Paras Maiden-levyjen nimibiisi?
Moderator: The Killer Krew
Paras Maiden-levyjen nimibiisi?
Mikä on mielestänne paras nimibiisi Maiden-levyiltä, perusteluineen?
Omasta mielestäni Dance of death on ykkönen. Monipuolinen, mahtipontinen eepos.
Kakkosena tulee Brave new world. Tämä biisi kolahti itselleni heti kun sen kuulin. Kertosäe on simppeli, mutta jokin siinä vaan vetää puoleensa.
Omasta mielestäni Dance of death on ykkönen. Monipuolinen, mahtipontinen eepos.
Kakkosena tulee Brave new world. Tämä biisi kolahti itselleni heti kun sen kuulin. Kertosäe on simppeli, mutta jokin siinä vaan vetää puoleensa.
-
- Peräruiske
- Posts: 52
- Joined: Tue Jan 06, 2004 12:13
- Location: Rovaniemi Twilight Zone
- Contact:
-
- The King of Luvia
- Posts: 845
- Joined: Tue Jan 06, 2004 4:58
- Location: Söörmarkku
Varsin erikoinen topic. Pian tulee lukkoa.
Omasta mielestäni ehdottomasti paras Maidenin biisi ylipäätään on ylivoimaisesti Seventh Son Of A Seventh Son. Tuossa Maiden on parhaiten onnistunut tekemään pitkän biisin, jossa ei jankata samaa kohtaa ikuisuuksiin. Lopun soolo-osa on Maidenia parhaimmillaan. Ainoa nimibiisi, joka on levynsä paras veto.
Iron Maiden on klassikkobiisi, muttei loppupeleissä erityisen loistava, eikä missään nimessä levyn parhaimmistoa. En silti voisi koskaan kuvitella perussetin päättyvän mihinkään muuhun numeroon.
Killers on yksi albumin parhaista raidoista, mutta pidän enemmän esimerkiksi Purgatorysta.
The Number Of The Beast on yksi kuluneimmista viisuista, kun sitä on kuullut jo pian kahdenkymmenen vuoden ajan joka paikassa. Ei missään tapauksessa albumin heikoimpia lenkkejä, mutta esimerkiksi The Prisoner miellyttää huomattavasti enemmän.
Powerslave on tarkemmin ajateltuna samassa asemassa kuin oma valintani, eli biisi on levyn parasta antia. Ei kuitenkaan pärjää vertailussa SSOASS:lle.
Caught Somewhere In Time ei ole tietenkään muuta kuin semi-nimibiisi, mutta kuitenkin. Intro on täydellinen, mutta muuten biisi on vain yksi muiden joukossa. Eternally sanan perään tuleva nauru alkoi ärsyttää pari vuotta sitten ja haluaisin editoida sen pois raidalta.
No Prayer For The Dying on ehdottomasti yksi vahvimmista vedoista albumillaan, mutta jää kauas SSOASS:n ja Powerslaven taakse. Tällä levyllä parhaat biisit ovat Fates Warningia lukuun ottamatta tusinakamaa IMHO.
Fear Of The Dark on studioversiona mielestäni kovempi kuin livenä, joka poikkeaa yleisestä mielipiteestä. Biisistä välittyy käsittämättömän upea tunnelma albumilla. Hyvä biisi, mutta edelleen jää kauas SSOASS:n ja Powerslaven taakse. Levyllä on parempia biisejä Fear Is The Key, Childhood's End ja Judas Be My Guide.
Brave New World kuuluu albumilla keskikastiin. Kertosäe on aivan mielettömän tylsä lukuun ottamatta nerokasta kitaraleadia. Levyn yleinen taso nyt on mitä on, joten biisi kuuluisi melkein millä tahansa muulla albumilla alempaan kastiin.
Dance Of Death on mielestäni yksinkertaisesti yliarvostetuin Maiden-biisi. Ensin kolme minuuttia samaa tylsää ja ideaköyhää melodiakulkua ja sitten b-luokan folkriffi käyntiin. Soolo-osa on ainoa positiivinen välähdys. Gates Of Tomorrow'n ohella selvästi huonoin biisi muuten loistavalla levyllä.
Omasta mielestäni ehdottomasti paras Maidenin biisi ylipäätään on ylivoimaisesti Seventh Son Of A Seventh Son. Tuossa Maiden on parhaiten onnistunut tekemään pitkän biisin, jossa ei jankata samaa kohtaa ikuisuuksiin. Lopun soolo-osa on Maidenia parhaimmillaan. Ainoa nimibiisi, joka on levynsä paras veto.
Iron Maiden on klassikkobiisi, muttei loppupeleissä erityisen loistava, eikä missään nimessä levyn parhaimmistoa. En silti voisi koskaan kuvitella perussetin päättyvän mihinkään muuhun numeroon.
Killers on yksi albumin parhaista raidoista, mutta pidän enemmän esimerkiksi Purgatorysta.
The Number Of The Beast on yksi kuluneimmista viisuista, kun sitä on kuullut jo pian kahdenkymmenen vuoden ajan joka paikassa. Ei missään tapauksessa albumin heikoimpia lenkkejä, mutta esimerkiksi The Prisoner miellyttää huomattavasti enemmän.
Powerslave on tarkemmin ajateltuna samassa asemassa kuin oma valintani, eli biisi on levyn parasta antia. Ei kuitenkaan pärjää vertailussa SSOASS:lle.
Caught Somewhere In Time ei ole tietenkään muuta kuin semi-nimibiisi, mutta kuitenkin. Intro on täydellinen, mutta muuten biisi on vain yksi muiden joukossa. Eternally sanan perään tuleva nauru alkoi ärsyttää pari vuotta sitten ja haluaisin editoida sen pois raidalta.
No Prayer For The Dying on ehdottomasti yksi vahvimmista vedoista albumillaan, mutta jää kauas SSOASS:n ja Powerslaven taakse. Tällä levyllä parhaat biisit ovat Fates Warningia lukuun ottamatta tusinakamaa IMHO.
Fear Of The Dark on studioversiona mielestäni kovempi kuin livenä, joka poikkeaa yleisestä mielipiteestä. Biisistä välittyy käsittämättömän upea tunnelma albumilla. Hyvä biisi, mutta edelleen jää kauas SSOASS:n ja Powerslaven taakse. Levyllä on parempia biisejä Fear Is The Key, Childhood's End ja Judas Be My Guide.
Brave New World kuuluu albumilla keskikastiin. Kertosäe on aivan mielettömän tylsä lukuun ottamatta nerokasta kitaraleadia. Levyn yleinen taso nyt on mitä on, joten biisi kuuluisi melkein millä tahansa muulla albumilla alempaan kastiin.
Dance Of Death on mielestäni yksinkertaisesti yliarvostetuin Maiden-biisi. Ensin kolme minuuttia samaa tylsää ja ideaköyhää melodiakulkua ja sitten b-luokan folkriffi käyntiin. Soolo-osa on ainoa positiivinen välähdys. Gates Of Tomorrow'n ohella selvästi huonoin biisi muuten loistavalla levyllä.
Powerslave on ehdottomasti albumien nimibiiseistä paras. Yhtään puuduttavaa kohtaa ei kappaleesta löydy, riffit ovat huippuluokkaa. Sanoitukset ovat todella nerokkaat ja Dickinsonin tulkinta todella antaa sen tunteen että nyt laulu liittyy muinaiseen Egyptiin. Ja ne soolot, ne ihanat soolot, enpä ole koskaan löytänyt sooloa joka antaisi yhtä paljon kylmiä väreitä kuin tässä biisissä. Varsinkin kun katsoo Live After Deathiä niin tämä biisi pääsee vielä enemmän oikeuksiinsa vaikka studioversiokin on mahtava. Kaiken kaikkiaan tämä biisi lukeutuu myös parhaiden koskaan tehtyjen Maiden biisien joukkoon, Powerslave = Täydellisyys.
"Get yourself together, drink 'till you drop
Forget about tomorrow and have another shot!"
-Ale Pupi, Kuopio-
Forget about tomorrow and have another shot!"
-Ale Pupi, Kuopio-
Olihan loistavat perustelut. Näitä lisää! Omasta mielestäni paras nimikko biisi on Brave New World. Aikaisemmin vastasin tähän samanlaiseen topiciin Fear of the dark, mutta nyt viisaampana (?!?) olen huomannut että se ei ole edes kyseisen albumin paras biisi. Parempia ainakin Be quick or be dead ja afraid to shoot strangers. Brave new world on aivan mahtava biisi. Kertosäe on loistava, sillä pidän sellaisista kertosäkeistä, missä on mahdollisuus huudattaa yleisöä kovaa ja korkealta. Tähän listaan voisi siis luetella melko monta muutakin maidenin biisiä, mutta kun katselen Rock in Rio DVD:tä niin kyllä naama on kuin hangon keksi kun BNW alkaa. Mahtava kitarasoolo.
You´ll take my life,
but I´ll take your´s too!
but I´ll take your´s too!
Itse itseäni tehostaen (ja toistaen) SEVENTH SON OF A SEVENTH SON. Mitään näin mahtavaa ei ole maailmaan tehty ennen, eikä jälkeen tämän biisin. Sanat ovat loistavat, biisissä paljon hienoja osia, ja vaikka kesto on kymmenisen minuuttia, ei biisi silti jää junnaamaan paikoilleen missään vaiheessa, vaan mielenkiinto pysyy loppuun asti. Ja kun biisi loppuu, sen tekee mieli kuunnella vaan uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan äärettömän synkkä ja kaunis biisi.
-
- Hang-Around
- Posts: 124
- Joined: Tue Jan 06, 2004 20:32
- Location: Vantaa
kyllä sen täytyy olla Powerslave...ehdottomasti.
se on vain yksinkertaisesti niin loistava, biisissä ei mitään vikaa, riffit on kohdillaan.
se akustinen kohta sopii aivan loistavasti biisiin.
Eikä tietenkään unohdeta Maiden simppeli on kaunista melodia siellä välissä.
ehdottomasti parasta Brucen antia koskaan!
kuten joku täällä jo sanoi nii itsellänikin biisiä kuunnellessa tulee mieleen Egypti ja sun muut pyramidit...outoa?
itselläni biisi kuuluu aika varmasti top-5 Maiden biiseihin koskaan.
heti perässä tulee FotD ja varmaankin BNW...
se on vain yksinkertaisesti niin loistava, biisissä ei mitään vikaa, riffit on kohdillaan.
se akustinen kohta sopii aivan loistavasti biisiin.
Eikä tietenkään unohdeta Maiden simppeli on kaunista melodia siellä välissä.
ehdottomasti parasta Brucen antia koskaan!
kuten joku täällä jo sanoi nii itsellänikin biisiä kuunnellessa tulee mieleen Egypti ja sun muut pyramidit...outoa?
itselläni biisi kuuluu aika varmasti top-5 Maiden biiseihin koskaan.
heti perässä tulee FotD ja varmaankin BNW...
"Forward!" he cried from the rear and the front rank died.
And the general sat and the lines on the map
moved from side to side.
And the general sat and the lines on the map
moved from side to side.
Vastaan, kuten aikaisemminkin vastaavaan topiciin eli Seventh Son Of A Seventh Son on mielestäni ehdottomasti paras nimibiisi.
Perusteluina mainittakoon sen yksinkertaisesti olevan Maidenia parhaimmillaan, se on pitkä biisi, mutta ei toista itseään. Joka kerta kun sen kuuntelee niin se tuntuu aina vaan paremmalta.
Lasken SSOASS:n ehdottomasti Maidenin parhaimpien biisien joukkoon. (Koko kyseinen levy täynnä loistavia biisejä)
Perusteluina mainittakoon sen yksinkertaisesti olevan Maidenia parhaimmillaan, se on pitkä biisi, mutta ei toista itseään. Joka kerta kun sen kuuntelee niin se tuntuu aina vaan paremmalta.
Lasken SSOASS:n ehdottomasti Maidenin parhaimpien biisien joukkoon. (Koko kyseinen levy täynnä loistavia biisejä)
-Was many years ago that I left home
and came this way-
and came this way-
Dance of death on paras tällä hetkellä, loistava kappale ja hyvä tunnelma. Kylmät väreet tulee joka kerta kun kuuntelee tuon kappaleen. No prayer for the dying on myös loisto biisi, joka tuleekin heti toisena Dance of deathin jälkeen. Myös BNW on hyvä, alkaa hyvin ja loppuu rauhallisesti, loistava biisi myös, mutta kärsii ehkä pienestä toistosta. Eli siinä olisi kolmen kärki tällä hetkellä, mutta mielipiteet muuttuu, ensi viikolla voi ollakkin jo ihan toisenlainen kolmen kärki.
Powerslave. Itse kun olen äärimmäisen kiinnostunut muinaisesta Egyptistä, tämän biisin sanat kolahtavat ja lujaa. Sävellyskin on huippuluokkaa. Synkät kitarat luovat biisille upean tunnelman, joka saa parhaimmillaan aikaan sen että alan odottaa koska Osiris tulee hakemaan...
Myös intro sopii biisiin täydellisesti. Oikeastaan vuoden -99 keikalla harmitti, kun Powerslave alkoi suoraan Nickon rummuilla, ilman introa. Jäi fiilistelut väliin.
Myös intro sopii biisiin täydellisesti. Oikeastaan vuoden -99 keikalla harmitti, kun Powerslave alkoi suoraan Nickon rummuilla, ilman introa. Jäi fiilistelut väliin.
Aika hyvin onnistuit valitsemaan mun mielestä levyn kolme huonointa biisiä mutta näin ne mieltymykset heittelee.Starstruck wrote: Levyllä on parempia biisejä Fear Is The Key, Childhood's End ja Judas Be My Guide.
Mut sitten asiaan, kovia vetoja on kaikki nimi biisit (useimmat jopa erittäin kovia) mutta kaikkein parhaana on SSOSS! Mahtavat lyriikat, erittäin mahtipontinen tunnelma ja se kertosäe. Nousee iho kananlihalle lähes joka kuuntelulla!
Hienot perustelut täytyy sanoa.asa wrote:Itse itseäni tehostaen (ja toistaen) SEVENTH SON OF A SEVENTH SON. Mitään näin mahtavaa ei ole maailmaan tehty ennen, eikä jälkeen tämän biisin. Sanat ovat loistavat, biisissä paljon hienoja osia, ja vaikka kesto on kymmenisen minuuttia, ei biisi silti jää junnaamaan paikoilleen missään vaiheessa, vaan mielenkiinto pysyy loppuun asti. Ja kun biisi loppuu, sen tekee mieli kuunnella vaan uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan äärettömän synkkä ja kaunis biisi.
Itse vastaan kysymykseen... Caught Somewhere In Time.
Intro on hieno sitten se nopeutuu, mahtavan kuuloista!
Lyriikat ovat hyvät, ihan toimivat.
Välissä oleva "soolottelukohta" on yksi parhaimpia.
Starstruck sanoi ettei "hahaha" kohta sovi siihen niin minun mielestä se on hyvä siihen
Just let yourself gooooooooooo.....
Olen huono näissä kun yritän kirjoittaa jotakin pitkää tekstiä, niin en saa siitä ikinä hyvänkuulosta että sori vaan.
Last edited by Hsu on Tue Jan 13, 2004 15:32, edited 2 times in total.
Re: Paras Maiden-levyjen nimibiisi?
Parhaat ovat ylivoimaisesti Fear of the dark ja Seventh son of a seventh son. Näiden jälkeen tulevat Caught somewhere in time ja Brave new world.
Mutta taas toisaalta, pitääkö nimibiisien olla aina kikkailuja ja oikein tekemällä tehtyjä kitarariffejä sun muita? Omasta mielestäni ei. Yksinkertaisuus kaunistaa, ja kun kyseessä on tarina, niin sitä ei sovi piilottaa killeri-riffien alle. Makuasioitahan nämä, mutta pointtini tuli varmaan selväksi Kuin myös vastausStarstruck wrote:Dance Of Death on mielestäni yksinkertaisesti yliarvostetuin Maiden-biisi. Ensin kolme minuuttia samaa tylsää ja ideaköyhää melodiakulkua ja sitten b-luokan folkriffi käyntiin. Soolo-osa on ainoa positiivinen välähdys.
-03, -03, -05, -05, -06, -06, -06, -06, -06, -07, -07, -08, -08, -09, -09, -10, -10, -10, -10, -10, -10, -11, -11, -11, -11, -11, -11, -11, -11, -11, -11, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -12, -13, -13
-
- The King of Luvia
- Posts: 845
- Joined: Tue Jan 06, 2004 4:58
- Location: Söörmarkku
^Ensinnäkin, pidän tarinaa harvinaisen köykäisenä Harrisin tekstinä ja toiseksi esim. Powerslavessa ja SSOASS:ssa tarina ja killeririffit kohtaavat, eivätkä ole toisiaan heikentäviä tekijöitä vaan päinvastoin.
Ylipäätään huomasin selkeästi kuunnellesani SSOASS-albumia, että Maiden on pelkistänyt riffejä ja melodioita viime vuosikymmenellä huomattavasti. Onko kyseessä tietoinen ratkaisu, ideavaraston ehtyminen vai se, ettei biiseihin enää viitsitä panostaa yhtä paljon, jää varmasti ikuiseksi arvoitukseksi. Dance Of Death -albumilla tähän onneksi tuli selvää parannusta ja muutamissa biiseissä on jopa täysin uudenlaisia ratkaisuja. Mitään Infinite Dreamsin perussäkeen tai SSOASS:n soolo-osan kaltaisia neronleimauksia siltäkään ei tosin löydy.
Ylipäätään huomasin selkeästi kuunnellesani SSOASS-albumia, että Maiden on pelkistänyt riffejä ja melodioita viime vuosikymmenellä huomattavasti. Onko kyseessä tietoinen ratkaisu, ideavaraston ehtyminen vai se, ettei biiseihin enää viitsitä panostaa yhtä paljon, jää varmasti ikuiseksi arvoitukseksi. Dance Of Death -albumilla tähän onneksi tuli selvää parannusta ja muutamissa biiseissä on jopa täysin uudenlaisia ratkaisuja. Mitään Infinite Dreamsin perussäkeen tai SSOASS:n soolo-osan kaltaisia neronleimauksia siltäkään ei tosin löydy.