arrakis wrote:
Maiden on sanoitusten osalta todella niitä diggaavien helmi bändi!
Kaukaa kaivoin, mutta tätä oli pakko kommentoida, sillä olen asiasta eri mieltä.
Tokihan Maidenilta löytyy paljon hienoja, jopa loistaviakin sanoituksia, mutta totuus on että lyyrikkona ei Harris ole mitenkään kovin erinomainen. Hieman ailahtelevaa on kynänjälki, kun samalla levyllä voi olla Paschendalen kaltainen helmi ja Wildest Dreamsin kaltainen öklötys. Nyt siis sanoituksia tarkastellen.
Muita tällaisia sanoituksellisesti heikohkoja kappaleita ovat esimerkiksi Quest For Fire (ei pelkästään sen dinosauruskohdan takia, vaikka se aina pistääkin irvistämään), Invaders, Iron Maiden, Different World, Caught Somwhere In Time, The Loneliness Of The Long Distance Runner (vaikka sisältääkin muutamia ihan hyviä kohtia ja on metaforana mielenkiintoinen) eikä se Fear Of The Dark ole myöskään mikään erikoinen.
Brucehan on kyllä hyvinkin taitava sanoittaja, etenkin personifikaatioita osaa mies käyttää hienosti. Muutenkin hyvin syvällistä ja monimerkityksellistä tekstiä kaveri vääntää. Vaan liian vähän on hän päässyt (mielestäni) taitojaan esittelemään Maidenin riveissä ja on hänkin toisinaan iskenyt kirveensä -tai paremminkin kynänsä- kiveen (Sun And Steel on etenkin melkoisen kliseinen).
Itselleni on sanoituksilla hyvinkin paljon merkitystä, ja ne ovatkin usein tärkeä osa kappaleen toimivuutta sävellyksen ja laulumelodian ohella. Kyllä ainakin itse löydän enemmän loistavia lyriikoita kuuntelemalla Metallicaa tai Megadethia. Saatika sitten Juice Leskistä. Herran jestas, se mies osasi sanoittaa.
Mutta tekstin on kuitenkin tarkoitus myös palvella sävellystä ja tässä usein piilekin Maidenin vahva puoli. Sanoitus muuttuu aina jos sen repii irti kappaleesta, ja siksi se onkin olennainen osa nimenomaan itse biisiä. Tunnelmahan Harrisin sanoituksissa onkin usein kohdallaan ja tällä tavoin ne palvelevat hyvin hänen sävellyksiään, jotka ovat usein itsekin hyvin tunteikkaita (tästä esimerkkeinä Fear Of The Dark, Hallowed Be Thy Name, No Prayer For The Dying...).
Myös melodia on olennainen osa sanoitusta. Parhaimmillaan hyvä melodia pystyy parantamaan muuten heikkoa sanoitusta, huonoimmillaan se voi viedä hyvästäkin sanoituksesta sen parhaimman terän (esimerkkeinä parantavista melodioista Deja Vu, Different World, Caught Somewhere In Time... ja huonontavista These Colours Don't Run, The Unbeliever...).
Huh, alkaa ilmeisesti flunssa iskeä, kun on nenä tukossa. Parasta muutenkin mennä jo nukkumaan, huomenna mediakasvatuksen kirjatentti. 
