Elämäntapa

[Mercenary]

Jos Maiden elämäntapana määritellään omistaman kaman ja levyjen perusteella, olen kaukana siitä. Kaikki levyt ja lähes kaikki sinkut löytyy, poislukien EdHunter. Oheiskamaa löytyy jonkin verran. Lähinnä paitoja ja lippuja, mutta myös huivi löytyy. Tätä taustaa vasten Maiden on kaukana elämäntavasta, sillä eri painokset ja moni harvinaisuus loistaa poissaolollaan. Ajattelen kuitenkin, että fanittaminen ja keräily ovat kaksi eri asiaa. Ei jokaisen fanin velvoite voi olla kaikkien eri painosten omistaminen. Ymmärrän kuitenkin keräilijöitä, sillä kyllähän se massiivinen levyhylly on sitten sen näköinen, ettei tee edes mieli ajatella, kuinka monta markkaa/euroa/dollaria sen haalimiseen on kulutettu. Vielä vähemmän tekee mieli katua hankintojaan.

Jos taas puhutaan itse musiikista ja tuntemuksista, mitä juuri Maiden saa aikaan, ollaan minun tapauksessani jo lähellä elämäntapaa. Kuuntelen Maidenia melko usein, vaikkakin joskus voi mennä parikin viikkoa ilman sävelen säveltä ko. bändiltä. Usein tuollaisen tauon jälkeen Maidenia on soittimessa entistäkin enemmän.

Olen ollut Maiden-fani vuodesta 1992. Yli puolet eliniästäni. Tätä taustaa vasten Maiden on ilman muuta elämäntapani. Lisäksi kannan usein Maiden-paitaa päälläni. Tämän ansiosta saan usein vastata kysymykseen "kuunteletko mitään muuta kuin Maidenia?" Vastaus on kyllä. Mutta minkään muun bändin musiikki ei saa aikaan poskella vierivää kyyneltä hiljaisessa huoneessa makaavan Palkkasoturin poskella, ellei hänellä ole erillisiä tunnekuohuja.

Itse ajattelen, että Maiden on minulle elämäntapa. Voin olla bändistä välillä erossa, mutta aina palaan sen luo. Visuaalisesti en eroa bändistä koskaan. Minulla on aina seinilläni roikkuvat liput sekä päälläni olevat paidat. Nämä ovat esillä siksi, että haluan välittää viestini muillekin. Viesti on yksinkertainen: "Olen Maiden-fani." Ensi kesänä käteeni ilmestyvä tatuointi tulee syventämään viestiäni. Silloin se on muotoa "olen Maiden-fani. Ikuisesti".

[Make#34]

Olipa hienosti kerrottu ja tosi homma on kyllä just tietenkin se, että keräily ja fanittaminen ovat eri asia, mutta monesti ne voivat myöskin kulkea käsi kädessä. Mutta ei tietenkään se keräilijän omistama kokoelma tee hänestä sen enempää tai suurempaa Maiden fania tai tuota enempää sitä elämäntapaa, kuin sellaisella jolla levyt löytyy ja digga kunnolla yms. Keräily tulee siinä mukana jo on tarvetta sellaiseen.

[MS]

12.04.02 Jaggered Edge: Wild Horses Couldn't Drag Them Away From Rolling Stones Shows
A Tokyo Couple Gets Satisfaction From Following the Band World-Wide
Jim Carlton for the Wall Street Journal Europe reports:
Moments before the Rolling Stones stepped on stage here, a band technician hurried down to the front row and slipped Tatsuo and Yukiko Ono a top-secret document: the group's set list that night.

Mr. Ono refused to read it, carefully tucking it away as he explained to a visitor: "I don't want to spoil the anticipation."

Having attended about 300 Stones concerts, the Onos get to decide whether to be surprised by the band's choice of songs. They have pretty much heard them all, having followed the rockers for 13 years, five tours and across several continents. The Japanese couple is so attuned to Stones performances that when Ms. Ono heard a telltale guitar chord backstage, signaling the start of the show at the Oakland Arena a few nights ago, the Onos leapt to their feet. Most of the other 20,000 fans stayed in their seats, unaware of the cue.

"Now I am ready," Mr. Ono said, beaming as the lights dimmed and the audience screamed.

It isn't unusual to see diehard fans at rock concerts. The Grateful Dead had legions of Deadheads who followed them. The Stones, led by singer Mick Jagger and guitarist Keith Richards, have drawn the fanatically faithful in their four decades of performing.

But few fans match the tenacity of the Onos, who back home in Tokyo run a small business selling women's clothing and live in a rented two-bedroom duplex. According to Stones' ticket handlers, the couple has attended more Stones concerts over a longer time than anyone they know. That devotion was put to the test recently: The Onos had to decide whether to follow the band on its current "Forty Licks" tour, which started Sept. 6, in Boston, after Mr. Ono's mother fell seriously ill with a brain condition.

They opted to join the tour, leaving it only for four concert dates to attend his mother's funeral. "My mom had told me not to worry about her, and to do what I want," said the 54-year-old Mr. Ono, an only child. "So I did."

The Onos are among about 30 Stones worshipers who band officials say follow the British group from country to country. They mostly know one another, and often are seated by band officials together up front. "There are those that try to dress like Mick or Keith," said Shelley Lazar, who coordinated VIP tickets for the Stones. "There is also quite a high number with tattoos" of the group's tongue symbol.

The Stones know most of these fans on sight, often looking to make sure they are in the audience. "They sort of become part of the family in a way," said Chuck Leavell, the band's keyboardist. "But if I wasn't in the band, I certainly wouldn't be traveling all over the world to see every show. It just seems crazy."

Friends of the Onos certainly think so. For one thing, they question the costs involved. "Some people say, `Aren't you thinking about your retirement?' " said the ponytailed Mr. Ono in his denim jacket and close-cropped beard. "But I say to them, `We don't know what will happen tomorrow.' "

To fellow Stones addicts, the Onos' obsession is entirely understandable. "Going to a Rolling Stones concert makes us feel alive," said Tamara Guo, a 35-year-old child-development specialist from Pittsburgh, who runs a Stones fan club and has attended several dozen concerts. "If I could, I would take a leave of absence from my job and follow the entire tour around the globe just as the Onos do."

The Onos decline to tabulate how much they have spent on their obsession. "We don't want to know," said the pigtailed 49-year-old Ms. Ono, in green army jacket and black boots. But at an average of $100 (100 euros) per person per show, the tickets alone easily have cost $60,000 over the years. Then there are the hotels, meals and airfare.

Having each become hooked on the Rolling Stones during the band's 1960s emergence, the Onos said their lives changed irrevocably after they attended their first Stones concert at the Tokyo Dome in 1989. "I lost myself in the show," recalls Ms. Ono, who has adopted her boyfriend's surname after 25 years of being together. Adds Mr. Ono: "We knew after that we needed more."

And they made sure to get it. Childless, petless and with nothing else holding them down but a business selling apparel door-to-door, the Onos dropped everything to follow the final leg of the Stones "Steel Wheels" tour as it went on to Europe. There, they caught performances in London, Germany, the Netherlands and elsewhere while two subordinates tended to the business.

For the Stones' 1994 "Voodoo Lounge" tour, they showed up for the first performance in Washington, paying $1,500 each to a broker for their first front-row seats. The Stones have since put the Onos on a VIP list of fans who get to pay face value for front-row seats in the U.S. Elsewhere, access to the front is often determined by who gets there first, and the Onos sometimes have to spend 15 hours waiting in line to see their heroes up close.

The Onos have missed hardly any concerts since they started following the Stones. They still lament having to miss some of the band's performances in Brazil during its "Bridges to Babylon" tour in 1998; someone stole their passports at a Stones show in Buenos Aires. "We were so disappointed," Mr. Ono said.

But their spirits lifted during the 1999 "No Security" tour when they finally met the Stones in person after a show official invited them backstage. They bagged autographs from Messrs. Jagger, Richards, drummer Charlie Watts and guitarist Ron Wood.

But they hardly emulate the Stones lifestyle. During their three Bay Area appearances earlier this month, for example, the Stones stayed in $500-a-night suites at San Francisco's Four Seasons hotel. The Onos took a $69-a-night room in a seedy district frequented by drug addicts and prostitutes. To pass the time between shows, they said they mostly do mundane tasks such as washing clothes and making travel plans. They also keep a diary and other records of their concerts, including copies of local newspaper reviews, and a collection of guitar picks they catch when the performers throw them from the stage.

"This is just from this tour," Ms. Ono said, pulling out a bag of a dozen picks from her purse, several affixed with sticky notes on which she has written "Mick," "Keith" or "Ronnie" to denote who hurled them. "At home, we have many, many more."

The Onos said they don't drink, use drugs or engage in the rowdy behavior often associated with Stones concerts. They eschew the kind of one-upsmanship in which they said other diehards engage. For example, Sjaak Jorritsma, a longtime tour follower from Amsterdam, sniffed when told of the Onos' accomplishments, patting the backstage pass he said he gets at Stones shows. "They don't get to go where I go," he said.

In fact, a Stones official said the Onos haven't been invited backstage recently because they took too many pictures there once. But the couple doesn't seem to mind. They get passes to VIP rooms before each show, where they get free chips and drinks.

And when the music starts, they become completely transformed, singing, dancing and pumping their fists in the air -- seemingly oblivious to the thick clouds of marijuana smoke, fistfights and general delirium erupting from the crowd. "It's the energy," Mr. Ono said, "that attracts us."

http://www.rollingstones.com/news/article.php?uid=94

[Lord_Hypnos]

Itse en laskisi Maidenin olevan minulle varsinainen elämäntapa, vaikkakin raja on aika häilyvä. Kuitenkin Maiden on se yksi ja ainoa mikä saa kylmät väreet kiipeämään pitkin selkärankaa kerta kerran jälkeen, ja bändi on minulle jokapäiväinen asia paitojen, levyjen, julisteiden ja keskusteluaiheiden muodossa. Käytyjä keikkoja ei ole paljoa varastossa, lähinnä siitä syystä että on paha päättää milloin tänne maailmaan äidin mahasta saapuu. 80-luvun kiertueet menivät pakolla ohi enkä sille mitään voi. En kuitenkaan näe levyjen määrän tai edes käytyjen keikkojen määrän määrittävän bändin merkitystä yksilölle, vaan sen, miten itse kokee ja tuntee. Toki keräily osoittaa suurta innostusta,omistautumista ja/tai välittämistä, muttei kenenkään tarvitse käyttää montaa tuhatta euroa bändin tuotteisiin vain siksi että olisi muiden silmissä "true-fani". Monilla keikoilla käyminen on sekin hieno asia, mutta kuten edellä mainitsin, kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta seurata Maidenia sieltä NOTB-ajoista lähtien.

Kukin määrittäköön siis itse, tuossa minun mielipiteeni. Maiden lähentelee elämäntapaa.

[-Moonchild-]

Noh...en nyt tiedä elämäntapa,mutta ylittää lempparibändirajan ylivoimaisesti.
Seinälippuja,paitoja,huivi,julisteita ynnä tauluja löytyy,olen FC memberi,muutama levy löytyy,ja ennen kaikkea;harjoittelen lähes joka päivä kitaralla Maidenia.
En silti näe bändin fanittamista elämäntapanani,vaan yhtenä suurena kulmakivenä omassa elämässä.
Jos en olisi koskaan kuunnellut maidenia,kuuntelisin luultavasti jtn. 50 centtiä(yök!)...roikkuisin ostarilla sätkä suussa pikkutunneille asti...eikä mulla ois niin mahtavia kamuja

Ei elämäntapa,pelastus *tähän semmonen valoa vasten katsova Jeesus*

[MurrayFan]

Itse asiassa maiden ole ole onneksi muuttanut elämääni, mutta sellainen meilken tapahtui.
Olin aivan hurja fani alussa, kun kuuntelin biisejä netissä.
Meno on jo hieman rauhoittunut ja kiinnostui bändin jäsenistä musiikkiin oli alkanut voimistua. Nytkin haaveilen rumpalin soittamisesta(tai haaveilin?) ihan vaan Nicko Mcbrainin
jalanjälkiä seuraten.

[Freejack]

Ei Maidenista oikeastaan minulle ole elämäntapaa suuremmin kehkeytynyt. Musiikkia tulee vaan kuunneltua enemmän ja kaikki Maiden-kama ostetaan aina julkaisupäivänä. Ei se sen suuremmin ole minun elämääni muuttanut. Musiikki vain kiinnostaa enemmän ja rahaa kuluu Maidenin vuoksi enemmän.

[maidenpoker]

Ei Maiden ole mun elämäntapaan mitenkään radikaalisti vaikuttanut jos nyt jotain Maiden-paitojen pitämistä ja musiikin kuuntelua ei lasketa kuten ei tehdäkkään.

Senverrab kuitenkin, että kiinnostus raskaampaan musiikkiin on kasvanut.

[Jamo]

Mulla vaikutti myös pääasiassa levyjen kuunteluun. Vaatevalikoima muuttui kylläkin aika radikaalisti. Maidenin paitojen ohella aloin hamstraamaan myös muita bändipaitoja. Nyt niitä onkin vaatekaappi pullollaan

[Jeeves]

En pidä Maidenia elämäntapana, yleisesti musiikkia kylläkin. Oikeastaan lähes kaikki, mitä teen lukuunottamatta koulunkäyntiä (ja joskus kieltämättä silloinkin), liittyy jotenkin musiikkiin tai sitä soi vähintäänkin taustalla.

Maiden kylläkin todella tärkeä bändi itselle. 8-vuotiaana ala-asteen toisella luokalla painui maiden-lasit syvälle päähän ja oli Metallican ohella ensimmäinen bändi jota kuuntelin.

[Salamalla ratsastaja]

Kyllä Maiden mullekin on elämäntapa. Olihan Maiden myös mun linkki metallimusiikkiin, mikä nyt ainakin on elämäntapa. Kyllä sitä elämäntavaksi voi kutsua!

[Osiris]

Yhtye on noussut minulle elämäntavaksi ja siksi se näyttää tulevankin. Kaikkea yhtyeeseen liittyvää löytyy ja kokemusta alkaa tulemaan lisää, joten kai tätä voi alkaa sanomaan elämäntavaksi.

[Karpaasi]

Todella kova sana oli yläasteen lopussa. Silloin tuli joka välissä näytettyä julki esim. koulussa, että olen Maiden-fani. No, onneksi en nyt enää tee niin, ja Maiden-villityskin on paljolti takana päin jo. Ihan normaalia diggailua nykyään on, mitä nyt fanitus yltyy aina keikkojen alla. Musiikin maailmaan bändi kyllä avasi ovet.

[Peke]

Kovasti tuntuu nuorilla tuo "elämäntapa" kulminoitua noihin bändipaitoihin....

[S.R.]

Kovasti tuntuu nuorilla tuo "elämäntapa" kulminoitua noihin bändipaitoihin....

Eipä silloin ollut kummempiä määriä sälää tai paitoja kun aikoinaan näitä bändejä löytyi ja alkoi diggailemaan.
Vanhat ajat oli kyllä parempia just sen takia että piti enemmän nähdä vaivaa saadakseen levyjä tai sen yhden paidankin.

[IronBrother]

ei se minulla elämäntapaa ole vaikuttanut, tai ehkä vain vähäsen. mulla se "kulminoituu" lähinnä noihin t-paitoihin ja musiikin kuunteluun. onhan mulla kanssa pitkät hiukset, mutta ei se nyt musiikista johdu. enkä myöskään "mainosta" maidenin fanittamista, paitsi nyt ehkä vähän t-paidoilla.

ei ole elämäntapa.

Kuuntelen maideniä ku se on vaan ihan jotai muuta kuin MetallicA, ei pahalla. Maiden erottuu joukosta. jos esim tulee radiosta metallicaa, niin en yleensä jää niitä sen kummemmin kuuntelemaan. Sillä niitä tulee kokoajan yhteen putkeen radiosta, maideniä ei lähes ollenkaan (mutta ei se haittaa koska levyjä on kotona). Sitten jos Maidenia sattuu tulemaan, napit kaakkoon vaan!

EDIT: viesti "putsattu"

[Make#34]

Tuossa kun Make kertoi tosta, kun paketteja tipahtaa laatikkoon harvase päivä. Niin sen jutun kanssa on vähän niin, että joskus tuntuu siltä, että nyt pientä taukoa tän ostamisen kanssa, niin ei tarvi kuin käväistä huuto.netissä ja pistää hakusanaksi iron maiden niin se on siinä. Parin päivän päästä laatikossa taas uusi paketti. No kerta kaikkiian se tunne kun jonkin uuden levyn, videon tai ihan minkä vaan Maiden-aihesen tuotteen saa joko postista tai ihan laatikosta noutaa, niin sitä ei moni tapaus voita. On juttuja joiden kanssa on oltava tosissaan, mutta silti rennosti nauttien. Minulle se on Iron Maiden.

Nimim. Pakettia odotellessa, toivottavasti tulee huomenna...

Oli pakko lukea tuo oma stoori pitkästä aikaa. Samat asiat allekirjoitan edelleen mutta noi tuotannot kyllä cd:nä tuppavat olemaan jo 9-10 kertaa & kaikki vinyylit & parit boxit löytyy.
Ja ollille sinne ylös että meneppä käymään EBAY:ssä ja pistä hakusanaksi Iron Maiden sitten otat itellesi VISA:n niin johan alkaa pakettia tulemaan luukusta. Näin kävi itelle ..

[Lappis]

Vaikka kysymyksiä ei ollutkaan minulle osoitettu, vastaan kuitenkin.

Lähtisitkö viideksi viikoksi Iron Maidenin Amerikan kiertueelle, jos tulisi mahdollisuus? Matkat Amerikassa (kiertuebussi/lentokone) ja konserttiliput olisivat ilmaiset. Muun joutuisit itse maksamaan.

Asa:Yhtään epäröimättä.

Lappis: Kovasti ainakin yrittäisin. Lähinnä duuni olisi se mutka matkassa.

Lähtisitkö katsomaan kymmenen Iron Maidenin konserttia Brittein saarille, jos joku kysyisi? Konserttiliput olisivat ilmaiset.

Asa: Yhtään epäröimättä

Lappis: Todennäköisesti. Sama duunihomma olisi jälleen kuitenkin hivenen mutkana matkassa

Olisitko valmis maksamaan 200€ Iron Maidenin yksittäisestä levystä (vinyyli)?

Asa:Kyllä, riippuen levystä.

Lappis: En mistään enkä minkään bändin levystä

Omistatko mielestäsi paljon Iron Maidenin levyjä?

Asa: Kyllä, n. 500 levyä (+ toinen mokoma bootseja) on lienee paljon.

Lappis: tuskinpa. Ei niitä ole kuin vajaa 70.

Jos pitäisi valita kymmenen kaikkien aikojen parasta levyä, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle niin montako ei Iron Maidenin (Iron Maiden=yhtye+soolot) levyä sinne mahtuisi? Lukumäärä riittää.

Asan Mukaan lähtisi:

1.Seventh son of a seventh son
2.Powerslave
3.Somewhere in time
4.Best of the Beast 2 CD
5.Mercyful Fate "Time"
6.Manowar "Triumph of steel"
7.Manowar "Into glory ride"
8.Manowar "Hail to England
9.Mayhem "De mysteriis dom Sathanas
10.Darkthrone "Transilvanian Hunger"

Lappiksen mukaan lähtisi:
1. Death " Leprosy "
2. Death " Scream Bloody Gore "
3. Death " Individual "
4. Death " Human "
5. Metallica " Kill'e, All "
6. Jokin sekalainen EI-heavylevy. sisältäisi esim. The Policea, Stingiä Etc.
7. Soundtrack " Braveheart "
8. Vader " The Beast "
9. Akercocke " En muista levyn nimeä "
10. Anthrax " Among the living "

Sellaista. Harrastan Lappismia eli mun elämäntapa on Lappis. Kaikki muu on turhaa

[SPD10]

Kielletty MetallicA faneilta [sattaa aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia]
Älkää MetallicA - fanit pahastuko kun sanon tämän, mutta ne ovat tusina tavaraa! Maiden on sitä jotakin mitä muut bändit eivät vain ole. MetallicA:sta olen saanut käsitteen että levyt tehdään nopesti, tehdään mistä yleisö tykkää, perinteistä viis.

Luin vaikka kiellettiin, jopas oli melkoista tekstiä "levyt tehdään nopesti, tehdään mistä yleisö tykkää" esim. St. Angeria tehtiin about 8 vuotta eikä siitä tykkää juuri kukaan Ja semmonen tuli kans mieleen, että sen saa kirjoittaa Metallica, vaikka logossa tuo viimeinen a onkin vähän isompi

Ei ole mulle Maiden elämäntapa, bändin diggailu näkyy vaan levyhyllyssä ja satunnaisesti päällä olevasta Maiden-paidasta. Kuitenkaan yhtään boottia tai muita en oo hankkinu, paitsi Maiden England DVD, ei vissiin ole ihan virallinen? Tosin eipä sitä kyllä bootiksikaan vissiin lasketa, minä näistä niin tiedä. Enkä varmaan hankikaan, eipä niitä muiltakaan bändeiltä ole tullu kerättyä.

[Karpaasi]

Kielletty MetallicA faneilta [sattaa aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia]
Älkää MetallicA - fanit pahastuko kun sanon tämän, mutta ne ovat tusina tavaraa! Maiden on sitä jotakin mitä muut bändit eivät vain ole. MetallicA:sta olen saanut käsitteen että levyt tehdään nopesti, tehdään mistä yleisö tykkää, perinteistä viis.

Provo mikä provo, mutta et taida olla kauheasti tsekkaillut Death Magneticin tekemisprosessia, kun new songeja oli siellä täällä jo vuosia sitten. Sen wänkkimisen jälkeen on Maidenin AMOLADin kerralla purkkiin pieraissut (ja siltä soundillisesti kuulostavat) levyt pientä.

-edit: ja mitä "perinteisiin" tulee, niin miksi kunnioittaa niitä jos musiikkimaku vaihtelee? Ehkä joku St. Anger kosiskeli pari vuotta myöhässä nu-metal-yleisöä tai vastaavaa, mutta mitä sitten, jos bändi diggailee? Periaatteessahan Death Magnetic tässä eniten yleisöä kosiskelee "perinteisyydellään."

Oli muuten tosi on-topic -viesti, joten sanotaan nyt Maidenista, että varmasti jätkä tietävät millä rahaa lypsetään, ja se saattaa paljonkin vaikuttaa, ettei musiikillinen linja järisyttävästi ole poikennut aikojen lävitse. Rahan perässä Maiden tuhottomalla fanikrääsälläkin on (huomaa tähän, ettei Metallicalta ole ilmestynyt kokoelmia eikä järisyttävästi livelevyjäkään).

[Jeeves]

Miksi helvetissä se Metallica pitää vetää mukaan tämäntyyppiseen aiheeseen? Kummallista vastakkainasettelua, kuitenkin hyvin erilaisista bändeistä kyse. Saa niistä olla ihan mitä mieltä vaan, ei Maidenin tai Metallican haukkuminen ole multa pois, mutta niiden vertailu keskenään nyt on vaan ihan vitun turhaa.

[IronBrother]

no nyt helvetissä on metallica vedetty pois...
empä tseggaile...
lyhyesti: oma mielipiteeni metallicasta oli minkä kirjoitin (joka on nyt sitten poistettu)

[Jeeves]

^ Älä ymmärrä väärin, ei tuo viestini ollut mitenkään henkilökohtaisesti sinulle suunnattu "hyökkäys" vaikka se siltä saattoi kyllä vaikuttaa, anteeksi vain. Eikä meikäläisen tarkoitus tai tehtävä muutenkaan ole kertoa mitä näihin topikkeihin saa kirjoittaa ja mitä ei. Ilmaisin vaan kantani, kun itse pidän tuota ainaista vastakkainasettelua aika urpona.

[maidenisti74]

Itselleni bändi on ollut lapsesta asti tärkeä,ensikosketus oli joku Live after death joka sulatti pikkupojan sydämen ja siltä tieltä ei ole harhauduttu. No itselläni on pitkä tukka(on ollut lähes aina) ja Maiden paitoja ja tatuointi,eli Maiden on asia josta olen varma että se on ja pysyy aina. No levyjä löytyy ja vähän muutakin sälää,kuten figuureja. No on se jonkinlainen elämäntapa. Hevi on elämäntapa

[Dimebag]

No Iron Maiden soi joka päivä ja tulee kitaralla soitettua aina jotain Maidenia. Ja Iron Maiden sai minut kiinnostumaan hevistä, kitaran soitosta jne... Iron Maidenin kautta olen kuullut myös paljon muitakin hyviä bändejä. Kyllähän Maiden muutenkin on vaikuttanut paljon, että tulee ostettua lähes koko ajan aina lisää Maidenin levyjä ja vaatteita yms.
Ja nyt viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa keikalla ja aion käydä nyt kaikilla Maidenin Suomen keikoilla niin kauan kun sedät jaksaa, ja toivottavasti jaksaa!
Up The Irons!