Heh, olikos se juurikin asa joka totes siinä First to the Barrier -jonossa jotain (vissiin noihin uusiin biiseihin viitaten), että "en mä noita sanoja oo silleen opiskellut että meikä vaan mölisee siinä mukana"asa wrote:Arvatkaa kuka siellä fiilistelee?
. Ja sitten tuohon Helsingin buuausjuttuun liittyen...
...Ja komppausta Espoosta. Kuten turtlekin tuolla ylempänä totesi, ei ole kovinkaan paljon järkeä edes huumorimielellä alkaa buuailemaan Helsingille (etenkään Tamperelaisten, parhaatkin puhujat), tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun Maiden tekee kolme keikkaa Suomessa peräkkäin. Jos vastaanotto on tuollaista niin voi hyvinkin olla myös viimeinen kerta, hehasa wrote: Mun mielestä Condella oli ihan asiateksti. Jos manselaiset ovat oikeesti noin paskaa keikkayleisöä, niin turha buuata hesalaisille, jotka päihittää asenteessa ja meiningissä satanolla Mansen urpot.
Et terveisii Lahesta.
.No mutta tosiaan joo... Tampereelle tuli lähdettyä parin kaverin kanssa aikaisin päivällä, ja autossa soi tietenkin Maidenia. Olihan tuota hetkeä jo yli vuosi odoteltukin, joten odotukset olivat korkealla. Setti oli, kuten aina, yritetty pitää salassa, kuitenkin kuulin jostain etukäteen että koko levyn soittavat läpi. Loput setistä onnistuin - onneksi - pitämään yllätyksenä, vaikka niitä ei-AMOLAD-biisejä ei ollutkaan kuin muutama. Koska rannekkeita oli vaan kahdelle henkilölle, toinen kavereistani joutui tällä kertaa tyytymään normaaliin kenttäjonoon. Sen toisen kaverin kanssa lähdettiin sitten kahdestaan sinne First to the Barrier -jonoon, jossa ei ollut vielä kovin paljoa porukkaa (Stratocasterin ja Danten tosin tunnistin). Siinä sitten odoteltiin jonkin aikaa ja pian porukkaa alkoi tulla lisääkin. Asan kanssa tuli muutama sana vaihdettua, ja olihan siinä myös Make#34 ja Voimanorja. Jäähallin pihaan tultaessa, varsinaisen kenttäjonon ohi kulkiessa vaihdoin pari sanaa myös Benjamin Breegin (?) kanssa. Jostain syystä jutustelu jäi kuitenkin tällä kertaa hieman vähemmälle omalta osaltani.
First to the Barrier -sisäänkäynnin avaaminen kesti, ja hieman ennen sitä tuli haettua sen normaalissa kenttäjonossa venailevan kaverin nahkatakki, jotta voisimme laittaa sen narikkaan, ja se normaalissa kenttäjonossa kykkivä kaveri pääsisi sitten ajoissa kentälle. No mutta, pian joku vanha äijänkäppänä tuli avaamaan ovet ja siinä sitten innoissaan asteltiin halliin sisälle. Kamat roudattiin narikkaan ja ostin itse AMOLAD-kiertuepaidan sekä kiertuekirjan. Tämän jälkeen KAIKKI ryntäsivät fiilikset katossa kentälle aitaan kiinni. Eikä aikaakaan kuin muuan Adrian Smith käveli jostain ohi, ja tämän tietenkin itse missasin. Lämppäri Trivium oli ihan kuunneltavaa, tai ainakin parempi kuin kaksi edellistä lämppäriä yhteensä (Poisonblack ja Mastodon).
Pian se kolmas kaveri, joka odotteli sillon normaalissa kenttäjonossa, ilmaantui viereeni eturiviin. Oltiin siinä melko keskellä, aika tarkasti Smithin edessä. Eikä aikaakaan kuin (toivottavasti) kaikille tuttu Doctor Doctor alkoi soimaan. Tunnelmat nousivat entisestään, vaikka yleisö vaikutti melko vaisulta. Tämän jälkeen valot sammuivat, ja varsinaisena introna kuultiin pieni pätkä Holstin Mars, the Bringer of Waria (on muuten parhaita klassisia biisejä mitä olen ikinä kuullut).
Different World oli mainio aloitusbiisi, mutta jostain syystä ei lämmittänyt yleisöä tarpeeksi. Keikka jatkui pikaisesti These Colours Don't Runin tahdissa, joka toimi huomattavasti paremmin livenä kuin sitä edeltävä biisi. Brighter Than A Thousand Sunsin livevetoa olin odottanut jo kauan, mutta jostain syystä se olikin pieni pettymys. Ei siis bändin soiton osalta, vaan soundien osalta, jotka olivat muutenkin koko keikan ajan huonot (lähinnä kitarasoundit). Brighterin studioversiossahan kitarat tulevat mukaan tolkuttomalla jyrällä hiljaisen intron päätyttyä, Tampereen keikalla kuitenkin luulin hetken aikaa, että kitaristit olivat unohtaneet vaihtaa särön takaisin cleanilta, niin vaisun kuuloiset nuo kitarat olivat.
Ja tätä rataa jatkui setti, järjestyksessä aina Legacyyn asti. Omasta mielestäni Lord of Light toimi parhaiten. Ihan toimiva vaihtoehtohan oli soittaa koko levy järkässä/pötkössä, olen kuitenkin sitä mieltä että tuonne alkupäähän olisi voinut laittaa esim 2 Minutesin, jotta yleisö olisi lämmennyt edes hieman. Suurin osa oli aivan vaisuna Fear of the Darkiin asti, joka kuultiinkin AMOLAD-paketin jälkeen.
FotD nyt on selkeästi Maidenin THE Livebiisi, eikä itseäni ainakaan haitannut niin paljon, että se soitettiin tällä kertaa, Eddie Rips -kiertueellahan sitä ei kuitenkaan soitettu. FotDin jälkeinen Iron Maiden oli myös kiva kuulla, sitä ilman Maiden-keikka ei kuitenkaan ole Maiden-keikka, ja odotin innolla myös Eddien sisääntuloa.... joka oli todellakin odottamisen arvoinen! Eddie oli selkeästi paras vuosiin, yksi parhaimmista. Tietenkin olisi ollut VIELÄ hienompi jos tankki olisi ampunut jotain, heh...
Bändin palattua lavalle Smith käynnisti 2 Minutes to Midnightin loistavalla riffillään. 2 Minutes oli hyvä menopala, kuuntelin sen itse ihan mielelläni - sitä ei kuitenkaan DOD tai Eddie Rips- kiertueilla soitettu. 2 Minutesia seurasi loistava The Evil That Men Do, joka oli ikävä kyllä ainoa biisi Seventh Sonilta. Setin päätti Maidenin 2. pakkobiisi, Hallowed Be Thy Name. Tähän vielä outroksi Monty Pythonia.
Vaikka Hallowed olikin kova lopetus, jotenkin jäi sellainen fiilis, että "siinäkö se nyt oli?". Setti tuntui yllättävän lyhyeltä, mutta se johtuukin varmaan siitä että suurin osa biiseistä oli yli 7 min. Itse olisin halunnut kuulla myös Afraid to shoot strangersin ja/tai Paschendalen.
Mutta kokonaisuutenahan setti oli selkeästi yksi Maidenin parhaimmista ihan jo senkin takia, että Maiden uskalsi kerrankin ottaa vähän riskejä. 10 uutta biisiä heti alkuun, puhkikuluneet Sanctuary, Run to the hills, Trooper, wrathchild ja Number of the Beast jätettiin pois... Tampereen keikalla eivät uudet biisit saaneet niin isoa suosiota, mutta toivottavasti kuitenkin Maidenin mielestä tämä riski oli sen verran kannattava, että tulevaisuudessakin noita pakkobiisejä rajoitetaan.
Tätä ennen olin nähnyt Maidenin 2 kertaa (DoD & Eddie Rips up the world rundeilla), mutta tämä oli ensimmäinen kerta kentällä. Ja olihan se kenttä fiilikseltään selvästi parempi kuin joku hikinen piippuhylly, mutta tälläkään kertaa en välttynyt pakkolliselta kusipäältä joka yrittää kokoajan töniä kyynärpäällä, kaatua päälle ja potkia. Noita kusipäitä riittää aina kentällä, ja tällä kertaa tuo häiritsi aika paljon. Että kiitoksia vaan hänelle keikan pilaamisesta...
Ja sitten tuo yleisö noin yleisestikin ottaen... eturivissä oli kyllä tunnelma kohdillaan, mutta näköjään en ole ainoa jonka mielestä yleistunnelma katsomossa oli Maiden-keikaksi melkein surkea. ETENKIN katsomoissa meno oli todella väsynyttä, ei näin.
Onneksi huomenna (ja ylihuomenna) onkin sitten keikka Hartwallilla, soundit kunnossa ja toivon mukaan yleisön meininkikin. Siellä sitten nähdään, up the irons!
EDIT: Pakko vielä iskeä loppukevennykseksi se asan (?) lausahdus joka naurattaa vieläkin:
"HEI, TUOLLAHAN MENEE KEINOSEN PERSE!"
Up the Irons !