Joo, kasa lautalaisia tuli tavattua ja muutamat oluiset juotua, kiitokset vaan seurasta.
Whitesnake
Moderator: The Killer Krew
-
CharlotteTheHarlot
- Kisälli

- Posts: 615
- Joined: Mon Nov 01, 2004 16:37
- Location: Helsinki
Jep, keikka oli vitun kova! Hieno oli meininki niin yleisössä kuin lavallakin, Coverdale ottaa aina koko lavan ja yleisön hienosti haltuunsa. Parhaiten toimi Give Me All Your Love, Love Ain't No Stranger, Here I Go Again ja kaikkea ennen Bad Boys! Bad Boysin soittaminen viimeisenä oli hyvä idea, ei jäänyt mitenkään lattea fiilis. Jotenkin kuitenkin se edellinen keikka oli parempi, johtunee ehkä siitä, että pari kovaa biisiä jäi setistä puuttumaan, kuten Judgement Day.......
Joo, kasa lautalaisia tuli tavattua ja muutamat oluiset juotua, kiitokset vaan seurasta.
Joo, kasa lautalaisia tuli tavattua ja muutamat oluiset juotua, kiitokset vaan seurasta.
"'What ho', said the thing with three bonces, 'do not meddle with things you do not understand!'" Nicko McBrain
CRYINGIN IN THE RAAAAAAAINNNNNNNNNNNNNNNNNNNNNN!!
Parasta, parhautta, paremmuudesta ei tietoakaan, kun puhutaan tästä kappaleesta. Loput oli meneviä, Bad Boys ja In The Heart Of The City vielä paremmuusasteen yläpuolella.
Meininki ennen -ja jälkeen konsertin on hyvin luettavissa aiemmista viesteistä. Kiitos kaikille lautalaisille jälleen riennokkaasti seurasta.
-Jarmila: Ei se pizza lopu olemalla syömättä.
-A.Kivi: Ohvi-pullo mukaan mökkihöpöröihin. Toivottavasti oli kivaa olla kimpassa hotellilla.
-The Prisoners: Payback time on marraskuussa.
Parasta, parhautta, paremmuudesta ei tietoakaan, kun puhutaan tästä kappaleesta. Loput oli meneviä, Bad Boys ja In The Heart Of The City vielä paremmuusasteen yläpuolella.
Meininki ennen -ja jälkeen konsertin on hyvin luettavissa aiemmista viesteistä. Kiitos kaikille lautalaisille jälleen riennokkaasti seurasta.
-Jarmila: Ei se pizza lopu olemalla syömättä.
-A.Kivi: Ohvi-pullo mukaan mökkihöpöröihin. Toivottavasti oli kivaa olla kimpassa hotellilla.
-The Prisoners: Payback time on marraskuussa.
Hirveet fiilikset oli keikalla. Eipä noihin kommentteihin ole mitään lisättävää. Kiitokset tutille seurasta.
No A.Kiven kanssa jatkimme vielää vähän pidemmän kaavan mukaan.......
...nooo eipä siitä sen enempää.
Kiitokset kaikille seurasta ja Kivelle "iso käsi"
No A.Kiven kanssa jatkimme vielää vähän pidemmän kaavan mukaan.......
Kiitokset kaikille seurasta ja Kivelle "iso käsi"
Maiden Ukot nähty: -88, -90, -92, -95, -98, -03, -05, -05, (4x)-06, -07, (8x)-08, -09, (5x)-10, (13x)-11, (10x)-13 ja....jatkuu
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Hyvät bileet oli, itselläni partytime klo 14-04, sitten tuli uni. Omassa porukassa juhlittiin, mutta tulihan siinä muutama tuttu nähtyä ja Peken kanssakin nähtiin tosiaan naamatusten ekan kerran. Iso mutta leppoisa
Me tyydyttiin olemaan siinä parinkymmenen metrin päässä lavasta, etuoikealle miksauspöydästä. Kuten aina ennenkin. Oli tilaa jammata ja kyllä tuli pompittua. Lämpö hellii selkää ja vanhakin jaksaa. Keikka oli jos mahdollista, lähes yhtä hyvä kuin kaksi vuotta sitten. Diomaiset jammailut keskellä olivat perseestä, mutta DC tarvitsee leponsa.
Uusi biisi oli melkoista jytää, siitä pisteet. Ja aivan oikein, eka encore oli se Take Me... whatever, joka on oikeasti huono biisi ja sai minultakin tumput suoriksi. Saipa vähän levättyä ennen lopun kliimaksia. Yleisö oli kiitettävästi mukana ja tunnelma suoraan sanoen katossa. Erittäin hieno ja lämminhenkinen tilaisuus. Peken lisäksi tuli bongattua ja nopeasti tervehdittyä Jarmilaa, Ipeä, A.Kiveä, Iivistä ja Charlottea nyt ainakin. Kiva kun alkaa olla naamatuttuja yleisössä muutenkin, kuin vain ne samat, joita olen katsellut muutaman vuosikymmenen.
Laitan pian dvd:n tilaukseen... Ai niin, hallissa oli eilen AIKA kuuma. Hyvin pysyi värit uudessa Neitopaidassa, farkkuihinkin imeytyy uskomaton määrä hikeä. Kun päästiin Espooseen kämpille oli pakko vetää aika annos vettä ensimmäiseksi ja vasta sitten olutta, paransi kyllä oloa kummasti, nestehukka oli melkoinen.
Uusi biisi oli melkoista jytää, siitä pisteet. Ja aivan oikein, eka encore oli se Take Me... whatever, joka on oikeasti huono biisi ja sai minultakin tumput suoriksi. Saipa vähän levättyä ennen lopun kliimaksia. Yleisö oli kiitettävästi mukana ja tunnelma suoraan sanoen katossa. Erittäin hieno ja lämminhenkinen tilaisuus. Peken lisäksi tuli bongattua ja nopeasti tervehdittyä Jarmilaa, Ipeä, A.Kiveä, Iivistä ja Charlottea nyt ainakin. Kiva kun alkaa olla naamatuttuja yleisössä muutenkin, kuin vain ne samat, joita olen katsellut muutaman vuosikymmenen.
Laitan pian dvd:n tilaukseen... Ai niin, hallissa oli eilen AIKA kuuma. Hyvin pysyi värit uudessa Neitopaidassa, farkkuihinkin imeytyy uskomaton määrä hikeä. Kun päästiin Espooseen kämpille oli pakko vetää aika annos vettä ensimmäiseksi ja vasta sitten olutta, paransi kyllä oloa kummasti, nestehukka oli melkoinen.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
^ Jäähalli oli kyllä tosiaan hikinen paikka tiistai-iltana, myös siellä alakatsomossa, jossa istuin. Keikka oli hyvä, ja vähän harmitti, ettei ollut kentällä. Tosin siellä katsomossakin tuli tunne, että Coverdale kyllä huomio myös katsomoporukan ihan kiitettävästi.
Juu, ja se dvd on kyllä ostoslistalla myös täällä...
Juu, ja se dvd on kyllä ostoslistalla myös täällä...
-
Risto Malinen
- Taka-ampuja

- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Tuosta Davidin äänen kunnosta voi tietysti olla montaa mieltä. Olen minä herralta kuullut paljonkin parempiakin keikkoja, tosin siitä on aikaa (Ruisrock -83, Helsinki -83, Tukholma -88), mutta kai se on niiin, että aika kultaa muistot...
Mielestäni David pystyisi klaaraamaan nimenomaan nuo "vanhat" biisit eli ennen 1987 aikaa ihan hyvin, koska niissä ei tarvitsisi olla niin kauheasti "heavyshouter". Mutta kun ne biisit eivät valitettavasti myy. Sen huomasi hyvin tiistaina, kun soitettiin "Take Me With You", eipä se juurikaan yleisöä liikuttanut. Crying In The Rainia kuunnellessa lähes tuli se biisin eka sana, kun muisteli versiota juuri uuden levyn ilmestymisen jälkeen.
Ja kun "remasterit" on nyt 3 ensimmäisestä levystä julkaistu, olisin odottanut niiltä hieman enmmän materiaalia. Kyllähän tuo keikka oli ihan hyvä, mutta kun on joskus parempaa saanut niin...
Mielestäni David pystyisi klaaraamaan nimenomaan nuo "vanhat" biisit eli ennen 1987 aikaa ihan hyvin, koska niissä ei tarvitsisi olla niin kauheasti "heavyshouter". Mutta kun ne biisit eivät valitettavasti myy. Sen huomasi hyvin tiistaina, kun soitettiin "Take Me With You", eipä se juurikaan yleisöä liikuttanut. Crying In The Rainia kuunnellessa lähes tuli se biisin eka sana, kun muisteli versiota juuri uuden levyn ilmestymisen jälkeen.
Ja kun "remasterit" on nyt 3 ensimmäisestä levystä julkaistu, olisin odottanut niiltä hieman enmmän materiaalia. Kyllähän tuo keikka oli ihan hyvä, mutta kun on joskus parempaa saanut niin...
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Suurin osa Whitesnaken legendaarisista biiseistä on nimenomaan ajalta ennen 1987:aa. Se vaan tuo "Take me..." ei ole koskaan uponnut suomalaisiin. Oma porukkani koostui viidestä ukosta, joista nuorin täyttää ensi kuussa 36 ja vanhimmat ovat yli 40v. Kukaan meistä ei jammannut em.kappaleen tahdissa, kun siinä ei ole mitään mistä tarttua kiinni. Ihme juttu sinänsä.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Tai sitten syynä voi olla, etteivät itseni tavoin pidä sitä biisiä paljon minään. Määrittelisin kuitenkin Wsnaken kohdalla olevani aika hc-fäni, mutta tuo on yksi huonoimmista biiseistä, mitkä ovat saaneet vähääkään 'huomiota' (livesoittoa, best of -levyillä paikkoja) albumijulkaisunsa jälkeen. Esimerkiksi todella hyvin koostetulla The Early Years -kokoelmalla selvästi huonoin biisi IMO; niinkin loistavasta materiaalista kuin siinä onkin voinut ammentaa, eli huikeaa laatua.Risto Malinen wrote:Mutta kun ne biisit eivät valitettavasti myy. Sen huomasi hyvin tiistaina, kun soitettiin "Take Me With You", eipä se juurikaan yleisöä liikuttanut. Crying In The Rainia kuunnellessa lähes tuli se biisin eka sana, kun muisteli versiota juuri uuden levyn ilmestymisen jälkeen
Crying In The Rainista olen samaa mieltä; alkuperäisessä Moodyn & Marsdenin kitarat vinkuvat 1000x upeammin vaikka John Sykesiä kovasti pidänkin myös arvossa soittajana.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Minusta taas nimenomaan se 1987-levyn versio Crying In The Rainista on parempi. Minusta Sykes klaaraa sen paremmin. Sama juttu, saman levyn versio Here I Go Againista on parempi. Mutta vastaavasti taas alkuperäinen Ready An' Willing-levyllä ollut versio Fool For Your Lovingista on parempi kuin Slip Of The Tonguella oleva.
Ja mitä tulee tuohon Take Me With You-biisiin, minusta se on oikein hyvä biisi, debyytin parhaimmistoa. Live...In The Still Of The Nightillakin se on loistava.
Ja mitä tulee tuohon Take Me With You-biisiin, minusta se on oikein hyvä biisi, debyytin parhaimmistoa. Live...In The Still Of The Nightillakin se on loistava.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
Peke
- Kärpästen Herra

- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Nyt kun olemme saaneet aiheen auki, niin kertokaa nyt mitä hyvää siinä Take Me With You renkutuksessa oikein on?
ja kun vielä tsekkaa koko Whitesnake-glooriaa kokonaisuudessaan, mistä setin rakentaa, niin ei ymmärrä tämä iso ja leppoisa poika kymistä
vielä kun lisää tähän "yleisön kadet taskuun"-reaktion, niin enemmän olen sillä kannalla, että väärä valinta.... ei kelpaa selitykseksi, että suomalaiset on Junddhheja... ei, emme ole, en miä ainakaa, enhän... eeek!
ja kun vielä tsekkaa koko Whitesnake-glooriaa kokonaisuudessaan, mistä setin rakentaa, niin ei ymmärrä tämä iso ja leppoisa poika kymistä
vielä kun lisää tähän "yleisön kadet taskuun"-reaktion, niin enemmän olen sillä kannalla, että väärä valinta.... ei kelpaa selitykseksi, että suomalaiset on Junddhheja... ei, emme ole, en miä ainakaa, enhän... eeek!
Into Iron Maiden Since 1983
^Itse ainakin pidän riffistä ja muutenkin biisi on oikein menevä ja siinä on hyvä meininki. Esim. debyyttti alkaa oikein mainiosti tällä biisillä. Ei kait siinä muuta kuin että se vaan kuulostaa mun korvaan hyvältä, en mä osaa sitä sen kummemmin selittää. Sanathan siinä nyt ovat sitä taattua Coverdalea.
Enpä arvannutkaan että näin monet eivät siitä pidä. Näin ne mielipiteet vaan vaihtelee.
Enpä arvannutkaan että näin monet eivät siitä pidä. Näin ne mielipiteet vaan vaihtelee.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
Peke
- Kärpästen Herra

- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Varmaan siksi se onkin mukana kun se on debyytin avaajareptile wrote:^Itse ainakin pidän riffistä ja muutenkin biisi on oikein menevä ja siinä on hyvä meininki. Esim. debyyttti alkaa oikein mainiosti tällä biisillä. Ei kait siinä muuta kuin että se vaan kuulostaa mun korvaan hyvältä, en mä osaa sitä sen kummemmin selittää. Sanathan siinä nyt ovat sitä taattua Coverdalea.![]()
Enpä arvannutkaan että näin monet eivät siitä pidä. Näin ne mielipiteet vaan vaihtelee.
.... aivan samoin maiden roikuttaa nimibiisiä mukana hautaan asti.... nyt se selkis
Into Iron Maiden Since 1983
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Minusta Take Me... on pelkkä päämäärätön kaahaus, josta puuttuvat kaikki kiinnostavat nyanssit. Täysin tusinatavaraa, joita riittää joka levyn täytteeksi. Aika monta biisiä tuli keikalla mieleen, joka olisi voitu tilalle ottaa. Äärettömän huono valinta ekaksi encoreksi, yleisö ensin metelöi ja saa "sankarinsa" lavalle, palkinnoksi tunnelman latistaja. Iso virhe muuten hyvässä keikassa.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Aikas totta. Sinänsä jännää, että ensimmäisellä levyllä (kuitenkin tätä rock n' roll-rhythm & blues -aikakautta) on näinkin nopea biisi. Olisiko tavallaan liian nopea Whitesnakelle?Iron Constable wrote:Minusta Take Me... on pelkkä päämäärätön kaahaus.
Kyllähän se vaihtelu virkistää aina ja itsekin olin joskus teinipuritaanina ennen maun laajentumista powerin ulkopuolelle "biisi ei ole hyvä ilman tuplabasareita" -mieltä; mutta ei tämä tälle bändille siltikään ole minusta koskaan sopinut.
Ajatelkaas, jos olisitte saaneet kuulla encorena anteeksiantamattomasti poisjätetyn Walking In The Shadow Of The Bluesin
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Äläppäs muuta sano. Jos oikein ymmärsin, niin tätäkin helmeä oli joillakin keikoilla tällä kiertueella soitettu. Noh, kyllä kelpasi kaikki mitä tuli, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla sopii jo "vaatia" lisää helmiä, joita Snakella kyllä löytyy yllinkyllin.Jussi K wrote: Ajatelkaas, jos olisitte saaneet kuulla encorena anteeksiantamattomasti poisjätetyn Walking In The Shadow Of The BluesinLopputunnelmat ns. kohdilleen.. I love the blues, it tells my story.. if you don't feel it you'll never understand..
"Life goes on....until it doesn't"
-
Peke
- Kärpästen Herra

- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Whitesnake Ranking:
Tuli 18-vuotiaana hommattua lähes kaikki Whitesnaket CD-muodossa.. Lättyjä on kuunneltu siis 16 vuotta. Toisia enemmän ja toisia vähemmän.
Laitanpa kommentit levyistä ihan omin sanoin ja mun fiilisten pohjalta.
Whitesnakea on vaikea sitoa mihinkään genreen, koska kokonaisuutena perinteistä Hard Rockia se ei ole aina ollut. Whitesnaken tuotanto on jakautunut 1978-1982 vallinneeseen Blues- ja Rock-/ Rock&Roll -tyyliin sekä 1984-1989 vedettyyn melodiseen Hard Rockiin, rock-balladeihin. Jälkimmäisistä vuosista ainakin itse bändin parhaiten muistan ja tunnen.
1978-1982 aikaa leimaa vahvasti biisien samankaltaisuus ja Blues- ja rokkikaavojen toistaminen. Olisivatko sitten herrat Moody/Marsden olleet sen lajin tyyliniekkoja.
Ohessa studioalbumit ja arvosana + oma rankkaukseni (#):
Snakebite (1978)
en omista
Trouble (1978)
Tämä levy ei paljoa yllätyksiä tarjoile tämän päivän kuulijalle. Bluesin ja Rockenrollin värittämää rockia. Välillä käydään 70-luvun tapaan sienijamienkin puolella
. Levyltä löytyy kaikkien Snake-balladien demo eli The Time Is Right For Love. Soundit vaan ovat kovin 60-lukulaiset ja ohuet. Trouble on kova biisi ja Take Me With You on levyn parhaimmistoa. Arvosana 6 ja rankkaus #8
Lovehunter (1979)
Lovehunter ja Walking In The Shadow Of The Blues antavat kuvan Whitesnakesta parhaimmillaan. Biisit viittavat tietä myös myöhemmälle Hard Rock-tyylille. Muuten mennään simppelillä Blues- ja rokkikaavalla, joka omassa yksinkertaisuudessaan ei oiken sytytä. Samankaltaisuus leimaa biisejä. Arvosana 6.5 ja rankkaus #7
Ready An' Willing (1980)
Yksi lempialbumeistani. Perinteiseen Blues-pohjiin on saatu rankempaa ja progempaa otetta. Biisit ei ole ihan helppoja ralleja vaan syvyyttä ja tunnelmia löytyy. ”Blackmoremainen” eeppinen Blindman on vaikuttavin teos ko levyllä. Ikivihreä Fool For Your Loving hurmaa sekin joka kerta. Rankan kuuloinen rokkeri Sweet Talker ja progeileva Ain´t Gonna Cry No More kuuluuvat levyn parhaimmistoon. Muutama helppo ralli laskee levyn kokonaiskuvaa. Melkein täydellinen. Arvosana 8.5 Rankkaus #3
Come An' Get It (1981)
Levyllä on Don´t Break Heart Again! …. mutta ei sitten yhtään toista samanlaista tai edes sen tyylistä (”myöhempien aikojen Whitesnaken tyylistä”). Albumi muuten koostuu raskaammista Blues-vivahteista ja helposta Rock & Rollista. Blues-biiseistä mainittakoon ihan tyylikäs Lonely Days, Lonely Nights. Hit And Run riffi iskee kohtalaisesti. Albumi vaikuttaa välityöltä Willingin ja Saintsin välissä. Arvosana 7 Rankkaus #6
Saints n' Sinners (1982)
Kelpo Rockia. ”Iloinen ja helppo Rock & Roll-levy”. Tämä on kaikista eniten rokki-levy snakelta. Vähän liiankin helppoa kuultavaa, meinaa aina jäädä taustamusaksi. Here I Go Again, Crying In The Rain, Saints and Sinners ja Dancing Girls esittelee sitten rokkikaavasta poikkeavaa matskua. Dancing Girls-riffi on kyllä aika hevi ja rankka. Tätä olen kyllä diggaillut paljon, suosittelen muillekkin ”kaltaisilleni”.
Arvosana 8 Ranking #4
Slide It In (1984)
Tämähän se on, meikäläisen iki-suosikki. Avaaja Gambler pistää niin mahtavan latauksen alkuun, että tulee Rainbow´n 70-luvun parhaat hetket mieleen. Noh, ei ole ihme sillä Cozy Powell kannuttaa kyllä tomerasti myös Whitesnakessa, saaden albumin muutkin biisit elämään uudella tavalla. Led Zeppelinmäinen Coverdalen ja Powellin ”vuoropuhelu” Slow An´Easy biisissä on jotain maailman parasta.
Liekö sitten Mel Galleyn, John Sykesin ja Cozy Powellin myötävaikutusta, että se selkeä tyylin muutos tapahtui vrt aiemmat levyt. Tietty Ameriikkaa lähdettiin myös valloittamaan tällä kaupallisemmalla matskulla.
Tämä sitä kunnon Hard Rock- Kukkoilua parhaimmillaan. Love Ain't No Stranger, Standing In The Shadow, Slide It In. Pahimmilta täyskäreiltäkin on vältytty. Silti muutama perusbiisi pudottaa muuten taianomaisen albumin arvosanaa. Arvosana 9, rankkaus #1
1987 (1987)
Uusi tuleminen ja melodisia Rock-balladeja rankempien vetojen lomassa. Viime vuosina näkemäni keikat ovat kyllä nostaneet tämän lätyn arvostusta. Varsinkin rankempi osasto toimii Bad Boys, Still Of The Night ja todella upea versio Crying In The Rainistä. Menee ihan kärkipaikoille. Arvosana 9 ja ranking #2
Slip Of The Tongue (1989)
Hyvä levy, missä tyyli vallitsee Rock-balladi linjalla mm Now You're Gone, Deeper The Love. Myös hevimmästä päästä lätyltä löytyy upeat Wings Of The Storm ja Judgment Day. Basisti Rudy takoo Tommy Aldridgen kanssa kyllä tanakan pohjan levylle, kelpaa sille herrojen Vai ja Vanderberg sooloilla. Ikävä kyllä keskinkertaisuuksilta ei olla vältytty. Arvosana 8 ja ranking #5
Restless Heart (1997)
En omista.
Lopuksi:
Olipas tyhjentävä päivä. Tuli Whitesnake tuotanto miltei kokonaan käytyä väljästi läpi tätä suunnitellessa ja kirjoittaessa. Ajattelin, että tämmöinen levyjen yleisesittely on paikallaan.
Varhainen matsku (1978-1979) voi olla lajissaan vaikka kuinka taidokasta, enkä halua sitä lytätä. Mulle se vaan ei toimi, niin, että tarvis kuunnella edes joka vuosi. Vuosien 1980-1982 levyillä on todellisia yksittäisiä helmiä, joita tulee kuunneltua useinkin, harvoin silti koko levy viihtyy koneessa. 1984-1989 onkin sitten tavalla tai toisella joka viikkoista ruokaa, nam! Suosittelen tutustumaan Whitesnakeen kokonaisuutena tavalla tai toisella.
Alkuaikojen matskusta hyvä kooste on Live... In The Heart Of The City (1980) CD. Siinä on matskua 1980 ja 1978 Hammersmithin keikoilta.
Up ... eiku sincerely yours
Peke
Tuli 18-vuotiaana hommattua lähes kaikki Whitesnaket CD-muodossa.. Lättyjä on kuunneltu siis 16 vuotta. Toisia enemmän ja toisia vähemmän.
Laitanpa kommentit levyistä ihan omin sanoin ja mun fiilisten pohjalta.
Whitesnakea on vaikea sitoa mihinkään genreen, koska kokonaisuutena perinteistä Hard Rockia se ei ole aina ollut. Whitesnaken tuotanto on jakautunut 1978-1982 vallinneeseen Blues- ja Rock-/ Rock&Roll -tyyliin sekä 1984-1989 vedettyyn melodiseen Hard Rockiin, rock-balladeihin. Jälkimmäisistä vuosista ainakin itse bändin parhaiten muistan ja tunnen.
1978-1982 aikaa leimaa vahvasti biisien samankaltaisuus ja Blues- ja rokkikaavojen toistaminen. Olisivatko sitten herrat Moody/Marsden olleet sen lajin tyyliniekkoja.
Ohessa studioalbumit ja arvosana + oma rankkaukseni (#):
Snakebite (1978)
en omista
Trouble (1978)
Tämä levy ei paljoa yllätyksiä tarjoile tämän päivän kuulijalle. Bluesin ja Rockenrollin värittämää rockia. Välillä käydään 70-luvun tapaan sienijamienkin puolella
Lovehunter (1979)
Lovehunter ja Walking In The Shadow Of The Blues antavat kuvan Whitesnakesta parhaimmillaan. Biisit viittavat tietä myös myöhemmälle Hard Rock-tyylille. Muuten mennään simppelillä Blues- ja rokkikaavalla, joka omassa yksinkertaisuudessaan ei oiken sytytä. Samankaltaisuus leimaa biisejä. Arvosana 6.5 ja rankkaus #7
Ready An' Willing (1980)
Yksi lempialbumeistani. Perinteiseen Blues-pohjiin on saatu rankempaa ja progempaa otetta. Biisit ei ole ihan helppoja ralleja vaan syvyyttä ja tunnelmia löytyy. ”Blackmoremainen” eeppinen Blindman on vaikuttavin teos ko levyllä. Ikivihreä Fool For Your Loving hurmaa sekin joka kerta. Rankan kuuloinen rokkeri Sweet Talker ja progeileva Ain´t Gonna Cry No More kuuluuvat levyn parhaimmistoon. Muutama helppo ralli laskee levyn kokonaiskuvaa. Melkein täydellinen. Arvosana 8.5 Rankkaus #3
Come An' Get It (1981)
Levyllä on Don´t Break Heart Again! …. mutta ei sitten yhtään toista samanlaista tai edes sen tyylistä (”myöhempien aikojen Whitesnaken tyylistä”). Albumi muuten koostuu raskaammista Blues-vivahteista ja helposta Rock & Rollista. Blues-biiseistä mainittakoon ihan tyylikäs Lonely Days, Lonely Nights. Hit And Run riffi iskee kohtalaisesti. Albumi vaikuttaa välityöltä Willingin ja Saintsin välissä. Arvosana 7 Rankkaus #6
Saints n' Sinners (1982)
Kelpo Rockia. ”Iloinen ja helppo Rock & Roll-levy”. Tämä on kaikista eniten rokki-levy snakelta. Vähän liiankin helppoa kuultavaa, meinaa aina jäädä taustamusaksi. Here I Go Again, Crying In The Rain, Saints and Sinners ja Dancing Girls esittelee sitten rokkikaavasta poikkeavaa matskua. Dancing Girls-riffi on kyllä aika hevi ja rankka. Tätä olen kyllä diggaillut paljon, suosittelen muillekkin ”kaltaisilleni”.
Arvosana 8 Ranking #4
Slide It In (1984)
Tämähän se on, meikäläisen iki-suosikki. Avaaja Gambler pistää niin mahtavan latauksen alkuun, että tulee Rainbow´n 70-luvun parhaat hetket mieleen. Noh, ei ole ihme sillä Cozy Powell kannuttaa kyllä tomerasti myös Whitesnakessa, saaden albumin muutkin biisit elämään uudella tavalla. Led Zeppelinmäinen Coverdalen ja Powellin ”vuoropuhelu” Slow An´Easy biisissä on jotain maailman parasta.
Liekö sitten Mel Galleyn, John Sykesin ja Cozy Powellin myötävaikutusta, että se selkeä tyylin muutos tapahtui vrt aiemmat levyt. Tietty Ameriikkaa lähdettiin myös valloittamaan tällä kaupallisemmalla matskulla.
Tämä sitä kunnon Hard Rock- Kukkoilua parhaimmillaan. Love Ain't No Stranger, Standing In The Shadow, Slide It In. Pahimmilta täyskäreiltäkin on vältytty. Silti muutama perusbiisi pudottaa muuten taianomaisen albumin arvosanaa. Arvosana 9, rankkaus #1
1987 (1987)
Uusi tuleminen ja melodisia Rock-balladeja rankempien vetojen lomassa. Viime vuosina näkemäni keikat ovat kyllä nostaneet tämän lätyn arvostusta. Varsinkin rankempi osasto toimii Bad Boys, Still Of The Night ja todella upea versio Crying In The Rainistä. Menee ihan kärkipaikoille. Arvosana 9 ja ranking #2
Slip Of The Tongue (1989)
Hyvä levy, missä tyyli vallitsee Rock-balladi linjalla mm Now You're Gone, Deeper The Love. Myös hevimmästä päästä lätyltä löytyy upeat Wings Of The Storm ja Judgment Day. Basisti Rudy takoo Tommy Aldridgen kanssa kyllä tanakan pohjan levylle, kelpaa sille herrojen Vai ja Vanderberg sooloilla. Ikävä kyllä keskinkertaisuuksilta ei olla vältytty. Arvosana 8 ja ranking #5
Restless Heart (1997)
En omista.
Lopuksi:
Olipas tyhjentävä päivä. Tuli Whitesnake tuotanto miltei kokonaan käytyä väljästi läpi tätä suunnitellessa ja kirjoittaessa. Ajattelin, että tämmöinen levyjen yleisesittely on paikallaan.
Varhainen matsku (1978-1979) voi olla lajissaan vaikka kuinka taidokasta, enkä halua sitä lytätä. Mulle se vaan ei toimi, niin, että tarvis kuunnella edes joka vuosi. Vuosien 1980-1982 levyillä on todellisia yksittäisiä helmiä, joita tulee kuunneltua useinkin, harvoin silti koko levy viihtyy koneessa. 1984-1989 onkin sitten tavalla tai toisella joka viikkoista ruokaa, nam! Suosittelen tutustumaan Whitesnakeen kokonaisuutena tavalla tai toisella.
Alkuaikojen matskusta hyvä kooste on Live... In The Heart Of The City (1980) CD. Siinä on matskua 1980 ja 1978 Hammersmithin keikoilta.
Up ... eiku sincerely yours
Peke
Last edited by Peke on Sat Jul 15, 2006 19:21, edited 3 times in total.
Into Iron Maiden Since 1983
Tssktssk, Vai soittaa levylle kaikki kitarat, Vanderbergin ollessa tuolloin toipilaana.Peke wrote: Slip Of The Tongue (1989)
kelpaa sille herrojen Vai ja Vanderberg sooloilla.
Mutta mukava lukea tällaista ja verrata sun mietteitä omiin.
Päärynähhh!
Bootleglista
Bootleglista
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
-
Peke
- Kärpästen Herra

- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Mun kamulla on se. Kuuntelin aikani joskus pari vuotta sitten ja en viitsinny edes kopsaa.. Ei vastannut ollenkaan odotuksia.. Pitääpä tsekkaa vielä kerran. Kun on ajatukset muissa asioissa virhearviointeja tapahtuu.Iron Constable wrote:^^Hanki Restless Heart, pesee tuon alkupään tuotannon selvästi. Minun mielestäni. Osoittautunut yllättävän hyvin aikaa kestäväksi levyksi. Eikä maksa paljon.
Into Iron Maiden Since 1983
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Joo, makuasioitahan nämä. Ei se minustakaan aluksi ihmeelliseltä kuulostanut, mutta lisää kuuntelemalla avautui aika kivasti. Useampi erinomainen raita eikä pahoja rimanalituksia. Toki yleissävy on aika rauhallinen ja bluesmainen, muistelen, ettei sulle tuo bluesahtava sävy oikein napannut ekoilla levyilläkään, joten siihen nähden saattaa olla ettei sittenkään kelpaa. Ei se mikään heavylevy kyllä ole.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Peke
- Kärpästen Herra

- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
^Kyllä mulle bluesmainen matsku uppoaa. Ekoja snake-levyjä vaan leimaa see rokkiränttätänttä ja simppeli-blues. Ekoilla musa paikoitellen oli sellasta "liian helppoo" ja bluesille ominaisen tatsi, sielukkuus puuttuu. On siellä upeitakin paloja. En ole kyll mikään blues-asiantuntija, joten ei uskalla enempää avautua. IC ainakin tajus
Diggaan mm Led Zeppelinia ja Rainbowta, Purplee kuten tiedät
Niissähän on kovin vahva Bluespohja paikoitellen, ne ei kyllästytä.
Anyway, onhan se Restless Heart otettava kaverilta takasin kuunteluun. Palaan sitten juttuun
Thanks
Diggaan mm Led Zeppelinia ja Rainbowta, Purplee kuten tiedät
Niissähän on kovin vahva Bluespohja paikoitellen, ne ei kyllästytä.
Anyway, onhan se Restless Heart otettava kaverilta takasin kuunteluun. Palaan sitten juttuun
Thanks
Into Iron Maiden Since 1983
Whitesanke julkaisee uuden live levyn marraskuussa, suomen julk.pv. 6.11. tietojeni mukaan. Tuosta linkistä lisää infoa: http://www.spv.de/eng/whitesnake/
1986,1990,92,93,95,96,98,99,2000,03x2,05x2,06x2,08x2,2010,11x2,13,16x2,17x2 + Lontoo 27-28...
Live... In The Shadow Of The Blues; tyylikkään 'vastakohtainen' titteli live-dvd:seen nähden. Tai ainakin eri biisistä
Vai tuonne ne (4) uudet biisit menevät, noh hyvä noin. En mie ehkä koko albumia enää tässä vaiheessa haluaisikaan, vaikka varmasti yltäisivät 1989 Slip Of The Tonguen & 1997 Restless Heartin tasolle ainakin.
Vai tuonne ne (4) uudet biisit menevät, noh hyvä noin. En mie ehkä koko albumia enää tässä vaiheessa haluaisikaan, vaikka varmasti yltäisivät 1989 Slip Of The Tonguen & 1997 Restless Heartin tasolle ainakin.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma




