Killers...Di'Annon valtakauden viimeinen albumi, jossa on kiistatta yksi upeimmista kansikuvista. Mutta löytyykö sisältöä?
1. The Ides of March
Loistava intro albumille. Lyhyys verottaa pisteitä. 3,5
2. Wrathchild
Menevä ja mukaansatempaava kipale. Paul ei kuitenkaan ole läheskään Brucen veroinen tässä kappaleessa. Taattua Maiden-laatua musiikillisesti. 4-
3. Murders in the Rue Morgue
Jostakin syystä en pidä kappaleen hitaasta alusta. Meininki muuttuu kun tempo nopeutuu ja kappale osoittautuu upeaksi musaelämykseksi. Plussaa tulee myös Di'Annon laulusuorituksesta, joka sopii kappaleeseen yllättävän hyvin. 3,5
4. Another Life
Tämä on upea rock-henkinen biisi. Ainoat miinukset rapsahtavat siitä, että kappaleen sanat toistavat itseään. Ei toimi yhtä hyvin kuin Iron Maidenissa. Paulin ääni on taas kerran upeaa kuultavaa. 4
5. Ghengis Khan
Ihan ookoo instrumentaali. Ei Transylvanian veroinen, mutta kiva kuunnella. 2,5
6. Innocent Exile
Edes kaikki Maidenin tekemä ei ole hyvää...tässä hyvä esimerkki. 1
7. Killers
Toinen klassikko. Nimikkobiisi on levyn paras, niin sanoitusten kuin saundinkin puolesta. Intro on erityismaininnan arvoinen. Tästä on paha pistää paremmaksi. Top 10-ainesta. 5
8. Prodigal Son
Tämä on hyvä hidas kipale, joka on itseltäni jäänyt liian vähälle huomiolle. Killersin parhaimmistoa. 4+
9. Purgatory
Tämä on hyvä kappale. Ei ehkä Killersin veroinen, mutta levyn kirkkaassa kärjessä. Miinusta tulee vain kertosäkeestä.4,5
10. Drifter
Drifter on...ihan kiva. Ei mikään mestariteos, mutta keskivertoa hieman parempi, rock-henkinen kyhäelmä. 3,5
Keskiarvo: 3,55
Albumikeskustelua ja äänestys: Killers
Moderator: The Killer Krew
-
Roskisdyykkari
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Parin kuukauden päästä tulee jo vuosi täyteen tämänkin levyn arvostelusta, joten päätin arvostella levyn uudestaan...
--
Ides Of March
Muistelen onnekkaana viime kesää, jolloin yhtäkkiä Hartwall-Arenan valot pimenivät ja tämä kappale tuli kaijuttimista ulos. Kappale ikäänkuin toivottaa kuuntelijan tervetulleeksi tappajien maailmaan viemällä kuuntelijan aluksi ajassa taaksepäin Julius Caesarin aikaan, aikaan ennenkuin keisari sai surmansa. No se siitä historiantunnista, itse kappalehan on loistava levynavaus, eikä samanlaista olekaan nähty sitten... ei siis ikinä tuon jälkeen. Soolo kuulostaa joka kerta aivan helvetin kovalta, ja kovahan se onkin. No mutta, kyseessä on instrumentaali nimeltään ides of March, ja pisteitä ropisee:
4,25
Wrathchild
Jonkin sortin "legenda"- kappaleeksi muodostunut Vihalapsi on taattu ylesiönhuudatusbiisi (joskin hieman kulunut), mutta kyllähän tuo studioversionakin toimii. Biisi kulkee eteenpäin blues- hengellä, ja Steven bassonsoitto on aivan uskomatonta. Davenkin sormet syyhyää kitarasoolossa, jonka jälkeen hypätään väliosaan Cliven rumpufillin kautta. Nyt tuo Paulin "wooo"- huutokin on alkanut aukeamaan, ennen sitä niin kovasti inhosin. Soolofillit ovat pieni plussa, niitä ei turhan usein Maiden- biiseissä kuule. Wrathchild ei välttämättä ole mikään maailman monimutkaisin biisi, eikä kertosäekään mikään kovin mielikuvituksellinen ole, mutta kyllä tämä ihan kelpo biisi on. Hetken mietin antaisiko ihan nelosen mutta jostain syystä tyydyin kuitenkin tähän:
3,5
Murders In The Rue Morgue
Taas tulee mieleen muistot viime kesän täydellisestä konsertissa, jossa tämä biisi siis kuultiin myös, tosin ilman introa. Murders on levyn ensimmäinen biisi, joka kunnolla käsittelee tappaja/murha- teemaa. Hitaan intron jälkeen vauhtia piisaa, ja Paulkin hädintuskin pysyy mukana. Kertosäe on kieltämättä ihan hyvä, säkeistöt jotenkin liian iloisia. Vauhtinsa puolesta olisi toiminut ihan hyvin aloitusbiisinäkin, mutta ei tässäkään mitään valittamista. Jo levyn alkupäässä (ainakin itse) huomaan, että Paulin lauluääni on huomattavasti kuunneltavampi kuin debyytillä. Sama koskee soundeja, mutta onhan kyseessä sentään Martin Birch! Väliosan melodiat ovat taas taattua meininkiä, ja pian ollaankin jälleen kertsissä. Loppuun VIELÄ lisää säkeistöjä ja kertosäkeitä, ja biisi loppuukin sopiviin ryminöihin. Ihan kelpo ralli, ei mitään maailmaa mullistavaa. Olen ilmeisesti aika hyvällä tuulella, koska tämä saa nimittäin:
4
Another Life
Alkuasukkaatko ovat hyökännneet studioon paukuttamaan bongorumpujaan? Onko tämä Maidenia? No kyllä se näköjään on. Alun kitara/rumpuintron hypätäänkin hienoon sooloon jota seuraa aika rokkimainen säkeistö. Ja se säkeistö onkin tämän biisin miinuspuoli, samaa toistetaan koko biisin ajan. Tylsää? Todellakin. Säkeistöjen jälkeiset tulevat kitararenkutukset raastavat korvia joka kerta, siinä taas miinuspuoli. Hyvän levyn alkupuoleen vuorossa onkin näköjään täytebiisi... Nopea osuus sentään nostaa biisin pisteitä, kuin myös sen jälkeen tuleva soolo. Ja JÄLLEEN sen jälkeen tulee sama vanha säkeistö, jonka jälkeen taas sama vanha kitaranrenkutus. Ja yhtäkkiä biisi loppuukin ryminöihin. Kieltämättä jäi vähän paskanmaku suuhun.
2,5
Genghis Khan
Jo levyn toinen instrumentaali alkaa hyvinkin omaperäisellä riffittelyllä, ja omaperäinen riffittely jatkuu vielä pitempäänkin. Yhtäkkiä tempo kohoaakin aivan helvetin nopeaksi, nopeinta Maidenia mitä olen kuullut. Tälläistä päätöntä menoa kuulisi mielellään uusilla levyilläkin, syntikoilla varustetun NoMoreLies- pelleilyn sijaan. Raivokas osio loppuukin yhtäkkiä vieläkin omaperäisempään riffiin, jota seuraa kaikuvat melodiat. Ehkä omaperäisimpiä Maiden- biisejä mitä olen kuullut. Ei tosiaankaan mitään perus C-D-E / kertsi x 100- pelleilyjä. Kappale ei ole mikään järin pitkä, mutta eipä pitkät instrumentaalit mitään kovin kiintoisia olekaan. Ihan jo omaperäisyyden takia annan seuraavan pistemäärän:
4,25
Innocent Excile
Alkaa heti omalaatuisella bassointroja, joita ei olekaan kuultu tämän jälkeen juurikaan, paitsi Clairvoyantissa. Säkeistön rokkaava meininki iskee, eikä Paulin suorituksessakaan juurikaan valittamista. Tämän olisi mielummin kuullut viime kiertueen setissä Another Lifen sijasta. Soolo on juuri mainio, ja etenkin huomio kiinnittyy soolon upeaan taustaan, joka jatkuu laulunkin tullessa mukaan. Hetken päästä kappale ikäänkuin alkaa taas alusta, tällä kertaa tosin hieman muunneltuna. Ja mitäs nyt..?! Nyt hypätäänkin vauhdikkaampaan osioon kivan riffin tahdissa, jota seuraa (yllätys) soolo. Riffi jatkuukin melkein biisin loppuun asti, ihan lopussa kuullaan vielä pari muuta riffiä. Tämäkin biisi loppuu rymistelyihin ja Paulin kiekumiseen, ja seuraavana onkin vuorossa itse legenda... Mutta:
4,75
Killers
Nyt päästiin asiaan, kyseessä on yksi suosikkibiisejäni Maidenilta. Alkaa heti mysteerisellä bassointrolla ja kitaroinnilla, jota seuraa Paulin tutut kiekumiset. Itse olin lievästi pettynyt viime kesänä kun tätä kappaletta ei kuultu keikalla, olisi hakannut 6-0 setissä olleen Another Lifen. Lyriikat ovat aivan jumalattoman kovat, Paul Di'Annolta kyllä loistosuoritus. Laulukin menee moitteettomasti Paulilta, tosin paras kuulemani versio tästä biisistä on Bruce Dickinsonin laulama versio, se versio jossa Maiden "testasi" Brucea. Soolot eivät ole mitkään erikoiset tässä biisissä, mutta ei mitkään paskatkaan tosin. Loppuun Paul tulee vielä heittämään "murhaavan" laulusuorituksen parin viimeisen säkeistön muodossa, ja kyllähän lopussa kuullaan Paulin tuttua kiljumistakin.
Aivan helvetin kova biisi, lyriikat Maidenin parhaita. Olisin ikionnellinen jos kuulisin tämän vielä joskus livenä, aijaijai... no mutta:
4,75 (jostain syystä en ihan viitosta raaskinut antaa, biisistä puuttuu vielä se piste I:n päällä joka tekisi tästä täydellisen. Jos kyseessä olisi Brucen testausversio, siinä tapauksessa voisin jopa antaa 5:sen ihan vain Brucen agressiivisen laulun takia.)
Prodigal Son
Yleensä skippaan tämän biisin melkein aina. Erilaista Maidenia kyllä, mutta erilaisuus ei välttämättä joka kerralla ole hyväksi. Ja tämä todistaa tuon väitteen. Aivan liian iloinen meininki kokoajan, ja etenkin säkeistöt ovat niin karmeaa kuultavaa että huhhuh. Päälimmäinen syy lienee laulu. Soolot kohottavat muuten HYVIN alhaista pistemäärää edes jonkinverran, mutta eipä sekään huonoa biisiä pelasta. Kuuntelen tämän jopa harvemmin kuin Another Lifen, ja se vasta onkin saavutus. Lopetan kuitenkin hyvän sään aikana tämän biisin arvostelemisen, se saisi vaan enemmän paskaa niskaansa. Tässä pisteet, joista suurin osa lähinnä säälipisteitä:
1
Purgatory
Levyn "heikon lenkin" jälkeen kyseessä onkin todellinen klassikko, jota ei harmi kyllä ole kuultu liian monta kertaa livenä. Biisi on aivan uskomaton ja tunnelmallinen, säkeistöjen jälkeen tulevat riffittelyt hienoja! Kertosäe on sopivan mahtipontinen, ja sitä seuraa hieno soolo Daveylta. Ei juma tätä vauhtia! Soolon jälkeen onkin vuorossa aivan uskomaton melodia, jota seuraa "Please take me away"- kohta. Tuo kohta onkin ainoastaan ainoa kielteinen asia koko biisissä, hokeminen ärsyttää.
Erittäin mahtipontinen, tunnelmallinen ja hieno biisi tämä Purgatory on, tätä kuulisi mielellään livenäkin. Loppuun tuttu ja turvallinen loppurymistys, Paulin kiekumisen ja Steven bassottelun kera. Ei mikään järin pitkä biisi, mutta kyllä tälle antaa pisteitä mielellään.
5
Drifter
Ehkä Maidenin huonoin levyn lopetusbiisi. Ei tämä biisi huono ole, mutta selvästihän tämä kalpenee muiden lopetusbiisien (Alexander The Great, Rime of the Ancient Mariner) rinnalla. Eniten tässä kappaleessa häiritsee liian iloinen meininki, mutta plussaa hienoista sooloista ja joistain ihan hienoista kohdista. Sanat ovat ehkä Maidenin kauheimmat, ihme pelleilyä, ei oikein täsmää levyn tappaja- teemaan. Vaikka biisi ei ole suosikkejani, oli tämä kuitenkin ihan mukava "ylläri" viime vuoden keikalla. Lopun "Sing it"- toistoon saisi kyllä vetää jotain rajaa, tässähän melkein nukahtaa näppiksen ääreen. Biisi loppuu mahtaviin loppurymistelyihin, ja kyllä näin loppuun voisi todeta että ei tämä nyt niin kauhea levyn lopetusollutkaan.
3
Eli näin. Kuten olen jo moneen otteeseen todennut, kyseessä on erittäin epätasainen levy. Osa biiseistä on Maidenin tasolla aivan tolkutonta kamaa, osa taas selvästi heikointa antia. Soundit ja Paulin lauluääni olivat tosin selvästi parantuneet edellisestä levystä. Ja olihan mukana myös Adrian Smith
.
Keskiarvo:
3,7
Eli hävisi siis 0,05 pistettä debyytille. Toteutukseltaan tämä kuitenkin voittaa debyytin aika selvästi. Tuonkin keskiarvon saisi pyöristettyä 4:seen, mutta äänestän kuitenkin 3:sta, koska osa levystä on niin totaalista kuraa.
No mutta näin, huomenna (?) jatkuu Number of the Beastin parissa.
--
Ides Of March
Muistelen onnekkaana viime kesää, jolloin yhtäkkiä Hartwall-Arenan valot pimenivät ja tämä kappale tuli kaijuttimista ulos. Kappale ikäänkuin toivottaa kuuntelijan tervetulleeksi tappajien maailmaan viemällä kuuntelijan aluksi ajassa taaksepäin Julius Caesarin aikaan, aikaan ennenkuin keisari sai surmansa. No se siitä historiantunnista, itse kappalehan on loistava levynavaus, eikä samanlaista olekaan nähty sitten... ei siis ikinä tuon jälkeen. Soolo kuulostaa joka kerta aivan helvetin kovalta, ja kovahan se onkin. No mutta, kyseessä on instrumentaali nimeltään ides of March, ja pisteitä ropisee:
4,25
Wrathchild
Jonkin sortin "legenda"- kappaleeksi muodostunut Vihalapsi on taattu ylesiönhuudatusbiisi (joskin hieman kulunut), mutta kyllähän tuo studioversionakin toimii. Biisi kulkee eteenpäin blues- hengellä, ja Steven bassonsoitto on aivan uskomatonta. Davenkin sormet syyhyää kitarasoolossa, jonka jälkeen hypätään väliosaan Cliven rumpufillin kautta. Nyt tuo Paulin "wooo"- huutokin on alkanut aukeamaan, ennen sitä niin kovasti inhosin. Soolofillit ovat pieni plussa, niitä ei turhan usein Maiden- biiseissä kuule. Wrathchild ei välttämättä ole mikään maailman monimutkaisin biisi, eikä kertosäekään mikään kovin mielikuvituksellinen ole, mutta kyllä tämä ihan kelpo biisi on. Hetken mietin antaisiko ihan nelosen mutta jostain syystä tyydyin kuitenkin tähän:
3,5
Murders In The Rue Morgue
Taas tulee mieleen muistot viime kesän täydellisestä konsertissa, jossa tämä biisi siis kuultiin myös, tosin ilman introa. Murders on levyn ensimmäinen biisi, joka kunnolla käsittelee tappaja/murha- teemaa. Hitaan intron jälkeen vauhtia piisaa, ja Paulkin hädintuskin pysyy mukana. Kertosäe on kieltämättä ihan hyvä, säkeistöt jotenkin liian iloisia. Vauhtinsa puolesta olisi toiminut ihan hyvin aloitusbiisinäkin, mutta ei tässäkään mitään valittamista. Jo levyn alkupäässä (ainakin itse) huomaan, että Paulin lauluääni on huomattavasti kuunneltavampi kuin debyytillä. Sama koskee soundeja, mutta onhan kyseessä sentään Martin Birch! Väliosan melodiat ovat taas taattua meininkiä, ja pian ollaankin jälleen kertsissä. Loppuun VIELÄ lisää säkeistöjä ja kertosäkeitä, ja biisi loppuukin sopiviin ryminöihin. Ihan kelpo ralli, ei mitään maailmaa mullistavaa. Olen ilmeisesti aika hyvällä tuulella, koska tämä saa nimittäin:
4
Another Life
Alkuasukkaatko ovat hyökännneet studioon paukuttamaan bongorumpujaan? Onko tämä Maidenia? No kyllä se näköjään on. Alun kitara/rumpuintron hypätäänkin hienoon sooloon jota seuraa aika rokkimainen säkeistö. Ja se säkeistö onkin tämän biisin miinuspuoli, samaa toistetaan koko biisin ajan. Tylsää? Todellakin. Säkeistöjen jälkeiset tulevat kitararenkutukset raastavat korvia joka kerta, siinä taas miinuspuoli. Hyvän levyn alkupuoleen vuorossa onkin näköjään täytebiisi... Nopea osuus sentään nostaa biisin pisteitä, kuin myös sen jälkeen tuleva soolo. Ja JÄLLEEN sen jälkeen tulee sama vanha säkeistö, jonka jälkeen taas sama vanha kitaranrenkutus. Ja yhtäkkiä biisi loppuukin ryminöihin. Kieltämättä jäi vähän paskanmaku suuhun.
2,5
Genghis Khan
Jo levyn toinen instrumentaali alkaa hyvinkin omaperäisellä riffittelyllä, ja omaperäinen riffittely jatkuu vielä pitempäänkin. Yhtäkkiä tempo kohoaakin aivan helvetin nopeaksi, nopeinta Maidenia mitä olen kuullut. Tälläistä päätöntä menoa kuulisi mielellään uusilla levyilläkin, syntikoilla varustetun NoMoreLies- pelleilyn sijaan. Raivokas osio loppuukin yhtäkkiä vieläkin omaperäisempään riffiin, jota seuraa kaikuvat melodiat. Ehkä omaperäisimpiä Maiden- biisejä mitä olen kuullut. Ei tosiaankaan mitään perus C-D-E / kertsi x 100- pelleilyjä. Kappale ei ole mikään järin pitkä, mutta eipä pitkät instrumentaalit mitään kovin kiintoisia olekaan. Ihan jo omaperäisyyden takia annan seuraavan pistemäärän:
4,25
Innocent Excile
Alkaa heti omalaatuisella bassointroja, joita ei olekaan kuultu tämän jälkeen juurikaan, paitsi Clairvoyantissa. Säkeistön rokkaava meininki iskee, eikä Paulin suorituksessakaan juurikaan valittamista. Tämän olisi mielummin kuullut viime kiertueen setissä Another Lifen sijasta. Soolo on juuri mainio, ja etenkin huomio kiinnittyy soolon upeaan taustaan, joka jatkuu laulunkin tullessa mukaan. Hetken päästä kappale ikäänkuin alkaa taas alusta, tällä kertaa tosin hieman muunneltuna. Ja mitäs nyt..?! Nyt hypätäänkin vauhdikkaampaan osioon kivan riffin tahdissa, jota seuraa (yllätys) soolo. Riffi jatkuukin melkein biisin loppuun asti, ihan lopussa kuullaan vielä pari muuta riffiä. Tämäkin biisi loppuu rymistelyihin ja Paulin kiekumiseen, ja seuraavana onkin vuorossa itse legenda... Mutta:
4,75
Killers
Nyt päästiin asiaan, kyseessä on yksi suosikkibiisejäni Maidenilta. Alkaa heti mysteerisellä bassointrolla ja kitaroinnilla, jota seuraa Paulin tutut kiekumiset. Itse olin lievästi pettynyt viime kesänä kun tätä kappaletta ei kuultu keikalla, olisi hakannut 6-0 setissä olleen Another Lifen. Lyriikat ovat aivan jumalattoman kovat, Paul Di'Annolta kyllä loistosuoritus. Laulukin menee moitteettomasti Paulilta, tosin paras kuulemani versio tästä biisistä on Bruce Dickinsonin laulama versio, se versio jossa Maiden "testasi" Brucea. Soolot eivät ole mitkään erikoiset tässä biisissä, mutta ei mitkään paskatkaan tosin. Loppuun Paul tulee vielä heittämään "murhaavan" laulusuorituksen parin viimeisen säkeistön muodossa, ja kyllähän lopussa kuullaan Paulin tuttua kiljumistakin.
Aivan helvetin kova biisi, lyriikat Maidenin parhaita. Olisin ikionnellinen jos kuulisin tämän vielä joskus livenä, aijaijai... no mutta:
4,75 (jostain syystä en ihan viitosta raaskinut antaa, biisistä puuttuu vielä se piste I:n päällä joka tekisi tästä täydellisen. Jos kyseessä olisi Brucen testausversio, siinä tapauksessa voisin jopa antaa 5:sen ihan vain Brucen agressiivisen laulun takia.)
Prodigal Son
Yleensä skippaan tämän biisin melkein aina. Erilaista Maidenia kyllä, mutta erilaisuus ei välttämättä joka kerralla ole hyväksi. Ja tämä todistaa tuon väitteen. Aivan liian iloinen meininki kokoajan, ja etenkin säkeistöt ovat niin karmeaa kuultavaa että huhhuh. Päälimmäinen syy lienee laulu. Soolot kohottavat muuten HYVIN alhaista pistemäärää edes jonkinverran, mutta eipä sekään huonoa biisiä pelasta. Kuuntelen tämän jopa harvemmin kuin Another Lifen, ja se vasta onkin saavutus. Lopetan kuitenkin hyvän sään aikana tämän biisin arvostelemisen, se saisi vaan enemmän paskaa niskaansa. Tässä pisteet, joista suurin osa lähinnä säälipisteitä:
1
Purgatory
Levyn "heikon lenkin" jälkeen kyseessä onkin todellinen klassikko, jota ei harmi kyllä ole kuultu liian monta kertaa livenä. Biisi on aivan uskomaton ja tunnelmallinen, säkeistöjen jälkeen tulevat riffittelyt hienoja! Kertosäe on sopivan mahtipontinen, ja sitä seuraa hieno soolo Daveylta. Ei juma tätä vauhtia! Soolon jälkeen onkin vuorossa aivan uskomaton melodia, jota seuraa "Please take me away"- kohta. Tuo kohta onkin ainoastaan ainoa kielteinen asia koko biisissä, hokeminen ärsyttää.
Erittäin mahtipontinen, tunnelmallinen ja hieno biisi tämä Purgatory on, tätä kuulisi mielellään livenäkin. Loppuun tuttu ja turvallinen loppurymistys, Paulin kiekumisen ja Steven bassottelun kera. Ei mikään järin pitkä biisi, mutta kyllä tälle antaa pisteitä mielellään.
5
Drifter
Ehkä Maidenin huonoin levyn lopetusbiisi. Ei tämä biisi huono ole, mutta selvästihän tämä kalpenee muiden lopetusbiisien (Alexander The Great, Rime of the Ancient Mariner) rinnalla. Eniten tässä kappaleessa häiritsee liian iloinen meininki, mutta plussaa hienoista sooloista ja joistain ihan hienoista kohdista. Sanat ovat ehkä Maidenin kauheimmat, ihme pelleilyä, ei oikein täsmää levyn tappaja- teemaan. Vaikka biisi ei ole suosikkejani, oli tämä kuitenkin ihan mukava "ylläri" viime vuoden keikalla. Lopun "Sing it"- toistoon saisi kyllä vetää jotain rajaa, tässähän melkein nukahtaa näppiksen ääreen. Biisi loppuu mahtaviin loppurymistelyihin, ja kyllä näin loppuun voisi todeta että ei tämä nyt niin kauhea levyn lopetusollutkaan.
3
Eli näin. Kuten olen jo moneen otteeseen todennut, kyseessä on erittäin epätasainen levy. Osa biiseistä on Maidenin tasolla aivan tolkutonta kamaa, osa taas selvästi heikointa antia. Soundit ja Paulin lauluääni olivat tosin selvästi parantuneet edellisestä levystä. Ja olihan mukana myös Adrian Smith
.Keskiarvo:
3,7
Eli hävisi siis 0,05 pistettä debyytille. Toteutukseltaan tämä kuitenkin voittaa debyytin aika selvästi. Tuonkin keskiarvon saisi pyöristettyä 4:seen, mutta äänestän kuitenkin 3:sta, koska osa levystä on niin totaalista kuraa.
No mutta näin, huomenna (?) jatkuu Number of the Beastin parissa.
-
Brain Damage
Adrian kehiin ja yksi kaikkien aikojen kovimmista kitaristikaksikoista on syntynyt. Myös Paulin toinen ja samalla viimeinen levy Maidenin riveissä.
Killers (1981)
1. The Ides Of March
Levyn aloittaa hieno tunnelmaa nostattava intro. Alkuun pientä riffittelyä höystettynä Cliven rummutuksella. Sitten mukava soolo ja rummutus on takuuvarmaa edelleen. Loppuun vielä pientä vinguttelua ja siinä se sitten on. Itselleni tämä on aina ollut loistava intro ja mielestäni Maiden saisi käyttää tätä avauksena vaikka joka keikallaan. Paras jatke tälle introlle on livenä Murders In The Rue Morgue, joka on kuultu ainakin Early Days-tourilla.
3
2. Wrathchild
Alkaa legendaarisella bassokuviolla, jota seuraa tuttu kitarariffi. Paul aloittaa laulunsa ja heti kuulee, että se on parempaa kuin debyytillä. Johtuukohan sitten tuotannosta, vai onko miehen ääni vain kehittynyt? Sanat ovat melko yksinkertaiset ja ne ovatkin iskostuneet jo aika hyvin takaraivoon. Kertosäe on todella iskevä ja sitä alkaa hyräilemään helposti: ''Cos I'm a Wrathchild, yeah I'm a Wrathchild!'' Kertosäettä seuraava Daven soolo onkin sitten paras tämän biisin sooloista. Soolon jälkeen seuraa riffittelyä, jonka loppuun Paul esittää komean kiljahduksen. Sitten siirrytäänkin taas perussäkeistöön ja sen kautta kertsiin, jonka jälkeen lyhyt biisi onkin jo lopussa. Tämä biisi on yksi Maidenin settilistojen kestosuosikki, jota on soitettu lähes joka keikalla, kiertueesta riippumatta. Aika rock-henkinen kappale, joka sopii hyvin näin levyn tai keikan alkupäähän. Nostaa mukavasti tunnelmaa.
4
3. Murders In The Rue Morgue
Biisin introna toimii rauhallinen sooloilu, kunnes biisi saadaan kunnolla käyntiin vauhdikaalla rummutuksella. Ja kova meno jatkuu oikeastaan läpi koko biisin. Perussäkeistö on hyvin rakennettu je kertsikin on suht hyvä. Biisissä on kuitenkin hieman liikaa kertosäkeen ja saman melodian toistoa. Välisoitto ja tuplasoolo, jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa on myös ihan mukavan kuuloinen. Erittäin toimiva livebiisi tämä on myös, niin Paulin, kuin Brucenkin laulamana. Ehkä kovin liveversio löytyy Beast Over Hammersmithilta. Siinä, jos missä on energiaa ja kunnolla. Aluksi tämä biisi ei auennut itselleni kovin hyvin, mutta kuuntelukertojen kartuessa olen alkanut saamaan enemmän irti biisistä ja nykyään se on yksi suosikeistani tällä levyllä.
4
4. Another Life
Biisi alkaa mielenkiintoisella rummutuksella, jota seuraa aika yksinkertainen kitarariffi. Nätti soolo heti alkuun Davelta ja Adrian komppaa takuuvarmasti taustalla. Päästänkin lauluosuuteen, joka on lyhyt ja jota seuraa pieni kitara+bassokuvio. Taas lähdetään perusriffillä liikkeelle ja perään aivan sama laulusäkeistö, kuin alussa. Biisi etenee koko ajan samalla kaavalla ja on näin melko yksitoikkoinen. Soolot ovatkin ehkä tämän biisin parasta antia. Ja livenähän tämä biisi toimii oikein hyvin. Kelpo ralli kaiken kaikkiaan.
3
5. Genghis Khan
Sitten päästänkiin levyn varsinaisen instrumentaalin kimpuun. Biisin alkusosa on hienoa riffittelyä takuuvarmalla bassottelulla ja rumpukompilla höystettynä. Sitten biisiä nopeutetaan yhtäkkiä ja meno on todella kovaa. Pää rupeaa pyörimään melkein väkisin tahdissa. Clive esittelee taitojaan rumpukioskin takana ja säestää nopeaa riffittelyä ja hienoja bassokuvioita. Tämän jälkeen biisin tempo hidastetaan taas normaaliin ja tunnelma latistuu jonkin verran. Pientä sooloilua riffin jatkaessa taustalla biisin loppuun asti. Kelpo instrumentaali, joka ei kuitenkaan yllä ihan Transylvanian tasolle. Olisi ehkä voitu myös jättää pois levyltäkin. No, ihan hyvä välipala kuitenkin
3
6. Innocent Exile
Alkaa bassointrolla, joka ei vielä lupaile paljoa, mutta vokaaleiden alkaessa meno muuttuu. Myös säkeistöjen välissä tuleva välisoitto on pirun hyvä. Sanoitukset ovat jälleen melko itseään toistavat ja niistä ei paljon kehumista löydy. Soolot ovatkin sitten aivan omaa luokkaansa. Aivan parhautta. Soolojen ajan on kuin transsissa, niin mahtavia ne ovat. Paulin kiljaisu ''Lord I'm runnnig!'' lopettaa biisin loistavasti. Mielestäni erittäin aliarvostettu ja unholaan jäänyt biisi, joka ansaitsisi enemmän huomiota. Toimii hyvin livenä, jonka todistavat kuulemani Killers-tourin bootlegit. Unohdettu helmi.
4
7. Killers
Karmaiseva bassointro aloittaa biisin mahtavasti, jonka jälkeen kitarat tulevat mukaan pikkuhiljaa. Paulin kiljaisut ovat aivan loistavat, joita moni ei pysty jäljittelemään. Sitten päästänkin tajuttoman kovaan riffiin ja laulusäkeistöön. Kertosäkeen ''Scream for mercy'' kiljaisut nostavat aina ihokarvat pystyyn. Biisin tunnelmaa latistaa hieman väliosa ennen sooloja, mutta ne sitten korjaavatkin tilanteen. Aivan tajutonta sooloilua Davelta, varsinkin toinen soolo, jonka rinnalla Adrianin vastaava kyllä kalpenee, vaikka hyvä onkin. Biisin loppuosa onkin sitten takuuvarmaa jyräystä. Tämä biisi on ehdottomasti tämän levyn paras ja tulee aina olemaan. Hyytävä tunnelma, sanoitukset, riffit, soolot, kaikki ovat silkkaa parhautta. Sooloista vielä sen verran, että tässä biisissä on ehkä Daven kaikkien aikojen parhaat soolot. Vaikka jotkut dissaavatkin nopeita sooloja, niin itse pidän niistä. Aivan mahtavaa.
4,5
8. Prodigal Son
Biisi alkaa heti akustisella kitaroinnilla, joka ei ainakaan heti kuulosta kovin hyvältä. Aika erilaista Maidenia. Myöskään alkua seuraava riffi ei mitään järin mullistavaa esitä. Laulun alkaessa kappale saa kuitenkin uutta hohtoa ja alkaa tuntua ihan hyvältä. Kertsi on kuitenkin todella tylsä ja taas laskee biisin arvoa. Kitarasoolot nostavat kuitenkin taas biisin meininkiä ja ovatkin biisin ehdottomasti parasta antia. Biisin loppuosa onkin taas melko tylsistyttävää ja hieman pitkitettyä. Aika rohkea veto tehdä Maidenilta näinkin erilainen biisi, muun kappalemateriaalin sekaan. Biisillä on hetkensä, mutta klassikoksi siitä ei kyllä ole ainesta.
3
9. Purgatory
Aijai, mitä riffittelyä heti alkuun. Kova tempo päälle ja biisi on jo täydessä vauhdissa. Vokalisointi on mahtavaa ja biisi etenee kovalla tahdilla eteenpäin. Sitten pääsätäänkin jo kohtaan: ''Oh another time, another place'' ja tämän jälkeen kertsi, jossa tunnelmaa hidastetaan hienosti. Hyvä soolo Davelta ja kovaa mennään. Perussäkeistö ja tämän jälkeen kertsi ja sitten biisi onkin jo ihan. Kylläpäs oli lyhyt. Tässä taas yksi kappale, joka tarvitsisi enemmän arvostusta osakseen. Loistava nopea biisi tarttuvine riffeineen. Miksi tätä ei voitu soittaa Early Days-tourilla?
4
10. Twilight Zone
Mielenkiintoisella riffillä aloitetaan. Laulu tulee mukaan ja aika keskinkertaiselta biisi kuulostaa. Kertosäe on kuitenkin melko hyvä. Väliin pieni soolo ja sitten taas perussäkeistön ja kertsin kautta homma pakettiin. Kuten huomaatte, tästä biisistä ei kauheasti kerrottavaa ole, joten putoaa levyn heikompaan kastiin. On myös Maidenin kautta aikojen lyhin biisi, joten sekin vaikutta asiaan. Ei hyvä biisi, mutta ei huonokaan.
3
11. Drifter
Alkaa melko masentavalla kitarariffillä, mutta aika nopeasti fiilis muuttuu positiivisemmaksi. Rock-biisiltä kuulostaa heti alussa. Laulusäkeistö on peruskauraa, ei herätä mitään sen suurempia tunteita. Pian tuleekin se ''iloinen tiluttelu''-kohta, josta en pidä yhtään. Ei sovi biisin ilmeeseen millään tavalla. Soolot ovat sen sijaan hyviä ja nousevat esiin muuten melko keskinkertaisesta biisistä. Itse olen aina oudoksunut tätä biisiä settilistoissa. Esim Early Days-tourilla tämän olisi voinut korvata vaikka Killersilla. Melko keskinkertainen esitys kaiken kaikkiaan.
3
Hyvä levy, vaikka ei ihan yllä debyytin tasolle kappalemateriaalin epätasaisuuden vuoksi. Sooloista plussaa tälle levylle. Myös soundimaailma on nyt melko hyvä verrattuna debyyytin huonoon tuotantoon.
Keskiarvo: 3,5
1. Iron Maiden 3,7
2. Killers 3,5
Killers (1981)
1. The Ides Of March
Levyn aloittaa hieno tunnelmaa nostattava intro. Alkuun pientä riffittelyä höystettynä Cliven rummutuksella. Sitten mukava soolo ja rummutus on takuuvarmaa edelleen. Loppuun vielä pientä vinguttelua ja siinä se sitten on. Itselleni tämä on aina ollut loistava intro ja mielestäni Maiden saisi käyttää tätä avauksena vaikka joka keikallaan. Paras jatke tälle introlle on livenä Murders In The Rue Morgue, joka on kuultu ainakin Early Days-tourilla.
3
2. Wrathchild
Alkaa legendaarisella bassokuviolla, jota seuraa tuttu kitarariffi. Paul aloittaa laulunsa ja heti kuulee, että se on parempaa kuin debyytillä. Johtuukohan sitten tuotannosta, vai onko miehen ääni vain kehittynyt? Sanat ovat melko yksinkertaiset ja ne ovatkin iskostuneet jo aika hyvin takaraivoon. Kertosäe on todella iskevä ja sitä alkaa hyräilemään helposti: ''Cos I'm a Wrathchild, yeah I'm a Wrathchild!'' Kertosäettä seuraava Daven soolo onkin sitten paras tämän biisin sooloista. Soolon jälkeen seuraa riffittelyä, jonka loppuun Paul esittää komean kiljahduksen. Sitten siirrytäänkin taas perussäkeistöön ja sen kautta kertsiin, jonka jälkeen lyhyt biisi onkin jo lopussa. Tämä biisi on yksi Maidenin settilistojen kestosuosikki, jota on soitettu lähes joka keikalla, kiertueesta riippumatta. Aika rock-henkinen kappale, joka sopii hyvin näin levyn tai keikan alkupäähän. Nostaa mukavasti tunnelmaa.
4
3. Murders In The Rue Morgue
Biisin introna toimii rauhallinen sooloilu, kunnes biisi saadaan kunnolla käyntiin vauhdikaalla rummutuksella. Ja kova meno jatkuu oikeastaan läpi koko biisin. Perussäkeistö on hyvin rakennettu je kertsikin on suht hyvä. Biisissä on kuitenkin hieman liikaa kertosäkeen ja saman melodian toistoa. Välisoitto ja tuplasoolo, jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa on myös ihan mukavan kuuloinen. Erittäin toimiva livebiisi tämä on myös, niin Paulin, kuin Brucenkin laulamana. Ehkä kovin liveversio löytyy Beast Over Hammersmithilta. Siinä, jos missä on energiaa ja kunnolla. Aluksi tämä biisi ei auennut itselleni kovin hyvin, mutta kuuntelukertojen kartuessa olen alkanut saamaan enemmän irti biisistä ja nykyään se on yksi suosikeistani tällä levyllä.
4
4. Another Life
Biisi alkaa mielenkiintoisella rummutuksella, jota seuraa aika yksinkertainen kitarariffi. Nätti soolo heti alkuun Davelta ja Adrian komppaa takuuvarmasti taustalla. Päästänkin lauluosuuteen, joka on lyhyt ja jota seuraa pieni kitara+bassokuvio. Taas lähdetään perusriffillä liikkeelle ja perään aivan sama laulusäkeistö, kuin alussa. Biisi etenee koko ajan samalla kaavalla ja on näin melko yksitoikkoinen. Soolot ovatkin ehkä tämän biisin parasta antia. Ja livenähän tämä biisi toimii oikein hyvin. Kelpo ralli kaiken kaikkiaan.
3
5. Genghis Khan
Sitten päästänkiin levyn varsinaisen instrumentaalin kimpuun. Biisin alkusosa on hienoa riffittelyä takuuvarmalla bassottelulla ja rumpukompilla höystettynä. Sitten biisiä nopeutetaan yhtäkkiä ja meno on todella kovaa. Pää rupeaa pyörimään melkein väkisin tahdissa. Clive esittelee taitojaan rumpukioskin takana ja säestää nopeaa riffittelyä ja hienoja bassokuvioita. Tämän jälkeen biisin tempo hidastetaan taas normaaliin ja tunnelma latistuu jonkin verran. Pientä sooloilua riffin jatkaessa taustalla biisin loppuun asti. Kelpo instrumentaali, joka ei kuitenkaan yllä ihan Transylvanian tasolle. Olisi ehkä voitu myös jättää pois levyltäkin. No, ihan hyvä välipala kuitenkin
3
6. Innocent Exile
Alkaa bassointrolla, joka ei vielä lupaile paljoa, mutta vokaaleiden alkaessa meno muuttuu. Myös säkeistöjen välissä tuleva välisoitto on pirun hyvä. Sanoitukset ovat jälleen melko itseään toistavat ja niistä ei paljon kehumista löydy. Soolot ovatkin sitten aivan omaa luokkaansa. Aivan parhautta. Soolojen ajan on kuin transsissa, niin mahtavia ne ovat. Paulin kiljaisu ''Lord I'm runnnig!'' lopettaa biisin loistavasti. Mielestäni erittäin aliarvostettu ja unholaan jäänyt biisi, joka ansaitsisi enemmän huomiota. Toimii hyvin livenä, jonka todistavat kuulemani Killers-tourin bootlegit. Unohdettu helmi.
4
7. Killers
Karmaiseva bassointro aloittaa biisin mahtavasti, jonka jälkeen kitarat tulevat mukaan pikkuhiljaa. Paulin kiljaisut ovat aivan loistavat, joita moni ei pysty jäljittelemään. Sitten päästänkin tajuttoman kovaan riffiin ja laulusäkeistöön. Kertosäkeen ''Scream for mercy'' kiljaisut nostavat aina ihokarvat pystyyn. Biisin tunnelmaa latistaa hieman väliosa ennen sooloja, mutta ne sitten korjaavatkin tilanteen. Aivan tajutonta sooloilua Davelta, varsinkin toinen soolo, jonka rinnalla Adrianin vastaava kyllä kalpenee, vaikka hyvä onkin. Biisin loppuosa onkin sitten takuuvarmaa jyräystä. Tämä biisi on ehdottomasti tämän levyn paras ja tulee aina olemaan. Hyytävä tunnelma, sanoitukset, riffit, soolot, kaikki ovat silkkaa parhautta. Sooloista vielä sen verran, että tässä biisissä on ehkä Daven kaikkien aikojen parhaat soolot. Vaikka jotkut dissaavatkin nopeita sooloja, niin itse pidän niistä. Aivan mahtavaa.
4,5
8. Prodigal Son
Biisi alkaa heti akustisella kitaroinnilla, joka ei ainakaan heti kuulosta kovin hyvältä. Aika erilaista Maidenia. Myöskään alkua seuraava riffi ei mitään järin mullistavaa esitä. Laulun alkaessa kappale saa kuitenkin uutta hohtoa ja alkaa tuntua ihan hyvältä. Kertsi on kuitenkin todella tylsä ja taas laskee biisin arvoa. Kitarasoolot nostavat kuitenkin taas biisin meininkiä ja ovatkin biisin ehdottomasti parasta antia. Biisin loppuosa onkin taas melko tylsistyttävää ja hieman pitkitettyä. Aika rohkea veto tehdä Maidenilta näinkin erilainen biisi, muun kappalemateriaalin sekaan. Biisillä on hetkensä, mutta klassikoksi siitä ei kyllä ole ainesta.
3
9. Purgatory
Aijai, mitä riffittelyä heti alkuun. Kova tempo päälle ja biisi on jo täydessä vauhdissa. Vokalisointi on mahtavaa ja biisi etenee kovalla tahdilla eteenpäin. Sitten pääsätäänkin jo kohtaan: ''Oh another time, another place'' ja tämän jälkeen kertsi, jossa tunnelmaa hidastetaan hienosti. Hyvä soolo Davelta ja kovaa mennään. Perussäkeistö ja tämän jälkeen kertsi ja sitten biisi onkin jo ihan. Kylläpäs oli lyhyt. Tässä taas yksi kappale, joka tarvitsisi enemmän arvostusta osakseen. Loistava nopea biisi tarttuvine riffeineen. Miksi tätä ei voitu soittaa Early Days-tourilla?
4
10. Twilight Zone
Mielenkiintoisella riffillä aloitetaan. Laulu tulee mukaan ja aika keskinkertaiselta biisi kuulostaa. Kertosäe on kuitenkin melko hyvä. Väliin pieni soolo ja sitten taas perussäkeistön ja kertsin kautta homma pakettiin. Kuten huomaatte, tästä biisistä ei kauheasti kerrottavaa ole, joten putoaa levyn heikompaan kastiin. On myös Maidenin kautta aikojen lyhin biisi, joten sekin vaikutta asiaan. Ei hyvä biisi, mutta ei huonokaan.
3
11. Drifter
Alkaa melko masentavalla kitarariffillä, mutta aika nopeasti fiilis muuttuu positiivisemmaksi. Rock-biisiltä kuulostaa heti alussa. Laulusäkeistö on peruskauraa, ei herätä mitään sen suurempia tunteita. Pian tuleekin se ''iloinen tiluttelu''-kohta, josta en pidä yhtään. Ei sovi biisin ilmeeseen millään tavalla. Soolot ovat sen sijaan hyviä ja nousevat esiin muuten melko keskinkertaisesta biisistä. Itse olen aina oudoksunut tätä biisiä settilistoissa. Esim Early Days-tourilla tämän olisi voinut korvata vaikka Killersilla. Melko keskinkertainen esitys kaiken kaikkiaan.
3
Hyvä levy, vaikka ei ihan yllä debyytin tasolle kappalemateriaalin epätasaisuuden vuoksi. Sooloista plussaa tälle levylle. Myös soundimaailma on nyt melko hyvä verrattuna debyyytin huonoon tuotantoon.
Keskiarvo: 3,5
1. Iron Maiden 3,7
2. Killers 3,5
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Old School puhuu:
Minua kyllä ihmetyttää tuo Innocent Excilen lyttääminen ja muutamat huonot pojot Prodigal Sonille...
Makuasiat makuasioita, mutta esim Innocent edustaa kyll aikansa parasta henkee ja olis kuulunnu debyytille...
Prodigal Son taitaa sitten enemmän aueta meille faneille, jotka on kuunnellu Killersin yli 10x ja aukonnu muutakin kuin mutsin omistamaa jääkaappii
Cheers Muthas!
Minua kyllä ihmetyttää tuo Innocent Excilen lyttääminen ja muutamat huonot pojot Prodigal Sonille...
Makuasiat makuasioita, mutta esim Innocent edustaa kyll aikansa parasta henkee ja olis kuulunnu debyytille...
Prodigal Son taitaa sitten enemmän aueta meille faneille, jotka on kuunnellu Killersin yli 10x ja aukonnu muutakin kuin mutsin omistamaa jääkaappii
Cheers Muthas!
Into Iron Maiden Since 1983
-
The Trooper
- Hell Rat
- Posts: 343
- Joined: Sun Oct 24, 2004 19:44
- Location: Tampere
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Äläs nyt veli hyvä.Peke wrote:Old School puhuu:
Minua kyllä ihmetyttää tuo Innocent Excilen lyttääminen ja muutamat huonot pojot Prodigal Sonille...
Makuasiat makuasioita, mutta esim Innocent edustaa kyll aikansa parasta henkee ja olis kuulunnu debyytille...
Prodigal Son taitaa sitten enemmän aueta meille faneille, jotka on kuunnellu Killersin yli 10x ja aukonnu muutakin kuin mutsin omistamaa jääkaappii
Cheers Muthas!
Meikälle Killers oli jopa suurin suosikki Maidenilta yhteen aikaan, ja vaikka miten kelailisi albumia, ei Prodigal Son vaan kolahda täysillä. Ne puhtaat/"balladi"-osuudet ovat suurimpia kompastuskiviä, muuten kappale on ihan menevä.Ääh, ei Innocentia mihkään debyytille olis pitäny pistää, Killershän on paljon parempi albumi.
-
-Moonchild-
- Kisälli
- Posts: 576
- Joined: Fri Dec 09, 2005 19:04
- Location: Oulu
Jatketaan urakkaa Maidenin kakkoslevyllä.
Jo alussa huomaa, että kun Smith on otettu kuvioihin, niin Daven Iron Maiden-levyllä havaittu soolokitaristin asema saa jakajakseen Adrianin.
Killers (1981)
1. The Ides Of March
Toimii levyn introna hienosti. Soundeja on tämän perusteella vähän paranneltu, ja tosiaankin noususuuntaan.
Introksi erittäin hieno, tässä on heti sitä tunnelmaa, jota jokainen levy tarvii.
4
2. Wrathchild
Tämäkin on näitä legendaarisia puhkikuluneita livebiisejä, jotka eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä kuin yhtyeen nimibiisi.
Studioversiokaan ei oikein jaksa säväyttää, vaikka kaikutehosteet ovat enemmän kuin kohdallaan. Ihan perus rypistys...
3
3. Murders In The Rue Mourgue
Murders on minulle sikäli tunnearvoinen biisi, että se oli ensimmäinen kappale jonka kuulin oikeassa konsertissa. Tulee viime kesän muistot mieleen
Studioversiokin on ihan menevä, ja tässäkin kappaleessa intro on kohdallaan.
Paul hoitaa vokaalit mallikaasti, legendaarinen double guitar attack pelittää heti, eikä Steven ja Cliven muodostama rytmiryhmäkään petä. Kokonaisuuessaan menevä rokkikipale, vaikka lopetus onkin vähän outo.
4
4. Another Life
Tämä on mielestäni Killersin toiseksi paras biisi. Alun rumpupäräytys pistää vauhtiin erinomaisen rockerin. Kitaramelodiat ovat taas tärkeässä roolissa, nyt kun on kunnon kitaristitkin Daven delaysoolot...upeaa!
Clive ja Steve hoitavat hommansa mallikkaasti. Erittäin hieno biisi, nousee ihan pusikosta yhdeksi lempparikseni.
4,5
5. Genghis Khan
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun kuulen tämän instrumentaalin. Ja toivottavasti viimeinen, tämä on ehkä turhinta mitä olen Maidenin tuotannossa huomannut (ellei Women In Uniformia lasketa).
Turhaa täytettä hienolle rokkilevylle. Ainoana plussana voisin sanoa kitarastemmat, joissa on jälleen mukana hieno kaikuefekti.
2,5
6. Innocent Exile
Tämäkin on aika outo rypistys. Ei avaudu sitten millään, huvittaisi jo vaihtaa kappaletta, seuraavanahan tulee legendaarinen Killers.
Enpä keksi tästä oikein mitään hienoa
1
7. Killers
Levyn ehdottomasti paras kappale. Toimii niin studiossa kuin livenäkin, mielestäni paras liveversio tästä klassikosta on Beast Over Hammersmithillä.
Paras Paulin laulama kappale koko Paul-eralla. yllä tälläkin jätkällä ääntä riitti! Kitarointi on jälleen vertaansa vailla, Daven hieno huiluäänikikka ja Adrianin tarkkaakin tarkempi laukkakomppi nostaa biisin pointsit taivaisiin.
Myös levyn parhaat kitarasoolot löytyy tästä kappaleesta.
Täydellinen!
5
8. Prodigal Son
Tästä biisistä tulee kummasti U2 mieleen, naurakaa vaan mutta näin on
Ihan hienoa että levylle on pistetty vähän akustisiakin kitaroita. Rauhoittaa mukavasti Killersin tykityksen jälkeen.
Koskaan en ollut tätäkään kappaletta aikaisemmin kuullut, tai en ainakaan muista kuulleeni. Eipä mikään huono veto!
4,5
9. Purgatory
Jos Killers oli tykitystä, niin tämä menee siitäkin edelle! Aivan jumalallista konekivääripauketta Paulin huippuvokaalisoinnilla höystettynä, parhautta!
Hienot kitaramelodiatkin ovat paikallaan. Erittäin hieno, tarttuva kertosäe on ehdottomasti levyn paras!Perskeles, kyllä tämä menee ihan all-time top 5 listalle. Täydellisyyttä! Please, take me away
5
10. Drifter
Hieno, iloinen lopetusbiisi tämäkin. Tällaisen pitää lopetuskappaleen olla! Drifteristä tulee aina hyvälle päälle
Kokonaisuudessaan upea biisi, tätä saisi tulla enemmän livenä.
4
Keskiarvo: 3,75
1. Iron Maiden 4.2
2. Killers 3.8
Jo alussa huomaa, että kun Smith on otettu kuvioihin, niin Daven Iron Maiden-levyllä havaittu soolokitaristin asema saa jakajakseen Adrianin.
Killers (1981)
1. The Ides Of March
Toimii levyn introna hienosti. Soundeja on tämän perusteella vähän paranneltu, ja tosiaankin noususuuntaan.
Introksi erittäin hieno, tässä on heti sitä tunnelmaa, jota jokainen levy tarvii.
4
2. Wrathchild
Tämäkin on näitä legendaarisia puhkikuluneita livebiisejä, jotka eivät kuitenkaan ole niin tärkeitä kuin yhtyeen nimibiisi.
Studioversiokaan ei oikein jaksa säväyttää, vaikka kaikutehosteet ovat enemmän kuin kohdallaan. Ihan perus rypistys...
3
3. Murders In The Rue Mourgue
Murders on minulle sikäli tunnearvoinen biisi, että se oli ensimmäinen kappale jonka kuulin oikeassa konsertissa. Tulee viime kesän muistot mieleen
Studioversiokin on ihan menevä, ja tässäkin kappaleessa intro on kohdallaan. Paul hoitaa vokaalit mallikaasti, legendaarinen double guitar attack pelittää heti, eikä Steven ja Cliven muodostama rytmiryhmäkään petä. Kokonaisuuessaan menevä rokkikipale, vaikka lopetus onkin vähän outo.
4
4. Another Life
Tämä on mielestäni Killersin toiseksi paras biisi. Alun rumpupäräytys pistää vauhtiin erinomaisen rockerin. Kitaramelodiat ovat taas tärkeässä roolissa, nyt kun on kunnon kitaristitkin
Daven delaysoolot...upeaa!Clive ja Steve hoitavat hommansa mallikkaasti. Erittäin hieno biisi, nousee ihan pusikosta yhdeksi lempparikseni.
4,5
5. Genghis Khan
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun kuulen tämän instrumentaalin. Ja toivottavasti viimeinen, tämä on ehkä turhinta mitä olen Maidenin tuotannossa huomannut (ellei Women In Uniformia lasketa).
Turhaa täytettä hienolle rokkilevylle. Ainoana plussana voisin sanoa kitarastemmat, joissa on jälleen mukana hieno kaikuefekti.
2,5
6. Innocent Exile
Tämäkin on aika outo rypistys. Ei avaudu sitten millään, huvittaisi jo vaihtaa kappaletta, seuraavanahan tulee legendaarinen Killers.
Enpä keksi tästä oikein mitään hienoa
1
7. Killers
Levyn ehdottomasti paras kappale. Toimii niin studiossa kuin livenäkin, mielestäni paras liveversio tästä klassikosta on Beast Over Hammersmithillä.
Paras Paulin laulama kappale koko Paul-eralla. yllä tälläkin jätkällä ääntä riitti! Kitarointi on jälleen vertaansa vailla, Daven hieno huiluäänikikka ja Adrianin tarkkaakin tarkempi laukkakomppi nostaa biisin pointsit taivaisiin.
Myös levyn parhaat kitarasoolot löytyy tästä kappaleesta.
Täydellinen!
5
8. Prodigal Son
Tästä biisistä tulee kummasti U2 mieleen, naurakaa vaan mutta näin on
Ihan hienoa että levylle on pistetty vähän akustisiakin kitaroita. Rauhoittaa mukavasti Killersin tykityksen jälkeen.
Koskaan en ollut tätäkään kappaletta aikaisemmin kuullut, tai en ainakaan muista kuulleeni. Eipä mikään huono veto!
4,5
9. Purgatory
Jos Killers oli tykitystä, niin tämä menee siitäkin edelle! Aivan jumalallista konekivääripauketta Paulin huippuvokaalisoinnilla höystettynä, parhautta!
Hienot kitaramelodiatkin ovat paikallaan. Erittäin hieno, tarttuva kertosäe on ehdottomasti levyn paras!Perskeles, kyllä tämä menee ihan all-time top 5 listalle. Täydellisyyttä! Please, take me away
5
10. Drifter
Hieno, iloinen lopetusbiisi tämäkin. Tällaisen pitää lopetuskappaleen olla! Drifteristä tulee aina hyvälle päälle
Kokonaisuudessaan upea biisi, tätä saisi tulla enemmän livenä.
4
Keskiarvo: 3,75
1. Iron Maiden 4.2
2. Killers 3.8
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Kirjoitellaan vaikka tänne. Tsekkaan just Rainbow 1980 live-settiä.
Bändi on saakelin hyvä jo tuolloin..... Paulin "H`aya" huudotkin hukkuu yleisön huutoon Paul vokalistina vetää kovan setin, mutta muu bändi myös. Clive Burr on mun mielestä paras Iron Maiden rumpali koskaan ja tässä se tulee todistettua. Uskomatton rytmi ja rytmin vaihdokset (Remember Tomorrow, Transylvania).
Kitaristeista huomaa, että Dave on se vanha konkari ja hän hoitaakin sen tähtikitaristihomman kotiin. Uusi tulokas Adrian Smith vetelee kuitenkin kovat soolot Transylvaniassa.
Phantom Of The Opera näytää sitä palaa, mistä kana tulee pissimään seuraavan 30 vuoden aikana. Upeesti Dave Fenderillä ja Adrian Gibsonilla tykittää sellaset soolot, jotta itekin tässä 23 vuotta soittoa kuunnelleena voin vaan ihmetellä. Mun mielestä tämä Gibson/Fender soundi onkin ominaista tälle early days maidenille... noh väliäkös jos meni pieleen, nyt on juhannus
Bändi on saakelin hyvä jo tuolloin..... Paulin "H`aya" huudotkin hukkuu yleisön huutoon
Paul vokalistina vetää kovan setin, mutta muu bändi myös. Clive Burr on mun mielestä paras Iron Maiden rumpali koskaan ja tässä se tulee todistettua. Uskomatton rytmi ja rytmin vaihdokset (Remember Tomorrow, Transylvania). Kitaristeista huomaa, että Dave on se vanha konkari ja hän hoitaakin sen tähtikitaristihomman kotiin. Uusi tulokas Adrian Smith vetelee kuitenkin kovat soolot Transylvaniassa.
Phantom Of The Opera näytää sitä palaa, mistä kana tulee pissimään seuraavan 30 vuoden aikana. Upeesti Dave Fenderillä ja Adrian Gibsonilla tykittää sellaset soolot, jotta itekin tässä 23 vuotta soittoa kuunnelleena voin vaan ihmetellä. Mun mielestä tämä Gibson/Fender soundi onkin ominaista tälle early days maidenille... noh väliäkös jos meni pieleen, nyt on juhannus
Into Iron Maiden Since 1983
^
Peken jutun luettuani nousi kyllä fiilikset taivaisiin. Ei tässä auta muukaan , kuin mennä katsomaan Rainbow keikka vhs:ältä. Nyt kuitenkin sohvalle makailemaan ja Rainbow tv:seen.
EDIT: Noniin. viime yönä tuon kasetin tsekkasin. Aivan helvetin kovaa tavaraa ! Tämä on Maidenia ! Heti kun keikka alkoi , niin tunnelma oli katossa. Koko bändi jo ekan biisin aikana aivan tulessa. Steven kolina basso kiinnitti myös huomitoa. Ja jumalauta mikä asenne siihen soittamiseen (myös koko bändillä). Dave ja Adrian puhalsivat toimeliaasti yhteen hiileen. Helvetin hienoa kitara työskentelyä kummaltakin. Varsinkin ne soolot
. Dave rankaisi myös lettiään hienosti . Clive Burr hoiti hommansa paremmin kuin olisin uskonutkaan. Todella taitavaa ja keskittynyttä rummutusta. Todellinen Maiden kannuttaja ! (Sääli , että miehen sairaus ei anna periksi 
.) Paul todisti taas , että hän oli juuri oikea mies Maidenin alku taipaleelle. Loistavaa äänen käsittelyä tilanteessa kuin tilanteessa.
Todella tiukka setti. Isot plussat myös siitä , että mukaan saatiin paras instrumenttalkin.
Peken jutun luettuani nousi kyllä fiilikset taivaisiin. Ei tässä auta muukaan , kuin mennä katsomaan Rainbow keikka vhs:ältä. Nyt kuitenkin sohvalle makailemaan ja Rainbow tv:seen.
EDIT: Noniin. viime yönä tuon kasetin tsekkasin. Aivan helvetin kovaa tavaraa ! Tämä on Maidenia ! Heti kun keikka alkoi , niin tunnelma oli katossa. Koko bändi jo ekan biisin aikana aivan tulessa. Steven kolina basso kiinnitti myös huomitoa. Ja jumalauta mikä asenne siihen soittamiseen (myös koko bändillä). Dave ja Adrian puhalsivat toimeliaasti yhteen hiileen. Helvetin hienoa kitara työskentelyä kummaltakin. Varsinkin ne soolot
. Dave rankaisi myös lettiään hienosti . Clive Burr hoiti hommansa paremmin kuin olisin uskonutkaan. Todella taitavaa ja keskittynyttä rummutusta. Todellinen Maiden kannuttaja ! (Sääli , että miehen sairaus ei anna periksi .) Paul todisti taas , että hän oli juuri oikea mies Maidenin alku taipaleelle. Loistavaa äänen käsittelyä tilanteessa kuin tilanteessa.Todella tiukka setti. Isot plussat myös siitä , että mukaan saatiin paras instrumenttalkin.
The ides of march - 4
Maidenin toiseksi paras instrumentaali, joka on kuin luotu starttaamaan levy ja on kuin piste i:n päälle kun wrathchild pärähtää tämän jälkeen käyntiin.
+Rummut
Wrathchild - 4½
Tavallaan ihan perusralli, mutta jostain kumman syystä helvetin kova.
+Räjähtävä alku
+Kitarariffi
+Daven vinguttelu
+Kertosäe toimii livenä loistavasti
Murders in the rue morgue - 4½
Uskomattoman tiukkaa settiä alusta loppuun. Ei tätä tarkemmin tarvitse kuvailla.
+Intro
+Jälleen kerran räjähtävä alku intron jälkeen
Another life - 4-
Ihan räväkkä setti.
+Kitarat
+Basso
+Mielenkiintoiset lyriikat
Genghis khan - 4
Hyvä instrumenttaali taas vaihteeksi.
+Alku
+Loppu
+Todella nopea...
-...ja se onkin toisaalta se ainut pieni miinus. Joissain kohdissa ehkä niinkin nopea että menee vähän sekavaksi.
Innocent exile - 3½
Alussa vähän tasapaksu ja tylsähkö biisi, mutta paranee kokoajan loppua kohti.
+Basso
+Soolot
-Puoleenväliin asti pieni täytebiisin maku suussa, mutta tosiaankin paranee kokoajan.
Killers - 5
Albumin paras kipale. Muuten kaikki on niin täydellistä kuin vaan voi olla, mutta joku pieni juttu puuttuu, huippukohta tjsp... Mutta enpä tuosta kehtaa rokottaa.
+Jälleen kerran plussaa bassosta
+Lyriikat
Prodigal son - 3½
Täytyy myöntää että nytten vasta kuuntelin biisin ensimmäistä kertaa :I. Vaikka en hirveesti tykkää noista biiseistä, joissa on akustista kitaraa, niin tää kolahti yllättävän hyvin. Eli sanonpa että ihan perus ok.
+Kitarariffi
Purgatory - 4
Taas tiukka perussetti, mutta tässäkin on sitä jotakin.
+Kitarariffi
-Ehkä pikkusen junnaa paikoillaan. Vähän pitkäveteinen.
Drifter - 3-
Tylsähkö ja puuduttava kipale. En saa oikeen mitään irti tästä biisistä. Aiheutti jopa sen reaktion meikässä että vilkasin winamppia notta kauanko tätä vielä kestää :I. Tämä on ainoa kappale levyllä josta en oikein pidä. Vähän paha maku jää levystä suuhun tämän jälkeen, koska tämä ei todellakaan ole mielestäni paras lopetuskipale, mikä voisi olla.
EDIT. Kuuntelin tänään tän kipaleen uudestaan niin ei tää niin kauhea olekkaan. Kesti vaan vähän aikaa että kunnolla avautuu.Pikkasen nousee arvosana.
Keskiarvo = ~3,95
1.Iron Maiden 4,06
2.Killers 3,95
Maidenin toiseksi paras instrumentaali, joka on kuin luotu starttaamaan levy ja on kuin piste i:n päälle kun wrathchild pärähtää tämän jälkeen käyntiin.
+Rummut
Wrathchild - 4½
Tavallaan ihan perusralli, mutta jostain kumman syystä helvetin kova.
+Räjähtävä alku
+Kitarariffi
+Daven vinguttelu
+Kertosäe toimii livenä loistavasti
Murders in the rue morgue - 4½
Uskomattoman tiukkaa settiä alusta loppuun. Ei tätä tarkemmin tarvitse kuvailla.
+Intro
+Jälleen kerran räjähtävä alku intron jälkeen
Another life - 4-
Ihan räväkkä setti.
+Kitarat
+Basso
+Mielenkiintoiset lyriikat
Genghis khan - 4
Hyvä instrumenttaali taas vaihteeksi.
+Alku
+Loppu
+Todella nopea...
-...ja se onkin toisaalta se ainut pieni miinus. Joissain kohdissa ehkä niinkin nopea että menee vähän sekavaksi.
Innocent exile - 3½
Alussa vähän tasapaksu ja tylsähkö biisi, mutta paranee kokoajan loppua kohti.
+Basso
+Soolot
-Puoleenväliin asti pieni täytebiisin maku suussa, mutta tosiaankin paranee kokoajan.
Killers - 5
Albumin paras kipale. Muuten kaikki on niin täydellistä kuin vaan voi olla, mutta joku pieni juttu puuttuu, huippukohta tjsp... Mutta enpä tuosta kehtaa rokottaa.
+Jälleen kerran plussaa bassosta
+Lyriikat
Prodigal son - 3½
Täytyy myöntää että nytten vasta kuuntelin biisin ensimmäistä kertaa :I. Vaikka en hirveesti tykkää noista biiseistä, joissa on akustista kitaraa, niin tää kolahti yllättävän hyvin. Eli sanonpa että ihan perus ok.
+Kitarariffi
Purgatory - 4
Taas tiukka perussetti, mutta tässäkin on sitä jotakin.
+Kitarariffi
-Ehkä pikkusen junnaa paikoillaan. Vähän pitkäveteinen.
Drifter - 3-
Tylsähkö ja puuduttava kipale. En saa oikeen mitään irti tästä biisistä. Aiheutti jopa sen reaktion meikässä että vilkasin winamppia notta kauanko tätä vielä kestää :I. Tämä on ainoa kappale levyllä josta en oikein pidä. Vähän paha maku jää levystä suuhun tämän jälkeen, koska tämä ei todellakaan ole mielestäni paras lopetuskipale, mikä voisi olla.
EDIT. Kuuntelin tänään tän kipaleen uudestaan niin ei tää niin kauhea olekkaan. Kesti vaan vähän aikaa että kunnolla avautuu.Pikkasen nousee arvosana.
Keskiarvo = ~3,95
1.Iron Maiden 4,06
2.Killers 3,95
Iron Maiden - Killers
Iron Maidenin kakkosalbumi. Kuten debyytinkin tapauksessa, kuuntelu on jäänyt itselläni hieman vähäiseksi viimeisen vuoden aikana. Wrathchild on pauhannut live-albumeitten kautta, mutta nyt syvennyn killersiin uudelleen biisi biisiltä, ja katsotaan mihin lopputulokseen tulen. Omat muistikuvani ovat, että kyseessä on erinomainen levy. 4½ tähteä olen arviossani antanut, mutta mielihän on voinut muuttua. No, isketään Killers soittimeen ja katsotaan miten sille nyt käy.
The Ides Of March
Albumin ensisoinnut tuottavat kylmiä väreitä ja koko tämä instrumentaali. Maidenin suvereenisesti paras Instrumentaali. Hyvää riffittelyä, sooloja ja loistavaa rumpujen soittoa. The Ides Of March poistaa kaikki vaikut korvista jonka jälkeen voidaan päästä vauhtiin 5/5
Wrathchild
Kulunut biisi. Lisäkulutusta ei kestä enää Erkkikään, mutta kuin studioversion kuuntelee uudelleen täytyy todeta, että kylläpä suurin osa kyllästyksestä hautautuu. Paulin räkäinen ääni ei voisi paremmin enää sopia biisiin. Kertsin kaikki tietää, hyvä huudatus livenä, mutta ei sitä enää jaksa kuunnella. Yksinkertainen Maiden-klassikko 4/5
Murders In The Rue Morgue
Tässäpä taitaa olla yksi unohdettujen listalla. Hitaan (mutta loistavan) intron jälkeen hypätään hevaamaan kunnolla!
Nyt mennään! Tempo on erittäin nopea ja Paul sanelee sanoja ulos sen verran kuin tahdissa pysyy. Kertosäe rokkaa kunnolla! Ei ole keikoilla mitään tappavinta kamaa, mutta Killersin parhaimmistoa. Cliven rummuttelu kohdassa 3.37 - 3.38 todistaa, ettei Clive mikään turhanpäiväinen paukuttelija ole. Tätä on käytetty keikkojen aloitusbiisinä parilla kiertueella. Beast-kiertueella ei toiminut, mutta Early Days kiertueella toimi, ihmeellistä! 4/5
Another Life
Ällöttävällä rumpuintrolla alkava kappale toistaa itseään todella monesti, onnistuen siinä erinomaisesti. Säkeistöjen välissä tuleva kitarariffi on loistokasta kuunneltavaa ja samalla myös Steve pistää parastaan. Tämä kappale on Steven taidonnäyte oikeastaan. Basso on koko biisin ajan pinnalla, pikkaisen kitaroiden alla. Todella yksinkertainen kappale tämäkin, ei mitään Progeilua, saatikka mitään eeposmaista, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan 5/5 KLASSIKKO!
Genghis Khan
Instrumentaali. Voittaa Transylvanian, monipuolisuuden takia. Kappale tarjoaa jokaiselta bändin jäseneltä taidonnäytteitä. Clive pääsee vetämään niitä lähes kokoajan, tosin kohdasta 1.46 tämä biisi on kitaroiden juhlaa. 1.46 alkavat kitaraosuudet tuovat nostalgiarypyn iholle. Kyllä Murray/Smith on paras kitarakaksikko mitä on olemassakaan. Steve jytää ennen kitaraosuuksia kivasti mukana. Eipä löydy valittamista 5/5
Innocent Exile
Tästä biisistä en ole ennen piitannut. Nyt kuin sen kuuntelin pitkästä aikaa niin täytyypä sanoa, etten muistanut tästä mitään! Bassointro aiheuttaa melkein sydänkohtauksen. Ei todellakaan mitään perinteistä Maidenia, mutta niinhän sitä sanotaan, että vaihtelu virkistää. Yksinkertainen kappale tämäkin, positiivisessa mielessä. Mielellään tämän kuuntelen, mutta en hyräilemään jää. Iloinen yllätys ja erottuu Maiden-biisejen joukosta erilaisuuden ansiosta. Lähes kaikki tässä kappaleessa on epämaidenmaista, tosin perinteinen Maidenmelodia jauhaa alla joissain kohdissa ja kerran tulee jopa kokonaan pintaan. 4/5
Killers
Killersin kuuluisimmat TOP 3:seen kevyesti. Yksi ensimmäisistä Maiden-biiseistä johon tutustuin, ED-hunter kokoelman muodossa. Iskeehän tämä edelleen, Intro on loistva!. Kitarariffittely on vertaansa vailla, taas täytyy kehua sitä akselia. 2.29 kohdasta alkaen laukataan biisin parhaimmat kohdat aina soolon loppuun asti. Maiden-klassikoksikin on jossakin saatettu määritellä, mutta minun mielestäni liioittelua. Erinomainen biisi kyseessä, mutta ei kyllä ikimuistoiseksi jää, etenkään Maidenin biiseistä 4/5
Prodigal Son
Tässäpä biisi jota aina olen syrjinyt. Akustisilla mennään ja rauhallisesti. Laulu on miksattu ikävän alas, ja se kuulostaa jokseenkin ällöttävältä. Kitaralla Paulin laulun jälkeen vedettävä osio pelastaa tämän kappaleen hukkumasta totaalisesti ja akustiset kitarat. Siinä ovat ne valopilkut mitkä tätä biisiä pitävät pystyssä, muuten aika turhanpäiväinen Maiden biisi. Erikoisuus on toki aina tervetullutta. Sooloja revitetään pitkät pätkät, mutteivat ne mullista mitään. Tunnelma on omituinen, ikäänkuin todella kaukana, mutta todella lähellä! Näitten asioiden ansiosta täytyy antaa 2½/5
Purgatory
Tämä se vasta hyvältä kuulostaakin! Ei muutakun moottoritielle hurjastelemaan ja Purgatory soimaan, muuta et takuulla kaipaa! Kaikki pelaa täysillä tässä kappaleessa. Murray/Smith, kiitos! En tule unohtamaan ikinä Purgatoryn kitaratyöskentelyä. Niin yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaihtelevaa. Basso kuuluu loistavasti pinnassa ja rummut kuuluvat lähinnä sihinänä. Vaikutelma on yhä täydellinen, olisi Maiden saanut Purgatoryn vetää viime kesänä Early Days tourilla! 5/5 KLASSIKKO!
Twilight Zone
Yksi sinkkulohkaisuista. Ei ollut alkuperäisellä levyllä, mutta ainakin Remasterilla on. Ei olisi tarvinnut lisätä, täysin mitäänsanomatonta pumputusta. Riffeistä nyt edes pikkuisen plussaa ja yrityksestä. Jos yksi biisi piti lisätä, niin Women In Uniform sen olisi pitänyt olla, ei tämä. 2/5
Drifter
Piinaavan tuntuisella Riffillä alkava menobiisi. Kunnon revittelyä Maidenilta. Paul hoitaa yhden parhaista laulusuorituksistaan ja tuottaa samalla ainutlaatuista tunnelmaa. Lyriikat kulkevat yksinkertaisella tiellä, mutta soitannon ansiosta saamme kuulla Progahtaviakin osia. Täyttä asiaa koko biisi, pituutta ehkä aavistuksen liikaa. Ai, että miltä introriffi (ja paljon muuallakin käytettävä)kuulostaa, suorastaan hunajalta!
4½/5
Keskiarvo 3.9, yllättävää, että parempi kuin Iron Maidenilla. No sellaista se on. Neloseen kohoaa arvosana erittäin helposti. Soundit ovat parasta Maidenia mitä ikinä studiolevyllä on, juuri niitten puhtauden ja jokaisen soittimen pinnalla olevuuden takia. Kansikuva on myös hieno ja levy on lähes täyttä tavaraa. Bändikin on nuoruudensa vedossa ja soitto sen mukaista, hienoahan se on! Tehdäänpä vielä tiivistelmä:
4/5
+ Kokonaisuus, paria mätämunaa lukuunottamatta
+ Soundit, kaikki kuuluu niin hyvin kuin mahdollista (tosin laulu joskus jää matkan varrelle)
+ Paulin ääni kuin luotu tälle levylle.
+ Murray/Smith: Kiitos!
+ Koko bändi hoitaa tehtävänsä kunnolla
- Prodigal Sonin ja Twilight Zonin olisi voinut jättää pois
Iron Maidenin kakkosalbumi. Kuten debyytinkin tapauksessa, kuuntelu on jäänyt itselläni hieman vähäiseksi viimeisen vuoden aikana. Wrathchild on pauhannut live-albumeitten kautta, mutta nyt syvennyn killersiin uudelleen biisi biisiltä, ja katsotaan mihin lopputulokseen tulen. Omat muistikuvani ovat, että kyseessä on erinomainen levy. 4½ tähteä olen arviossani antanut, mutta mielihän on voinut muuttua. No, isketään Killers soittimeen ja katsotaan miten sille nyt käy.
The Ides Of March
Albumin ensisoinnut tuottavat kylmiä väreitä ja koko tämä instrumentaali. Maidenin suvereenisesti paras Instrumentaali. Hyvää riffittelyä, sooloja ja loistavaa rumpujen soittoa. The Ides Of March poistaa kaikki vaikut korvista jonka jälkeen voidaan päästä vauhtiin 5/5
Wrathchild
Kulunut biisi. Lisäkulutusta ei kestä enää Erkkikään, mutta kuin studioversion kuuntelee uudelleen täytyy todeta, että kylläpä suurin osa kyllästyksestä hautautuu. Paulin räkäinen ääni ei voisi paremmin enää sopia biisiin. Kertsin kaikki tietää, hyvä huudatus livenä, mutta ei sitä enää jaksa kuunnella. Yksinkertainen Maiden-klassikko 4/5
Murders In The Rue Morgue
Tässäpä taitaa olla yksi unohdettujen listalla. Hitaan (mutta loistavan) intron jälkeen hypätään hevaamaan kunnolla!
Nyt mennään! Tempo on erittäin nopea ja Paul sanelee sanoja ulos sen verran kuin tahdissa pysyy. Kertosäe rokkaa kunnolla! Ei ole keikoilla mitään tappavinta kamaa, mutta Killersin parhaimmistoa. Cliven rummuttelu kohdassa 3.37 - 3.38 todistaa, ettei Clive mikään turhanpäiväinen paukuttelija ole. Tätä on käytetty keikkojen aloitusbiisinä parilla kiertueella. Beast-kiertueella ei toiminut, mutta Early Days kiertueella toimi, ihmeellistä! 4/5
Another Life
Ällöttävällä rumpuintrolla alkava kappale toistaa itseään todella monesti, onnistuen siinä erinomaisesti. Säkeistöjen välissä tuleva kitarariffi on loistokasta kuunneltavaa ja samalla myös Steve pistää parastaan. Tämä kappale on Steven taidonnäyte oikeastaan. Basso on koko biisin ajan pinnalla, pikkaisen kitaroiden alla. Todella yksinkertainen kappale tämäkin, ei mitään Progeilua, saatikka mitään eeposmaista, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan 5/5 KLASSIKKO!
Genghis Khan
Instrumentaali. Voittaa Transylvanian, monipuolisuuden takia. Kappale tarjoaa jokaiselta bändin jäseneltä taidonnäytteitä. Clive pääsee vetämään niitä lähes kokoajan, tosin kohdasta 1.46 tämä biisi on kitaroiden juhlaa. 1.46 alkavat kitaraosuudet tuovat nostalgiarypyn iholle. Kyllä Murray/Smith on paras kitarakaksikko mitä on olemassakaan. Steve jytää ennen kitaraosuuksia kivasti mukana. Eipä löydy valittamista 5/5
Innocent Exile
Tästä biisistä en ole ennen piitannut. Nyt kuin sen kuuntelin pitkästä aikaa niin täytyypä sanoa, etten muistanut tästä mitään! Bassointro aiheuttaa melkein sydänkohtauksen. Ei todellakaan mitään perinteistä Maidenia, mutta niinhän sitä sanotaan, että vaihtelu virkistää. Yksinkertainen kappale tämäkin, positiivisessa mielessä. Mielellään tämän kuuntelen, mutta en hyräilemään jää. Iloinen yllätys ja erottuu Maiden-biisejen joukosta erilaisuuden ansiosta. Lähes kaikki tässä kappaleessa on epämaidenmaista, tosin perinteinen Maidenmelodia jauhaa alla joissain kohdissa ja kerran tulee jopa kokonaan pintaan. 4/5
Killers
Killersin kuuluisimmat TOP 3:seen kevyesti. Yksi ensimmäisistä Maiden-biiseistä johon tutustuin, ED-hunter kokoelman muodossa. Iskeehän tämä edelleen, Intro on loistva!. Kitarariffittely on vertaansa vailla, taas täytyy kehua sitä akselia. 2.29 kohdasta alkaen laukataan biisin parhaimmat kohdat aina soolon loppuun asti. Maiden-klassikoksikin on jossakin saatettu määritellä, mutta minun mielestäni liioittelua. Erinomainen biisi kyseessä, mutta ei kyllä ikimuistoiseksi jää, etenkään Maidenin biiseistä 4/5
Prodigal Son
Tässäpä biisi jota aina olen syrjinyt. Akustisilla mennään ja rauhallisesti. Laulu on miksattu ikävän alas, ja se kuulostaa jokseenkin ällöttävältä. Kitaralla Paulin laulun jälkeen vedettävä osio pelastaa tämän kappaleen hukkumasta totaalisesti ja akustiset kitarat. Siinä ovat ne valopilkut mitkä tätä biisiä pitävät pystyssä, muuten aika turhanpäiväinen Maiden biisi. Erikoisuus on toki aina tervetullutta. Sooloja revitetään pitkät pätkät, mutteivat ne mullista mitään. Tunnelma on omituinen, ikäänkuin todella kaukana, mutta todella lähellä! Näitten asioiden ansiosta täytyy antaa 2½/5
Purgatory
Tämä se vasta hyvältä kuulostaakin! Ei muutakun moottoritielle hurjastelemaan ja Purgatory soimaan, muuta et takuulla kaipaa! Kaikki pelaa täysillä tässä kappaleessa. Murray/Smith, kiitos! En tule unohtamaan ikinä Purgatoryn kitaratyöskentelyä. Niin yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaihtelevaa. Basso kuuluu loistavasti pinnassa ja rummut kuuluvat lähinnä sihinänä. Vaikutelma on yhä täydellinen, olisi Maiden saanut Purgatoryn vetää viime kesänä Early Days tourilla! 5/5 KLASSIKKO!
Twilight Zone
Yksi sinkkulohkaisuista. Ei ollut alkuperäisellä levyllä, mutta ainakin Remasterilla on. Ei olisi tarvinnut lisätä, täysin mitäänsanomatonta pumputusta. Riffeistä nyt edes pikkuisen plussaa ja yrityksestä. Jos yksi biisi piti lisätä, niin Women In Uniform sen olisi pitänyt olla, ei tämä. 2/5
Drifter
Piinaavan tuntuisella Riffillä alkava menobiisi. Kunnon revittelyä Maidenilta. Paul hoitaa yhden parhaista laulusuorituksistaan ja tuottaa samalla ainutlaatuista tunnelmaa. Lyriikat kulkevat yksinkertaisella tiellä, mutta soitannon ansiosta saamme kuulla Progahtaviakin osia. Täyttä asiaa koko biisi, pituutta ehkä aavistuksen liikaa. Ai, että miltä introriffi (ja paljon muuallakin käytettävä)kuulostaa, suorastaan hunajalta!
4½/5
Keskiarvo 3.9, yllättävää, että parempi kuin Iron Maidenilla. No sellaista se on. Neloseen kohoaa arvosana erittäin helposti. Soundit ovat parasta Maidenia mitä ikinä studiolevyllä on, juuri niitten puhtauden ja jokaisen soittimen pinnalla olevuuden takia. Kansikuva on myös hieno ja levy on lähes täyttä tavaraa. Bändikin on nuoruudensa vedossa ja soitto sen mukaista, hienoahan se on! Tehdäänpä vielä tiivistelmä:
4/5
+ Kokonaisuus, paria mätämunaa lukuunottamatta
+ Soundit, kaikki kuuluu niin hyvin kuin mahdollista (tosin laulu joskus jää matkan varrelle)
+ Paulin ääni kuin luotu tälle levylle.
+ Murray/Smith: Kiitos!
+ Koko bändi hoitaa tehtävänsä kunnolla
- Prodigal Sonin ja Twilight Zonin olisi voinut jättää pois
Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Killers
Freejack wrote: - Prodigal Sonin ja Twilight Zonin olisi voinut jättää pois
Starstruck avausviestissään wrote: HUOM! Arvostelkaa Twilight Zone bonusbiisi topiciin, ettei tarvi laskea keskiarvoja erikseen.
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
No ei täälläkään kaikkea ihan tarjottimella saa, vähän voi selailla ja käyttää niitä hoksottimia. viewtopic.php?t=343Freejack wrote:Anteeksi tämä virhe, mutta tuollaista Topicia en löytänyt
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
IRON MAIDEN – KILLERS
1981
Edellisvuonna ilmestynyt debyytti todellakin potkaisi Iron Maidenin matkan käyntiin, eikä laakereilla jääty lepäilemään vaan uutta studioalbumia alettiin kiivaasti valmistella. ”Iron Maiden” oli saanut loistavan vastaanoton niin fanien kuin median keskuudessa nousten Englannin albumilistan sijalle 4. Ahkerana keikkabändinä tunnetulle ryhmälle löytyi kysyntää entistä enemmän, ja yleinen kiinnostus bändiä kohtaan oli huipussaan. Toinenkaan studiosessio ei ollut bändille kovin haastava, sillä Killersin kappaleet ovat debyyttialbumin tavoin vuosikaudet ennen julkaisuaan setissä pyörineitä, oikean muotonsa löytäneitä kappaleita. Bändi kuitenkin koki pari merkittävää muutosta ennen kuin albumin äänitys todella saattoi alkaa.
Debyyttialbumin äänityksiä silmälläpitäen bändiin hätäisesti buukattu Dennis Stratton sai lähteä. Kiertue Kissin kanssa oli aiheuttanut närää, eivätkä henkilökemiat enää sopineet yhteen. Tuuraajaa ei tarvinnut kovin kaukaa hakea, ja toiseen kitaraan pyydettiin pian Dave Murrayn vanhaa lapsuuden soittotoveria, Adrian Smithia. Mies oli jo ennen Strattonia saanut kutsun bändiin, mutta omien bänditouhujensa takia oli tällöin kieltäytynyt kutsusta. Toinen merkittävä muutos debyyttiin nähden löytyi tuottajapuolelta. Ritchie Blackmore oli soittanut Martin Birchille Iron Maidenin debyyttiä, ja sanonut Birchille että tämän pitäisi tuottaa bändiä. Deep Purplelle ja Black Sabbathillekin klassikoita tuottanut Birch innostui bändistä, ja pian olikin Maidenilla tuottaja valittuna toisen levynsä äänityksiä varten. Ilmeisen onnistunutta yhteistyö oli alusta alkaen, sillä Martin Birch tuotti bändiä vuoteen 1993 asti, ja on ”vastuussa” kaikista suurimmista Maiden-klassikoista.
Killers on monessa suhteessa Iron Maidenia kehittyneempi albumi. Soundipuolella on otettu huima harppaus eteenpäin onnistuneen tuottajavalinnan ansiosta, ja bändin yleissoundi on rennon livemäinen. Musiikillisesti Iron Maiden on kehittynyt aina, ja tälläkin albumilla kuullaan parempaa soittoa. Kuten sanottu, kappaleet olivat bändille jo vanhoja tuttuja, eikä itse albumia varten tarvinnut paljon biisimateriaalin kanssa touhuta. Kahden kitaran harmoniat, Maidenin tavaramerkki, ovat Killersillä jo edeltäjää paremmin hallussa, ja tällä kertaa niitä esitetäänkin jo legendaarisen kaksikon Murray/Smith-toimesta. Paul Di´Anno on Killersillä parhaimmillaan, vaikka mies itse taitaa pitääkin Killersiä kehnona albumina. Clive Burr ja Steve Harris vastaavat onnistuneesti rytmiryhmän tehtävistä, kuten aina.
Kappalemateriaali on kautta linjan tasaisen vahvaa, yhtä pienehköä notkahdusta lukuunottamatta. The Ides Of March käynnistää albumin mahtipontisen voimakkaasti, ja tämän jälkeen albumi pääsee jyräämään omalla painollaan. Heti albumin alkupuolella kuullaan joitakin ikivihreitä Maiden-klassikoita, kuten tänä päivänäkin keikkasetissä viihtyvä Wrathchild, mahtava teatterirepäisy Murders In The Rue Morgue ja viime vuoden nostalgiarundillakin kuultu nopean jyräävä Another Life. Ghengis Khan ja Purgatory esittelevät Maidenin nopeampaa puolta runsaiden riffien ja melodiajuoksutusten höystäminä. Prodigal Son jää oikeastaan albumin ainoaksi heikoksi kappaleeksi, sen rauhallisen tunnelmoinnin erottuen liikaa muun kappalemateriaalin tyylistä. Innocent Exile on yksi Iron Maidenin vanhimpia kappaleita, jossa Steve pääsee kunnolla revittelemään bassollaan. Drifter kuljettaa melodioineen albumin loppua kohti tehokkaasti. Albumin ehdottomasti parhaaksi vedoksi nousee maaninen nimi biisi Killers, jonka synkät melodiat ja hiiviskelevä alku nostattavat aina kylmän väreet selkään.
Kokonaisuutena Killers on erittäin pätevä esitys, ja debyyttialbumin tapaan on periaatteessa vain kokoelma Maidenin alkuaikojen keikkabiisejä. Tällaisenaan se esittelee mahtavaa melodista heavymetalia, tyylitajuisesti toteutettuna. Albumina Killers on jäänyt pahasti muiden Maiden-kiekkojen varjoon, ja täysin syyttä. Allekirjoittanut pitää sitä klassista The Number Of The Beastia parempana kokonaisuutena. Killers on eräs useiten kuuntelemistani Maiden-albumeista, eikä se menetä hohtoaan koskaan. Bändi kuulostaa livemäiseltä ja eloisalta, kokonaisuudessa on mukana paljon nuorta innokkuutta ja paloa, jollaista voi löytää ainoastaan bändien ensimmäisiltä levyiltä.
Killers on mahtava Iron Maiden-albumi, jota voi suositella vaikka ensimmäiseksi tutustumiseksi bändiin. Tiukka kokonaisuus ajan parhaita heavymetal-klassikoita tyylikkäästi toteutettuna.
4½/5
Tähän mennessä ranking:
Iron Maiden 4/5
Killers 4½/5
1981
Edellisvuonna ilmestynyt debyytti todellakin potkaisi Iron Maidenin matkan käyntiin, eikä laakereilla jääty lepäilemään vaan uutta studioalbumia alettiin kiivaasti valmistella. ”Iron Maiden” oli saanut loistavan vastaanoton niin fanien kuin median keskuudessa nousten Englannin albumilistan sijalle 4. Ahkerana keikkabändinä tunnetulle ryhmälle löytyi kysyntää entistä enemmän, ja yleinen kiinnostus bändiä kohtaan oli huipussaan. Toinenkaan studiosessio ei ollut bändille kovin haastava, sillä Killersin kappaleet ovat debyyttialbumin tavoin vuosikaudet ennen julkaisuaan setissä pyörineitä, oikean muotonsa löytäneitä kappaleita. Bändi kuitenkin koki pari merkittävää muutosta ennen kuin albumin äänitys todella saattoi alkaa.
Debyyttialbumin äänityksiä silmälläpitäen bändiin hätäisesti buukattu Dennis Stratton sai lähteä. Kiertue Kissin kanssa oli aiheuttanut närää, eivätkä henkilökemiat enää sopineet yhteen. Tuuraajaa ei tarvinnut kovin kaukaa hakea, ja toiseen kitaraan pyydettiin pian Dave Murrayn vanhaa lapsuuden soittotoveria, Adrian Smithia. Mies oli jo ennen Strattonia saanut kutsun bändiin, mutta omien bänditouhujensa takia oli tällöin kieltäytynyt kutsusta. Toinen merkittävä muutos debyyttiin nähden löytyi tuottajapuolelta. Ritchie Blackmore oli soittanut Martin Birchille Iron Maidenin debyyttiä, ja sanonut Birchille että tämän pitäisi tuottaa bändiä. Deep Purplelle ja Black Sabbathillekin klassikoita tuottanut Birch innostui bändistä, ja pian olikin Maidenilla tuottaja valittuna toisen levynsä äänityksiä varten. Ilmeisen onnistunutta yhteistyö oli alusta alkaen, sillä Martin Birch tuotti bändiä vuoteen 1993 asti, ja on ”vastuussa” kaikista suurimmista Maiden-klassikoista.
Killers on monessa suhteessa Iron Maidenia kehittyneempi albumi. Soundipuolella on otettu huima harppaus eteenpäin onnistuneen tuottajavalinnan ansiosta, ja bändin yleissoundi on rennon livemäinen. Musiikillisesti Iron Maiden on kehittynyt aina, ja tälläkin albumilla kuullaan parempaa soittoa. Kuten sanottu, kappaleet olivat bändille jo vanhoja tuttuja, eikä itse albumia varten tarvinnut paljon biisimateriaalin kanssa touhuta. Kahden kitaran harmoniat, Maidenin tavaramerkki, ovat Killersillä jo edeltäjää paremmin hallussa, ja tällä kertaa niitä esitetäänkin jo legendaarisen kaksikon Murray/Smith-toimesta. Paul Di´Anno on Killersillä parhaimmillaan, vaikka mies itse taitaa pitääkin Killersiä kehnona albumina. Clive Burr ja Steve Harris vastaavat onnistuneesti rytmiryhmän tehtävistä, kuten aina.
Kappalemateriaali on kautta linjan tasaisen vahvaa, yhtä pienehköä notkahdusta lukuunottamatta. The Ides Of March käynnistää albumin mahtipontisen voimakkaasti, ja tämän jälkeen albumi pääsee jyräämään omalla painollaan. Heti albumin alkupuolella kuullaan joitakin ikivihreitä Maiden-klassikoita, kuten tänä päivänäkin keikkasetissä viihtyvä Wrathchild, mahtava teatterirepäisy Murders In The Rue Morgue ja viime vuoden nostalgiarundillakin kuultu nopean jyräävä Another Life. Ghengis Khan ja Purgatory esittelevät Maidenin nopeampaa puolta runsaiden riffien ja melodiajuoksutusten höystäminä. Prodigal Son jää oikeastaan albumin ainoaksi heikoksi kappaleeksi, sen rauhallisen tunnelmoinnin erottuen liikaa muun kappalemateriaalin tyylistä. Innocent Exile on yksi Iron Maidenin vanhimpia kappaleita, jossa Steve pääsee kunnolla revittelemään bassollaan. Drifter kuljettaa melodioineen albumin loppua kohti tehokkaasti. Albumin ehdottomasti parhaaksi vedoksi nousee maaninen nimi biisi Killers, jonka synkät melodiat ja hiiviskelevä alku nostattavat aina kylmän väreet selkään.
Kokonaisuutena Killers on erittäin pätevä esitys, ja debyyttialbumin tapaan on periaatteessa vain kokoelma Maidenin alkuaikojen keikkabiisejä. Tällaisenaan se esittelee mahtavaa melodista heavymetalia, tyylitajuisesti toteutettuna. Albumina Killers on jäänyt pahasti muiden Maiden-kiekkojen varjoon, ja täysin syyttä. Allekirjoittanut pitää sitä klassista The Number Of The Beastia parempana kokonaisuutena. Killers on eräs useiten kuuntelemistani Maiden-albumeista, eikä se menetä hohtoaan koskaan. Bändi kuulostaa livemäiseltä ja eloisalta, kokonaisuudessa on mukana paljon nuorta innokkuutta ja paloa, jollaista voi löytää ainoastaan bändien ensimmäisiltä levyiltä.
Killers on mahtava Iron Maiden-albumi, jota voi suositella vaikka ensimmäiseksi tutustumiseksi bändiin. Tiukka kokonaisuus ajan parhaita heavymetal-klassikoita tyylikkäästi toteutettuna.
4½/5
Tähän mennessä ranking:
Iron Maiden 4/5
Killers 4½/5
Killers
Tätä levyä olen aina pitänyt Maidenin heikoimpana virtual XI:n ohella.
Saa nähdä mitä tulee saamaan
The Ides of march
Ihan hyvä intro levylle. Ei levy mitään menettäisi ilman tätä sillä kyllähän Wrathchildikin olisi ihan sopiva levynavaaja. Keikan avausbiisinä toimii kyllä mainiosti. 3
Wrathchild
Cliven ja Steven soitolla alkaa ja vähän ajan päästä mukaan tulee Smith soittamaan riffiä ja Dave heittämään pientä soolonpoikasta. Tämän jälkeen Paul aloitaa laulamisen ja täytyypä myöntää että tähän biisin hänen äänensä sopii. Biisi etenee hyvin Daven heittäessä väliin lyhyitä mutta ytimekkäitä sooloja. Livenä toimii paremmin. Onneksi tätä ei soiteta nyt pyörivällä kiertueella, ei sillä että olisi huono biisi vaan onhan tätä jauhettu jo niin kauan että kyllästyminen uhkaa ja onhan Maidenilla monia paljon parempiakin biisejä varastossa. 4
Murders in the Rue Morgue
Hiljaisella alulla lähdetään liikkeelle ja sieltä lähdetään nousemaan Cliven nousevan rummutuksen tahdissa. Vähän aikaa edetään taas tasaista tahtia kunnes 0.56 Lähtee Cliven rumpujen hakkaamisen tahdissa kunnolla käyntiin ja Lauluosuuskin alkaa. Tästä se onkin sitten menoa koko loppubiisin ja kovaa sellaista. Kertosäe on aivan mahtava. Soolo ei ole mikään kummoinen. Hyvä tarina syyttömästä karkulaisesta joka ei välttämättä olekaan niin syytön. livenä ja Brucen laulamanahan tämä toimii paljon paremmin joten studioversiolle 4
Another life
Oudolla rumpuintrolla alkaa ja kitarat astuu kuvaan. Sitten loppubiisi menoa ja meininkiä, tosin tylsää sellaista. Paul jauhaa samat asiat kolmeen kertaan ja muutenkin jotenkin melko mitäänsanomatonta. Sooloista plussaa. Miksi ihmeessä tämä soitettiin early days tourilla eikä vaikka Flight of icarusta. 2
Genghis Khan
Alku on todella lupaava mutta sitten jotenkin lässähtää. 0.58 alkavalla nopealla kohdalla kuitenkin potkii täysillä mutta tätäkin sitten toistetaan aivan liian kauan. Sitten taas vähän hiljaisempaa soittoa joka kuulostaa hyvältä jälleen. Siihen päälle hyvää sooloilua. Onneksi loppuu jo kolmeen minuuttiin eikä ole lähdetty väkisin pidentämään. 3
Innocent Exile
Mitähän tästä nyt sanoisi? Alkaa kivalla bassokuviolla johon kitarat hyppäävät mukaan. Sitten on jotenkin melko mitäänsanomatonta meininkiä aina kohtaa 0.41 josta seuraavat kymmenen sekuntia ovat ihan mukavia. Sitten taas silkkaa tylsyyttä ja taas mukavat kymmenen sekuntia. Biisi on siis suunniilleen silkkaa tylsyyttä lukuun ottamatta noita kymmenen sekunnin mukavia pätkiä, Myös steven basso kuulostaa mukavalta. Soolot meko mitään sanomattomia. 2
Killers
Tässä se on! Tämän levyn ehdoton helmi! Alkaa mukavalla bassointrolla. Kaikki toimii mainiosti paulin todella hyvin biisiin sopivia rääkymisiä myöten. Kun vähän reilu minuutin kohdalla lähdetään kunnolla käyntiin niin potkii aivan täysillä aina loppuun saakka. Soolot eivät ehkä sitä parasta mahdollista mutta ihan ok. Täydellistä soittoa kaikilta ja Paulin laulu helvetin hyvää. On varmaan muuten varmaan ainoa biisi jota Bruce ei mielestäni vedä paremmin kuin Paul. Ainakaan tuon Maiden englandin perusteella. 5
Prodigal son
Akustisella alulla lähdetään liikkeelle. Ei mitään muuta kun onneksi ei kestä kuin puoli minuuttia. Ei sillä että olisi paskaa. muttei kyllä mitään kamalan hyvääkään. Tämän Jälkeen on tylsää, eikä tylsyys ihan heti lopu. Paulin laulu kuulostaa jotenkin… en tiedä, ei kuitenkaan hyvältä. Sooloista plussaa. Ei muutenkaan sovi levylle ollenkaan. Yritettinkö tästä tehdä tämän levyn Remember tomorrowta tai Strange worldia? No kauas jäätiin 2
Purgatory
Noniin takaisin asiaan! Tämä lähteekin heti käyntiin ja kovaa. Kitarat tykittää täysillä samoin rummut ja basso. Paulin laulu kuulostaa todella hyvältä. Kertosäe on mahtava! Kyllä jo pelkästään tämä biisi on hyvä syy laittaa killers kiekko soimaan. 5
Drifter
Todella mahtavalla riffillä lähdetään menemään. Tämän jälkeen se on menoa. Paulilta ei nyt kyllä mitään nappisuoritusta tipu mutta muuten biisi rokkaa. Ehkä hiukka liian pitkä ja sooloista kyllä pientä miinusta ei oikein kuulosta miltään. Ei tämä tulevien levyjen päättäjien veroinen ole mutta ok lopetus levylle. 4
Ei tämä nyt ihan susi levy ole. kyllä tämän kuunteelee ainakin näiden biisien: Murders in a Rue Morgue, Killers, Purgatory ja drifter takia.
Keskiarvoksi tuli 3,4
Keskiarvot tähän mennessä
Iron maiden= 4,2
Killers= 3,4
Tätä levyä olen aina pitänyt Maidenin heikoimpana virtual XI:n ohella.
Saa nähdä mitä tulee saamaan
The Ides of march
Ihan hyvä intro levylle. Ei levy mitään menettäisi ilman tätä sillä kyllähän Wrathchildikin olisi ihan sopiva levynavaaja. Keikan avausbiisinä toimii kyllä mainiosti. 3
Wrathchild
Cliven ja Steven soitolla alkaa ja vähän ajan päästä mukaan tulee Smith soittamaan riffiä ja Dave heittämään pientä soolonpoikasta. Tämän jälkeen Paul aloitaa laulamisen ja täytyypä myöntää että tähän biisin hänen äänensä sopii. Biisi etenee hyvin Daven heittäessä väliin lyhyitä mutta ytimekkäitä sooloja. Livenä toimii paremmin. Onneksi tätä ei soiteta nyt pyörivällä kiertueella, ei sillä että olisi huono biisi vaan onhan tätä jauhettu jo niin kauan että kyllästyminen uhkaa ja onhan Maidenilla monia paljon parempiakin biisejä varastossa. 4
Murders in the Rue Morgue
Hiljaisella alulla lähdetään liikkeelle ja sieltä lähdetään nousemaan Cliven nousevan rummutuksen tahdissa. Vähän aikaa edetään taas tasaista tahtia kunnes 0.56 Lähtee Cliven rumpujen hakkaamisen tahdissa kunnolla käyntiin ja Lauluosuuskin alkaa. Tästä se onkin sitten menoa koko loppubiisin ja kovaa sellaista. Kertosäe on aivan mahtava. Soolo ei ole mikään kummoinen. Hyvä tarina syyttömästä karkulaisesta joka ei välttämättä olekaan niin syytön. livenä ja Brucen laulamanahan tämä toimii paljon paremmin joten studioversiolle 4
Another life
Oudolla rumpuintrolla alkaa ja kitarat astuu kuvaan. Sitten loppubiisi menoa ja meininkiä, tosin tylsää sellaista. Paul jauhaa samat asiat kolmeen kertaan ja muutenkin jotenkin melko mitäänsanomatonta. Sooloista plussaa. Miksi ihmeessä tämä soitettiin early days tourilla eikä vaikka Flight of icarusta. 2
Genghis Khan
Alku on todella lupaava mutta sitten jotenkin lässähtää. 0.58 alkavalla nopealla kohdalla kuitenkin potkii täysillä mutta tätäkin sitten toistetaan aivan liian kauan. Sitten taas vähän hiljaisempaa soittoa joka kuulostaa hyvältä jälleen. Siihen päälle hyvää sooloilua. Onneksi loppuu jo kolmeen minuuttiin eikä ole lähdetty väkisin pidentämään. 3
Innocent Exile
Mitähän tästä nyt sanoisi? Alkaa kivalla bassokuviolla johon kitarat hyppäävät mukaan. Sitten on jotenkin melko mitäänsanomatonta meininkiä aina kohtaa 0.41 josta seuraavat kymmenen sekuntia ovat ihan mukavia. Sitten taas silkkaa tylsyyttä ja taas mukavat kymmenen sekuntia. Biisi on siis suunniilleen silkkaa tylsyyttä lukuun ottamatta noita kymmenen sekunnin mukavia pätkiä, Myös steven basso kuulostaa mukavalta. Soolot meko mitään sanomattomia. 2
Killers
Tässä se on! Tämän levyn ehdoton helmi! Alkaa mukavalla bassointrolla. Kaikki toimii mainiosti paulin todella hyvin biisiin sopivia rääkymisiä myöten. Kun vähän reilu minuutin kohdalla lähdetään kunnolla käyntiin niin potkii aivan täysillä aina loppuun saakka. Soolot eivät ehkä sitä parasta mahdollista mutta ihan ok. Täydellistä soittoa kaikilta ja Paulin laulu helvetin hyvää. On varmaan muuten varmaan ainoa biisi jota Bruce ei mielestäni vedä paremmin kuin Paul. Ainakaan tuon Maiden englandin perusteella. 5
Prodigal son
Akustisella alulla lähdetään liikkeelle. Ei mitään muuta kun onneksi ei kestä kuin puoli minuuttia. Ei sillä että olisi paskaa. muttei kyllä mitään kamalan hyvääkään. Tämän Jälkeen on tylsää, eikä tylsyys ihan heti lopu. Paulin laulu kuulostaa jotenkin… en tiedä, ei kuitenkaan hyvältä. Sooloista plussaa. Ei muutenkaan sovi levylle ollenkaan. Yritettinkö tästä tehdä tämän levyn Remember tomorrowta tai Strange worldia? No kauas jäätiin 2
Purgatory
Noniin takaisin asiaan! Tämä lähteekin heti käyntiin ja kovaa. Kitarat tykittää täysillä samoin rummut ja basso. Paulin laulu kuulostaa todella hyvältä. Kertosäe on mahtava! Kyllä jo pelkästään tämä biisi on hyvä syy laittaa killers kiekko soimaan. 5
Drifter
Todella mahtavalla riffillä lähdetään menemään. Tämän jälkeen se on menoa. Paulilta ei nyt kyllä mitään nappisuoritusta tipu mutta muuten biisi rokkaa. Ehkä hiukka liian pitkä ja sooloista kyllä pientä miinusta ei oikein kuulosta miltään. Ei tämä tulevien levyjen päättäjien veroinen ole mutta ok lopetus levylle. 4
Ei tämä nyt ihan susi levy ole. kyllä tämän kuunteelee ainakin näiden biisien: Murders in a Rue Morgue, Killers, Purgatory ja drifter takia.
Keskiarvoksi tuli 3,4
Keskiarvot tähän mennessä
Iron maiden= 4,2
Killers= 3,4
-
Lowerslave
- Viimeinen voitelija
- Posts: 1977
- Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
- Location: Helsinki
Jo toinen arvostelu samalle päivälle. Tällä kertaa tekstit ovat hieman suppeat ja tönköt, mutta kun telkkarista alkaa Realin matsi ...
The Ides of March
Hyvä intro levylle, joskin itsenäisenä kappaleena aika mitäänsanomaton. Meininkin on kuitenkin koko ajan sellainen, että kohta on jotain suurta tulossa ja soolotkin menevät ihan kohdalleen. Vaikea tällaista on pisteyttää.
3,5
Wratchild
Steven bassottelu käynnistää tämän lähes vakioksi keikoilla muodostuneen fiilistelypätkän. Paulin ääni sopii viisuun loistavasti ja tiukka meno säilyy alusta loppuun. Hyvä soolo tässäkin.
4
Murders in the Rue Morgue
Levyn ensimmäinen todellinen helmi. Hiljaisen cleanilla vedetyn intron jälkeen pamahtaa homma käyntiin oikein toden teolla, mutta heti Paulin aloittaessa huomaa, että tempo on hänelle ehkä hivenen liian nopea eikä mies saa ladattua samanlaista tunnetta lauluunsa kuin keskitempoisissa rallatteluissa, vaan joutuu ikään kuin sylkemään sanat suustaan vauhdissa. Biisi on kuitenkin alusta loppuun täyttä rautaa ja ansaitsee vitosensa.
5
Another Life
Alkaa kamalalla rummuttelulla, jonka päälle vedetty kitarariffikään ei kovin hyvältä kuulosta. Kun biisi lähtee kunnolla käyntiin, onkin meno aivan toisenlaista. Paul tulkitsee upeasti groovaavien kitaroiden päälle. Jonkin verran puolentoista minuutin jälkeen alkava nopeampitemponen väliosa ja sen jälkeinen soolo ovat jotain aivan mahtavaa ja kolmas säkeistö kruunaa potin.
4
Genghis Khan
Levyn toinen instrumentaali, joka rakentuu junnaavan, ei-niin-loistavan, riffin ympärille. Pieni temmonmuutos minuutin paikkeilla tuo hieman lisäväriä ja menoa biisiin ja noin 1:50 alkava ja loppuun asti kestävä kitarointi pelastaa koko viisun. Mihin katosi Transylvanian nerokkuus?
3
Innocent Exile
Jälleen bassolla alkava kappale, joka jatkaa Another Lifen groovaavilla jäljillä. Paulin ääni pääsee taas oikeuksiinsa ja tunnepuolikin on kohdallaan. Ennen sooloa alkava riffittely tuo mieleen elävästi AC/DC:n. Sooloista ensimmäinen (Adrian?) ei ole mikään ihmeellinen, mutta toinen (Dave) jo selvästi parempi. Ei sitä Maidenia, mitä on totuttu kuulemaan, mutta kelpo veisu.
3,5
Killers
Dynamiittia ystävät hyvät, dynamiittia. Levyn ehdoton kliimaksi ja itku ja parku oli suuri, kun ei tätä Early Days -turneella kuultu. Minuutin kestävä bassovetoinen intro luo tunnelmaa, joka pääsee valloilleen ensimmäisen säkeistön alkaessa. Paul maalailee upeasti uhkakuvia mielipuolisesta tappajasta hekottaen vielä räkäisesti päälle. Soolot ovat taattua laatua; Dave-Adrian -akseli ei petä. Timanttisuus säilyy loppuun asti ja levyn paras anti on päättynyt.
5
Prodigal Son
Intro lupailee erittäin tylsää biisiä, kunnes puolen minuutin kohdalla saadaan hieman meininkiä mukaan. Paulin ääni ei todellakaan sovi tällaisiin vetoihin ja tahattomastikin biisi kuulostaa minun korvaani liian läpilauletulta. Kertosäe on yksinkertaisesti huono. Ei vain iske. Kolmen minuutin jälkeen tulee täydellinen temmonmuutos ja upea soolot, jotka hienosti korvaavat nopeuden tunteella. Biisin kaksi viimeistä minuuttia ovatkin sitten samaa, mitä ensimmäiset kolmekin. Loppujen lopuksi aika tylsä kappale, vaikkei minulla mitään balladeja vastaan olekaan. Soolot pelastavat kuitenkin täydelliseltä tuholta.
2,5
Purgatory
Introriffi svengaa kuin hirvi. Paulin laulua vaivaa sama kuin Murders in the Rue Morguessakin, nimittäin liian nopea tempo. Tähän mies on kuitenkin saanut myös tunnetta mukaan. Kertosäe on huippukamaa, mutta sen jälkeen kuultava "Please take me away" -osa latistaa muuten niin menevää tunnelmaa jonkin verran. Purgatory on loistava lyhyt groovaava rokkeri, joka toimii hyvänä välipalana, kun toipuminen Killersin mahtavuudesta on vielä kesken.
4-
Drifter
Koska Twilight Zone käskettiin skippaamaan, ollankin jo levyn päätösbiisissä. Kyseessä on jälleen rokahtava veto, josta Seventh Sonit ovat kaukana ja pysyvät. Paul on liekeissä ja biisi kulkee vakaasti eteenpäin samalla, kun jalka vippastaa mattoon reikää. Puolentoista minuutin kohdalla rauhoitellan hieman pienimuotoisen soolon merkeissä ja noin 1:55 isketään käyntiin levyn huumoripala. En voi sille mitään, mutta tuo kohta saa aina hymyn huulille. Asiallisuus palaa kuitenkin pian, kun Paul alkaa taas pauhata. Soolo ei taivaita tavottele, mutta sopii biisiin hyvin. Rokkaavuus säilyy loppuun saakka ja Paul vetää vielä komean venytyksen ennen kuin päättää biisin upeasti väräjävään "'Cause I'm a drifter, drifting oo-o-oo-o-oo-o-ooooon" -huutoon iskien samalla pisteen koko levylle.
4,5
Keskiarvoksi muodostuu siis 3,88, jolla pamahtaisi nelonen äänestykseen. Huonoksi jäänyt kokonaisvaikutelma kuitenkin alentaa arvosanan kolmoseksi.
...The Ides of March
Hyvä intro levylle, joskin itsenäisenä kappaleena aika mitäänsanomaton. Meininkin on kuitenkin koko ajan sellainen, että kohta on jotain suurta tulossa ja soolotkin menevät ihan kohdalleen. Vaikea tällaista on pisteyttää.
3,5
Wratchild
Steven bassottelu käynnistää tämän lähes vakioksi keikoilla muodostuneen fiilistelypätkän. Paulin ääni sopii viisuun loistavasti ja tiukka meno säilyy alusta loppuun. Hyvä soolo tässäkin.
4
Murders in the Rue Morgue
Levyn ensimmäinen todellinen helmi. Hiljaisen cleanilla vedetyn intron jälkeen pamahtaa homma käyntiin oikein toden teolla, mutta heti Paulin aloittaessa huomaa, että tempo on hänelle ehkä hivenen liian nopea eikä mies saa ladattua samanlaista tunnetta lauluunsa kuin keskitempoisissa rallatteluissa, vaan joutuu ikään kuin sylkemään sanat suustaan vauhdissa. Biisi on kuitenkin alusta loppuun täyttä rautaa ja ansaitsee vitosensa.
5
Another Life
Alkaa kamalalla rummuttelulla, jonka päälle vedetty kitarariffikään ei kovin hyvältä kuulosta. Kun biisi lähtee kunnolla käyntiin, onkin meno aivan toisenlaista. Paul tulkitsee upeasti groovaavien kitaroiden päälle. Jonkin verran puolentoista minuutin jälkeen alkava nopeampitemponen väliosa ja sen jälkeinen soolo ovat jotain aivan mahtavaa ja kolmas säkeistö kruunaa potin.
4
Genghis Khan
Levyn toinen instrumentaali, joka rakentuu junnaavan, ei-niin-loistavan, riffin ympärille. Pieni temmonmuutos minuutin paikkeilla tuo hieman lisäväriä ja menoa biisiin ja noin 1:50 alkava ja loppuun asti kestävä kitarointi pelastaa koko viisun. Mihin katosi Transylvanian nerokkuus?
3
Innocent Exile
Jälleen bassolla alkava kappale, joka jatkaa Another Lifen groovaavilla jäljillä. Paulin ääni pääsee taas oikeuksiinsa ja tunnepuolikin on kohdallaan. Ennen sooloa alkava riffittely tuo mieleen elävästi AC/DC:n. Sooloista ensimmäinen (Adrian?) ei ole mikään ihmeellinen, mutta toinen (Dave) jo selvästi parempi. Ei sitä Maidenia, mitä on totuttu kuulemaan, mutta kelpo veisu.
3,5
Killers
Dynamiittia ystävät hyvät, dynamiittia. Levyn ehdoton kliimaksi ja itku ja parku oli suuri, kun ei tätä Early Days -turneella kuultu. Minuutin kestävä bassovetoinen intro luo tunnelmaa, joka pääsee valloilleen ensimmäisen säkeistön alkaessa. Paul maalailee upeasti uhkakuvia mielipuolisesta tappajasta hekottaen vielä räkäisesti päälle. Soolot ovat taattua laatua; Dave-Adrian -akseli ei petä. Timanttisuus säilyy loppuun asti ja levyn paras anti on päättynyt.
5
Prodigal Son
Intro lupailee erittäin tylsää biisiä, kunnes puolen minuutin kohdalla saadaan hieman meininkiä mukaan. Paulin ääni ei todellakaan sovi tällaisiin vetoihin ja tahattomastikin biisi kuulostaa minun korvaani liian läpilauletulta. Kertosäe on yksinkertaisesti huono. Ei vain iske. Kolmen minuutin jälkeen tulee täydellinen temmonmuutos ja upea soolot, jotka hienosti korvaavat nopeuden tunteella. Biisin kaksi viimeistä minuuttia ovatkin sitten samaa, mitä ensimmäiset kolmekin. Loppujen lopuksi aika tylsä kappale, vaikkei minulla mitään balladeja vastaan olekaan. Soolot pelastavat kuitenkin täydelliseltä tuholta.
2,5
Purgatory
Introriffi svengaa kuin hirvi. Paulin laulua vaivaa sama kuin Murders in the Rue Morguessakin, nimittäin liian nopea tempo. Tähän mies on kuitenkin saanut myös tunnetta mukaan. Kertosäe on huippukamaa, mutta sen jälkeen kuultava "Please take me away" -osa latistaa muuten niin menevää tunnelmaa jonkin verran. Purgatory on loistava lyhyt groovaava rokkeri, joka toimii hyvänä välipalana, kun toipuminen Killersin mahtavuudesta on vielä kesken.
4-
Drifter
Koska Twilight Zone käskettiin skippaamaan, ollankin jo levyn päätösbiisissä. Kyseessä on jälleen rokahtava veto, josta Seventh Sonit ovat kaukana ja pysyvät. Paul on liekeissä ja biisi kulkee vakaasti eteenpäin samalla, kun jalka vippastaa mattoon reikää. Puolentoista minuutin kohdalla rauhoitellan hieman pienimuotoisen soolon merkeissä ja noin 1:55 isketään käyntiin levyn huumoripala. En voi sille mitään, mutta tuo kohta saa aina hymyn huulille
. Asiallisuus palaa kuitenkin pian, kun Paul alkaa taas pauhata. Soolo ei taivaita tavottele, mutta sopii biisiin hyvin. Rokkaavuus säilyy loppuun saakka ja Paul vetää vielä komean venytyksen ennen kuin päättää biisin upeasti väräjävään "'Cause I'm a drifter, drifting oo-o-oo-o-oo-o-ooooon" -huutoon iskien samalla pisteen koko levylle.4,5
Keskiarvoksi muodostuu siis 3,88, jolla pamahtaisi nelonen äänestykseen. Huonoksi jäänyt kokonaisvaikutelma kuitenkin alentaa arvosanan kolmoseksi.
-
InYourFace90
- Hang-Around
- Posts: 150
- Joined: Sat Oct 07, 2006 12:50
- Location: Helsinki
Killers 1981:
The Ides Of March: 4½/5
+ Hyvä levyn aloitus
+ Marssikomppi
+ Daven sooloilut
- Turhan pitkä introksi(?)
Wrathchild: 4-/5
+ Menevä bassoalku
+ Kertosäe
+ Toistaa liikaa
Murders In The Rue Morgue: 4/5
+ Clean alku ja sen hitaat sooloilut
+ Kovaa meininkiä
+ Paul vetää hyvin
- Ei kunnon sooloa
- Hiukan liikaa säkeistö/kertosäe toistoa
Another Life: 4-/5
+ Alkusoolo on loistava
+ Upea rytminvaihdos
+ Soolo
- Alkurummuttelu
- Melko mitäänsanomaton laulu
Genghis Khan: 4½/5
+ Alkaa hyvin, jatkuu hyvin, loppuu hyvin
+ IMO paras instrumentaali Maidenilta
+ Rytmivaihdokset kruunaavat biisin loistavuuden
- Hiukan toistava
Innocent Exile: 3/5
+ Soolot
+ Keskikohdan rytmivaihdos
- Tylsän yksitoikkoinen
- Laulu on tasapaksua
Killers: 5/5
+ Biisin aloitusbassoriffi
+ Pauli vetää tunteella
+ Kertosäe
+ En keksi mitään huonoa sanottavaa
Prodigal Son: 2/5
+ Soolot
+ Vähän erilaisuuttaa levyyn...
- Ärsyttävä alku
- Tylsää toistoa
- Todella eimaidenmainen biisi
Purgatory: 4/5
+ Hyvä nopea aloitus hyvän riffin kera
+ Kertosäe
+ Daven välisooloilut
+ "Please, take me away"
- Vain kolme eri osiota toistavat itseään
Drifter: 3½/5
+ Hyvä alku, johon kuuluu Paulin kirkaisu
+ Tempo muuttuu hitaammaksi ja alkaa hieno sooloilu
- Tylsä säkeistö ja kertosäe
Levyn arvosana: 3,800/5
Iron Maiden: 4,0
Killers: 3,8
The Ides Of March: 4½/5
+ Hyvä levyn aloitus
+ Marssikomppi
+ Daven sooloilut
- Turhan pitkä introksi(?)
Wrathchild: 4-/5
+ Menevä bassoalku
+ Kertosäe
+ Toistaa liikaa
Murders In The Rue Morgue: 4/5
+ Clean alku ja sen hitaat sooloilut
+ Kovaa meininkiä
+ Paul vetää hyvin
- Ei kunnon sooloa
- Hiukan liikaa säkeistö/kertosäe toistoa
Another Life: 4-/5
+ Alkusoolo on loistava
+ Upea rytminvaihdos
+ Soolo
- Alkurummuttelu
- Melko mitäänsanomaton laulu
Genghis Khan: 4½/5
+ Alkaa hyvin, jatkuu hyvin, loppuu hyvin
+ IMO paras instrumentaali Maidenilta
+ Rytmivaihdokset kruunaavat biisin loistavuuden
- Hiukan toistava
Innocent Exile: 3/5
+ Soolot
+ Keskikohdan rytmivaihdos
- Tylsän yksitoikkoinen
- Laulu on tasapaksua
Killers: 5/5
+ Biisin aloitusbassoriffi
+ Pauli vetää tunteella
+ Kertosäe
+ En keksi mitään huonoa sanottavaa
Prodigal Son: 2/5
+ Soolot
+ Vähän erilaisuuttaa levyyn...
- Ärsyttävä alku
- Tylsää toistoa
- Todella eimaidenmainen biisi
Purgatory: 4/5
+ Hyvä nopea aloitus hyvän riffin kera
+ Kertosäe
+ Daven välisooloilut
+ "Please, take me away"
- Vain kolme eri osiota toistavat itseään
Drifter: 3½/5
+ Hyvä alku, johon kuuluu Paulin kirkaisu
+ Tempo muuttuu hitaammaksi ja alkaa hieno sooloilu
- Tylsä säkeistö ja kertosäe
Levyn arvosana: 3,800/5
Iron Maiden: 4,0
Killers: 3,8
There are times when I've wondered
And times when I've cried
When my prayers they were answered
At times when I've lied
But if you asked me a question
Would I tell you the truth
Now there's something to bet on
You've got nothing to lose
And times when I've cried
When my prayers they were answered
At times when I've lied
But if you asked me a question
Would I tell you the truth
Now there's something to bet on
You've got nothing to lose
Musta toi pituus on ihan sopiva, Ides Of March on nimittäin ehdottomasti Maidenin paras instrumentaali. Todellakin kova levyn aloitus, mielestäni yksi bändin parhaita avausraitoja.InYourFace90 wrote: The Ides Of March: 4½/5
+ Hyvä levyn aloitus
+ Marssikomppi
+ Daven sooloilut
- Turhan pitkä introksi(?)
Give me Ed...'Til I'm dead
Ides of March: 4
+ Loistava intro, ilman tätä ei albumi toimisi
+ Keikkoja ajatellen loistavaa, että tälläinen tehtiin
Wrathchild: 4
+ Hyvä basso
+ Meno päällä koko ajan
+ Hyvät sanat
- Kyllästyttää vähitellen
Murders in the Rue Morgue: 5
+ Levyn paras
+ Basso
+ Sanat
+ Kaikki
Another Life: 4
+ Vähäiset sanat saatu sovitettua hyvin biisiin
Genghis Khan: 3
- Ei parhaita instrumentaaleja
Innocent Exile: 3
+ Hyvä intro
- Hieman ärsyttävä laulu alussa
Killers: 2
+/- En oikein sisäistä vielä
Prodigal Son: 3
+ Hyvä intro
Purgatory: 3
Drifter: 4
+ Hyvä lopetusbiisi
- Ei ihan klassikko
Koko keskiarvo: 3,5
+ Loistava intro, ilman tätä ei albumi toimisi
+ Keikkoja ajatellen loistavaa, että tälläinen tehtiin
Wrathchild: 4
+ Hyvä basso
+ Meno päällä koko ajan
+ Hyvät sanat
- Kyllästyttää vähitellen
Murders in the Rue Morgue: 5
+ Levyn paras
+ Basso
+ Sanat
+ Kaikki
Another Life: 4
+ Vähäiset sanat saatu sovitettua hyvin biisiin
Genghis Khan: 3
- Ei parhaita instrumentaaleja
Innocent Exile: 3
+ Hyvä intro
- Hieman ärsyttävä laulu alussa
Killers: 2
+/- En oikein sisäistä vielä
Prodigal Son: 3
+ Hyvä intro
Purgatory: 3
Drifter: 4
+ Hyvä lopetusbiisi
- Ei ihan klassikko
Koko keskiarvo: 3,5
-
Rhadamantus
- Vempare
- Posts: 3
- Joined: Mon Jun 18, 2007 18:49
- Location: ESPOO
-
Edward the Greaat
- Berserkki
- Posts: 847
- Joined: Tue Apr 26, 2005 21:07
- Location: Helsinki
Juhannuksesta on selvitty, ja koska Killers tässä taustalla soi, voisin yhtä hyvin kirjoittaa siitä arvostelun. Ennakkotunnelmista voisi sanoa sen verran, että levy on meikäläisen mielessä aina ollut jollain tapaa varsin synkkä ja aggressiivinen kokonaisuus. Lisäksi jokin on aina tehnyt siitä hieman vaikeasti lähestyttävän. Ehkä syynä on levyn rikkonaisuus tai se, ettei Killers ole poikinut muita Maiden-klassikoita kuin Wrathchildin, ja senkin vain live-pakkotoiston vuoksi. Mutta ehkä mysteeri selviää tällä kuuntelulla...
1. The Ides of March / 3
Levyn avaa ihan toimiva instrumentaaliveto. The Ides of March ei sinänsä kappaleena ole mitenkään erikoinen, eikä se jää ainakaan allekirjoittaneelle päähän soimaan. Silti biisi puolustaa jossain määrin paikkaansa levyllä, koska sen avulla Killersistä syntyy hieman yhtenäisempi kokonaiskuva. Itse asiassa, näin tarkemmin ajateltuna tämä kuulostaakin ihan alkusoitolta. Aika tökeröä olisi ollut, jos levy alkaisi suoraan Wrathchildista, tosin Killers tai Murders In the Rue Morgue olisivat avausbiisiksi ehkä kelvanneetkin. Mutta sitten olisi mennyt biisilista uusiksi ja maailmankirjat muutenkin sekaisin, joten ehkä hyvä näin.
2. Wrathchild / 4
Kulunut, kulunut... mutta silti hyvä biisi, ei sille voi mitään. Wrathchild on toimivaa riffittelyä, ja Paulin punk-henkinen laulu sopii siihen kuin nyrkki silmään. Tosin vetäiseehän Paul tässä helvetin korkean välihuudon, joka taitaa vielä mennä ihan nuotilleen. Dave sooloilee vähän joka väliin perus bluesrock -sooloja, ja siinähän tämä biisi taitaa ollakin. Lisätään nyt vielä, että tykkään tästä myös Blazen laulamana. Ja sitten vielä sen verran, että toivottavasti tätä ei enää koskaan kuulla keikan toisena biisinä.
3. Murders in the Rue Morgue / 4,5
Edgar Allan Poen novellista (jep, olen lukenut sen ja leikin nyt fiksua) nimensä saanut biisi alkaa tyylikkäällä, hiljaisella kitaralla. Varsin pian volyymi kuitenkin nousee, ja ennen pitkää käsissämme onkin räyhäkäs rokkibiisi. Säkeistöt ja kertsit ovat sopivan lyhyitä, ja jälleen Paulin karhea ääni tukee biisin tunnelmaa loistavasti. Voin kuvitella, että tämä biisi on vauhtinsa vuoksi uponnut 70- ja 80-lukujen taitteessa yleisöön kuin veitsi voihin. Ja toimiihan se vielä tänäkin päivänä. Ei ehkä mitään elämää suurempaa, mutta helvetin hyvä ja energinen menopala hienon intron kera. Loppu on tosin aavistuksen mielikuvitukseton, mikä kertoo jotain myös koko levystä. Monet Killersin biisit eivät ole niin loppuun asti hiottuja kuin debyytillä.
4. Another Life / 2,5
Hieno, räväkkä rumpuintro, johon maukkaan kuuloiset kitarat pian yhtyvät. Sitten laulu alkaa, ja samalla myös ongelmat. Mistä helvetistä tässä lauletaan? Kun biisi loppuu, mieleeni ei ole jäänyt yhtään lyriikanpätkää tai laulumelodiaa. Säkeistön taustalla pyörivä riffittely tosin kuulostaa hyvältä ja koko bändi soittaa yhteen loistavasti. Väliosan ränttätänttä taas muistuttaa, ettei Iron Maidenin tyyppien juuret ole pelkässä metallissa tai hard rockissa, vaan mukana on ollut muunkinlaista musiikkia. Loppupeleissä tästä ei kuitenkaan jää mitään käteen. Next, please...
5. Genghis Khan / 4,5
Kuten aiemmin jotkut mainitsivat, biisin pääriffi on kieltämättä hieman kulmikkaan kuuloinen. Vaan viis siitä, kun minuutin kohdalla kajahtaa niin maan perkeleesti. Tämähän on kunnon mättöä! Miksei Maiden enää yllätä tällä tavalla? Clive Burr pääsee esittelemään taitojaan oikein urakalla, ja mielestäni on todella hienon kuuloista, kuinka mies onnistuu pitämään paketin kasassa näinkin vaikean kuuloisesta kompista huolimatta. Tosin itsehän en rumpuja osaa soittaa, joten tiedä sitten siitä vaikeudesta. Joka tapauksessa, biisi vaihtuu jälleen yllättäen upeaan, melodiseen riffittelyyn, jonka päälle yksinkertainen kaikusoolo sopii todella hyvin. Onneksi Tsingis-Kaani on maltettu myös pitää sopivan lyhyenä. Aiemmin en pahemmin kiinnittänyt huomiota tähän biisiin, mutta sehän osoittautuikin kelpo vedoksi.
6. Innocent Exile / 2,5
Tässä palataan Wrathchildin tunnelmiin, tosin Innocent Exile ei biisinä ole läheskään saman veroinen. Tätä vaivaa sama asia kuin Another Lifeakin; bändi jauhaa monotonista biisiä nelisen minuuttia eikä mitään jää mieleen. Väliosassa vedetään sitten taas boogievaihde päälle ja sooloillaan vähän. Hyvän kuuloista soittoa, mutta missä on biisi? Vaikea tästä on mitään muuta sanoa.
7. Killers / 5
Maailman tyylikkäin intro. Sanalla sanoen: pahaenteinen. Hiipivä haitsu ja Harrisin basso nostavat niskakarvat pystyyn, ja Paulin ensimmäisen kiljaisun kohdalla voi kuvitella salaman valaisevan pimeää, sateista katua. Onneksi biisi ei jää vain hyväksi introksi, vaan koko kappale on todella murhaavaa meininkiä. Daven huiluääniriffi on todella omaperäinen Maidenin tuotannossa, ja se onnistuu jollain kierolla tavalla lisäämään biisin kakofonista tunnelmaa. Ensimmäinen soolo on myöskin aivan mahtava. Mielestäni Killersin kruunu on kuitenkin Paulin sekopäinen laulusuoritus, jota ilman se olisi varmasti astetta vaisumpi veto.
8. Prodigal Son / 3-
Ei minulla ole mitään akustisia vetoja tai kevyempää meininkiä vastaan, eikä Prodigal Son nyt varsinaisesti mikään huono biisi ole. Mutta kuka helvetti keksi laittaa sen kahden levyn aggressiivisimman biisin väliin? Se ei nimittäin sovi tähän rakoon, ei sitten millään. Lisäksi kaipaisin biisiin vielä kevyempää otetta, varsinkin rumpujen osalta. Jos tehdään rauhallisempi biisi, niin tehdään se sitten kunnolla. Soolo on varsin hyvä, mutta ei tästä nyt paljoa lapsille kannata kertoa.
9.Purgatory / 5
Sitten palataan oikeille raiteille. Purgatory jatkaa nimittäin siitä, mihin Killers jäi. Nopea käynnistyminen ja energisyys tempaavat allekirjoittaneen mukaansa alusta lähtien. Sävellajin vaihdos säkeistön jälkeen kuulostaa mahtavalta, ja kertsi on muutenkin loistava. Hienon kitaramelodian päällä Paulin karhea laulu hipoo täydellisyyttä, ja koko hommassa on vain jotain maagista. Purgatoryssa on muuten todella hyvä sanoitukset, en sitten tiedä ovatko ne Harrisin vai Di´Annon käsialaa. Erittäin hieno kohta on myös se, kun biisi käynnistyy uudelleen ja toinen kitara sahaa yhtä nuottia toisen soittaessa alkuriffiä. Tulipas paska arvostelu tästä biisistä, mutta joskus on vain aika vaikea eritellä mieltymyksensä syitä.
10. Drifter / 3-
Loppuun sitten vielä yksi rokkivetäisy. Drifter on varmasti toiminut erittäin hyvin savuisissa, pienissä klubeissa Maidenin alkuaikoina. Bändin kasvettua stadioneita täyttäväksi jättiläiseksi tällaiset kappaleet tuntuvat kuitenkin väkisinkin hieman vierailta muun tuotannon joukossa. Sitä paitsi, ei tämä nyt rokkibiisinäkään mikään ikimuistoinen ole. Jälleen palataan tähän samaan ongelmaan kuin Another Lifen ja Innocent Exilen kohdalla; bändi vain soittaa takuuvarmasti ja hyvin yhteen, mutta biisissä ei ole minkäänlaista tarttumapintaa. Loppujen lopuksi monet muut bändit, kuten Led Zeppelin tai vaikka ZZ Top saavat tällaisista biiseistä paljon enemmän irti, ja on hyvä että Maiden siirtyi jatkossa tekemään täysillä dramaattisempaa materiaalia.
Yhteenveto / 3,5
Killers kärsii väistämättä rikkonaisuudesta ja biisimateriaalin epätasaisuudesta. Nimibiisi, Purgatory ja Murders in the Rue Morgue ovat loistavia kappaleita, jotka bändi vielä soittaa todella mallikkaasti. Muutamat muut biisit ovat myöskin hyviä, ja ilokseni kuuntelussa nousi esiin uusi suosikki, nimittäin instrumentaali Genghis Khan. Aiemmin se oli jäänyt täysin paitsioon liian herkän skippausreaktion vuoksi. Valitettavasti levylle on päätynyt muutama perus-rokkibiisi, jotka eivät millään tapaa istu kokonaiskuvaan, eivätkä ne edes ole kovin hyviä. Niinkuin aiemmin totesin, Another Life, Innocent Exile ja Drifter ovat varmasti toimineen Lontoon pubeissa. Ne ovat kuitenkin täysin erilaisia Maidenin myöhemmän, ja osittain myös tuon ajan muun tuotannon kanssa. Niistä puuttuu dramatiikka, kitaramelodiat, muistettavat sanat ja paljon muutakin sellaista, mikä mielletään Maidenin tavaramerkiksi. Sinänsä ne tarjoavat kyllä mielenkiintoisen katsuksen bändin historiaan ja juuriin, mutta ikävä kyllä ne samalla nakertavat koko levyn toimivuutta.
Soundien osalta Killers on mielestäni selvä harppaus eteenpäin debyytistä, ja paikka paikoin hieman suttuinenkin tuotanto onnistuu jotenkin tukemaan parhaiden biisien tappomeininkiä. Luulen, ettei liian selvä ja kliininen tuotanto olisi oikein sopinut yhteen Paulin äänen kanssa. Nyt levyllä on sopivaa karheutta, ja myös debyytin paikoin aavistuksen horjuva yhteensoitto on saat hiottua kuntoon, luultavasti suuremman budjetin ja leppoisamman studioaikataulun avulla. Kitaristikaksikko Murray-Smith tuo Killersille myös oman lisänsä verrattuna debyyttilevyyn. Miesten yhteensoitto on jo tässä vaiheessa saumatonta, tosin eipä se ole sinänsä ihme kun he kerran soittivat yhdessä jo teini-ikäisinä. Lisätään nyt vielä, että tykkään kovasti myös Burrin rumputyöskentelystä. Se on samaan aikaan sekä tarkkaa että aggressiivista; pitää biisin kasassa ja kuljettaa sitä eteenpäin samalla kertaa.
Ehkä Maidenin olisi pitänyt jättää muutama biisi pois ja tehdä Killersistä suosiolla lyhyempi levy. Tällöin kokonaisuus olisi ollut ehjä ja murhaava tunnelma kantanut toden teolla koko levyn läpi. Nyt muutamat notkahdukset latistavat tunnelmaa ikävästi, katkaisten levyn teeman aina kun se olisi pääsemässä käyntiin. Luulen myös löytäneeni vastauksen alun pohdintaani siitä, miksi Killers on allekirjoittaneelle niin vaikea lähestyttävä. Syy on juurikin noissa rokkivedoissa, joista huomasin mielenkiintoisen seikan: kolmen peräkkäisen kuuntelukerran jälkeenkään en muista, mikä oli minkäkin biisin nimi, vaan joudun aina tarkistamaan ne takakannesta.
1. The Ides of March / 3
Levyn avaa ihan toimiva instrumentaaliveto. The Ides of March ei sinänsä kappaleena ole mitenkään erikoinen, eikä se jää ainakaan allekirjoittaneelle päähän soimaan. Silti biisi puolustaa jossain määrin paikkaansa levyllä, koska sen avulla Killersistä syntyy hieman yhtenäisempi kokonaiskuva. Itse asiassa, näin tarkemmin ajateltuna tämä kuulostaakin ihan alkusoitolta. Aika tökeröä olisi ollut, jos levy alkaisi suoraan Wrathchildista, tosin Killers tai Murders In the Rue Morgue olisivat avausbiisiksi ehkä kelvanneetkin. Mutta sitten olisi mennyt biisilista uusiksi ja maailmankirjat muutenkin sekaisin, joten ehkä hyvä näin.
2. Wrathchild / 4
Kulunut, kulunut... mutta silti hyvä biisi, ei sille voi mitään. Wrathchild on toimivaa riffittelyä, ja Paulin punk-henkinen laulu sopii siihen kuin nyrkki silmään. Tosin vetäiseehän Paul tässä helvetin korkean välihuudon, joka taitaa vielä mennä ihan nuotilleen. Dave sooloilee vähän joka väliin perus bluesrock -sooloja, ja siinähän tämä biisi taitaa ollakin. Lisätään nyt vielä, että tykkään tästä myös Blazen laulamana. Ja sitten vielä sen verran, että toivottavasti tätä ei enää koskaan kuulla keikan toisena biisinä.
3. Murders in the Rue Morgue / 4,5
Edgar Allan Poen novellista (jep, olen lukenut sen ja leikin nyt fiksua) nimensä saanut biisi alkaa tyylikkäällä, hiljaisella kitaralla. Varsin pian volyymi kuitenkin nousee, ja ennen pitkää käsissämme onkin räyhäkäs rokkibiisi. Säkeistöt ja kertsit ovat sopivan lyhyitä, ja jälleen Paulin karhea ääni tukee biisin tunnelmaa loistavasti. Voin kuvitella, että tämä biisi on vauhtinsa vuoksi uponnut 70- ja 80-lukujen taitteessa yleisöön kuin veitsi voihin. Ja toimiihan se vielä tänäkin päivänä. Ei ehkä mitään elämää suurempaa, mutta helvetin hyvä ja energinen menopala hienon intron kera. Loppu on tosin aavistuksen mielikuvitukseton, mikä kertoo jotain myös koko levystä. Monet Killersin biisit eivät ole niin loppuun asti hiottuja kuin debyytillä.
4. Another Life / 2,5
Hieno, räväkkä rumpuintro, johon maukkaan kuuloiset kitarat pian yhtyvät. Sitten laulu alkaa, ja samalla myös ongelmat. Mistä helvetistä tässä lauletaan? Kun biisi loppuu, mieleeni ei ole jäänyt yhtään lyriikanpätkää tai laulumelodiaa. Säkeistön taustalla pyörivä riffittely tosin kuulostaa hyvältä ja koko bändi soittaa yhteen loistavasti. Väliosan ränttätänttä taas muistuttaa, ettei Iron Maidenin tyyppien juuret ole pelkässä metallissa tai hard rockissa, vaan mukana on ollut muunkinlaista musiikkia. Loppupeleissä tästä ei kuitenkaan jää mitään käteen. Next, please...
5. Genghis Khan / 4,5
Kuten aiemmin jotkut mainitsivat, biisin pääriffi on kieltämättä hieman kulmikkaan kuuloinen. Vaan viis siitä, kun minuutin kohdalla kajahtaa niin maan perkeleesti. Tämähän on kunnon mättöä! Miksei Maiden enää yllätä tällä tavalla? Clive Burr pääsee esittelemään taitojaan oikein urakalla, ja mielestäni on todella hienon kuuloista, kuinka mies onnistuu pitämään paketin kasassa näinkin vaikean kuuloisesta kompista huolimatta. Tosin itsehän en rumpuja osaa soittaa, joten tiedä sitten siitä vaikeudesta. Joka tapauksessa, biisi vaihtuu jälleen yllättäen upeaan, melodiseen riffittelyyn, jonka päälle yksinkertainen kaikusoolo sopii todella hyvin. Onneksi Tsingis-Kaani on maltettu myös pitää sopivan lyhyenä. Aiemmin en pahemmin kiinnittänyt huomiota tähän biisiin, mutta sehän osoittautuikin kelpo vedoksi.
6. Innocent Exile / 2,5
Tässä palataan Wrathchildin tunnelmiin, tosin Innocent Exile ei biisinä ole läheskään saman veroinen. Tätä vaivaa sama asia kuin Another Lifeakin; bändi jauhaa monotonista biisiä nelisen minuuttia eikä mitään jää mieleen. Väliosassa vedetään sitten taas boogievaihde päälle ja sooloillaan vähän. Hyvän kuuloista soittoa, mutta missä on biisi? Vaikea tästä on mitään muuta sanoa.
7. Killers / 5
Maailman tyylikkäin intro. Sanalla sanoen: pahaenteinen. Hiipivä haitsu ja Harrisin basso nostavat niskakarvat pystyyn, ja Paulin ensimmäisen kiljaisun kohdalla voi kuvitella salaman valaisevan pimeää, sateista katua. Onneksi biisi ei jää vain hyväksi introksi, vaan koko kappale on todella murhaavaa meininkiä. Daven huiluääniriffi on todella omaperäinen Maidenin tuotannossa, ja se onnistuu jollain kierolla tavalla lisäämään biisin kakofonista tunnelmaa. Ensimmäinen soolo on myöskin aivan mahtava. Mielestäni Killersin kruunu on kuitenkin Paulin sekopäinen laulusuoritus, jota ilman se olisi varmasti astetta vaisumpi veto.
8. Prodigal Son / 3-
Ei minulla ole mitään akustisia vetoja tai kevyempää meininkiä vastaan, eikä Prodigal Son nyt varsinaisesti mikään huono biisi ole. Mutta kuka helvetti keksi laittaa sen kahden levyn aggressiivisimman biisin väliin? Se ei nimittäin sovi tähän rakoon, ei sitten millään. Lisäksi kaipaisin biisiin vielä kevyempää otetta, varsinkin rumpujen osalta. Jos tehdään rauhallisempi biisi, niin tehdään se sitten kunnolla. Soolo on varsin hyvä, mutta ei tästä nyt paljoa lapsille kannata kertoa.
9.Purgatory / 5
Sitten palataan oikeille raiteille. Purgatory jatkaa nimittäin siitä, mihin Killers jäi. Nopea käynnistyminen ja energisyys tempaavat allekirjoittaneen mukaansa alusta lähtien. Sävellajin vaihdos säkeistön jälkeen kuulostaa mahtavalta, ja kertsi on muutenkin loistava. Hienon kitaramelodian päällä Paulin karhea laulu hipoo täydellisyyttä, ja koko hommassa on vain jotain maagista. Purgatoryssa on muuten todella hyvä sanoitukset, en sitten tiedä ovatko ne Harrisin vai Di´Annon käsialaa. Erittäin hieno kohta on myös se, kun biisi käynnistyy uudelleen ja toinen kitara sahaa yhtä nuottia toisen soittaessa alkuriffiä. Tulipas paska arvostelu tästä biisistä, mutta joskus on vain aika vaikea eritellä mieltymyksensä syitä.
10. Drifter / 3-
Loppuun sitten vielä yksi rokkivetäisy. Drifter on varmasti toiminut erittäin hyvin savuisissa, pienissä klubeissa Maidenin alkuaikoina. Bändin kasvettua stadioneita täyttäväksi jättiläiseksi tällaiset kappaleet tuntuvat kuitenkin väkisinkin hieman vierailta muun tuotannon joukossa. Sitä paitsi, ei tämä nyt rokkibiisinäkään mikään ikimuistoinen ole. Jälleen palataan tähän samaan ongelmaan kuin Another Lifen ja Innocent Exilen kohdalla; bändi vain soittaa takuuvarmasti ja hyvin yhteen, mutta biisissä ei ole minkäänlaista tarttumapintaa. Loppujen lopuksi monet muut bändit, kuten Led Zeppelin tai vaikka ZZ Top saavat tällaisista biiseistä paljon enemmän irti, ja on hyvä että Maiden siirtyi jatkossa tekemään täysillä dramaattisempaa materiaalia.
Yhteenveto / 3,5
Killers kärsii väistämättä rikkonaisuudesta ja biisimateriaalin epätasaisuudesta. Nimibiisi, Purgatory ja Murders in the Rue Morgue ovat loistavia kappaleita, jotka bändi vielä soittaa todella mallikkaasti. Muutamat muut biisit ovat myöskin hyviä, ja ilokseni kuuntelussa nousi esiin uusi suosikki, nimittäin instrumentaali Genghis Khan. Aiemmin se oli jäänyt täysin paitsioon liian herkän skippausreaktion vuoksi. Valitettavasti levylle on päätynyt muutama perus-rokkibiisi, jotka eivät millään tapaa istu kokonaiskuvaan, eivätkä ne edes ole kovin hyviä. Niinkuin aiemmin totesin, Another Life, Innocent Exile ja Drifter ovat varmasti toimineen Lontoon pubeissa. Ne ovat kuitenkin täysin erilaisia Maidenin myöhemmän, ja osittain myös tuon ajan muun tuotannon kanssa. Niistä puuttuu dramatiikka, kitaramelodiat, muistettavat sanat ja paljon muutakin sellaista, mikä mielletään Maidenin tavaramerkiksi. Sinänsä ne tarjoavat kyllä mielenkiintoisen katsuksen bändin historiaan ja juuriin, mutta ikävä kyllä ne samalla nakertavat koko levyn toimivuutta.
Soundien osalta Killers on mielestäni selvä harppaus eteenpäin debyytistä, ja paikka paikoin hieman suttuinenkin tuotanto onnistuu jotenkin tukemaan parhaiden biisien tappomeininkiä. Luulen, ettei liian selvä ja kliininen tuotanto olisi oikein sopinut yhteen Paulin äänen kanssa. Nyt levyllä on sopivaa karheutta, ja myös debyytin paikoin aavistuksen horjuva yhteensoitto on saat hiottua kuntoon, luultavasti suuremman budjetin ja leppoisamman studioaikataulun avulla. Kitaristikaksikko Murray-Smith tuo Killersille myös oman lisänsä verrattuna debyyttilevyyn. Miesten yhteensoitto on jo tässä vaiheessa saumatonta, tosin eipä se ole sinänsä ihme kun he kerran soittivat yhdessä jo teini-ikäisinä. Lisätään nyt vielä, että tykkään kovasti myös Burrin rumputyöskentelystä. Se on samaan aikaan sekä tarkkaa että aggressiivista; pitää biisin kasassa ja kuljettaa sitä eteenpäin samalla kertaa.
Ehkä Maidenin olisi pitänyt jättää muutama biisi pois ja tehdä Killersistä suosiolla lyhyempi levy. Tällöin kokonaisuus olisi ollut ehjä ja murhaava tunnelma kantanut toden teolla koko levyn läpi. Nyt muutamat notkahdukset latistavat tunnelmaa ikävästi, katkaisten levyn teeman aina kun se olisi pääsemässä käyntiin. Luulen myös löytäneeni vastauksen alun pohdintaani siitä, miksi Killers on allekirjoittaneelle niin vaikea lähestyttävä. Syy on juurikin noissa rokkivedoissa, joista huomasin mielenkiintoisen seikan: kolmen peräkkäisen kuuntelukerran jälkeenkään en muista, mikä oli minkäkin biisin nimi, vaan joudun aina tarkistamaan ne takakannesta.