Avosointuna.
Siihen sointuu loppuu tämä lätty. Ja sitä sointuahan on jo jokunen arvostelija hehkuttanut.
Hieno Maiden, nyt siirrytään saunan puolelle kuuntelemaan toiseen kertaan tätä herkkujerkkua.

Moderator: The Killer Krew
Nyt menet kun vielä ehdit.... nussimaan vaikka niitä sikojaEl Maco wrote:Itsekin olen samaa mieltä tuosta Brucen nykylaulusta. Paskaa suorastaan. Ei enää laula samalla tavalla korkealta . Kuullostaa kuin sikaa nussittaisiin . Mutta levy on kova. Siitä ei pääse mihinkään.
Ai, miten usein moista kuuntelet?El Maco wrote:Itsekin olen samaa mieltä tuosta Brucen nykylaulusta. Paskaa suorastaan. Ei enää laula samalla tavalla korkealta . Kuullostaa kuin sikaa nussittaisiin . Mutta levy on kova. Siitä ei pääse mihinkään.
Niin no, ei Brucen laulanta oikeasti ole kovinkaan järisyttävää, mutta tarvittavan hyvin tulkitsee nämä biisit. Eipä paljoa parempaa kannata toivoakkaan, jätkä on 48 ja sen ikäisten ääni kuulostaa jo aika huonolta... Komppaan Sakkea! Yksi Maidenin kovimmista biiseistä!El Maco wrote:Itsekin olen samaa mieltä tuosta Brucen nykylaulusta. Paskaa suorastaan. Ei enää laula samalla tavalla korkealta . Kuullostaa kuin sikaa nussittaisiin . Mutta levy on kova. Siitä ei pääse mihinkään.
En tarkoittanut, että Bruce kuulostaa huonolta. Bruce laulaa suht hyvin. Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että muilla laulajilla alkaa kuulostaa. Diolla nyt ei ikinä. Siinä vastaus tähän kysymykseenThe_Air_Raid_Siren wrote:Vai että 'sen ikäisten ääni kuulostaa jo aika huonolta...'
Ei jaksa ymmärtää. Todellakin, miksi tarvittaisiin aina sitä mahdollisimman korkealta kiljumista kun toinen vaihtoehto on tulkinta laajemmalta rekisteriltä käyttäen hyväksi sekä korkeaa että matalaa laulua. Bruce kuulostaa levyllä loistavalta piste.
eli oikeestaan et tiedä mistä puhut, kunhan puhut..... noh ei tämä niin vakavaa, mutta voisin helposti luetella monia abouttirallaa 50 v kovia laulajia, mutta ehkäpäs ne itsekin löydät joskus... kunhan hieman kasvat pois Ankkalinnan ihmemaastaFreejack wrote:En tarkoittanut, että Bruce kuulostaa huonolta. Bruce laulaa suht hyvin. Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että muilla laulajilla alkaa kuulostaa. Diolla nyt ei ikinä. Siinä vastaus tähän kysymykseenThe_Air_Raid_Siren wrote:Vai että 'sen ikäisten ääni kuulostaa jo aika huonolta...'
Ei jaksa ymmärtää. Todellakin, miksi tarvittaisiin aina sitä mahdollisimman korkealta kiljumista kun toinen vaihtoehto on tulkinta laajemmalta rekisteriltä käyttäen hyväksi sekä korkeaa että matalaa laulua. Bruce kuulostaa levyllä loistavalta piste.
Ai saatanaPeke wrote:mutta voisin helposti luetella monia abouttirallaa 50 v kovia laulajia, mutta ehkäpäs ne itsekin löydät joskus... kunhan hieman kasvat pois Ankkalinnan ihmemaasta
Älä ole huolissasi.. paljon samoilla mietteillä mennään täällä Old School UnivercityssäStratocaster wrote:A Matter Of Life And Death on postista noudettu, ja nyt on ensimmäinen kuuntelu takana.
Mitä voisin albumista sanoa ilman, että puhe menisi yltiöpäiseksi, pikkutyttötasolle alentuvaksi hehkutukseksi?
Iron Maiden on palannut. Biisit ovat aivan totaalisia tappajia sisältäen monenmoisia tunnelmia, synkän melankolisista jutuista pirteän energisiin melodioihin. Albumin yleislinja on Maidenin synkin, pohdiskelevin ja tunnelmallisin. Kyllä, tunnelmallisuudessaan tämä kipuaa jo klassisen Seventh Son Of A Seventh Sonin ohitse. Muutenkin minulta on alkanut Seventh Son vähän haalistua käytössä, ja en yhtään ihmettele vaikka ankaran luukutuksen tuloksena Matterista tulisi lempialbumini tältä bändiltä, kaikkien aikojen kovimmalta bändiltä.
Steve Harris on palannut kolinabassonsa kanssa, Nicko McBrain pesee soitollaan kaiken mitä on soittanut vuodesta 1990 vuoteen 2003. Kitaraharmoniat, melodiat ja soolot jyräävät tavalla, josta en albumia odottaessa osannut uneksiakaan. Bruce Dickinson on tällä albumilla ehkä parhaassa vireessä IKINÄ, miehen äänen ollessa arvokkaasti vanhentunut, syventynyt ja saanut tummempia sävyjä. Nuoruusvuosina kyllä lähti kovaa ja korkealta, ja kyllä vieläkin tarpeen vaatiessa, mutta nyt Bruce esittelee myös matalamman rekisterin vokalisointia, mikä luonnollisesti heittää ihan oman haasteensa kehiin.
Biisit ovat ensiluokkaisia. Levyllä ei ole yhtään filleriä, kaikki biisit toimivat jokaisella tasolla, ja tämä albumi kasvaa. Nyt on toinen kuuntelu menossa, Brighter Than A Thousand Suns soi.
Huom: tässä VASTA ENSIMMÄISEN kuuntelun fiilikset. Kirjoitan parhaan arvosteluni ikinä tästä levystä viikonloppuna, silloin kun olen kuunnellut levyn AINAKIN 10 kertaa lävitse, varmasti useamminkin. Näin fanipoijan erehtymättömän halveksittavalla hehkutus-tyylillä voinen yhtyä Akimanin sanoihin ja heittää tässä vaiheessa albumille puhtaat 5/5 pistettä.[
Vittu AAMEN!condemned wrote:"Ei vedä tarpeeksi korkealta..."
Sori nyt vaan jätkät mutta minkäslaisia ihme falsettikiljumisia nyt oikein odotatte lähes 50-vuotiaalta Brucelta? Ne vuoden 1982 vokaalit on jo siellä historiassa, ja katosivat saman vuoden kiertueella. En nyt vaan jaksa käsittää tätä narinaa ainakaan. Häh?! Samanlaiset vokaalit ollu kahdella edelliselläkin lätyllä, eikä niistä kukaan valittanut. Mutta nyt ne sitten muka ovat sitten vaan paskat ja "liitutaulun narinaa"?
Jaa että ihanko voisi Oldschool-kapteenillakin nousta ihan jopa parhaimmaksi Maiden-levyksi?Peke wrote:Älä ole huolissasi.. paljon samoilla mietteillä mennään täällä Old School UnivercityssäStratocaster wrote:A Matter Of Life And Death on postista noudettu, ja nyt on ensimmäinen kuuntelu takana.
Mitä voisin albumista sanoa ilman, että puhe menisi yltiöpäiseksi, pikkutyttötasolle alentuvaksi hehkutukseksi?
Iron Maiden on palannut. Biisit ovat aivan totaalisia tappajia sisältäen monenmoisia tunnelmia, synkän melankolisista jutuista pirteän energisiin melodioihin. Albumin yleislinja on Maidenin synkin, pohdiskelevin ja tunnelmallisin. Kyllä, tunnelmallisuudessaan tämä kipuaa jo klassisen Seventh Son Of A Seventh Sonin ohitse. Muutenkin minulta on alkanut Seventh Son vähän haalistua käytössä, ja en yhtään ihmettele vaikka ankaran luukutuksen tuloksena Matterista tulisi lempialbumini tältä bändiltä, kaikkien aikojen kovimmalta bändiltä.
Steve Harris on palannut kolinabassonsa kanssa, Nicko McBrain pesee soitollaan kaiken mitä on soittanut vuodesta 1990 vuoteen 2003. Kitaraharmoniat, melodiat ja soolot jyräävät tavalla, josta en albumia odottaessa osannut uneksiakaan. Bruce Dickinson on tällä albumilla ehkä parhaassa vireessä IKINÄ, miehen äänen ollessa arvokkaasti vanhentunut, syventynyt ja saanut tummempia sävyjä. Nuoruusvuosina kyllä lähti kovaa ja korkealta, ja kyllä vieläkin tarpeen vaatiessa, mutta nyt Bruce esittelee myös matalamman rekisterin vokalisointia, mikä luonnollisesti heittää ihan oman haasteensa kehiin.
Biisit ovat ensiluokkaisia. Levyllä ei ole yhtään filleriä, kaikki biisit toimivat jokaisella tasolla, ja tämä albumi kasvaa. Nyt on toinen kuuntelu menossa, Brighter Than A Thousand Suns soi.
Huom: tässä VASTA ENSIMMÄISEN kuuntelun fiilikset. Kirjoitan parhaan arvosteluni ikinä tästä levystä viikonloppuna, silloin kun olen kuunnellut levyn AINAKIN 10 kertaa lävitse, varmasti useamminkin. Näin fanipoijan erehtymättömän halveksittavalla hehkutus-tyylillä voinen yhtyä Akimanin sanoihin ja heittää tässä vaiheessa albumille puhtaat 5/5 pistettä.[