Dream Theater
Moderator: The Killer Krew
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä
- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Molemmat Dark Side of the Moon -versiot olivat tänään sujahtaneet postiluukusta eteisen lattialle, joten on tässä ollut hiukka tekemistä. Molemmat platat on kertaalleen koluttu läpi, tässä hieman tuntemuksia.
Kuten arvata saattaa, niin DT vetää klassikkolevyn läpi moitteettomasti. Bändi ei koko "teoksen" aikana sorru edes pienimuotoiseen jammailuun, uusista sovituksista (kuten esim. Maidenin Gangland-coverilla) ei ole tietoakaan. Biisit siis soitetaan lähes täydellisesti yksi yhteen alkuperäisen teoksen kanssa, mikä mielestäni tämän levyn kohdalla onkin ainut tapa toimia. DT on jopa onnistunut kaappaamaan Floydin livenä käyttämät kuvanauhat, joten lähellä Pink Floyd tunnelmia ollaan.
Keikan alussa tuli ainakin minulle yllätyksenä, että Rudess soittaa Speak To Me/Breathe -biiseillä steel-kitaraosuudet Petruccin keskittyessä komppaamiseen. Rudess on muutenkin tärkeässä roolissa hänen hoitaessa kaikki tekniset vempaimet ja äänimaailmat mitä alkuperäisestäkin teoksesta löytyy. Ja hyvin hän siinä onnistuukin, moiseen suoritukseen ei ilman pitkää suunnittelua ja harjoittelua pääse, koska alkuperäinen äänimaailma on sitä luokkaa, että oksat pois.
Petrucci hoitaa oman osuutensa kuten olettaa voi, soolot menevät samaa rataa Gilmourin alkuperäisten kanssa ilman sen kummempia revittelyjä. Samoin Portnoyn kanssa, jopa Timen percussiointro napsahtaa kohdalleen kuin Floydin keikalla konsanaan.
Myung osaa tietysti bassokuviot unissaankin, mutta yhtä asiaa jäin kaipaamaan: plektraa. Waters käyttää plekua soittaessaan, ja esimerkiksi Timen alussa kuuluva kellon tikitys on tehty soittamalla plekulla ja demppaamalla kieliä. John soittaa sormillaan, joten bassosaundi ei ole aivan niin karu kuin Floydilla. No, eipä sitä soittotyyliään aleta muuttamaan 45 minuutin setin takia.
Itsellä suurin epäilys kohdistui jostain kumman syystä James LaBrien suoritukseen, mutta aivan turhaan! Tällä levyllä LaBrien ääni toimii hyvin, koska hän saa vetää aika pitkälti omasta luontaisesta rekisteristään. Alkuperäisellä levyllähän Waters laulaa osan biiseistä, ja nehän menevät aika matalalta, johon Jamesin ääni riittää hyvin. Gilmourin korkeammalta lauletut biisit hieman jännittivät, mutta ne LaBrie onnistuu vetämään puhtaasti, ollaan vielä aikas kaukana Dickinsonin korkeuksista Number Of The Beastin biiseillä. DT:n julkaisemista cover-levyistä tällä mies pystyy siis ilman muuta parhaimpaan suoritukseensa.
Teknisestä puolesta voisi sanoa sen verran, että ääniraita on ykkösluokkaa. Kuvaus ja leikkaus on ammattimaista, mutta käytössä on ollut arvatenkin aika perusdigikameroita, koska ylivalotusta on havaittavissa joissakin kuvakulmissa. Esim. LaBrien laulaessa lavan etuosassa kohdevalaisimet ovat sen verran kirkkaat, ettei miehen naamavärkistä saa selvää. Toisaalta aivan sama, onhan tämä olevinaan jonkinlainen bootleg.
Lisämatskuna on kolme aiemmin nauhoitettua pätkää, jotka eivät kuitenkaan vastaa laadultaan keikkatallennetta. Mielenkiintoisia silti ovat, onhan siellä Queensrÿchekin mukana lauteilla Comfortable Numbilla.
Joka tapauksessa tämä DVD ja CD ovat taattua DT-laatua, kannattaa hankkia jos heebojen cover-sarja kiinnostaa.
EDIT: tänään maanataina ne oli tullu, käytetään edittiä ku se on kerran keksitty.
Kuten arvata saattaa, niin DT vetää klassikkolevyn läpi moitteettomasti. Bändi ei koko "teoksen" aikana sorru edes pienimuotoiseen jammailuun, uusista sovituksista (kuten esim. Maidenin Gangland-coverilla) ei ole tietoakaan. Biisit siis soitetaan lähes täydellisesti yksi yhteen alkuperäisen teoksen kanssa, mikä mielestäni tämän levyn kohdalla onkin ainut tapa toimia. DT on jopa onnistunut kaappaamaan Floydin livenä käyttämät kuvanauhat, joten lähellä Pink Floyd tunnelmia ollaan.
Keikan alussa tuli ainakin minulle yllätyksenä, että Rudess soittaa Speak To Me/Breathe -biiseillä steel-kitaraosuudet Petruccin keskittyessä komppaamiseen. Rudess on muutenkin tärkeässä roolissa hänen hoitaessa kaikki tekniset vempaimet ja äänimaailmat mitä alkuperäisestäkin teoksesta löytyy. Ja hyvin hän siinä onnistuukin, moiseen suoritukseen ei ilman pitkää suunnittelua ja harjoittelua pääse, koska alkuperäinen äänimaailma on sitä luokkaa, että oksat pois.
Petrucci hoitaa oman osuutensa kuten olettaa voi, soolot menevät samaa rataa Gilmourin alkuperäisten kanssa ilman sen kummempia revittelyjä. Samoin Portnoyn kanssa, jopa Timen percussiointro napsahtaa kohdalleen kuin Floydin keikalla konsanaan.
Myung osaa tietysti bassokuviot unissaankin, mutta yhtä asiaa jäin kaipaamaan: plektraa. Waters käyttää plekua soittaessaan, ja esimerkiksi Timen alussa kuuluva kellon tikitys on tehty soittamalla plekulla ja demppaamalla kieliä. John soittaa sormillaan, joten bassosaundi ei ole aivan niin karu kuin Floydilla. No, eipä sitä soittotyyliään aleta muuttamaan 45 minuutin setin takia.
Itsellä suurin epäilys kohdistui jostain kumman syystä James LaBrien suoritukseen, mutta aivan turhaan! Tällä levyllä LaBrien ääni toimii hyvin, koska hän saa vetää aika pitkälti omasta luontaisesta rekisteristään. Alkuperäisellä levyllähän Waters laulaa osan biiseistä, ja nehän menevät aika matalalta, johon Jamesin ääni riittää hyvin. Gilmourin korkeammalta lauletut biisit hieman jännittivät, mutta ne LaBrie onnistuu vetämään puhtaasti, ollaan vielä aikas kaukana Dickinsonin korkeuksista Number Of The Beastin biiseillä. DT:n julkaisemista cover-levyistä tällä mies pystyy siis ilman muuta parhaimpaan suoritukseensa.
Teknisestä puolesta voisi sanoa sen verran, että ääniraita on ykkösluokkaa. Kuvaus ja leikkaus on ammattimaista, mutta käytössä on ollut arvatenkin aika perusdigikameroita, koska ylivalotusta on havaittavissa joissakin kuvakulmissa. Esim. LaBrien laulaessa lavan etuosassa kohdevalaisimet ovat sen verran kirkkaat, ettei miehen naamavärkistä saa selvää. Toisaalta aivan sama, onhan tämä olevinaan jonkinlainen bootleg.
Lisämatskuna on kolme aiemmin nauhoitettua pätkää, jotka eivät kuitenkaan vastaa laadultaan keikkatallennetta. Mielenkiintoisia silti ovat, onhan siellä Queensrÿchekin mukana lauteilla Comfortable Numbilla.
Joka tapauksessa tämä DVD ja CD ovat taattua DT-laatua, kannattaa hankkia jos heebojen cover-sarja kiinnostaa.
EDIT: tänään maanataina ne oli tullu, käytetään edittiä ku se on kerran keksitty.
Last edited by Edward Mannerheim on Mon May 29, 2006 13:59, edited 1 time in total.
Ei hätää, kun kuuntelee tarpeeksi niin kyllä se sullekin aukeaa ja tajuat DT:n parhauden. KVLT!!Lappis wrote:Ikinä en ole ymmärtänyt tuota Learning To Liven hehkutusta. Mun mielestä se on levyn ylivoimaseseti paskin biisi. Siinä ei kertakaikkiaan ole oikein mitään mielenkiintosta.
Eli johtuuko tämä hehkutus sen takia koska muutki hehkuttaa( eli KULT) vai löytääkö täällä joku sit oikeastikki siitä biisitä joain mainitsemisen arvoista?
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä
- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Jaahas, uutta matskua tarjoillaan taas elokuun lopussa. 
Täytyy sanoa, että Uniteatterin levyjulkaisutahti on kyllä nykypäivän trendien vastaista, joka vuosi pukkaa joko studio- tai livelevyä. Harvinaista ja samalla kunnioitettavaa!
http://www.dreamtheater.net/news_dreamtheater.php#score
Täytyy sanoa, että Uniteatterin levyjulkaisutahti on kyllä nykypäivän trendien vastaista, joka vuosi pukkaa joko studio- tai livelevyä. Harvinaista ja samalla kunnioitettavaa!
http://www.dreamtheater.net/news_dreamtheater.php#score
-
The Hellion
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Nostetaanpa tätäkin kun Scoren julkaisupäiväkin lähestyy uhkaavasti, hypeä peliin. Ei meinaan hassumalta vaikuta settilista:
1. The Root Of All Evil [Set 1]
2. I Walk Beside You [Set 1]
3. Another Won [Set 1]
4. Afterlife [Set 1]
5. Under A Glass Moon [Set 1]
6. Innovence Faded [Set 1]
7. Raise The Knife [Set 1]
8. The Spirit Carries On [Set 1]
9. Six Degrees Of Inner Turbulence: [Set 2]
10. I. Overture [Set 2]
11. II. About To Crash [Set 2]
12. III. War Inside My Head [Set 2]
13. IV. The Test That Stumped Them All [Set 2]
14. V. Goodnight Kiss [Set 2]
15. VI. Solitary Shell [Set 2]
16. VII. About To Crash (Reprise) [Set 2]
17. VIII. Losing Time/Grand Finale Vacant [Set 2]
18. The Answer Lies Within [Set 2]
19. Sacrificed Sons [Set 2]
20. Octavarium: [Set 2]
21. Intro [Set 2]
22. I. Someone Like Him [Set 2]
23. II. Medicate Me [Set 2]
24. III. Full Circle [Set 2]
25. IV. Intervals [Set 2]
26. V. Razor's Edge [Set 2]
27. Encore: Metropolis [Set 2]
Ja bonuksiakin oli toisen levyn muodossa luvassa, sisältäen 20th Anniversary Documentary, Octavarium Animation sekä live-vedot Another Day, The Great Debate sekä yksi omista suosikeista Honor Thy Father.
Että laatupaketti tiedossa, mukava kuulla Octavariumin biisejä livenä sekä SDOIT kakkoslevy kokonaisuudessaan sekä tietysti legendaarinen Metropolis. On kyllä kaikin puolin maukkaan näköinen setti, tulee kyllä kannettua kotiin heti ilmestymispäivänä. Saisivat kyllä muut bändit esim. Maiden ottaa DT:stä mallia ja reenailla niitä biisejä enemmänkin kuin ne samat 20 jotka vedetään sitten joka ilta.
Tuolta saa tsiigaltua kuinka paljon DT-n setti elää yhdellä kiertueella. Ja välillä tuollaisia mukavia jippoja että tulee joku levy kokonaisuudessaan, jumalauta.
1. The Root Of All Evil [Set 1]
2. I Walk Beside You [Set 1]
3. Another Won [Set 1]
4. Afterlife [Set 1]
5. Under A Glass Moon [Set 1]
6. Innovence Faded [Set 1]
7. Raise The Knife [Set 1]
8. The Spirit Carries On [Set 1]
9. Six Degrees Of Inner Turbulence: [Set 2]
10. I. Overture [Set 2]
11. II. About To Crash [Set 2]
12. III. War Inside My Head [Set 2]
13. IV. The Test That Stumped Them All [Set 2]
14. V. Goodnight Kiss [Set 2]
15. VI. Solitary Shell [Set 2]
16. VII. About To Crash (Reprise) [Set 2]
17. VIII. Losing Time/Grand Finale Vacant [Set 2]
18. The Answer Lies Within [Set 2]
19. Sacrificed Sons [Set 2]
20. Octavarium: [Set 2]
21. Intro [Set 2]
22. I. Someone Like Him [Set 2]
23. II. Medicate Me [Set 2]
24. III. Full Circle [Set 2]
25. IV. Intervals [Set 2]
26. V. Razor's Edge [Set 2]
27. Encore: Metropolis [Set 2]
Ja bonuksiakin oli toisen levyn muodossa luvassa, sisältäen 20th Anniversary Documentary, Octavarium Animation sekä live-vedot Another Day, The Great Debate sekä yksi omista suosikeista Honor Thy Father.
Että laatupaketti tiedossa, mukava kuulla Octavariumin biisejä livenä sekä SDOIT kakkoslevy kokonaisuudessaan sekä tietysti legendaarinen Metropolis. On kyllä kaikin puolin maukkaan näköinen setti, tulee kyllä kannettua kotiin heti ilmestymispäivänä. Saisivat kyllä muut bändit esim. Maiden ottaa DT:stä mallia ja reenailla niitä biisejä enemmänkin kuin ne samat 20 jotka vedetään sitten joka ilta.
Tuolta saa tsiigaltua kuinka paljon DT-n setti elää yhdellä kiertueella. Ja välillä tuollaisia mukavia jippoja että tulee joku levy kokonaisuudessaan, jumalauta.
Ja jos jotakuta kiinnostaa kuulostella uutta Score livelevyä streamina, niin täältä: http://www.mp3.com/albums/20120685/summary.html
Avautuu kohdasta: "Stream the entire album for free!" (ilmeisesti kuitenkin reilun tunnin pituinen pätkä ja noin kymmenisen biisiä) Itsellä lähti pyörimään IE:llä, Firefoxin kanssa temppuili. Kuunnellaanpas
Avautuu kohdasta: "Stream the entire album for free!" (ilmeisesti kuitenkin reilun tunnin pituinen pätkä ja noin kymmenisen biisiä) Itsellä lähti pyörimään IE:llä, Firefoxin kanssa temppuili. Kuunnellaanpas
^Tuo maistiainen on tullut kuunneltua ja kyllähän se kuullosti ihan hyvältä. Kyllähän tuo tulee hankittua, vaikka ei nyt ihan omaa makuun olekkaan kappale lista, mutta varsinkin uuden levyn kappaleita on kiva kuunnella sitten kuvan kanssa.
"If you're feeling down depressed and lonely,
I know a place where we can go"
I know a place where we can go"
-
Finnish Eddie
- Taka-ampuja
- Posts: 1001
- Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05
Päivitetäänpäs DT-topikkia. Eli Score on nyt sitten vihdoinkin julkaistu. Äsken katsoin keikan ja bonusbiisit (dokkarin jätin myöhemmäksi). Aika kovaa settiähän äijät vetivät orkesterinkin kanssa. Six Degrees/Octavarium/Metropolis oli aikamoisia spektaakkeleita 
... Orkesteri olisi saanut kuulua pikkisen paremmin tosin. Ja Metropoliksen aikana ihmettelin mihin Myungin basso oli hävinnyt 
... Varsinkin siinä täppäyskohdassa ei meinannut erottaa ollenkaan. No tuo on kuitenkin kokonaisuuden kannalta pieni miinus. Bändi soitti tiukasti, keikka hyvin kuvattu/leikattu, hyvä setti. Bonusbiisitkin oli asiaa (varsinkin The Great Debate ja Honor Thy Father). Sanoisin että sain rahoille vastinetta.
Jokos muutkin ovat hommanneet tämän?
... Orkesteri olisi saanut kuulua pikkisen paremmin tosin. Ja Metropoliksen aikana ihmettelin mihin Myungin basso oli hävinnyt ... Varsinkin siinä täppäyskohdassa ei meinannut erottaa ollenkaan. No tuo on kuitenkin kokonaisuuden kannalta pieni miinus. Bändi soitti tiukasti, keikka hyvin kuvattu/leikattu, hyvä setti. Bonusbiisitkin oli asiaa (varsinkin The Great Debate ja Honor Thy Father). Sanoisin että sain rahoille vastinetta. Jokos muutkin ovat hommanneet tämän?
-
Tom Sawyer
- Bändäri
- Posts: 216
- Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02
^
Cd-versiota olen kuunnellut ja kyllähän tuo mainiolta keikalta vaikuttaa vaikka itse en tuota orkesteria niin suuresti osaa arvostaa. Toisaalta kyllä varsinkin SDOIT kuulostaa varsin mahtipontiselta tuossa livenä ja Octavarium sekä Metropolis ovat tietenkin aivan mahtiteoksia. Vacant taas vaikuttaa aika turhalta vedolta tässä enkä Answer Lies Withinistäkään juuri välitä. Niiden tilalla olisi voinut olla vaikka These Walls, Never Enough tai jotain Awake-levyn helmiä. Raise Knifen, Afterlifen ja Another Wonin soittaminen on kyllä varsin kunnioitettava teko bändiltä kun livelevyillekin uskalletaan ottaa harvinaisempaa tavaraa. Under A Glass Moon sekä Innocence Faded ovat kanssa kyllä aika mahtavia vetoja. Täytyy tuo DVD ostaa jossain vaiheessa kun vaikuttaa jälleen loistavalta DVD:ltä kuten Budokankin oli.
Cd-versiota olen kuunnellut ja kyllähän tuo mainiolta keikalta vaikuttaa vaikka itse en tuota orkesteria niin suuresti osaa arvostaa. Toisaalta kyllä varsinkin SDOIT kuulostaa varsin mahtipontiselta tuossa livenä ja Octavarium sekä Metropolis ovat tietenkin aivan mahtiteoksia. Vacant taas vaikuttaa aika turhalta vedolta tässä enkä Answer Lies Withinistäkään juuri välitä. Niiden tilalla olisi voinut olla vaikka These Walls, Never Enough tai jotain Awake-levyn helmiä. Raise Knifen, Afterlifen ja Another Wonin soittaminen on kyllä varsin kunnioitettava teko bändiltä kun livelevyillekin uskalletaan ottaa harvinaisempaa tavaraa. Under A Glass Moon sekä Innocence Faded ovat kanssa kyllä aika mahtavia vetoja. Täytyy tuo DVD ostaa jossain vaiheessa kun vaikuttaa jälleen loistavalta DVD:ltä kuten Budokankin oli.
-
The Hellion
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Dream Theater - Score (20th Anniversary World Tour)
DVD:n saatuani ja kotiin päästyäni ajattelin ensin vilkaista dokkarin ja perehtyä sen jälkeen itse keikkaan. Nooh, dokkari vaikutti aika juosten kusten tehdyltä eikä oikeastaan mitään uutta tarjonnut. Scenesiin asti pääseminen vei jonkun 45min, loput levyt ohitettiin "Train Of Thought näytti Theaterin metallisen puolen" tyylisillä kommenteilla, juurikaan asioihin perehtymättä. No, dokkarin katsottuani ja lievästi pettyneenä ajattelin että loistava keikka korvaa kyllä tuon.
Ensimmäinen ajatus kun keikan laitoin pyörimään oli että mitä vittua Rainer Nygård tekee lavalla? Aikani asiaa pähkäiltyäni totesin sen olevan Petrucci, liimatukalla ja kunnon pukinparralla varustettuna. Eipä siinä mitään, keskityin enemmän musiikkiin. Ekat Octavariumin biisit vedettyä aivan liian nopealla temmolla, erityisesti I Walk Beside You:ssa se vitutti. Seuraavat pari biisiä hyviä vetoja, tykkäsin tosi paljon vanhemmasta matskusta. Ja sitten olikin vuorossa keikan yksi kohokohdista, klassikko Under A Glass Moon. Alkuperäinen versio oli täysin häpäisty, koko biisi pilattiin aivan turhalla ja jonninjoutavalla kikkailulla. Siinä meni se kohokohta, vittu. Loput kolme biisiä eivät juurikaan napanneet, The Spirit Carries On ainoa valonpilkahdus. Tässä vaiheessa olin kohtuuttoman vittuuntunut DVD:N antiin, luulisi 31,90€ saavan laadukkaampaa viihdettä. Keikka seis ja muutaman tunnin päiväunet alle. Herättyäni laiton taas keikan pyörimään siitä mihin jäin, elikkäs SDOIT oli seuraavana vuorossa, Octavarium orkesterilla varustettuna. Hieman skeptisesti olin aluksi suhtaunut koko orkesteri touhuun, mutta SDOIT alettua jäi skeptisyys sägyn pohjalle. Helvetin mahtipontista settiä saatiin orkesterilla aikaan ja itse bändin liityttyä touhuun mukaan olin täysin vakuuttunut että idea toimii. SDOIT kuulosti aivan jumalaiselta, 45min meni kuin siivillä. Vacant sekä Answer Lies Within eivät toimineet ehkä ihan SDOIT veroisesti mutta tunnelma pysyi silti korkealla. Sacrificed Sons oli jo huomattavasti kovempi veto kuin kaksi edellistä ja jopa levyllä hieman tylsäksi käyvä Octavarium kuulosti orkesterin kanssa todella mahtipontiselta. Keikan lopettava Metropolis taaseen oli aivan omaa luokkaansa, päihitti jopa SDOIT:in. Kaiken kaikkiaan kova pläjäys, pitänee vielä vilkaista dokkari uudestaan jos nappaisi paremmin. Loppujen lopuksi täysin sen 31,90€ arvoinen, ehkä hieman enenmmänkin.
DVD:n saatuani ja kotiin päästyäni ajattelin ensin vilkaista dokkarin ja perehtyä sen jälkeen itse keikkaan. Nooh, dokkari vaikutti aika juosten kusten tehdyltä eikä oikeastaan mitään uutta tarjonnut. Scenesiin asti pääseminen vei jonkun 45min, loput levyt ohitettiin "Train Of Thought näytti Theaterin metallisen puolen" tyylisillä kommenteilla, juurikaan asioihin perehtymättä. No, dokkarin katsottuani ja lievästi pettyneenä ajattelin että loistava keikka korvaa kyllä tuon.
Ensimmäinen ajatus kun keikan laitoin pyörimään oli että mitä vittua Rainer Nygård tekee lavalla? Aikani asiaa pähkäiltyäni totesin sen olevan Petrucci, liimatukalla ja kunnon pukinparralla varustettuna. Eipä siinä mitään, keskityin enemmän musiikkiin. Ekat Octavariumin biisit vedettyä aivan liian nopealla temmolla, erityisesti I Walk Beside You:ssa se vitutti. Seuraavat pari biisiä hyviä vetoja, tykkäsin tosi paljon vanhemmasta matskusta. Ja sitten olikin vuorossa keikan yksi kohokohdista, klassikko Under A Glass Moon. Alkuperäinen versio oli täysin häpäisty, koko biisi pilattiin aivan turhalla ja jonninjoutavalla kikkailulla. Siinä meni se kohokohta, vittu. Loput kolme biisiä eivät juurikaan napanneet, The Spirit Carries On ainoa valonpilkahdus. Tässä vaiheessa olin kohtuuttoman vittuuntunut DVD:N antiin, luulisi 31,90€ saavan laadukkaampaa viihdettä. Keikka seis ja muutaman tunnin päiväunet alle. Herättyäni laiton taas keikan pyörimään siitä mihin jäin, elikkäs SDOIT oli seuraavana vuorossa, Octavarium orkesterilla varustettuna. Hieman skeptisesti olin aluksi suhtaunut koko orkesteri touhuun, mutta SDOIT alettua jäi skeptisyys sägyn pohjalle. Helvetin mahtipontista settiä saatiin orkesterilla aikaan ja itse bändin liityttyä touhuun mukaan olin täysin vakuuttunut että idea toimii. SDOIT kuulosti aivan jumalaiselta, 45min meni kuin siivillä. Vacant sekä Answer Lies Within eivät toimineet ehkä ihan SDOIT veroisesti mutta tunnelma pysyi silti korkealla. Sacrificed Sons oli jo huomattavasti kovempi veto kuin kaksi edellistä ja jopa levyllä hieman tylsäksi käyvä Octavarium kuulosti orkesterin kanssa todella mahtipontiselta. Keikan lopettava Metropolis taaseen oli aivan omaa luokkaansa, päihitti jopa SDOIT:in. Kaiken kaikkiaan kova pläjäys, pitänee vielä vilkaista dokkari uudestaan jos nappaisi paremmin. Loppujen lopuksi täysin sen 31,90€ arvoinen, ehkä hieman enenmmänkin.
-
MajorForce
- Hang-Around
- Posts: 170
- Joined: Tue Apr 19, 2005 20:37
- Location: Järvenpää
- Contact:
Täytyy kyllä allekirjoittaa tämä kommentti. LaBrien laulu alkaa olla taas sillä tasolla kuin Images&Wordsin aikaan. Olenkin ihmetellyt, että mihin se ääni on livesuorituksissa hävinnyt, levyllä kuitenkin kuulostanut ihan hyvältä aina. Ennen Octavarium - levyn ilmestymistä annetuissa haastatteluissa mies itse sanoi, että nyt ääni alkaa taas olla kohdillaan aikanaan katkenneiden äänijänteiden kuntouduttua pikkuhiljaa. Olisko siinä syy siihen väkinäiseen kiljumiseen, mitä useilla DT:n livelevyillä on joutunut kuuntelemaan?Jude wrote:Olin positiivisesti yllättynyt LaBrien laulusta... äijähän lauloi hienosti, eikä kiljunut, niinkun joku olis roikkunu...
Loistava DVD!
^The Hellionille vielä, että kai huomasit myös John Lennonin rummuissa
EDIT: Lisäys +typo
Nahkaa & Turkiksia
-
The Hellion
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Hehee, toki. Koko ensimmäisen setin ajan odotin että Lennon heittäisi sen lätsän veks helvetiin. Onneksi toisessa setissä on tajunnut sen heivata ja vaihtanut tyylikkääseen smokkipaitaan. Ja missä ovat Labrien nahkahousut ja kauluspaita? Ei näin, kyllä sitä nyt ainakin yhdet nahkahousut täytyy lavalta löytyä.MajorForce wrote:The Hellionille vielä, että kai huomasit myös John Lennonin rummuissa
Tänään on meikäläinenkin vihdoin kerennyt kuunnella tuota When Dream and Day Unitea ja pitää taas ihmetellä miksi on tämänkin hankinta näin viime tippaan tullut jätettyä vaikka halvalla on irronnut jo pidempäänkin. Parempi kuintenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä saattais vaikka innostua kuuntelemaan pitkästä aikaa bändin muitakin levyjä.
Jos Ipe (ja muutkin) olet edelleen tuota mieltä, niin ehdottomasti Shadow Gallerya hankintaan. Saman tyylistä menoa kuin tällä DT:n debyytillä, mutta usein vielä astetta parempana. Ei väliä mikä levy, kun pelkkää priima kuraa ovat ulostaneet.Ipe wrote:Muutama sananen tuosta When Dream and Day Unite levystä.
Biiseistä nyt sen verrran, että aivan käsittämättömän upeita viisuja on levy pullollaan.
Parhaimpia esikoislevyjä mitä on tehty.
****(+)
-
darealjyra
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
En vissiin ole tähän topicciin koskaan avautunut, vaikka DT kuuluu kovimpiin innoittajiini sekä on Maidenin ohella lempibändini.
Bändiä on tullut kuunneltua jo hyvä tovi. Joskus nuorena jamppana jääkiekkoreeneissä joku pisti soittimeen Dream Theateria, tämän muistan tarkasti. Sieltä tuli sitten helvetin pitkä intro, ja mietin siinä vaiheessa että mitä paskaa? Sittemmin on mielipide "hieman" muuttunut, ja kaikki levyt löytyvät hyllystä. Aktiivista kuuntelua on takana summa summarum 4 vuotta, joista pari ekaa vuotta kului kylläkin Images & Wordsia ja Metropolis Part 2:sta ihmetellessä. Sittemmin sain käsiini Awaken ja siitä alkoi sitten hullun mylly joka päättyi siihen että kaikki piti saada. Jotkut levyt eivät yksinkertaisesti ole avautuneet, ja ne vaatisivat helvetin paljon enemmän kuuntelua, mutta sitä kun on niin heikko että pistää mieluummin täydellisen Metropolis Pt. 2:n soittimeen kuin vaikkapa Six Degreesin.
Harmikseni yhtään keikkaa en ole vielä päässyt todistamaan. Ensi kiertuetta odotellessa.
Parhaimpia biisejä miettiessä tulee väkiselläkin ajateltua, että miten nämä levyn mittaiset biisit a'la Metropolis Pt. 2 tai Six Degreesin kakkoslevy arvioidaan, osina vai kokonaan?
Joka tapauksessa parhaita levyjä miettiessä ei mene kauaa. Näistä kahteen ekaan on erityinen suhde.
1. Metropolis Pt. 2: Scenes From a Memory
2. Images & Words
3. Awake
Nämä kolme ovat paikkansa jäädyttäneet, muut levyt tulevat sitten perässä, ja niiden järjestys heittelee rajusti.
Jos sitten annetaan periksi ja arvioidaan tuo Metropoliskin Chaptereina, niin parhaiden biisien lista voisi olla tällä hetkellä seuraavanlainen:
1. Metropolis Pt. 1: The Miracle and The Sleeper
2. Home
3. Overture 1928 & Strange Deja Vu
4. Pull Me Under
5. Under A Glass Moon
6. Finally Free
Ja lista jatkuu...ja vaihtelee, mutta selkeästi voi huomata, että parhaimmat biisit löytyvät levyiltä I&W ja Metropolis Pt. 2
Ja osani myös tähän "turhaa kikkailua"-keskusteluun, joskus itsekin tympäännyin noihin kikkailuihin melkein lopullisesti, mutta sitten tajusin, että siinähän tämän bändin suola löytyykin. Nämä kontekstissaan aivan uskomattomilta kuulostavat riffien/melodioiden pätkät ovat niiden iskiessä tajuntaan aivan loistavia!
Mutta tämä vuodatuksesta. Jatkakaa.
Bändiä on tullut kuunneltua jo hyvä tovi. Joskus nuorena jamppana jääkiekkoreeneissä joku pisti soittimeen Dream Theateria, tämän muistan tarkasti. Sieltä tuli sitten helvetin pitkä intro, ja mietin siinä vaiheessa että mitä paskaa? Sittemmin on mielipide "hieman" muuttunut, ja kaikki levyt löytyvät hyllystä. Aktiivista kuuntelua on takana summa summarum 4 vuotta, joista pari ekaa vuotta kului kylläkin Images & Wordsia ja Metropolis Part 2:sta ihmetellessä. Sittemmin sain käsiini Awaken ja siitä alkoi sitten hullun mylly joka päättyi siihen että kaikki piti saada. Jotkut levyt eivät yksinkertaisesti ole avautuneet, ja ne vaatisivat helvetin paljon enemmän kuuntelua, mutta sitä kun on niin heikko että pistää mieluummin täydellisen Metropolis Pt. 2:n soittimeen kuin vaikkapa Six Degreesin.
Harmikseni yhtään keikkaa en ole vielä päässyt todistamaan. Ensi kiertuetta odotellessa.
Parhaimpia biisejä miettiessä tulee väkiselläkin ajateltua, että miten nämä levyn mittaiset biisit a'la Metropolis Pt. 2 tai Six Degreesin kakkoslevy arvioidaan, osina vai kokonaan?
Joka tapauksessa parhaita levyjä miettiessä ei mene kauaa. Näistä kahteen ekaan on erityinen suhde.
1. Metropolis Pt. 2: Scenes From a Memory
2. Images & Words
3. Awake
Nämä kolme ovat paikkansa jäädyttäneet, muut levyt tulevat sitten perässä, ja niiden järjestys heittelee rajusti.
Jos sitten annetaan periksi ja arvioidaan tuo Metropoliskin Chaptereina, niin parhaiden biisien lista voisi olla tällä hetkellä seuraavanlainen:
1. Metropolis Pt. 1: The Miracle and The Sleeper
2. Home
3. Overture 1928 & Strange Deja Vu
4. Pull Me Under
5. Under A Glass Moon
6. Finally Free
Ja lista jatkuu...ja vaihtelee, mutta selkeästi voi huomata, että parhaimmat biisit löytyvät levyiltä I&W ja Metropolis Pt. 2
Ja osani myös tähän "turhaa kikkailua"-keskusteluun, joskus itsekin tympäännyin noihin kikkailuihin melkein lopullisesti, mutta sitten tajusin, että siinähän tämän bändin suola löytyykin. Nämä kontekstissaan aivan uskomattomilta kuulostavat riffien/melodioiden pätkät ovat niiden iskiessä tajuntaan aivan loistavia!
Mutta tämä vuodatuksesta. Jatkakaa.
Onhan näitä hyviäkin kikkailuja, mutta esimerkiksi kun laittaa soittimeen This Dying Soulin, Endless Sacrifice -kappaleet, niin ei voi kun ihmetellä bändin käsitystä siitä kuuluisasta punaisesta langasta, kun kappaleen 'loputtua' alkaakin päätön sooloilu/kikkailu/käteen vetäminen. This Dying Soulin loppu on sitä itseään. Niinkin loistavan kappaleen mennyt bändi pilaamaan aivottomalla lopetuksella. No Six Degrees -levyltä näitä päättömiä ratkaisuja riittää enemmänkin.darealjyra wrote:Ja osani myös tähän "turhaa kikkailua"-keskusteluun, joskus itsekin tympäännyin noihin kikkailuihin melkein lopullisesti, mutta sitten tajusin, että siinähän tämän bändin suola löytyykin. Nämä kontekstissaan aivan uskomattomilta kuulostavat riffien/melodioiden pätkät ovat niiden iskiessä tajuntaan aivan loistavia!
Tyylikkäitä pimputteluita löytyy taas enemmänkin Scenes-levyltä. Mihinkään päättömyyteen ei missään vaiheessa olla menty, vaan punainen lanka on pitkissäkin sooloissa vahvasti läsnä. Ei mitään: "mä oon about maailman nopein kitaristi ja vedän nyt vittuillakseni Manowarit tähän loppuun" -sooloja, vaan upeita, ajatuksella vedettyjä sooloja.
..Tähän loppuu vielä tämän hetkiset omat suosikkibiisit: (top-9)
The Killing Hand
Learning to Live
Lie
A Change of Seasons
Lines in the Sand
Home
Six Degrees of Inner Turbulence
Honor Thy Father
The Root of All Evil
-
The Prophecy
- Hang-Around
- Posts: 187
- Joined: Fri Nov 17, 2006 19:48
- Location: Somewhere In Kuopio
No siis Portnoyhan on IMO maailman paras rumpali, oikeastaan koko bändi on täynnä loistavia soittajia& mahtava vokalisti. Yhtään levyä en vielä omista, mutta tuo Change Of Seasons on harkinnassa. Pistänpä vielä parhaat kipaleet:
- Dance Of Eternity
- As I Am
- Pull Me Under
- Metropolis Pt.1
- A Change Of Seasons
- Hell's Kitchen
Kaiken lisäksi bändi on ainoa jonka Maidenin covereita viitsii kuunnella
- Dance Of Eternity
- As I Am
- Pull Me Under
- Metropolis Pt.1
- A Change Of Seasons
- Hell's Kitchen
Kaiken lisäksi bändi on ainoa jonka Maidenin covereita viitsii kuunnella
olikos tää jo täällä... http://www.youtube.com/watch?v=XmcN5HUlVFI
Vitun kova. Vaikken tiedä mihin topiciin tää pitäs tyrkätä. Barney!
http://www.youtube.com/watch?v=XmcN5HUlVFIVitun kova. Vaikken tiedä mihin topiciin tää pitäs tyrkätä. Barney!
-
The Hellion
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
The Prophecy wrote:No siis Portnoyhan on IMO maailman paras rumpali, oikeastaan koko bändi on täynnä loistavia soittajia& mahtava vokalisti. Yhtään levyä en vielä omista, mutta tuo Change Of Seasons on harkinnassa. Pistänpä vielä parhaat kipaleet:
- Dance Of Eternity
- As I Am
- Pull Me Under
- Metropolis Pt.1
- A Change Of Seasons
- Hell's Kitchen
Kaiken lisäksi bändi on ainoa jonka Maidenin covereita viitsii kuunnella
WTF, "yhtäkään levyä en vielä omista" , "Pistänpä vielä parhaat kipaleet:"
Ei kai sitä vaan ole waretettu koko tuotantoa? Jos on niin nurkkaan häpeämään jonka jälkeen lähimäpään levykauppaan hus. Eivätkä ne Maiden-coverit kovin maukkaita ole, turhan teknistä/tarkkaa soittoa, ei ole juurikaan fiilistä aistittavissa. Eikä LaBrien laulu juurikaan sovi Maidenin kipaleisiin.
Mutta onkos kellään tietoa miten DT:n uutukainen edistyy, jostain muistan lukeneeni että joitan kappaleita olisi jo valmiina? Levy ulos, kiertue päälle ja nokka kohti Helsingin Hartwall Areenaa.
Edit: Jaahas, kesäkuussa starttaa tournee, olisi parempi koukata Hesan kautta. Tarkemmat tiedot tästä.
-
Powerslave
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
Sen verran olen bändin tekemisiä seuraillut, että tiedän että ovat vielä studiossa. Nauhoitukset kohta lopuillaan ja levy tulee varmaan huhti-toukokuussa ulos. Tänään ottavat n. 30-40 fania sisään studioon äänittämään jotain huutoja tai muuta taustalaulua. Petruccin sanojen mukaan tulossa taas vähän raskaampaa materiaalia, joka on periaattessa ihan hyvä juttu koska TOT on alkanut itselle maistua todella hyvältä lähiaikoina, kun taas esim. Octavarium ei toimi oikeastaan muutamaa biisiä lukuunottamatta yhtään.
Kiertue alkaa kesäkuun alussa Italiasta. Muista keikoista ei ole vielä ollut puhetta, mutta se on jo varmaa ettei ensi kiertueella nähdä viime kiertueiden tyylisiä kolmen tunnin settejä.
Kiertue alkaa kesäkuun alussa Italiasta. Muista keikoista ei ole vielä ollut puhetta, mutta se on jo varmaa ettei ensi kiertueella nähdä viime kiertueiden tyylisiä kolmen tunnin settejä.
-
The Prophecy
- Hang-Around
- Posts: 187
- Joined: Fri Nov 17, 2006 19:48
- Location: Somewhere In Kuopio
-
Powerslave
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
FEBRUARY 8, 2007
WHEN DREAM THEATER
AND ROADRUNNER RECORDS UNITE!
BAND AND LABEL JOIN FORCES WITH NEW STUDIO ALBUM PLUS WORLD TOUR
TO FOLLOW
ROADRUNNER RECORDS is proud to announce the signing of progressive metal pioneers Dream Theater. A new studio album, Systematic Chaos is due in June. Dream Theater will hit the road in support of the album for a world tour, including major festival appearances in Europe.
Since their first studio release in 1989, this US based five-piece has notched up record and DVD sales in excess of six million and headlined to audiences of 20,000. Having undertaken seven world tours across 42 different countries, Dream Theater has established a live reputation that has swept them to arena-status around the globe. They have appeared alongside acts such as Deep Purple, Iron Maiden and Yes.
Recognized by peers and public alike for their advanced musical expertise, the band (Mike Portnoy, drums; John Petrucci, guitar; John Myung, bass; James LaBrie, vocals; Jordan Rudess, keyboards) has long held the ability to combine complex arrangements with unadulterated songwriting skills, the material often underpinned by riffs as heavy as anything in the Metallica repertoire.
“This album’s got all of the elements we’ve become known for,” reveals Portnoy. “The focus on musicianship, the skull-crushing riffs, the big progressive epics and the heart-wrenching melodies. We’ve got one of the strongest and most devoted fan bases in the world, and they should certainly be happy with the new material. By working closely with the label we hope to turn a great many new heads too.”
“Dream Theater and Roadrunner Records have led parallel careers on the cutting edge of metal for many years,” say A&R men, Derek Oliver & Dante Bonutto, “We’re thrilled to be working with a genuine market-leader, and when you add everything the guys bring to the table to the independent spirit and work ethic of the label, the results can only be exciting in the extreme!”
Prior to teaming up with Roadrunner, Dream Theater was signed to a seven-album deal with Warner Music Group worldwide. The deal commenced with the critically acclaimed and commercially successful Images And Words (1992), a Gold-certified US release, and concluded, in equal style, with Octavarium (2005), a Top 40 Billboard outing. In August of last year the band issued Score, a live album/DVD (recorded at Radio City Music Hall in New York), which went straight to the No. 1 spot on the Billboard DVD charts, knocking Pink Floyd from the top!
By the following month, the five were holed up at Avatar Studios in New York, working on the new album with veteran engineer/ mixer Paul Northfield (Rush, Queensrÿche, Porcupine Tree). As usual, Portnoy and Petrucci chose to co-produce the project, which features seven compositions (one a 25-minute epic), and word on the grapevine is that the Dream Theater/Roadrunner alliance looks all set to kick off with a classic.
Systematic Chaos, Dream Theater's ninth studio release, arrives at a time when the band is casting a longer-than-ever shadow across the rock and metal landscape. Their influence is being acknowledged by an increasing number of contemporary, cutting-edge acts such as Stone Sour, Trivium, Shadows Fall, Opeth as their fan base continues to grow.
Touring plans will be announced shortly. Please visit http://www.roadrunnerrecords.com or http://www.dreamtheater.net for up to the minute information.
WHEN DREAM THEATER
AND ROADRUNNER RECORDS UNITE!
BAND AND LABEL JOIN FORCES WITH NEW STUDIO ALBUM PLUS WORLD TOUR
TO FOLLOW
ROADRUNNER RECORDS is proud to announce the signing of progressive metal pioneers Dream Theater. A new studio album, Systematic Chaos is due in June. Dream Theater will hit the road in support of the album for a world tour, including major festival appearances in Europe.
Since their first studio release in 1989, this US based five-piece has notched up record and DVD sales in excess of six million and headlined to audiences of 20,000. Having undertaken seven world tours across 42 different countries, Dream Theater has established a live reputation that has swept them to arena-status around the globe. They have appeared alongside acts such as Deep Purple, Iron Maiden and Yes.
Recognized by peers and public alike for their advanced musical expertise, the band (Mike Portnoy, drums; John Petrucci, guitar; John Myung, bass; James LaBrie, vocals; Jordan Rudess, keyboards) has long held the ability to combine complex arrangements with unadulterated songwriting skills, the material often underpinned by riffs as heavy as anything in the Metallica repertoire.
“This album’s got all of the elements we’ve become known for,” reveals Portnoy. “The focus on musicianship, the skull-crushing riffs, the big progressive epics and the heart-wrenching melodies. We’ve got one of the strongest and most devoted fan bases in the world, and they should certainly be happy with the new material. By working closely with the label we hope to turn a great many new heads too.”
“Dream Theater and Roadrunner Records have led parallel careers on the cutting edge of metal for many years,” say A&R men, Derek Oliver & Dante Bonutto, “We’re thrilled to be working with a genuine market-leader, and when you add everything the guys bring to the table to the independent spirit and work ethic of the label, the results can only be exciting in the extreme!”
Prior to teaming up with Roadrunner, Dream Theater was signed to a seven-album deal with Warner Music Group worldwide. The deal commenced with the critically acclaimed and commercially successful Images And Words (1992), a Gold-certified US release, and concluded, in equal style, with Octavarium (2005), a Top 40 Billboard outing. In August of last year the band issued Score, a live album/DVD (recorded at Radio City Music Hall in New York), which went straight to the No. 1 spot on the Billboard DVD charts, knocking Pink Floyd from the top!
By the following month, the five were holed up at Avatar Studios in New York, working on the new album with veteran engineer/ mixer Paul Northfield (Rush, Queensrÿche, Porcupine Tree). As usual, Portnoy and Petrucci chose to co-produce the project, which features seven compositions (one a 25-minute epic), and word on the grapevine is that the Dream Theater/Roadrunner alliance looks all set to kick off with a classic.
Systematic Chaos, Dream Theater's ninth studio release, arrives at a time when the band is casting a longer-than-ever shadow across the rock and metal landscape. Their influence is being acknowledged by an increasing number of contemporary, cutting-edge acts such as Stone Sour, Trivium, Shadows Fall, Opeth as their fan base continues to grow.
Touring plans will be announced shortly. Please visit http://www.roadrunnerrecords.com or http://www.dreamtheater.net for up to the minute information.