Niin no, antaa mennä nyt sitten!
Eilen, tylsyyden vallatessa mielen, päätin ottaa vanhan ja kulahtaneen lyijykynän käteen, töhertääkseni mustaa valkoiselle, aiheesta tai muusta vastaavasta vielä mitään tietämättä. Aikani kynää pyöriteltyä päätin sitten hakea vuoden `92 Metal Attack -lehden, josta inspiraation oli löydyttävä. Ja kuinkas kävikään, häpäisy legendaarista Killers -Eddietä
kohtaan alkoi pian hahmottua..
Mä tykkään todella paljon luovuutta vaativista töistä, mutta piirtämiseen en ole ikinä oikein syttynyt, sillä kikat ja niksit ko. "saralla" ovat enemmän kuin hukassa. Ja kun koulumaailmasta loppui kyseinen aine, niin samalla jäi myös ne mun vähäisetkin räpeltämiset. Nyt sitten viime aikoina on tullut taas vähän innotuttua tästä enemmän ja vähemmän palkitsevasta loistavasta ajankulusta.
Mutta juu, arvostan todella paljon ihmisiä, jotka keksivät sellaisia, miten sen nyt selittäisi.., no pieniä yksityiskohtia, jotka sitten saavat valmisteilla olevan työn täyteen loistoon. Tyyliin, DL:n joulukortissa salakavalasti esiintyvä Reaper yms., joiden kaltaisia tämä pitkäpiuhainen kloppi ei yksinkertaisesti keksi.
Ja tässä se on sitten lopputulos, täysin kruusaamaton sellainen:
...muka, Killers
...muka, Killers (2.)
...muka, Killers (3.)