Tolppanen wrote:Miten jotkut kaipaavat raskautta soundeihin, kun mielestäni DOD on melkein ehkäpä soundeiltaan jopa raskain Maiden-levy. Enemmän olen huolissani bassosta, rummuista ja soolojen "tunkkaisuudesta".
Indeed. DOD on ehdottomasti ainakin kitarapuolen soundeiltaan Maidenin raskain albumi, Montsegurin kitarajyrinät hyvänä esimerkkinä. Kyllä, rummut, basso, Daven ja Jannen soolosoundit...
Tolppanen wrote:Esim. DOD:illa joutuu suurimmaksi osaksi heristelemään korviaan, jos haluaa kuulla basson. Päinvastoin, kuin vaikkapa Piece Of Mind tai Powerslave, joilla basso kuuluu ja ennen kaikkea "kolisee" läpi levyn mahtavalla tavalla. Onko nyt sitten tuottajasta kiinni vai päättääkö Steve itse, millä voimakkuudella ja tavalla bassoa soittaa (?) Basso takaisin kolisemaan kuuluvasti, niin olisi todella hyvä.
Bassopuoli muakin on hämännyt DOD:ssa. Mutta uskon niin, että Shirley ei kyllä Stevelle näin pyhää asiaa ole voinut päättää, ja että Steve itse on soundinsa ja soittotyylinsä takana. Kuten sanottu, on ´Arryn nykyinen soittotyyli huomattavasti erilainen. Mutta ainakin Eddie Rips Up...tourin keikan todistaneet taitavat myöntää, että kyllä siitä passostakin lähtee kolinaa kun tarvii.

Harmi että missasin. No, onhan meillä Ullevi.
Tolppanen wrote:
Rummuista vaan sen verran, että mikään muu ei häiritse kuin yksi asia. Mä olen oikeasti ihan tumpelo rummuista, mutta sen verran osaan sanoa, että se "kumiseva" rumpu (virveli) kaipaisi soundiltaan korjausta. Jotenkaan se virvelin kumina näillä parilla viimeisellä levyllä ei tunnu oikein miellyttävän ainakaan meikäläisen korvaa. Takaisin Nickon 80-luvun rumpusoundi, niin hyvä tulee.
Onhan se virvelisoundikin ottanut takapakkia, ja varsinkin loistavalta kuulostavan Brave New World-albumin rumpusoundin jälkeen huomaa eron. Toki uudistuminen on suotavaa, ja BNW:n rumpupuoli sen todisti. Mutta tuntuu siltä, että bändi on DOD:lla vähän turhan lepsu ollut, ja Shirley on ilmiselvästi päässyt toteuttamaan omia suunnitelmiaan.
Tolppanen wrote:Ja sooloista vielä: kyllä ovat soundit kaukana 80-luvun soolosoundeista. Ehkä vähiten ero näkyy Adrianin sooloissa, jotka kuulostavat edelleen todella hyviltä, mutta Murrayn ja Janickin soolot kuulostavat jotenkin tunkkaisilta. Ei pahasti, mutta kyllä sen silti selvästi erottaa. Takaisin myös "kulta-ajan" soolosoundit, niin kaikki olisi täydellisesti.
Tämä on puhdas arvojärjestys-pointti, Adrian ei vaan voi huonontua.

No ei, kyllähän se on tunkkaiseen mennyt Jannella, ja varsinkin Daveylla. Taitavat olla kumminkin miesten omia mielipiteitä, ja ovat varmasti tyytyväisiä soundeihinsa. Olen iloinen siitä, että Janickin tyyli on lähentynyt Davea.
Tolppanen wrote:Siltikään soundit eivät levyä suoranaisesti pilaa, mistä oivana osoituksena DOD:n neljäs sija omalla top-listallani. Eli hyvät soundit ne DOD:in sounditkin ovat, vaikkeivät pärjääkään 80-luvun vanhoille kunnon soundeille. Eli Birchän se ehkä olisi paras vaihtoehto, mutta sinänsä siis aika sama.
Juuri näin. DOD:n soundit ovat kumminkin pääpiirteittäin onnistuneet, ja livemäinen ote sen suhteen on saavutettu. Dance Of Death oli, ja on vieläkin erittäin tasokas albumi.