Piece Of My Mind wrote:Phantom Of The Operan taustoihin perehdyin tuossa jokin aika sitten kun koulun puolesta piti kirjallisuushistorian merkkiteoksiin perehtyä. Gaston Lerouxin tunnettu "kauhu" klasikko oli ainut opus joka jollain tapaa kiehtoi valittavista teoksista. Romantisoitu kauhu klassikko vuosien takaa ei sinällään suunnattomasti mielenkiintoa herätä, sillä omalta osalta lueskelen mieluiten sota/jännitys/historia akselille sijoittuvia opuksia. Kyse oli kuitenkin Maidenin kaikkienaikojen kovimman kappaleen taustoista, joten sivut kääntyivät miellekkäästi.
Kirja saattaa alkuun tuntua hieman lapselliselta rakkaus looperiltä, mutta kun kääntelee sivuja jonkin aikaa löytyy kansien välistä todella kiehtova tarina. Tosimiestä saattaa romanttiset alkukohtaukset puistattaa, mutta kirja ei todellakaan ole kaunotar ja kulkuri tasoa, vaikka tapahtumat keskittyykin kolmiodraamaan jossa yhtenä osapuolena on mystinen kammotus, Eddietä muistuttava Erik. Kirjaa en lähtisi luonnehtimaan kauhukirjaksi, mutta ei sitä romantiikan pariinkaan voi kytkeä. Se on aika kiintoisa yhdistelmä jännitystä, romantiikkaa, ja kauhua. Paikoin dekkarimaisia piirteitä sisältävä mystinen kertomus Pariisin ooppera talon legendasta. Legendasta jota Gaston Leroux pyrkii kirjassaan todistamaan. Kirkoitustapa antaa todella mystisen vaikutelman, kirja on eräänlainen todistus siitä että Pariisin oopperan kellareissa todella liikkui kaamea kalmankalloinen hirvitys.
Suosittelen kyllä jokaiselle, sillä itselle kirja ainakin antoi todella positiivisen kuvan.
Itse tuli tuossa keväällä armeijassa luettua myöskin Gaston Lerouxin Oopperan Kummitus. Ihan suomenkielisenä versiona tosin, kun en alkuperäisestä ranskalaisesta painoksesta mitään ymmärtäisi, vaikka se kuulemma parempi onkin. Tyttökaveri suorastaan yllytti lukemaan kirjan, kun hänelle tuo teos on yhtä lähellä sydäntä kuin Steve Harrisin kolinabasso meikäläiselle. Kun vielä Maidenin ja Iced Earthin parhaimmat biisit ovat vahvasti inspiroituneet tuosta klassikosta (Phantom Of The Opera, Phantom Opera Ghost), niin mielenkiinnolla aloin kirjaa lukemaan.
Yllätyin todella positiivisesti, sillä kirja oli ennen kaikkea jännäri, eikä mikään yltiöromanttinen teos, kuten aiemmin kuvittelin. Onhan siellä sitä romantiikkaakin mukana, mikä on paikoin niin hyvä kuin huonokin juttu. Itseäni hieman häiritsi itse Kummituksen "muuttuminen nössöksi" kirjan loppupuolella, sillä hän ei toteuttanut uhkaamiaan aikeita. Joka tapauksessa aina loppuun asti kirja piti otteessaan ja Erik Oopperan kummituksena oli sen verran mystinen hahmo, ettei lukemista meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. Christine, johon Raoul ja kummitus olivat hulluna rakkaudesta oli kaiken lisäksi ruotsalainen blondityttö. Eli ihan meikäläisen makuun siis.
Teoksessa oli paljon pieniä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joihin tuli vielä lukemisen jälkeenkin kiinnitettyä huomiota. Onkin selvää, että King Diamond on inspiroitunut tarinasta, sillä hänen levyillään on usein Phantom Of The Operan tarinan tyylisiä yksityiskohtia ja onhan Abigailin kansitaidekin kuin suoraan tuosta klassikkokirjasta ammennettu. Myöskin muuan Iron Maidenin uusimman livelevyn kansikuva on kuin lähes suoraan Oopperan Kummituksesta. Heavypiireissä Oopperan Kummitus on siis kova sana aina sanoituspuolelta kansitaiteeseen asti. Nightwishin coveri legendaarisesta Oopperan Kummitus biisistä ei tosin yllä alkuperäisen tasolle, vaikka Marco Hietala paras mahdollinen mieslaulaja Erikin rooliin olisikin/onkin.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kunhan ei odota sydäntä pysäyttävän hirveää kauhutarinaa. Ei mitään pahimman luokan nyyhkyilyäkään tarvitse pelätä, vaikka kirja romanttinen jännitystarina onkin.
Nyt olen kohta lukenut myös tuon Nightwish kirjan ihan puhtaasta mielenkiinnosta, vaikken bändin musiikista erityisemmin perustakaan. Mape Ollilan kirjoitustavasta olen aina pitänyt ja onhan mies saanut Nightwish kirjastakin koottua tarpeeksi kattavan ja lukemisen arvoisen teoksen. Bändin kiertue-crewn sekoilut ovat ehdottomasti olleet parasta antia. Huumorimiehiä.
. Tylsistyttävää hommaa lukea tekstiä kivikovien kansien välistä. Aku Ankkaa luen, mutta muuta en. Luokkamme pitäisi lukea yksi kirja ensi keskiviikkoon mennessä. En ole aloittanut, enkä tulekkaan. Heti perään pitää kuullemma toinen 
. 
No, se on erittäin hyvä kirja. 
