Rage

[Haba]

Katsoin eilen äkkiä tuolta kakkosdvd:ltä tuon studiodocumentin Falling From Gracesta ja Wake The Nightmaresta, koska kyseisessä biisissä vierailee Deris, ja itse kappalekin on aivan yltiöpäisen hyvä, yksi parhaita biisejä mitä vähään aikaan on tullut vastaan. Dokumentti olikin valitettavasti vain biisin päälle lyötyä kuvaa, jossa jätkät soittavat studiossa. Ja ne kohdat joissa studioversiolla Deris vetelee stemmoja, oli nyt miksattu pelkästään Peavyn laulamiksi, harmi. Miksihän näin? Olikohan tuo ääniraita joku demoversio, kun ei kuulostanut aivan yhtä hiotulta kuin lopullinen versio. Ja mitenköhän Andi edes päätyi vierailemaan kyseiseen biisiin?

[Jussi K]

Vähän nauratti itseä, kun yleisö hoilasi Higher Than The Sky;ta ja bändi veti sen viimeisenä, kovasti odotettuna numerona. Taisi Sokrukin mainita sen bändin tunnetuimmaksi biisiksi. Whatta ? Kuulin ekan kerran eilen, ihan ok, mutta joku Perfect Man sisältää 10 parempaa biisiä,

Sama mulla, eli Higher Than Skyn kuulin ekaa kertaa tolta dvd:ltä. Ja vaikka ihan mukiinmenevä biisi olikin, niin miksi ihmeessä tuo sitten olisi bändin tunnetuin biisi? Helposti voi lonkalta vedellä Ragelta toistakymmentä parempaa biisiä. Toki eihän tunnetuin ole synonyymi parhaalle, mutta mikä tuosta biisitä oikein tekee sen tunnetuimman? Onko se ollut jossain leffassa tai vastaavassa mistä kaikki sakemannit sen tuntee vai mitä? Sugar valaise meitä.

Itsekin olen sitä mieltä, että Ragella on helposti ainakin 30 parempaa biisiä, mutta oikein hyvä & tarttuvahan se tuokin on. Sen livesuosiota voisin koettaa vertaamalla kömpelösti erääseen kotimaiseen, sillä erotuksella HTTS:ään tosin, etten pidä tätä vertailukohdetta paskaa biisiä kummempana:

Nimittäin Stratovariuksen Kiss Of Judas. Suurinpiirtein samanikäisiä biisejä ovat (1996vs.1997), albumiensa ensisinglejä ajalta, jolloin eurooppalainen power metal alkoi taas osoittaa todellisen nousun merkkejä. Kumpikin on kuulunut perinteisesti livesettiin & yleisö tuntuu tykkäävään laulaa kumpaakin mukana; seikka mikä tylsässä & junnaavassa KOJ:ssa ihmetyttää ainakin itseäni. Joten ehkä nuo ovat vain jääneet tämän reilun 10-15 vuotta bändiä seuranneen fani/yleisöenemmistön mieleen; vanhemmat kasarifanit ovat jo IC:tä lukuunottamatta kuolleet vanhaan ikään ja vaivoihin

Harvassahan Ragen singlet ovat tuon jälkeen olleet; joten siinäkin lienee syytä erityishuomiolle & rahvaan kollektiiviseen muistiin jäämiselle. In Vain teki tosin 1998 usealla eri painoksellaan poikkeuksen tähän singlejen harvuuteen. Tuossa vielä Higher Than The Sky EP, b-puolinaan 2 biisiä Black In Mindin euro-digipakilta sekä Jawbreaker & The Trooper -coverit!
http://www.metal-archives.com/release.php?id=2483

[Iron Constable]

On tässä dvd:ssä katsottavaa, sain tsiigattua äsken nuo promot, erittäin hyvä läpileikkaus bändin tekemisistä vuosien 1987-2001 välissä. Katselin, että tätä saa taas CDONnissa, mutta hinta on 5 egeä noussut, joten vielä kerran kiitos Daddylle, kun vihjaisi alennuksesta. Näitä lisää ! Ei niitä montaa ollut, kun heti pakittivat hinnassa. Siinä olen samaa mieltä monen muun kanssa, että dvd:n toteutus on erinomaista tasoa ja monet saavat katsoa peiliin omiensa kanssa. Rage antaa vastinetta rahalle, iso käsi siihen suuntaan, mahtava julkaisu. Tullee poikimaan ostoja back-kataloogin suunnalle tulevaisuudessa.

[Sugar Daddy]

Taas on tullut ostettua lisää Ragea. Tällä kertaa levyt Reflections of a Shadow, Black in Mind ja XIII. Kyllä tuli taas hyvät ostokset, eipä pettänyt mikään levy. Rage = maailman tasaisin bändi.

Reflections of a Shadow on todella mainio levy. Levy jatkaa Secrets in a Weird Worldin viitoittamaa linjaa, mutta tällä kertaa kokonaisuus on hiotumpi ja tasaisempi. Itse asiassa jokainen biisi on omalla tavallaan hyvä/kiitettävä/erinomainen. Pidän myös levyn muutamista "kokeiluista", esimerkiksi Flowers that Fade in my Handissa on aivan selvä Rush-tyyppinen bassokuvio. Peavyhän on tunnetusti suuri Rush-fani, Rage on tehnyt coverinkin Tom Sawyerista (XIII-ajat). Haluaisin muuten kuulla sen, mutten ole mistään sitä löytänyt. Reflections of a Shadow on ehkäpä paras falsetti-Peavyn aikaisista levyistä ollen monipuolinen ja melko yhtenäinen kokonaisuus.

Black in Mind on hyvin samankaltainen End of All Daysin kanssa, mutta vieläkin raskaampi. Soundit ovat myös tällä joltain osin hieman suttuiset, mutta minua se ei haittaa. Se jotenkin sopii tähän raskaaseen ilmaisuun. Levy on pitkä (lähes 70 minuuttia), joten pieni karsiminen olisi tehnyt poikaa. Varsinkin, kun levy on niin raskas, niin tuo pituus on vähän liikaa jo. Levyllä on kuitenkin monia aivan tajuttoman kovia viisuja, joista osa kuuluu aivan sinne kovimpien Rage-biisien joukkoon. Jos unohdetaan soundit ja pituus, on tämä biisillisesti todella hyvä levy. Peavyn aggressiivinen laulu sopii levylle mainiosti ja kitarariffit suurimmaksi osaksi jyrää! In a Nameless Time on levyn ehdoton helmi, 10-minuuttinen spektaakkeli.

XIII onkin sitten taas kerran Lingua Mortis -orkesterin kanssa levytetty levy. Levy ei ole niin kevyt kuin Ghosts, vaan muistuttaa paikka paikoin bändin speed metal -ajoista. Bändin ja orkesterin yhteissoitto on todella ihailtavaa, toistaen itseäni - juuri näin heavy/orkesteri -kombinaatio pitääkin tehdä! Levy ei ole ainakaan vielä mulle täysin avautunut, mutta se varmasti johtuu levyn erilaisuudesta verrattuna muihin Rageihin. Levyltä löytyy ainakin pari filleriä, Rolling Stones -cover Paint it, Black ja Heartblood. Eka on jokseenkin turha cover, ja toka yliraskas junttaus ilman suurempaa päämäärää. Ihan OK-biisejä kuitenkin, mutta Rage-asteikolla melko keskinkertaisia. Muuten levy on kyllä erittäin tunnelmallista, tarttuvaa, jopa kaunista Ragea. Nyt täytyy mainita yksi tajuttoman kova kappale, joka löytyy tältä levyltä: Turn the Page. Livenä tämä meni ihan ohi jostain syystä, mutta ai että, kun on helmi! Aivan tajuton. Roska menee silmään pakostakin.

Itse asiassa juuri nyt kuuntelen XIII-levyä, niin on pakko sanoa, että ainoastaan nuo kaksi mainitsemaani filleriä ovatkin sitten levyn ainoat heikommat lenkit. Koko muu levy on aivan tajuttoman fantastinen!

Muuten, mä just tajusin, että mulla taitaa jo olla kaikki Ragen studiolevyt, eli...

Reign of Fear
Execution Guaranteed
Perfect Man
Secrets in a Weird World
Reflections of a Shadow
Trapped!
The Missing Link
Black in Mind
End of All Days
XIII
Ghosts
Welcome to the Other Side
Unity
Soundchaser
Speak of the Dead

...löytyvät hyllystä. Avenger-levy(j)ä, Lingua Mortis -orkesterilevyä, Ten Years in Rage -kymmenvuotislevyä yms. ei lasketa studiolevyiksi. Eli 15 Rage-levyä löytyy hyllystä, joista huonoinkin on arvosanaltaan vähintään 7½. Taitaa Rage olla mun lempibändi. No shit, Sherlock!? Lasit ovat vahvat.

[Jussi K]

Se on komea suora yhtä bändiä, gångratulerar Hienoa, että jaksat pitää topiciasi ylhäällä vaan mites nyt kun loppuvat ostokset, hehe

Reflections of a Shadow on todella mainio levy. Levy jatkaa Secrets in a Weird Worldin viitoittamaa linjaa, mutta tällä kertaa kokonaisuus on hiotumpi ja tasaisempi.
Reflections of a Shadow on ehkäpä paras falsetti-Peavyn aikaisista levyistä ollen monipuolinen ja melko yhtenäinen kokonaisuus.

Yhdyn tähän; tosin pari filleriä mie sieltä osoittaisin, mutta sisältää niin hyviä mutta ainakin bändin & osan fanikunnastakin ylenkatsomia kappaleita, että ihmetyttää ovatko kaikki muut kuuroja tai vain huonolla maulla varustettuja
Esimerkkeinä noista Dust, Faith, Flowers That Fade In My Hand & Nimibiisi. Ragen aliarvostetuin levy?

Black in Mind on hyvin samankaltainen End of All Daysin kanssa, mutta vieläkin raskaampi. Soundit ovat myös tällä joltain osin hieman suttuiset, mutta minua se ei haittaa. Se jotenkin sopii tähän raskaaseen ilmaisuun. Levy on pitkä (lähes 70 minuuttia), joten pieni karsiminen olisi tehnyt poikaa.

Digipak-versiossani onkin sitten 2 bonusbiisin verran lisää sitä kaivattua pituutta.. En tämän EOAD:n edeltäjän soundeja tuohon vertaamaasi seuraajan kurasoundeihin sotkisi, mutta pitäisi kai kuunnella pitkästä aikaa. All This Time näyttää miten ne hiturit pitäisi tehdä raskaudella, ajatuksella & paatoksella!

XIII onkin sitten taas kerran Lingua Mortis -orkesterin kanssa levytetty levy. Levy ei ole niin kevyt kuin Ghosts, vaan muistuttaa paikka paikoin bändin speed metal -ajoista. Bändin ja orkesterin yhteissoitto on todella ihailtavaa, toistaen itseäni - juuri näin heavy/orkesteri -kombinaatio pitääkin tehdä! Levy ei ole ainakaan vielä mulle täysin avautunut, mutta se varmasti johtuu levyn erilaisuudesta verrattuna muihin Rageihin. Levyltä löytyy ainakin pari filleriä, Rolling Stones -cover Paint it, Black ja Heartblood. Eka on jokseenkin turha cover, ja toka yliraskas junttaus ilman suurempaa päämäärää. Ihan OK-biisejä kuitenkin, mutta Rage-asteikolla melko keskinkertaisia. Muuten levy on kyllä erittäin tunnelmallista, tarttuvaa, jopa kaunista Ragea. Nyt täytyy mainita yksi tajuttoman kova kappale, joka löytyy tältä levyltä: Turn the Page. Livenä tämä meni ihan ohi jostain syystä, mutta ai että, kun on helmi! Aivan tajuton. Roska menee silmään pakostakin..

Itse asiassa tämä lienee ainoa 'kuolleiden kieli -orkan' kanssa äänitetty levy, kun Ghostsilla on vain orkestraatiosoundit (mistä lätisimme lähemmäs vuosi sitten ) & samannimistä julkaisua voi pitää vain EP:nä. En tosin tähän hätään muista, mikä tilanne uusimman kanssa olikaan.. hitto pitääpä sitäkin sitten viime kevään taas luukuttaa!

Tämän 'kolmentoista' kanssa onkin erikoisesti käynyt itselläni, kun tuoreeltaan Rovaniemen kirjastosta 1998 syksyllä lainattuani en pitänyt XIII:tä paljoa minään. Jollekin kokoelmakasetille tarttui sinkkubiisi In Vain & avauskappale From The Cradle To The Grave ainoina 'helminä'.

Onneksi jotenkin tulin muutaman kk:n välein lainanneeksi & kuunnelleeksi uudestaan lukioajan mittaan ja kas: tätä sillä 'avautuminen' -termillä tarkoitetaan! (muuallakin kuin armeijassa ) Yhtäkkiä joskus ties monettako kymmenettä kertaa lainalevyä kuullessani hoksasin ettei siinä ole vain mitään heikkoa! Rage-julkaisu, joka ei ole ylimitoitettu pituudeltaan Pirun tunnelmallinen kokonaisuus joka palkitsee kaikki kuulijansa (paitsi aiemmasta muistaen näemmä IC:n, heh heh).

Tuo RS-cover, yksi parhaista biiseistä ikinä btw, oli noiden 'hittien' jälkeen ensimmäisiä jotka nappasivat mukaansa. Tokihan nyt Sugar Daddykin, kuten kaikki ylipäätään, joutuvat pakostakin nyökyttelemään mukana eräässä tarttuvimmista bridgeistä ikinä i see the girls go by, dressed in their summer clothes.. -eikä se ainakaan heikennä klassikkoa, että äänimelodian mestaro Peavey laulaa. Tuo trilogia, mihin Turn The Page levyllä kuuluu, on kyllä albumin keskipiste. Kaikki biisit ovat niin helmiä, että olin varmaan Nosturin harvasta yleisöstä eniten innoissani huutamassa tuota kehumaasi time will come when you feel down, everything you had is gone -kohtaa. Oli se huikeaa.

Tuo Tom Sawyer -coverhan on vain XIII:n japani-painoksella, joten sitä passaisi hyvällä omallatunnolla jakaakin. YV:llä ei liene mahdollista lähettää ämpäreitä?

[Sugar Daddy]

Tuo Tom Sawyer -coverhan on vain XIII:n japani-painoksella, joten sitä passaisi hyvällä omallatunnolla jakaakin. YV:llä ei liene mahdollista lähettää ämpäreitä?

Eipä tietääkseni pysty YV:llä biisejä lähettämään. Mielelläni biisin kuulisin, sillä myös Rush on meikäläiselle todella kova bändi. Kyllä mä jostain sen vielä kaivan, se on varma.

[Finnish Eddie]

Heh vetiköhän Peavy Leen vokaalit yhtä korkealta ja kovaa ... Voisi olla kiintoisaa kuulla kokonainen Rush-tribuuttilevy Ragelta. Tai sitten Rushin vetämä Rage-tribuuttilevy ...

[tsorl]

RageDB - The Rage Online-Database

Tämmöinen löytyi BWBK:n uutisista, todella kattava tietokantasivusto kaikista Ragen julkaisuista eri versioineen, biisilistoineen, sanoituksineen jne. On siinä kaveri jaksanut vääntää!

Sugar Daddyllakin on nyt kätevä hankkia kaikki puuttuvat Rageen liittyvät julkaisut kun studiolevyt on jo kasassa; enää 305 kappaletta!

[Sugar Daddy]

^Juu, moro Kieltämättä kattavat sivustot, mutta löysinpäs yhden virheenkin. Nimittäin "songs covered by Rage" -otsikon alta ei löytynyt tuota Tom Sawyeria, kuitenkin muualta listattuna löytyi. Hooh, olinpas tarkkana! Taidan tyytyä niihin studiolevyihin, tuossahan menisi ikä ja terveys noita hankkiessa

[Jussi K]

^^ Esimerkillisen hyvin tehtyä kataloogia, tosin pitäisi mainita myös guest apparences-osiosta puuttuva Axel Rudi Pellin Black Moon Pyramid (1996), jolla Wagner vierailee bassoa paukuttamassa savausbiisillä Gettin' Dangerous.

[Sameli]

Nyt on tullut tuota Sugar Daddylta ostettua Rage kokoelmaa kuunneltua varsin paljon ja ei voi kyllä muuta sanoa kun PEAVY! On meinaa ukolla sen verran munakas ääni, että heikompaa hävettää. Biisit ovat lähes kaikki varsin kovaa kamaa ja RIFFIT! Tämä on siis joku G.U.N levy-yhtiön kokoelma, eli biisejä ysäriltä. Parhaina ehdottomasti Black in Mind ja Deep in Our Blackest Hole, molemmissa kunnon riffittelyä ja Peavyn kunnon laulantaa.

[S.R.]

Vastasin Secrets In Weird World.

Ainut Rage levy jonka muistan ikinä kuulleeni, viime kuuntelusta onkin sitten aikaa (v.1991)

Pitää etsiä jostain tuo käsiin, taisi olla muutama kova rallikin tuolla lätyllä.

[Sugar Daddy]

Don't Fear the Winter (live 1993)

On se Manni kova jätkä! Toi on otettu The Video Link -DVD:ltä, joka maksaa Suomessa maltaita, mutta onneksi sain sen tilattua uutena Amazonista 8 euron hintaan posteineen. Oujea.

Tässä vielä Down by Law ja Solitary Man samaiselta pläjäykseltä. Näköjään myös tällä kokoonpanolla draivi oli melkoinen, siis myös livenä.

[Asamael]

Itsellänikin on tuo kyseinen dvd, ja kyllähän se toimii tuollakin kokoonpanolla, kuten sanoit. Eftin rumputyöskentely on mielestäni oikeinkin groovaavaa ja tanakkaa tuolla livellä. Certain Days ehdoton helmi.

[Jussi K]

Voisikin tässä pitkästä aikaa kuunnella The Missing Linkin mahtavuutta v. 1993, ihan liian kauan aikaa vierähtänyt. Vaihdoin tuosta noiden bonuksellisten uusintajulkaisujen tullessa divariin Noisen luvattoman paskasti tehdyn 1994 painoksen, jossa vihko ei sisältänyt back-kataloogin kansien lisäksi mitään muuta Tässä nätissä 2002 (?) versiossa sentään sanatkin mukana, on se nyt helvetti jos ostaa alkuperäisen tuotteen eikä lyriikoita saa.

nyt soi 1997 vain japanissa julkaistu Live From The Vault ep tuplakitaristi-eralta. Shadow Out Of Time on aina helmi!

[Akiman]

No niin! Luulisi Korroosio täyttävän nyt Rage -fanienin tarpeet.

RAGE LÄPILEIKKAUS
Reign Of Fear (1986)
Execution Guaranteed (1987)
Perfect Man (1988)
Secrets In A Weird World (1989)
Reflections Of A Shadow (1990)
Extended Power EP (1991)
Trapped! (1992)
Beyond The Wall EP (1992)
The Missing Link (1993)
10 Years In Rage (1994)
Black In Mind (1995)
Lingua Mortis (1996)
End Of All Days (1996)
XIII (1998)
Ghosts (1999)
Welcome To The Other Side (2001)
Unity (2002)
Soundchaser (2003)
From The Cradle To The Stage (2004)
Speak Of The Dead (2006)

DVD-arviotakin tulossa pian linjoille ja ohessa myös aiheeseen liittyvä Avenger arvio.

[Sugar Daddy]

^Eipä tullutkaan sitä fanihehkutusta, jota uskalsin odottaa. Oikeastaan ihan hyvä, että joku kritisoikin. Mulle se on nimittäin lempibändini kohdalla kovin vaikeaa

Täytyy kyllä sanoa, että laadullisesti tuo läpileikkaus oli vain "ihan jees" -tasoa. En nyt ala mitenkään enemmän erittelemään, mutta osa tekstistä oli melko huonosti perusteltua. Esimerkiksi jotkut asiat vain kuitattiin sanomalla, että tämä tai tämä on huono biisi. Hieman perusteellisempaa näkökulmaa kaipaisin. Lisäksi muutamia asiavirheitäkin löytyi, esimerkiksi Ghostsilla Smolski soittaa soolon ainakin Wash My Sins Awayssa (en tähän hätään muista soittaako muissakin), arvostelun Love After Death -maininnan lisäksi.

Huoh, tulipas tilitystä, mutta pakko oli sanoa, kun kerran omasta lempparista on puhe. Mutta silti, noita Jukan Rage-arvosteluja kun vertaa vaikka Akin ainoaan Rage-arvosteluun Speak of the Deadista, on laatuero aikamoinen. Ja tämä siis jälkimmäisen eduksi.

[Jussi K]

^ En nyt nopeaa katsottuna huomannut kun asiaankuuluvaa kritiikkiä esmes alkupään thrashlevyille & Smolskeilulle (Unity ON kokonaisuutena tasapaksuhko jonka pelastaa loistavat 4 'hittiä'). Täydet pojot oli annettu Trapped!ille & XIII:lle joten mie kannatan.

Muutoinkin ollut pitkästä aikaa jonkinmoista Rage-kautta päällä tässä, niin mielelläänhän noita lukee välissä kun vain joutaisi.

ns: In Vain -Rage In Acoustic ep
Lingua Mortis Chamber Orchestran (eli vain pieni porukka roudattu G.U.N.in säästöbudjetilla) kanssa Tokiossa huhtikuussa 1998 äänitetty unpluggedina (loistavan nimibiisin radioeditin lisäksi) Turn The Page, Incomplete (kyllä, tässä järjestyksessä vaikka albumin minikokonaisuus vaatisi tämän ennen edellistä), Immortal Sin & Paint It Black -cover. Herkkäilyä


EDIT: Akiman, äläs saatana, kelpo arvioita suotta ala pidentämään! Kyllähän pitkäaikainen kuuntelija levynsä tuntee kuuntelemattakin, hence: arviointiin pystyy vaikka suoralta kädeltä 'ex tempore' .

Ihan lukijakommettina usealta muultakin, teikäläisen teksteissä se pituus on juuri melkoinen tylsäystekijä. ZZZ-hymiö listasta puuttuu, muttei levyarvion tarvitse olla mikään Sinuhe Egyptiläinen. Koulussakin opetetaan ettei se pituus vaan se sisältö

[Akiman]

Onhan noissa pituusjutuissa tietenkin sekin puoli, että kun vajaat 20 arviota tekee lähes putkeen, on siinä jo noita pituuksiakin vähän mietittävä. En tässä asiassa oikeastaan edes puolustele Jukkaa, sillä olisin hänen asemassaan tehnyt nuo arviot ainakin kolmessa osassa, jotta niistä kaikista olisi voinut tehdä vielä syvällisemmät tekstit. Näinhän tein itse esimerkiksi Judas Priestin kanssa aikanaan, kun arvioitavia levyjä oli peräti 15. Kyllähän nuo monet omat läpileikkaukseni ovat sujuneet ihan kerralla vaikka 4-8 levyn voimin, mutta en ihan tuollaista mottia olisi lähtenyt kerralla tekemään. Väkisin siinä puutuu ja määrä alkaa mennä laadun yli. En silti viitsinyt Jukalle sanoa, että mitäs jos tekisit jokaisesta arviosta kaksi kertaa pidemmät, kun mies noiden parissa jo viikon verran taisi ahertaa aikamoisella tuuttauksella.

EDIT: Akiman, äläs saatana, kelpo arvioita suotta ala pidentämään! Kyllähän pitkäaikainen kuuntelija levynsä tuntee kuuntelemattakin, hence: arviointiin pystyy vaikka suoralta kädeltä 'ex tempore' .

Ihan lukijakommettina usealta muultakin, teikäläisen teksteissä se pituus on juuri melkoinen tylsäystekijä. ZZZ-hymiö listasta puuttuu, muttei levyarvion tarvitse olla mikään Sinuhe Egyptiläinen. Koulussakin opetetaan ettei se pituus vaan se sisältö :)

Noh, noh. En minäkään nyt noin kielteiseen sävyyn sentään puhunut, että noille tarvitsisi lähteä tekemään mitään. Lähinnä 50-50 puolustelin Jukkaa armottomasta työstä ja kaipasin itsekin hieman laajempia katsauksia ainakin pariin levyyn. Onhan se toki niin, ettei määrä korvaa laatua, mutta on se niinkin, ettei pieneen määrään voi tällaisissa tapauksissa yleensä mahduttaa sitä kaikkea kaivattua. Sen takia itsekin teen noita laajempia arvioita, koska ne on tarkoitettu ennen kaikkea bändiin tutustuville tai tiettyjä levyjä tuntemattomille ihmisille, eikä niinkään vanhojen fanien huvilukemiseksi. Ne jotka jaksavat lukea, jaksavat. Ne jotka eivät, voivat löytää lyhyempiä tynkätekstejä muualta. Näinhän se homma usein menee.

[Jussi K]

^ True, true. Niin niitä voi toki sivuiltasikin löytää, esmes juuri tuon Korkeamäen tekeminä. vaikken tynkäteksteiksi täysin asiansa ajavia & mainioita arvioita kutsuisikaan > tsekkaapa vaikkapa Mape Ollilan arvosteluja, joihin olen voinut jo 7 vuotta yleensä luottaa kuin vuoreen. Sopivia.

Myös toisessa arvostelupaikassa, metalreviews.comissa on pari hyvää kirjoittajaa (paristakymmenestä, mitä laatutekijää huomasin myös IC:n aina suosittelemilta revelationz.netistä) jotka osaavat pitää homman kuosissa ja mielenkiintoisena. Jännä homma oikeastaan, miten aina arvostelun aukaistessani scrollaan nopeasti sen pituuden ja yleensä IMO ylipitkä onkin sitten hankala muutakuin silmäistä nopeaa läpi. Kuitenkaan en ole mikään kirjoittamisen tai lukemisen (vaikkapa nyt "oikeankaan" kirjallisuuden saralla ) vastustaja todellakaan. Kai se on jokin alitajuinen makuasia miten levyarviolle on päässäni pari tiettyä standardia joista ei kestä livetä.

edit: Ettei TÄYSIN offtopiciksi mene, niin noissa ^^^ Rage-arvioissa on em. parin 5/5 -kohdan lisäksi lisääkin vilpittömän kannatukseni saavaa lisää: Black In Mind, End Of All Days & Ghosts saavat 4:ää pojoa viidestä, kuten kuuluukin. Ainoastaan The Missing Linkin kohtelua en suvaitse, johan kaiuttimet & heikommat 'rässimiehet' räimeellään rikkova Raw Caress nostaisi tuota..

[Sugar Daddy]

Dodih. Nyt on tutustuttu myös siihen Ragen outolintu-julkaisuun eli Ten Years in Rageen, ja myös The Video Link -DVD on katsastettu läpi.

Yllättävän yhtenäinen paketti tämä Ten Years in Rage, joka on siis Ragen 10-vuotisjuhlajulkaisu. Jotkut biisit ovat toki todellisia rimanalituksia (niin kuin olettaa saattaa), mutta muutaman olisin voinut kelpuuttaa ihan studiolevyillekin saakka. Esimerkiksi aloitusbiisi Vertigo saa ainakin meikäläisen jalan vispaamaan joka kerta. Plussaa myös siitä, että thrash-komppi pauhaa melko monessa biisissä. Taitaa osa olla ihan alkuaikojen matskua. Parasta levyllä on kuitenkin Avengerin Prayers of Steel -uusintaversio (paitsi miksi "Satan" on muutettu muotoon "Lord"? ) ja varsinaisen levyn viimeinen raita The Blow in a Row, jossa on hienosti yhdistelty osia eri Rage-klassikoista. Hauska idea, joka toimii hyvin, sillä biisit on niputettu yhteen niin sujuvasti. Vaikka hieman sekametelisoppa tämä levy onkin, on tämä silti Rage-fanille pakko-ostos. Remasterissa bonusbiisejä on totuttuun tapaan viisi.

The Video Link on sitten taas aivan loistava DVD. Todella lyhyt tosin, vain noin tunnin pitkä, mutta 8 euron hintaan erinomainen ostos. Levyllä on videoituna yksi viimeisimmistä keikoista kokoonpanolla Wagner-Schmidt-Efthimiadis, mutta tunnelma ei missään nimessä ole haikea vaan enemminkin erittäin energinen ja rento. Peavy hymyilee ja ilmeilee enemmän kuin laki sallii ja bändillä on selvästi hyvä meininki. Groovea löytyy tästäkin kokoonpanosta, siitä ei ole epäilystäkään. Keikka on todella kova, biisilista on täynnä hittejä eikä yhtäkään hutia. DVD:llä on myös jonkun toimittajan(?) kommenttiraita, joka on mielestäni täysin turha. Onhan tämä esimerkiksi From the Cradle to the Stageen verrattuna sisällöltään aika köykäinen, mutta onneksi keikka on sen verran loistava, että pelkästään se on hyvä syy tämän ostoon. Kannattaa kuitenkin tilata jostain muualta kuin Suomesta, sillä täällä tätä myydään kohtuuttomaan ylihintaan.

[Sugar Daddy]

Tietoa uuden DVD:n julkaisupäivämäärästä ja muusta.

Ja tuossahan ei ollut uuden DVD:n sisältöä, joten copypasteillaan bändin foorumilta vähän tietoa. Tämä on siis hyvin todennäköisesti uuden DVD:n sisältö:

Concert in St. Petersburg 20.5.06:
1. Speak of the Dead
2. No Fear
3. Sent by the Devil
4. Soul Survivor
5. Enough is Enough
6. Baby, I'm your Nightmare
SUITE LINGUA MORTIS
7. Morituri te Salutant
8. Prelude of Souls
9. Innocent
10. Depression
11. No Regrets
12. Confusion
13. Black
14. Beauty
15. Don't Fear the Winter
16. Full Moon
17. Higher than the Sky

Bonus Clips:
18. Straight to Hell
19. No Fear
20. Don't Fear the Winter

Live at the Masters of Rock Festival, CZ 2006:
21. No Regrets
22. Higher than the Sky

Extras:
1. Documentary: Making of St. Petersburg 20.5.06
2. Documentary: Russia Tour 06, Moscow
3. Documentary: Russia Tour 06, Kiev, Ukraine
4. Documentary: Europe Tour 2006
5. Private Documentary: Victor
- Flying Notes
- Tricky Strings
- Motorsports Docu
6. Private Documentary: Peavy
- Ice Age Collection
- Skull Cast
7. Private Documentary: Mike
- The Rhythm Beast

[tsorl]

^ Näyttää ihan hyvältä vaikka uusi levy turhan vahvasti onkin edustettuna. Paras osa siitä eli Lingua Mortis -juttu kuitenkin vedetään kokonaan ja jonkinlaista "ennennäkemätöntä" valoshow:ta siihen myös lupailtiin. Baby, I'm Your Nightmare lämmittää mieltä myös kovasti! Jos dvd:n tuotanto on samaa tasoa kuin edellisellä niin vetäköön vaikka vuorotellen Law & Orderia ja Innocent Guiltyä 3 tuntia, minä kyllä katson.
Extra-materiaalit näyttää perinteisiltä kertahuvituksilta, mikäs siinä.

Dvd:n kansikuva muuten löytyy tästä, tyyliltään mukavasti linjassa edellisen kanssa vaikka tuo tyttönen näyttää jotenkin väärään kanteen eksyneeltä.

[Sugar Daddy]

^Juu, kyllä mua ainakin miellyttää tuon DVD:n sisältö ihan mukavasti. Nyt on mukana sentään pari helmeä Trappedilta, Enough is Enough ja Baby, I'm your Nightmare. Yeah! Saadaan varmasti mukava kontrasti edelliseen verrattuna, tämähän on kuvattu 15 000 ihmisen edessä. Kansi on ihan nätti, mieluummin tuota katselee kuin selkäänsä ottaa

[Haba]

Menee kyllä heti ostoslistalle, edellisen dvd:n hankittuani halvalla CdOn:sta Raivo-kärpänen puri suht kovaa. Sisältö ja setti näyttävät hyviltä ja monipuolisilta kuten Cradle-dvd:lläkin, setissä on mukavasti itselleni tuntematonta kamaa, joten pääsee jälleen avaamaan hieman lisää Ragen repertuaarin verhoa.