Ipe wrote:^ Osta kaikki, et voi pettyä! '91 vuoden jälkeen Sepot vasta vauhtiin pääsivät musiikillisessa antaumuksessa. Tämän uuden Sepon paras levy ajoittua levyille: Roots - Dante. Roots ehkäpä kovin?
En ole kuullut kaikkia Derrickin aikaisia levyjä, joten väitökseni hieman ontuu. Osan olen kuitenkin kuullut ja niistä voin sanoa, että ovat kuraa. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Liikaa juuri sitä bambumeininkiä -> ei ole mun juttu. Toki muutamia ihan siistejä ideoita sisältäviä biisejä on tullut Derrick-matskussakin vastaan, mutta ei niillä vielä kuuhun mennä.
Mul Kyl mar sit Sepultura ei mar tarkoittaa vertauskuvallisel tasol sitä, et hän ei sunkka nappaa tukevan myätäotteen tukast ja siitä sitten vetää vai kummottos n. kolmen minuutin ajan sataakahtakymppiä täysperävaunullisen rekan peräs. Sitä tietää sitten henkeä haukkoessas et jotain tuli koettuu. Ja tää ei ollenkaan tarkoit sitä, et äänenvoimakkuuren tarvitsee automaattisesti täsä ny ol kipurajal, vaan mitä kui mun nysse tarttis sano mukanaan vievää elementtiä ny kussaki sem pare vaa kappalees o eniten.
^ Jos vain keskityt tästä edespäin heruttelemaan privatisti irc-galleriassa muijilta ja jätät Sepulturat, Gaizka Mendietat ja hiustuotteet muiden analysoitavaksi.
^pusipusinaminami. Mutta vakavammin, kenelle/keille sinä puhut ja miksi? Ja mitä? Lopeta analysointi ja äksonia! Hanki jakkupuku, niin sinusta tulee bossi!
No hei tosikko = ))) Älä nyt päälle käy! Nyt on sitten sekin ihme nähty, täydellinen mies. Olen mikä olen. Oman epätäydellisyytensä kanssa on vaan tultava toimeen.. ja muiden.
Hei, kaikki tänne, täälon tappelus!
Jaa, mutta miten tää voi olla tappelu, jos mää muka oon siinä jotenkin osallinen, enkä oo saanu viälä ainootakaan mustelmaa?
Niin, no, tää on kai sitten sitä virtuaalivihanpitoa?
Niin missäs olet, en ole nähnyt sinua kuin sitten viime kerran.Vastaatko usein kun ei kysytä, mutta kun kysytään et vastaakaan?. No voi hitsi. Kaikki mekastus meni ihan hukkaan. Mutta kiitos, Ipe. Kyllähän se helpotti. Tämä siis ihan hyvällä
Last edited by Pah on Thu Jun 22, 2006 19:21, edited 4 times in total.
Sepultura kolahtaa kovaa. Huomenna ostan Chaos A.D.:n, ja se onkin toinen Sepulturan levyni. Halusin tutustua Derrickin aikaiseen tavaraan, ja latasin Roorbackin tutustumismielessä. Albumi ei ollut ollenkaan niin huono kun fanien keskuudessa on tehty selväksi, (kirjastosta lainaamaan) Againstiin verrattuna Roorback on mestariteos. Sellainen perushyvä metallialbumi. Kun on aika hankkia Derrickin aikaista kamaa, Roorback sitten ensin.
^Kaikkea on kokeiltava paitsi sukulaisia, toisia miehiä ja karjala-olutta
Ei minuunkaan tuo chaos A.D:n jälkeinen ole pahemmin iskenyt, ainakin Cavaleran lähdön jälkeen ei ole ollut yhtään koukkuja mitä olen sepulturalta kuullut. Tasapaksua ja sielutonta.
My prayers have now been heard,
By my lord, my god. Master Lucifer.
Ipe wrote:Kysymys kuuluu: "Miksi ihmeessä haluat ostaa paskaa?"
Luulisi nyt hankkivan aluksi ne hyvät albumit hyllyyn, sitten vasta tutustua paskoihin levyihin.
SEn verran pitää olla erimieltä että uusin Sepultura levy DANTE XXI on kyllä helvetin hyvä, myös Nation oli mielestäni varsin mainio. Ymmärrän toki kantasi itsekkin kovana Max aikakauden fanina. Mutta kyllä sitä hyvää kamaa löytyy Chaos a.deen jälkeenkin.
^Kaikkea on kokeiltava paitsi sukulaisia, toisia miehiä ja karjala-olutta
Ei minuunkaan tuo chaos A.D:n jälkeinen ole pahemmin iskenyt, ainakin Cavaleran lähdön jälkeen ei ole ollut yhtään koukkuja mitä olen sepulturalta kuullut. Tasapaksua ja sielutonta.
Sepultura on kyllä tämän hetken ykkösjuttu. Beneath The Remains ja tänään hankittu Chaos A.D. soineet helvetisti. Kirjastosta kävin myös lainaamassa Arisen ja livealbumin Under A Pale Grey Sky.
Chaos on kovaa kamaa, ei-niin-rässiä mutta kuitenkin erittäin energistä mättöä. Arise on myös mahtavaa tavaraa. Livelevykin on hyvä, mutta liikaa Rootsin biisejä mukana. Muutenkin näyttää livemeininki lipsuneen liikaa ihmeellisten heimokurajuttujen puoleen. Mutta yksi hyvä homma heimojutuissakin on; Igor Cavaleraa kohtaan tuntemani kunnioitus vaan nousee kun kuuntelee niitä rumpujuttuja.
Againstiakin kirjaston kautta kokeiltu. Niin PASKAA tavaraa että naurattaa.
Ostoslista Sepulturalta:
- Morbid Visions
- Schizophrenia
- Arise
Ja sitten, jos koen tarpeelliseksi, käytettynä hankin lähinnä hyllyntäytteeksi Rootsin ja ainakin Roorbackin Derrickin aikaisista.
Näin.
Tähän en olekaan vastannut, vaikka Sepultura on aika kova yhtye. Tosin omistan vain Schizon ja Beneathin jotka ovat todella hyviä levyjä. Yhdessä vaiheessa omistin myös Arisen mutta se olikin todellinen pettymys joten vaihdoin sen toiseen eli parempaan levyyn . Morbid Visions olisi tarkoitus hankkia jossain vaiheessa, mutta muut Sepulturat jäävät kyllä ostamatta. Chaos ja Roots ovat melko kurapaskaa Max Cavaleran mukanaolosta huolimatta.
Muistan keskusteluni Ktulun kanssa Sepulturasta. Kehuin kovasti juuri ostamaani Beneath The Remainsia, ja kaveri sitten pohdiskeli että Chaos A.D. on parempi. Ihme kyllä, ensimmäiset biisinäytteet eivät miellyttäneet yhtään. Silloin Chaos-Sepultura oli mielestäni liian pelkistettyä ja outoa perkussioiden osalta. No, Beneath keräsi sitten kuunteluita lisää, ja sitten potki vielä kovempaa kun aikaisemmin. Se oli se niitti, joka innosti heti hankkimaan Sepulturaa lisää. Pallottelin parin vaihtoehdon välillä, ja Ktulu jälleen tarjosi Chaos A.D.ta ostettavakseni.
Kuin ihmeen kaupalla, ei albumi toisella yrittämällä kuulostanut yhtään niin huonolta kuin ensin, joten päädyin ostamaan Chaosin.
Muusikot ovat erittäin korkealla tasolla, Schizophrenia-tasosta ollaan valovuosia edellä. Max Cavaleran ääni on teknisesti parhaimmillaan, ja kitarointi sujuukin parilta Cavaler/Kisser energisesti ja elävästi. Paulo JR:n bassottelu tukee kokonaisuutta hyvin, ja viimeisen niitin kokonaisuuteen tuo Herra Igor Cavalera uskomattoman kuuloisine perkussioineen. Igoria rumpalina kohtaan tuntemani kunnioitus kasvoi heti potenssiin neljä kuunneltuani Chaosta vähän enemmän. Tässä vaiheessa Sepultura oli hyvällä mallilla; alkuaikojen aggressiivisempaa otetta ja brasilialaista omaa kosketusta on mukana juuri sopiva määrä, ja nämä kaksi huomattavan erilaista tyyliä on sulautettu yhteen täydellisen sujuvasti. Seuraavalla kokopitkällä onkin heimohomma viety jo aivan liian pitkälle. Sikäli onkin masentavaa ajatella aikaa Chaosin jälkeen.
Lähtökohtana on ehdottomasti se, että nyt puhutaan helvetin vahvoista biiseistä. Fillereitä ei mukaan mahdu, ja kokonaisuus on todella tiukka. Sounditkin ovat selkeät ja muutenkin kaikinpuolin biisimateriaaliin sopivat. Refuse/Resist avaa pelin tehokkaasti, ja itseasiassa siitä onkin parin päivän sisään noussut suosikkini koko albumilta. Lyriikat kautta levyn ovat yksinkertaiset, mutta hienous on siinä kuinka ne lyhyinäkin ovat mielenkiintoisia ja biiseihin sopivia.
Max sylkee lyriikat ulos myrkyllisesti ja aggressiivisesti. Kuten sanottu, mielestäni Chaosilla Maxin ääni on huipussaan niin teknisesti kuin asenteellisestikin. Eikö muuten alun yksinkertainenkin rumpujuttu kuulosta helvetin nerokkaalta? Juuri tänään istuin rumpujen takana, kuuntelin näitä biisejä ja treenailin näitä mahtavia kuvioita omaan käyttööni.
Territory, Slave New World ja Amen ovat kaikki ensiluokkaisia kappaleita, ja Beneathin tapaiseen puhtaaseen rässimenoon verrattuna ne voivat alkuun kuullostaa vähän liiankin riisutuilta ja yksinkertaisilta. Minulle kuitenkin kolahdus sen tapahtuessa oli todella voimakas, eikä entiseen ole paluuta. Nämä neljä ensimmäistä kappaletta ovat todistaneet pelin hengen, ja jos nämä eivät kolahda, ei Chaos A.D. ole sitten sinun juttusi. Plussaa riffeistä, jotka ovat hienolla tavalla yksinkertaisia. Minulle on riffien suhteen kaksi suosikkia; äärimmäinen riffituli (Beneath), jossa on mahdollisesti jopa kymmeniä loistoriffejä yhdessä biisissä. Toinen on sitten juuri Chaosin edustama yksinkertainen, tarttuvampi ja paikoin raskaampikin tyyli.
Kaiowas on omalaatuinen tapaus, joka toimii hyvänä tasoittajana ja esittää mielenkiintoisia perkussio-osuuksia. Ymmärrän, jos joku pitää Kaiowasia puuduttavana ja typeränä täytekappaleena, mutta minä olen aina lämmennyt hyville rumpu ja perkussio-jutuille, ja tämä edustaa minulle juuri hienoa, tarttuvaa rytmittelyä mielenkiintoisine yksityiskohtineen. Propaganda on ehdotonta levyn parhaimmistoa, ja Mr. Max Cavaleran sanoma ei jääne epäselväksi. Biotech Is Godzilla lähtee käyntiin vanhaan Sepultura-tyyliin, ja pian päähän jäävät junnaamaan tarttuvat ”Bi-o-tech!”-huudot. Kyllä tässä on kyse todella tarttuvasta tavarasta. Nomad on vähän hitaampitempoinen jyräkappale, ja tässä taas kerran Igorin loistavat rumpukuviot näyttelevät pääosaa. We Who Are Not As Others on tietynlainen välipala, joka itselleni lähinnä johdattelee Nomadista Manifestiin. Loppukolmikko Manifest/The Hunt/Clenched Fist ovat tasaisen laadukkaita teoksia, mutta kuten usein käy, levyn alkupuoli on kerännyt kuunteluita vähän enemmän jonka varjoon loppuosa sitten jää.
Sepulturaan on aina liittynyt vahva, kirjoittamaton sääntö joka tuomitsee Chaosin jälkeiset Sepultura-levyt lähinnä surkeiksi tekeleiksi, Rootsin ollessa usein rajalla. Taidan olla vähän kapinahenkinen kaveri, tai sitten vaan kaivan verta omasta nenästäni, mutta sanoisin, että Chaos A.D. on Sepulturan paras levy, kuulemistani. Ktulu oli oikeassa. En missään mielessä mollaa Beneathia, kyseessä on yksi parhaista koskaan tehdyistä thrash-levyistä. Mutta minä en ole pohjimmiltaan thrash-ihminen, vaan arvostan hitusen erilaisia arvoja musiikissa. Hitaampi, yksinkertaisempi voi tarkoittaa raskaampaa ja parempaa, ja mielestäni Chaos A.D. on tästä oiva esimerkki.
Loppukoosteeksi Ipen tapaisille dorkille jotka eivät jaksa lukea arvosteluitani (:lol:) voisin pistää:
+ Instrumentilliset taidot loistavat
+ Maxin ääni huipussaan, teknisesti sekä muutenkin
+ Igorin mahtavat rumpu/perkussio-kuviot
+ Raskaat, yksinkertaisemmat riffit
+ Selkeät, hyvät soundit
+ Kautta linjan loistavat kappaleet, eritoten Refuse/Resist, Propaganda, Territory, Amen, Slave New World
- Loppupuoli jää hivenen alkuosan varjoon, mutta pistän sen kuuntelunmäärän piikkiin
Stratocaster wrote:
Muusikot ovat erittäin korkealla tasolla, Schizophrenia-tasosta ollaan valovuosia edellä.
Miten tästä haiskahtaa jälleen se tosiasia, että Schizo ei ole Stratolle tuttu albumi? Ei bambun vääntämminen ole vaikeaa, tosin pelkkien "hittibiisien" ja jumalaisten rässiriffien tekeminen Seppojen parhaimmalle levylle on vaikeaa. Levyt ovat täysin eri planeetoilta kun katsoo levyä kappalekohtaisesti, soundillisesti, lyriikoiltaan tai kokonaisuutena. Chaos on ja tulee aina olemaan Sepulturan viimeinen levy, Rootsilla on vain yksi biisi.
NYT STRATO SE SCHIZO HANKINTAAN!
BTW: Kiitos Strato jälleen todella hyvästä arvostelusta. Se oma kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Hail to Lempäälä!
^ Tarkoitin sitä soitannollista tasoa, ei schizossa albumina ole todellakaan vikoja. Hankin hankin, saatana mulla ei ole rahaa edes 30 sentin Rainbow:n keksisuklaapatukkaan.
^Jep, kyllä se REUNION sieltä tulee, se on varma kuin kuolema
Max puhuu kyllä tuossa videopätkässä ihan järkeäkin, meinaan Soulfly kuulemma vaihtaa setti listaa joka päivä ja Max kertoo vihavaansa bändejä jotka ovat ns.Robottibändejä. Aina siis samat biisit ja liikkeet lavalla hmmmm. mitäköhän pändejä Max tarkoittaa
SOULFLY Comments On 'Historic' Reunion Between MAX And Brother IGOR
"The 10th annual D-Low Memorial show is over and we thank you all for making it a huge success.... But most importantly, Max was reunited onstage for the first time in 10 years with his brother Igor Cavalera. Max and Igor formed SEPULTURA together in the early 1980s, but have not played together since the band split in 1996. Igor joined the band mid-way through the set for a jam on the drums and stayed onstage to play the SEPULTURA classics 'Roots Bloody Roots' and 'Attitude' with the guys!"
SOULFLY bassist Bobby Burns previously told BLABBERMOUTH.NET: "The show was fuckin' insane! Roy Mayorga came out and did 'No Hope = No Fear' with us. Dave Ellefson did 'Prophecy' and 'Defeat U'. And the one and only Igor Cavalera came out and did 'Attitude' and 'Roots' with us!!! It was far beyond badass, trust me... Best D-Low show yet..."
Stratolta hyvä arvostelu, mutta pari asiaa iski silmään välittömästi.
Jos soitannollisesti vertaa Schizoa ja Chaosta, miten voi joku sanoa, että Chaoksella mentäisiin jotenkin korkeammalla soitannollisella tasolla. Soitin kuin soitin, Schizo vetää pidemmän korren.
Chaos-levyn riffit ovat käytännölssä pelkkää vitosotetta. Schizolta löytyy sahaukset, rytmittelyt Etc. Juuri ne riffit, mitkä tekivät Sepulturasta SEN Sepulturan.
Kitaralla soitettuna Schizo on noin tuhat kertaa vaikeampi soittaa kuin Chaos. Sama pätee kyllä rumpuihinkin. Chaos-levyllä Kisser palaa kuolevaiseksi soolojen ollessa pääosin aika kuraa. Vertaa Schizo, Beneath ja Arise soolojen osalta. Ero on aika huima.
Joten; Mihin perustuu väite, että Chaoksella soittajat olisivat jotenkin parempia kuin Schizolla? Perustelin oman kantani
