Hammer wrote: Dominatoria kuunnellessa tulee vain liian monesti tunne, että tämä on kuultu moneen kertaan ennenkin ja paremmin toteutettuna.
Niinhän se on ollut The Crimson Idolista lähtien (SNBE < TCI), (HD < s/t), (TNGx2 < TCI) etc. Mutta mitäs sitten, ei ole ainoa bändi vastaavalla asialla, julkaisten silti ihan hyviä levytyksiä
Hammer wrote: W.A.S.P on yleensä onnistunut tekemään elämää suurempia slovareita/tunnelmapaloja (The Idol, Raging Storm, Sleeping In The Fire, Hallowed Ground, Forever Free, Restless Gypsy jne.)
Hold On To My Heart & What I'll Never Find unohtuivat, miksei All My Lifekin. Laadukasta kuten aina.
Hammer wrote: Debyytti on tullut soitettua puhki, mutta kyllä se kaljoitellessa vieläkin säväyttää. Inside The Electric Circus puolestaan on jopa melkoisen aliarvostettu W.A.S.P-albumi. Myös The Headless Children toimii, vaikka aavistuksen epätasainen levy onkin (parhaimmat raidat ovat toki bändin parhaimmistoa).
Eikö The Last Command muka napeksi? Kyllä se (kokonaisuudesta puhumattakaan) nappibiisien määrässä ITEC:n voittaa, josta nuo helmet tulikin jo ylempänä lueteltua (I'm Alive, Restless Gypsy, 9-5 N.A.S.T.Y. & Shoot From The Hip, ehkä Easy Livin'-cover vielä).
Tämä Dominator tuo tosiaan eniten mieleeni The Headless Childrenin, mahtilevy sekin. Kovin aliarvostettu, ei sentään niin pahasti kuin Still Not Black Enough, mutta kuitenkin. Lieko suht pitkien kestojen syytä?