DIO – HOLY DIVER LIVE 2CD
Ronnie James Dio on ehtinyt uransa aikana muodostua moninkertaiseksi legendaksi ensin Rainbown, sitten Black Sabbathin, ja lopulta vielä soolobändinsä riveissä. Täysin suotta ei miestä kehuta kaikkien aikojen kovimpiin heavylaulajiin kuuluvaksi, 80-luvun klassikoiden näyttäessä edelleen kaapin paikan nuoremmille, ja miehen jyrätessä vielä 2000-luvulla livenä vanhaan malliin. 1980-luvulla Dio julkaisi suurimman klassikkonsa, albumin nimeltä Holy Diver. Tuskin kukaan on voinut välttyä kuulemasta Rainbow In The Darkia tai Holy Diveria? Holy Diver live on yli 20 vuotta alkuperäisen albumin julkaisun jälkeen nauhoitettu livelevy, ja keikan erikoisuutena voidaan pitää sitä, että albumi kuullaan keikalla kokonaan. Näin ollen Holy Diver live on kasattu CD-muotoon hieman alkuperäistä keikkajärjestystä muunnellen. Holy Diver kuullaan kokonaan ensimmäisellä levyllä, kakkoslevyn täyttävät vanhat klassikot.
Soundillisesti keikka on mahtavaa kuultavaa, ja kaikki soittimet pääsevät esille sopivassa balanssissa keskenään. Varsinkin bassosoundi on erittäin muhkea, ja kitara murisee kuten kuuluukin. Tästä päästäänkin soitannolliseen puoleen, ja kokoonpanon salaisuuksiin. Kitarassa kuullaan tällöin Craig Coldya tuurannutta Doug Aldrichia, ja sehän passaa mainiosti. Mies tulkitsee varsinkin Holy Diverin legendaarisia sooloja sopivasti omaa näkemystä korostaen, ja soitto on kautta linjan rentoa ja viihdyttävää. Rudy Sarzon täyteläinen bassottelu, Simon Wrightin vankka rummutus ja päälle Scott Warrenin kosketinsoittimet, niin voidaan puhua musiikillisesti erittäin tiukasta kokoonpanosta. Mr. Heavy Metal Voice Dio kruunaamaan kokonaisuuden, ja päästään todistamaan jotain ainutlaatuista. Tähän väliin on pakko kommentoida Dion äänen nykytilaa, joka tulee aina aiheelliseksi uudesta Dio-tuotannosta puhuessa. Miehen ääni on tottakai kuluneempi kuin aiemmin, ja sen kuulee. Joskus kappaleet jopa kärsivät Ronnien äänestä, kuten Holy Diver-nimibiisi, joka ei ota sujuakseen. Nyt kun pahat sanat on sanottu, päästään hyvillä mielin korostamaan sitä, mitä miehen äänessä on vielä tallella, ja se on se joku, jonka takia Dio nostetaan yhä tänä päivänä parhaiden heavylaulajien joukkoon.
Ykköslevy esittää juuri sitä mitä luvataankin; klassikkoalbumin elävän yleisön edessä. Suurimmaksi osaksi linja pysyy Diomaisen loistavana, ja on pakko nostaa hattua bändin ja nokkamiehen tiiviille yhteistyölle. Kuvan kanssahan en ole vielä tätä taltiointia kokenut, joten tietty näkökanta puuttuu.
Siltikin livepaketin kokonaiskuva on selvä, ja laatunsa mieluiseksi todettu. Sen verran pitää vertailla ensimmäistä ja toista cd:tä, että ykkösellä Dion paikoittaiset haparoinnit laulun kanssa nousevat enemmän esille, ja vaikkei asia sinänsä häiritse, sen kuitenkin huomaa. Erityisesti Stand Up And Shout, Gypsy, Invisible ja aina yhtä henkeäsalpaavan hieno Don´t Talk To Strangers jaksavat kannatella kokonaisuutta, Holy Diverin ja Rainbow In The Darkin ollessa hieman kehnompia tulkintoja kuin muut. Kakkoslevy taas tarjoaa jotain niin hienoa, että yksittäisiin puutteisiin ei tule kiinnitettyä enää huomiota. Gates Of Babylon, Long Live Rock ´N´Roll, Heaven And Hell, Man On The Silver Mountain, Tarot Woman kertovat kaiken oleellisen, Gates Of Babylonin noustessa omalla tavallaan koko paketin kohokohdaksi.
Itse Dio-diggarina on paha antaa konkreettista arvosanaa levylle, mutta yrittäen ajatella sitä kunnon kriitikon silmin, en voi antaa huonompaa kuin 4/5. Yksi piste verotetaan kaikenmaailman pikkuvirheistä, jotka eivät kuitenkaan suurudessaan ole sitä luokkaa, ettäkö fanit häiriintyisivät näistä. Dio, ja erityisesti tämä albumi ovat minulle erittäin rakkaita askelia raskaan musiikin parissa, ja luulen kiskovani Holy Diver Livestä ”hyviä viboja” vielä vuosikymmenten päästä. Hyvä musiikki ei kuole koskaan, Heaven And Hell!
* * * *
Edit: Olihan tästä vanhempikin arvostelu olemassa puolen vuoden takaa, mutta ehkä on sopivaa päivitellä mielipiteitä. (vaikka arvosana on 0.25tähteä eroava.

)