
Helloween / Kiske
Moderator: The Killer Krew
Täytyy sanoa, että tähän astisen elämäni parhaat hetket on ollut Imatran ja Oulun Helloween keikoillaMake#34 wrote:Kylläpä oli sulla kiva reissu. Ja toi Andin pleku miellytti aivan varmasti. Yleensä ne järkkärit antaa ne just naisille....rrrrrr.....miksköhän

En ikinä onnistu saamaan mitään kiinni, joten nyt en vieläkään pysty uskomaan, että se järkkäri tosiaan haki sen plekun ja se on mulla. Uskomatonta. Arvaa montako kertaa junassakin tarkistin taskun, missä se majaili

Alkuhetkien vieruskaveri otatti meistä kuvan keikan jälkeen ja mun ilmeeseen kiteytyy se mielentila, missä olin. Ja pleku tietenkin kuvassa mukana

Tytöt fiiliksissä
edit:
Lähikuva plekusta
^ Jep, oli mukava törmätä, vaikken kauheasti muistakaan mitä kävin hölisemässä.. mutta hieno ja erikoinen tuollainen kirkas pleku. Saatoin mainita siinä, miten väärällä tavalla olen omia vastaavia hyllynkoristeitani saanut, kun vuosia sitten tuli 'weenin fanclubista Markuksen & Rolandin (on muuten paksu, 2.0mm! tilutuskäyttöön varmaan..) plektrat tylsästi kirjeessä jokajouluisen postikortin mukana. Sascha on sentään viime talven keikalta, mutta Weiki puuttuu..
Nimittäin, jos tuon vastustamattoman überpositiivisen sävyn noista Hansenin sanoituksista tässä biisissä asettaa kontekstiin tämän albumia edeltäneen Future World -singlen kannen kanssa http://www.metal-archives.com/release.php?id=2569 huomaa kurpitsahäiskällä olevan loistavan Judge Dredd -sarjakuvan tuomareiden asun päällä. Olenkin aina ottanut tuon tosiaan ylitsepursuavan positiivisuuden suoranaisena ironiana, yhteiskunnan laajuisen aivopesun tuloksena olevaa ylistystä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Judge_Dredd
Tällaista rivien välistä luettavaa kyynisen arvostelevaa tyyliä Kai on harrastanut sittemmin useinkin. Enimmillään kuitenkin Sigh No Morella 1991, jossa juuri herran syntymäpäivänä alkanut persianlahden sota pääsi synkentämään biisinkirjoitusta.
Tälle KOTSK I -levylle Kai tosiaan kirjoittaessaan hieman erityylisiä biisejä Kisken äänelle (hän ei siis vastustanut muutosta, kun itse halusi pois mikrofonin varrestakin, kun ei tuntenut vielä oloaan frontmanina mukavaksi) muutti hieman lyriikoitakin positiivisemmiksi (I'm Alive, Halloween), mutta aiempaa yhteis/ihmiskuntakriittistä (Phantoms Of Death) sävyä löytyy edelleen esimerkiksi Twilight Of The Godsista, jossa kylmän sodan epäjumalat -ydinaseet tuhoavat niin tekijänsä kuin kaikki muutkin.
Tuo JD se on vain mahtava sarjakuva; propsit pienen lähikirjaston tädeille, että 1980-90 -lukujen vaihteessa olivat samassa hyllyssä Lucky Lukejen & Asterixien kanssa nassikalle lainattaviksi
Heh, kaverit naureskelevat aina ko. mustan huumorin sävyttämää laatusarjista oikeudentajun perustaksi.
Oli kyllä mahtava keikka taasen, ei mitään heikkoa! Mukavasti itse rakentamalleni mellakka-aidallekin pääsin seisoa pönöttämään kakkosriviin jossa oli tilaa heilua kaiffarin kanssa. Edessä nojaili pikkutyttöjä, joten kukaan ei blokannut lyhyen miehen näköalaakaan siitä Markuksen & Andin välistä. Ensimmäistä kertaa ikinä ei Jalometallissa satanut! Pari pientä pisaraa tämän Hellon aikana, mutta enemmänkin olisi viilennykseen tarvinut
Tottahan tuollainen festariveto on aina headline-keikkaa lyhyempi, mutta esimerkiksi a Tale That Wasn't Right toimi mielestäni paremmin kuin marraskussa, jo pimeän alkusyksyisen illan takiakin, jolloin valot pääsivät hienosti esiin. Hell Was Made In Heavenin alussa sain porukan mukaan huutamaan säveltäjä-Grosskopfin esittelyn mukana, jonka Macke huomasikin ilahtuneesta ilmeestä päätellen. Herra Weikathkin vaikutti (taas!
) epäilyttävän alituiseen hymynkaretta ylläpitävältä, tässähän menee vanhoilla päivillä jo legendaarinen möllökkeen maine legendalta! Halloween oli upeutta kirkua mukana, Eagle Fly Free, yhtenä upeimmista sävellyksistä tässä maailmassa, on käsittämättömän voimakas erityisesti livenä, siitä eräästä FW:stä melkein ei hurmiomaisen olotilan takia muistakaan mitään & Dr. Stein pääsee aina siihen korkeimpaan biisien kastiin livenäkin mihin ei tässä elämässä monikaan yllä.
I Want Out soitettiin hitusen liian hitaalla tempolla & mielestäni tämä klassikko voitaisiinkin jättää sovinnolla GammaRaylle, joka sitä vieläkin paremmin vetää. Samoin kuin GR:ää paremmin 'ween pärjää Future Worldin kanssa. Kai & co. ei medleytä enempää FW:hen enää oikein kajoakaan, se jos mikä kuuluu Helloweenille aina soitettavaksi!
Olen periaatteessa aseettoman arvostelukyvytön tämän maailman parhaan hevibiisin (r) kohdalla, niin lujaa se löi kasarisoundeineen aikoinaan pikkupojan päähän ettei lähde koskaan, mutta hieman vaihtoehtoista näkökulmaa voisin tarjota tuohon lyyriseen antiin.Viper wrote:Sanoitukset olivat tosin hiukan korneja (we all live in a happiness, our life is full of joy), mutta nyt olen myöhemmin ymmärtänyt ettei Hansen oikein pitänyt tästä Kisken mukanaan tuomasta uudistuksesta, ja veti ehkä sen vuoksi homman täysin yli. Tosin Halloweenin sanoitus on kaikkine Tenavat-viittauksineen varsin mainio (repesin ensimmäisellä kerralla lyriikoita lukiessani - sitting there with gleaming eyes, waiting for big pumpkin to arise
). Soolot mies veti älyttömän hyvin (Future Worldin soolo = aivan mahtava)
Nimittäin, jos tuon vastustamattoman überpositiivisen sävyn noista Hansenin sanoituksista tässä biisissä asettaa kontekstiin tämän albumia edeltäneen Future World -singlen kannen kanssa http://www.metal-archives.com/release.php?id=2569 huomaa kurpitsahäiskällä olevan loistavan Judge Dredd -sarjakuvan tuomareiden asun päällä. Olenkin aina ottanut tuon tosiaan ylitsepursuavan positiivisuuden suoranaisena ironiana, yhteiskunnan laajuisen aivopesun tuloksena olevaa ylistystä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Judge_Dredd
Tällaista rivien välistä luettavaa kyynisen arvostelevaa tyyliä Kai on harrastanut sittemmin useinkin. Enimmillään kuitenkin Sigh No Morella 1991, jossa juuri herran syntymäpäivänä alkanut persianlahden sota pääsi synkentämään biisinkirjoitusta.
Tälle KOTSK I -levylle Kai tosiaan kirjoittaessaan hieman erityylisiä biisejä Kisken äänelle (hän ei siis vastustanut muutosta, kun itse halusi pois mikrofonin varrestakin, kun ei tuntenut vielä oloaan frontmanina mukavaksi) muutti hieman lyriikoitakin positiivisemmiksi (I'm Alive, Halloween), mutta aiempaa yhteis/ihmiskuntakriittistä (Phantoms Of Death) sävyä löytyy edelleen esimerkiksi Twilight Of The Godsista, jossa kylmän sodan epäjumalat -ydinaseet tuhoavat niin tekijänsä kuin kaikki muutkin.
Tuo JD se on vain mahtava sarjakuva; propsit pienen lähikirjaston tädeille, että 1980-90 -lukujen vaihteessa olivat samassa hyllyssä Lucky Lukejen & Asterixien kanssa nassikalle lainattaviksi

Oli kyllä mahtava keikka taasen, ei mitään heikkoa! Mukavasti itse rakentamalleni mellakka-aidallekin pääsin seisoa pönöttämään kakkosriviin jossa oli tilaa heilua kaiffarin kanssa. Edessä nojaili pikkutyttöjä, joten kukaan ei blokannut lyhyen miehen näköalaakaan siitä Markuksen & Andin välistä. Ensimmäistä kertaa ikinä ei Jalometallissa satanut! Pari pientä pisaraa tämän Hellon aikana, mutta enemmänkin olisi viilennykseen tarvinut


I Want Out soitettiin hitusen liian hitaalla tempolla & mielestäni tämä klassikko voitaisiinkin jättää sovinnolla GammaRaylle, joka sitä vieläkin paremmin vetää. Samoin kuin GR:ää paremmin 'ween pärjää Future Worldin kanssa. Kai & co. ei medleytä enempää FW:hen enää oikein kajoakaan, se jos mikä kuuluu Helloweenille aina soitettavaksi!
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
- Hang-Around
- Posts: 165
- Joined: Sun Oct 23, 2005 22:35
- Location: Tervola
Näyttää uutta sinkkua pukkaavan marraskuussa.Helloween have spent a long day at the castle Veldenstein in the southern part of Germany recently. The castle was the fascinating location for the shoot of the video for the upcoming single “Light The Universe” - the first ever duet in the band’s history - with renowned director Alex Diezinger (Negative, L’Ame Immortelle, Exilia) of AVA Studios. Joining the band on the castle like in the recording studio was Blackmore’s Night beautiful singer Candice Night.
Look for the “Light The Universe”-single release in the beginning of November. The release should coincide with a big TV and radio campaign. The single itself should contain the video as a bonus, a live rendition of the classic “If I Could Fly” and one more interesting bonus track.
Discussion here: http://www.helloweenboard.com/showthread.php?t=2483
^Joo, tuota jo joskus aivan vuoden alussa arvailtiin, ja nyt se sitten tulee. Kummallista.
Tällaista kirjoittelin jo maaliskuussa, pitää mielestäni paikkansa suhteellisen hyvin vieläkin:
"Juu eipä taida enää olla tulossa. Mutta kuten pool totesi, Light the Universe on tietysti yleisöystävällisin biisi Legacylta, koska se on balladi. Mutta se ei ehkä nostaisi arvostusta Helloweenia kohtaan "ammattipiireissä", miettikää nyt: "...ensimmäinen sinkku sellanen hirveä poppipaska Mrs. God, ja toinen lälly poskibiisi, mikä hevibändi tämä Helloween muka on!?"
Mutta, milloinkas Helloween näissä piireissä on arvostusta nauttinutkaan...
Ristiriitaisin tuntein siis olen vieläkin, ja tuo noin vuoden tauko sinkun ja albumin välillä kummastuttaa. Noh, kaikki videot ovat plussaa, vielä tällaisella spesiaali-vieraalla varustettuna!
Kuvia videon kuvauksista täältä.
Tällaista kirjoittelin jo maaliskuussa, pitää mielestäni paikkansa suhteellisen hyvin vieläkin:
"Juu eipä taida enää olla tulossa. Mutta kuten pool totesi, Light the Universe on tietysti yleisöystävällisin biisi Legacylta, koska se on balladi. Mutta se ei ehkä nostaisi arvostusta Helloweenia kohtaan "ammattipiireissä", miettikää nyt: "...ensimmäinen sinkku sellanen hirveä poppipaska Mrs. God, ja toinen lälly poskibiisi, mikä hevibändi tämä Helloween muka on!?"


Ristiriitaisin tuntein siis olen vieläkin, ja tuo noin vuoden tauko sinkun ja albumin välillä kummastuttaa. Noh, kaikki videot ovat plussaa, vielä tällaisella spesiaali-vieraalla varustettuna!
Kuvia videon kuvauksista täältä.
Last edited by Haba on Mon Aug 21, 2006 18:05, edited 1 time in total.
"Life is a bitch, too expensive to be your friend"
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
HELLOWEEN – Rabbit Don´t Come Easy 2003
Saksalaisen melodisen metallin pioneerin, Helloweenin matka ei ole ollut helpoimmasta päästä.. Miehistöä on painellut sisään ja ulos aikamoisella pyöröovitahdilla, ja bändin tulevaisuus on ollut useammin kuin kerran jos ei nyt epävarma, niin epämääräinen. Miehistövaihdosten, riitojen ja draamojen keskeltä on kuitenkin löydettävissä jotain ikuista; nimittäin kautta linjan tasaisen vahvat ja hyvät albumit. Vuonna 2000 Helloween koetteli vähän rajojansa synkemmällä ja raskaammalla materiaalilla albumilla The Dark Ride. Näihin aikoihin bändin sisäiset kemiat olivat kuitenkin hyvin tulehtuneet, ja pian kiertueen jälkeen Uli Kusch ja Roland Grapow saivat lähteä painelemaan.. Sascha Gerstner löydettiin kitaranvarteen, ja Mark Cross rumpuihin. Näillä eväin oli määrä lähteä kasaamaan uutta studioalbumia vuodelle 2003. Mark Cross sattui kuitenkin sairastumaan vakavasti, ja miehen soittaessa levyn biiseistä vain kahdella, hoitaa Mikkey Dee loput.
Rabbit Don´t Come Easy-nimikkeellä päästettiin vapaaksi riistaksi toukokuussa 03 höyryävän tuore albumillinen Helloweenia. Suuret olivat fanipoikien odotukset, Uli Kusch ja Roland Grapow kun olivat molemmat sävellyksellisesti suuren panoksen Helloweenille antaneita. Miten sävellysten laita olisikaan tuoreella albumilla? Hyvähän se. Pirteä, perinteistä Helloween-huumoria viljelevä Just A Little Sign-sinkkubiisi avaa albumin tehokkaasti, ja kappaleena nousee heti albumin parhaimmistoon. Tasaisen mahtavaa Helloween-ainesta tarjoillaan kappaleiden Open Your Life, Liar, Hell Was Made In Heaven, Just A Little Sign, Listen To The Flies ja piristävästi vanhaa klassikkoa Perfect Gentleman lainailevan Never Be A Star-jyrän muodossa. Oikeastaan ainoat albumin selvästi ala-tasolle jäävät kappaleet ovat Weikathin onneton HHJJ-rallatus The Tune ja nimensä veroinen, ikävä kyllä jälleen saman miehen kirjoittama Nothing To Say. Muut kappaleet ovat kiitettävää keskitasoa, ollessaan ei-erityisen erottuvia, mutta eivät missään tapauksessa erityisen kehnojakaan.
Sävellyksellisesti Helloween on saanut Rabbitilla uusia, positiivisia sävyjä, vastoinkäymisiltä kuitenkaan välttymättä. Sascha Gerstner todistaa heti kyvykkyytensä säveltäjänä, parhaana esimerkkinä albumin paras kappale Open Your Life, jonka mies on kyhännyt Andi Derisin, nyky-Helloweenin kantavimman voiman kanssa. Andi Deris on vastuussa parhaista kappaleista mukaan lukien miehen sanoittama Hell Was Made In Heaven, jonka musiikin on taas tehnyt Markus Grosskopf, kappaleen ollessa eräs levyn parhaista ja livenäkin armoton menopala. Michael Weikath ei ikäväkyllä ole tarjoamassa tälle albumilla mitään mieltämullistavaa, miehen ollessa vastuussa albumin huonoimmista kappaleista. Missä ovat Powerin kaltaiset iloisen metallin ikimuistoiset klassikot? Soundit ja tuotto ovat kuitenkin albumilla aivan ällistyttävää jälkeä, ja tekevät kokonaisuudesta nautittavamman.
Rabbit Don´t Come Easy on ehdottomasti hyvä-Helloween albumi, ja vaikka ei välttämättä bändin kirkkaimpiin hetkin yllä, onnistuu siltikin olemaan moniulotteinen, mielenkiintoinen, vahva ja raskas Helloween-albumi. Musiikillisesti kyseessä on Helloweenin raskain albumi The Dark Riden kanssa, ja vaikka Rabbitin kappaleet eivät ole yhtä synkkiä ja raskaita, tekevät riffit ja etenkin Mikkey Deen rumpalointi kappaleista varsin metallisia.
Rabbit ei ole helpoin Helloween-albumi, ja aikaa kannattaa varata huomattavasti albumiin tutustumiseen. Kun albumi aukeaa, on tulos hienoa ja kappaleet maistuvat kerta kerralta paremmilta.
* * * *
+ Kappaleet hyvää Helloweenia paria poikkeusta lukuunottamatta
+ Sascha Gerstner tuo uutta väriä bändiin kappaleiden ja soiton merkeissä
+ Soundit ja tuotto upeaa
+ Kaikki Helloweenin peruselementit toteutuvat hienolla tavalla
- Pari filleriäkin mahtuu mukaan, ja näistä on ikävä kyllä vastuussa Michael Weikath
- Vaatii varmaan useampia kuunteluita avautuakseen täydellä teholla
Saksalaisen melodisen metallin pioneerin, Helloweenin matka ei ole ollut helpoimmasta päästä.. Miehistöä on painellut sisään ja ulos aikamoisella pyöröovitahdilla, ja bändin tulevaisuus on ollut useammin kuin kerran jos ei nyt epävarma, niin epämääräinen. Miehistövaihdosten, riitojen ja draamojen keskeltä on kuitenkin löydettävissä jotain ikuista; nimittäin kautta linjan tasaisen vahvat ja hyvät albumit. Vuonna 2000 Helloween koetteli vähän rajojansa synkemmällä ja raskaammalla materiaalilla albumilla The Dark Ride. Näihin aikoihin bändin sisäiset kemiat olivat kuitenkin hyvin tulehtuneet, ja pian kiertueen jälkeen Uli Kusch ja Roland Grapow saivat lähteä painelemaan.. Sascha Gerstner löydettiin kitaranvarteen, ja Mark Cross rumpuihin. Näillä eväin oli määrä lähteä kasaamaan uutta studioalbumia vuodelle 2003. Mark Cross sattui kuitenkin sairastumaan vakavasti, ja miehen soittaessa levyn biiseistä vain kahdella, hoitaa Mikkey Dee loput.
Rabbit Don´t Come Easy-nimikkeellä päästettiin vapaaksi riistaksi toukokuussa 03 höyryävän tuore albumillinen Helloweenia. Suuret olivat fanipoikien odotukset, Uli Kusch ja Roland Grapow kun olivat molemmat sävellyksellisesti suuren panoksen Helloweenille antaneita. Miten sävellysten laita olisikaan tuoreella albumilla? Hyvähän se. Pirteä, perinteistä Helloween-huumoria viljelevä Just A Little Sign-sinkkubiisi avaa albumin tehokkaasti, ja kappaleena nousee heti albumin parhaimmistoon. Tasaisen mahtavaa Helloween-ainesta tarjoillaan kappaleiden Open Your Life, Liar, Hell Was Made In Heaven, Just A Little Sign, Listen To The Flies ja piristävästi vanhaa klassikkoa Perfect Gentleman lainailevan Never Be A Star-jyrän muodossa. Oikeastaan ainoat albumin selvästi ala-tasolle jäävät kappaleet ovat Weikathin onneton HHJJ-rallatus The Tune ja nimensä veroinen, ikävä kyllä jälleen saman miehen kirjoittama Nothing To Say. Muut kappaleet ovat kiitettävää keskitasoa, ollessaan ei-erityisen erottuvia, mutta eivät missään tapauksessa erityisen kehnojakaan.
Sävellyksellisesti Helloween on saanut Rabbitilla uusia, positiivisia sävyjä, vastoinkäymisiltä kuitenkaan välttymättä. Sascha Gerstner todistaa heti kyvykkyytensä säveltäjänä, parhaana esimerkkinä albumin paras kappale Open Your Life, jonka mies on kyhännyt Andi Derisin, nyky-Helloweenin kantavimman voiman kanssa. Andi Deris on vastuussa parhaista kappaleista mukaan lukien miehen sanoittama Hell Was Made In Heaven, jonka musiikin on taas tehnyt Markus Grosskopf, kappaleen ollessa eräs levyn parhaista ja livenäkin armoton menopala. Michael Weikath ei ikäväkyllä ole tarjoamassa tälle albumilla mitään mieltämullistavaa, miehen ollessa vastuussa albumin huonoimmista kappaleista. Missä ovat Powerin kaltaiset iloisen metallin ikimuistoiset klassikot? Soundit ja tuotto ovat kuitenkin albumilla aivan ällistyttävää jälkeä, ja tekevät kokonaisuudesta nautittavamman.
Rabbit Don´t Come Easy on ehdottomasti hyvä-Helloween albumi, ja vaikka ei välttämättä bändin kirkkaimpiin hetkin yllä, onnistuu siltikin olemaan moniulotteinen, mielenkiintoinen, vahva ja raskas Helloween-albumi. Musiikillisesti kyseessä on Helloweenin raskain albumi The Dark Riden kanssa, ja vaikka Rabbitin kappaleet eivät ole yhtä synkkiä ja raskaita, tekevät riffit ja etenkin Mikkey Deen rumpalointi kappaleista varsin metallisia.
Rabbit ei ole helpoin Helloween-albumi, ja aikaa kannattaa varata huomattavasti albumiin tutustumiseen. Kun albumi aukeaa, on tulos hienoa ja kappaleet maistuvat kerta kerralta paremmilta.
* * * *
+ Kappaleet hyvää Helloweenia paria poikkeusta lukuunottamatta
+ Sascha Gerstner tuo uutta väriä bändiin kappaleiden ja soiton merkeissä
+ Soundit ja tuotto upeaa
+ Kaikki Helloweenin peruselementit toteutuvat hienolla tavalla
- Pari filleriäkin mahtuu mukaan, ja näistä on ikävä kyllä vastuussa Michael Weikath
- Vaatii varmaan useampia kuunteluita avautuakseen täydellä teholla
Jussi K näyttää tehneen varsin tyhjentäviä analyysejä lyriikoista. Ja kyllähän, kun niitä phtimaan pysähtyy niin tuntuu mies olevan oikeassa. Future Worldin voi tosiaan tulkita todelliseksi piilovittuiluksi, jota ei edes kovin helpolla huomaa. Twilight Of The Gods on huomattavasti helpommin huomattavissa kannanotoksi nykymaailmaa ja sen asetehtailuja ja rahan palvomista vastaan. I Want Out on myös helposti havaittavaksi Kain vastalauseeksi vallitsevalle olotilalle paitsi nykymaailmassa myös sen aikaisessa bändissä.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Kits, hyvä että pystyi tulkitsemaan rävellystäni, kun jäi näemmä yksi aika olennainen pointti menemättä aivoistani perille näppikselle asti (jos siis ei Judge Dredd -sarjakuvaa ennalta tunne).Viper wrote:Jussi K näyttää tehneen varsin tyhjentäviä analyysejä lyriikoista. Ja kyllähän, kun niitä phtimaan pysähtyy niin tuntuu mies olevan oikeassa. Future Worldin voi tosiaan tulkita todelliseksi piilovittuiluksi, jota ei edes kovin helpolla huomaa.
* = Tuossa sarjakuvan 122 vuotta tulevaisuudessa oleva ydintuhojen & kansainvälisten konfliktien tärvelemä maailma kun ei ole kovinkaan onnellinen, täydellinen tai 'glorious'mie wrote:Nimittäin, jos tuon vastustamattoman überpositiivisen sävyn noista Hansenin sanoituksista tässä biisissä asettaa kontekstiin tämän albumia edeltäneen Future World -singlen kannen kanssa http://www.metal-archives.com/release.php?id=2569 huomaa kurpitsahäiskällä olevan loistavan Judge Dredd -sarjakuvan tuomareiden asun päällä. *. Olenkin aina ottanut tuon tosiaan ylitsepursuavan positiivisuuden suoranaisena ironiana, yhteiskunnan laajuisen aivopesun tuloksena olevaa ylistystä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Judge_Dredd

> lisää linkistä! freeze creeps..
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Judge Dredd -The Movie (1995)
^ Hrr, se leffahan on pyhäinhäväistystä jos mikä, tee palvelus itsellesi äläkä enempää katsokaan 

Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Tänään tuli ostettua tuo Master Of Rings (kuten levyostos topicissa sanoinkin)
Hyvä ostos. Levyltä ei löydy ainuttakaan filleriä ja levyn biisit 2-5 ovat tappokamaa parhaasta päästä. Loputkin kappaleet potkivat perseelle lähes täydellä voimalla, osa sisältää herkistelyä. Bonuslevyn kimppuunkin voisi hypätä sitten kuin Matteria ollaan luukutettu sen verran että muutakin sopii. Teen tästä albumista syvällisemmänkin arvion, mutta aikaa menee aikaa menee. Hieno paketti tuo Expanded Edition. Sisältää pahvi sekä tavalliset muovikannet! Rahat eivät todellakaan menneet hukkaan. Koko Helloweenin tuotanto meni nyt ostoslistalle
Deriksen aikaisen hankin ensin.
Hyvä ostos. Levyltä ei löydy ainuttakaan filleriä ja levyn biisit 2-5 ovat tappokamaa parhaasta päästä. Loputkin kappaleet potkivat perseelle lähes täydellä voimalla, osa sisältää herkistelyä. Bonuslevyn kimppuunkin voisi hypätä sitten kuin Matteria ollaan luukutettu sen verran että muutakin sopii. Teen tästä albumista syvällisemmänkin arvion, mutta aikaa menee aikaa menee. Hieno paketti tuo Expanded Edition. Sisältää pahvi sekä tavalliset muovikannet! Rahat eivät todellakaan menneet hukkaan. Koko Helloweenin tuotanto meni nyt ostoslistalle

Helloween - The Dark Ride
1. Beyond The Portal (Intro)
2. Mr. Torture
3. All Over The Nations
4. Escalation 666
5. Mirror Mirror
6. If I Could Fly
7. Salvation
8. The Departed Sun Is Going Down
9. I Live For Your Pain
10. We Damn The Night
11. Immortal
12. The Dark Ride
Andi Deris - Vocals
Michael Weikath - Guitars
Roland Grapow - Guitars
Markus Grosskopf - Bass
Uli Kusch - Drums
Helloweenin polku ei todellakaan ole ollut niitä ruusuisimpia. Jäsenet eivät ole olleet bändille niin uskollisia, että olisivat luottopakeiksi jääneet, vaan porukka on vaihtunut niin monesti, ettei kaikki fanitkaan välttämättä muista niitten kaikkien nimiä. Pari vuotta ennen Dark Ridea eivät varmastikkaan olleet mitään parhaita bändille. Jotkut jopa ennustivat juhlacoveralbumin jälkeen (joka muuten on kamala), että Helloweenin ura päättyy kyseiseen juhla-albumiin. Better Than Raw ei todellakaan ollut mitään elämää suurempaa kuunneltavaa. Epäilijöitä Helloweenille siis keräytyi niin paljon, että oli vähintäänkin näytön paikka. The Dark Ride niminen lätty päätyi markkinoille lopulta vuonna 2000. Heti kansi osoittaa, että Helloween on palannut. Synkempänä kuin koskaan. Kansi on hienoin mitä Helloweenilla on (ihanpa oikeasti). Värejä on käytetty hienosti ja kuva(t) on piirretty hyvin. Takakannessakaan ei ole valittamista. Kaikki tarpeellinen löytyy siis ulkoasusta. Entä kun kansi aukeaa, levy näkyy, irtoaa ja lentää soittimeen? Play nappi tietenkin laukeaa, mutta mitäpä sitten?
Levy on kuten kansistakin huomaa, poikkeuksellisen synkkä Helloween-albumi. Synkkyyden tuo esiin jo elokuvamainen intromusiikki, joka kohottaa synkkyyttään ja laskeutuu Mr. Tortureen. Tunnelmaa ei ainakaan puutu. Albumi sisältää muutaman hittihakuisen biisin, kuten Mr. Torture, Mirror Mirror ja The Departed Sun Is Going Down. Lisäksi albumilta löytyy niitä synkempiä raitoja ja sitä puolta edustavat The Dark Ride, Salvation sekä Immortal. Iloittelun puolelle menee ainoastaan All Over The Nations, jonka riffi on aivan janottavan villi. Ainoa vähäännkään rauhallisempi biisi on If I Could Fly. Mainitsemattomat biisit eivät ole mainittavan synkkiä, mutta eivät todellakaan mainittavan iloisiakaan.
Albumin parhaaksi biisiksi nousee ehdottomasti aivan käsittämättömän herkkä ja upea If I Could Fly. Kosketin intro on jotain käsittämättömän hienoa ja kertosäe tarttuu. Biisin alku tuo tipan silmään. Edes pikkaisen vastusta tälle mahtavalle biisille antavat Mr. Torture ja All Over The Nations. Loppu materiaali pitää albumin tason yllä aivan käsittämättömällä tavalla. Ainoakaan biisi ei ole lopuista heikompi kuin toinen. Niistä löytyy tarttuva kertosäe ja kunnon revittelyä. Vähäänkään tasaisempaa lenkkiä on turhaa alkaa edes etsiä.
The Dark Ride täyttää saappaansa täydellisesti. Kesto on unelmamitta. The Dark Ride sisältää monta tuttua Helloween elementtiä, mutta myös monia käyttämättömiä ideoita. Helloweenin ratkiriemukkaan (ainakin osittain) kurpitsapowermetallin sotkeminen synkkyyteen oli hyvä ja toimiva idea. Itse olen aina pitänyt synkästä musiikista ja The Dark Riden jälkeen pidän edelleen. Synkkyys tuo esiin aina tietyllä tavalla uusia ulottuvuuksia muutenkin kuin itsessään. Dark Ridenkin tapauksessa se tuo hieman raskauttakin lisää. Tunnelma tällä levyllä on niin hyvä, että parempaa saa alkaa etsimään. Soundit ovat myöskin loistavat! Eihän se ihme ole, kuin Roy Z on tuottajanpallilla istunut! Jätkä on tuottanut mm. Brucen soololevyjä ja onnistunut hommassa täydellisesti. Roy ei tee poikkeusta Helloweenin Dark Riden kanssa. Soundit on tuotettu synkiksi, mutta toisaalta kirkkaiksi. Jokainen soitin kuuluu kirkkaan synkästi. Pahaa sanottavaa ei siis tälläkään osastolla ole.
Mitä sitten bändin työskentelyyn tulee, on se hyvää. Kitaristit näyttävät taitojaan, vaikkeivat soolot kyllä mitään mullistavia ole. Monia hyviä riffejä on siltikin tarjolla. Rummut jauhavat tuplabasareitten voimalla. Olisihan sitä enemmän rumpukikkoja saanut olla, mutta ei niin ei. Basso on kiitettävästi mukana ja antaa kaiken mitä tarvitsemme. Kermaksi kakun päälle saamme loistavan Andi Deriksen vokaalit. Deris on ainoa Helloween laulaja joka osaa laulaa. Andin laulusuoritukset ovat tällä albumilla kokoajan hyviä, eikä sanansijaa löydy.
The Dark Ride on kaikinpuolin ainutlaatuinen albumi. Samanlaista Helloween levyä tuskin tulemme koskaan saamaan. Varsin muhkeilla soundeilla ja loistavalla biisimateriaalilla varustettu The Dark Ride on kannattava ostos sinulle, joka et vielä omista. Jos näät, poimi pois! Albumi on kiistatta Helloweenin paras tähän mennessä kuulemistani lätyistä. Ohittaa peräti Keeper II:sen, vaikka silläkin biisimateriaali on yhtä juhlaa. Syynä varmaankin ovat synkkyys (josta pidän) ja Andi Deris, sillä Kisken kiekumisesta en pidä. Jos jotain miinusta pitää mainita, mainitsen sen, ettei avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ekan kuuntelun jälkeen tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kun muutaman kerran pyöräytettyä huomaa tason.
En ainakaan pituudella pilaa tätä arvostelua, sillä se voi kolahtaa omaan nilkkaan. Näin kaikki tarvittava saadaan sanottua yhdessä arvostelussa.
5/5
+ Synkkyys
+ Mielettömän upea If I Could Fly!
+ Ei ainoaakaan heikkoa biisiä.
+ Andi Deris
+ Kansi!
+ Ainutlaatuinen albumi kaikinpuolin
+ Soundit
- No, ei avaudu ehkä ensimmäisellä kerralla.

____________________________________________________________________
Sitten vielä jaetaan kiitoksia:
Kiitokset Stratocasterille. Ilman Stratoa en todennäköisesti olisi tässä kehumassa Dark Ridea, saatikka ostanut ainuttakaan Helloweenin levyä. Hän painosti minua kuuntelemaan muitakin Helloweenin biisejä kun I Canin ja Murdererin. Tykästyin heti Helloweeniin ja nyt koko tuotanto pitää hankkkia (miinus pari levyä). Stratocasterin uskominen kannatti The Dark Riden suhteenkiin, loistavan levyn nimittäin hankin. Empimättä yhtään nappasin The Dark Riden vaan hyllystä. Elikkäs suurkiitos! Stratocaster.
1. Beyond The Portal (Intro)
2. Mr. Torture
3. All Over The Nations
4. Escalation 666
5. Mirror Mirror
6. If I Could Fly
7. Salvation
8. The Departed Sun Is Going Down
9. I Live For Your Pain
10. We Damn The Night
11. Immortal
12. The Dark Ride
Andi Deris - Vocals
Michael Weikath - Guitars
Roland Grapow - Guitars
Markus Grosskopf - Bass
Uli Kusch - Drums
Helloweenin polku ei todellakaan ole ollut niitä ruusuisimpia. Jäsenet eivät ole olleet bändille niin uskollisia, että olisivat luottopakeiksi jääneet, vaan porukka on vaihtunut niin monesti, ettei kaikki fanitkaan välttämättä muista niitten kaikkien nimiä. Pari vuotta ennen Dark Ridea eivät varmastikkaan olleet mitään parhaita bändille. Jotkut jopa ennustivat juhlacoveralbumin jälkeen (joka muuten on kamala), että Helloweenin ura päättyy kyseiseen juhla-albumiin. Better Than Raw ei todellakaan ollut mitään elämää suurempaa kuunneltavaa. Epäilijöitä Helloweenille siis keräytyi niin paljon, että oli vähintäänkin näytön paikka. The Dark Ride niminen lätty päätyi markkinoille lopulta vuonna 2000. Heti kansi osoittaa, että Helloween on palannut. Synkempänä kuin koskaan. Kansi on hienoin mitä Helloweenilla on (ihanpa oikeasti). Värejä on käytetty hienosti ja kuva(t) on piirretty hyvin. Takakannessakaan ei ole valittamista. Kaikki tarpeellinen löytyy siis ulkoasusta. Entä kun kansi aukeaa, levy näkyy, irtoaa ja lentää soittimeen? Play nappi tietenkin laukeaa, mutta mitäpä sitten?
Levy on kuten kansistakin huomaa, poikkeuksellisen synkkä Helloween-albumi. Synkkyyden tuo esiin jo elokuvamainen intromusiikki, joka kohottaa synkkyyttään ja laskeutuu Mr. Tortureen. Tunnelmaa ei ainakaan puutu. Albumi sisältää muutaman hittihakuisen biisin, kuten Mr. Torture, Mirror Mirror ja The Departed Sun Is Going Down. Lisäksi albumilta löytyy niitä synkempiä raitoja ja sitä puolta edustavat The Dark Ride, Salvation sekä Immortal. Iloittelun puolelle menee ainoastaan All Over The Nations, jonka riffi on aivan janottavan villi. Ainoa vähäännkään rauhallisempi biisi on If I Could Fly. Mainitsemattomat biisit eivät ole mainittavan synkkiä, mutta eivät todellakaan mainittavan iloisiakaan.
Albumin parhaaksi biisiksi nousee ehdottomasti aivan käsittämättömän herkkä ja upea If I Could Fly. Kosketin intro on jotain käsittämättömän hienoa ja kertosäe tarttuu. Biisin alku tuo tipan silmään. Edes pikkaisen vastusta tälle mahtavalle biisille antavat Mr. Torture ja All Over The Nations. Loppu materiaali pitää albumin tason yllä aivan käsittämättömällä tavalla. Ainoakaan biisi ei ole lopuista heikompi kuin toinen. Niistä löytyy tarttuva kertosäe ja kunnon revittelyä. Vähäänkään tasaisempaa lenkkiä on turhaa alkaa edes etsiä.
The Dark Ride täyttää saappaansa täydellisesti. Kesto on unelmamitta. The Dark Ride sisältää monta tuttua Helloween elementtiä, mutta myös monia käyttämättömiä ideoita. Helloweenin ratkiriemukkaan (ainakin osittain) kurpitsapowermetallin sotkeminen synkkyyteen oli hyvä ja toimiva idea. Itse olen aina pitänyt synkästä musiikista ja The Dark Riden jälkeen pidän edelleen. Synkkyys tuo esiin aina tietyllä tavalla uusia ulottuvuuksia muutenkin kuin itsessään. Dark Ridenkin tapauksessa se tuo hieman raskauttakin lisää. Tunnelma tällä levyllä on niin hyvä, että parempaa saa alkaa etsimään. Soundit ovat myöskin loistavat! Eihän se ihme ole, kuin Roy Z on tuottajanpallilla istunut! Jätkä on tuottanut mm. Brucen soololevyjä ja onnistunut hommassa täydellisesti. Roy ei tee poikkeusta Helloweenin Dark Riden kanssa. Soundit on tuotettu synkiksi, mutta toisaalta kirkkaiksi. Jokainen soitin kuuluu kirkkaan synkästi. Pahaa sanottavaa ei siis tälläkään osastolla ole.
Mitä sitten bändin työskentelyyn tulee, on se hyvää. Kitaristit näyttävät taitojaan, vaikkeivat soolot kyllä mitään mullistavia ole. Monia hyviä riffejä on siltikin tarjolla. Rummut jauhavat tuplabasareitten voimalla. Olisihan sitä enemmän rumpukikkoja saanut olla, mutta ei niin ei. Basso on kiitettävästi mukana ja antaa kaiken mitä tarvitsemme. Kermaksi kakun päälle saamme loistavan Andi Deriksen vokaalit. Deris on ainoa Helloween laulaja joka osaa laulaa. Andin laulusuoritukset ovat tällä albumilla kokoajan hyviä, eikä sanansijaa löydy.
The Dark Ride on kaikinpuolin ainutlaatuinen albumi. Samanlaista Helloween levyä tuskin tulemme koskaan saamaan. Varsin muhkeilla soundeilla ja loistavalla biisimateriaalilla varustettu The Dark Ride on kannattava ostos sinulle, joka et vielä omista. Jos näät, poimi pois! Albumi on kiistatta Helloweenin paras tähän mennessä kuulemistani lätyistä. Ohittaa peräti Keeper II:sen, vaikka silläkin biisimateriaali on yhtä juhlaa. Syynä varmaankin ovat synkkyys (josta pidän) ja Andi Deris, sillä Kisken kiekumisesta en pidä. Jos jotain miinusta pitää mainita, mainitsen sen, ettei avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ekan kuuntelun jälkeen tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kun muutaman kerran pyöräytettyä huomaa tason.
En ainakaan pituudella pilaa tätä arvostelua, sillä se voi kolahtaa omaan nilkkaan. Näin kaikki tarvittava saadaan sanottua yhdessä arvostelussa.
5/5
+ Synkkyys
+ Mielettömän upea If I Could Fly!
+ Ei ainoaakaan heikkoa biisiä.
+ Andi Deris
+ Kansi!
+ Ainutlaatuinen albumi kaikinpuolin
+ Soundit
- No, ei avaudu ehkä ensimmäisellä kerralla.

____________________________________________________________________
Sitten vielä jaetaan kiitoksia:
Kiitokset Stratocasterille. Ilman Stratoa en todennäköisesti olisi tässä kehumassa Dark Ridea, saatikka ostanut ainuttakaan Helloweenin levyä. Hän painosti minua kuuntelemaan muitakin Helloweenin biisejä kun I Canin ja Murdererin. Tykästyin heti Helloweeniin ja nyt koko tuotanto pitää hankkkia (miinus pari levyä). Stratocasterin uskominen kannatti The Dark Riden suhteenkiin, loistavan levyn nimittäin hankin. Empimättä yhtään nappasin The Dark Riden vaan hyllystä. Elikkäs suurkiitos! Stratocaster.
Nooo, en nyt lähtisi aivan noin jyrkkiä mielipiteitä viljelemäänFreejack wrote:Deris on ainoa Helloween laulaja joka osaa laulaa.

Tässä tulevan Light The Universe-sinkun kansi:

On mielestäni melkoisen komea. Tieotokonegrafiikka, kumma kyllä, toimii ihan hyvin tässä kannessa.
"Life is a bitch, too expensive to be your friend"
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Chameleonia ei kannata ostaa, ellei ole tosi keräilijä. Bubblesia itsekkin harkitsen, sitten kun muu tuotanto on hyllyssä....Stratocaster wrote:^ Komea kansi. Luulenpa, että sinkku päätyy omistukseen. Kyllä, olen urpo ja ostan mieluummin singlejä kuin bändin puuttuvat studioalbumit Bubbles/Chameleon.
Pojat: kaikki Helloween kannattaa ostaa.
Ei se Chameleonkaan ole suotta monen diggauslistalla vuosien jälkeenkin, tai kuten ko. albumin viimevuotisen uusintajulkaisun linear notesit kirjoittaneella toimittajalla, nyt vasta vuosien jälkeen. Kuunnelkaa, useaan otteeseen & kommentoikaa sitten. Kaikkihan ei ole hyvää, mutta jos ei vähintää kolmasosa 'wee-fanille kolahda, niin sitten nussit väärää koiraa
Milloinkas tuo single julkaistiinkaan? Pääsee toki lajitovereidensa jatkoksi, ilman muuta.
Ei se Chameleonkaan ole suotta monen diggauslistalla vuosien jälkeenkin, tai kuten ko. albumin viimevuotisen uusintajulkaisun linear notesit kirjoittaneella toimittajalla, nyt vasta vuosien jälkeen. Kuunnelkaa, useaan otteeseen & kommentoikaa sitten. Kaikkihan ei ole hyvää, mutta jos ei vähintää kolmasosa 'wee-fanille kolahda, niin sitten nussit väärää koiraa

Milloinkas tuo single julkaistiinkaan? Pääsee toki lajitovereidensa jatkoksi, ilman muuta.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Ja niin, Chameleon levy ei ole täyttä Helloweenia, vaan se on välillä jotain aivan muuta. Se ei tee siitä huonoa levyä, tuon tyyliseksi levyksi Chameleon on hyvä, jollei jopa erinomainen. Ja jonkun muun bändin katalogissa se loistaisi kirkkaimpana timanttina, muttei Helloweenin
.

"Life is a bitch, too expensive to be your friend"
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Kiske ajan Helloween on punainen vaate myös meikäläiselle, todella pitkälti ärsyttävän laulajan takia.
Tuli hankkiuduttua Keeper II:sta eroon ja treidattua se pikkuveljelle. Yliarvostettu levy, yliarvostettu laulaja. Vaihdossa sain DIO:n uusimman Master Of The Moonin. Vokalisti kuin eri planeetalta.
Tuli hankkiuduttua Keeper II:sta eroon ja treidattua se pikkuveljelle. Yliarvostettu levy, yliarvostettu laulaja. Vaihdossa sain DIO:n uusimman Master Of The Moonin. Vokalisti kuin eri planeetalta.
