Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son
Moderator: The Killer Krew
-
The_Air_Raid_Siren
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Omasta mielestänikin SSoaSS on jonkin verran yliarvostettu levy. Toki Maidenin parhaimmistoa, mutta ei minulle ainakaan se suurin ja paras, parhaiden joukossa kylläkin. Omissa kirjoissa edelle vetävät ainakin TNotB ja SIT, ehkä jopa BNW ja DoD (kyllä, pidän myös uudemmasta materiaalista). Joka tapauksessa minun listassani nuo viisi levyä ovat Maidenin parasta tuotantoa, sijoituksia en osaa sanoa, mutta SSoaSS ei se ykkönen ole muutamista loistavista biiseistään huolimatta.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
Näin ne mielipiteet jakautuu. Omasta mielestäni SSOASS on aivan ehdottomasti paras levy. Joskus aiemmin pidin POM:ia parhaana, mutta pikkuhiljaa SSOASS on noussut paremmaksi. Seventh Sonin kautta oikeastaan sain ensikosketuksen Maideniin ja SSOASS:in ja Maidenin musiikki noin ylipäätään on vienyt minut mukanaan lopullisesti. Seventh Son Of A Seventh Son on kaikkien aikojen parhain äänilevy.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Ei jumalauta tota poikaa! 
Vasta nyt sain luettua (osittain) tuon Statocasterin SSOASS arvostelun. Noilla lahjoilla ja ymmärryksellä meillä on täällä varmaan yksi tuleva musiikin ´ja median lahjakkuus. Arvosteluissa oli monia tunteita koskettavia juttuja.
Paras oli se, että olet Iron Maiden lätyt nauttinut säästäen "one by one" keskittyen levyihin yksi kerrallaan. Hienoa, ettei "isi ostannu kaikkee" vaan omalla kotiduunilla hommasit hillot.
Paljolti olen samoilla linjoilla SSOASS musan suhteen
Vasta nyt sain luettua (osittain) tuon Statocasterin SSOASS arvostelun. Noilla lahjoilla ja ymmärryksellä meillä on täällä varmaan yksi tuleva musiikin ´ja median lahjakkuus. Arvosteluissa oli monia tunteita koskettavia juttuja.
Paras oli se, että olet Iron Maiden lätyt nauttinut säästäen "one by one" keskittyen levyihin yksi kerrallaan. Hienoa, ettei "isi ostannu kaikkee" vaan omalla kotiduunilla hommasit hillot.
Paljolti olen samoilla linjoilla SSOASS musan suhteen
Into Iron Maiden Since 1983
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Kiitos. Kyllä, myöhemmin on osannut arvostaa sitä, että ei ollut rahaa ostaa kaikkia levyjä heti; jokainen on saanut osakseen kovaa kuuntelua, ja mielipide tuotannosta kokonaisuutena on vähän erilainen.Peke wrote:Ei jumalauta tota poikaa!
Vasta nyt sain luettua (osittain) tuon Statocasterin SSOASS arvostelun. Noilla lahjoilla ja ymmärryksellä meillä on täällä varmaan yksi tuleva musiikin ´ja median lahjakkuus. Arvosteluissa oli monia tunteita koskettavia juttuja.
Paras oli se, että olet Iron Maiden lätyt nauttinut säästäen "one by one" keskittyen levyihin yksi kerrallaan. Hienoa, ettei "isi ostannu kaikkee" vaan omalla kotiduunilla hommasit hillot.
Paljolti olen samoilla linjoilla SSOASS musan suhteen
SEVENTH SON OF A SEVENTH SON
Maailman kovin albumi, oli, on, tulee olemaan.
-
Polunimuri
- Hang-Around
- Posts: 184
- Joined: Wed Aug 02, 2006 22:15
- Location: Pudasjärvi
Nonni arvostelussa vuorossa näin etukäteen sanoen kaikkien aikojen uskomattomin levy ja Maidenin paras eli Seventh son of a Seventh son. No mikä sitten tekee tästä levystä niin hyvän? Sen yritän selvitellä tässä arvostelussa.
Moonchild:
Kun kuuntelin tämän biisin ja samalla koko levyn eka kertaa, niin luulin tästä semmoista tajunnan räjäyttävää introa ala Where eagles dare ja Aces high, mutta kuinkas ollakkaan kun kaiuttimista kuuluu Brucen lausuvan melko hiljaisella äänellä: "Seven deadly sin....seven ways to win... Oli siinä eka kertaa melko hämmästynyt olo mutta nykyään se sopii mielestäni tämän levyn aloittajaksi ja samalla aloittaa matkan maailman parhaimman levyn sisään...
+Intro
+Sanat
+...Lucifer's my name!
+Brucea parhaimmillaan
+Nicko, Adrian, Dave...Koko bändi kovassa vireessä!
+Soundit. Kunnon jytää.
+Soolo kunnon kitarointia
+Kertosäe kaikkien aikojen parhaita
+Lopun nauru
Mielestäni tällä hetkellä kaikkien aikojen levyn avausbiisi Aces Highin kanssa jolle ei voi antaa muutakuin 5.
Infinite dreams:
Nonniin seuraavan biisin vuoro. Biisi alkaa uskomattoman kauniilla kitaramelodialla äskeisen jytinän jälkeen jonka taustalla Nicko paukauttelee lautasia ja Steve maalailee bassollaan. Pian tämän jälkeen räjähtää ja Bruce alkaa laulamaan, ei, tulkitsemaan uskomattomalla tunteella kun muu bändi kikkailee taustalla...
+Intro jälleen
+Lyriikat
+Tunnelma on käsin kosketeltavaa
+Bändi suorastaan liekeissä
+Bruce tulkitsee uskomattomalla tunteella
+Itkettää!
+1.44-2.30
+Soolot Maidenin parhaita
+Kaikinpuolin täydellinen biisi
Taas täydellinen biisi, joka pääsee minulla Maidenin parhaimpiin eli 5+
Can i play with madness:
Intro alkaa "Can i play with Madness" huudolla joka rikkoo edellisen biisin tunnelman. Sitten alkaa armoton kitara/syntikka rytinä ja Nicko paukuttelee rumpuja taustalla. Sitten alkaa laulu ja meno jatkuu. Kertosäkeen vuoro ja ainakin minulle se jäi soimaan päähän enkä sitten tiedä onko se hyvä, vai huono asia. Lyriikat on ihan kivat ja tekee aina mieli laulaa mukana.
+Kiva rumpukomppi
+Kitarointihan ei Maidenilla ole koskaan huonoa?
+/- Kertosäe
+Lyriikat on ihan kivat. Tekee mieli laulaa mukana
-Syntikat kuullostaa tässä vähän huonoilta
-Rikkoo levyn tunnelman
Muuten melko perus radio ralli ja saa minulta 3 1/2.
The Evil that men do:
Ah tämä alkaa mukavalta kuullostavalla kitara melodialla jonka taustalla jyrähtelee muhkea basso. Sitten alkaa Nickolta työskentely ja räväkämpi meno josta voi huomata että tämä biisi on Adrianin käsialaa. Pian alkaa Brucen upea tulkinta ja basso jyrisee taustalla. Kertosäe tosin on melko itseään toistava mutta se ei tässä oikein haittaa ja soolo on 100% Maidenia, mutta se ihme vinkuna häiritsee hieman.
+Kiva intro (alanko olla hieman toistava).
+Kiva tempo
+Melodinen
+Bruce iskussa
+Kertosäe (vaikkakin hieman itseään toistava)
+Adrian rautaa tällä biisillä
Pieni miinus siitä ihme vikinästä soolossa
Jälleen kerran loistava biisi Adrianilta jonka koko bändi veti 110 prosentin loistavasti. 5-
Seventh son of a Seventh son:
Ah vihdoin levyn nimikko biisin ja nimihirviön kimppuun. Biisi alkaa jykevillä kitaroilla ja rummuilla ja taustalla huutavat urut ja jyrisevä basso. Ei jukoliste mitä hevi oopperaa! Sitten alkaa Brucen loistava tulkinta muun bändin soittaessa taustalla ja jonka jälkeen tulee Brucen "oo oo ooooo" huuto ja basso jytisee. Sitten kertosäe ja vaikka se on itseään toistava, niin se ei haittaa. "Oo oo ooo" huudot jatkuu ja bändi on liekeissä. Daven ja Adrianin kädet salamoivat, Steve järisyttää kallioita bassollaan ja Nicko pamauttelee semmosia komppeja ja fillejä että oksat pois. Sitten alkaa Steven painostava bassokuvio ja Bruce alkaa lausumaan viimeisiä sanoja ennen kuin kitarointi alkaa ja bändi on jälleen liekeissä biisin loppuun asti.
+Intro jälleen
+Koko bändi ilmiliekeissä
+Tunnelma on uskomaton
+Kunnon soundit
+Lyriikat
+Today is born the 7th one....so it shall be done....
+Tästä ei biisi parane
+Maidenin paras biisi
Mitäs sitä tähän sanoisi. Lyhyesti Maidenin paras biisi. 5++
The Prophecy:
Nonniin. Yksinkertaisesti Murrayn parhaita biisejä. Biisi alkaa kauniilla akustisella kitara melodialla ja basso ja syntikat kuuluu asiaan. Sitten meno muuttuu räväkämmäksi ja Brucen tulkinta alkaa. Lyriikat on ihan kivat ja kertsi samaten. Kertosäkeen jälkeinen melodia kohta toimii hyvin soolon kanssa. Loppu osa on ihan kiva ja lopetus on yksi parhaista.
+Akustinen intro uskomattoman kaunis
+Lyriikat
+Sooloa edeltävä melodinen kohta
+Melodinen
+Kaikkien aikojen lopetus
-Vähän huonossa paikassa 7th son biisin mammutimaisuuden jälkeen
Mielestäni Murrayn parhaita ja ihan kelpo biisi mutta jokin jää puuttumaan
4
The Clairvoyant:
Biisi lähtee käyntiin legendaarisella basso introlla johon sitten liittyy pikkuhiljaa kitarat ja rummut. Sitten alkaa laulu ja mielestäni lyriikat tässä biisissä ovat loistavat ja tekee aina mieli laulaa mukana. Säkeistössä on kiva melodia ja rumpalointi on hienoa. Kertosäkeessä mennään matalemmalle sävel-lajille ja soolo on sitten ihan Ok. Lopetus on tässä biisissä myös hieno.
+Basso intro -> Kitara -> Toinen kitara -> Rummut ja laulu
+Bruce jyrää
+Kertosäe
+Nickolta hienoa rumpalointia
+Kitara melodiat
+Kaikin puolin loisto biisi
+Hieno lopetus jälleen kerran
Taas yksi helmi lisää tälle levylle. 5
Only the good die young:
Vauhdikas intro johon laulukin liittyy melko pian, melodisuus toimii ja kitarointi on hienoa. Läpi biisin kulkee mukavan vauhdikas tempo joka ei hiljene missään kohti. Jotenkin olen aina itse pitänyt tämän biisin kertosäkeestä, sillä siinä on mielestäni sitä jotain
Soolo on taattua Maidenia ja rumpukompit ja basso jytisee taustalla. Tämä biisi on ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, lyriikat ovat mielestäni mainiot ja lopetus on loistava, kun sama höpinä kuin Moonchildin alussa päättää maailman parhaan levyn.
+Kiva vauhdikas tempo läpi biisin
+Kertsi
+Kaikki toimii
+Until the next time, have a good sin!
+Seventh son outro
Mielestäni täydellinen lopetus maailman parhaalle levylle.
Keskiarvoksi tuli 4.7 Jota on melko hankala kylläkin ohittaa. Kiitos jos jaksoitte lukea. Ja ai niin, levyn kannet ovat myös komeat. Propsit siitä.
Moonchild:
Kun kuuntelin tämän biisin ja samalla koko levyn eka kertaa, niin luulin tästä semmoista tajunnan räjäyttävää introa ala Where eagles dare ja Aces high, mutta kuinkas ollakkaan kun kaiuttimista kuuluu Brucen lausuvan melko hiljaisella äänellä: "Seven deadly sin....seven ways to win... Oli siinä eka kertaa melko hämmästynyt olo mutta nykyään se sopii mielestäni tämän levyn aloittajaksi ja samalla aloittaa matkan maailman parhaimman levyn sisään...
+Intro
+Sanat
+...Lucifer's my name!
+Brucea parhaimmillaan
+Nicko, Adrian, Dave...Koko bändi kovassa vireessä!
+Soundit. Kunnon jytää.
+Soolo kunnon kitarointia
+Kertosäe kaikkien aikojen parhaita
+Lopun nauru
Mielestäni tällä hetkellä kaikkien aikojen levyn avausbiisi Aces Highin kanssa jolle ei voi antaa muutakuin 5.
Infinite dreams:
Nonniin seuraavan biisin vuoro. Biisi alkaa uskomattoman kauniilla kitaramelodialla äskeisen jytinän jälkeen jonka taustalla Nicko paukauttelee lautasia ja Steve maalailee bassollaan. Pian tämän jälkeen räjähtää ja Bruce alkaa laulamaan, ei, tulkitsemaan uskomattomalla tunteella kun muu bändi kikkailee taustalla...
+Intro jälleen
+Lyriikat
+Tunnelma on käsin kosketeltavaa
+Bändi suorastaan liekeissä
+Bruce tulkitsee uskomattomalla tunteella
+Itkettää!
+1.44-2.30
+Soolot Maidenin parhaita
+Kaikinpuolin täydellinen biisi
Taas täydellinen biisi, joka pääsee minulla Maidenin parhaimpiin eli 5+
Can i play with madness:
Intro alkaa "Can i play with Madness" huudolla joka rikkoo edellisen biisin tunnelman. Sitten alkaa armoton kitara/syntikka rytinä ja Nicko paukuttelee rumpuja taustalla. Sitten alkaa laulu ja meno jatkuu. Kertosäkeen vuoro ja ainakin minulle se jäi soimaan päähän enkä sitten tiedä onko se hyvä, vai huono asia. Lyriikat on ihan kivat ja tekee aina mieli laulaa mukana.
+Kiva rumpukomppi
+Kitarointihan ei Maidenilla ole koskaan huonoa?
+/- Kertosäe
+Lyriikat on ihan kivat. Tekee mieli laulaa mukana
-Syntikat kuullostaa tässä vähän huonoilta
-Rikkoo levyn tunnelman
Muuten melko perus radio ralli ja saa minulta 3 1/2.
The Evil that men do:
Ah tämä alkaa mukavalta kuullostavalla kitara melodialla jonka taustalla jyrähtelee muhkea basso. Sitten alkaa Nickolta työskentely ja räväkämpi meno josta voi huomata että tämä biisi on Adrianin käsialaa. Pian alkaa Brucen upea tulkinta ja basso jyrisee taustalla. Kertosäe tosin on melko itseään toistava mutta se ei tässä oikein haittaa ja soolo on 100% Maidenia, mutta se ihme vinkuna häiritsee hieman.
+Kiva intro (alanko olla hieman toistava
).+Kiva tempo
+Melodinen
+Bruce iskussa
+Kertosäe (vaikkakin hieman itseään toistava)
+Adrian rautaa tällä biisillä
Pieni miinus siitä ihme vikinästä soolossa
Jälleen kerran loistava biisi Adrianilta jonka koko bändi veti 110 prosentin loistavasti. 5-
Seventh son of a Seventh son:
Ah vihdoin levyn nimikko biisin ja nimihirviön kimppuun. Biisi alkaa jykevillä kitaroilla ja rummuilla ja taustalla huutavat urut ja jyrisevä basso. Ei jukoliste mitä hevi oopperaa! Sitten alkaa Brucen loistava tulkinta muun bändin soittaessa taustalla ja jonka jälkeen tulee Brucen "oo oo ooooo" huuto ja basso jytisee. Sitten kertosäe ja vaikka se on itseään toistava, niin se ei haittaa. "Oo oo ooo" huudot jatkuu ja bändi on liekeissä. Daven ja Adrianin kädet salamoivat, Steve järisyttää kallioita bassollaan ja Nicko pamauttelee semmosia komppeja ja fillejä että oksat pois. Sitten alkaa Steven painostava bassokuvio ja Bruce alkaa lausumaan viimeisiä sanoja ennen kuin kitarointi alkaa ja bändi on jälleen liekeissä biisin loppuun asti.
+Intro jälleen
+Koko bändi ilmiliekeissä
+Tunnelma on uskomaton
+Kunnon soundit
+Lyriikat
+Today is born the 7th one....so it shall be done....
+Tästä ei biisi parane
+Maidenin paras biisi
Mitäs sitä tähän sanoisi. Lyhyesti Maidenin paras biisi. 5++
The Prophecy:
Nonniin. Yksinkertaisesti Murrayn parhaita biisejä. Biisi alkaa kauniilla akustisella kitara melodialla ja basso ja syntikat kuuluu asiaan. Sitten meno muuttuu räväkämmäksi ja Brucen tulkinta alkaa. Lyriikat on ihan kivat ja kertsi samaten. Kertosäkeen jälkeinen melodia kohta toimii hyvin soolon kanssa. Loppu osa on ihan kiva ja lopetus on yksi parhaista.
+Akustinen intro uskomattoman kaunis
+Lyriikat
+Sooloa edeltävä melodinen kohta
+Melodinen
+Kaikkien aikojen lopetus
-Vähän huonossa paikassa 7th son biisin mammutimaisuuden jälkeen
Mielestäni Murrayn parhaita ja ihan kelpo biisi mutta jokin jää puuttumaan
4The Clairvoyant:
Biisi lähtee käyntiin legendaarisella basso introlla johon sitten liittyy pikkuhiljaa kitarat ja rummut. Sitten alkaa laulu ja mielestäni lyriikat tässä biisissä ovat loistavat ja tekee aina mieli laulaa mukana. Säkeistössä on kiva melodia ja rumpalointi on hienoa. Kertosäkeessä mennään matalemmalle sävel-lajille ja soolo on sitten ihan Ok. Lopetus on tässä biisissä myös hieno.
+Basso intro -> Kitara -> Toinen kitara -> Rummut ja laulu
+Bruce jyrää
+Kertosäe
+Nickolta hienoa rumpalointia
+Kitara melodiat
+Kaikin puolin loisto biisi
+Hieno lopetus jälleen kerran
Taas yksi helmi lisää tälle levylle. 5
Only the good die young:
Vauhdikas intro johon laulukin liittyy melko pian, melodisuus toimii ja kitarointi on hienoa. Läpi biisin kulkee mukavan vauhdikas tempo joka ei hiljene missään kohti. Jotenkin olen aina itse pitänyt tämän biisin kertosäkeestä, sillä siinä on mielestäni sitä jotain
Soolo on taattua Maidenia ja rumpukompit ja basso jytisee taustalla. Tämä biisi on ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, lyriikat ovat mielestäni mainiot ja lopetus on loistava, kun sama höpinä kuin Moonchildin alussa päättää maailman parhaan levyn.+Kiva vauhdikas tempo läpi biisin
+Kertsi
+Kaikki toimii
+Until the next time, have a good sin!
+Seventh son outro
Mielestäni täydellinen lopetus maailman parhaalle levylle.
Keskiarvoksi tuli 4.7 Jota on melko hankala kylläkin ohittaa. Kiitos jos jaksoitte lukea. Ja ai niin, levyn kannet ovat myös komeat. Propsit siitä.
Iron What? Iron Fucking Maiden! That's What!
-
T R O O P E R
- Vempare
- Posts: 13
- Joined: Sat Aug 26, 2006 16:03
Seventh Son Of A Seventh Son
IM:n toiseksi paras levy, TNOTB:stä tuskin menee ohi mikään.
1. Moonchild
+ Alku ''Seven deadly sins'' jne..
+ Kertosäe Maidenin parhaimmistoa
+ Sanat
+ Bruce
- Alussa ehkä vähän liika syntetisaattoria, muuten ei heikkoja kohtia.
4+
2. Infite Dreams
+ Jumalattoman tunnelmallinen ja hieno alku
+ Sanat
+ 3.14 kohdassa Brucen karjaisu
+ Pidän kappaleista jossai ei ole varsinaista kertosäettä
+ Hieno tunnelma
- ei todellakaan mitään
5+
3. Can I Play With Madness
+ ''Can I Play With Madness!!''- huuto alussa
+ Kertosäe
- Lyhyet soolot
4
4.The Evil That Men Do
+ Levyn paras kappale
+ Kertosäe Maidenin kaikkien aikojen paras, loistava varsinkin konsertissa
+ Bruce loistaa
+ Sanat
´-ei mitään
5+
Seventh Son Of A Seventh Son
+ Harrisilla taas leikannut uskomattomasti
+ Sanat jumalattoman hienot
+ Aaaaaa-aaa-aaa--aaa ja sitä rataa
+ Today is born the seventh one..
- kertosäe vähän itseään kertaava
5
6. The Prophecy
+ Tunnelma
+ Kitarat lopussa
+ Sanat hienot
- Tylsä :>
4
7. The Clairvoyant
+ Alun bassointro
+ Bruce loistaa jälleen..
+ Sanat
+ Kertosäe
+Kitarat
5
8.Only The Good Die Young
+Lopussa ''Seven deadle sins'' jne
+ Kertosäe loistava
+ Sanat hienot, kuten jokaisessa levyn kappaleessa
+Daven soolo
5
Keskiarvo 4.7 ja risat
IM:n toiseksi paras levy, TNOTB:stä tuskin menee ohi mikään.
1. Moonchild
+ Alku ''Seven deadly sins'' jne..
+ Kertosäe Maidenin parhaimmistoa
+ Sanat
+ Bruce
- Alussa ehkä vähän liika syntetisaattoria, muuten ei heikkoja kohtia.
4+
2. Infite Dreams
+ Jumalattoman tunnelmallinen ja hieno alku
+ Sanat
+ 3.14 kohdassa Brucen karjaisu
+ Pidän kappaleista jossai ei ole varsinaista kertosäettä
+ Hieno tunnelma
- ei todellakaan mitään
5+
3. Can I Play With Madness
+ ''Can I Play With Madness!!''- huuto alussa
+ Kertosäe
- Lyhyet soolot
4
4.The Evil That Men Do
+ Levyn paras kappale
+ Kertosäe Maidenin kaikkien aikojen paras, loistava varsinkin konsertissa
+ Bruce loistaa
+ Sanat
´-ei mitään
5+
Seventh Son Of A Seventh Son
+ Harrisilla taas leikannut uskomattomasti
+ Sanat jumalattoman hienot
+ Aaaaaa-aaa-aaa--aaa ja sitä rataa
+ Today is born the seventh one..
- kertosäe vähän itseään kertaava
5
6. The Prophecy
+ Tunnelma
+ Kitarat lopussa
+ Sanat hienot
- Tylsä :>
4
7. The Clairvoyant
+ Alun bassointro
+ Bruce loistaa jälleen..
+ Sanat
+ Kertosäe
+Kitarat
5
8.Only The Good Die Young
+Lopussa ''Seven deadle sins'' jne
+ Kertosäe loistava
+ Sanat hienot, kuten jokaisessa levyn kappaleessa
+Daven soolo
5
Keskiarvo 4.7 ja risat
-
Roskisdyykkari
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Dodiih... Eli, otin tänä vuonna uudestaan urakakseni arvostella tänne, Rautaneitoon kaikki Iron Maidenin studiolevyt, ja Somewhere In Timen arvostelun jälkeen unohdin arvostelut kokonaan. Eli pientä taukoa on tohon väliin kertynyt, ja nyt ajattelin jatkaa tätä "urakkaani". Suuren osan levyistä olen arvostellut aikaisemmin, mutta niiden arvostelusta oli sen verran aikaa, että mielipiteet ovat ehtineet muuttua ja kirjoitustyylikin siinä samassa on hieman kehittynyt. No, pitemmittä puheitta, käydäänpäs sitten seiskan kimppuun...
Moonchild
80- luvulla, ja vielä vähän sen jälkeenkin, Maiden- levyille tyypillistä oli tajunnanräjäyttävä aloitusbiisi. Tämä levy ei tee poikkeusta, Moonchild on nimittäin Maidenin parhaita aloitusbiisejä Caught Somewhere in Timen ohella. Biisi on tyypillinen Maiden-avausbiisi, meno on nopeaa ja rokkaavaa, ja kitarat jylläävät vauhdikkaasti taustalla. Alussa huomio kiinnittyy tietysti soundeihin. Jälleen kerran ei voi kuin ihailla miten upeat soundit Martin Birch on saanut aikaan. Bassokin kolisee mukavasti. Ja mitä tulee bändiin... No, uskallan jopa väittää, että tällä levyllä Maiden oli elämänsä kunnossa, mitä soittoon tulee. Nickon rummuttelu ylivoimaisesti parasta, Steven bassokuviot samoin, Adrian heittää tyypillisesti upeita sooloja ja Daveltakin kuullaan normaalia parempia sooloja. Kaiken lisäksi Brucen ääni on aivan uskomattoman hyvä. Ja palatakseni tähän aloitusbiisiin, Moonchild on aikalailla täydellinen lyhyt biisi, joskin alussa/lopussa kuultavat syntikat häiritsevät hieman. Erikoismaininta vielä sanoituksista, jotka ovat selvästi Brucen käsialaa, eli siis loistavat. Pisteitä antaessa mieleen ei tule muuta numeroa kuin:
5
Infinite Dreams
Mainion levynavauksen jälkeen Seiska jatkuu toisella yhtä kovalla biisillä. Infinite Dreams ei ole aina kuulunut suosikkeihin, mutta nykyään pidän sitä yhtenä Seventhin parhaista biiseistä. Uskomattoman tunnelmallinen alku, ja loppua kohden biisi nopeutuu. Daven sooloa täytyy kehua, vaikkei ylläkään H:n soolon tasolle, on se silti mainio. Ja sitten Nicko... Seventh Sonilla Herra Aivon soitto on muutenkin melko täydellistä, mutta ETENKIN tämä biisi on hyvä taidonnäyte Nickolta. Myös Brucen tulkinta on upeaa, ja biisi on yleisestikin ottaen melko "kaunis" (jos näin saa heavy metal biisistä sanoa). Mainion biisin Harris on (taas) väsännyt, ei tästäkään mitään valittamista löydy. Kaikenkaikkiaan upea biisi.
5
Can I Play With Madness?
Kahden lähes täydellisen biisin jälkeen on vuorossa (lähes täydellisen) levyn ainoa heikompi biisi. Can I Play With Madnessin vika ei ole se, että biisi itsessään olisi jotenkin huono, se on vain täysin väärässä seurassa. Biisi ei kaikessa iloisuudessaan sovi 7 synkemmän biisin seuraan. Yleensä mollaan tätä biisiä selväksi täytebiisiksi, mutta ei se loppupeleissä ole ollenkaan huono. Sen sijaan inhoan liveversiota tästä biisistä, koska mielestäni Madnessissa tärkeää on juurikin LAULU, ja koska livenä se on täysin erilaista, se jotenkin "pilaa" biisin vähäisenkin hyvyyden. Studioversio sen sijaan on ihan kuunneltava, vaikka silloin tällöin se tuleekin skipattua. Biisi on hieman väkisinväännetyn oloinen, eli siis tyypillinen "radiosoittohakuinen" hittisingle. Näitä löytyy ikävä kyllä jokaiselta Maiden- levyltä, joten en arvostele tätä niin ankaralla kädellä. Tällä hetkellä uskallan jopa antaa:
4
The Evil That Men Do
Ainoastaan hitusen heikomman Can I Play With Madnessin jälkeen vuorossa on taas timanttia, kasarihenkisen The Evil That Men Don muodossa. Kyseessä on levyn selvästi "perinteisin Maiden-biisi", löytyy laukkakomppia, tuplamelodiaa, C-D-E:tä ja jonkinsortin toistokertsiäkin, varustettuna tietenkin 'Arryn perinteisellä bassokolinalla, joka erottuu selvästi etenkin melodian aikana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan The Evil That Men Do on silti aivan 'tanan kova biisi, ja levyn keskitasoa (joka on erittäin suuri kehu, koska Seventh Sonilla keskitasokin meinaa jo miltei täydellistä). Biisissä on hieman surullinen tai haikea tunnelma, vaikkei se olekaan mitään selvää "ranteet auki"- synkistelyä. Upea ja joissain määrin "liikuttava" biisi kaikenkaikkiaan, täysiä pojoja tämä ei ansaitse, mutta seuraavan numeron kylläkin:
4,75
Seventh Son Of A Seventh Son
Jos tekisin yksityiskohtaisen arvion Maidenin täydellisen levyn täydellisestä nimibiisistä, viesti kokonaisuudessaan venyisi varmaankin muutaman sivun mittaiseksi, niin paljon positiivista sanottavaa tästä mestariteoksesta löytyy. Biisi on silkkaa neroutta, ei itseasiassa YHTÄÄN heikommanpuoleista kohtaa, edes sekuntia, vain vajaat 10 minuuttia täydellisyyttä. Olen muutenkin sitä mieltä, että nämä pitkät, eeppiset 'Arryn biisit ovat Maidenin parhaimmistoa, ja tämä biisi todellakin osoittaa sen todeksi. Steve näytti jälleen kyntensä, kyseessä on nimittäin maailmankaikkeuden paras biisi. Kiertueella, joka paneutuu levyihin Powerslavesta No Prayeriin, odotan tätä biisiä eniten Alexander the Greatin ohella. Biisi on nimittäin livenäkin aivan tappokamaa. Melkein hävettää pistää pisteet näytille, koska se on mielestäni aivan itsestäänselvyys, mutta...
5
The Propechy
Maailman parhaan biisin (c) jälkeen vuorossa on - jälleen - aivan tajuttoman hyvä biisi. The Propechystä en aina ole pitänyt, mutta viimeisen puolentoista vuoden aikana olen huomannut, että kyseessähän on aivan törkeän hyvä biisi. Biisi on melko omalaatuinen ja monimutkainen, ei siis todellakaan mitään hittiainesta (ja tämä oli kehu). Dave innostuu säveltämään harvoin, mutta silloin kun niin käy, sävellys on kaiken odotuksen arvoinen. Kitaramelodiat ovat upeita, ja etenkin lopun akustinen osio on hieno. Ei pahemmin sanottavaa tästä biisistä, loistava, joskaan ei aivan täydellinen.
4,75
The Clairvoyant
Clairvoyant on biisi, jota ei jostain syystä ole tullut kuunneltua niin paljoa. Loistava biisihän se(kin) on, ja aina kun sen kuuntelee niin huomaa että se on parempi kuin muistikaan. Biisi on melko oleellinen osa levyn tarinaa, ja ihan vain senkin takia lyriikat ovat loistavat. Kertosäe ei tosin mikään järin hyvä. Mainio biisi, ei viiden tähden veroinen mutta samaa tasoa kuin sitä edeltäväkin biisi, eli siis:
4,75
Only The Good Die Young
Biisi sopii tämän levyn lopetukseksi aika mainiosti, lopettaa hienosti loistavan levyn. Bassosoolo on aika erikoinen juttu Maidenilta... Only the Good Die Young on sinänsä erikoinen Maiden- lopetusbiisi, koska kestonsa ja temponsa puolesta se voisi yhtä hyvin olla aloitusbiisi. Tällä kertaa levyä ei siis lopeta yli 7 min eeppinen Harris- biisi, ja ihan hyvä niin, koska vaihteluhan virkistää, eikö näin ole? Loppuun vielä kunnon rymistelyt sooloineen ja that's it. Ja sitten vielä Moonchildistä tuttu "Seven Deadly Sins-" osio. Aika nerokas lopetus mielestäni.
Ei levyn parhaimmistoa tämäkään, mutta varsin mainio lopetusbiisi, ja ansaitsee varmaankin:
4,5
Keskiarvo: 4,71875
~ 4,7
Yleistä:
Olen jo jonkin aikaa pitänyt tätä levyä selvästi parhaana Maiden- levynä. Vaikkei Can I Play With Madness olekaan maata mullistava biisi, se ei kuitenkaan haittaa kokonaisuutta niin paljoa, sillä sen lisäksi, että pidän tätä parhaana Maiden- levynä, on tämä mielestäni myös paras levy IKINÄ. Kuten tuli jo aikaisemmin todettua, kaikki Maidenin jäsenet vetävät tällä levyllä paremmin kuin koskaan, etenkin Nicko, ja uskallan väittää että tässä on parhaiten "rumpaloitu" levy ikinä. Myös soundit ovat loistavat ja kansitaide hieno, joten on aika selvää, että äänestykseen tulee 5.
Moonchild
80- luvulla, ja vielä vähän sen jälkeenkin, Maiden- levyille tyypillistä oli tajunnanräjäyttävä aloitusbiisi. Tämä levy ei tee poikkeusta, Moonchild on nimittäin Maidenin parhaita aloitusbiisejä Caught Somewhere in Timen ohella. Biisi on tyypillinen Maiden-avausbiisi, meno on nopeaa ja rokkaavaa, ja kitarat jylläävät vauhdikkaasti taustalla. Alussa huomio kiinnittyy tietysti soundeihin. Jälleen kerran ei voi kuin ihailla miten upeat soundit Martin Birch on saanut aikaan. Bassokin kolisee mukavasti. Ja mitä tulee bändiin... No, uskallan jopa väittää, että tällä levyllä Maiden oli elämänsä kunnossa, mitä soittoon tulee. Nickon rummuttelu ylivoimaisesti parasta, Steven bassokuviot samoin, Adrian heittää tyypillisesti upeita sooloja ja Daveltakin kuullaan normaalia parempia sooloja. Kaiken lisäksi Brucen ääni on aivan uskomattoman hyvä. Ja palatakseni tähän aloitusbiisiin, Moonchild on aikalailla täydellinen lyhyt biisi, joskin alussa/lopussa kuultavat syntikat häiritsevät hieman. Erikoismaininta vielä sanoituksista, jotka ovat selvästi Brucen käsialaa, eli siis loistavat. Pisteitä antaessa mieleen ei tule muuta numeroa kuin:
5
Infinite Dreams
Mainion levynavauksen jälkeen Seiska jatkuu toisella yhtä kovalla biisillä. Infinite Dreams ei ole aina kuulunut suosikkeihin, mutta nykyään pidän sitä yhtenä Seventhin parhaista biiseistä. Uskomattoman tunnelmallinen alku, ja loppua kohden biisi nopeutuu. Daven sooloa täytyy kehua, vaikkei ylläkään H:n soolon tasolle, on se silti mainio. Ja sitten Nicko... Seventh Sonilla Herra Aivon soitto on muutenkin melko täydellistä, mutta ETENKIN tämä biisi on hyvä taidonnäyte Nickolta. Myös Brucen tulkinta on upeaa, ja biisi on yleisestikin ottaen melko "kaunis" (jos näin saa heavy metal biisistä sanoa). Mainion biisin Harris on (taas) väsännyt, ei tästäkään mitään valittamista löydy. Kaikenkaikkiaan upea biisi.
5
Can I Play With Madness?
Kahden lähes täydellisen biisin jälkeen on vuorossa (lähes täydellisen) levyn ainoa heikompi biisi. Can I Play With Madnessin vika ei ole se, että biisi itsessään olisi jotenkin huono, se on vain täysin väärässä seurassa. Biisi ei kaikessa iloisuudessaan sovi 7 synkemmän biisin seuraan. Yleensä mollaan tätä biisiä selväksi täytebiisiksi, mutta ei se loppupeleissä ole ollenkaan huono. Sen sijaan inhoan liveversiota tästä biisistä, koska mielestäni Madnessissa tärkeää on juurikin LAULU, ja koska livenä se on täysin erilaista, se jotenkin "pilaa" biisin vähäisenkin hyvyyden. Studioversio sen sijaan on ihan kuunneltava, vaikka silloin tällöin se tuleekin skipattua. Biisi on hieman väkisinväännetyn oloinen, eli siis tyypillinen "radiosoittohakuinen" hittisingle. Näitä löytyy ikävä kyllä jokaiselta Maiden- levyltä, joten en arvostele tätä niin ankaralla kädellä. Tällä hetkellä uskallan jopa antaa:
4
The Evil That Men Do
Ainoastaan hitusen heikomman Can I Play With Madnessin jälkeen vuorossa on taas timanttia, kasarihenkisen The Evil That Men Don muodossa. Kyseessä on levyn selvästi "perinteisin Maiden-biisi", löytyy laukkakomppia, tuplamelodiaa, C-D-E:tä ja jonkinsortin toistokertsiäkin, varustettuna tietenkin 'Arryn perinteisellä bassokolinalla, joka erottuu selvästi etenkin melodian aikana. Kaikessa yksinkertaisuudessaan The Evil That Men Do on silti aivan 'tanan kova biisi, ja levyn keskitasoa (joka on erittäin suuri kehu, koska Seventh Sonilla keskitasokin meinaa jo miltei täydellistä). Biisissä on hieman surullinen tai haikea tunnelma, vaikkei se olekaan mitään selvää "ranteet auki"- synkistelyä. Upea ja joissain määrin "liikuttava" biisi kaikenkaikkiaan, täysiä pojoja tämä ei ansaitse, mutta seuraavan numeron kylläkin:
4,75
Seventh Son Of A Seventh Son
Jos tekisin yksityiskohtaisen arvion Maidenin täydellisen levyn täydellisestä nimibiisistä, viesti kokonaisuudessaan venyisi varmaankin muutaman sivun mittaiseksi, niin paljon positiivista sanottavaa tästä mestariteoksesta löytyy. Biisi on silkkaa neroutta, ei itseasiassa YHTÄÄN heikommanpuoleista kohtaa, edes sekuntia, vain vajaat 10 minuuttia täydellisyyttä. Olen muutenkin sitä mieltä, että nämä pitkät, eeppiset 'Arryn biisit ovat Maidenin parhaimmistoa, ja tämä biisi todellakin osoittaa sen todeksi. Steve näytti jälleen kyntensä, kyseessä on nimittäin maailmankaikkeuden paras biisi. Kiertueella, joka paneutuu levyihin Powerslavesta No Prayeriin, odotan tätä biisiä eniten Alexander the Greatin ohella. Biisi on nimittäin livenäkin aivan tappokamaa. Melkein hävettää pistää pisteet näytille, koska se on mielestäni aivan itsestäänselvyys, mutta...
5
The Propechy
Maailman parhaan biisin (c) jälkeen vuorossa on - jälleen - aivan tajuttoman hyvä biisi. The Propechystä en aina ole pitänyt, mutta viimeisen puolentoista vuoden aikana olen huomannut, että kyseessähän on aivan törkeän hyvä biisi. Biisi on melko omalaatuinen ja monimutkainen, ei siis todellakaan mitään hittiainesta (ja tämä oli kehu). Dave innostuu säveltämään harvoin, mutta silloin kun niin käy, sävellys on kaiken odotuksen arvoinen. Kitaramelodiat ovat upeita, ja etenkin lopun akustinen osio on hieno. Ei pahemmin sanottavaa tästä biisistä, loistava, joskaan ei aivan täydellinen.
4,75
The Clairvoyant
Clairvoyant on biisi, jota ei jostain syystä ole tullut kuunneltua niin paljoa. Loistava biisihän se(kin) on, ja aina kun sen kuuntelee niin huomaa että se on parempi kuin muistikaan. Biisi on melko oleellinen osa levyn tarinaa, ja ihan vain senkin takia lyriikat ovat loistavat. Kertosäe ei tosin mikään järin hyvä. Mainio biisi, ei viiden tähden veroinen mutta samaa tasoa kuin sitä edeltäväkin biisi, eli siis:
4,75
Only The Good Die Young
Biisi sopii tämän levyn lopetukseksi aika mainiosti, lopettaa hienosti loistavan levyn. Bassosoolo on aika erikoinen juttu Maidenilta... Only the Good Die Young on sinänsä erikoinen Maiden- lopetusbiisi, koska kestonsa ja temponsa puolesta se voisi yhtä hyvin olla aloitusbiisi. Tällä kertaa levyä ei siis lopeta yli 7 min eeppinen Harris- biisi, ja ihan hyvä niin, koska vaihteluhan virkistää, eikö näin ole? Loppuun vielä kunnon rymistelyt sooloineen ja that's it. Ja sitten vielä Moonchildistä tuttu "Seven Deadly Sins-" osio. Aika nerokas lopetus mielestäni.
Ei levyn parhaimmistoa tämäkään, mutta varsin mainio lopetusbiisi, ja ansaitsee varmaankin:
4,5
Keskiarvo: 4,71875
~ 4,7
Yleistä:
Olen jo jonkin aikaa pitänyt tätä levyä selvästi parhaana Maiden- levynä. Vaikkei Can I Play With Madness olekaan maata mullistava biisi, se ei kuitenkaan haittaa kokonaisuutta niin paljoa, sillä sen lisäksi, että pidän tätä parhaana Maiden- levynä, on tämä mielestäni myös paras levy IKINÄ. Kuten tuli jo aikaisemmin todettua, kaikki Maidenin jäsenet vetävät tällä levyllä paremmin kuin koskaan, etenkin Nicko, ja uskallan väittää että tässä on parhaiten "rumpaloitu" levy ikinä. Myös soundit ovat loistavat ja kansitaide hieno, joten on aika selvää, että äänestykseen tulee 5.
Last edited by Roskisdyykkari on Fri May 11, 2007 15:18, edited 1 time in total.
Noniin laitetaan omakin mielipide tästä levystä.
Moonchild
+ Alku
+ Brucen laulu, joka on tajuttoman laadukasta
+ Ei ole tasapaksu biisi
+ Kertosäe
+ 2 Soolojen välissä oleva kohta ja itse soolot
- Kitara on jotenkin tylsähkö..
- .. Samoin basso
4+
Infinite Dreams
+ Alku kitara ja basso taustalla
+ Brucen laulu
+ Harrisin basso fillit
+ Kertosäe
+ Help me, Help me to find my true..
- AARHWOAA Huuto jälkeen puolenvälin
5
Can I Play With Madness
+ Laukka basso
+ Kertosäe
+ Välisoitto ennen sooloa
- Karmiva alku huuto
- Aika tasainen veto ei mitään erikoista
3
The Evil That Men Do
+ Intro kitara
+ Erittäin toimiva basso
+ Jälleen Bruce
+ Kertäsäe tässäkin
+ Välisoitto ennen sooloa ja myös soolo
- Ei mitään erikoista paitsi The Evil That Men Do:a toistetaan hieman liikaa (oma mielipide)
5
Seventh Son Of A Seventh Son
+ Kitara säkeistössä
+ Bruce Jälleen
+ Loistavan yksinkertainen kertosäe
+ Today Is Born The Seventh one..
+ Soolo
- Hieman liian pitkä "väliosio"
4.5
The Prophecy
+ Alku kitara melodia (kaunista)
+ Ennen kertosäettä oleva osio
+ Ekan kertosäkeen jälkeinen kitara
+ Soolo
+ Loppu
- Säkeistö on hieman tylsähkö
4+
The Clairvoyant
+ Intro kolina basso..
+ ..Sitten tuleva kitara
+ Bruce
+ Välisoitto ennen kertosäettä ja kertosäe
+ Soolo
- Iloisen ja "surullisen" tunnelman vaihtelu
4.5
Only The Good Die Young
+ Reipas alku
+ Bruce
+ Kertosäe
+ Soolo Ja soolon jälkeinen basso
+ Main riff
+ Loppu
5
Keskiarvo: 4.4375 eli 4.4
Oma mielipide tästä levystä on samanlainen kuin monella muullakin. Paras maiden levy mitä tähän mennessä on tullut ulos voittaapi jopa AMOLAD:n helposti. Sitä samaa olen miettinyt, että miksi Only The Good Die Young:a ei soiteta keikoilla, joka on ehdottamasti yksi levyn parhaimpia biisejä Infinite Dreamsin ja Seventh Son Of A Seventh Son kanssa.
Moonchild
+ Alku
+ Brucen laulu, joka on tajuttoman laadukasta
+ Ei ole tasapaksu biisi
+ Kertosäe
+ 2 Soolojen välissä oleva kohta ja itse soolot
- Kitara on jotenkin tylsähkö..
- .. Samoin basso
4+
Infinite Dreams
+ Alku kitara ja basso taustalla
+ Brucen laulu
+ Harrisin basso fillit
+ Kertosäe
+ Help me, Help me to find my true..
- AARHWOAA Huuto jälkeen puolenvälin
5
Can I Play With Madness
+ Laukka basso
+ Kertosäe
+ Välisoitto ennen sooloa
- Karmiva alku huuto
- Aika tasainen veto ei mitään erikoista
3
The Evil That Men Do
+ Intro kitara
+ Erittäin toimiva basso
+ Jälleen Bruce
+ Kertäsäe tässäkin
+ Välisoitto ennen sooloa ja myös soolo
- Ei mitään erikoista paitsi The Evil That Men Do:a toistetaan hieman liikaa (oma mielipide)
5
Seventh Son Of A Seventh Son
+ Kitara säkeistössä
+ Bruce Jälleen
+ Loistavan yksinkertainen kertosäe
+ Today Is Born The Seventh one..
+ Soolo
- Hieman liian pitkä "väliosio"
4.5
The Prophecy
+ Alku kitara melodia (kaunista)
+ Ennen kertosäettä oleva osio
+ Ekan kertosäkeen jälkeinen kitara
+ Soolo
+ Loppu
- Säkeistö on hieman tylsähkö
4+
The Clairvoyant
+ Intro kolina basso..
+ ..Sitten tuleva kitara
+ Bruce
+ Välisoitto ennen kertosäettä ja kertosäe
+ Soolo
- Iloisen ja "surullisen" tunnelman vaihtelu
4.5
Only The Good Die Young
+ Reipas alku
+ Bruce
+ Kertosäe
+ Soolo Ja soolon jälkeinen basso
+ Main riff
+ Loppu
5
Keskiarvo: 4.4375 eli 4.4
Oma mielipide tästä levystä on samanlainen kuin monella muullakin. Paras maiden levy mitä tähän mennessä on tullut ulos voittaapi jopa AMOLAD:n helposti. Sitä samaa olen miettinyt, että miksi Only The Good Die Young:a ei soiteta keikoilla, joka on ehdottamasti yksi levyn parhaimpia biisejä Infinite Dreamsin ja Seventh Son Of A Seventh Son kanssa.
-
The Prophecy
- Hang-Around
- Posts: 187
- Joined: Fri Nov 17, 2006 19:48
- Location: Somewhere In Kuopio
Iron Maiden- Seventh Son Of A Seventh Son
Maidenin paras albumi, ei mitään epäilystäkään. Anteeksi vaan että nostan tämän, mutta oli pakko päästä vähän arvostelemaan tätä mestariteosta
.
1.Moonchild
Loistava alkuraita. Seven deadly sins, seven ways to win <- Maidenin parhaita hetkiä koskaan. Alussa olevaa syntetisaattoria ehkä vähän liikaa, mutta Brucen hieno laulanta korjaa tämän välittömästi. Brucen ääni tuntuu hyökkäävän päälle, senverran agressiivista laulua! Hieno kertosäe, ja soolot. Sanat ovat mahtavat, samoin kuin kaikissa levyn kappaleissa. Alussa pidin kappaletta huonona, nyt ruvennut aukenemaan paremmin. Steve on liekeissä, samojn kuin koko muu bändikin. Olisi loistavaa jos tämä tai Aces High aloittaisi keikan 2008 (tosin aika varmaa että se on AH tai Moonchild) (?)
Sanoihin lisäystä vielä, että varsin synkät ovat. Se nauru, se nauru.
5
2. Infinite Dreams
HUUUUUHHUUUHH! Siis mikä intro! Jumalattoman tunnelmallinen ja kaunis kappale.
Tuskin on Maiden koskaan tehnyt näin uskomattomia sanoja omistavaa biisiä! Bruce jälleen vedossa, 3:14 Bruce karjaisee hienosti!. Kuten Stratocaster ylempänä sanoikin, miten tälläisen tunnelman voi lisätä studiolevylle!!?!!?! Rakastan tätä kappaletta, eivätkä sanat pysty kuvamaan sitä tunnetta kun kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Kolahti heti, että jumalauta mikä biisi! Koko bändi pistää parastaan, Steve basso kolhatelee kiitettävästi, Nicko rummuttaa loistavasti ja kitarat kuulostavat paremmalta kuin koskaan. HEIL MAIDEN!
5+++
3. Can I Play With Madness
CAN I PLAY WITH MADNESS!! Siirrymme kolmanteen kappaleeseen. CIPWM oli ensimmäinen kappale jonka kuulin 7th sonilta, mutta kyllästyttää tällä hetkellä.
Soolot mielestäni liian lyhyet. Toimii paremmin livenä, mutta kohtalainen studionakin.
Kertosäkeessä jankataan likaa ''Can I play with madnessia'', mutta muuten sanat ovat hienot. Basso kuulostaa hienolta, Bruce on jälleen tulessa. Jokin tästä puuttuu kuitenkin..
4
4. The Evil That Men Do
Siirrymme Iron Maidenin parhaimpiin kuuluvaan kappaleeseen. Intro on mahtava jonka jälkeen mennään eikä meinata. Bruce vetää jälleen loistavasti, kertsi varmasti Maidenin historian paras. NE SOOLOT! Universumin parhaat soolot, tottakai Maidenilta. Erittäin hieno ja tunnelmallinen kappale. Varmaan parhaiten toimiva kappale livenä, ''Lives On And OOOOOOONNN'' toimii aina livenä. Rock In Rio versio, I love you! Studioversiossa ei ehkä niin hyvä tunnelma, kuin livenä, mutta tottakai livenä aina parempi?
5
5. Seventh Son Of A Seventh Son
Lähdetään liikkeelle oopperamaisella ja ylväällä introlla. Mahtavat sanat, ehkä liikaa jankkaamista kertosäkeistössä, mutta whatever? Bruce, ja koko bändi in flames.
Koko ajan kuuluvat Brucen OOOOOO-OOOO-O-O-O-OOOOO ja sitä rataa, ei ole hienompaa tunnelmaa koko levyllä. No okei, ehkä Infinite Dreamsin alku voittaa vielä tämän, mutta joka tapauksessa loistava kohta. Vähän alle puolen välin jälkeen alkaa hiljainen kohta, jonka rikkoo vain Brucen puhe. Hiljaisen kohdan jälkeen lähdetään taas rivakammin liikkeelle, ja upea loppu! Maidenin ehdottomasti paras yli 9-minuuttinen.
5
6. The Prophecy
Paras nimi ainakin : D. Tämä kappale on jäänyt vähän unholaan tällä levyllä, ja sen selkeästi vähiten soitettu kappale tältä levyltä itselläni. Kaunis intro, ja kitarat lopussa kappaleen parhaita kohtia. Hyvät sanat, ja Bruce liekeissä. Moneskohan kerta kun sanon Brucen olevan liekeissä? No, ihan sama. Hyvä kertosäe myös! Hieno melodia, tunnelmaa on vaikka muille jakaa, kuten lähes kaikissa levyn kappaleissa.Upeat soolot! Vaikka jäänyt vähemmälle tämän kappaleen kuuntelu,täytyy ihan loistavien sanojen, hienon kertosäkeen, Brucen, ja tietysti nimen takia antaa:
5
7. The Clairvoyant
Upea bassointro, kiitos Steve! Kitaroissa on hyvä soundi tässä kappaleessa, ja rummut toimivat hyvin. Mahtavat sanat, ''I wonder why, I wonder how''..<- loistava kohta.
Upea kertosäe myös. Basso kolahtelee hienosti, ja tämäkin kappale toimii loistavasti livenä. Aika varmoja (?) soitettavia kappaleita 2008. ( Ellei 7th son jää pois?!)
En keksi muuta sanomista tähän :>.
5
8. Only The Good Die Young
Loistava lopetus historian parhaalle levylle. Hienot soolot ja Bruce (: D).
Levyn parhaita kertosäkeitä. Soitetaan liian vähän keikoilla, voittaa leikiten esimerkiksi Sanctuaryn ja Run To The Hillsin. Steve pomputtaa jälleen kiitettävästi bassoa. Sama loppu kuin Moonchildin alku, jotenkin loistavaa..
4½
KA:ksi tuli 4,8125 ~4,8, eli kokonaisuutena 5.
Muuta en olisi tälle levylle antanutkaan. Ainoastaan AMOLAD pystyy painimaan tämän kanssa kokonaisuutena. Kummallakaan ei Maidenin parasta biisiä, mutta kaikki kappaleet vahvoja.
Levyranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,8125
2. Powerslave 3.875
Maidenin paras albumi, ei mitään epäilystäkään. Anteeksi vaan että nostan tämän, mutta oli pakko päästä vähän arvostelemaan tätä mestariteosta
.1.Moonchild
Loistava alkuraita. Seven deadly sins, seven ways to win <- Maidenin parhaita hetkiä koskaan. Alussa olevaa syntetisaattoria ehkä vähän liikaa, mutta Brucen hieno laulanta korjaa tämän välittömästi. Brucen ääni tuntuu hyökkäävän päälle, senverran agressiivista laulua! Hieno kertosäe, ja soolot. Sanat ovat mahtavat, samoin kuin kaikissa levyn kappaleissa. Alussa pidin kappaletta huonona, nyt ruvennut aukenemaan paremmin. Steve on liekeissä, samojn kuin koko muu bändikin. Olisi loistavaa jos tämä tai Aces High aloittaisi keikan 2008 (tosin aika varmaa että se on AH tai Moonchild) (?)
Sanoihin lisäystä vielä, että varsin synkät ovat. Se nauru, se nauru
.5
2. Infinite Dreams
HUUUUUHHUUUHH! Siis mikä intro! Jumalattoman tunnelmallinen ja kaunis kappale.
Tuskin on Maiden koskaan tehnyt näin uskomattomia sanoja omistavaa biisiä! Bruce jälleen vedossa, 3:14 Bruce karjaisee hienosti!
. Kuten Stratocaster ylempänä sanoikin, miten tälläisen tunnelman voi lisätä studiolevylle!!?!!?! Rakastan tätä kappaletta, eivätkä sanat pysty kuvamaan sitä tunnetta kun kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Kolahti heti, että jumalauta mikä biisi! Koko bändi pistää parastaan, Steve basso kolhatelee kiitettävästi, Nicko rummuttaa loistavasti ja kitarat kuulostavat paremmalta kuin koskaan. HEIL MAIDEN! 5+++
3. Can I Play With Madness
CAN I PLAY WITH MADNESS!! Siirrymme kolmanteen kappaleeseen. CIPWM oli ensimmäinen kappale jonka kuulin 7th sonilta, mutta kyllästyttää tällä hetkellä.
Soolot mielestäni liian lyhyet. Toimii paremmin livenä, mutta kohtalainen studionakin.
Kertosäkeessä jankataan likaa ''Can I play with madnessia'', mutta muuten sanat ovat hienot. Basso kuulostaa hienolta, Bruce on jälleen tulessa. Jokin tästä puuttuu kuitenkin..
4
4. The Evil That Men Do
Siirrymme Iron Maidenin parhaimpiin kuuluvaan kappaleeseen. Intro on mahtava jonka jälkeen mennään eikä meinata. Bruce vetää jälleen loistavasti, kertsi varmasti Maidenin historian paras. NE SOOLOT! Universumin parhaat soolot, tottakai Maidenilta. Erittäin hieno ja tunnelmallinen kappale. Varmaan parhaiten toimiva kappale livenä, ''Lives On And OOOOOOONNN'' toimii aina livenä. Rock In Rio versio, I love you! Studioversiossa ei ehkä niin hyvä tunnelma, kuin livenä, mutta tottakai livenä aina parempi?
5
5. Seventh Son Of A Seventh Son
Lähdetään liikkeelle oopperamaisella ja ylväällä introlla. Mahtavat sanat, ehkä liikaa jankkaamista kertosäkeistössä, mutta whatever? Bruce, ja koko bändi in flames.
Koko ajan kuuluvat Brucen OOOOOO-OOOO-O-O-O-OOOOO ja sitä rataa, ei ole hienompaa tunnelmaa koko levyllä. No okei, ehkä Infinite Dreamsin alku voittaa vielä tämän, mutta joka tapauksessa loistava kohta. Vähän alle puolen välin jälkeen alkaa hiljainen kohta, jonka rikkoo vain Brucen puhe. Hiljaisen kohdan jälkeen lähdetään taas rivakammin liikkeelle, ja upea loppu! Maidenin ehdottomasti paras yli 9-minuuttinen.
5
6. The Prophecy
Paras nimi ainakin : D. Tämä kappale on jäänyt vähän unholaan tällä levyllä, ja sen selkeästi vähiten soitettu kappale tältä levyltä itselläni. Kaunis intro, ja kitarat lopussa kappaleen parhaita kohtia. Hyvät sanat, ja Bruce liekeissä. Moneskohan kerta kun sanon Brucen olevan liekeissä? No, ihan sama. Hyvä kertosäe myös! Hieno melodia, tunnelmaa on vaikka muille jakaa, kuten lähes kaikissa levyn kappaleissa.Upeat soolot! Vaikka jäänyt vähemmälle tämän kappaleen kuuntelu,täytyy ihan loistavien sanojen, hienon kertosäkeen, Brucen, ja tietysti nimen takia antaa:
5
7. The Clairvoyant
Upea bassointro, kiitos Steve! Kitaroissa on hyvä soundi tässä kappaleessa, ja rummut toimivat hyvin. Mahtavat sanat, ''I wonder why, I wonder how''..<- loistava kohta.
Upea kertosäe myös. Basso kolahtelee hienosti, ja tämäkin kappale toimii loistavasti livenä. Aika varmoja (?) soitettavia kappaleita 2008. ( Ellei 7th son jää pois?!)
En keksi muuta sanomista tähän :>.
5
8. Only The Good Die Young
Loistava lopetus historian parhaalle levylle. Hienot soolot ja Bruce (: D).
Levyn parhaita kertosäkeitä. Soitetaan liian vähän keikoilla, voittaa leikiten esimerkiksi Sanctuaryn ja Run To The Hillsin. Steve pomputtaa jälleen kiitettävästi bassoa. Sama loppu kuin Moonchildin alku, jotenkin loistavaa..
4½
KA:ksi tuli 4,8125 ~4,8, eli kokonaisuutena 5.
Muuta en olisi tälle levylle antanutkaan. Ainoastaan AMOLAD pystyy painimaan tämän kanssa kokonaisuutena. Kummallakaan ei Maidenin parasta biisiä, mutta kaikki kappaleet vahvoja.
Levyranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,8125
2. Powerslave 3.875
-
WhiteRabbit
- Sateentekijä
- Posts: 2002
- Joined: Thu Nov 09, 2006 20:42
- Location: Tampere
- Contact:
-
WhiteRabbit
- Sateentekijä
- Posts: 2002
- Joined: Thu Nov 09, 2006 20:42
- Location: Tampere
- Contact:
Sori, tuplapostaus....
Last edited by WhiteRabbit on Sun Jul 15, 2007 20:21, edited 1 time in total.
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford
Mielestäni ehkä Maidenin paras levy, tosin jakaa kärkipaikan välillä Piece Of Mindin ja AMOLAD:in kanssa. Tää nyt ei varsinaisesti ole edes mikään arvostelu, annan vaan nopeesti pisteet kaikille biiseille.
Moonchild 4,5
Infinite Dreams 5
Can I Play With Madness 4,5
The Evil That Men Do 5
Seventh Son Of A Seventh Son 4,5
The Prophecy 4+
The Clairvoyant 5
Only The Good Die Young 4,5
Kuten pisteistäkin jo huomaa, levy on kokonaisuutena aivan loistava, en keksi siitä mitään miinuksia. Yksinkertaisesti mestariteos!
Moonchild 4,5
Infinite Dreams 5
Can I Play With Madness 4,5
The Evil That Men Do 5
Seventh Son Of A Seventh Son 4,5
The Prophecy 4+
The Clairvoyant 5
Only The Good Die Young 4,5
Kuten pisteistäkin jo huomaa, levy on kokonaisuutena aivan loistava, en keksi siitä mitään miinuksia. Yksinkertaisesti mestariteos!
^&^^ Kylläpäs on todella syväluotaavia arvosteluja molemmat! Ensimmäisestä ei löydy päätä eikä häntää ja toinen läiskii pisteitä niinkuin joku missikisojen tuomari. Lukekaa ketjun avausviesti, niin saatte vähän osviittaa, mitä ko. topiciin pitäisi kirjoitella.
P.S. En yritä kotimodeilla, vaan terveiseni menee lähinnä henkilökohtaisena haistatteluna ko. käyttäjille.
EDIT: ).
P.S. En yritä kotimodeilla, vaan terveiseni menee lähinnä henkilökohtaisena haistatteluna ko. käyttäjille.
EDIT:
Itse en kyllä usko, että moisia löytyy edes lähi-idästä, saati sitten tältä levyltä (sori oli pakkoWhiteRabbit wrote: Niin muhekat supersaudit tässä on !
).
Last edited by HL on Mon Nov 27, 2006 23:24, edited 1 time in total.
Joo, niinku siinä viestissäkin jo sanoin, se mun ''arvostelu'' oli tosiaan aika puutteellinen, lähinnä vaan sellasta ''hyvä levy, jee jee''-hehkutusta. 
Yritetään sitten ens kerralla jostain toisesta levystä saada aikaan vähän kattavampaa arvostelua.
Yritetään sitten ens kerralla jostain toisesta levystä saada aikaan vähän kattavampaa arvostelua.
Last edited by _maiden_ on Mon Nov 27, 2006 22:44, edited 1 time in total.
Moonchild (5-)
Biisi kulkee alusta alkaen hyvin. Brucen laulu toimii tässä ja riffit onnistuneet. Kertosäe sooloineen pirun kova. Lähes täydellinen biisi.
+Intro.
+Brucen mahtipontiset vokaalit, agressiiviset.
+Kitarasoundi yleisesti, kivan raa'at.
+Nickon kompit kertsin jälkeen tuleva filli loistava.
+Bassokuvio iskevä.
Infinite Dreams (5)
Ehkä albumin paras biisi. Alku tunteellinen, ehkä parhaat laulumelodiat ikinä. Kun homma räjähtää, biisin täydellisyys korostuu. Lyriikat onnistuneet.
"Even though its reached new heights I rather like the restless nights
It makes me wonder it makes me think there's more to this I'm on the brink
It's not the fear of what's beyond it's just that I might not respond
I have an interest almost craving but would I like to get too far in?"
+Bruce mahtavat laulumelodiat.
+Kitaramelodiat yhtä mahtavat ja melodiset.
+Väliosa & soolot.
Can I Play With Madness (3-)
"Hittisingle" joka ei paljoa säväytä. Alun huuto hirveä, Kitarat vaihteeksi surkean kuuloiset, Bruce kuitenkin pelastaa vähän ja kertsi myös. Melodia ennen sooloa myös hieno.
+Bruce.
+Kertosäe.
+Ennen sooloa tuleva väliosa.
-Alkuhuuto aivan perseestä!
The Evil That Men Do (5)
Aah, intro jumalallinen! Sitten laukkakomppiin ja täydellisyyteen. Kaikki toimii yksinkertaisesti tässä. Sanat, kitarat, KAIKKI. Legendaarinen trio Smith-Dickinson-Harris taas vaihteeksi menossa. Kertosäe kova. Melodisuus ennenkaikkea iso plussa. Soolo Maidenin parhaita, ja lopetus nätti. Tähän ei ikinä tahdo kyllästyä.
+Kolinabasso.
+Melodia ennen sooloa ja itse soolo!
+Brucen vokaalit parhaat ikinä.
+Kertosäe nerokas.
+Täydellinen.
Seventh Son of a Seventh Son (3½)
Ennen pidin tästä paljonkin mutta kiinnostus biisin on lopahtanut aikojen kuluessa. Kitaramelodiat hienot, ja väliosa sooloineen täydellinen. Jotenkin ei vaan tunnu enää aihettavan paljoa kiksejä.
+Kitaramelodiat
+Väliosa
+OOO-OOO-OOO
+Bruce loistava vaihteeksi
-Kertosäe yksitoikkoinen
-Lievästi toistoa
-Ei vaan iske täydellisesti
The Prophecy (5)
Ei jumalauta mikä intro! Kitarat aivan saatanan hyvänkuuloset koko biisin ajan. Bruce pitää homman hanskassa eikä ehdi millään kyllästyä. Murrayn soolo...aivan pirun nätti. Kerrankin taas täydellinen biisi.
+Intro/Murray/Soolo
+Bruce pitää homman koossa
+Lopetus tyylikäs
The Clairvoyant (5)
Herkullinen kolinabasso heti alkuun..sitten Smith ja Murray duo hyökkää peliin. Syntikat aivan MAHTAVAN kuuloset! Dii....dyyy. Kertosäe tehokas ja se ei jätä millään kylmäksi. Brucen laulumelodiat tässä yhtäkovat kuin Infinite Dreamissa. Soolo täydentää kokonaisuutta.
+Alku: Basso, Smith, Murray.
+Kertosäe ja syntikat.
+Kitaramelodiat ja laulumelodiat.
+Soolo onnistunut.
+Lopetus
Only The Good Die Young (4½)
Levynlopetus komea, kertosäe hieno ja välissä oleva bassosoolo...nannaa. Loppusooloilu komea ja Bruce taas kaikkiaan loistava. Päätös hyvä hyvälle levylle.
+Bruce
+Soolot
+Väliosa ja sen bassosoolo
+Lopetus
4,4375 ~ 4,4
Ranking
01. Seventh Son of a Seventh Son - 4,4
Biisi kulkee alusta alkaen hyvin. Brucen laulu toimii tässä ja riffit onnistuneet. Kertosäe sooloineen pirun kova. Lähes täydellinen biisi.
+Intro.
+Brucen mahtipontiset vokaalit, agressiiviset.
+Kitarasoundi yleisesti, kivan raa'at.
+Nickon kompit kertsin jälkeen tuleva filli loistava.
+Bassokuvio iskevä.
Infinite Dreams (5)
Ehkä albumin paras biisi. Alku tunteellinen, ehkä parhaat laulumelodiat ikinä. Kun homma räjähtää, biisin täydellisyys korostuu. Lyriikat onnistuneet.
"Even though its reached new heights I rather like the restless nights
It makes me wonder it makes me think there's more to this I'm on the brink
It's not the fear of what's beyond it's just that I might not respond
I have an interest almost craving but would I like to get too far in?"
+Bruce mahtavat laulumelodiat.
+Kitaramelodiat yhtä mahtavat ja melodiset.
+Väliosa & soolot.
Can I Play With Madness (3-)
"Hittisingle" joka ei paljoa säväytä. Alun huuto hirveä, Kitarat vaihteeksi surkean kuuloiset, Bruce kuitenkin pelastaa vähän ja kertsi myös. Melodia ennen sooloa myös hieno.
+Bruce.
+Kertosäe.
+Ennen sooloa tuleva väliosa.
-Alkuhuuto aivan perseestä!
The Evil That Men Do (5)
Aah, intro jumalallinen! Sitten laukkakomppiin ja täydellisyyteen. Kaikki toimii yksinkertaisesti tässä. Sanat, kitarat, KAIKKI. Legendaarinen trio Smith-Dickinson-Harris taas vaihteeksi menossa. Kertosäe kova. Melodisuus ennenkaikkea iso plussa. Soolo Maidenin parhaita, ja lopetus nätti. Tähän ei ikinä tahdo kyllästyä.
+Kolinabasso.
+Melodia ennen sooloa ja itse soolo!
+Brucen vokaalit parhaat ikinä.
+Kertosäe nerokas.
+Täydellinen.
Seventh Son of a Seventh Son (3½)
Ennen pidin tästä paljonkin mutta kiinnostus biisin on lopahtanut aikojen kuluessa. Kitaramelodiat hienot, ja väliosa sooloineen täydellinen. Jotenkin ei vaan tunnu enää aihettavan paljoa kiksejä.
+Kitaramelodiat
+Väliosa
+OOO-OOO-OOO
+Bruce loistava vaihteeksi
-Kertosäe yksitoikkoinen
-Lievästi toistoa
-Ei vaan iske täydellisesti
The Prophecy (5)
Ei jumalauta mikä intro! Kitarat aivan saatanan hyvänkuuloset koko biisin ajan. Bruce pitää homman hanskassa eikä ehdi millään kyllästyä. Murrayn soolo...aivan pirun nätti. Kerrankin taas täydellinen biisi.
+Intro/Murray/Soolo
+Bruce pitää homman koossa
+Lopetus tyylikäs
The Clairvoyant (5)
Herkullinen kolinabasso heti alkuun..sitten Smith ja Murray duo hyökkää peliin. Syntikat aivan MAHTAVAN kuuloset! Dii....dyyy. Kertosäe tehokas ja se ei jätä millään kylmäksi. Brucen laulumelodiat tässä yhtäkovat kuin Infinite Dreamissa. Soolo täydentää kokonaisuutta.
+Alku: Basso, Smith, Murray.
+Kertosäe ja syntikat.
+Kitaramelodiat ja laulumelodiat.
+Soolo onnistunut.
+Lopetus
Only The Good Die Young (4½)
Levynlopetus komea, kertosäe hieno ja välissä oleva bassosoolo...nannaa. Loppusooloilu komea ja Bruce taas kaikkiaan loistava. Päätös hyvä hyvälle levylle.
+Bruce
+Soolot
+Väliosa ja sen bassosoolo
+Lopetus
4,4375 ~ 4,4
Ranking
01. Seventh Son of a Seventh Son - 4,4
https://youtube.com/c/bultsi
Ego: INFJ-A / Sage
Subconscious: ESTP / Persuader
Unconscious: ENFP / Advocate
Super Ego: ISTJ / Examiner
https://www.16personalities.com/fi/pers ... suustyypit
Ego: INFJ-A / Sage
Subconscious: ESTP / Persuader
Unconscious: ENFP / Advocate
Super Ego: ISTJ / Examiner
https://www.16personalities.com/fi/pers ... suustyypit
Seventh son of a seventh son:
Maidenin ensimmäinen ja varmaankin viimeinen teelmalevy. Tällä levyllä Bruce laulaa mielestäni paremmin kuin aiemmilla lätyillä. Hän on myös jälleen ollut mukana väsäämässä biisejä. Tätä olen myös aina pitänyt Maidenin parhaimpana Piece of mindin ja Somewhere in timen ohella. Ovat nuo kaksi muuta saanut meikäläiseltä sen verran hyvän arvosanan että saa nähdä yltääkö tämä niin korkealle.
Moonchild
Tunnelma nousee heti taivaisiin kun soittimesta kuuluu “Seven deadly sins”. Tästä tunnelma senkun vain paranee kun syntikoiden pistäessä biisi käyntiin. Tähän kun yltyvät sitten rummut, basso ja sähkökitara mukaan niin hyvä on! Tämän jälkeen säkeistöa kohti ja Bruce kehiin. Säkeistön edetessä kun Bruce huutaa ”Lucifer’s my name” niin hypätään kertosäkeeseen joka on aivan mahtava. Kun on vedetty kerran säkeistö ja kertosäe niin siirrytään mahtavaan väliosaan jossa Brucen laulu uhkuu tunnelmaa kaikumalla jännästi. Sitten päästään ihailemaan kitarakaksikon mahtavaa sooloilua. Loppuun päästään vielä kuuntelemaan mahtavaa kertsiä, tämän jälkein lopetus on erittäin tyylikäs. Jälleen kerran maidenilla levynavaajana on aivan mahtava biisi. Tämän takia juuri on aivan mahdoton sanoa juuri sitä parasta aloitusbiisiä kun niitä on niin monta hyvää. 5
Infinite dreams
Alkaa kivalla kitaranvingutuksella syntikoiden pauhatessa. Ovat muuten olleet ihan pirun kovia juuri nämä aloitukset näillä 2:lla viimeisellä kiekolla. Ja asiasta Infinite dreamsiin. Tämän jälkeen rauhallista fiilistelyä Brucen mahtavan laulun kera, ja kunniamaininta myös Stevelle bassoilusta sekä tietenkin biisin tekemisestä. Tämän jälkeen biisi rankentuu vähän, edetään tasaiseen tahtiin mutta vakuuttavasti kunnes 1.44:ssä alkaa niin mahtava osuus että! Kun Bruce on päästänyt suustaan sanat ”Heaven or in hell” niin aletaan tarjoilemaan mahtavaa soittoa. Ei jumaluta mitä menoa! Brucen laulua vähän ja sitten soolot, jotka tuovat ihan kivan lisän biisiin mutta ei mitään huikeata. Loppuun otetaan sitten vähän iisimmin ja se on siinä! 5
Can I play with madness
Väärä aika ja väärä paikka. Tunnelman tuhoaja! Biisi ei sovi ollenkaan näiden muiden hirmujen kanssa kilpailemaan ja muutenkaan tämä ei luo sitä fiilistä minkä muut. Ei sillä että kyseessä olisi paska biisi mutta levy nyt sattuu vain olemaan vähän väärä. Edellisen biisin tunnelma romahtaa kasaan tasan siinä vaiheessa kun kuuluu biisin nimi. Tämän jälkeen kivaa kitarariffittelyä. Säkeistön jälkeen kohti kertsiä joka kyllä toimii täydellisesti. Väliosa kuulostaa hyvältä mutta on aivan liian lyhyt, parempaan ja pidempäänkin olisi pystytty. Tämän jälkeen vielä kuullaan biisin nimeä. Voi voi tämä biisi onnistuu kyllä nyt pudottamaan keskiarvoa. Biisi olisi livenä 4.5:n pisteen arvoinen jopa mutta siitä että tämä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin livenä niin puoli pistettä pois. Ja siitä että tämä biisi on aivan väärässä paikassa niin on pakko verottaa yksi piste eli siis 3
Evil that men do
Heti kun intro kuuluu niin samantien unohtuu edellinen biisi ja tunnelma nousee jälleen siihen mihin se Infinite dreamssissä jäi. Kun mahtava intro on saatu päätökseen ja mennään säkeistöä kohti niin lähtee biisi laukkaamaan kunnolla eteenpäin. Uskaltaisin sanoa että laulusuoritushan on yksi Brucen parhaimmista ikinä! Kertosäe on aivan helvetin kovaa kamaa. Smithin soolo onkin sitten jälleen jotain sellaista josta ei voi pahaa sanaa sanoa, aivan uskomattoman helvetin hieno! Sitten kuullaan vielä mahtavaa kertosäettä ja se on siinä! 5
Seventh son of a seventh son
Kun edellinen biisi on päättynyt luulisi ettei siitä enään tunnelma voisi enempää nousta. Mutta näin siinä pääsee käymään. Intro on jotain aivan käsittämätöntä, se on vaan niin hyvä. Kun Bruce sitten viimein saapuu kertomaan tarinaa seitsemännestä pojasta muiden soiton tahdissa niin ai että! Väliin vähän oooooooo:ta ja taas mennään. Mutta minne? Oooooo:n ja mahtavan soiton tahdissa kohti kertosäettä joka on kiistatta yksi maailman parhaimmista, ellei jopa paras oooooooo:t mukaan lukien. Edetään taas kertoen tarinaa ja kertsin viedessä jälleen mukanaan. Kun tulee oooooooo pitkään venytettynä niin kitarat vievät kohti hiljaista osuutta. Tunnelma pysyy yhä huipussaan Brucen julistaessa sanomaa seitsemännestä pojasta. Jatketaan fiilistelyä jonkin aikaa synien tullessa jälleen kehiin. Sitten mennään eikä meinata kohti kappaleen loppuosaa eli täydellistä instrumentaali osuuttaa joka tarjoilee mahtavaa kaikella mahdollisella tavalla Sooloista mahtaviin melodioihin ja synakuvioihin. Biisi kyllä sopisi ehkä levyn loppuun juuri sellaiseksi eeppiseksi päättäjäksi mutta ei se täydellisyys tässä paikassa mihinkään katoa. 5
The Prophecy
Ei helvetti näitä fiilistelyalkuja! Näitä ollaan kyllä kuultu tällä levyllä koko ajan Can I play with madnessia lukuunottamatta ja samalla linjalla jatketaan ja hyvä niin. Tämä ikään kuin jatkuu suoraan edellisestä biisistä. Tunnelmallisen alun jälkeen lädetäänkin sitten taas etenemään säkeistöä Brucen jatkaessa stooria. Vakuuttavasti edetään kunnes 1.47:stä eteenpäin kuullaan mahtavia melodioita joidenka jälkeen lähdetään juoksujalkaa eteenpäin kohti sooloiluja. Loppu meneekin sitten tarinaa kertoessa johon sitten kiva akustinen loppu joka kuitenkin kestää ehkä hivenen liian kauan. Todella hyvä biisi josta kuitenkin puuttuu se jokin. Olisiko sitten väliosuus hivenen liian lyhyt tai jotain 4
The Clairvoyant
Tämä aloitus ei olekaan enään mitään kamalan suurta fiilistelyä mutta so what, fiilishän se vaan nousee biisin edetessä. Steven basson kolisutuksella lähdetään liikkeelle johon muutkin yltyvät mukaan ja sitten mennään. Säkeistö rullaa mainiosti kuten myös kertosäe. Biisi tarjoilee mahtavia melodioita ja kovan soolon. Mahtava biisi. 5
Only the good die young
Mahtava alku joka muistuttaa hivenen Evil that men do:n alkua. Fiilis on jälleen korkealla. Säkeistö rokkaa täydellisesti. Kertsi on jälleen aivan mahtava. Väliosa on taas kerran aivan helvetin kova. Ei tässä oikein keksi mitään sanottavaa muuta kun että täydellinen biisi on kyseessä. Loppuun kun vielä lisätään ”seven deadly sins” veisu niin hyvä tulee! 5
Kuten Somewhere in timekin niin tätäkin levyä ajattelen kokonaisuutena. Somewhere timella kokonaisuus vain pysyy kasassa koko ajan kun taas tässä se romahtaa Can I play with madnessin myötä. Kun levyssä kerran on pääosissa numero seitsemän niin olisi biisejäkin voinut olla seitsemän. Jos levy koostuisi vain noista seitsemästä mahtavasta biisistä niin fiilis olisi koko ajan niin korkealla että lopun seven deadly sins veisun jälkeen olisi huikea pudotus edessä. Vaikka on se muutenkin.
Keskiarvoksi tälle levylle tuli 4,6 joka on saman verran kuin Piece of mindilla. Molemmat ovat sen verran hyviä levyjä että voittaja ratkaistakoon kansikuvan perusteella. Ja niinhän siinä kävi että seventh son voitti koska siinä on ehkäpä maidenin hienoin kansikuva.
1. Somewhere in time=4.8
2. Seventh son of a Seventh son=4,6
3. Piece of mind=4,6
4. Powerslave=4,4
5. Number of the beast= 4,3
6. Iron Maiden= 4,2
7. killers= 3,4
Maidenin ensimmäinen ja varmaankin viimeinen teelmalevy. Tällä levyllä Bruce laulaa mielestäni paremmin kuin aiemmilla lätyillä. Hän on myös jälleen ollut mukana väsäämässä biisejä. Tätä olen myös aina pitänyt Maidenin parhaimpana Piece of mindin ja Somewhere in timen ohella. Ovat nuo kaksi muuta saanut meikäläiseltä sen verran hyvän arvosanan että saa nähdä yltääkö tämä niin korkealle.
Moonchild
Tunnelma nousee heti taivaisiin kun soittimesta kuuluu “Seven deadly sins”. Tästä tunnelma senkun vain paranee kun syntikoiden pistäessä biisi käyntiin. Tähän kun yltyvät sitten rummut, basso ja sähkökitara mukaan niin hyvä on! Tämän jälkeen säkeistöa kohti ja Bruce kehiin. Säkeistön edetessä kun Bruce huutaa ”Lucifer’s my name” niin hypätään kertosäkeeseen joka on aivan mahtava. Kun on vedetty kerran säkeistö ja kertosäe niin siirrytään mahtavaan väliosaan jossa Brucen laulu uhkuu tunnelmaa kaikumalla jännästi. Sitten päästään ihailemaan kitarakaksikon mahtavaa sooloilua. Loppuun päästään vielä kuuntelemaan mahtavaa kertsiä, tämän jälkein lopetus on erittäin tyylikäs. Jälleen kerran maidenilla levynavaajana on aivan mahtava biisi. Tämän takia juuri on aivan mahdoton sanoa juuri sitä parasta aloitusbiisiä kun niitä on niin monta hyvää. 5
Infinite dreams
Alkaa kivalla kitaranvingutuksella syntikoiden pauhatessa. Ovat muuten olleet ihan pirun kovia juuri nämä aloitukset näillä 2:lla viimeisellä kiekolla. Ja asiasta Infinite dreamsiin. Tämän jälkeen rauhallista fiilistelyä Brucen mahtavan laulun kera, ja kunniamaininta myös Stevelle bassoilusta sekä tietenkin biisin tekemisestä. Tämän jälkeen biisi rankentuu vähän, edetään tasaiseen tahtiin mutta vakuuttavasti kunnes 1.44:ssä alkaa niin mahtava osuus että! Kun Bruce on päästänyt suustaan sanat ”Heaven or in hell” niin aletaan tarjoilemaan mahtavaa soittoa. Ei jumaluta mitä menoa! Brucen laulua vähän ja sitten soolot, jotka tuovat ihan kivan lisän biisiin mutta ei mitään huikeata. Loppuun otetaan sitten vähän iisimmin ja se on siinä! 5
Can I play with madness
Väärä aika ja väärä paikka. Tunnelman tuhoaja! Biisi ei sovi ollenkaan näiden muiden hirmujen kanssa kilpailemaan ja muutenkaan tämä ei luo sitä fiilistä minkä muut. Ei sillä että kyseessä olisi paska biisi mutta levy nyt sattuu vain olemaan vähän väärä. Edellisen biisin tunnelma romahtaa kasaan tasan siinä vaiheessa kun kuuluu biisin nimi. Tämän jälkeen kivaa kitarariffittelyä. Säkeistön jälkeen kohti kertsiä joka kyllä toimii täydellisesti. Väliosa kuulostaa hyvältä mutta on aivan liian lyhyt, parempaan ja pidempäänkin olisi pystytty. Tämän jälkeen vielä kuullaan biisin nimeä. Voi voi tämä biisi onnistuu kyllä nyt pudottamaan keskiarvoa. Biisi olisi livenä 4.5:n pisteen arvoinen jopa mutta siitä että tämä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin livenä niin puoli pistettä pois. Ja siitä että tämä biisi on aivan väärässä paikassa niin on pakko verottaa yksi piste eli siis 3
Evil that men do
Heti kun intro kuuluu niin samantien unohtuu edellinen biisi ja tunnelma nousee jälleen siihen mihin se Infinite dreamssissä jäi. Kun mahtava intro on saatu päätökseen ja mennään säkeistöä kohti niin lähtee biisi laukkaamaan kunnolla eteenpäin. Uskaltaisin sanoa että laulusuoritushan on yksi Brucen parhaimmista ikinä! Kertosäe on aivan helvetin kovaa kamaa. Smithin soolo onkin sitten jälleen jotain sellaista josta ei voi pahaa sanaa sanoa, aivan uskomattoman helvetin hieno! Sitten kuullaan vielä mahtavaa kertosäettä ja se on siinä! 5
Seventh son of a seventh son
Kun edellinen biisi on päättynyt luulisi ettei siitä enään tunnelma voisi enempää nousta. Mutta näin siinä pääsee käymään. Intro on jotain aivan käsittämätöntä, se on vaan niin hyvä. Kun Bruce sitten viimein saapuu kertomaan tarinaa seitsemännestä pojasta muiden soiton tahdissa niin ai että! Väliin vähän oooooooo:ta ja taas mennään. Mutta minne? Oooooo:n ja mahtavan soiton tahdissa kohti kertosäettä joka on kiistatta yksi maailman parhaimmista, ellei jopa paras oooooooo:t mukaan lukien. Edetään taas kertoen tarinaa ja kertsin viedessä jälleen mukanaan. Kun tulee oooooooo pitkään venytettynä niin kitarat vievät kohti hiljaista osuutta. Tunnelma pysyy yhä huipussaan Brucen julistaessa sanomaa seitsemännestä pojasta. Jatketaan fiilistelyä jonkin aikaa synien tullessa jälleen kehiin. Sitten mennään eikä meinata kohti kappaleen loppuosaa eli täydellistä instrumentaali osuuttaa joka tarjoilee mahtavaa kaikella mahdollisella tavalla Sooloista mahtaviin melodioihin ja synakuvioihin. Biisi kyllä sopisi ehkä levyn loppuun juuri sellaiseksi eeppiseksi päättäjäksi mutta ei se täydellisyys tässä paikassa mihinkään katoa. 5
The Prophecy
Ei helvetti näitä fiilistelyalkuja! Näitä ollaan kyllä kuultu tällä levyllä koko ajan Can I play with madnessia lukuunottamatta ja samalla linjalla jatketaan ja hyvä niin. Tämä ikään kuin jatkuu suoraan edellisestä biisistä. Tunnelmallisen alun jälkeen lädetäänkin sitten taas etenemään säkeistöä Brucen jatkaessa stooria. Vakuuttavasti edetään kunnes 1.47:stä eteenpäin kuullaan mahtavia melodioita joidenka jälkeen lähdetään juoksujalkaa eteenpäin kohti sooloiluja. Loppu meneekin sitten tarinaa kertoessa johon sitten kiva akustinen loppu joka kuitenkin kestää ehkä hivenen liian kauan. Todella hyvä biisi josta kuitenkin puuttuu se jokin. Olisiko sitten väliosuus hivenen liian lyhyt tai jotain 4
The Clairvoyant
Tämä aloitus ei olekaan enään mitään kamalan suurta fiilistelyä mutta so what, fiilishän se vaan nousee biisin edetessä. Steven basson kolisutuksella lähdetään liikkeelle johon muutkin yltyvät mukaan ja sitten mennään. Säkeistö rullaa mainiosti kuten myös kertosäe. Biisi tarjoilee mahtavia melodioita ja kovan soolon. Mahtava biisi. 5
Only the good die young
Mahtava alku joka muistuttaa hivenen Evil that men do:n alkua. Fiilis on jälleen korkealla. Säkeistö rokkaa täydellisesti. Kertsi on jälleen aivan mahtava. Väliosa on taas kerran aivan helvetin kova. Ei tässä oikein keksi mitään sanottavaa muuta kun että täydellinen biisi on kyseessä. Loppuun kun vielä lisätään ”seven deadly sins” veisu niin hyvä tulee! 5
Kuten Somewhere in timekin niin tätäkin levyä ajattelen kokonaisuutena. Somewhere timella kokonaisuus vain pysyy kasassa koko ajan kun taas tässä se romahtaa Can I play with madnessin myötä. Kun levyssä kerran on pääosissa numero seitsemän niin olisi biisejäkin voinut olla seitsemän. Jos levy koostuisi vain noista seitsemästä mahtavasta biisistä niin fiilis olisi koko ajan niin korkealla että lopun seven deadly sins veisun jälkeen olisi huikea pudotus edessä. Vaikka on se muutenkin.
Keskiarvoksi tälle levylle tuli 4,6 joka on saman verran kuin Piece of mindilla. Molemmat ovat sen verran hyviä levyjä että voittaja ratkaistakoon kansikuvan perusteella. Ja niinhän siinä kävi että seventh son voitti koska siinä on ehkäpä maidenin hienoin kansikuva.
1. Somewhere in time=4.8
2. Seventh son of a Seventh son=4,6
3. Piece of mind=4,6
4. Powerslave=4,4
5. Number of the beast= 4,3
6. Iron Maiden= 4,2
7. killers= 3,4
-
Damned Children
- Hell Rat
- Posts: 380
- Joined: Tue Aug 08, 2006 15:27
- Location: From Hell To Valkeala
Noniin, pääsempäs kiinni tämän maidenin klassiseen ja monien mielestä parhaaseen levyyn.
Moonchild
biisi alkaa tunnelman asettamisella Selkää pitkin tulee kylmiä väreitä kun Bruce aloittaa "Seven Deadly Sins, Seven ways to win..."
Sen jälkeen biisi lähtee syntikoiden kanssa ja kun biisi lähtee ´kunnolla parantuu meno koko ajan. Brucen tulkinta biisistä on 1/3 biisistä, ja soolot toinen 1/3 tunnelmasta ja siitä energiasta joka biisissä on. paras levyn alotus biisi mitä on tehty ikinä, mistään ei voi rokottaa 5
Infinite Dreams
Alkaa tunnelmallisella Hendrix kitaroinnilla ja kun Bruce alkaa laulamaan muuttuu tunnelma siitä unimaisesta tunnelmasta synkkään tunnelmaan, kuin heräisi pimeässä huoneessa. biisi rauhoittaa sopivasti moonchildin riehakasta ja enrgistä menoa ja asettaa tunnelman juuri sille oikealle tasolle jolla sen pitäisi levyn kuunneltaessa olla. Erittäin hyvä biisi, kokoajan vain kiihtyy ja syvenee, kuin painajainen joka todistaa miten biisi pureutuu. Täydellisyyttä, ei taaskaan mitään mistä rokottaisi 5
Can i Play With Madness
äh... levyn musta lammas, biisissä itsessään ei ole yhtään mitään vikaa, mutta kun se alkaa riehakkaalla "Can I Play With Madness" huudolla ja jatkuu hilpeällä riffillä ja humoristisen kysyvillä lausahduksilla se vain pilaa levyn tunnelman totaalissti! jonka juuri edellinen biisi asetti kohdalleen. hyvä biisi kumminkin kyseessä mutta väärällä levyllä, tätä ei koskaan vain jaksasi kuunnella. Tästä ropisee miinuksia 3
The Evil That Men Do
Jo se kertoo biisistä paljon että se on minun suosikki biisini. Can i Play With Madnessin hilpeys aj iloisuus unohtuu ja vaihtuu saman tien biisin surullisen j kaihkoavaan kitaroinnin tunnelmaan. Erittäin tavallisia "Maiden-riffejä" kyllä käytetty, mutta se yksinkertaisesti sopii tähän mainiosti, kertosäe taas täydellisyyttä. Ja soolo osuudet on Parhautta! 5
Seventh Son Of A Seventh Son
Täydellisyyttä! Aivan parasta mitä voi olla. Pitää kyllä sanoa että alku ei ehkä ole suosikeistani, liian puuduttava ehkä jopa, mutta ei se haittaa. Laulu melodia, Bruce, kertosäe ja loppu fiilistely tekee biisistä täydellisen! kyllä Harrisin sisällä on maailman oaras biisin tekijä! Kun tämän on aikaiseksi saanut. 5
the Prophecy
Taas Evil that Men Do-alku jota Maiden on käyttänyt iät ja ajat, mutta tähän aikaan he kyllä onnistuivat niissä täydellisesti! melko sellainen mitää sanomaton biisi, ihan jees tätä, ihan jees tota. Arvo sanaksi ilmenee 4
the Clairvoyant
Harrisin alku!! aina vaan paranee kun biisi sen myötä lähtee käyntiin, Säkeistö ja kertosäe kunnon menoa. Levyn loppua kohti mennään ja sinne loppu puolelle tämä kyllä sopiikin! Viimeiset sanat. 4.5
Only The Good Die Young
Nojaa... Lähtee heti kunnolla käyntiin ja turhuuksia ei muunkaan biisin aikana kuulu, kertosäe ehkä vähän liian toistava, mutta ei se sitä pilaa. Ei ehkä lopetus biisiksi aivan paras vaihtoehto, mutta sinne se on putkahtanut. lopun "Seven Deadly Sins..." juttu pistää levylle kyllä pisteen i:n päälle. 4.5
Melkoisen hyvä levy kyseessä, Parhaimmistoa täytyy sanoa. Ja keski arvoksi kiirii 4.5
Moonchild
biisi alkaa tunnelman asettamisella
Selkää pitkin tulee kylmiä väreitä kun Bruce aloittaa "Seven Deadly Sins, Seven ways to win..." Sen jälkeen biisi lähtee syntikoiden kanssa ja kun biisi lähtee ´kunnolla parantuu meno koko ajan. Brucen tulkinta biisistä on 1/3 biisistä, ja soolot toinen 1/3 tunnelmasta ja siitä energiasta joka biisissä on. paras levyn alotus biisi mitä on tehty ikinä, mistään ei voi rokottaa 5
Infinite Dreams
Alkaa tunnelmallisella Hendrix kitaroinnilla ja kun Bruce alkaa laulamaan muuttuu tunnelma siitä unimaisesta tunnelmasta synkkään tunnelmaan, kuin heräisi pimeässä huoneessa. biisi rauhoittaa sopivasti moonchildin riehakasta ja enrgistä menoa ja asettaa tunnelman juuri sille oikealle tasolle jolla sen pitäisi levyn kuunneltaessa olla. Erittäin hyvä biisi, kokoajan vain kiihtyy ja syvenee, kuin painajainen joka todistaa miten biisi pureutuu. Täydellisyyttä, ei taaskaan mitään mistä rokottaisi 5
Can i Play With Madness
äh... levyn musta lammas, biisissä itsessään ei ole yhtään mitään vikaa, mutta kun se alkaa riehakkaalla "Can I Play With Madness" huudolla ja jatkuu hilpeällä riffillä ja humoristisen kysyvillä lausahduksilla se vain pilaa levyn tunnelman totaalissti! jonka juuri edellinen biisi asetti kohdalleen. hyvä biisi kumminkin kyseessä mutta väärällä levyllä, tätä ei koskaan vain jaksasi kuunnella. Tästä ropisee miinuksia 3
The Evil That Men Do
Jo se kertoo biisistä paljon että se on minun suosikki biisini. Can i Play With Madnessin hilpeys aj iloisuus unohtuu ja vaihtuu saman tien biisin surullisen j kaihkoavaan kitaroinnin tunnelmaan. Erittäin tavallisia "Maiden-riffejä" kyllä käytetty, mutta se yksinkertaisesti sopii tähän mainiosti, kertosäe taas täydellisyyttä. Ja soolo osuudet on Parhautta! 5
Seventh Son Of A Seventh Son
Täydellisyyttä! Aivan parasta mitä voi olla. Pitää kyllä sanoa että alku ei ehkä ole suosikeistani, liian puuduttava ehkä jopa, mutta ei se haittaa. Laulu melodia, Bruce, kertosäe ja loppu fiilistely tekee biisistä täydellisen! kyllä Harrisin sisällä on maailman oaras biisin tekijä! Kun tämän on aikaiseksi saanut. 5
the Prophecy
Taas Evil that Men Do-alku jota Maiden on käyttänyt iät ja ajat, mutta tähän aikaan he kyllä onnistuivat niissä täydellisesti! melko sellainen mitää sanomaton biisi, ihan jees tätä, ihan jees tota. Arvo sanaksi ilmenee 4
the Clairvoyant
Harrisin alku!! aina vaan paranee kun biisi sen myötä lähtee käyntiin, Säkeistö ja kertosäe kunnon menoa. Levyn loppua kohti mennään ja sinne loppu puolelle tämä kyllä sopiikin! Viimeiset sanat. 4.5
Only The Good Die Young
Nojaa... Lähtee heti kunnolla käyntiin ja turhuuksia ei muunkaan biisin aikana kuulu, kertosäe ehkä vähän liian toistava, mutta ei se sitä pilaa. Ei ehkä lopetus biisiksi aivan paras vaihtoehto, mutta sinne se on putkahtanut. lopun "Seven Deadly Sins..." juttu pistää levylle kyllä pisteen i:n päälle. 4.5
Melkoisen hyvä levy kyseessä, Parhaimmistoa täytyy sanoa. Ja keski arvoksi kiirii 4.5
"This is Iron Maiden, and the beast is back! I feel from the outset we all clicked on this one."
Oma arvostelu tästä levystä on alkanut pudota, kun AMOLADIA on nyt tultu kuunneltua enemmän nytten. Vähän aikaa sitten SSOASS oli mielestäni vielä paras levy tähän mennessä, mutta kun nyt on tultu kuunneltua paljon AMOLADIA niin biisit kuten The Legacy ja Lord Of Light ovat saanet kuuntelu "aikaa" huomattavasti enemmän. Elikkä tämän levyn ranking putoaa yhdellä ja AMOLAD kirkkaaseen kärkeen
Levyähän on monesti hehkutettu Maidenin kovimmaksi mutta IMO Seventh on aina olult hivenen yliarvostettu pläjäys. Mutta kattellaas.
Moonchild
Tunnelmallinen aloitus. Hienot lyriikat joita Bruce karusti tulkitsee. Kertosäe onkin sitten biisin heikoin osa alue. Siinä ei vain ole oikein minkäänlaista koukkua. Nickon työskentely kuitenkin ensiluokkaista tässä. Hieno veto, mutta olisi voinut olla parempikin - 4
Infinite Dreams
Tästä olen aina jotenkin tykännyt. Bruce on parhaimmillaan tässä biisissä ja ajoittain löytyy jopa todella komeita kitaramelodioita. Fiilistä löytyy, sanat on aika perus Harrista, mutta toimii. - 4.5
Can I Play With Madness
Nassikkana diggailin tätä ihan kybällä. Selkeä yleisönhuudatusbiisi ja melkoista hittipotentiaalia. Vuosien saatossa kulunut aika pahasti. Ei tässä mitää hiuskarvoja nostattavaa ole. Säkeistön laulumelodia on aika hauska ja kertsikin menee. - 3
The Evil That Men Do
Toinen hittimäinen biisi vielä perään mutta tämä on kestänyt ajan kuluessa hieman paremmin. Säkeistö ja bridge on kappaleen parhaita osia ja kertosäekin varsin toimiva, vaikka sen venytys toistamisen jälkeen ei oikein toimikkaan. Perushyvä Maidenlassikko mutta myös varsin nostalginen. Kyl se on3.5
Seventh Son Of A Seventh Son
Fiilistelyä. Dickinson eläytyy hienosti lyriikoihin ja niin poispäin. Paljon instrumentaalikikkailua, enemmän ja vähemmän mullistavaa. Oo oo-hoilaukset on varsin komeita, samoin hidas osio biisin keskellä. Tämän biisin paljon hehkutetut soolot eivät omaan korvaan ole kovinkaan kummoiset. Kertsi on melko Harrismaista toistoa mutta ei pääse hirveästi häiritsemään. Pienen totuttelun jälkeen se kuulostaa jo ihan toimivalta. Hyvä biisi, mutta ei elämää suurempi - 4
The Propechy
Tunnelmallinen intro Davelta. Säkeistö lähtee myös käyntiin varsin maukkaalla riffillä ja sen laulumelodia on varsin toimiva tasaisesti jynkkyttävän riffin soidessa taustalla. Tässäkin biisissä valitettavasti mennään kertosäkeen kanssa ojaan. Ei oikein istu muuhun biisiin. Kohdasta 2:05 alkava kitaraosuus on kyllä yksi biisin parhaita kohtia, soolokin on perusvarmaa Maidenia, jeesh. Lopun akustisesta näppäilystä vielä lisäpisteitä. Kyllä se on ny - 4.5
The Clairvoyant
Varsin legendaarinen bassointro Harrikselta. Jotenkin ehkä liian iloisen kuuloinen riffi alussa. Säkeistö on kyllä mukavan synkempi ja niiden välissä kiva skittamelodia. Kertsi on yksi levyn parhaita ja istuu tässä tapauksessa hyvin itse biisin. Mutta jokin tästä kyllä vielä puuttuu. - 3.5
Only The Good Die Young
Räväkkä aloitus. Brucen lyriikat on todella hienot ja mies vetäisee ne tyylillä. Siitä sitten lähtee levyn toimivin kertsi. Only the good die young toistojen perässä tulevat skittatemput oikein hienoja. Harriksen bassokikkailu on ihan näpsäkkä siinä välissä mutta ei mikään erityisen perseelleen tiputtava mullistus. Soolot taas ei ole kummoisia mutta lopun Deadly sins on varsin komea päätös levylle ja sulkee ympyrän hienosti. - 4.5
3.9
Moonchild
Tunnelmallinen aloitus. Hienot lyriikat joita Bruce karusti tulkitsee. Kertosäe onkin sitten biisin heikoin osa alue. Siinä ei vain ole oikein minkäänlaista koukkua. Nickon työskentely kuitenkin ensiluokkaista tässä. Hieno veto, mutta olisi voinut olla parempikin - 4
Infinite Dreams
Tästä olen aina jotenkin tykännyt. Bruce on parhaimmillaan tässä biisissä ja ajoittain löytyy jopa todella komeita kitaramelodioita. Fiilistä löytyy, sanat on aika perus Harrista, mutta toimii. - 4.5
Can I Play With Madness
Nassikkana diggailin tätä ihan kybällä. Selkeä yleisönhuudatusbiisi ja melkoista hittipotentiaalia. Vuosien saatossa kulunut aika pahasti. Ei tässä mitää hiuskarvoja nostattavaa ole. Säkeistön laulumelodia on aika hauska ja kertsikin menee. - 3
The Evil That Men Do
Toinen hittimäinen biisi vielä perään mutta tämä on kestänyt ajan kuluessa hieman paremmin. Säkeistö ja bridge on kappaleen parhaita osia ja kertosäekin varsin toimiva, vaikka sen venytys toistamisen jälkeen ei oikein toimikkaan. Perushyvä Maidenlassikko mutta myös varsin nostalginen. Kyl se on3.5
Seventh Son Of A Seventh Son
Fiilistelyä. Dickinson eläytyy hienosti lyriikoihin ja niin poispäin. Paljon instrumentaalikikkailua, enemmän ja vähemmän mullistavaa. Oo oo-hoilaukset on varsin komeita, samoin hidas osio biisin keskellä. Tämän biisin paljon hehkutetut soolot eivät omaan korvaan ole kovinkaan kummoiset. Kertsi on melko Harrismaista toistoa mutta ei pääse hirveästi häiritsemään. Pienen totuttelun jälkeen se kuulostaa jo ihan toimivalta. Hyvä biisi, mutta ei elämää suurempi - 4
The Propechy
Tunnelmallinen intro Davelta. Säkeistö lähtee myös käyntiin varsin maukkaalla riffillä ja sen laulumelodia on varsin toimiva tasaisesti jynkkyttävän riffin soidessa taustalla. Tässäkin biisissä valitettavasti mennään kertosäkeen kanssa ojaan. Ei oikein istu muuhun biisiin. Kohdasta 2:05 alkava kitaraosuus on kyllä yksi biisin parhaita kohtia, soolokin on perusvarmaa Maidenia, jeesh. Lopun akustisesta näppäilystä vielä lisäpisteitä. Kyllä se on ny - 4.5
The Clairvoyant
Varsin legendaarinen bassointro Harrikselta. Jotenkin ehkä liian iloisen kuuloinen riffi alussa. Säkeistö on kyllä mukavan synkempi ja niiden välissä kiva skittamelodia. Kertsi on yksi levyn parhaita ja istuu tässä tapauksessa hyvin itse biisin. Mutta jokin tästä kyllä vielä puuttuu. - 3.5
Only The Good Die Young
Räväkkä aloitus. Brucen lyriikat on todella hienot ja mies vetäisee ne tyylillä. Siitä sitten lähtee levyn toimivin kertsi. Only the good die young toistojen perässä tulevat skittatemput oikein hienoja. Harriksen bassokikkailu on ihan näpsäkkä siinä välissä mutta ei mikään erityisen perseelleen tiputtava mullistus. Soolot taas ei ole kummoisia mutta lopun Deadly sins on varsin komea päätös levylle ja sulkee ympyrän hienosti. - 4.5
3.9
-
iiron maiden
- Kisälli
- Posts: 512
- Joined: Wed Aug 16, 2006 18:56
Moonchild 5
Ja aivan mahtavalla biisillä alotetaan. Alku biisissä onkin parasta, varsinkin kun särö lähtee mukaan. Erittäin hyvä veto.
Infinite dreams 5
Kaunis alku. ERITTÄIN mahtavat riffit, joista tulee mieleen vanha kunnon Jimi Hendrix
ainakin omasta mielestä. Kerto on tappavan hyvä.
Can i play with madness 5
Ja jälleen mahtava biisi. Aina on pakko laulaa mukana eikä tähän voi kyllästyä. Parasta siis on tietty kerto. Soolo myös kelpo kamaa.
The evil that men do 5
Legenda. Ja vieläkin iskee. Mahtava biisi, jossa on ehkä jopa kaunein soolo koko maidenin tuotannosta.
Sevent son of a sevent son 5
Alku ei ehkä ole sitä parasta, mutta kerto hyvin mukaansa tempaava.
The prophecy 4
NIIN kaunis alku, mutta pilanneet biisin kerrolla, joka on melko ärsyttävä. Lopussa hyvän kuuloista akustis vääntöä.
The clairvoyant 5
Kovalla bassolla aloitetaan ja ku kitara yltyy mukaan on meno katossa. Erittäin menevä ja kaunis biisi. Vahva kerto.
Only the good die young 5
Ja mahtavaan biisiin myös lopetetaan. Kauinsta kuunneltavaa ja erittäin erittäin hyvä kerto.
Eipä voi muuta sanoo ku et jos prophecyssä olisivat panostaneet muuhunkin kuin alkuun ja loppuun olisi tämä levy keskiarvoltaan täyden 5 arvoinen
Ja aivan mahtavalla biisillä alotetaan. Alku biisissä onkin parasta, varsinkin kun särö lähtee mukaan. Erittäin hyvä veto.
Infinite dreams 5
Kaunis alku. ERITTÄIN mahtavat riffit, joista tulee mieleen vanha kunnon Jimi Hendrix
ainakin omasta mielestä. Kerto on tappavan hyvä.
Can i play with madness 5
Ja jälleen mahtava biisi. Aina on pakko laulaa mukana eikä tähän voi kyllästyä. Parasta siis on tietty kerto. Soolo myös kelpo kamaa.
The evil that men do 5
Legenda. Ja vieläkin iskee. Mahtava biisi, jossa on ehkä jopa kaunein soolo koko maidenin tuotannosta.
Sevent son of a sevent son 5
Alku ei ehkä ole sitä parasta, mutta kerto hyvin mukaansa tempaava.
The prophecy 4
NIIN kaunis alku, mutta pilanneet biisin kerrolla, joka on melko ärsyttävä. Lopussa hyvän kuuloista akustis vääntöä.
The clairvoyant 5
Kovalla bassolla aloitetaan ja ku kitara yltyy mukaan on meno katossa. Erittäin menevä ja kaunis biisi. Vahva kerto.
Only the good die young 5
Ja mahtavaan biisiin myös lopetetaan. Kauinsta kuunneltavaa ja erittäin erittäin hyvä kerto.
Eipä voi muuta sanoo ku et jos prophecyssä olisivat panostaneet muuhunkin kuin alkuun ja loppuun olisi tämä levy keskiarvoltaan täyden 5 arvoinen
Viimeinkin taas lisää arvostelua pukkaa:
Seventh Son Of A Seventh Son - 1988
Moonchild
Levy alkaa oikein mainiolla tavalla. Syntikat luovat oivan lisän tähän biisiin, niitä on osattu käyttää oikeassa paikassa. Agressiivinen soitanta ja Brucen suorastaan pirullinen vokalisointi kirkastavat kappaleen aivan erinomaiseksi. Sävellys on mestarillinen, erinomainen biisi.5
Infinite Dreams
Kaunis melodia laittaa kappaleen tehokkaasti käyntiin. Aivan loistava kitarointi, upea tunnelma ja Bruce. Biisi poikkeaa minusta hyvin paljon Maidenin yleisestä linjasta, silti se kuulostaa kuitenkin niin Maidenilta. Monipuolinen, tunnelmallinen, kaunis, kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaimmistoon.5
Can I Play With Madness
Tämä on selkeästi biisin heikoin lenkki. Ei silti missään nimessä huono biisi. Ihme kyllä, tämä ei ärsytä minua niin paljon, kuin ehkä pitäisi. Aivan liian hilpeä biisi Maidenilta, monet asiat eivät kappaleessa toimi. Olisivat tajunneet jättää sen lehmänkellon ainakin pois..3
Evil That Men Do
Tämä biisi on varmaan niitä kirkkaimpia klassikoita, eikä syyttä. Sävellys on vaan niin nerokas. Ei ehkä monipuolisin, mutta toimii sitäkin paremmin. Vaikea tästä on mitään muuta tarkemmin sanomaan. Erityismaininta Adrianin soolosta, parhautta!5
Seventh Son Of A Seventh
Tämä biisi on jokaiselta osa-alueeltaan silkkaa timanttia. Synat, rummut, kitarat, Dickinsonin ilmiömäinen laulu ja bassojen kolina ovat sovitettu ilmiömäisesti yhteen maailman vahvimpaan ja eeppisimpään biisiin. Kaikki asiat loksahtavat täydellisesti kohdalleen joten täytyy vain ihmetellä, miten kukaan ihminen on pystynyt tälläista toteuttamaan. Heti ensikuuntelusta lähtien on ollut selvää, että tämä biisi on jotain käsittämättömän suurta.5
The Prophecy
Kaunis, melodinen, sekä sopivan räväkkä biisi. Sopii täydellisesti albumin linjaan. Brucen vokalisointi on taas kerran huippuluokkaa. Erityisesti melodiat säväyttävät oikein hyvin.5
The Clairvoyant
Erittäin loistava biisi. Loistava tunnelma ja melodiat. Sävellys on yksinkertaisesti erittäin vahva.5
Only The Good Die Young
Jälleen erinomaisuutta. Loistavat riffit, melodiat ja vokalisoinnit. Kokonaisuutena täydelliselle levylle täydellinen lopetus. Kertakaikkiaan loistavaa.5
Tämä albumi on ollu pitkän aikaa minulle se parhain Iron Maidenin tuotos. Aluksi useat kappaleet vaativat monta kuuntelukertaa ennenkuin ne aukesivat ja paljastuvatkin täydeksi timantiksi. Olihan tämä myös ensimmäinen Maidenin studioalbumi, jonka hyllyyni ostin. Nyttemmin onkin käynyt niin, että alkuun vähän ristiriitainen AMOLAD onkin kiihdyttänyt tämän helmen ohi, mitä itse en ole osannut ollenkaan odottaa.
Levyn arvosana kappaleiden keskiarvon perusteella:
4.75
eli
4.8
Ranking:
Seventh Son Of A Seventh Son - 4.8
Somewhere In Time - 4.8
Powerslave - 3.9
Piece Of Mind - 3.9
Number of The Beast - 3.2
Seventh Son Of A Seventh Son - 1988
Moonchild
Levy alkaa oikein mainiolla tavalla. Syntikat luovat oivan lisän tähän biisiin, niitä on osattu käyttää oikeassa paikassa. Agressiivinen soitanta ja Brucen suorastaan pirullinen vokalisointi kirkastavat kappaleen aivan erinomaiseksi. Sävellys on mestarillinen, erinomainen biisi.5
Infinite Dreams
Kaunis melodia laittaa kappaleen tehokkaasti käyntiin. Aivan loistava kitarointi, upea tunnelma ja Bruce. Biisi poikkeaa minusta hyvin paljon Maidenin yleisestä linjasta, silti se kuulostaa kuitenkin niin Maidenilta. Monipuolinen, tunnelmallinen, kaunis, kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaimmistoon.5
Can I Play With Madness
Tämä on selkeästi biisin heikoin lenkki. Ei silti missään nimessä huono biisi. Ihme kyllä, tämä ei ärsytä minua niin paljon, kuin ehkä pitäisi. Aivan liian hilpeä biisi Maidenilta, monet asiat eivät kappaleessa toimi. Olisivat tajunneet jättää sen lehmänkellon ainakin pois..3
Evil That Men Do
Tämä biisi on varmaan niitä kirkkaimpia klassikoita, eikä syyttä. Sävellys on vaan niin nerokas. Ei ehkä monipuolisin, mutta toimii sitäkin paremmin. Vaikea tästä on mitään muuta tarkemmin sanomaan. Erityismaininta Adrianin soolosta, parhautta!5
Seventh Son Of A Seventh
Tämä biisi on jokaiselta osa-alueeltaan silkkaa timanttia. Synat, rummut, kitarat, Dickinsonin ilmiömäinen laulu ja bassojen kolina ovat sovitettu ilmiömäisesti yhteen maailman vahvimpaan ja eeppisimpään biisiin. Kaikki asiat loksahtavat täydellisesti kohdalleen joten täytyy vain ihmetellä, miten kukaan ihminen on pystynyt tälläista toteuttamaan. Heti ensikuuntelusta lähtien on ollut selvää, että tämä biisi on jotain käsittämättömän suurta.5
The Prophecy
Kaunis, melodinen, sekä sopivan räväkkä biisi. Sopii täydellisesti albumin linjaan. Brucen vokalisointi on taas kerran huippuluokkaa. Erityisesti melodiat säväyttävät oikein hyvin.5
The Clairvoyant
Erittäin loistava biisi. Loistava tunnelma ja melodiat. Sävellys on yksinkertaisesti erittäin vahva.5
Only The Good Die Young
Jälleen erinomaisuutta. Loistavat riffit, melodiat ja vokalisoinnit. Kokonaisuutena täydelliselle levylle täydellinen lopetus. Kertakaikkiaan loistavaa.5
Tämä albumi on ollu pitkän aikaa minulle se parhain Iron Maidenin tuotos. Aluksi useat kappaleet vaativat monta kuuntelukertaa ennenkuin ne aukesivat ja paljastuvatkin täydeksi timantiksi. Olihan tämä myös ensimmäinen Maidenin studioalbumi, jonka hyllyyni ostin. Nyttemmin onkin käynyt niin, että alkuun vähän ristiriitainen AMOLAD onkin kiihdyttänyt tämän helmen ohi, mitä itse en ole osannut ollenkaan odottaa.
Levyn arvosana kappaleiden keskiarvon perusteella:
4.75
eli
4.8
Ranking:
Seventh Son Of A Seventh Son - 4.8
Somewhere In Time - 4.8
Powerslave - 3.9
Piece Of Mind - 3.9
Number of The Beast - 3.2
Only lack and attempt cause a life worth living.
Nyt arvostelen lyhyesti Maidenin seitsemännen studioalbumin:
Moonchild 4.5
+ Rauhallinen intro
+ Syntikka intro
+ Kertosäe
- ei mitään huonoa, yksi levyn parhaista
Infinite Dreams 5
+ Intro
+ Rauhallinen tunnelma...
+ ...Sitten räjähtää, oikein kunnolla!
+ Monipuolinen ja kaunis
+ "And again and again..." lopussa, lopettaa biisin kunnialla
+ Steve onnistui. Kolinabasso herkkua
+ Mielestäni yksi Maidenin parhaista
- Mitään huonoa en ole huomannut tässä biisissä
Can I Play With Madness 3.5
+ Piristävä
- Alun huuto
- Levyn heikoin mutta ei missään nimessä huono
The Evil That Men Do 5
+ Alun legendaarinen riffi
+ "Love is the razor..." Ah, täydellistä
+ Kertosäe hunajaa
+ Mainio soolo, kiitos Adrian!
- Ehkä vähän loppuunkulutettu, mutta silti klassikko!
Seventh Son of a Seventh Son 5
+ Eeppinen intro
+ Paras Maidenin ns. eeppinen
+ Pituus
+ 04:19 alkava hiljainen kohta
- Yksinkertaisesti mikään ei ole tässä biisissä huonoa
The Prophecy 4
+ Rauhallinen alku
+ Riffi rautaa
+ Soolo, akustinen loppu
- ei nyt tule mitään huonoa mieleen
The Clairvoyant 5
+ Bassokolina herkkua korville
+ Alun kitaraintro
+ Mainio livenä
+ Kertosäe
Only The Good Die Young 5
+ Skebaintro
+ Alun sanoitukset
+ Kertosäe loistava! Mukaansatempaava
+ Mielestäni yksi parhaista Meidenin lopetusbiiseistä
Mitä nyt sanoisin, yksi Maidenin historian vaikuttavammista albumeista, ellei jopa vaikuttavin. Täydellinen!
- Up The Irons
Moonchild 4.5
+ Rauhallinen intro
+ Syntikka intro
+ Kertosäe
- ei mitään huonoa, yksi levyn parhaista
Infinite Dreams 5
+ Intro
+ Rauhallinen tunnelma...
+ ...Sitten räjähtää, oikein kunnolla!
+ Monipuolinen ja kaunis
+ "And again and again..." lopussa, lopettaa biisin kunnialla
+ Steve onnistui. Kolinabasso herkkua
+ Mielestäni yksi Maidenin parhaista
- Mitään huonoa en ole huomannut tässä biisissä
Can I Play With Madness 3.5
+ Piristävä
- Alun huuto
- Levyn heikoin mutta ei missään nimessä huono
The Evil That Men Do 5
+ Alun legendaarinen riffi
+ "Love is the razor..." Ah, täydellistä
+ Kertosäe hunajaa
+ Mainio soolo, kiitos Adrian!
- Ehkä vähän loppuunkulutettu, mutta silti klassikko!
Seventh Son of a Seventh Son 5
+ Eeppinen intro
+ Paras Maidenin ns. eeppinen
+ Pituus
+ 04:19 alkava hiljainen kohta
- Yksinkertaisesti mikään ei ole tässä biisissä huonoa
The Prophecy 4
+ Rauhallinen alku
+ Riffi rautaa
+ Soolo, akustinen loppu
- ei nyt tule mitään huonoa mieleen
The Clairvoyant 5
+ Bassokolina herkkua korville
+ Alun kitaraintro
+ Mainio livenä
+ Kertosäe
Only The Good Die Young 5
+ Skebaintro
+ Alun sanoitukset
+ Kertosäe loistava! Mukaansatempaava
+ Mielestäni yksi parhaista Meidenin lopetusbiiseistä
Mitä nyt sanoisin, yksi Maidenin historian vaikuttavammista albumeista, ellei jopa vaikuttavin. Täydellinen!
- Up The Irons
Last edited by Hevari on Sat Nov 17, 2007 10:30, edited 2 times in total.
Kun 7th Son ilmestyi huhtikuussa 1988, olin yhdeksännellä luokalla ja parasta aikaa työharjoittelussa paikallisessa levyliikkeessä. Onnekkaasti sain ostaa uunituoreen levyn 20 prosentin henkilökunta-alennuksella! Siihen aikaan LP maksoi noin kuusikymppiä, joten alle viidellä kybällä Seitsemäs Poika mukaani lähti.
Tähän levyyn tykästyin heti, tottakai. Usein teemalevyt ovat yhtä kuin puuduttavaa tekotaiteellisuutta, ylipitkiä koukeroisia biisejä ja sävellysten uhraamista tarinan toimivuudeksi. Tässä siitä ei ollut tietoakaan. Soundillisesti ja tyylillisesti ei menty kovinkaan kauas Somewhere in Timesta, ja hyvä niin. Maiden oli löytänyt tyylinsä ja omimman olemuksensa, ja jalosti sitä nyt johdonmukaisesti.
Biiseistä lähes kaikki voi laskea bändin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluviksi. Can I Play... oli se hitti ja sellaiseksi tehty, eikä mielestäni tarjonnut yhtä syviä tunnelmia kuin esimerkiksi Infinite Dreams, nimikappale tai Clairvoyant. Kuitenkin tämä on kokonaisuus, eikä levyä tulisi ruotia liikaa irrallisina osasina.
Soitto levyllä on ehkä vieläkin irtonaisempaa ja hyvässä mielessä ammattimaisempaa kuin ennen; kitaristit varsinkin loistavat vuorotellen. Bruce vetää kohdilleen, komppiryhmä laukkaa kuin Charme Asserdal ei laukannut useinkaan. Mestariteoshan tämä on, yksi Irtsun kolmesta parhaasta. Valitettavasti seuraavilla julkaisuilla jouduttiin menemään alaspäin, mutta se on jo toinen tarina.
Tähän levyyn tykästyin heti, tottakai. Usein teemalevyt ovat yhtä kuin puuduttavaa tekotaiteellisuutta, ylipitkiä koukeroisia biisejä ja sävellysten uhraamista tarinan toimivuudeksi. Tässä siitä ei ollut tietoakaan. Soundillisesti ja tyylillisesti ei menty kovinkaan kauas Somewhere in Timesta, ja hyvä niin. Maiden oli löytänyt tyylinsä ja omimman olemuksensa, ja jalosti sitä nyt johdonmukaisesti.
Biiseistä lähes kaikki voi laskea bändin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluviksi. Can I Play... oli se hitti ja sellaiseksi tehty, eikä mielestäni tarjonnut yhtä syviä tunnelmia kuin esimerkiksi Infinite Dreams, nimikappale tai Clairvoyant. Kuitenkin tämä on kokonaisuus, eikä levyä tulisi ruotia liikaa irrallisina osasina.
Soitto levyllä on ehkä vieläkin irtonaisempaa ja hyvässä mielessä ammattimaisempaa kuin ennen; kitaristit varsinkin loistavat vuorotellen. Bruce vetää kohdilleen, komppiryhmä laukkaa kuin Charme Asserdal ei laukannut useinkaan. Mestariteoshan tämä on, yksi Irtsun kolmesta parhaasta. Valitettavasti seuraavilla julkaisuilla jouduttiin menemään alaspäin, mutta se on jo toinen tarina.
Kuulapsi, kuule Taika-Jimin huuto
Kuulapsi, avaa seitsemäs hylje
Kuulapsi, avaa seitsemäs hylje