähiten kuullut Rushin tuotannosta.
Vähän samaa vikaa Hold Your Firen kanssa, jota olen Caress Of Steelin ohella vähiten kuullut Rushin tuotannosta.
^Itsellä oli samaa vikaa Counterpartsin kanssa todella pitkän aikaa. Toistuvien kuunteluiden kautta levyn sisältöön pääsi kuitenkin koko ajan paremmin käsiksi ja platta onkin kohonnut aikojen saatossa ihan parhaimpien Rush-levyjen tasolle.
Tosin A Farewell to Kingsin ykkössija on omissa kirjoissa täysin koskematon.
Tosin A Farewell to Kingsin ykkössija on omissa kirjoissa täysin koskematon.

Any fool knows a dog needs a home,
A shelter from pigs on the wing.
A shelter from pigs on the wing.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1167
- Joined: Tue Sep 21, 2004 19:02
- Location: Espoo
Voi kyllä se Presto meikäläiselle ainakin on kolissut pirun hyvin. Lisää kuunteluita vain, mielestäni levyllä ei heikkoa raitaa olekaan. Counterpartsin hehkutusta ihmettelen, Stick It Out, Alien Shore ja Speed of Love eivät meikäläiselle ole pahemmin avautuneet. Kelpo levy, muttei kuulemistani Rusheista kuitenkaan sieltä vakuuttavimmasta päästä.
Test For Echosta pidän myös todella paljon, ei mielestäni huonoja biisejä laisinkaan, mitä nyt Time and Motion hieman outolintu. Ja Fly By Night helevetin kova, Geddy laulaa vakuuttavimmin mielestäni tällä levyllä. Jos on Zeppelin kopiointia, niin jää kyllä kopioitava jalkoihin, ei heikkoa biisiä tälläkään plätyllä. Moving Picturesia on varmastikkin hehkutettu jo ihan tarpeeksi täällä muiden toimesta.
Vapor Trails on jokseenkin kummallinen levy, jokaisessa biisissä on hyviä juttuja ja sitten on niitä mitäänsanomattomia kohtia. En yleensä tämmöisestä musiikista pidä, mutta kyllä Rushin toiseksi uusimmalla hetkensä on ehdottomasti. Varsinaisesti huonoiksi en biisejä menisi haukkumaan, hieman keskitasotavaraa vain. Stars Look Down, Ghost Rider, Vapor Trail ja Sweet Miracle nyt ainakin ovat hyviä kipaleita.
Semmoinen sekamelska mietteitä Rushista minun puoleltani.
Test For Echosta pidän myös todella paljon, ei mielestäni huonoja biisejä laisinkaan, mitä nyt Time and Motion hieman outolintu. Ja Fly By Night helevetin kova, Geddy laulaa vakuuttavimmin mielestäni tällä levyllä. Jos on Zeppelin kopiointia, niin jää kyllä kopioitava jalkoihin, ei heikkoa biisiä tälläkään plätyllä. Moving Picturesia on varmastikkin hehkutettu jo ihan tarpeeksi täällä muiden toimesta.
Vapor Trails on jokseenkin kummallinen levy, jokaisessa biisissä on hyviä juttuja ja sitten on niitä mitäänsanomattomia kohtia. En yleensä tämmöisestä musiikista pidä, mutta kyllä Rushin toiseksi uusimmalla hetkensä on ehdottomasti. Varsinaisesti huonoiksi en biisejä menisi haukkumaan, hieman keskitasotavaraa vain. Stars Look Down, Ghost Rider, Vapor Trail ja Sweet Miracle nyt ainakin ovat hyviä kipaleita.
Semmoinen sekamelska mietteitä Rushista minun puoleltani.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Nyt on häpeälliset kaksi kappaletta Rushin pitkäsoittoa läpikuultuna joten arvioita ei voi ottaa täysin vakavasti. A Farewell To Kings ja Hemispheres on ollut nyt suht. ahkerassa pyörityksessä Kinkun toisen ja kolmannen studioalbumin ohella. Näistä kahdesta A Farewell To Kings on noussut hitusen partnerinsa ohi.
A Farewell To Kings
Nimikappale alkaa tunnelmallisella melodialla ja Geddyn vokaaliosuus on jälleen silkkaa eargasmia. Kuten koko biisi. Xanadu jatkaa Rushin eeppisten mestariteosten sarjaa, samoin kuin Cygnus X-1, molemmat ihan nappikauraa, näistä tosin Xanadu hitusen parempi. Closer To The Heart ja Madrigal toimittavat paikkaansa lähinnä lyhyinä nätteinä välisoittoina, mutta eivät kuitenkaan riko kokonaisuutta ja ovat ihan paikallaan siellä seassa.
Cinderella Man, epätavallisesti Geddyn lyrikoima, on myös yksi henk.koht suosikkejani levyltä. Nätti kertsi ja niinpoispäin. Paha näistä on arviota tehdä kuin suunnilleen joka biisissä parhautta on ne samat osa-alueet joissa Rush öynää kaikki. Soitanto, laulu, soundit, tunnelma, tekniikka jne.. Lyriikat jälleen Peartin fantasioita ja yksi Leen Kafka-muistelo, tämäkin puoli siis hoidettu oikein mallikkaasti. Khyllääh!
Hemispheres sisältää yhden ensimmäisiä kuulemiani Rushin biisejä, The Treesin, johon tykästyin jo ensi-istumalta ja ei se ole vieläkään tehoaan menettänyt niin sanoituksiltaan kuin upealta fiilikseltään. La Villa Strangiato on monisäikeinen ja varsin energinen instrumentaali, Hieman kuin YYZ pidemmän kaavan mukaan ja lisätyllä määrällä kikkailua. Sana 'kikkailu' siis tässä yhteydessä vain positiivisessa mielessä.
Cirumstances on sitten siinä välissä lyhyt, särmikäs ja kieron rakenteen omaava rockeri. Toimii, vaikka kumminkin ehkä levyn heikoin vetäisy, jos heikosta voi tässä yhteydessä edes puhua.
Cygnusta puskee tässäkin. Farewelin kanssa nämä Cygnukset ovat vielä avautumisvaiheessa. Mutta potkivat nekin siinä missä muutkin. Lisää pyöräytyksiä luvassa.
Kronologia on ihan vituilleen Rushiin tutustumisessa ja mielipiteet lähinnä innostunutta fanipojan hehkutusta joita on paha ottaa tosissaan.
Mutta Rush öynää.
A Farewell To Kings
Nimikappale alkaa tunnelmallisella melodialla ja Geddyn vokaaliosuus on jälleen silkkaa eargasmia. Kuten koko biisi. Xanadu jatkaa Rushin eeppisten mestariteosten sarjaa, samoin kuin Cygnus X-1, molemmat ihan nappikauraa, näistä tosin Xanadu hitusen parempi. Closer To The Heart ja Madrigal toimittavat paikkaansa lähinnä lyhyinä nätteinä välisoittoina, mutta eivät kuitenkaan riko kokonaisuutta ja ovat ihan paikallaan siellä seassa.
Cinderella Man, epätavallisesti Geddyn lyrikoima, on myös yksi henk.koht suosikkejani levyltä. Nätti kertsi ja niinpoispäin. Paha näistä on arviota tehdä kuin suunnilleen joka biisissä parhautta on ne samat osa-alueet joissa Rush öynää kaikki. Soitanto, laulu, soundit, tunnelma, tekniikka jne.. Lyriikat jälleen Peartin fantasioita ja yksi Leen Kafka-muistelo, tämäkin puoli siis hoidettu oikein mallikkaasti. Khyllääh!
Hemispheres sisältää yhden ensimmäisiä kuulemiani Rushin biisejä, The Treesin, johon tykästyin jo ensi-istumalta ja ei se ole vieläkään tehoaan menettänyt niin sanoituksiltaan kuin upealta fiilikseltään. La Villa Strangiato on monisäikeinen ja varsin energinen instrumentaali, Hieman kuin YYZ pidemmän kaavan mukaan ja lisätyllä määrällä kikkailua. Sana 'kikkailu' siis tässä yhteydessä vain positiivisessa mielessä.
Cirumstances on sitten siinä välissä lyhyt, särmikäs ja kieron rakenteen omaava rockeri. Toimii, vaikka kumminkin ehkä levyn heikoin vetäisy, jos heikosta voi tässä yhteydessä edes puhua.
Cygnusta puskee tässäkin. Farewelin kanssa nämä Cygnukset ovat vielä avautumisvaiheessa. Mutta potkivat nekin siinä missä muutkin. Lisää pyöräytyksiä luvassa.
Kronologia on ihan vituilleen Rushiin tutustumisessa ja mielipiteet lähinnä innostunutta fanipojan hehkutusta joita on paha ottaa tosissaan.
Mutta Rush öynää.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1020
- Joined: Sun Jul 11, 2004 22:04
- Location: Turku
2112 ei ole progea?Roskisdyykkari wrote: Sitten tuleekin loistava neljän levyn progeputki; A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves ja Moving Pictures. En ole itse kuullut aivan kaikkia biisejä noilta levyiltä, mutta kuulemani perusteella voin kyllä lämpimästi suositella mitä tahansa noista levyistä

-
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Nimenomaan... mikä on progea, mikä ei? Siis, kyllä itse tuon 2112 ihan progelevyksi lasken, vaikka toisaalta nimibiisi on ainoa kunnolla progressiivinen biisi tuolla levyllä (mielestäni). Fly By Nightkin on mielestäni aika progressiivista kamaa kuulemani perusteella, mutta kuitenkin pointtina oli se, että Farewellistä alkoi se kunnon progeputki, joka varsinaisesti kesti Moving Picturesiin asti, ja tuon ajan levyt olivat mielestäni sitä progea isolla P:llä, vaikken nyt väitäkään, että kaikki loput Rushin levyt olisi ihan peruskamaa. Kyllähän se musa on melko progressiivis-sävytteistä ollut uudemmillakin levyillä, mutta kuitenkin mielestäni 2112 ja Farewell To Kings eroavat toisistaan tyylillisesti. Tai itse ainakin lasken 2112 tyylillisesti vielä samaan ryhmään sitä edeltävien levyjen kanssa, kun taas Farewell-Pictures on oma ryhmänsä.Purkkiliha wrote:2112 ei ole progea?Roskisdyykkari wrote: Sitten tuleekin loistava neljän levyn progeputki; A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves ja Moving Pictures. En ole itse kuullut aivan kaikkia biisejä noilta levyiltä, mutta kuulemani perusteella voin kyllä lämpimästi suositella mitä tahansa noista levyistäNojoo. määrittelykysymyksiin tullaan, mutta kyllä mun mielestä rushin legendaarinen trio on 2112, A Farewell to Kings ja Hemispheres. Maailmanhistorian parhaita levyjä.
Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, kuinka hyviä nuo levyt ovat, vaan siitä, kuinka progressiivisia ne ovat. 2112 on ilman muuta Rushin parhaimmistoa, vaikken pidäkään sitä bändin progressiivisimpana levynä.
2112 jatkaa jossain määrin Caress Of Steelin linjaa, eli on tavallaan samanlainen siirtymäkauden levy hard rock-touhuista progemman kaman suuntaan kuin edeltäjänsä - jälkimmäisellä vain touhu on jo huomattavasti tasapainoisemmassa kuosissa, kun taas edellinen haahuilee musiikillisesti joka suuntaan eikä oikein tiedä mikä haluaisi ollla, lintu vaiko kana vaiko kenties kanahampurilainen - ei ollut bändillä vielä mutkikkaampi ilmaisu kovin hyvin hallussa. 2112:n nimikappale on erinomainen progehardrock-vääntö ja lopuissakin biiseissä on erinomaista kamaa - esimerkkinä vaikkapa Something For Nothing. Kokonaisuutena albumi ei kuitenkaan ihan kivutta siihen progekauden kamaan mene, varsinainen suunnanmuutos kun tuli vasta All The World's A Stagen jälkeen. Kaikki lienevät jo huomanneet Rushin pitkään jatkuneen kaavan - neljä levyä aika samankaltaista scheissea, sitten livelevy jonka jälkeen musiikillinen suunnanmuutos.Roskisdyykkari wrote:Nimenomaan... mikä on progea, mikä ei? Siis, kyllä itse tuon 2112 ihan progelevyksi lasken, vaikka toisaalta nimibiisi on ainoa kunnolla progressiivinen biisi tuolla levyllä (mielestäni). Fly By Nightkin on mielestäni aika progressiivista kamaa kuulemani perusteella, mutta kuitenkin pointtina oli se, että Farewellistä alkoi se kunnon progeputki, joka varsinaisesti kesti Moving Picturesiin asti, ja tuon ajan levyt olivat mielestäni sitä progea isolla P:llä, vaikken nyt väitäkään, että kaikki loput Rushin levyt olisi ihan peruskamaa. Kyllähän se musa on melko progressiivis-sävytteistä ollut uudemmillakin levyillä, mutta kuitenkin mielestäni 2112 ja Farewell To Kings eroavat toisistaan tyylillisesti. Tai itse ainakin lasken 2112 tyylillisesti vielä samaan ryhmään sitä edeltävien levyjen kanssa, kun taas Farewell-Pictures on oma ryhmänsä.Purkkiliha wrote:2112 ei ole progea?Roskisdyykkari wrote: Sitten tuleekin loistava neljän levyn progeputki; A Farewell to Kings, Hemispheres, Permanent Waves ja Moving Pictures. En ole itse kuullut aivan kaikkia biisejä noilta levyiltä, mutta kuulemani perusteella voin kyllä lämpimästi suositella mitä tahansa noista levyistäNojoo. määrittelykysymyksiin tullaan, mutta kyllä mun mielestä rushin legendaarinen trio on 2112, A Farewell to Kings ja Hemispheres. Maailmanhistorian parhaita levyjä.
Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, kuinka hyviä nuo levyt ovat, vaan siitä, kuinka progressiivisia ne ovat. 2112 on ilman muuta Rushin parhaimmistoa, vaikken pidäkään sitä bändin progressiivisimpana levynä.
RushIsABand -sivusto wrote:The following songs were heard in their entirety at Rush rehearsal:
Circumstances
Entre Nous
Witch Hunt
A Passage To Bangkok
Freewill
Natural Science
Digital Man
Subdivisions
Between The Wheels
YYZ
Tom Sawyer
Spirit Of Radio
Mission
Some notable songs that were not heard are:
La Villa Strangiato
Temples of Syrinx
Roll the Bones
Also played
were about 8 songs
from Snakes & Arrows.
1996 - Nummirock | 1998 - Helsingin Jäähalli | 2000 - Ruisrock | 2003 - Hartwall Areena | 2005 - Hartwall Areena | 2006 - Hartwall Areena | 2008 - Olympiastadion | 2010 - Sonisphere | 2013 - Olympiastadion | 2023 - Nokia Areena
^Huhut on huhuja, mutta kieltämättä vitun hyvältä vaikuttaa. Pistävät siis settilistaansa uusiksi vähän rankemmalla kädellä. Neljä biisiä eräältä ihan swidun erinomaiselta albumilta on jo melkein enemmän, kuin uskalsin odottaa (enempää en spoilaa - jokainen tutkikoon tuota listaa omalla vastuullaan).
No, kunhan rundi käynnistyy, niin tiedetään enemmän. Voihan osa treenatuista biiseistä vielä pudota lopullisesta setistä.
No, kunhan rundi käynnistyy, niin tiedetään enemmän. Voihan osa treenatuista biiseistä vielä pudota lopullisesta setistä.
^Jep jep. Rush on mulle suhteellisen uusi tuttavuus ja tämänkin varmaan saisi selville nettiä selailemalla, mutta onko bändillä tapana muutella settilistaansa kiertueen kuluessa, vai menevätkö samoilla linjoilla kuin Maiden nykyään?
Overture/Temples of Syrinx on varmaan samanlainen kuin Number of the Beast tai Trooper Maidenilla. HC-fanit haluaisivat kuulla harvinaisempaa materiaalia, kun taas tällainen ensikertalainen haluaisi kuulla biisit jotka ensimmäisenä bändin tuotannosta kolahtivat.
Overture/Temples of Syrinx on varmaan samanlainen kuin Number of the Beast tai Trooper Maidenilla. HC-fanit haluaisivat kuulla harvinaisempaa materiaalia, kun taas tällainen ensikertalainen haluaisi kuulla biisit jotka ensimmäisenä bändin tuotannosta kolahtivat.
1996 - Nummirock | 1998 - Helsingin Jäähalli | 2000 - Ruisrock | 2003 - Hartwall Areena | 2005 - Hartwall Areena | 2006 - Hartwall Areena | 2008 - Olympiastadion | 2010 - Sonisphere | 2013 - Olympiastadion | 2023 - Nokia Areena
R30-kiertueella setti oli jokaisella keikalla sama, mutta yleensä ainakin kiertueen alkupuolella on pientä hienosäätöä, biisit saattavat vaihdella paikkoja, tai jopa pudota setistä pois. Käytännössä kuitenkin jos katsoo kiertueen ensimmäisen setin, niin aikalailla samaa kamaa saadaan myös viimeisellä.
"Harmaantuneissa munakarvoissa on tiettyä charmikasta arvokkuutta" -Flea/RHCP
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Rushin settilista ekalta keikalta (valkoisena, että ei spoilausta pelkäävät pasko housuihinsa):
Ihan VITUN kova setti! Valitettavasti tässä joutuu vielä about neljä kuukautta Rushin Suomeen rantautumista odottelemaan.Set 1:
Video Intro
Limelight
Digital Man
Entre Nous
Mission
Freewill
The Main Monkey Business
The Larger Bowl
Secret Touch
Circumstances
Between The Wheels
Dreamline
Intermission
Set 2:
Video Intro
Far Cry
Workin' Them Angels
Armor And Sword
Spindrift
The Way The Wind Blows
Subdivisions
Natural Science
Witch Hunt
MalNar
Drum Solo
Hope
Summertime Blues
The Spirit Of Radio
Tom Sawyer
Encore:
One Little Victory
A Passage to Bangkok
YYZ
UI SAATANA!!! Aivan tajuttoman kova setti. Pari huonoa kappaletta kyllä mahtuu joukkoon mutta se ei haittaa. Snakes&Arrowsin kappaleet on napakymppejä, kaikki nuo ovat albumin täyden kympin ansaitsevat kappaleet.
Enemmän kappaleita olisi toivonut A Farewell to Kingsiltä mikä on tällä hetkellä lempparialbumini. Ja missä on La Villa Strangiato??
Enemmän kappaleita olisi toivonut A Farewell to Kingsiltä mikä on tällä hetkellä lempparialbumini. Ja missä on La Villa Strangiato??
"Suuteleminen ennen avioliittoa on esiaviollista seksiä." -Veli Saarikalle


Tuota settiä kun katsoo, niin itkuhan tässä melkein pääsee. Ei herranjumala.

Mutta missä La Villa Strangiato? No, kyllä me ilmankin selvitään. Kunhan Lifesonin rantti tulee jossain muussa biisissä.

-
- Taka-ampuja
- Posts: 1020
- Joined: Sun Jul 11, 2004 22:04
- Location: Turku
Hieno setti. Vähän kyllä ihmetyttää toi Summertime Blues. Hittoako sitä nyt covereita soittamaan kun omaakin materiaalia löytyy lähes 20 levyllistä. 2112:n puuttuminen harmittaa myös hieman.... Mutta toisaalta nähdä ja kuulla Natural Science livenä. OUJEE!!!
1996 - Nummirock | 1998 - Helsingin Jäähalli | 2000 - Ruisrock | 2003 - Hartwall Areena | 2005 - Hartwall Areena | 2006 - Hartwall Areena | 2008 - Olympiastadion | 2010 - Sonisphere | 2013 - Olympiastadion | 2023 - Nokia Areena