^ Eilen löysin tuon levyn nimenomaan Jyväskylän Anttilasta ja olihan se pakko napata mukaan.
KYLLÄ!!! Domination Black on myös minun teekupposeni.
Levy avautui kunnolla toisella kuuntelukerralla ja paljastui erittäin loistavaksi kokonaisuudeksi. Ainoastaan lopetuskaksikko Two Faced Devil ja Nightmare World jäivät muiden biisien varjoon. Niitä lempparibiisejä löytyykin sitten monta jo tässä vaiheessa ja selvää suosikkia en osaa vielä nimetä. Kuitenkin Dark Water Dreams (tunnelma, kitarointi), Ghost Of The Nightfall (melodiat, kertosäe), Phantom Light (kokonaisuus, kitarointi, kertosäe) ja Follow The Fear (vokalisointi, sanoitus) ovat ihan kiitettävää tasoa ja melkein yhtä hienosti maistuvat myös The Cemetary (upea tunnelmapala!) ja What Lies Beneath. Intro/instrumentaali Enter The Dark Legacy on myös tyylikäs avaaja.
Vokalistista tulee erehdyttävästi mieleen Tim "Ripper" Owens, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Hyvä vokalisti, joskaan ei mikään järin omaperäinen. Kitarasoolot ovat monessa biisissä ihan helvetin hienoja, jopa levyn parhaimpia hetkiä. Bändin soitanta on kauttaaltaan tiukkaa. Pieni miinus siitä, että osa biiseistä on hieman liian samasta puusta veistetyn oloisia. Edellä mainittu seikka ei kuitenkaan haittaa juuri ollenkaan, koska taso pysyy niin korkealla ja biisit toimivat. Lyriikallinen anti on ihan hauskaa kauhumeininkiä. Ei ihan parasta mahdollista tuossa lajissa, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvää ja musiikkiin sopivaa. Levyn kansitaide tuo mieleen Lordin, mutta oli silti itselleni yllätys huomata Mr.Lordin piirtäneen kannen maskotin ja suunnitelleen bändille logon. Mielenkiintoinen yksityiskohta.
Vuoden kovimpien kotimaisten julkaisujen joukossa. Täytyy kuunnella lisää, ties miten tässä vielä Domination Blackistä innostuu. Onkos tuo Fearbringer-debyytti kuinka hyvä verrattuna Dark Legacyyn, Peke, anyone?