Helloween / Kiske

[The Trooper]

^Onhan noi melko samanlaiset juu. Ensimmäistä kertaa kuullessani My Own Saviorin, ajattelin että "täähän on ihan alkuaikojen Helloweenia". Kovaa kamaa kummatkin siis.

[Sameli]

Selasin tuossa tylsistyneenä Metal Archivesia ja Helloweenin tuotantoa. Niin miksi Keepper 3 on jaettu kahdelle levylle, kyllähän tollanen tunti ja 17 min setti ois hyvin mahtunu yhdelle levylle. Jotain erityisiä syitä?

[The_Air_Raid_Siren]

Olikos tähän nyt syynä sitten, että levyjen kappaleet eroavat tyyliltään toisistaan melko selkeästi ja tähän on tehty jako kahden levyn myötä. Ensimmäisellä levyllä olisi samanlaisia elementtejä kuin vanhemmassa tuotantossa ja toinen levy olisi uudempaa tavaraa. Näin muistelisin kuulleeni jostain.

EDIT: tai en tiedä onko jakoa tehty tuon takia, mutta ainakin kappaleet menevät suurin piirtein noin

[poolrules]

^&^^Muistaakseni tuosta oli myös jotain puhetta, että jos olisivat tunkeneet yhdelle levylle, niin biisien äänenlaatu olisi kärsinyt.

[P.K.]

^ Kyl toi on paskapuhetta. CD:llä äänenlaatu ei katoa mihinkään, vaikka pistäisit levyn täyteen. Ei ainakaan nykyään. Vinyylillä se äänenlaatu kyllä kärsii jos tunkee liikaa biisejä vaikka A-puolelle jne.

[poolrules]

^Tälläista paskapuhetta Weiki vastasi aiheesta sonosmetallicosin haastattelussa.

Monet ovat hieman kummastelleet tästä huolimatta albumin jakoa kahteen puolikkaaseen, sillä vajaat 80 minuuttia kestävä materiaali olisi ehkä saattanut jollakin tapaa sopia myös yhdelle levylle?

M: Menisihän se todellakin yhdelle levylle, jos koko albumia olisi pakannut hieman kovemmin ja tiivistänyt minuutin sieltä sekä toisen täältä. Tosin sehän on tässä oleellinen asia, että tuo käsitys 80 minuutin sopimisesta yhdelle levylle sopii pitkälti tyhjille levyille polttamisesta, vaikka audiolevyihin liittyy vielä paljon kaikenlaista muutakin. Yksi asia oli ihan sekin, että tiesimme monien vanhojen soittimien hylkivän täyteen ahdettuja albumeita, sillä jotkin vanhemmat CD-soittimet eivät suostu soittamaan levyjä enää tiettyjen kestojen jälkeen. Nykyään ovat tietenkin parantuneet ja onhan tarjolla vaikka mitä muita uusiakin tallennusformaatteja, mutta jos musiikkia tehdään, niin sille tarjotaan sitten mahdollisimman monille sopiva tallennemuoto. Jo ihan puhumamme rakenteen takia kahdelle levylle jako oli järkevä, mutta koko albumin mitan ja materiaalin takia se oli tehtävä ihan ehdottomasti, sillä halusimme työstää äänellisesti kovatasoisen teoksen, josta ei lähdettäisi pihistelemään missään minkään levyn täyteen ahtamisen takia. Kun kerran levy-yhtiökin lähti tuplalevyn ajatusta tukemaan, niin se tuntui oikein mieluisalta ja fiksulta ratkaisulta, joten tämän mukaisesti myös toimittiin.

[Finnish Eddie]

No onhan se pointti tuokin... Pääasia etteivät teettäneet DualDisciä . Ei muuten välttämättä toimisi kaikissa (no ainakaan yli 10 vuotta vanhemmissa) stereoissa... Niin kävi itselleni Gillanin "Gillan's Inn"-levyn kohdalla. Toimii vain koneen cd-asemassa (siis se audiopuolikin) ...

[Ironmaiden82]

Noin puolet tuotannosta kuuneltu ja top 8 olisi tässä. Ei missään järjestyksessä


Ride The Sky
Keeper Of The Seven Keys
Power
Open Your Life
Do You Feel Good
Listen To The Flies
Occasion Avenue
My Life For One More Day

top 4 levyt (ei järjestyksessä)

Walls Of Jericho
Rabbit Don't Come Easy
Pink Bubbles Go Ape
Master Of The Rings

[Peke]

Helloween tuli siis bongattua Imatralla. Keikaan valmistauduin himassa tsekkaamalla huolella High Live DVD:n.

Ensimmäinen bändin keikka jonka näin. Lyhyesti kiteytettynä energistä menoa, jossa kaikki osa-alueet toimivat.

Parhaimpana jäi mieleen Halloween-biisi ja helekutin miellyttävät soundit ainakin miksauspöydän edessä.

Andi Deres veti hienosti ja osoitti olevansa todellinen vocalisti.
If I Could Fly ansaitsee myös erikoismaininnan.

Vanhat hitit Eagle Fly Free, I Want Out toimivat myös hyvin.

Kitarointi toi ilon tunteita kroppaan.

Huonoin veto oli rumpu-ja skittasoolo. Pitkän alkutsekkaukseen jo kyllästyneenä olis haluunnu vaan sitä energistä menoa 100% keikka-ajasta. Siinä tuli käytyä anniskelualueen puolella, jossa sitten fiilistelin omaa suosikkiani "power"-biisiä.

Samalla käynnillä sorruin myös kamujen kanssa seurusteluun anniskelualueella, joten joitain yksityiskohtia keikasta jäi tuolloin huomioimatta. Hemmetti kun on kamuja ja heviä, niin ei vaan osaa olla jutskaamatta. Sattui just mm Manitoun ukkoja tulemaan turisemaan mun kanssa.

joka tapauksessa hyvä veto, mutta ei mikään mun tajuntaa kaatava. Eturivistä saattaa tulla sitten niitä tajuntaa kaatavia kommentteja

Please wellcome die hard -fanit ala Dante, Graphis, Stratocaster....

Peke

[Jussi K]

Muutama pv enää & toista kertaa vuoden sisään pääsee todistamaan tuossa naapurissa 'weenia..

Onko muuten tuo Helloween EP joku harvinaisuus, kun sitä ei tunnu löytyvän mistään?

Toi S/T EP on erikseen saatavina vain vinyylinä käsittääkseni. CD:nä sen saa suoraan Walls of Jerichon ja Judasin yhteydessä. Turha siitä on etsiä omaa CD-painosta, paitsi nyt ehkä Sädäri tuhlaisi moiseen aikaansa.

Eikä sitä vinyyliä taida enää kovin helposti löytyä. Helloween oli tuntematon pikkubändi vielä silloin, joten oletettavasti painoskaan ei mikään 6 miljoonaa ollut.

Tuosta ep:stä otettiin ainakin 1988 uusintapainos, joka tuossa condemnedin postaamassa huutonet-linkissäkin on myynnissä (nro 60-1679). Sisäpussikin mainostaa Noise Recordsin 1988 uutuuksia, eikä alkup. ilmestymisvuotensa 1985 kataloogia

CD-painosta taas löytyy, useiden vanhempien singlejen tavoin, vain Japanissa julkaistuna 1990-luvun vaihteessa/alussa.

Tosiaan omat, timmikuntoiset s/t EP 12":senikin olen jollain 5-6€:lla divarista poiminut. Aika paljon noita näkee vielä liikkeellä.

[Stratocaster]

Eturivistä saattaa tulla sitten niitä tajuntaa kaatavia kommentteja

Please wellcome die hard -fanit ala Dante, Graphis, Stratocaster....

Peke

Eturiviin ei suoriuduttu mutta kolmannessa rivissä tsekkailtiin kaikkien aikojen Toisiksi Paras Bändi. Yksi kommentti:

HELLOWEEN - RÄJÄYTTI - PANKIN!!

Ei voi muuta sanoa kuin että tähänastisen elämän paras päivä oli eilinen, loistavaa seuraa ja mahtavaa musiikkia. Huomenna pistetään kunnon raporttia yksityiskohtineen.

Mahtavaa porukkaa siellä oli, ainakin Peken, Graphicsin, Zapperin, Haban, Paulin, Hesen ja A.Kiven kanssa liikuskeltiin samoissa piireissä, ja läppää heiteltiin puolin ja toisin. Siellä oli myös muita neidosta/mankindista, mutta nyt ei muistu nickejä mieleen.

Settilista:

The King For A 1000 Years
Eagle Fly Free
Hell Was Made In Heaven
A Tale That Wasn´t Right
Halloween
If I Could Fly
Power
Mrs. God
Future World
---------------
I Want Out
Dr. Stein

Harmi vaan oli melko lyhyt setti, Mr. Torture jätetty pois kesäfestarisetistä. Tottakai lähti kiertuepaita messiin, oikeen L-kokoa vielä ettei vaan jää pieneksi heti.

[Graphics]

Jes, reissusta on vihdoin kotiuduttu.

Keikka oli upea,Halloween oli juurikin niin mahtava livenä kun pitikin. On sekin nyt nähty, vielä kun Crazy Catin joku päivä näkee, niin mitäs sitä fanipoika enää muuta Pikkusen murisen niistä rumpu- ja kitarasooloista, niitä kun ei tarvitsis välttis festari keikoilla soitella, onneksi eivät vieneet silti tilaa muutama minuuttia enempää. Rumpusoolossa Dani se esitteli taitojaan ja viskoi äijänä kapuloita ilmaan ja kädeltä toiselle -> ensinmäinen kapula lensi mihin sattuu -> uudestaan -> sama juttu Kyllä se sitten vihdoin onnistui, Sascha ja Markus repeili lavan sivulla

Meikäläinen diggaili tästä ulkoilma keikkafiiliksestä todella paljon, ja nyt vielä kun oli pimeetä Helloweenin aikaan, ei valotkaan kärsinyt.

Setti oli aika odotettu, Stratohan sen jo tuonne postasikin. King For A 1000 Years on vaan aika helvetin massiivinen aloitus keikalle, mutta kyllä se vaan perkeles toimii niin hiton hienosti! Aika kova vetää festareilla kaksi melkein 15min biisiä, mutta mikäs siinä vetäessä kun biisit on luokkaa Halloween ja King 1000! I Want Outissa Weikie sääti jotain ja siirtyi soittamaan jo säkeistöä kun muut veti vielä introa Itse huomasin, että jotain pientä säätöä siinä alussa oli, mutta yksi kitarasankari toisella palstalla huomasin mikä virhe siinä tapahtui.

Olin kertakaikkiaan niin paskana keikan jälkeen, ettei enää kyennyt edes baarin lähtemään. Keikan aikana meinasi lähteä useamman kerran taju kankaalle ja silmissä vaan sumeni. Sisulla keikka loppuun ja sen jälkeen konttaus vauhtia kaupunkiin. Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä katsomaan vielä Sonata Arcticaa, mutta aamulla totesin saman minkä illalla, ei jaksa enää Sonata Arctica tuon Helloween vedon jälkeen kiinostaa paskan vertaa, joten olkoot.

Reissu oli upea, kiitokset kaikille seurasta ja hyvästä menosta!! Ja kiitti Iivikselle eturivin paikasta!!!

HELLOWEEN

[Graphics]

Noisen raportti Imatralta.

Erityisen kovassa vedossa oli jo yhdettätoista vuotta Helloweenissa laulava Andi Deris. Ääni toimi kuin kirurginveitsi terävimmillään. Deris vetäisi myös ylä-äänet tuosta noin vaan, ja mieleeni tulikin Halloween -biisin aikana, että tuo mies tuolla pystyisi aivan satavarmana laulamaan King Diamondia ihan kevyesti... samalla laulaen Diamondin suohon. Tämä oli viides näkemäni Helloweenin keikka ja tällä kertaa tajuntaan pamahti pysyvästi, että Andi on kiistatta yksi parhaimmista laulajista (Kavonen hiljaa!).

[Haba]

Kyllä, reissu on ohi, ja samat fiilikset oli kuin Graffalla, eli sunnuntaina mikään bändi ei kiinnostanut enää tippaakaan Helloweenin jälkeen.

Itse keikka ei mene mun listoilla Pakkahuoneen keikkojen ohi, mutta kyllä tuossakin taikaa oli. Bändi veti kyllä rennosti, ja näki, että he oikeasti viihtyivät ja pitivät hauskaa lavalla. Soolot olisivat olleet varmasti paremmin sopivia festareille, kun ne olisi toteutettu klubikiertueen tapaan hillittöminä batteleina Tosin tuo vitsi olisi ollut monille varmasti jo vanha, mutta silti.

Enpä puhele enempää, kiitos rautaneitolaisille ja helloweenmankindlaisille seurasta ja kaikesta, hienoa oli! Ja Dante ja Strato, yölliset säätämiset ja auttamiset muistetaan vielä pitkään Harmi muuten, että Peke jäi tapaamatta, taisi mennä aikataulut juuri "sopivasti" ristiin .

[King Of Fools]

I Want Outissa Weikie sääti jotain ja siirtyi soittamaan jo säkeistöä kun muut veti vielä introa Itse huomasin, että jotain pientä säätöä siinä alussa oli, mutta yksi kitarasankari toisella palstalla huomasin mikä virhe siinä tapahtui.

Minä selitin keikan jälkeen suu vaahdossa että Weiki kämmi jotain ja Sascha naureskeli Weikille siinä. Porukka oli vaan että se mitään kämminy

Helloween oli loistava ja mukavaa oli varsinkin ennen alueelle menoa


edit :
Andi Deris Girls Club suomen osasto
Andi Deris Girls Club suomen osasto 2

[Dante]

Ei hemmetti, en pysty sanoon mitään. Oliko se totta! Ei jumalauta!
Numero yksi: Kiitokset Haballe eturivin paikasta. Mää en koskaan unohda
Jäi harmittamaan, kun ei pystytty paremmin auttamaan yöllä, kun se yksi herra kusipää oli hieman vauhdissa autossa ja keikkapaikallakin jo vittumainen asenne päällä.
Kaikki Mankind, Rautaneito porukka. Kiitos kaikesta. Olette kaikki aivan mielettömän mahtavaa porukkaa. Ikävä jäi. Nähdään Maidenin keikoilla! Oli hienoa nähdä varsinkin Paul ja Peke vihdoista viimein! Ja totta kai kaikki muutkin

Mutta Andi. Voi Andi, Andi, miten mies vetää. Ei sanoja ole edes sellaista kuvaamaan.
Elämäni tähän astinen paras hetki eturivissä keskellä Andi ilmeilee edessä ja ne kerrat kun katso suoraan päin, niin tuli kyllä sanoin kuvaamaton olotila. Varmaan oli unta.
Markus jäi myös mieleen. Ihan hassu mies. Jotain hymyilin sille ja sitten se ilmeili jotain ja katto suoraan. Repeiltiin kummatkin. Tuli aivan tolkuton fiilis siitä
Sascha oli mahtava. Weiki oli mahtava. Danin nännijuttu jäi positiivisesti mieleen.

Kädet tärisee vieläkin. Joka ikinen biisi ole 110 % parhautta. Halloween oli törkeän mahtava. Tää teksti on pelkkää sekavaa leijumista. Menen just kuvia läpi, pistän kohta linkin.
Mää halaun takasin tuohon keikkaan.


edit: Tässä linkki kuviin:
Helloween Imatra 06

[Stratocaster]

ROCK TO THE RIVER 12/13.08.2006 Imatralla


Helloween on meikälle kakkosbändi suoraan itse Suurimman, Iron Maidenin jälkeen. Näin ei ole toki aina ollut. Löysin nimittäin Helloweenin vasta tämän vuoden puolella, kevään korvilla, ja bändi teki heti ensi kerralla lähtemättömän vaikutuksen. Tieto siitä, että Helloween on taas tulossa Suomeen, ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita, keikkapaikat kun sattuivat olemaan Imatra ja Oulu. Kuitenkin takaraivossa pisteli se tietty tunne…Imatralle meno houkutteli, ja Dantelta piti sitten mennä vähän kyselemään, onko aikeita lähteä keikalle.

Perjantai, 11.08.

Istumme Danten ja Jonin kanssa asuntoautossa, tien päällä nokka kohti Imatraa. High Live soi, fiilis on katossa ja ennakko-hehkutukset täydessä vauhdissa. Derisin ajan Helloweenia auto täynnä, ruuat ja kaikki muu tarveaineisto hankittu. Pääkohteena Imatra, ja tarkalleenottaen Vuoksen Kalastuspuiston leirintä-alue.

Johan sitä sitten asetuttiin alueelle, ja vaikka auto pysähtyikin, ei se suinkaan tarkoittanut stoppia armottomalle Helloween-tankkailulle. Ilta kului leppoisasti oleillen, jutellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Kello läheni keskiyötä, kun päätimme lähteä katselemaan ja kävelemään kun ei sattuneista syistä oikein nukkuminen napannut. Ihan festari-alueelle asti käveltiin (~3km) ja siellä lavaa sitten ihasteltiin. Eihän tuo lysti kauaa kestänyt, kun alueella oleskelu taisi olla kiellettyä.

Lauantaina oli ihan uskomattoman energinen olo, ja täysi vauhti päällä heti aamusta. Jotenkin sitä vaan kaiken jännittämisen ja odottelun keskellä onnistui aikakin kulumaan, ja pian oli edessä lähtö bussilla festarialueelle. Kuitenkin piti eka Danten kanssa heittää pieni lenkki lähi-citymarketiin tarkastamaan levyhylly ja kyllähän sieltä molemmille levyt sitten löydettiin. On muuten kova keikka tuo Motörheadin No Sleep Til´ Hammersmith.

Kello 16.15 lähti leirintä-alueelta bussi kohti Rock To The River-festarialuetta. Nopiasti sitä huomasi tarkistuttavansa reppua festarialueen ovella, ja siitä sitten pompittiin jo ihan alueen sisäpuolelle asti. Heti piti lähteä metsästämään paitakojua, ja johan iski vitutus päälle kun huomattiin, että eihän täällä ole yhtään Helloweenin paitaa! Hetken ajan oli niin ankara vitutus päällä että siitä ei ole perheen pienimmille puhumista. Kuitenkin alueella lisää kävellessä Dante huomasi, että Helloween 2006-kiertuepaitoja oli nostettu esiin läheiseen kojuun, ja sinne sitten siirryttiin juoksemalla hankkimaan omat The King For A 1000-Years-paitamme. Nyt oli vaatetuksellinen puoli kunnossa, ja näin eväin oli hyvä siirtyä portin tienoille morjestelemaan alueelle saapuvia rautaneitolaisia ja muita.

Hese ja Paul olivat jo kunnon juhlatunnelmissa, ja siinä sitä morjesteltiin puolin ja toisin. Haba kavereineen oli jo paikalla ja porukkaa tuli koko ajan lisää. Siinä sitä herjaa heiteltiin, kuvaa otettiin ja muuten vaan oleskeltiin, kunnes oli aika lähteä siirtymään kalja-alueelle päin. Minähän en luonnollisesti sinne (yrityksestä huolimatta ) sisään päässyt, ja oli pakko tyytyä nojailemaan katkerana aitaan ja näin osallistua juttuun. Siinä taisi ainakin Zapper ja Kivi käydä esittäytymässä, ja muitakin, joiden nickejä en joko muista/kaiken metelin keskellä kuullutkaan.
Tähän mennessä ei vielä ollut esiintynyt mitään itseään kiinnostavia bändejä, mutta kun kello läheni puoli kahdeksaa, oli aika siirtyä ison lavan edustalle katsomaan itse Graham Bonnettia.

Mr. Bonnet veti kokonaisuudessaan OK-tason keikan, jonka aikana kuultiin materiaalia niin Rainbowsta miehen omaan tuotantoon asti. Suomimuusikoiden bändi veteli taustalla vakuuttavasti. Itse Graham lauloi hyvin, mutta vähänkin korkeammalle mennessä hukkui mieheltä ääni täysin. Lavaesiintymisensä herätti hilpeyttä; mies paineli menemään jos jonkin sortin Madonna-liikkeita ja kunnon perseenpyöritystä sun muuta. Keikka rokkasi, ja Rainbow-biisit kun ovat niin kovia, niin luonnollisesti kolahtivat minulle eniten. Bonnetin jälkeen oli taas aika palailla kaljateltan välittömään läheisyyteen, se pitkäveteinen lavanedustalla norkoilu kun tuppaa olemaan aika puuduttavaa touhua.

Peke tuli tavattua tässä välissä, siinä vasta mukava mies. Peken omin sanoin, "vanhan konkarin ja oppipojan kohtaaminen." Indeed. Mukava oli tavata, kuten kaikki muutkin.

"VITTU JA PASKA" kuului pikkulavan suunnalta piakkoin kunnon ryminän saattelemana, ja tämähän tarkoitti sitä, että Tarot on astunut lavalle. Ensimmäinen kerta kun bändin näin livenä, ja vaikka musiikki itse ei ole kovin tuttua, osasi silti nauttia mahtavasta menosta. Markon laulanta oli uskomattoman hyvän kuuloista, ja muu bändi veteli myös mahtavasti. Hietalan -perheen vanhempi veli pisteli menemään uskomatonta kitarointia, huuli pyöreänä seurailin kuinka nopeasti sitä kitaraa pystyikään vääntämään. Soitto kulki, fiilis oli hyvä ja yleisö oli mukana. Tarotin lopetellessa kello oli vajaa kymmenen, ja Poets Of The Fallin oli kymmeneltä aika ruveta villitsemään teinityttöjä päälavalla.

Jälleen vetäydyimme taaemmas (kalja se vaan vetää ihmisiä puoleensa, vaikka minäkään en sinne alueelle päässyt) ja sieltä käsin odottelimme illan pääaktia, Poets Of The Fallin jäädessä kaiken huomion ulkopuolelle.

Yhdentoista aikaan POTF lopetti, ja oli aika sitten Danten, Jonin ja muiden kanssa siirtyä päälavan eteen odottamaan Helloweenia.
Manitou piti fiilistä yllä hienosti viereisellä pikkulavalla, ja setin päättänyt Revelations iski kuin nyrkki, oli tosiaankin tiukkaa kamaa!
Mutta kahdeltatoista...
-------------------------------------------------------------------------------------
HELLOWEEN

"Forgotten in his reich from shadows-
Banned forever, one thought-
The Lord of evil was given name and place
Of the seventh sea, shelter of the seventh key
Who was betraying us? I guess you know
There would be more than one name to name
Now he, whose name is many, searches for the one...
The one strong enough to survive as his terrestial hand
enticement and promise will crown a king-
A puppet on a string- for a 1000 years,
...so they sing..."

Sascha Gerstner ilmestyy lavan vasempaan reunaan savun keskeltä, ja astelee telineessä olevan akustisen kitaran luokse. Yleisö mylvii innoissaan, Dani Löble istuutuu rumpupenkilleen. Biisi alkaa pikkuhiljaa nousta, ja pian Andi Deris kävelee lavalle. Markus Grosskopf hiipii vasemmalle puoliskolle, ja viimein Michael Weikath suoriutuu kermanvärisen Les Paulinsa kanssa lavan sivustalle. Biisi on jo täydessä käynnissä, valot vilkkuvat ja yleisö on aivan pähkinöinä. THE KING FOR A 1000 YEARS avaa setin niin että tajunta räjähtää, ei saa sanaa suustaan vaikka kuinka yrittäisi laulella mukana. Jumalauta sitä fiilistä kun yhtäkkiä lavalla, neljän metrin päässä sinusta laulaa Andi Deris tuhannen vuoden kuninkaasta muun bändin jyrätessä tappavan varmasti taustalla! Tässä kohtaa jo oltiin täysin hurmoksessa, ja kovasti sitä piti huutaa "I Will Showta" kilpaa Herra Derisin kanssa. Bändi oli oma perinteinen itsensä, ihan pahaa teki kun ihan onnessaan katseli bändin jäseniä. Weikath irvisteli kitaransa kanssa kömpelöissä asennoissa, vakiona jäykkä lavaolemus. Tyylikäs mies! Markus paineli menemään pitkin lavaa iloisesti ilmeillen ja kameroille poseeraten, samalla bassoaan hakaten jumalattoman tyylikkäästi. Andi piti lavaa hallussa ällistyttävällä karismallaan, pitkä takki ja Helloween-paita päällä tottakai. Sascha Gerstner esiintyi nuoreksi kaveriksi helvetin itsevarmasti ja hallitusti, ja miehen hillityn tyylikästä soitantaa oli aivan upeaa seurata.
Dani pisteli menemään rumpukuvioita kaikella tyylikkyydellä, välillä ihan huuli pyöreänä tuijottelin miehen uskomatonta rumpusetin hallintaa. HAPPY HAPPY HELLOWEEN!

Kauan ei keretty lepäämään Kingin jälkeen, kun EAGLE FLY FREE suorastaan räjähti käyntiin. Tässä vaiheessa fiilis oli jo niin hieno, että itse ei pystynyt enää edes liikkumaan. Seisoin vain paikallani, ja nautin siitä äärimmäisen hienosta sanomasta jota bändi edessäni levitti. Eagle oli todellinen tajunnanräjäyttäjä, toista tällaista biisiä ei vaan ole! Weikathia seurailin, ja että se mies hallitseekin soittimensa! Riffit ja nopeammatkin juoksutukset menivät Weikilta kuin vettä vaan, ja soolo oli aivan tajuton. Mikä on oikeasti hienompaa, kuin että joka jätkä Andia lukuunottamatta paiskaa soolon, kaikki yhteen putkeen? Huhhuh!
Tämä biisi oli ensimmäinen Helloween joka iski Keepperiä (2) kuunnellessa ekaa kertaa, ja tämä on eräs kaikkien aikojen parhaista kappaleista. Andi Deris saa siihen mukaan juuri sen raskauden ja värinän, mikä Kisken ajan versiosta puuttuu. Kertosäe oli niin totaalista tulitusta, että meinasi tippa linssiin iskeä. Taisiis hevimiehen tyylin, meinasi ROSKA lentää suoraan Silmään!

HELL WAS MADE IN HEAVEN! Tämä Markuksen tekemä loistava, raskas menopala oli vuorossa Kotkan jälkeen. Tämän aikana tuli enemmän kuvailtua ja kytättyä yksittäisten soittajien meininkiä, mutta tokihan biisi itse jyräsi niin heikompaa hirvittää vieläkin muistella asiaa! Tämä biisi on suosikeitani Rabbit-albumilta, vaikka ei ensi kuulemalta kolahdellutkaan pahemmin. Kesti vähän aikaa päästä sisään. Perkeleellinen meininki oli tämän aikana, ja Mr. Deris totisesti todisti minkä takia hän on Helloweenin laulaja nyt kahdettatoista vuotta.

Andi spiikkasi Halloweenin huudatuksineen, ja naureskelun saattelemana siirtyi taaemmas. Kyseessä oli siis pieni huumoriveto tähän väliin, biisi kun sattui olemaan A TALE THAT WASN`T RIGHT. Ilmeisesti Andin mokattua kerran Halloweenin spiikkauksessa, on juttu otettu vakioläpäksi settiin mukaan. Tale oli eräs setin kohokohdista. Itse olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että kuulen Andin laulaman version tästä loistavasta Kisken ajan rauhallisemmasta klassikosta. Tässä Weikath oli ilmiömäinen, johtunee tietenkin siitä että mies on aikoinaan tämän biisin kirjoittanutkin. Biisi oli ladattu täyteen tunnetta joka bändiläisen osalta, ja tunnelma oli ainutlaatuinen. Mitä muuta näin hienoa oikeasti on olemassa?

HALLOWEEN! Tämä perkeleellinen helmi, jota on soitettu todella harvoin! Tuli kylmänväreet selkään, kun bändi aloitti tämän mestariteoksen esittämisen. Tajuatteko, mikä aarre on kuulla tämä livenä vuonna 2006, Andi Derisin esittämänä? Tämä veto veti alkuperäistä Kiske-versiota turpaan niin kovaa, että näitä kahta ei kehtaa edes vertailla. ”MASQUERADE, MASQUERADE!” yleisö oli aivan pähkinöinä, ja mm. A.Kivi näytti riehuvan viereissä oikein onnellisena tämän helmen tahtiin. Tämän sanat lähtivät alusta loppuun vanhojen partojen suusta kuin vettä vaan. Biisi oli ilmeisesti fanikunnan kiihkeimmin odotettu, ja yhdyn hehkuttajien porukkaan täysin. Mitä muuta voisi tehdä kuin hehkuttaa tällaista kamaa? Derisin huudot kertosäkeessä toivat oikein kylmänväreet pintaan – jälleen! Sen verran tunteella Andreas kiskoi menemään tätä kiistatonta klassikkoa. Weikikin näytti tykkäävän soittaa tätä, vaikka yleensä ei niin innostuneena Hansenin biisejä yleisölle esittelekään, ja tämä kävi ilmi mm. I Want Outin aikana. Fiilis oli aivan huipussaan, ja oli pakko huutaa kurkku paskanakin niin että tuntui.

IF I COULD FLY, tämä The Dark Riden mestariteos seurasi Halloweenia. Vähällä ei päästetty yleisöä, ei sitten millään. Deris pisti menemään niin että hirvitti, ja Weikath oikein mielellään näytti tätäkin veivaavan, vaikka TDR taitaakin olla miehen Mustalla Listalla nyt ja aina. Yllätys että juuri tämän levyn kappale Mr. Torture jätettiin soittamatta tällä keikalla…Pianointro pisti heti entistä kovemmat tärinät päälle, ja fiilis oli, kuten koko keikan ajan, aivan uskomaton.
POWER, tämä mahtava Oath-albumin pirteä menopala jatkoi tästä, ja fiilis oli vaan paranemaan päin. Tämä on yksi ikuisia Helloween-suosikeita, johon ei kyllästy vaan sitten ikinä. Mahtavat kitaramelodiat, ja taas sitä mentiin. High Liven vetoa kuunneltiin paluumatkalla autossa, ja oli kyllä hymy huulilla väkisinkin kun muisteli hienoa hetkeä keikalla kun Power alkoi. Heh, ensin en tästäkään biisistä tykännyt tämän ollessa minulle liian iloinen, mutta sittemmin kolahti.
Täytyy sanoa, että on bändin muusikoiden taso kyllä ällistyttävän kova. Derisin ääni on jotain sellaista, jota kukaan muu ei saa aikaan. Weikath ja Gerstner heittelivät vuorotellen toinen toistaan upeampia melodioita ja sooloja. Molemmat esiintyivät omalla tyylillään, ja hauskaa heillä näytti olevan jatkuvasti. Weikathin omaa huumoria tainnee olla miehen omituiset lavamaneerit. Yhdessä kohtaa Weiki yritti kitaraa tunkea jalan alta ja epäonnistuttuaan oli hymy jälleen paikallaan. Kävipäs vielä sillain, että minä erehdyin Weikathia kyttäämään suoraan silmiin, ja kun mies vastasi katseeseen, vetäisin vanhan kunnon kieliulos-heavyirvistyksen. Tämän nähtyään oli taas pieni hymynpoikanen Weikin suulla. Että nämä ovat hyviä muistoja.

MRS. GOD ja FUTURE WORLD olivat sitä mitä pitääkin, ehdotonta parhautta mitä ei monikaan pistä paremmaksi. Graspopin pätkiä ennen keikkaa katsellessa oli pieni huoli pinnassa, että selviääkö Andi kaikista biiseistä, kun Graspopissa oli havaittavissa pientä horjuntaa laulannan tasossa. Iloisesti voin ilmoittaa Andin vetäneen kaikki pojot kotiin, ja vedelleen sellaiset laulelot että korkeintaan Dio ja Dickinson pääsevät samalle tasolle. Mrs. Godissa Markus paiskasi menemään uskomattoman bassosoolon, ei meinannut henkeä saada vedettyä kun oli niin kovat fiilarit päällä. KYLLÄ, olen vajonnut hehkutuksissa säälittävälle pikkutyttö-tasolle.
Minkäs teet?
Future Worldissa Andi pisti kunnon huudatusta kehiin, tuttuun tapaan. Että oli hyvä fiilis laulella mukana!

Tässä vaiheessa oltiin jo loppusuoralla, eikä mitään arvailuja enää ollut aiheellista suorittaa. I WANT OUT ja viimeinen kappale, DR.STEIN räjäyttivät tajuntani kokonaan, eikä paluuta entiseen enää ole. Helloweenin asemaa lempibändieni joukossa ei voi enää MIKÄÄN horjuttaa.

Keikan jälkeen paineltiin uupuneena mutta helvetin onnellisena takaisin leirintä-alueelle, jalkapatikalla. Ei voinut edes hehkuttaa, sen verran oli fiilikset katossa.

Sunnuntaina vielä pikainen alueella käynti, Dante osti toisen paidan ja sen jälkeen oli aika lähteä köröttelemään kotia kohti.

Tapahtuma oli elämäni paras päivä. Mahtavaa porukkaa, hienoa musiikkia. Mitään muuta ei tarvitakaan. Helloween käydään tsekkaamassa tästälähin aina kun päästään. Ihan tyhjä olo kun reissu vihdoin on ohi. Mutta, huominen on uusi päivä, ja ehkäpä Helloween-päivä taas ei-niin-pitkänkään-ajan kuluttua.


KIITOS HELLOWEEN, TÄTÄ EMME UNOHDA!
Kiitokset Dantelle ja Jonille + kaikille muille.
Lippu korkealla, UP THE IRONS!

[Freejack]

Loistava kolumni Strato!

Itse olen aikeissa ostaa yhden helloween levyn näin ensi alkuun... Iskällä on walls of jericho ja chameleon, Better than raw ollut kirjastossa lainassa, mitä albumia suosittelette ostettavaksi?

[The_Air_Raid_Siren]

Nyt täytyy sanoa, että olen kateellinen. Jos rahatilanne olisi antanut myöten olisin ehdottomasti lähtenyt Imatralle, Tarot ja Helloween samana päivänä.

Siihen Freejackille, topicit on tehty selaamista varten ja hehkutuksia eri albumeista löytyy sivutolkulta, mutta minä sanoisin, että Master of the Rings, Straton valinta luultavasti olisi The Dark Ride, sen verran muistan jannun hehkuttaneen The Dark Ridea kun juttua laitteli edellisen kerran.

[Stratocaster]

^Niin, ja hehkutan vieläkin. THE DARK RIDE ehdottomasti ensimmäisenä!

[Karpaasi]

Jumaleissön. Olipahan menoa.

Kolmas Helloween-keikkani sitten 2004 Pakkahuoneen, ja pakko sanoa, että kaverit muodostavat parhaan livebändin mitä on. Paskanvakavat bändit poljetaan maahan helvetinmoisella hauskanpidolla ja Weikin tupakkahetkillä.

Poets of the Fallin aikana päätimme porukalla mennä eturivin tuntumaan. Ensin hermostutti, että PotF:n keikalla olleet tulisivat kuuntelemaan Helloweenia, mutta sitten huomasin, että nämä olivat yli päätä lyhyempiä, joten eturivi oli aika varma nakki. Pikkutyttöjen määrästä huolimatta Poets of the Fall veti hemmetin hyvän keikan, ja pitääpä levykin ostaa pian.

Eturiviin sitä päästiinkin lavastapäin katsoen hieman keskitasannetta oikealle ja nojailtiin se tunti sitten siinä, maanisesti puolustaen paikkaa. Mikään ei muuten kuulu Helloween-keikalle enempää kuin Happy Happy Helloween -rallatus, totta kai vielä lievästi humalaisella sorinaäänellä Manitoun keikasta en muistakaan muuta kuin mainion Revelations-koverin. Ihan kivaa odottelumusiikkiahan se oli.

Ennen pitkää valot himmentyivät ja mahtipontinen musiikki alkoi ja eiköhän fiilis vaihtunut turtuneesta odottelusta voittajan fiiliksiin. King for a Thousand Yearsin intropuhe pärähti ja siitä eteenpäin olivat äänijänteet lujilla, varsinkin kun sankari, Andi Deris, saapui lavalle. Ei hyvä isä mikä karisma miehellä on! Kolmannellakin kerralla jaksaa hätkähdyttää ja ihastuttaa kaverin energisyys, hyvä fiilis ja ennen kaikkea laulutaidot. Aina kun Andi astuu keskelle lavaa olevalle korokkeelle, alkaa eturivin tuntumassa mieletön elämöinti hänen katseestaan, ja helevetin hyvän mielenhän siitä jo sai, kun tyyppi katsoi, osoitti ja nauroi (ei ilkeästi siis ) Ainoa valitus tulee paita/takki-valikoiman suppeudesta.

King for a 1000 Years on aivan täydellinen aloituskappale. Kappale näyttää kuinka jumalattoman kurko ja monipuolinen bändi on kyseessä. Andi pääsee huipulleen, kitaristit loistavat sooloissaan ja rytmiosasto piiskaa. Kun täydellisyyttä sitten jatkuu vielä 13 minuuttia niin mikäs siinä. Tai itse asiassa, koska kyseessä on Helloween, jatkui täydellisyyttä koko keikan keston ajan.

Perustoimivien hittien (Eagle Fly Free, Future World, Dr. Stein, I Want Out) lisäksi todella kovia vetoja olivat Hell Was Made in Heaven, Mrs. God ja (taas) If I Could Fly. Varsinkin kaksi ensin mainittua toimivat kuin jyrät niin hauskuudeltaan kuin puhtaalta rokkauksen saralta. Halloween tietysti oli oma lukunsa, ja kyllä siinä meni pähkinöiksi useampi kuin muutama henkilö, kuten vieressä ollut valkopaitainen kaveri, joka alkoi rummuttaa vaimokettani selkään ja potkimaan perseeseen

En nyt jaksa enempää puhua kappalesisällöstä, koska sitä nyt on vain vaikea selittää. Loistavat kappaleet + Andin ja bändin yleisökontakti + massojen villeys = parhautta. Ei sille muuta voi. Eivät muut pääse aivan lähelle, paitsi ehkä Edguy

Tulipahan mukaani vielä toistamiseen Helloween-keikalla plektra, tällä kertaa Weikin. Tarotilta tuli aikaisemmin Pecun rumpukapula, joten aika hyvä saalis tuli.

Ja niille jotka missasivat tieten tahtoen Sonatan, niin ei se tietysti parempi ollut, mutta hemmetin hyvä sekin. Välillä keikka tuntui kaahaavan eteenpäin aika random-vaihteella, kuten Kakon välispiikkien ja bändin kesäjammailujen aikana Sai hyvät vibat silti, mutta puolestani Hellot olisivat saaneet kruunata festariviikonlopun.

[Viper]

Hienoa tekstiä (jälleen), Strato. Itseänikin on Helloween iskenyt ihan saakutin kovaa takaraivoon. Vasta tämän kyseisen vuoden puolella olen minäkin ehtinyt bändiin kunnolla tutustua, joten levyjä puuttuu vielä rutosti.
Olisi kyllä ollut mahtavaa nähdä Hello-porukka, mutta Imatra vain sattuu olemaan hivenen kaukana ja rahaakin olisi pitänyt laittaa menemään, joten jäi tällä kertaa väliin. No, joskus toiste sitten.

[Haba]

Kiitos Strato ja Karpaasi raporteista, hienoja olivat, kun saivat kylmät väreetkin nousemaan.

Löytyiskö Dantelta sitä videota, minkä kuvasit kameralla, mitä nyt muistan, niin vaikutti ihan loistavalta pätkältä, jo pelkän laatunsa vuoksi. Noi sun kuvat oli kyllä komeita, ja se meiän suosikkikuva pärähti kyllä heti taustakuvaksi, on se vaan hieno !
Ja entäs paulin bootti, kovat viritelmät ainakin oli äänityksen suhteen .

Edit: Graphics muistutti, että paulhan kertoi mulle jo Imatralla, että tuo bootti ei onnistunut

[Iron Constable]

Strato jaksaa. Mainiota. Vaikuttaa siltä, että olet tiellä, jolta ei ole paluuta. Mikäs sen parempaa, että nuorempikin sukupolvi ymmärtää Helloweenin parhauden. Pysyy ja paranoo, niinkuin vanha mainos sanoisi. Suurinpiirtein samat fiilarit oli itsellä taannoisella Kaapelitehtaan keikalla, ei ole näköjään taso tippunut, vaikka ovatkin taas kauan ja tiukkaan kiertäneet. Ja miksi olisi, it´s Helloween.

[Stratocaster]

Strato jaksaa. Mainiota. Vaikuttaa siltä, että olet tiellä, jolta ei ole paluuta. Mikäs sen parempaa, että nuorempikin sukupolvi ymmärtää Helloweenin parhauden. Pysyy ja paranoo, niinkuin vanha mainos sanoisi. Suurinpiirtein samat fiilarit oli itsellä taannoisella Kaapelitehtaan keikalla, ei ole näköjään taso tippunut, vaikka ovatkin taas kauan ja tiukkaan kiertäneet. Ja miksi olisi, it´s Helloween.

Kyllä, paluusta entiseen tuskin paranee puhua enää. Ensin kolahti Keeper 2, sen jälkeen The Dark Ride, sen jälkeen...ja sitten vielä loistava keikka. Kyllä tämä vaan on mahtava bändi.

np. We Burn