A Matter of Life and Death World Tour 2006

[Weikkonen]

Hitto, tässähän tulee kateelliseksi niille, jotka olivat Helsingin keikalla. Itse olin Tampereen keikalla, ja siinä ei vieressä ollu oikeen ketään ketkä olis seisonu siel. Järkkärikin valitti kun otti kuvia kännykällä... Oli silti hyvä keikka.

[Karpaasi]

Pakko vielä kehua fiilistä, kun näkee Bruce Dickinsonin n. 2-3 metrin päästä ja kasvon piirteet erottuvat tarkasti. Ollut haaveena jo sellasesta 14-vuotiaasta jolpista asti. Siinä on vähän sellainen outo fiilis, että "OHO, nehän tekee ihan samoja maneereita kuin DVD:llä ja muilla!" Tai jotain, jos joku saa selevää.

Parasta on muuten Two Minutes to Midnight. Bruce tuntuu vetävän sen aika samalla lailla kuin Rock in Riossa ("Scream for Me"-huudot ja muut mukana täsmälleen samoilla paikoilla), niin tuleehan niitä itsekin huudettua siellä kappaleen mukana. Paskemmassa tilanteessa mörisen suullani vielä soolotkin.

Ei hitto, oli aivan loistava keikka eilen. Ajaa kärkikolmikkoon, mutta Edguyn Nummirock-keikkaa ei näillä näkymin voita mikään. Porukkaa murto-osa Jaffasta, mutta hemmetin hyvä yhteishenki eturivissä (eikä taakse tarvi kattoa). Mutta ei voi mitään, Iron Maiden vetää aina takuuvarman loistokeikan. Kade niille jotka tänäänkin menevät katsomaan...

[Biometalli]

Parhaimpia, ellei paras (kamppailee toissa kesän Early Days Tourin kanssa ykköspaikasta) keikka jolla olen ollut!
Uuden levyn biiseistä suurin osa toimi erittäin hyvin livenä ja wanhat biisit (2 minutes, Hallowed ja FOTD) kruunasivat koko illan.
2008 uudestaan!

[Relic]

Minusta Bruce kertoi, että he tekevät festarikeikan jossa soittavat koko Live After Death aikaisen shown... muistaakseni mainitsi vielä albumit Powerslave ja "SIT". Tämä spiikki oli ennen 2 Minutes To Midnight-biisiä.

Tuskinpa riittää suomalaisilla festaripromoottoreilla rahat Maideniin enää, joten eiköhän sieltä halli- tai stadionkeikka tule, vaikka kiertue Keski-Euroopassa enimmäkseen festareihin keskittyisikin.

Mitä noihin levyihin tulee, Bruce mainitsi Powerslaven ja Live After Death ja käytti niistä yleisesti nimitystä "that SHIT" (tässä shit = stuff). Rodin mukaan Somewhere in Time kuitenkin luultavasti sisältyy tulevaan historia DVD:hen. Onkin varsin fiksua jättää Seventh Son seuraavaan julkaisuun, pelkkä No Prayer, Fear of the Dark jne. kiertue olisikin voinut olla aika ankea, jos kolmatta historia rundia ylipäätään koskaan tekevät.

Kysymys, missä heidät tapasitte?

Tuskin kukaan joka tietää asian oikean laidan tahtoo edes möläyttää tätä, voi tulla hieman nurinaa muilta lautalaisilta.

Kuten aikaisemmin on jo mainittu oli On the Rocks tosiaan yksi niistä lukuisista paikoista, joista jengi bändiä on bongaillut. Itseäni tuli Dave Murray nortti huulessa vastaan mm. Hakaniemen torilla.

Myös Tampereella Steve, Dave, Adrian, Nicko ja Janick hengailivat muutaman minuutin noin kymmenlukuisen fanijoukon kanssa parkkipaikan nurkalla .

[Peke]

Mitä noihin levyihin tulee, Bruce mainitsi Powerslaven ja Live After Death ja käytti niistä yleisesti nimitystä "that SHIT" (tässä shit = stuff). Rodin mukaan Somewhere in Time kuitenkin luultavasti sisältyy tulevaan historia DVD:hen. Onkin varsin fiksua jättää Seventh Son seuraavaan julkaisuun, pelkkä No Prayer, Fear of the Dark jne. kiertue olisikin voinut olla aika ankea, jos kolmatta historia rundia ylipäätään koskaan tekevät.

Ihmettelinkin, että onko tuo "SIT" lyhenne ihan arkipäivää maidenin riveissä. Vähän epäilin, että ei ole.

Onko tuosta spiikista kllipiä jo ilmassa?

[S.R.]

Mitä noihin levyihin tulee, Bruce mainitsi Powerslaven ja Live After Death ja käytti niistä yleisesti nimitystä "that SHIT" (tässä shit = stuff). Rodin mukaan Somewhere in Time kuitenkin luultavasti sisältyy tulevaan historia DVD:hen. Onkin varsin fiksua jättää Seventh Son seuraavaan julkaisuun, pelkkä No Prayer, Fear of the Dark jne. kiertue olisikin voinut olla aika ankea, jos kolmatta historia rundia ylipäätään koskaan tekevät.

Ihmettelinkin, että onko tuo "SIT" lyhenne ihan arkipäivää maidenin riveissä. Vähän epäilin, että ei ole.

Onko tuosta spiikista kllipiä jo ilmassa?

Tuo spiikki olisikin kiva kuulla kokonaisuudessaan, jotkut kohdat meni ohi paikan päällä...postatkaa linkki tai jotain jos jollain on tallessa. Toki koko keikkaa saa tarjota

[Lowerslave]

Kirjoitetaanpas nyt sitten uusi luku muistelmiini.

Eilistä päivää oli odotettu kuin kuuta nousevaa eikä vähiten First to the barrier -arpajaisissa voitetun rannekkeen takia. Koulussa ei keskittyminen ymmärrettävästi ollut huipussaan ja viimein kellon soitua opon tunnin päätteeksi saatooin kohdistaa ajatukseni vain ja ainoastaan tulevaan iltaan.

Viiden maissa lähti kaverin äidin auto Espoosta Areenaa kohti lastinaan kaksi kappaletta täysi-ikäisyyden portteja kolkuttavaa Maiden-fania. Perille saavuttiin joskus puoli kuuden maissa ja matka vei heti normaalin väkijoukon sijasta etuoikeutettujen jonoon. Jumalauta oli kylmä tuuli ! Viimein siinä varttia yli kuuden maissa tuli harmaatukkainen tuimannäköinen englantilaisherra päästämään hytisevän fanilauman sisään Pohjolan metallipyhättöön.

Alkuun suuntasimme nokkamme myyntikojulle, josta haaviin jäi Nordic-paita sekä se albumipaita, jonka selässä luurangot pystyttää lippua kalloläjän päällä. Sitten narikalle viemään takit ja ylimääräiset paidat pois häiritsemästä. Tuli vielä tarjottua narikkaneidille hieman silmänruokaakin vaihtamalla Nordic-paita päälle ennen kamojen luovuttamista (taisi tosin neidillä mennä ruokahalu ). Mihis sitte? Tyhmä kysymys, aidalle totta kai.

Vaikka saavuimme kentälle viimeisten joukossa, saimme loistopaikat aidalta juuri siitä Daven ulokkeen kohdalta. Siinä sitten odoteltiin ja katseltiin, kuinka Triviumin roudarit väänsivät soundeja kuntoon. Tulipa se iänikuinen "Soita Paranoid"kin kuultua . Seitsemän aikaan avautuivat kentän ovet ja yht'äkkiä kaikki se tila, josta äsken vielä nautittiin, oli mennyttä.

Trivium aloitti settinsä introlla, joka tuntui pidemmältä kuin yksikään yhtyeen kappaleista. Itse musiikki oli bändiin tutustumattoman korvaan aika nopeatempoista mättöä joskin hyvien soittajien aikaansaamana. Hatunnosto pojille, näyttävät osaavan asiansa. Tosin se jatkuva "Bang your fucking heads" -hokeminen alkoi vähän kyllästyttää.

Noh. Trivium tuli, näki ja soitti. Alkoi ikuisuuden mittainen roudaustauko, jonka aikana me kenttäläiset yritimme vaivalla saada aallon kiertämään areenaa. Tässä vaiheessa kuitenkin vielä suhteellisen tyhjät katsomot eivät pahemmin yrityksiin vastanneet. Lopulta yleisö räjähti, kun Doctor Doctor rullasi soimaan. Koskaan en ollut kappaletta tiedostaen aiemmin kuunnellut ja kyllä se hienolta kuulosti muutaman innokkaan laulaessa jo nyt mukana. Mutta mitäs katsomossa tapahtuu? No mutta, sieltähän se aaltokin tuli. Viitisen kertaa ehti mokoma kiertää areenan, kunnes lavan keskivaiheilla ollut kangas laskettiin alas (vai nostettiin ylös, en muista enää) ja valot sammuivat.

Ilmoille kajahti sotaisa intropätkä, jonka aikana taustalla punaisessa hehkussa loimotti tuusan nuuskaksi pommitettuja raunioita. Saapuipa eräs rumpalikin settinsä taakse vilkuttelemaan. Intron loppuessa hetken hiljaisuuden aikana ehti vain tajuta muutaman tumman hahmon vilahtavan pimeydessä, kunnes livenäkin huudolla aloitettu Different World pamahti käyntiin.

Kuten jo albumin arvostelussakin ounastelin, toimi kappale huomattavasti paremmin livenä ja yleisö lauloi mukana joka sanan yltyen "Tell me what you can hear" -kohdassa erittäin kovaääniseen yhteislauluun. Eipä kestänyt kauaa, kun alun tajunnanräjäyttäjä oli ohi ja lähestulkoon heti siirryttiin These Colours Don't runiin, jota yleisö hoilasi vähintään yhtä äänekkäästi. Sama koskee seuraavana jyrännyttä. Brighter Than a Thousand Sunsia, jonka aikana huomasin harmikseni, etten kuullut Janickin sooloa ollenkaan. Myös Brucen laulu kuului nipin napin ja osa kappaleesta meni korvatulppia korjaillessa.

Setti jatkui levyltä tuttuun tapaan The Pilgrimillä, joka minulle oli se keikan suvantovaihe. Ei se iskenyt livenäkään. Sitten koitti minulle se odotetuin. Steve aloitti Longest Dayn introjumputuksen aivan nenäni edessä ja kohta Bruce aloitti ehkä tunnelmallisimmat säkeistöt, joita eläessäni olen kuullut. Toimi livenä niin helvetin hyvin yleisön laulaessa mukana. Puolen välin kohdalla aloin kuulla omituista särinää oikeassa korvassani ja huomasin, että korvatulppani oli kadonnut johonkin. Kirkkaamman valoefektin aikana paikansin sen jalkojeni juuresta aidan toiselta puolelta. Suurkiitos toimivasta asiakaspalvelusta sille ihanalle järjestysmiehelle, joka ei voinut edes päätään kääntää, kun koputtelin häntä olkapäälle yrittäen saada hänet antamaan tulppani takaisin. Kohteliaisuus ei taida kuulua ammattivaatimuksiin . Onnekseni kaverini sai kappaletta seuranneen Brucen puheen aikana kaivettua taskustaan varatulppansa (ihmeteko siinä tungoksessa) ja sain taas suojaa kuuloparalleni. Valitettavasti meni puhe hieman ohi. Kuulin vaan, että levy on myynyt platinaa ja että se tullaan kuulemaan loppuun asti livenä.

Seuraavaksi rauhoiteltiin hieman Out of the Shadowsilla, joka omasta mielestäni on aivan loistava kappale, vaikka jotkut siitä eivät juuri näytä perustavan. Se vaan toimii. Jälleen areena puhkesi huutoon, kun Reincarnation of Benjamin Breegin intro kajahti ilmoille. Lensipä sen aikana Davelta ensimmäinen plektrakin, joka tosin jäi lavalle ja jonka turvamies antoi jollekin, ei tietenkään minulle. Itse biisi oli aivan mahtava livenä ja Dave soolo kuuluu kyllä omaan eliittiini. Yleisö yltyi myös kovaäänisesti laulamaan vanhan Benkku-paran kertosäkeitä.

For the Greater Good of Godin herkät alkusäkeet saivat jälleen yleisön tempautumaan mukaan veisaamaan ja muutenkin kappale jyräsi komeasti ja tuntui tällä kertaa jopa lyhyeltä. Lord of Light jatkoi yleisönlaulatusta ja Adrianin jyräriffi paukkui livenä vielä parempana kuin levyllä. Että me huudettiin. Viimein kannettiinkin sitten akustiset kitarat lavalle ja Janick johdatteli meidät The Legacyn pariin. Yleisö lauloi taas innoissaan Brucen mukana ensimmäisiä säkeistöjä Brucen tähtäillessä väkimassoja ilmatorjuntatyyppisellä valonheittimellä. Täytyy sanoa, että hienosti kruunasi tämäkin kappale lähes täydellisen albumin ja vielä paremman liveshown. Rohkea vetohan se on vetää koko levy livenä, mutta onnistunut, niin onnistunut .

Pitemmittä puheitta The Legacyn jälkeen näin Adrianin poistuvan lavalta samalla kun Nicko iski jo alkutahteja. Tämä voi tietää vain yhtä asiaa; Fear of the Darkia. Tässä vaiheessa, tuon Helsingin kansallislaulun ensimmäisten nuottien kaikuessa Areenan joka kolkkaan, oli Maideniitin sytytyslanka palanut kokonaan loppuun ja koko halli räjähti hurjaan huutoon ja hoilaukseen. Tämä omasta mielestäni yksi parhaista livebiiseistä tuntui menevän aivan liian nopeasti. Sitä fiilistä, kun koko halli veisaa Brucen mukana, ei voi mistään paremmin kokea kuin eturivistä aitaan nojaten. Viimeistään siinä vaiheessa tunsi itsensä osaksi suurempaa yhteisöä. Todelliseksi Clansmaniksi .

Tyypillisten "Scream for me Helsinki" -huudot johdattelivat pakolliseen livebiisiin; Iron Maideniin. Tämänkin yleisö lauloi alusta loppuun mukana. Jumalauta mitä sakkia. Loppua kohden kohosi rumpujen taakse suuri panssarivaunu, jonka luukusta Eddie kiikaroi meitä. Kuuluipa oikealta puoleltani se Tampereen videolta tuttu "Jumalauta!"-huutokin. Olikohan sama kaveri ? Kappaleen jälkeen parit plektrat katsomoon (ei taaskaan mulle) ja pienet kiittelyt ja pois lavalta.

Taisivat miekkoset kaivata hullun lailla huutavaa Pohjolan korpikansaa, sillä kauaa ei bändi lavan takana viihtynyt. Korviahuumaavien "Maiden!"-huutojen tauottua Bruce piti jälleen hieman pidemmän puheen, jossa hän lupasi, että yhtye keksii jonkun keinon tulla takaisin Helsinkiin kesällä 2008 soittamaan Live After Death -tyylistä kamaa. Ja yleisö huusi. Heti puheen jälkeen ampaistiin Two Minutes to Midnightiin, jossa pitkästä aikaa näin Adrianin aloittavan intron. No tämäkin meni laulellen läpi, muttei läheskään yhtä kovaa kun seuraavana tullut The Evil That Men Do. Kappale sai yleisön jälleen ekstaasiin ja yhteislaulu oli sen mukaista. Saapuipa Janick "Jolly Jumper" Gerskin siihen nenämme eteen Daven kanssa jammailemaan. Se olikin oikeastaan ainoa kerta, kun koko keikan aikana miestä tarkemmin näin.

Viimeiseksi bändi heitti kehiin ikiklassikon, jota ei edes tällä kiertueella uskalla jättää pois. Pyhä Hallowed Be Thy Name sai yleisön taas kerran huutamaan ja laulamaan. Oma lauluni loppuikin sitten "Sand of time for me are running low" -kohtaan, sillä suu oli niin kuiva, ettei Hallowedin nopeat lauluosuudet kantaneet kurkkua pidemmälle. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tuttujen revittelyjen jälkeen oli myös viimeinen encore-biisi loppu. Nyt iskettiin molemmat kädet, joista aiemmin oikea oli pyhitetty aidasta kiinni pitämiseen ja vasemmasta oli loppunut voimat nyrkkiä puidessa, ilmaan ja toivottiin hyvää saalista. Eipä ollut rouva Fortuna tälläkään kertaa puolellani, vaikka Daven hikinauha lensikin kutsuvasti minua kohti. No kuka sitä hikistä rättiä olis halunnukaan .

Vielä täytyy omistaa kappale bändin tämäniltaiselle ehdottomalle seitsemännelle jäsenelle. Nimittäin aivan fantastiselle yleisölle. Kentällä meno oli katossa ja tunnelma tiivistyi joka sanaan, jonka ihmismassa ilmoille huusi. Laulu raikasi välillä niin kovaa, että peitti minun korvissani Brucenkin. Katsahdin myös pariin otteeseen sinne kuuluisaan sataseiskaankin (jossa paikkamme alun perin olivat) päin ja siellä tosiaankin elettiin mukana aivan samalla hurmoksella kuin kentälläkin. Juuri näin. Onnistuin kaverini kanssa pitämään eturivipaikat loppuun asti, joskin liikuimme metrin tai pari oikealle vasemmalta tulleen ylivoimaisen työnnön voimasta. Pyydän vielä hartaasti anteeksi siltä pieneltä punatukkaiselta neidolta ja hänen miespuoliselta seuralaiseltaan, jotka oikealla puolellani pari kertaa taisivat jäädä hieman puristuksiin. En voinut työnnölle mitään. Pääasia kuitenkin, ettei mitään vakavampaa tapahtunut paitsi, että joku kannettiin ensiapuhenkilöiden toimesta pois. Enemmän kuin järkyttyneen ilmeen perusteella arvelisin hänen saaneen jonkin sortin epilepsiakohtauksen tai vastaavan. Areenallahan varoiteltiin tiuhaan vilkkuvasta valoshowsta. Tunnelma tiiviyden huomais oikeastaan parhaiten keikan päätyttyä ja väkimassan hajaantuessa. Silloin nimittäin tuli aivan hillittömän kylmä, kun pari tuntia joka suunnasta painaneet kuumottavat ruhot olivat erkaantuneet.

Eipä siis jäänyt keikalta paitojen lisäkis muita matkamuistoja paitsi pari katsekontaktia 'Arryn kanssa. Jokainen meistä sai kuitenkin jotain, mitä ei rahalla voi ostaa. Nimittäin muiston siitä, että oli todistamassa Britannian lahjaa maailmalle aivan upeassa konsertissa loistavine settilistoineen. Vielä koko keikan mittainen eturivipaikka kruunasi koko lähes vuoden mittaisen odotuksen. Nämä ovat juuri sellaisia iltoja, joiden vuoksi elämä on olemassa. Up the Irons. Forever.

Aamen.

EDIT: Olipas korni loppu . Bongasinpa muuten itteni tuolta IMOC:n kuvasta. Viimesessä kuvassa ihan keskellä se pihalla olevan näkönen nuori ikkunasilmä. Kaveristaniki näkyy nenä.

[Stratocaster]

Pakko vielä kehua fiilistä, kun näkee Bruce Dickinsonin n. 2-3 metrin päästä ja kasvon piirteet erottuvat tarkasti. Ollut haaveena jo sellasesta 14-vuotiaasta jolpista asti. Siinä on vähän sellainen outo fiilis, että "OHO, nehän tekee ihan samoja maneereita kuin DVD:llä ja muilla!" Tai jotain, jos joku saa selevää.

Pakko kyllä pistää vahva komppi edelliselle. Kaikki ne legendaariset, itselle niin tutut liikkeet ja eleet, videokuvalta lukuisat kerrat todistetut. Adrianin kehno olkapääasento, Dickinsonin "Scream for me!", ´Arryn bassokonepistooli, Gersin "kitara-pystyssä-soolo"-asento, Murrayn neitimäiset askelkuviot yms.

[The Trooper]

^Harrisin näkeminen tuossa konepistooliasennossa oli jotain elämää suurempaa! Todistin tapahtumia muutaman metrin päästä Tampereella. Tarttuipa lopuksi mukaan mr. Nicko McBrainin se rannenauha/hikinauha. Loistava muisto.

Sitten itse Mansen keikasta pari sanaa. Bändi oli vedossa. Mielestäni paljon kovemmassa kuin kesällä 2005, joka oli itselleni ensimmäinen kerta näkemässä näitä hevin jumalia. Dickinson ON loistava keulakuva bändille, ja laulu kulki helvetin hyvin. Ja helvetti, mitkä kolinat Harrisin bassosta lähti! Vanha mies paiskoo menemään tiukemmin kuin 20 vuotta sitten. Saundit oli muutenkin kunnossa keikalla, tosin parin skittaleadin aikana oli hieman erottamisvaikeuksia.
Kuitenkin yleisö oli, kuten todettua, melko vaisu. Eturivin paikkeilla oli meno mitä pitikin, mutta katsomoissa oli kyllä valitettavan hiljaista. Todellinen syttyminen tapahtuikin vasta Fear Of The Darkin aikana suurimmalle osalle yleisöä.

Kokonaiskuva keikasta todella positiivinen; Maiden on kova nykyäänkin.

[Ironmaiden82]

Miksköhän ne veti Tampereella, muttei Turussa. Itse en keksi muuta syytä kun se, että Tampereella halli oli lähempänä keskustaa, kun Turussa. Toisaalta Turku olisi ollut lähempänä Raumaa . Mut joo. Ei se haittaa. Kyllä se Tampere sitten kuitenkin varmaan oli parempi paikka, kun Turku

[Tom Sawyer]

^Turku on vähän turhan lähellä Helsinkiä kun taas Tampereelle pääsevät helposti ihmiset täältä Keski-Suomesta ja pohjoisesta, jos verrataan Turkuun tai Helsinkiin. Lisäksi onhan Tampere isompi paikkakin.

[Karpaasi]

Tunnelma tiiviyden huomais oikeastaan parhaiten keikan päätyttyä ja väkimassan hajaantuessa. Silloin nimittäin tuli aivan hillittömän kylmä, kun pari tuntia joka suunnasta painaneet kuumottavat ruhot olivat erkaantuneet.

Jep. Itse hytisin valojen sytyttyä, kolmannesta rivistä päästyäni pahemmin kuin koskaan. Märät housut (vielä pitkät kalsarit alla!), läpimärkä t-paita JA longsleeve. Tuli vähän äitiä ikävä. Olisi voinut joku tulla lämmittämään.

[puolisukeltaja]

Ja hei kaikille Lappeenrantalaisille!!! JOtka lähti fanibussilla tiistaina 14.11 klo 19.45! Jotkut oli vähän enemmän hiprakassa kuin toiset! Ite en ottanu yhtään.....Taitaa toi ikä ehkä vaikuttaa asiaan

No oli ainaki hyvä että päästiin pois hesasta ku oli niin paljo sitä sählinkiä!

Jos tarkotat klo 15:45 niin sitten miekin olin tuossa bussissa, Seventh Son -hupparilla varustettuna. Porukka oli kyllä aika härskissä kunnossa siinä takastulomatkalla...

Juu tosiaan loistava keikkahan se oli, tosin vituttaa vaan se kun sain väärää infoa lavan paikasta ja se sitten loppujen lopuksi olikin toisessa päässä hallia; katsomosta 110 olis ollut hemmetin hyvä sihtailla lavalle jos olisi sillä puolella hallia ollut, mutta ei niin ei.

Kaverikin (joka ei Maidenilta ole kuullut kuin just nää hitit, (aiemmin oli setistä kuullut vain 2 minutesin ja FOTDin ) kehui keikkaa kovaksi. Ensi kerralla uhosi tulla vielä meikäläisen mukana kentälle, pakko kyllä mennä kun ei oikein päässyt istumakatsomossa fiilikseen kun suuri osa vaan seisoi ja toljotti uusien biisien aikana. Tietty tällaisilla hittikiertueilla on varmaan ihan eri meininki mutta silti...

Parhaitan uusista biiseistä toimivat livenä These Colours, Benjamin ja FTGGOG, lisäksi 2 minutes yllätti erittäin positiivisesti; albumiversiosta en ole koskaan niin paljoa tykännyt mutta livenä toimi kuin häkä. Pahin pettymys olikin sitten Lord Of Light, joka on yksi suurinpia suosikkeja levyllä mutta keikalla riffi lähti jotenkin puuroisesti. Noh, väliosa ja sen jälkeinen paukuttelu kuitenkin toimivat.

[The Prisoner]

Kyllähän taas toimi Maiden Helsingin 2. päivänä! Ei se petä näköjään koskaan.

Meininki oli hieno jopa 110. katsomossa jossa lähes kaikki seisoivat koko ajan.
Miinusta tulee kuitenkin niistä (jo heti alusta alkaen valitukseni kohde...) introista Amoladin biiseissä joihin Bruce on kehitellyt 100 ja 1 erilaista taputusta jotta yleisöllä ei olisi tylsää. Biisit itsessään toimivat loistavasti livenä.

Aikamoisen joukon lautalaisia taas tapasimme(olin vaimon kanssa liikkeellä) ja jutustelin muutaman uudenkin kasvon kanssa. Harmittaa että työt veivät taas liikaa aikaa enkä miittiin päässyt.Perkele. No, ens kerralla sitten.

Oliko muuten tuo 2. keikan huutomyrsky siellä keskellä settiä toisinto eilisestä vaiko ihan ainutlaatuinen...?

[Hsu]

^ Kesti kyllä pidempään kuin tiistaina, aivan loistavaa.
Mutta kiitos Maiden kahdesta hienosta illasta, nähdään 2008.

Tulihan sitä vihdoin Rautaneidon porukkaa nähtyä enemmänkin ja juteltua parin kanssa.
(Olin se vihreä hattupäinen)


Voimiiis oiii voimiiiis

[P.K.]

Voimiiis oiii voimiiiis

Joo. Voimis, opettele dokaamaan.

Joo, ja keikka oli kova taas. Vittu että For the Greater Good of God oli kova. Intron takia sain suunnilleen kaivaa roskaa silmästä. Oli niin vakuuttava.

[Theoden]

^^^Toisinto eilisestä, mutta aika paljon pidempi huutomyrsky olikin. Katsomossa 116 oltiin rivillä 19 ne kaks hullua jotka oli aina mukana. Ykskin tyttö katto mua vähän kummastuneesti ennen encorea ku sitä ääntä vaan lähti ja lähti... Kohokohdaksi tästä keikasta muodostui Lord of The Lightin alkuriffi. Kun kyseinen kaunotar pärähti soimaan tällä miehellä pimeni vintissä. Ääni tosin jäi päälle ja kädet huitoi päämärättömästi ilmaa, jossain hieman kireämpi pipoisessa paikassa olis kyllä isketty kovat mömmöt kehiin. On se Adrian vaan äijä. Ei voi muuta sanoo. Kiitos ja anteeksi!

[22avenue]

Haikeeta. Hallowedin päätyttyä sitä tajus että homma jatkuu vasta 2008. Pitänee lähteä vielä jonnekkin tsiigaa keikkaa.. Tuleeko Brucelta soololevyä tähän väliin anybody -- tietoa?

[OsmaGunner]

Haikeeta. Hallowedin päätyttyä sitä tajus että homma jatkuu vasta 2008. Pitänee lähteä vielä jonnekkin tsiigaa keikkaa.. Tuleeko Brucelta soololevyä tähän väliin anybody -- tietoa?

En usko että tulee soololevyä. Vaikka mistäs sen koskaan tietää. Mutta
luulisin ainakin jonkin sortin kiertueelle lähtevän viimeistään kesällä 2007.

[Terris]

MAIDEN! Kova keikka oli kyllä. Puolen välin huuto oli kyllä helvetin kova Itse olin n. 2-3 rivissä ja siellä meno oli helvetin kovaa. Katsomoon ei paljoa näkynyt/kuulunut joten ei osaa sanoa mitään siellä olleesta menosta. Parhaat biisit: Colors Dont Run, Longest Day, Greater Good ja sitten kaikki vanhemmat. Varsinkin Hallowedi ja 2 Minutes olivat helvetinmoista tykistä. Lord of Light ja Legacy eivät toimineet oikein, yleisö oli aika hiljaisena.

Enemmän olisi voinut olla puheita/showta, mutta ei haittaa. Ja Trivium oli aika kuraa. Paras oli kun Janick otti jonkun tyypin kännykän ja otti tästä tyypistä kuvan Kova keikka!

[freesia]

Paras oli kun Janick otti jonkun tyypin kännykän ja otti tästä tyypistä kuvan

Ja eikun toivomaan, että kyseinen tyyppi on Rautaneito.comista tuttu! Ja että kuvakin vielä onnistui

[Viper]

Huh sentään. Oli todella kova keikka. Pikkuveljen ja kaverin kanssa oltiin sitä katsomassa ja seuralaiset tuntuivat hieman tylsistyvän siihen koko AMOLADin veivaamiseen kun ei ollut järin tuttu kummalekaan (noh, myöntää täytyy, että itsekin jo hieman kyllästymistä aloin tuntea viimeistään Legacyn kohdalla). Mutta kun niitä wanhoja biisejä alkoi tulla, olivat hekin jo paljon paremmin mukana.
Bändi veti meielstäni todella hyvin ja setti oli mielenkiintoinen. Kaikki vanhat Hillsit, Numberit ja Wrathit oli (onneksi) jätetty pois, mutta Trooperin olisin jopa halunnut kuulla. No, Hallowed sentään tuli ja siihen päälle vielä 2 Minutes ja Evil. Olin onnistunut pitämään settilistan itseltäni täysin pimennossa aina loppuun saakka ja niinpä nämä vedot olivat täysiä yllätyksiä. FOTDia osasi vähän epäilläkin, mutta toisaalta Afraid To Shoot Strangers olisi voinut olla jopa mieluisampi. Samoin Paschendalen olisin halunnut kuulla.
No, eipä nyt itketä kun kerran hyvä ja epätavallinen settilista oli kuitenkin kyseessä.

AMOLADin kappaleista toimivat livenä selvästi parhaiten These Colours Don't Run, For The Greater Good Of God ja The Reincarnation Of Benjamin Breeg. Myös Brighter Than A Thousand Suns ja The Longest Day olivat hyviä livenä, mutta liian aikainen esittäminen mielestäni verotti hieman niiden toimivuutta. Siitä huolimatta sain mukavia vilunväristyksiä Longestin introssa ja kertosäekin toimi huomattavasti paremmin livenä.
FTGGOG sen sijaan oli livenä koko keikan kohokohtia ja aivan mahtavaa tavaraa. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä ja ääni tuli huudettua käheäksi. "They fire many shots and many parting blows...". Myös Benjamin sai aikaan hyvää kuorolaulantaa ja nostatti hyvin fiilistä ennen seuraajaansa. Murrayn pitkitetty kitarasoolo oli huippu.
Lord Of Light toimi muuten pelkästään kohtalaisesti, mutta riffi oli silkkaa murhaa. Legacy alkoi jo loppu vaiheessa hieman puuduttamaan vaikka alun kehtolaulu olikin hyvin saatu toimimaan myös livenä (Brucekin leikki hauskasti valonheittimillä). Loppusetti toimi kuin häkä. Dark oli mahtava tunnelman kattoon kohottaja ja Iron Maiden toimi myös loistavasti, vaikka biisinä onkin melko tylsä.
Encoret olivat aivan loistavat. 2 Minutes To Midnight tuli kuin sissi puskista ja pakko sitä oli taas huutaa keuhkorakkulat pihalle. Evilin alkumelodiaa en (häpeä tunnustaa) meinannut aluksi tunnistaa, mutta tätä taulapäisyyttä ei sentään kauaa kestänyt. Hienosti tomi. Hallowed oli mahtava kuten aina, ja kyllä Bruce sen minusta ainakin veti tavanomaisen hienosti. Biisin jälkeen tuli vain niin haikea olo. Joko se muka loppui?

Soundit eivät aivan olleet huiput. Rummut tuntuivat olevan hieman liian kovalla ja välillä kitarasoolot todella hukkuivat ikävästi taustasoiton alle. Samoin Brucen laulua ei tahtonut aina kuulla. En tiedä sitten oliko vika miksauksessa vai missä, mutta paremmat soundit olisivat olleet ihan paikallaan. Onneksi ne eivät kokonaisuutta pahasti syöneet. Eddie oli toteutettu loistavasti ja Janickin pelleilyt kyllä hymyilyttivät (Suomen lipun kanssa vielä, tätä en kyllä nähnyt mutta ystäväni selitti asian jälkeenpäin). Herraltahan lähti virratkin kerran kitarasta.
Ja mitä ihmettä se akustisen kitaran kanssa sekoilu oikein oli?

Triviumista vielä, ei ollut hassumpi. Laulaja lauloi ihan hyvin, mutta sanoista vain ei kaiken sen melun yli oikein tahtonut saada selvää. Rumpali oli todella hyvä ja kitarasoolotkin toimivat, vaikka paikoitellen olivatki melko älytöntä tilutusta. Löytyi myös hienoja riffejä ja melodioita. Ei yhtään hassumpi.

Kuka muuten oli se minun vieressäni istunut tyyppi (istumapaikkani aitio 316 paikka 11)?
Oli pikkuveljeni mukaan minulle sopiva pari kun riehui yhtä pahasti.

Ja olikos juuri ennen keikan alkua, hätäisesti viereisen baarin läheisyydessä tehty joukkopotretti rautaneitolaisten? Kuljettiin siitä ohi niin tuli hieman katseltua.

[Flanker]

Haikeeta. Hallowedin päätyttyä sitä tajus että homma jatkuu vasta 2008. Pitänee lähteä vielä jonnekkin tsiigaa keikkaa.. Tuleeko Brucelta soololevyä tähän väliin anybody -- tietoa?

Bruce teki taannoin sopimuksen kolmesta soololevystä. Ensi vuosi on Maidenille suht hiljainen, jotain kiertueen tynkää on mutta pitäisi olla Brucella aikaa väsätä sooloakin. Mitään en ole kuullut mutta luulisi että se tehtäneen osin samalla tavoin kiertueiden välissä/aikana kuten Tyranny of Soulskin. No, menee off-topiciksi.

[Hsu]

Ja mitä ihmettä se akustisen kitaran kanssa sekoilu oikein oli?

Se oli just hyvä läppä

Ja olikos juuri ennen keikan alkua, hätäisesti viereisen baarin läheisyydessä tehty joukkopotretti rautaneitolaisten? Kuljettiin siitä ohi niin tuli hieman katseltua.

Juu oli.

[Mini]

Olihan mahtava keikka. Bändi oli tulessa ja soittamisesta näkyi (taas) soittamisen riemua. Yleisö oli hyvin mukana (saatiin taas Bändi ihmettelemään meidän mölinäämme) ja uudet biisit kyllä toimii, tosin vanhat biisit kyllä räjäytti hallin lopullisesti!!! Iron maiden on kyllä aito LIVE bändi ja Bruce on paras mahdollinen keulakuva yhtyeelle.