Maidenin muuttumattomuus

[Peto]

Sinäänsä, jos Maiden siirtyisi kevyemmälle rinnalle, eli alkaisi soittamaan 80-85 +90-92 matskua, Maiden ei olisi enään niin Heavyä. Tai ei sitä, mitä se olisi nyt. Maidenin uudet levyt ovat paljon rankempia, kuin edelliset(No shit, Sherlock!).
Kyllä se mun mielestä on hyvä, että Maiden on ja pysyy Heavyna!

Jaa. Minun mielestäni asia on juuri toisin päin. Nykyinen Maiden on paaaaaljon kevyempää kuin ennen. Rankemmaksi saisi mennä ja vanhojen biisien kierrätyksen saisi lopettaa ja äkkiä! Esim. DoD:lla löytyy kierrätettyä tavaraa enemmän kuin kierrätyskeskuksesta; se on kuin huono sekasotku Virtual XI:tä, Brucen Skunkworksia ja BNW:a. Se että pysyy omalle tyylilleen uskollisena ja tunnistettavana, ei tarkoita, että pitää kierrättää samoja melodioita ja biisirakenteita joka hemmetin biisiin. Kaukana ollaan nykyään 80-luvun loiston päivistä musiikillisesti.

[Judas_Rising]

Maideni kyllä on muuttunut paljonkin. 70-luvun lopussa porukalla tuntui olevan sellainen "ja vitut" asenne. Dickinsonin tullessa bändiin biisit muuttuivat paljon eeppisimmiksi ja pitemmiksi. Metal for Muthants oli omasta mielestä aivan liian kevyttä. Seventh sonin jälkeen kun ei eeppisemmäksi enää päässyt, bändi alkoi otta taas tätä "ja vitut" asennetta peliin (Be quick or be dead, Holy smoke) Blazen ajoilla Maidenilla oli heikointa aikaa vaikka ilman baileyn herraa Maiden olisi hajonnut. Tunnelma biiseissä on jotenkin tunkkainen ja hiukan ahdistava. Biisit olivat paljolti toistoa (TAATG, Futureal, Man On The Edge...). Brucen palattua bändiin BNW:illa eeppisyyttä palasi biiseihin. DoD taas oli ymmärtääkseni ensimmäinen levy joka käsitteli politiikkaa ja mädänneisyyttä(Age Of Innoence). Kunhan pojat eivät alkaisi leikkiä Bonoa ja alkaisi "parantaa" maailmaa.

Myös taistelut ja verenvuodatukset sekä kuolemanpelko ovat pysyneet paljon maidenin biisien sanotuksissa mukana.

...katos perkele tuli kirjoitettua oikein kunnolla. Siinähän on Maidenin historian pikkujättiläinen

[darealjyra]

^Mitähän tuolla ylhäällä on nappailtu?

Metal for Muthants oli omasta mielestä aivan liian kevyttä

Niin mikä oli?

Biisit olivat paljolti toistoa (TAATG, Futureal, Man On The Edge...)

No jaa, enpä oikein tiedä mitä nuo kaksi jälkimmäistä tuolla tekevät...

Brucen palattua bändiin BNW:illa eeppisyyttä palasi biiseihin.

Jaa että Blaze-eralla ei ollut eeppisyyttä? Sign of the Cross, Clansman, sanooko mitään?

Siinähän on Maidenin historian pikkujättiläinen

Ottaa miten ottaa. Kun olisi nuo perusjutut edes hanskassa niin...

[Jukka]

M DoD taas oli ymmärtääkseni ensimmäinen levy joka käsitteli politiikkaa ja mädänneisyyttä(Age Of Innoence).

Ööö...No Prayer For The Dying? Fear Of The Dark? Ja kyllä The Number Of The Beastillakin on aimo annos yhteiskunnallista kantaaottavuutta.

[Viper]

Ja politiikkaa ja mädännäisyyttä löytyy jo No Prayerilta ja Fear Of the Darkilta:
Be Quick Or Be Dead, Public Enema Number One, Holy Smoke, Childhood's End, Fates Warning jne jne...
Myös Brave New World sisältää pari kantaa ottavaa biisiä kuten nimikappaleen ja Out Of The Silent Planetin.

Perhana, Jukka oli nopeempi.
No, Be Quick Or Be Dead.

[AtomiSika]

Tosiasiassa Maiden on muuttunut vuosien aikana paljonkin, mutta jokin vain mättää tässä ns. "nyky-Maidenissa". En voi käsittää miten Steve tekee jokaisesta "eeppisestä" biisistä enemmän tai vähemmän saman kuuloisen (akustinen intro, laukkaa ja akustinen outro). Tämä on se juttu, johon Maidenin poikien tulisi kiinnitää huomiota.

Toisaalta en kaipaa mitään suurta muutosta, ehkäpä hiukkasen paluuta kulta-aikojen tyyliin. Syntikat voitaisiin työntää pienempään rooliin ja kitarasoundit voisi muuttaa Piece of Mindin aikaisiin.

Uskon kuitenkin että Maiden pelaa varman päälle ja tekee DoD-tyylisen albumin. EIpä tästä kyllä ole haittaakaan sillä Maiden on aina Maiden

Täysin samaa mieltä. 1980 - 1992 tuotanto on perkeleen tiukkaa settiä. Blaze ajoista en ole ikinä tykännyt, enkä varmaan ikinä tule tykkäämäänkään ja tää "uusi maiden" on toisaalta perkeleen hyvää, mutta jostain syystä on vähän ikävä vanhempaa tuotantoa. Tosiaankin jokin vaan mättää...

[scorpions]

Vastataanpas pikkasen omaan topiskiin.
Kyllä kaipaan muutosta maideniin, uusin sinkku biisi on mielestäni yksi pändin huonoimmista ikinä ja se kertoo jo jotain tämän pändin nykytilasta. Vuodesta toiseen täysin samaa kamaa, kertakaikkiaan pistää sylettämään. Onhan se kiva kun äijät on "uskollisia" ja ei muuta tyyliä saundia koskaan, tuntuu vaan siltä että pändin musiikillinen kehitys on tyssännyt täysin. Mielestäni bändi aliarvioi fanejaan, nyt vaikka yksinkertaisesti noilla uuden sinkun b-puolilla.Todellakin mennään sieltä mistä aita on matalin, ja helpon rahan perässä ollaan.Mutta onhan se raha kivaa varmasti Maideninkin mielestä...Olisi kyllä helkutin mielenkiintoista jutella Steven kanssa, että miksi levyn pitää vielä 2000-luvullakin kuulostaa, yksinkertaisesti paskalta. Jopa emäntä joka ei pahemmin tälläisestä musiikistä perusta kylläkään, totesi Benjaminin kuultuaan, että onpa tuhnut saundit ja "ei mitään uutta" tyylinen sävellys. No odotellaan josko parempaa on luvassa...

[IndianaJones]

Katotaans jos vaikka keskusteluntynkää irtoaisi...

Scorpionsin^ mielipiteen ymmärrän hyvin, onhan se Maiden aika samaa kaavaa runtannut viimeiset kahdeksan vuotta, oikeastaan Virtual XI:ltä lähtien musiikissa on ollut se samankaltainen viba kokoajan päällä rakenteiden ja sointupohjien osalta. Kipaleethan ovat nykyään melkoisen voimasointupohjaisia, mikä toki harmittaa minuakin jonkin sortin kitaristina ja turhan usein kappaleista tietää jo ennen alkua mimmoinen rakenne tulee olemaan.
Mutta melodia kohtaa en allekirjoita, en todellakaan. Mielestäni Iron Maidenin hienous on aina ollut juuri tuolla saralla, laulu/skitta melodiat ovat olleet aina parhautta. Yksinkertaisten ja itseääntoistavien taustojen päälle on loihdittu mieleenpainuvia ja ainutkertaisia nuottijuoksutuksia, jotka ainakin meikäläisen mieleen ovat painuneet ikiajoiksi. Ja loppupeleissä tämä on se seikka joka minun kirjoissani nostaa Iron Maidenin vielä nykyäänkin kaikkien niiden E-C-D kuvioiden jälkeen ykköseksi.
Tänään kun olen tuota uutta kipaletta netistä streamina kuunnellut, on fiilis ollut korkeammalla kuin minkään muun bändin uutukaista kuunnellessa, vaikka taustalla jylläävät ennestään tuttuja ja jo kyllästymiseen asti käytettyjä soitnukiertoja ja rakenne on perinteinen maidenin lyhyen rokkerin kaava. Jostain syystä nämä melodiat vain koukuttavat sen verran hyvin ja nostattavat fiilistä sen verran paljon, että voin sanoa kyseessä on helvatan hieno kappale, ainakin näin alkufiiliksiltä.
Eihän esim. scorpions ole oikeastaan 80' luvun jälkeen radikaalisti muuttunut, melko samaa puurtamista sekin mielestäni on aika pitkään ollut, mutta eipä kyseinen seikka minua haittaa. Toinen ääripää on sitten taas Metallica, joka muuntautui yllättäen melko radikaalistikkin ja mielestäni huonompaan suuntaan. Pidän itseäni melko avoimena kaikenlaista musiikkia kohtaan ja löytyyhän Metallican tuotannosta nykyäänkin ihan hyviä biisejä, mutta kyllä tuo entinen linja miellyttää itseäni enemmän.
Aika yleispäteviä mielipiteitähän nuo ovat, mutta ajattelin nyt kuitenkin hieman avautua ja tuoda omia mieltymyksiäni esille. Parhaimmassa tapauksessa tästä syntyy jopa kahden viestin pituinen keskustelu. Ja sitähän täällä foorumeilla haetaankin.

[Frontier90]

Tää on mielestäni vähän vaikea aihe synnyttää keskustelua, näin aluksi.

Mutta totta se on, 90-luvun puolivälin jälkeen se on melkein aina sitä samaa puuroa muutamaa valopilkkua lukuunottamatta, joskus sitä vaan toivoo, että jotkut siellä maiden leirissä lukisivat näitä fanifoorumeja ympäri ämpäri maailmaa kävisivät vaikka rautaneidon Marquee Clubissa kyselemässä mielipiteitä jotka menisivät esim. Stevelle ja kumppaneille asti.. sitä vähän Heavympaa saundia kun jotkut haikailee sekä vähempää toistoa ja jotain muutosta.

Yleensä Brucen sävellyksissä on sitä jotain vähän uudemman tuntuista, mutta nuo ovelat melodiathan maidenin nostaa loppujenlopuksi nro 1 heavy bandiksi.

[Freejack]

Tosiaankin vaikea synnyttää keskustelua tästä aiheesta, mutta itse varmaankin aikamoiset novellit kirjoittelen

No Maiden on pysynyt aika samantyylisenä Virtualista asti, mutta A Matter Of Life And Death on tekemässä kaivattua uusiutumista. Gersin soolot eivät ole todellakaan mieleeni, mutta Janick tuo biiseihin hyvää lisämaustetta ja tekee loistavia biisejä! Adrian on saamassa bändissä suurempaa roolia ainakin Death On The Roadin ja Matterin maistiaisbiisejen perusteella, positiivinen asia, Adrian on hyvä guitansoittaja. Dave sen sijaan, pysykööt nykyisellään. Jätkä vetää niin loistavasti hymy nassussaan ja tekee hyviä biisejä. Brucella on ''remmi'' ollut välillä liian tiukalla, mutta Matterilla näyttäisi olevan vapaata liikkumatilaa. Bruce on päässyt näissä maistiaisbiiseissä oikeasti oikeuksiinsa, esim Different World. Dance Of Deathilla laulu kuulosti jotenkin... Väkisin väänneltyltä ja matalalle miksatulta? Steveen mitä tulee, oikea rytmi on ollut joka levyllä, tosin kolina on puuttunut, mutta matterilla sekin aika todennäköisesti korjautuu. Neekolla on nyt puolestaan alkanut tahtipuikko hieman karata, mutta Thousands Sunin perusteella, se löytyykin ilman suuria hätiä. Kaikki on valmiina varsinaista timanttilevyä varten, ja maiden on varsin uudistautunut

[MurrayFan]

Kyllä maiden on edelleen musiikillisesti 80-luvulla bändin kultakaudella,
mutta hurjuus on pikkasen karissut.

[urho47]

Kyllä kaipaan muutosta maideniin, uusin sinkku biisi on mielestäni yksi pändin huonoimmista ikinä ja se kertoo jo jotain tämän pändin nykytilasta.

Wildest Dreams, Holy Smoke, Can I Play with Madness??

Vuodesta toiseen täysin samaa kamaa, kertakaikkiaan pistää sylettämään. Onhan se kiva kun äijät on "uskollisia" ja ei muuta tyyliä saundia koskaan, tuntuu vaan siltä että pändin musiikillinen kehitys on tyssännyt täysin. Väsynyttä ja vanhaa,

Mun korvaan Benjamin kuulostaa todella hyvältä. Todellakin erilainen sinkkubiisi. Raskasta ja erilaista, kuulostaen kuitenkin Maidenilta.

Mielestäni bändi aliarvioi fanejaan, nyt vaikka yksinkertaisesti noilla uuden sinkun b-puolilla.Todellakin mennään sieltä mistä aita on matalin, ja helpon rahan perässä ollaan.Mutta onhan se raha kivaa varmasti Maideninkin mielestä...

Itseltäni puuttuu noi uudet versioinnit. Mukava saada virallisina julkaisuina. Sinkkujen B-puolillehan moiset kuuluvat. Myöhemmillä sinkkulohkaisuilla saadaan sitten covereita.

Olisi kyllä helkutin mielenkiintoista jutella Steven kanssa, että miksi levyn pitää vielä 2000-luvullakin kuulostaa, yksinkertaisesti paskalta. Jopa emäntä joka ei pahemmin tälläisestä musiikistä perusta kylläkään, totesi Benjaminin kuultuaan, että onpa tuhnut saundit ja "ei mitään uutta" tyylinen sävellys.

Ja edelleen. Kannattaako vetää mitään johtopäätöksiä tulevan levyn soundeista jonkun kusisen nettistreamin perusteella?

Joten fanit...STAY TUNED saattaa hyvinkin, jos uusin albumi ei tee sitä käänteen tekevää ihmettä, olla kohta tältä suunnalta myynnissä Eddies archive EKA PAINOS (kuin uusi) X-Factor Lp setti ja paljon muuta. Mutta annetaan Ironille vielä 1 mahdollisuus

Jos uusin levy ei miellytä, niin miksi pitää myydä vanhat aarteet pois? Ei kai se niitä huonommiksi tee?

Ja lopuksi kysyisin että mihin suuntaan itse toivoisit Maidenin musiikillisesti menevän?

[Damned Children]

Mielestäni Maidenin ei pitäisi muuttua, koska se on joka levyllä hieman erillaisempaa ja juuri tarpeeksi erillaisempaa. esim; kaksi ekaa levyä on aivan (no ei ihan mutta kumminkin) erillaista kuin muu tuotanto ja muutenkin biisien kirjoittajat vaikuttaa levyjen erillaisuuteen. Mielestäni Somewhere in Time on tajuttoman hyvä levy, johtuu ehkä osittain siitä että Adrian ja Steve on raapustanut kaiken paitsi 1 biisin. Niin ja itse toivoisin Maidenin menevän raskaampaan suuntaan

[P.K.]

Vuodesta toiseen täysin samaa kamaa, kertakaikkiaan pistää sylettämään. Onhan se kiva kun äijät on "uskollisia" ja ei muuta tyyliä saundia koskaan, tuntuu vaan siltä että pändin musiikillinen kehitys on tyssännyt täysin. Väsynyttä ja vanhaa,

Mun korvaan Benjamin kuulostaa todella hyvältä. Todellakin erilainen sinkkubiisi. Raskasta ja erilaista, kuulostaen kuitenkin Maidenilta.

Kyllä. Olisin nyt sata kertaa vittuuntuneempi ja pettyneempi jos Different World olisi ollut eka singlelohkaisu. Ja mikä hienointa, tuplamelodiat/tuplaleadit on taas palannu Maidenin biiseihin BB:n myötä. Todellista parhautta!

[scorpions]

Katso kerkesit vastaamaan tuohon minun vitutus viestiin juuri kun muokkasin sen
Sen verran täytyy sanoa kuten olen Matter topikissakin että tämä Brighter kolisee varsin kovaa tällä hetkellä, eikä se Differentkään ole läpipaska, tosin ei mikään helmikään. Mutta tällä hetkellä on parempi maku suussa tulevan levyn suhteen, tuo Benjamin vaan ei oikein sytytä.

Mielestäni Can I play with madness ja jopa Holy smoke ovat parempia kuin Benjamin, mutta se on näitä kuuluisia makuasioita.

Se on kiva jos sinulta noita sinkku bnus veisuja ei vielä löydy, mutta meikäläistä henk koht vaan sylettää noiden vanhojen biisien ikuinen kierrätys..

Sitten tuosta saundi politiikasta vielä sen verran että oman johtopäätöksen vedän verratessa kun edelliseltä levyltä lohkaistiin Wildest Dreams pändin sivuilla, ja paskalta kuulosti ja siltä se kuulostaa myös lopullisella levy versiolla mielestäni.

Ei tosiaan huononna vanhempaa tuotantoa, jotenkin välillä vaan tuntuu että tosta maiden krääsästä mitä on 14vuoden aikana kerätty voisi saada vähän tuohta, ihan uusiin levyihin eri pändeiltä. Tarkoitan että albumeita en ole suunnitellut myyväni, vain noita mistä voisi saada sitä kuuluisaa tuohta Mutta tällähetkellä on jo parempi maku suussa pändin suhteen, ainakin tämän yhden uuden veisun suhteen joten kaupan ovet eivät ainakaan toistaiseksi aukea...

Ja sittren viimeiseksi, tuohon että mihin suuntaan toivoisin pändin menevän. Itse toivoisin että pändi kykenisi luomaan nahkansa joka levyllä uudestaan, eikä koluaisi niitä jo tuhanteen kertaa käytettyjä biisi rakenteita jne. Ei siis tarvi mitään humppaa ruveta vääntämään, mutta jotain uutta pitäisi mielestäni joka levyltä löytyä, muuten pändi voi aivan vapaasti pistää pillit pussiin sillä vanhoilta levyiltä löytyy kuitenkin paremmat versiot "biiseistä".

Mutta tuosta edellisestä viestistäni tosiaan on paremmat tunnelmat pändin suhteen, mutta katsotaan nyt kun koko lätyn saa kuultavaksi...

[Jukka]

Mielestäni Maidenin ei pitäisi muuttua, koska se on joka levyllä hieman erillaisempaa ja juuri tarpeeksi erillaisempaa.

Niin ja itse toivoisin Maidenin menevän raskaampaan suuntaan

Ettei tässä nyt olisi pientä ristiriitaa, vai olenko ymmärtänyt tämänkin päin honkia?

[urho47]

Ja sittren viimeiseksi, tuohon että mihin suuntaan toivoisin pändin menevän. Itse toivoisin että pändi kykenisi luomaan nahkansa joka levyllä uudestaan, eikä koluaisi niitä jo tuhanteen kertaa käytettyjä biisi rakenteita jne. Ei siis tarvi mitään humppaa ruveta vääntämään, mutta jotain uutta pitäisi mielestäni joka levyltä löytyä, muuten pändi voi aivan vapaasti pistää pillit pussiin sillä vanhoilta levyiltä löytyy kuitenkin paremmat versiot "biiseistä".

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mulle molemmat sekä BNW että DOD olivat alkuinnostuksen jälkeen lieviä pettymyksiä. Loistobiisejä molemmilta löytyy, mutta jotakin jäi puuttumaan. Näiden jälkeen nuo kaksi uutta biisiä luovat todella kovia odotuksia uuden levyn suhteen. Näiden näytteiden perusteella Maiden olisi onnistunut luomaan nahkaansa raskaampaan suuntaan säilyttäen kuitenkin sen Maiden-soundin.

Condea komppailen täysin. Different World oli mulle noista kolmesta näytebiisistä ainoa pettymys. Mielestäni malliesimerkki tuosta mainitsemastasi pysähtyneisyydestä.

Ja uutta sinkkua en siis vielä omista. Haen sen huomenna.

[scorpions]

Mulle molemmat sekä BNW että DOD olivat alkuinnostuksen jälkeen lieviä pettymyksiä. Loistobiisejä molemmilta löytyy, mutta jotakin jäi puuttumaan. Näiden jälkeen nuo kaksi uutta biisiä luovat todella kovia odotuksia uuden levyn suhteen. Näiden näytteiden perusteella Maiden olisi onnistunut luomaan nahkaansa raskaampaan suuntaan säilyttäen kuitenkin sen Maiden-soundin.

Totta, Bravelta löytyi timmejä biisejä Blood Brothers, Wicker Man (vaikka onkin suht perus rokkeri) ja Ghost of the navigator osittain(liikaa vaan venytetty)

Dancelta taas löytyi Paschendale,Rainmaker ja Joyrneyman oli hyvä yritys uudenlaisesta kamasta mutta jokin siinäkin mätti minun makuuni. Eli ei siis hirveästi tykki kamaa ole tullut Brucen paluun jälkeen, mutta nyt vaikuttaa taas paremmalta

[Damned Children]

Mielestäni Maidenin ei pitäisi muuttua, koska se on joka levyllä hieman erillaisempaa ja juuri tarpeeksi erillaisempaa.

Niin ja itse toivoisin Maidenin menevän raskaampaan suuntaan

Ettei tässä nyt olisi pientä ristiriitaa, vai olenko ymmärtänyt tämänkin päin honkia?

Vähän on ristiriitasta joo . Meinasin kirjottaa kunnon romaanin tästä mutta ei näyttänyt onnistuvan koska meni omat ajatuksetkin sekasin, mutta kyllä se noin vain on vaikka ristiriitaista onkin

[Jukka]

Mielestäni Maidenin ei pitäisi muuttua, koska se on joka levyllä hieman erillaisempaa ja juuri tarpeeksi erillaisempaa.

Niin ja itse toivoisin Maidenin menevän raskaampaan suuntaan

Ettei tässä nyt olisi pientä ristiriitaa, vai olenko ymmärtänyt tämänkin päin honkia?

Vähän on ristiriitasta joo . Meinasin kirjottaa kunnon romaanin tästä mutta ei näyttänyt onnistuvan koska meni omat ajatuksetkin sekasin, mutta kyllä se noin vain on vaikka ristiriitaista onkin

Asia vilpitön.

[Moonkiller]

Mielestäni Maidenin ei kannata enää tässä vaiheessa eikä ylipäätään tehdä musiikkiinsa isoja muutoksia, kuten rumpu kompit Blast Beatiksi tai vastaavaa. Onhan Maidenin jokainen levy jotenkin erilainen ja juuri sopivasti.

[chippo]

kuten rumpu kompit Blast Beatiksi

Joo. Ei kannata ei.

[Jyyd]

Minulle muutoksia maidenissa on tullut ihan tarpeeksi, ei tässä kuitenkaan ihan samaa ole juntattu yli 20 vuotta. Samalla kun soittajillekkin tulee ikää, tulee jo siinäkin väkisin muutosta soundiin ja biiseihin. Eli on turha enää odotella mitään Aces Highin tai Be Quick Or Be Deadin tapaisia tapporalleja, lähinnä nyt ne parhaudet löytyy vähän pitemmistä piiseistä, esimerkkinä vaikkapa Brave New World, Paschendale ja Brighter Than a Thousand Suns. Eli minusta tuo asia Maidenista on ainakin hälventynyt sieltä 90-luvun alusta paria poikkeusta lukuunottamatta.

Mutta selvästikkin nopeisiin ralleihin rahkeet riittää, kun vaikka kuuntelee, millä tykityksellä Aces Highiä vedettiin viime kiertueella läpi.

80-luvulla tota muuttumista tapahtui ehkä enemmän kuin nykyään, onhan levyt POM-Powerslave-SIT-SSOASS kaikki toisistaan eroavia jollain tapaa. Ehkä kun jannut oli nuorempia, uskallettiin yrittää aina jotain hieman erilaista, mutta mitään liian radikaalia ei toki tehty ja siitä jannut saa kiittää itseään nykypäivänä. Jos tuolloin olisi lähdetty muita polkuja kokeilemaan, ei varmasti fanijoukko olisi näin suurta nykyään. Pitää huomioida bändin ja lavan ilmekkin, sekin muuttui aina sopivalla tavalla levyn tyylejä katsoen. Nykyään ikävä kyllä noita saman kokoisia tai tyylisiä lavakalusteita ei nähdä, vaikka viime kiertue oli hyvä yritys tällä saralla minusta.

Sit kun siirryttiin 90-luvulle, niin muutoksia silloinkin kyllä tapahtui. No Prayeri ja Fear Of The Dark on omissa mielikuvissa melko samantyylisiä levyjä, ja bändin imago ja tyylikin muuttui tuolloin. Joten ei taaskaan voida sanoa, että Maideni olisi junnannut samalla tyylillä eteenpäin. Kyllä tuolloinkin vielä muutoksia osattiin tehdä ja riskejäkin ottaa, kiitos Steve Harriksen. Vähän raaempaa oli minusta meno 90-luvun alussa, mutta tuo on yksi hieno aika Maidenin uralta, vaikka Bruce pian erosikin.

Mutta sitten mammuttimainen The X-Factor pisti pakkaa sekaisin ihan kunnolla, toki paljolti uuden laulajankin takia. Viimeistään X-Factor toi uuden piirteen bändin piiseihin: yli minuutin mittaiset melko rauhalliset introt. Nytkin AMOLAD:lla noita juttuja viljeltiin aika hyvin. En toki sano että nuo introt on huonoja asioita, onhan ne yksi osa sitä Iron Maidenia minulle. Nuo pienet tai suuremmat jutut tekee tästä bändistä omanlaisen.

Noh, Virtual XI:lla siirryttiin minusta ihan tarkoituksella yksinkertaisempaan tyyliin, toki mukana oli vielä pitkiä ja melko junnaavia biisejä, pahimpana esimerkkinä toki Dont look to the eyes of..., vaikka kyllä sieltä löytyy klassikko nimeltä The Clansmankin. Virtual XI:llä ja The X-Factorilla soundit on minun mielestä aika samanlaiset. Myös lavatyyli oli noilla kiertueilla aika saman tyyppinen, aika pelkistetyllä meiningillä vedettiin tuolloinkin. Ehkä nuo ajat oli sitä Maidenin lama-aikaa, vaikka surkeasti ei mentykkään, oli silti vaikea laittaa paremmaksi, kun vertasi aikaisempia edesottamuksia Brucen kanssa.

2000-luvulta löytyy sitten 3 hienoa Maiden-teosta, jotka jokainen taas erottuu toisistaan. Brave New Worldilla mentiin vieläkin parempaan Iron Maiden tyyliin, jos vertaa vaikka edelliseen levyyn. Minusta Brave New World edustaa pitkälti sitä toistaseksi parasta 2000-luvun Maidenia, on sopivaa ja huikeaa tykitystä kuten The Mercenary ja vähän vaikkapa 1984-1988 vuosien tyylisiä vetoja kuten Brave New World ja Ghost Of The Navigator.

DoD on ajoittain myös yksinkertainen levy, mutta pitempiä ja hienoja biisejäkin löytyy, ei tämä lopulta hirveästi eroa BNW:stä, mutta pieniä juttuja taas siellä sun täällä on eri tavalla tehty. AMOLAD toki eroaa eniten näiden kolmen levyn ryhmästä, muistuttaa ajoittain X-Factorin tyyliä, mutta vain hieman. AMOLAD:issa on minusta panostettu paljolti hyviin riffeihin ja taitaviin biiseihin, mukana toki pari pienempääkin palaa kuten avausbiisi ja The Pilgrim.

Kyllä Maiden on hyvin pitänyt kuitenkin tyylistään kiinni läpi vuosien, kyllä siellä taustalla on aina ollut se runko mistä Iron Maidenin tunnistaa vielä tänäkin päivänä. Siksi niitä fanejakin piisaa vielä tänäkin päivänä. Ja kun suuria soittajien muutoksia ei bändissä ole tapahtunut, ehkä Brucen poistumista lukuunottamatta, niin tuokin on se asia, mikä pitää vankasti Maidenin tyylin kasassa. Kyllähän Brucen lähtö oli hyvä esimerkki, miten bändin taso voi muuttua yhden jannun vaihtuessa.

[rue morgue]

Onhan maiden muuttunut vuosien aikana tietyillä saroilla. Eniten mua nyppii näissä uusissa biiseissä kertosäkeet. Toistetaan yhtä lausetta miljoona kertaa. Ei hyvä. Esim Aces high kerto säe niin siihen Maidenin pitäisi päästä takaisin.

Musiikillisesti maiden muutokset ovat muuten onnistuneet melkos hyvin. Kaikki biisit eivät todellakaan ole hyviä mutta yli 90% uusien levyjen biiseistä on kuunneltavia tai jopa todella hyviä.

BNW on levynä onnistunut minun mielestäni melko hyvin (arvosana 8+). Muutama huonompi biisi, mutta sit ne hyvät biisit on todella hyviä ja niiden melodiat ovat todella hyviä. Ehkä hiukan yksinkertaisia mutta hyviä.

Toivottavasti tulevalla levyllä pojat loihtisivat sävellys kynästä vielä mahtipontisempia kolmen kitaran harmoonisia melodioita. Melodiat on ollut aina maidenin valtti .

Se mitä täälläkin on paljon jo sanottu on hyvä ettei maiden ole sortunut menemään muodin mukaan. No ehkä NPFTD oli hiukan muoti ilmiötä mukaileva. Jos oikein muistan niin tuolloihan oli grunge kova juttu maailmassa ja kyseisen levyn saundi ja biisien rakenne oli kyllä rosoinen ja pelkistetty.

[Beast Doctor 661]

Kyllä Maiden on parhaimmillaan Maidenmäisinen kitaroineen, bassokuvioineen ja rumpuosuuksineen + laulu, mutta kyllä jonkinlainen uusi pieni piristävä suunnanmuutos vois olla paikallaan kun ei oo liian radikaali.