Death Metal
Moderator: The Killer Krew
Olihan Nasum ihan kohtuu kova bändi. Livenäkin kerkesi näkemään Tuskassa ennen kuin tsunamit niisti Miezkon kokonaan huishelvettiin. Ja livenä kyllä toimi! Paitsi että se törkeä helle toi toki miinuksensa siihen että soittavat festarin ekana bändinä päälavalla. Black Swarmilla ja Scoopilla lähti sellaiset kamat että perkele, jos nyt oikein muistan.
Kuunnelkaa hipituutta Amon Amarthia ja oppikaa oleen ihmisiks! Biisihän on Cry Of The Black Birds.
With Oden On Our Side kaupoissa 25 syyskuuta!
With Oden On Our Side kaupoissa 25 syyskuuta!
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Eipä todellakaan tarvinnut kauan arpoa, että tajusi tuomivuoren olevan kyseessä.Taival wrote:Kyyyllähän tuo ihan hyvin maittoi. Iha tunnistettavaa AA:ia...Pentelesh wrote:^Kilisee ja kolisee niin pirusti! Mahtavuutta. Kits Taival tästä salapoliisityöstä.Rivakka ralli vaihteeksi, saa nähdä mihin malliin pitkäsoitto kallistuu. Pakkohankinta eniwei.

Dismember veti tappavan kovan seti Jalometallissa perjantaina. Aiemmin en ollut bändiä kuullut yhdenkään biisin vertaa, joten pääsi siis ihan puskista räjäyttämään tajunnan totaalisesti. Kaikki livenä soitetut vedot olivat mielestäni ihan kiitettävää tasoa, joten kysynkin mistä levyistä kannattaisi bändiin tutustuminen aloittaa? Mieluiten kuulisin kommentteja bändiä enemmän kuunnelleilta, joille koko discografia tai ainakin suurin osa Dismemberin tuotoksista on tuttuja.
-
- Rautaneito IRC Crew
- Posts: 2509
- Joined: Tue Jan 06, 2004 17:37
- Location: Susirajan tuolla puolen.
^Bändin ehdottomasti huonoin levy; erittäin tasapaksu tuotos ensimmäisestä nuotista viimeiseen.Omat suositukset tänään Death Metal, Hate Campaign ja Where Ironcrosses Grow. Oikeastaan ihan sama minkä ostat, kuhan et uusinta 

Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
-
- Rautaneito IRC Crew
- Posts: 2509
- Joined: Tue Jan 06, 2004 17:37
- Location: Susirajan tuolla puolen.
Amon Amarth-playerissä uusi biisi
Kappaleen nimi Runes To My Memory, myös Cry Of The Black Birds on sisälletetty playeriin. Pakko sanoa, että molemmat biisit rokkaa meikälle ihan kybällä. Hieman vaisun edellisen levyn jälkeen nämä kaksi biisiä lupaavat aivan saatanan hyvää levyä. Tosin, loput voi olla kyllä ihan paskaakin.
With Oden By Our Side-albumi julkaistaan 22.9.06 saksassa, itävallassa ja ruotsissa ja 25.9.06 loppu eurooppa vuorossa.
Kappaleen nimi Runes To My Memory, myös Cry Of The Black Birds on sisälletetty playeriin. Pakko sanoa, että molemmat biisit rokkaa meikälle ihan kybällä. Hieman vaisun edellisen levyn jälkeen nämä kaksi biisiä lupaavat aivan saatanan hyvää levyä. Tosin, loput voi olla kyllä ihan paskaakin.
With Oden By Our Side-albumi julkaistaan 22.9.06 saksassa, itävallassa ja ruotsissa ja 25.9.06 loppu eurooppa vuorossa.
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
http://www.roadrunnerrecords.com/blabbe ... emID=57290
Jälleen väki vähenee... RIPpiä vaan herralle.
Jälleen väki vähenee... RIPpiä vaan herralle.
Any fool knows a dog needs a home,
A shelter from pigs on the wing.
A shelter from pigs on the wing.
Soita Fear Of Napalm. Menee molemmat (Nappis ja Terrorizer) sitten vähän niin kuin samaan pakettiin.Sir wrote:No voi pillu. Pitänee huomenna siinä Pommiradiosetissä soittaa Terrorizeria Pintadon muistolle.![]()
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Tupla-Uuno. Sen verran voisi ravistella, että tässäpä Psycroptic - Epoch of the Gods. Ei ollenkaan hullumpi, joskin ei vielä ihan niin kirkkaasti erotu joukosta.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Psycroptic oli aika hyvä Nilea lämmitellessä. Levyltä ei bändi kuitenkaan oo niin kova, kuin mitä livenä. Levyltä kuulosti aika härskin muoviselta, triggerit pärisee ja niin pois päin. Vähän päätöntä kikkailua. Livenä kyllä bändi toimi, mutta levyltä jää mitäänsanomattomat fiilikset. Voi kyllä osittain johtua siitä että tohon tekniseen DM-osastoon on kyllä aika huolella kyllästyttykin.
Noh, olen aina ollut siinä käsityksessä, että Grindcore termi keksittiin määrittelemään musiikkia joka yhdistää äärimetallia ja hardcore punkia ollen täten nopeaa, vihaista ja jauhavaa (grind).KTULU wrote:Voisiko joku määritellä Grindcore termin?

Onhan noita tyylisuuntia sitten tuonkin termin sisällä... Jotkut bändit ovat (death-)metallisempia jotkut taas enemmän punkiin päin kallellaan olevia.
Missään nimessä ei kuitenkaan mitään nättiä tai kovin hidasta.
Sanoituspuoli oli aikojen alussa punk-henkisen poliittista ja joillain bändeillä on edelleen, mutta myös death-metal ympyröistä tutut gore-lyriikat ovat rantautuneet grindiin ajan saatossa. Tosin eipä grindihommissa huudosta juurikaan selvää saa.
Grindcore on mun mielestä äärimmäisen hieno taiteenlaji joka mulle sopii agressio-olotiloihin kuin nyrkki suuhun... Ja niitähän tuppaa olemaan usein.
...
Edit... Condemned löysikin oivan linkin tuohon alas.

Last edited by Taival on Wed Sep 27, 2006 16:38, edited 2 times in total.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Grindcore.
Sellainen huomio myös, että tietyssä pisteessä, niin grindcore ei ole mitään metallia enään, vaan sitä grindcorea nimenomaan. Ja sen kyllä huomaa sitten kun "musa" on pelkkää kaaosta eikä siinä ole mitään death metal-tunnelmaa, tai metallista kosketusta mukana.
Sellainen huomio myös, että tietyssä pisteessä, niin grindcore ei ole mitään metallia enään, vaan sitä grindcorea nimenomaan. Ja sen kyllä huomaa sitten kun "musa" on pelkkää kaaosta eikä siinä ole mitään death metal-tunnelmaa, tai metallista kosketusta mukana.
Ja grindcoreen pätee vielä sellainenkin määritelmä, että se on noin perusteiltaan enemmän punk kuin metal.condemned wrote:Grindcore.
Sellainen huomio myös, että tietyssä pisteessä, niin grindcore ei ole mitään metallia enään, vaan sitä grindcorea nimenomaan. Ja sen kyllä huomaa sitten kun "musa" on pelkkää kaaosta eikä siinä ole mitään death metal-tunnelmaa, tai metallista kosketusta mukana.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Notta joo, enpä taida vieläkään tehdä Amon Amarthille omaa topicia, kun ei kuuntelijoita ole kuin muutama... Mennään täällä siis vaan.
Kuten innokkaimmat Mount Doom fanipojat ainakin varmasti kärryillä (ellei jopa viikinkilaivassa) ovat, niin uusin pohjoisen miesten hielle haiseva jyräys, With Oden On Our Side, on saatettu kauppoihin ja joutuu (ylärivitunpylläri) kehumaan. Jälleen kerran. On nää ukot vaan uskomattoman rautaisia.
En edelleenkään suostu myöntämään, että Fate Of Norns olisi huono levy, mutta yleistunnelmaltaanhan se on sellainen aika uupunut ja junnaava. Vähän surullinen ehkä. Samaa surumielisyyttä on mukana uutukaisellakin, mutta ei mitenkään luovutushenkisesti vaan ylpeästi pää pystyssä. Mukana on myös jälleen kunnon kallonmurskaamista jossa ei pikku simapäissään armoa vihollisille anneta.
Avausraita Valhall Awaits Me ei ehkä ole ihan yhtä kova levynavaaja kuin Death In Fire Verus The Worldilla, mutta eipä paljon toisinkaan. Siihen tahtiin ukkoa kaatuu. Heti perään tarjoillaankin sitä suruisampaa osastoa Runes To My Memoryn muodossa, mutta tunteella ja kovaa. Kuolevan viikingin viimeiset hetket. Ensimmäisessä biisissä taistellaan, toisessa on löytynyt vahvempi soturi ja matka Valhallaan alkaa. Sanoitus ja biisi ovat hieno kokonaisuus ja Mr. Mikkosen melodiantäyteinen soolo on upea.
Näiden jälkeen Asator tarjoilee rujointa AA:ia miesmuistiin ja meininki on todella väkivaltaista. Hegg vokalisoi sellaisella pieteetillä, että perkeles. Välillä mennään jo ihan viemäriosastolla jenkilän malliin. Miestä pitää muutenkin kehaista, sillä taitaapi olla AA historian komeimmat laulut ihan koko levyn mitassakin. Selkeää, äijämäistä käskentää ja tulkintaa. Me likes.
Kolmen järkkyhyvän jälkeen jatketaan tuttuakin tutummilla (ja toki laadukkailla) AA urilla. Biisikynä on ollut hepuilla terävänä ja jälleen täytyy ihan jok ainoan biisin kohdalla ihmetellä sitä, miten nämä saa nuo melodiat soimaan noin raskaasti ja murjovasti mutta selkeästi... Sillä vaikka tätä voisi kutsua hyvällä omallatunnolla melodiseksi death-metalliksi, niin mitään Jöötteporia tämä ei Todellakaan ole.
Hermods Ride to Hell - Lokes Treachery Part I ja Gods Of War Arise ovat hieman hitaampi biisejä kun taas levyn nimibiisi ja Cry Of The Black Birds kirmaavat rivakammin, tosin nimenomaan AA mittapuulla. Eihän bändi mitään hirmuisia nopeuksia ole ikinä tavoitellut. Varsinkin With Oden On Our Side jyrää hienon kappalerakenteensa ja rujoutensa voimalla aika uskomattomiin sfääreihin.
Under The Northern Star on toki biisinäkin hieno, mutta on samalla malliesimerkki siitä, miten hieno teksti voi antaa lisäarvoa kokonaisuudelle. Siitä jännä teksti myös, että kääntyi heti ensimmäisellä lukukerralla sujuvasti mielessä suomeksi ja komea olisi niinkin. Levyn parhaita vetoja ja tässäkin on soolo joka riipii selkäpiitä. Mr. Söderberg tällä kertaa asialla.
Levyn päättävä Prediction Of Warfare on ainoalla oikealla paikalla tässä ja onkin omalla tavallaan eeppinen sävellys vaikkei mitenkään erikoisen pitkä biisi olekaan. Paljon fiilistä yhdessä paketissa.
Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että tähdet ja siman kantavierre (joo joo, ei sillä oikeasti sellaista edes ole) ovat ilmeisestikin olleet hyvissä asennoissa sillä AA on tehnyt ihan itsensä kuuloisen levyn soundeja myöten. (Soundit ovat nimittäin tuttuakin tutumpaa laatua... Kaikki on kuulolla ja ääni kirkas mutta rapea.) Ei tämä fanipoika ainakaan halua tämän bändin lähtevän haihattelemaan mitään uutuuksia musiikkiinsa kun hallussa on näin vahva peruspaketti ja biisejä tuntuu edelleen irtoavan.
Voinee myös mainita, että tuo ostamani digipak-versio on ulkonäöllisesti ihan helevetin hieno... Mattamustaa pahvia jota on koristeltu kohokuvioilla yms. pienillä yksityiskohdilla. Varmasti yksi hienoimpia koteloita mitä olen nähnyt. Itse kansikuva ja vihkonen ovat myös oikein tyylikkäät ja liekkejäkin on.
Bonuslevyn sisältöön en ole itseasiassa edes vielä tutustunut, mutta se lienee sivuseikka.
Enpä ala pisteitä antaa sen kummemmin, mutta totean, että ei tämäkään ihan taida Versus The Worldia ylittää mutta eipä kaukanakaan ole. Voimakas ja omat puolensa pitävä lisäys Amon Amarth saagaan. Long live!
Nyt vaan keskustelua ja odottelemaan varmistusta sille huhulle, että bändi olisi tulossa Suomeen muutamallekin keikalle... Ja tietenkin...
Thor Arise!
Kuten innokkaimmat Mount Doom fanipojat ainakin varmasti kärryillä (ellei jopa viikinkilaivassa) ovat, niin uusin pohjoisen miesten hielle haiseva jyräys, With Oden On Our Side, on saatettu kauppoihin ja joutuu (ylärivitunpylläri) kehumaan. Jälleen kerran. On nää ukot vaan uskomattoman rautaisia.
En edelleenkään suostu myöntämään, että Fate Of Norns olisi huono levy, mutta yleistunnelmaltaanhan se on sellainen aika uupunut ja junnaava. Vähän surullinen ehkä. Samaa surumielisyyttä on mukana uutukaisellakin, mutta ei mitenkään luovutushenkisesti vaan ylpeästi pää pystyssä. Mukana on myös jälleen kunnon kallonmurskaamista jossa ei pikku simapäissään armoa vihollisille anneta.
Avausraita Valhall Awaits Me ei ehkä ole ihan yhtä kova levynavaaja kuin Death In Fire Verus The Worldilla, mutta eipä paljon toisinkaan. Siihen tahtiin ukkoa kaatuu. Heti perään tarjoillaankin sitä suruisampaa osastoa Runes To My Memoryn muodossa, mutta tunteella ja kovaa. Kuolevan viikingin viimeiset hetket. Ensimmäisessä biisissä taistellaan, toisessa on löytynyt vahvempi soturi ja matka Valhallaan alkaa. Sanoitus ja biisi ovat hieno kokonaisuus ja Mr. Mikkosen melodiantäyteinen soolo on upea.
Näiden jälkeen Asator tarjoilee rujointa AA:ia miesmuistiin ja meininki on todella väkivaltaista. Hegg vokalisoi sellaisella pieteetillä, että perkeles. Välillä mennään jo ihan viemäriosastolla jenkilän malliin. Miestä pitää muutenkin kehaista, sillä taitaapi olla AA historian komeimmat laulut ihan koko levyn mitassakin. Selkeää, äijämäistä käskentää ja tulkintaa. Me likes.
Kolmen järkkyhyvän jälkeen jatketaan tuttuakin tutummilla (ja toki laadukkailla) AA urilla. Biisikynä on ollut hepuilla terävänä ja jälleen täytyy ihan jok ainoan biisin kohdalla ihmetellä sitä, miten nämä saa nuo melodiat soimaan noin raskaasti ja murjovasti mutta selkeästi... Sillä vaikka tätä voisi kutsua hyvällä omallatunnolla melodiseksi death-metalliksi, niin mitään Jöötteporia tämä ei Todellakaan ole.
Hermods Ride to Hell - Lokes Treachery Part I ja Gods Of War Arise ovat hieman hitaampi biisejä kun taas levyn nimibiisi ja Cry Of The Black Birds kirmaavat rivakammin, tosin nimenomaan AA mittapuulla. Eihän bändi mitään hirmuisia nopeuksia ole ikinä tavoitellut. Varsinkin With Oden On Our Side jyrää hienon kappalerakenteensa ja rujoutensa voimalla aika uskomattomiin sfääreihin.
Under The Northern Star on toki biisinäkin hieno, mutta on samalla malliesimerkki siitä, miten hieno teksti voi antaa lisäarvoa kokonaisuudelle. Siitä jännä teksti myös, että kääntyi heti ensimmäisellä lukukerralla sujuvasti mielessä suomeksi ja komea olisi niinkin. Levyn parhaita vetoja ja tässäkin on soolo joka riipii selkäpiitä. Mr. Söderberg tällä kertaa asialla.
Levyn päättävä Prediction Of Warfare on ainoalla oikealla paikalla tässä ja onkin omalla tavallaan eeppinen sävellys vaikkei mitenkään erikoisen pitkä biisi olekaan. Paljon fiilistä yhdessä paketissa.
Kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että tähdet ja siman kantavierre (joo joo, ei sillä oikeasti sellaista edes ole) ovat ilmeisestikin olleet hyvissä asennoissa sillä AA on tehnyt ihan itsensä kuuloisen levyn soundeja myöten. (Soundit ovat nimittäin tuttuakin tutumpaa laatua... Kaikki on kuulolla ja ääni kirkas mutta rapea.) Ei tämä fanipoika ainakaan halua tämän bändin lähtevän haihattelemaan mitään uutuuksia musiikkiinsa kun hallussa on näin vahva peruspaketti ja biisejä tuntuu edelleen irtoavan.
Voinee myös mainita, että tuo ostamani digipak-versio on ulkonäöllisesti ihan helevetin hieno... Mattamustaa pahvia jota on koristeltu kohokuvioilla yms. pienillä yksityiskohdilla. Varmasti yksi hienoimpia koteloita mitä olen nähnyt. Itse kansikuva ja vihkonen ovat myös oikein tyylikkäät ja liekkejäkin on.

Enpä ala pisteitä antaa sen kummemmin, mutta totean, että ei tämäkään ihan taida Versus The Worldia ylittää mutta eipä kaukanakaan ole. Voimakas ja omat puolensa pitävä lisäys Amon Amarth saagaan. Long live!
Nyt vaan keskustelua ja odottelemaan varmistusta sille huhulle, että bändi olisi tulossa Suomeen muutamallekin keikalle... Ja tietenkin...
Thor Arise!
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen