Saimpas viimeinkin hommattua tuon Tarotin Suffer Our Pleasuresin. Jos nuo Tarotin alkupään tuorokset ei oikein iskenyt, niin tämä on toista maata. Paria heikompaa biisiä lukuunottamatta helevetin hyvä levy. I Rule, Pyre of Gods, Follow the Blind, Undead Son ja Painless parhaimpina viisuina. Ja mitkä soundit on tälle levylle saatu, jyrää niin maan perkuleesti!
Uutta sinkkua en ole kuullut, mutta jos samaa rataa jatketaan, niin eiköhän sieltä suht kova levy ole taas tulossa.
Uusi sinkku pyörii nyt toista kertaa ja onhan kova pettymys. Ehkä mun odotukset oli epärealistisen korkealla täydellisen SOP-levyn takia.
Tässä biisissä nyt ei oikein toimi mikään. Jotenkin väkisinväännettyä kamaa.
Yksi hieno kikka Saken soolossa on. Siinä biisin ehdoton huippukohta. Pääriffi on varsin heikko, mikä oli jo tolkuton pettymys. Laulumelodiat ovat suorastaan perseestä. Siinä toinen tolkuton pettymys. Saundit eivät ole lähellekkään edellislevyn luokkaa. Kolmas kova pettymys.
Aikalailla paskaa tuli käteen. Levyn kyllä kuuntelen ennenkuin ostan. Tällaisilla biiseillä ei maailma tee mitään.
Lauluosio kuulostaa ihan ok-kamalta, mutta Tarotin kohdalla se klimax tulee yleensä vasta kertsissä. Tässä biisissä kertosäe on ehkä kaameinta, mitä olen muutamaan vuoteen kuullut. Apparation-tasoa.
^ Ei voi ymmärtää. Liian raskas kappale näköjään eräille.
Tarot - You
Heti riffin lähdettäessä käyntiin huomaa pelin hengen. Lujaa, vahvasti, yksinkertaisesti, mutta hienosti. Selvä levyn startterin paikka. Todella vahvat soundit, kertosäe räjäyttää tajunnan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kappale pesee I Rulen 100-0. Laulumelodiat loistavia, jopa toisen kertosäkeen jälkeinen säkeistö on hyvä. Sooloihin laskeudutaan hienosti, eikä itse soolotkaan todellakaan petä. Soolon loppuun vielä hieno stop-efekti. Pieni suvanto ja täysiä viimeinen kertosäe pariin otteeseen: "YOU jne.."
^Elä nyt hinkkaa sitä loppuun ennen levyn ilmestymistä... Mä en ole vieläkään päässyt semmoiseen kauppaan, josta tuon saisi. Kaikenmaailman muuta sontaa on tullut kyllä hankittua, pakkohan tuo on hakea, kun noin ylistetään ja haukutaan. Ja BÖC-bonus kiinnostaa erittäin paljon, on meinaan originaali huisin upea kappale.
Ei klimaxia, ei mitään. Tuo lauluääni, mikä kaverilla on, odotin enemmän. Ei kertaakaan vedä kovaa ja korkealta.
Ipe: Missä vaiheessa Marco käyttää sitä äijä-ääntään You-biisissä? Ei kertaakaan, ei hetkeäkään.
Ja voittaa muka I Rule-biisin? HAH!
Mä kuuntelen ennemmin vaikka Wildest Dreams-biisiä. Ehkä jopa Dream of mirrors menee edelle. Paha sanoa, kaikkien aikojen kuraravasta ei ole helppo valita.
Eikähän toi kerro jo jotain Tarotin sinkun tasosta; Paskaa, ja vielä kerran paskaa
Nimim. Pyre of godsia ja Undead son Part Kakkosta odotellessa.
Kuten sanoin, odotukset olivat epärealistisen korkealla. Edes Tarot ei pystynyt niihin odotuksiin vastaamaan
^Ootas vaan, saattaa se loppulevy olla kuitenkin hyvä. Mistäs sen tietää. Mä ainakin odotan (singleä vielä kuulematta) tuota uutta levyä vesi kielellä. En tuomitse kuulematta.
Minä en ainakaan halua uutta Pyre of godsia tai Undead sonia, nehän on jo kertaalleen tehty. Kertaalleen tuon uuden sinkun olen kuullut ja ihan hyvältä se vaikuttaa. En noita sinkkuja jaksa oikein ostella ennen varsinaista levyä, menee vaan yksi biisi tavallaan hukkaan. Jos jotain milenkiintosia extrabiisejä on niin jälkikäteen sitten voi sen ostaa.
En tuomitse kuulematta, mutta en osta levyä myöskään kuulematta.
Ja ei tässä kukaan halua Pyre of Gods-biisiä uudestaan. Pointti oli se, että täällä odotellaan samanlaista mestariteosta kuten Pyre of Gods ja Undead son.
Vieläkö pitää jatkaa rautalangasta vääntämistä?
^ No jos sen verran että jos originaalinkaan sovituksessa ei sellaista ole; seesteinen klassikko tämä, niin miksi hitossa coverissakaan vedettäisiin 'kovaa & korkealta'. Livenähän se Salmela sitten tekee niin sellaisissa biiseissä missä pitääkin; tuokin BÖC-cover tullut jo vuosia setissä.
Lappis wrote:On originaali hieno tai ei, Perseestä sekin on.
Ei klimaxia, ei mitään. Tuo lauluääni, mikä kaverilla on, odotin enemmän. Ei kertaakaan vedä kovaa ja korkealta.
Oma Tarotin kuuntelu on tällä hetkellä loistavan Suffer Our Pleasuresin luukutuksen sekä satunnaisten Spell of Ironin biisien varassa. Suomimetallin parhaimmistoa tämän perusteella, Marco Hietala on äijä.
Tarkoituksena olisi mennä ensi lauantaina Kuopio Rockcock 2006 tarkastamaan, lähinnä Tarotin takia. Minkähänlaista settiä olisi syytä odotella kun tunnin lovi on bändille varattu. Yritin etsiä netistä, mutta näin uusavuttomana ihmisenä ilman tulosta.
Last edited by The_Air_Raid_Siren on Sun Jul 23, 2006 20:12, edited 1 time in total.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Itselläkään ei kauheasti ole alla tarotin kuuntelua, mutta jonkin verran kuitenkin.. Itsekin olen menossa Kuopioon katsastamaan Tarottia ja tottakai Klamydiaa
13.6 Metallica 13.11 Unholy Alliance 14.11 Iron maiden...
Ja tässä vielä kolmas henkilö joka ehdottomasti suuntaa rokkikyrpään Tarottia katsomaan. Taitaapa nimittäin olla ainut mahdollisuus ainakin Kuopion suunnalla ennen ensi vuoden Rockcockia, kun ikää ei vielä taida tuonne henkan keikoille vielä olla.
Ja kommentoidaan nyt samantien tuota you-sinkkua, jotta ei menisi tuplan puolelle, vaikka ei siinä nyt paljoa kommentointia ole. Ihan ok repäisy, eli suunnaton pettymys. Kertosäe häviää jokaiselle sufferin vastaavalle, ollen rectum-tavaraa pitkälti. Perussäe nyt on ihan hyvä ja soolo samoin, mutta se ei Tarotin tasoiselta bändiltä riitä. No toivottavasti lauantaina WOOORHEEED kumahtaa ilmoille ja pyyhkiin Youn pettymyksen hevonhelvettiin
The_Air_Raid_Siren wrote:Tarkoituksena olisi mennä ensi lauantaina Kuopio Rockcock 2006 tarkastamaan, lähinnä Tarotin takia. Minkähänlaista settiä olisi syytä odotella kun tunnin lovi on bändille varattu. Yritin etsiä netistä, mutta näin uusavuttomana ihmisenä ilman tulosta.
Samoin olisi tarkoitus tuo Kuopion keikka katsastaa. Tuskassa tuli Sufferin kolme ekaa biisiä, uusi sinkku You ja sitten vanhempaa matskua. Alkupään tuotannosta soittivat ainakin Wings Of Darknessin ja Lady Deceiverin...parempi muistiset voivat täydentää. Taisi joka levyltä tulla jotain.
Rainmaker wrote:Tuskassa tuli Sufferin kolme ekaa biisiä
Tämä kuulostaisi kyllä todella helmeltä. I Rule, Pyre of Gods ja Rider of the Last Day ovat niin jumalaista kamaa, että oksat pois. Pitäisi hommata vain äkkiä tuota vanhempaa tuotantoa kuunteluun sitten, että tuntisi kappaleet edes jotenkin keikalla.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Pentelesh wrote:Suffer Our Pleasuren julkaisusta saakka mua on harmittanut todella paljon, että bändi ei ole soittanut Follow The Blind nimistä rallia.
Onneksi iki vihreää Angels Of Painia saa kuulla aina 8)
Muistaakseni Follow The Blindissa on joku "kitarajuttu", jota eivät kykene soittamaan elävänä sovittamatta kappaletta merkittävällä tavalla uudelleen, minkä takia tuota ei ole sitten soiteltu ollenkaan. Toinen juttu onkin sitten se, onko tuollaist "juttua" oikeasti olemassa vai mättääkö asia jostain muusta syystä. Mene ja tiedä. Aika oudolta tuo silti kieltämättä tuntuu.
Whitesnake wrote:Hietalle pitää hommata hame, on se senverta nössöä nykyään.
Mitähän tämä nyt sitten tarkoittaa?
Tässä oli puhetta Tarotin Tuskan setistä, tässä se kokonaisuudessaan:
Crawlspace
Wings Of Darkness
Back In The Fire
Do You Wanna Live Forever
Pyre Of Gods
Angels Of Pain
You
Veteran Of The Psychic Wars
Descedants Of Power
Lady Deceiver
Rider Of The Last Day
I Rule
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Oliskohan ollu Nummessakin suunnilleen sama setti. Saattaa olla että Kuopiossakin vedetään tuo. Kyllähän sitä pitää uudemman kerran lähteä Tarotia kattomaan, on se vaan parhautta.
Onhan Tarot ehkä Suomen kovin bändi. Tuskassa vetivät perhanan kovan keikan.
Juuri soi Suffer Our Pleasures ja taitaa olla Tarotin kovin levy (debyytin kanssa).
Mulla on noussu Tarotin parhaimmaksi läppänäksi For the glory of nothing. Eipä fillereitä levyltä löydy, todella komeaa kuultavaa esimerkiksi Shining Black- kappale. Nerokas sävellys suorastaan, upeat säkeistöjen laulumelodiat ja erikoinen, mutta toimiva kertosäe.
Joo, tulipa taas käytettyä ylisanoja, mutta sellasta se on ainakin Tarotin ja Maidenin kohdalla.
Hyvä on single.Lisää tullut melodisuutta kehiin sitten SOP:n joka kärsi itseään toistavista melodioista ja tasapaksuudesta.Örinäroskaa on jo tarpeeksi.Heviin kuuluu melodiat - muu on sitten jotain punkkia.
laitan tänne oman tarot arvosteluni jos joku haluaa kuunnella mielipiteitäni, arvostelkaa vaan ja sanokaa jos ette enää halua näitä tänne.
Tarot - Spell Of Iron
01. Midwinter Nights
02. Dancing On The Wire
03. Back In The Fire
04. Love's Not Made For My Kind
05. Never Forever
06. Spell Of Iron
07. De Mortui Nil Nisi Bene
08. Pharao
09. Wings Of Darkness
10. Things That Crawl At Night
Marco Hietala - laulu/basso
Zachary Hietala - kitara
Mako H - kitara
Pecu Cinnari - rummut
Itse en ole ikinä ollut kovin innostunut suomalaisesta musiikista. Tarot on kuitenkin niitä harvoja suomalaisia bändejä joita kuuntelen. Tämä kuopion metallilegenda julkaisi debyyttinsä joulukuussa 1986, ja siitä lähtien Tarot on rakentanut vahvaa uraa suomessa, muttei ulkomaille ole kovinkaan monesti ole ollut asiaa. Ennen Tarot-aikaa tämä ryhmä oli pieni Maidenin-Coverbändi Purgatory. Lopulta joukko sai levytys-sopimuksen ja alkoi tehdä parasta suomalaista Metallilevyä, Spell Of Ironia. Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että tällä joukolla on lähes kaikki kunnossa debyytillä! Jos Debyytit yleensä ovat vasta hakemista, on Spell Of Iron-genressään suuri poikkeus. kaikki on niin kunnossa kuin vain voi olla. Ainoaa miinusta jos etsii, sen löytää tukkoisista Soundeista, mutta se ei tätä levyä sorra suuntaan eikä toiseen. Bändi hoitaa hommansa takuuvarmasti. Marcolla laulaa Spell Of Ironilla uransa parhaat laulusuoritukset ja bändillä oli vielä tuohon aikaan kitaristikaksikko, ei mitään tarpeettomia koskettimia. Kaikki kulkee. Itse olen kuunnellut tämän levyn toistakymmentä kertaa, ja täten se on yksi eniten kuunnelluista levyistäni. Puhtia tuntuu löytyvän joka kuuntelukerralla enemmän, minkä myötä levy kuulostaa kokoajan paremmalta. Parhautta ei vähennä upeat kannet.
Levy alkaa omasta mielestäni Spell Of Ironin kolmen huonoimman joukossa olevalla Midwinter Nightsillä. Olen kuunnellut tämän kappaleen puhki jo aikapäiviä sitten, eikä teho oikein tahdo palautua. Ei suinkaan mikään huono kappale, sillä niitä Spell Of Ironilla ei ole ollenkaan. Pääriffi on erittäin hyvä.
Dancing On The Wire on hieman laiskarytminen kipale. Voimaa kuitenkin löytyy jopa klassikoksi asti sitten lopulta kun puristaa koko kappaleen kokonaisuudeksi. Soolot ovat täyden kympin arvoisia.
Back In The Fire esittelee hieman uudemmanlaista Tarotia pituudellaan. Kappaleen teemaan sopivat alkuriffit rullaavat tosi hyvin ja Marcon tultua kehiin kaikki vain paranee. Kertosäe onkin sitten jo huikea. Ihmeellistä, että tämä kappale on unohdettu nykyisin lähes kokonaan (tosin niitä unohdettuja löytyy Spell Of Ironilta useampiakin).
Loves Not Made For My King on tämän levyn kaavassa soundeiltaan varsinainen ilopilleri, suhteellisen raikas biisi. Samalla se on myös toimiva suomimetallibiisi.
Seuraavaksi alkaakin levyn unohdettu puoli (lukuunottamatta klassiko Wings Of Darknesia). Kyseisen puolen aloittaa vauhdilla Never Forever. Vauhtia, tarttuvuutta, sooloja ja hyvää riffittelyä piisaa tässä kappaleessa erittäin paljon. Täydellisyyttä hijova biisi, mutta jotakin pientä puuttuu.
Nimibiisi menee albumin Top 3 listalle. Rumpusoololla alkava kappale jatkaa loistavasti säkeistöillään. Ainoaksi miinukseksi voisi sanoa keston. Ote on niin tiukka, että samaa olisi jaksanut vielä muutaman minuutin enemmänkin, mutta loppujen lopuksi, voihan tämän kuunnella monesti peräkkäin jos mieli tekee. Tämäkin on ikävä kyllä unohdettu.
De Mortui Nil Nisi Bene ihmetytti aluksi nimellään niin paljon, etten halunnut kuunnella, mutta sitten kuin kuuntelin paljastui vain loistava instrumentaali. Riffit potkivat täysillä ja kuulostavat ''kuninkaallisilta''.
Pharao on vauhdikas biisi jälleen kerran. Jää kylläkin auttamatta Spell Of Ironin heikoimmaksi viisuksi, muttei yleisellä tasolla ole huono.
Wings Of Darkness on klassikko, ehdoton sellainen. suoraviivaisten kappaleiden ehdotonta eliittiä. Jos suoraviivaiset kappaleet eivät yleensä ole mitään ehdottoman kuuntelen arvoisia, Wings Of Darkness on, vähintäänkin sen takia, että sen on tehnyt suomalainen bändi. Soolo on niinikään kuulemisen arvoinen ja mahtava kertosäe. Ne ovat jotakin klassista.
Levyn päätösbiisi on (kuten perinteisesti) Things That Crawl At Night niminen balladi. Raikkaana ja rauhallisena soiva biisi alkaa erittäin rauhallisesti, kunnes sitten kappaletta pamautetaan hieman käyntiin sähkökitarankin merkeissä. Levy päätetään niin arvokkaasti kuin se ansaitseekin Things That Crawl At Nightin muodossa.
Nykyisin alkaa olla niin, että alan pitää levyn ''b-sidestä'' enemmän kuin ''a-sidesta''. Se johtuu varmaan siitä, että suurin osa ensimmäisistä kappaleista ovat itselleni hieman puhkikuunneltuja klassikkoveisuja. Niin puhki niitä ei saa, etteikö jotain tehoa löytyisi. Henkilökohtainen suosikkibiisi tällä levyllä on Wings Of Darkness (yllätys, yllätys!). Sen sijaan Spell Of Iron on alkukankeutensa jälkeen onnistunut nousemaan levyn toiseksi parhaaksi kappaleeksi. Muuten albumi sisältää aika tasaisen varmaa klassikkosuomimetallia, tarjoillen sitä hieman eksoottisesti. Kiistä en myöskään sitä, etteikö albumin riffeissä olisi maidenmaisuutta. Erittäin useissa biiseissä kuulostetaan Maidenille. Ei haittaa mitään, sillä Maiden on oma suosikkibändini. Kokonaisuutena Spell Of Iron on metallilevyjen eliittiä. Puoli pistettä joudun kuitenkin ottamaan pois soundeista, joittenkin biisejen kuluneisuudesta ja joittenkin biisejen unohtamisesta. Jos haluat saada hyvä suomimetallilevyn, Tarotin Spell Of Iron on sellainen.
4½/5
+ Bändillä on kaikki kunnossa jo Debyytillään
+ Riffit
+ Marcon laulu
+ Kappalemateriaali...
- ...Jossa tosin esiintyy lievää kulumista
- Soundit
- Jotkut biisit on unohdettu täysin