Mulle on nyt oudosti kolahtanut Maidenin virallisista live-albumeista koviten kiekot A Real Live One ja A Real Dead One. Vaikka mun enhanced-levyni on tupla, suhtaudun levyihin kumminkin omina albumeinaan, niinkun ne erikseen aikoinana julkaistiinkin. Erityisesti korvalle herkkua on Dead-lätty, sisältäen vanhan ajan Maidenia esitettynä Smithin aikaan verrattuna varsin erilaisesti.
Ensin suhtauduin aika vastahakoisesti ideaan, että setti olisi kummallakin levyllä ihan sillisalaatti, eri keikoilta otettu biisejä, mutta vasta vähän aikaa sitten idea kolahti mulle. Ymmärsin jotenkin, kuinka hienoa on sanoa että "Mä olin tuolla keikalla, ja kuulin tuon The Trooperin siellä. Mahtava meno oli!" Tämä onkin enemmän kokoelma kuin livealbumi, keräten Brucen "viimeiset" ajat Maidenissa cd-kansien väliin.
A Real Dead Onella on hienoja biisejä, joita ei paljon livenä kuule. Where Eagles Dare, Prowler, Transylvania ja Remember Tomorrow ovat vähän harvinaisempaa herkkua, ja Deadin parhaimpia. Kyllä kolahtaa Remember Brucen laulamana! Tietenkin sydämeni ovat vieneet The Trooper ja Iron Maiden, jotka ihan "suomalaisuutensa" ansiosta kiilaavat muiden eteen, ollen Deadin parhaat vedot.
A Real Live One ei ole ihan niin hyvä, mutta sekin tasokas kiekko. Sieltäkin löytyy harvinaista herkkua, kuten Wasting Love (joka muuten tämän kys. vedon takia avautui minulle - hieno biisi!), Tailgunner sekä Afraid To Shoot Strangers, joka meinaa tuoda tipan linssiin! Suomi-vedot ovat todella kovia, ja jotenkin kummasti Suomi-lasit ja Maiden-lasit yhdistyessään nostavat tietenkin kys. vedot Live Onen parhaimmiksi.
Jollain oudolla tavalla pidän tämänaikaisesta, raa´asta ja aggressiivisesta Iron Maidenista. Live-meno on kovaa, ja Gers vetelee ainakin persoonallisella tyylillä.
Smithin loppu-aikojen, syntetisaattori-soundimaailmasta on ajat muuttuneet. Maiden ikäänkuin näpäytti vähän kuulijoita, ja lähtikin JUOKSEMAAN päinvastaiseen suuntaan siitä, mihin olivat Adrianin kanssa vuosikausia itseään puskeneet. Joten tämän aikakauden liveillä Maiden kuulostaa raa´alta ja elinvoimaiselta, ja ennen kaikkea riisutulta. On palattu perusasioiden äärelle.
Brucen laulu ei ole parasta, Nickon rumpusoundi ei ole parasta, miksaus ei ole parasta, mutta silti tämä on nyt minulle henkilökohtaisesti Maidenin paras live.
UP THE IRONS!