Pakko kai tuo on ostaa näiden hehkutusten jälkeen. Jos nyt uutuudenviehätyksen keskeltä voisitte katsoa Manowarin musa DVD:eitä kokonaisuudessaan, niin onko tämä uusi SE paras? Itse en ole koskaan tullut ostaneeksi yhtäkään Manowarin DVD:tä vaikka niitä näkyy olevan monia julkaisuja.
Eli mikä Manowarin DVD kantsii ostaa? (ensimmäisenä )
Siis onhan tämä uusin niin kovaa kamaa, ettei siinä ainakaan mitään menetä, jos sen hankkii ensimmäisenä.
Lukekaa asan postia tarkkaan läpi, noin syvälliseen tilaan ei pääse muuten kuin katsomalla The Day The Earth Shook DVD:n läpi.
Bogardus wrote:Pakko kai tuo on ostaa näiden hehkutusten jälkeen. Jos nyt uutuudenviehätyksen keskeltä voisitte katsoa Manowarin musa DVD:eitä kokonaisuudessaan, niin onko tämä uusi SE paras? Itse en ole koskaan tullut ostaneeksi yhtäkään Manowarin DVD:tä vaikka niitä näkyy olevan monia julkaisuja.
Eli mikä Manowarin DVD kantsii ostaa? (ensimmäisenä )
Nämä Hell On Earth Part I-IV ovat enemmänkin kiertuedokumentteja kuin keikkatallenteita. Sisältäen tietyst kaikkea kivaa taustajuttua ja fanien haastatteluja jne.
Hell On Earth II sisältää muun sälän lisäksi koko brassikeikan 2002 muistaakseni.
MInusta tämä uusi kannaattaa ostaa vaikka en oo ite vielä edes ostannu
Bogardus wrote:Pakko kai tuo on ostaa näiden hehkutusten jälkeen. Jos nyt uutuudenviehätyksen keskeltä voisitte katsoa Manowarin musa DVD:eitä kokonaisuudessaan, niin onko tämä uusi SE paras? Itse en ole koskaan tullut ostaneeksi yhtäkään Manowarin DVD:tä vaikka niitä näkyy olevan monia julkaisuja.
Eli mikä Manowarin DVD kantsii ostaa? (ensimmäisenä )
Nämä Hell On Earth Part I-IV ovat enemmänkin kiertuedokumentteja kuin keikkatallenteita. Sisältäen tietyst kaikkea kivaa taustajuttua ja fanien haastatteluja jne.
Hell On Earth II sisältää muun sälän lisäksi koko brassikeikan 2002 muistaakseni.
MInusta tämä uusi kannaattaa ostaa vaikka en oo ite vielä edes ostannu
Hell On Earth Part III on miusta ainakin viihdyttävä paketti. Tuo Blood In Brazil dvd on kuulemma kanssa varsin kova. Pitää hankkia sekin jahka nyt uuden ensin saan.
En juo alkoholia uskonnollisista syistä... vaan ihan muista syistä.
Itsekkin tuli eilen katsottua Manon uusi DVD, rouva-Tagin hehkutteluiden johdosta. Olihan se kova, mutta ei läheskään kovin näkemäni. Kuorojen, orkestereiden ja ex-jäsenien mukana olo oli mukava lisä, mutta negatiivista kuvaa jälleen kerran nostatti Loganin kitarasoundit ja muutenkin paskat pimputtelu-soolot. Columbus loistaa osaltaan taas aivan samoilla viivoilla, kun Ulrich. Käsittämättömän huonoa soittoa, kun vertaa aiempiin Manon maestroihin. Ross the Boss = Äijä! Kaljamaha on rock!
Ainekset oli kaikkien aikojen kovimpaan liveen. Lopputulos oli kuitenkin keskinkertainen: 7,5/10. Kyllähän tätä känni-iltoina fiilistelee, tosin Hell IV:n pysyy yhtenä katsoituimpana livenä. Pelkästään jo niiden irvien takia.
Wimps and Posers leave the hall. Lähden suosiolla kävelemään.
Ipe wrote: Columbus loistaa osaltaan taas aivan samoilla viivoilla, kun Ulrich. Käsittämättömän huonoa soittoa, kun vertaa aiempiin Manon maestroihin.
Tottahan on ettei Columbus ole mikään hirmukannuttaja, mutta varsinkin tällä DVD:llä äijä vetää uskomattomalla intensiteetillä ja todella tarkasti. Mitään kikkoja turha odotella kuulevansa, sieltä tulee ne perusjutut mitä levyllä.
Loganin kitara tuntui olevan ehkä hitusen liian hiljaisella sooloja lukuunottamatta, mutta itse kuuntelin 2.0 versiota suoraan televisiosta, joten en voi sen kummemmin kommentoida. Saundi oli minun korvaan suorastaan vitun loistava, joten en todellakaan tiedä mitä Iivana oikein hourii.
^ Kun vertaa Loganin kitarasoundeja esimerkiksi Ross the Bossin soundeihin, niin muun muassa särö on aivan erinlainen. Bossin kitara kuulostaa rokahtavalta, eli on vitun loistava. Loganin kitara lähinnä siltä että vahvistimessa olisi uitettu särki.
Soitti Columbus sitten miten tarkasti tahansa, niin aivan käsittämättömän mielikuvituksetonta se on. Samaa perus- tai powerkomppia alusta lähtien. Fillit yhtä loistavia ja mielikuvituksellisia, kun Nickon fillit Rainmakerissa, tosin paljon yksinkertaisemmin. En tykkää.
Muuten meno levyllä oli todella railakasta ja heviä. Näin siis ilman Mano-laseja.
^"If you ain't got the balls to take it you can leave the hall!"
Sellasta analyysiä tulee taas Itä-Helsingin ihmeeltä, ettei tosikaan. Ei sen aina tarvii olla Hopeanuolta ( ), tai Portnoyn kilkuttelua, että homma toimii. Manowar on aina ollut esimerkki siitä.
Vaikken asaa uskokaan mielettömän kertoimen omaavien Mano-lasiensa takia, panen harkintaan. Mulla on yks noista Hell On Eartheista, jolla on brassikeikka ja se Saksan aukiokeikka ynnä kokonaisia biisejä sieltä täältä, en nyt muista numeroa, ja ajattelin sen riittävän tämän bändin osalta, mutta ehkäpä tätä nyt kannattaa harkita. Muista niin välitä, mutta Eric Adamsin takia. Ja kun biisejä on noin monta, niin kaippa niihin mahtuu useitakin alusta loppuun ilman typeriä kikkailuja ja älyttömiä bassosooloja tms. soitettuja kappaleita. Manowarin pahin vika on aina ollut ihme "progeilu" keikoilla ja epäolennaiseen keskittyminen, onneksi näiltä kuvatallenteilta voi aina siirtyä kätevästi eteenpäin jos häiritsee.
Keskitytään siihen musiikkiin tana ja jätetään rantsit vähemmälle, hey Joey.
Iron Constable wrote:Manowarin pahin vika on aina ollut ihme "progeilu" keikoilla ja epäolennaiseen keskittyminen.
Sama on kyllä kuultavissa myös studioplätyillä. Black Arrowsit sun muut pilaa lähes täydellisiä levyjä.
Totta tuokin, lähes joka levyllä on jokin älytön pimputus tai kuraa tyyliin Warriors Prayer. Instrumentaalit ovat ihan ok, mutta Manowar on aina vetänyt ne kestoltaan pahasti överiksi. Tossa vähän laskeskelin, että jos levyiltä vähentää nämä itselle tökkivät osat, niin levyn kuin levyn kuunneltava kokonaiskesto on EP:n luokkaa, jos sitäkään. Noin karkeasti yleistettynä. Eiväthän ne alkupään levyt muutenkaan ole kuin puolen tunnin pläjäyksiä.
Eipä tuo toisaalta vaikuta bändin korkeaan asemaan rankingissani, kunhan purnaan, etten aina vain kehu.
Iron Constable wrote: Ja kun biisejä on noin monta, niin kaippa niihin mahtuu useitakin alusta loppuun ilman typeriä kikkailuja ja älyttömiä bassosooloja tms. soitettuja kappaleita. Manowarin pahin vika on aina ollut ihme "progeilu" keikoilla ja epäolennaiseen keskittyminen, onneksi näiltä kuvatallenteilta voi aina siirtyä kätevästi eteenpäin jos häiritsee.
Keskitytään siihen musiikkiin tana ja jätetään rantsit vähemmälle, hey Joey.
Tällä DVD:llä on nimenomaan jätetty kaikki häröily vähemmälle. Mitä nyt DVD:n 4. biisi on jo kitarasoolo
Bassosooloa ei varsinaisella keikalle edes ole, se on erikseen bonusosiossa. Tällä DVD:llä on keskitytty enemmän biiseihin, ja muutenkin Demaion rooli on yllättävän pieni, kamera kuvaa melkein enemmän jopa Logania. HIENO DVD, usko pois kun sanon.
Iron Constable wrote:Tossa vähän laskeskelin, että jos levyiltä vähentää nämä itselle tökkivät osat, niin levyn kuin levyn kuunneltava kokonaiskesto on EP:n luokkaa, jos sitäkään. Noin karkeasti yleistettynä.
Aivan. Sen takia Manowar-levykokonaisuuksia tuleekin kuunneltua aika harvoin, kun taas yksittäisiä biisejä sieltä täältä huomattavasti useammin. Itselleni nimenomaan ne tasaisen vahvat levykokonaisuudet ovat tärkeitä, joten sen vuoksi Manowar ei ole aivan suosikkibändieni joukossa. Eric Adams on kyllä kova vokalisti, sitä en kiistä. Alkupään levyt myöskin ansaitsevat hehkutusta osakseen, kuten olen jo aiemminkin todennut.
^Aika pitkälle sama täällä, että harvoin kokonainen levy tulee kuunneltua. Toivoisinkin, että tuleva levy olisi hyvä kokonaisuus. Oikeastaan ne 4 ekaa lättyä sisältävät vähiten tätä turhaa. Kings of Metal, Fighting the world ja etenkin Warriors of the world kärsivät "sillisalaatista" ja kikkailusta.
On muuten huvittava seikka usein lehtien levyarvioissa, että ne arvostellaan aina kokonaisuuksina. Esim. levy, jolla 8 kappaletta joka muutoin varsin hyvä saa 8. Sitten levy, jolla on 12 kappaletta sisältää 8 kovaa vetoa ja joukossa pari helmeä, mutta loput neljä ovat kuraa. Noiden 4 kappaleen takia levy saa juuri samaisen 8...
Itse olen sellainen, että varsinkin vanhemmilta bändeiltä otan mieluummin uudelta levyltä 2-4 erinomaista vanhempien huippujen kanssa vertailun kestävää kipaletta ja loput paskaa kuin 8 ihan hyvää biisiä mitkä eivät hetkauta sen enempää. Hyvä esimerkki on Warriors of the world levy. Joukossa upeat Swords in the wind, W.O.T.W.U ja Call to arms, mutta sitten pari varsin hyvää vetoa ja ohilaukausta.
Ane wrote:On muuten huvittava seikka usein lehtien levyarvioissa, että ne arvostellaan aina kokonaisuuksina. Esim. levy, jolla 8 kappaletta joka muutoin varsin hyvä saa 8. Sitten levy, jolla on 12 kappaletta sisältää 8 kovaa vetoa ja joukossa pari helmeä, mutta loput neljä ovat kuraa. Noiden 4 kappaleen takia levy saa juuri samaisen 8...
Jos tarkoitit, että tuon kahdeksan kovaa tykitystä sisältävän levyn pitäisi saada korkeampi arvosana, kuin sen täytebiisejäkin sisältävän 12 kappaleen levyn, niin olen täsmälleen samaa mieltä.
Mielummin levy täynnä pelkkää laatua, oli niitä biisejä sitten vaikka vain 6 tai 8. Tämä siis ihan yleisesti, eikä mihinkään tiettyyn bändiin liittyen. Poikkeuksia toki löytyy. Jotkut bändit osaavat tehdä vaikka sen 12 biisiäkin samalle levylle ilman fillereitä, mutta ne bändit ovat harvassa.
^Hammer, itse asiassa tarkoitin juuri päinvastaista. Minusta vain huvittavaa, jos jokin bändi osaisi karsia 12 kappaleen levyn 8 kappaleeseen (ottaen ne huonot pois) on levy yhtäkkiä arvostelijoiden silmissä parempi...
No tämä on vain kaverini kanssa työpaikalla esiin tullut asia ja tuli vaan mieleeni mainita tässä yhteydessä.
^Mä kyllä tulkitsin tuon Anen tekstin niin, että tuolla 8 kappaleen levyllä kaikki biisit on tasaista "kasin matskua" ja arvosteluun napisee 8. Tuolla 12 kappaleen levyllä taas on 8 kappaletta "ysin ja kympin" biisejä, mutta myös neljä aivan paskaa "nelosen" biisiä ja näistä jonkin sortin keskiarvona annetaan sitten arvosanana 8. Eli jos Anea tulkitsin oikein niin tuon 12 biisin levyn pitäisi saada parempi arvosana.
edit: no sieltähän kerkesikin jo tulla vastaus väliin.
Hammer wrote:Mielummin levy täynnä pelkkää laatua, oli niitä biisejä sitten vaikka vain 6 tai 8. Tämä siis ihan yleisesti, eikä mihinkään tiettyyn bändiin liittyen. Poikkeuksia toki löytyy. Jotkut bändit osaavat tehdä vaikka sen 12 biisiäkin samalle levylle ilman fillereitä, mutta ne bändit ovat harvassa.
Ei semmoinen 6 kappaleen levy ainakaan itselleni vielä täytä pitkäsoiton määritelmää. Kusetuksena sellaista enemmänkin pidän. Monen bändin suurimmiksi hiteiksi myöhemmin osoittautuneet kappaleet ovat alunperin monta kertaa olleet vaarassa pudota pois koko levyltä, joten koska levyltä harvemmin tila loppuu kaiken nauhoitetun voi sinne surutta tunkea. Tälläkin sivustolla oleva tapa laskea levyn hyvyys kappaleiden keskiarvolla on äärimmäisen tyhmä. Jonkun Maideninkin 80-luvun levyt voittavat myöhemmät pelkästään pienemmän kappalemääränsä takia.
Pitää kai Manowaristakin sitten jotain sanoa. Hyviä yksittäisiä kappaleita löytyy, mutta pidän bändiä kuitenkin Suomessa yliarvostettuna. Parhaat levyt ovat Kings Of Metal ja Hail To England, vaikkei kummaltakaan niistä viittä kuunneltavaa biisiä enempää löydy. En oikein suostu uskomaan tätä äijien täydestä sydämestään heville omistautumista. 15 vuodessa tullut kaksi uutta studiolevyä, joista kumpikaan ei kuulosta siltä että niiden tekemiseen olisi paljoa satsattu. Warriors Of The World varsinkin oli sellainen paskaläjä, että voisi kuvitella tyyppien kirjoittaneen biisit päivässä, ja viimeiseksi illalla pöllineet sanoitukset pätkissä vanhoilta levyiltään. Manowarin kohdalla enemmän kuin minkään muun tulee väkisin mieleen eläkekassan kartuttaminen. Näin Manowarin muuten kerran livenäkin Turussa. Päällimmäinen muisto on Joey pitämässä niitä puolentunnin palopuheitaan, soitosta ei ainakaan Motörheadin jälkeen jäänyt paljoa mieleen. Hyvä bändi Manowar on, mutta kaukana todellisista metallin kuninkaista.
Ane wrote: Hyvä esimerkki on Warriors of the world levy. Joukossa upeat Swords in the wind, W.O.T.W.U ja Call to arms, mutta sitten pari varsin hyvää vetoa ja ohilaukausta.
Mitä?! Missä on Fight Until We Die! Mahtava & soi juurikin nyt. sons of demons I command you to fly = äänenkäytöltään parhainta Adamsia sitten 1988.
Iron Fist wrote:Monen bändin suurimmiksi hiteiksi myöhemmin osoittautuneet kappaleet ovat alunperin monta kertaa olleet vaarassa pudota pois koko levyltä, joten koska levyltä harvemmin tila loppuu kaiken nauhoitetun voi sinne surutta tunkea.
Totta; kuluneena esimerkkinä vaikkapa ikihitti Smoke On The Water, jonka edeltä singlenä julkaistiin muuten Never Before
Ane wrote:^Hammer, itse asiassa tarkoitin juuri päinvastaista. Minusta vain huvittavaa, jos jokin bändi osaisi karsia 12 kappaleen levyn 8 kappaleeseen (ottaen ne huonot pois) on levy yhtäkkiä arvostelijoiden silmissä parempi...
Totta helvetissä se pelkkää hyvää matskua sisältävä levy on parempi. Itse en ainakaan jaksa kuunnella yhtä ainutta täytebiisiä yhdelläkään levyllä. Skip-nappulan käyttö on mielestäni yliarvosttua touhua, joten nautin niistä pelkkiä hyviä hetkiä sisältävistä levyistä jatkossakin. Miksi huonoa matskua pitäisi änkeä levylle vain nostattamaan kappalemäärää? Haluan kuulla järkevän perustelun aiheesta.
Iron Fist wrote:Ei semmoinen 6 kappaleen levy ainakaan itselleni vielä täytä pitkäsoiton määritelmää. Kusetuksena sellaista enemmänkin pidän.
Ihan sama täyttääkö se pitkäsoiton määritelmää vai jääkö pelkäksi mini-CD:ksi/EP:ksi. Kusetuksena pidän levyjä, jotka sisältävän täysin yhdentekeviä biisejä. Levy, jolla on ne 6 tappavan kovaa raitaa hakkaa kuusi täytebiisiä sisältävän 15 biisin levyn mennen tullen.
^Tottakai jos se lyhyt levy on silkkaa timanttia, niin se on parempi kuin pidempi missä on jämiä seassa. Mutta eikö tässä nyt pointti ollut se, että kumpi on parempi levy? Sellainen missä on 8 ihan hyvää biisiä, vai sellainen jossa on 8 helvetin kovaa biisiä ja 4 täysin paskaa?