darealjyra wrote:
Ei lähdeviitteitä, vaan viitteitä historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi Nikaiain kirkolliskokous, joka pidettiin juuri tuolloin. Lisäksi kaikki salaseurat, jotka kirjassa mainitaan, ovat (olleet) olemassa. Ja evankeliumeja on ollut olemassa enemmän kuin ne neljä, jotka raamatussa ovat. Esimerkiksi vasta löydetty Juudaksen apokryfinen evankeliumi. Eli kirkko valitsi tekstit raamattuun niiden suotuisuuden mukaan.
Totta on, että osa kirjan väitteistä on tullut vastaan jossain aikaisemminkin, joten ei niitä kaikkia ole suinkaan keksitty,vaan löytyy myös jonkinmoista tukeakin taustalta. Miten vankkaa tukea, se onkin sitten eri juttu, samoin kuin se, miten monta erilaista vaihtoehtoista tulkintaa olisi mahdollista tehdä. Ongelma on siinä että Brown DV-koodin esipuheessa antaa kuvan kirjan perustumisesta tosiasioihin, esimerkiksi nimettyjen organisaatioiden luonteiden suhteen. Hämärtäähän se toden ja mielikuvituksen rajaa kun väitetään kaikkien dokumenttien pitävän historiallisesti paikkansa.
Kyllä. Itkemiseksi menee. Eihän romaanin ole koskaan tarkoitus olla historian oppikirja. Mutta tosiaan Harry Potter kirjat ovat todella hyviä, kyllä niitä mielellään lukee.
Mulla tässä lukee kyllä että "All descriptions of artwork, architechture, documents and secret rituals in this novel are accurate."
Ei puhetta siitä, että kirja perustuu tosiasioihin. Vain että kuvailut noista edellä mainituista asioista ovat paikkansa pitäviä. Tämä on vielä totta.
Mutta kirjasta löytyy myös se yleinen "Characters, places and events are either the product of the author's imagination or they are used entirely fictitiously." Eli tällä tavoin vapautetaan mahdolliset ns. "arat" paikkansa pitävyydet ja täten kirkon boikotti tms. Ja samalla myös esitysten paikkansa pitämättömyydet ns. artistisena vapautena. Vaihtoehtojahan kyllä olisi, mutta mielestäni tämä kyllä perustelee kantansa melkoisen aukottomasti.
Eihän tämä tietenkään totta ole, mutta mielenkiintoinen(joskaan ei uusi) historiallisia faktoja sisältävä opus joka kirjaa bestseller-romaaniksi ne teoriat, joita kirjan käsittelemistä asioista on kehitelty varmaankin jo se tuhat vuotta.
Brown perustaa tarinansa oletuksiin, joita on kritisoitu.Hän on kieltämättä käyttänyt aivan jumalattomasti mielikuvitusta sekoitellessaan eri faktoja epämääräiseksi keitoksi, ja on mukana on kuitenkin sen verran myös kiusallisia faktoja että luonnollisesti se on kiinnittänyt huomion kyseisen kirjan aiheeseen. Loppupeleissä kaikenhan voi vääntää ja kääntää ihan minkälaiseksi haluaa uskoa, mutta todistaako se mitään?
Tärkeintähän ei tietenkään ole onko yksityiskohta oikein, idea on.
Hänen kirjansa on kuitenkin viihde- ja jännitysromaani ja sellaisena se toimii kohtalaisen hyvin.
Tuntematonta Sotilasta tässä viimeksi olen lueskellut ja hyvähän kirja se olikin! Murteet ovat todella mukava lisä kirjassa, ettei teksti olisi kokoajan samanlaista ja sitä on tätä kautta hauskempi lukea. En itse hirveästi tykkää kirjojen lukemisesta, mutta nyt olen kuitenkin ylpeä, että tämäkin mestariteos tuli luettua. Tuntematon Sotilas oli yksi parhaista kirjoista, joita olen ikinä lukenut. Suosittelen teosta kaikille luettavaksi!
"Dance with the dead in my dreams
Listen to their hallowed screams" -Dead Skin Mask
Oma suosikkini on ehdottomasti Tolkien ja hänen aikaansaannoksensa. TSH tullut luettua parin vuoden välein. Muuhun fantasiaan en juuri ole hurahtanut, mutta Tolkienin maailmoihin sitäkin vakavammin.
Tätä topiccia selatessani huomasin täältä foorumilta löytyvän kovia toisen maailmansodan kirjallisuuden ystäviä. Nuo Iron Constablen toinen maailmansota 1-6 ovat olleet minullakin ahkerassa luennassa. Jonkun mainitsema Burleighin mainio Kolmas Valtakunta on tällä hetkellä kesken. Erinomainen kirja yksityiskohtaisesta ja syvällisemmästä tiedosta kiinnostuneille. Tämä kirja menee syvemmälle kuin monet muut aiheeseen liittyvät. Erinomainen kirja 2.maailmansodasta on myös Paul Carellin marssi venäjälle (Saksan hyökkäys venäjälle Stalingradin tappioon saakka). Tässä teoksessa on mainioita otteita yksittäisten miesten kokemuksista itärintamalla.
Kirjojen ulkopuolelta on muuten pakko kehua BBC:n World at War sarjaa. Tarttis hankkia toi koko sarja DVD formaatissa, kun kirjastosta on ollut VHS versiot joskus lainassa.
Huvittavaa muuten huomata Iron Constablen innostuksesta toisesta maailmansodastakin (Itelläkin lukiossa historia 10 ja kirjoituksissa L reaalissa), koska lukemieni viestien perusteella meillä on myös lähes aivan identtinen maku musankin suhteen. Kai historiasta kiinnostunut pitää helposti tietynlaisista bändeistä .
Aloitin tuossa eilen lukemma Metallicasta kertovaa kirjaa, varsin mielenkiintoiselta ovat ensimmäiset luvut vaikuttaneet. Pitkän aikaa on ollut tarkoituksena lukea tuo, mutta vasta nyt sain sen aloitetuksi...
13.6 Metallica 13.11 Unholy Alliance 14.11 Iron maiden...
MaidenManutd wrote:Toinen kirja jota luen juuri nyt on: AIVAN TAVALLISIA RIVIMIEHIÄ se taasen kertoo saksalaisesta ss reservipolliisipataljoona 101. tuo oli niitä pahamaineisimpia yksiköitä jotka toteuttivat kansallissosialistista päämäärää listimällä alempirotuisia. Ryhmä oli täynnä tavallisia perheenisiä ja poikia joista tuli sodan aikana täysiä sadisteja ja innokkaita tappajia. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus normaaleista miehistä jotka muuttuvat totaalisesti.
Tämän juuri nappasin kirjastosta, katsotaan miten maistuu..
MaidenManutd wrote:Toinen kirja jota luen juuri nyt on: AIVAN TAVALLISIA RIVIMIEHIÄ se taasen kertoo saksalaisesta ss reservipolliisipataljoona 101. tuo oli niitä pahamaineisimpia yksiköitä jotka toteuttivat kansallissosialistista päämäärää listimällä alempirotuisia. Ryhmä oli täynnä tavallisia perheenisiä ja poikia joista tuli sodan aikana täysiä sadisteja ja innokkaita tappajia. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus normaaleista miehistä jotka muuttuvat totaalisesti.
Viimeksi luin H.P. Lovecraftin Nimettömän Kaupungin, joka sisältää viisi Cthulhu-mytologiaan liittyvää novellia. Loistava kirjahan se oli ja tänään kävin nappaamassa kirjastosta lisää Lovecraftia, kirjan nimeltä Kauhun kynnys. Takakannen perusteella voi jälleen odottaa hyvää lukuelämystä. Loistava kirjailija tämä H.P. Lovecraft kyllä on. Harmi vaan, että miehen teoksia enää harvemmin mistään löytyy.
Itseasiassa olen nyt aivan lähiaikoina ruvennut lukemaan kirjoja. Tätä ennen en jaksanut kirveelläkään kajota kirjoihin. Tällä hetkellä luen Peter Freestonen kirjoittamaa muistelmia Freddie Mercurystä. Peter oli 12 vuotta Mercuryn henkilökohtainen assistentti. Hyvin mielenkiintoinen kirja.
Tätä ennen luin Queen historiikin nimeltä As It Began. Tarkoituksena on lukea mahdollisimman moni Queen kirja mitä vastaan tulee. Ja tottakai olen myös lukenut Run To The Hillsin.
"Forward!" he cried from the rear and the front rank died.
And the general sat and the lines on the map
moved from side to side.
Seitsemännen pojan seitsemäs poika on nyt sitten luettu. Se oli todella hyvä, ja kylmät väreet kulki selässä kun lukiessa tuli ajateltua albumia. Ainoa pieni ongelma on, että nyt jäin sitten koukkuun. Seitsemännen pojan seitsemäs poika sattuu olemaan 7-osaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Prkl, nyt on sitten pakko lukea ne loputkin.
Eli nyt on sitten odottamassa vuoroaan Alvin-sarjan kaksi seuraavaa osaa.
Tuli luettua myös pari Kingin novellia/kirjaa englanniksi. The Body ja Misery (eli Piina). Todella hyviä kumpikin, ja varsinkin jälkimmäinen sai ainakin allekirjoittaneen ahdistumaan pahemman kerran. Se oli jotain niin sairasta.
Mötley Crüen Törkytehdas oli vihdoinkin kirjastossa. Eipä ole enää.
Kyllä niitä kirjoja tulee lomallakin ahmittua. Lukee sitten vaikka ulkona tai jotain.
E-will älä missään nimessä alota lukemaan Dragonlance kirjasarjaa jos tuo 7osaa tuntuu pitkältä . Itse siis tykkään lueskella vähän kaikenlaisia fantasia kirjoja. Erityisesti Tolkienin ja Margaret Weis :in kirjoittamat kirjat vievät varpaat suustani, eli siis lukemista ei vain voi lopettaa ennenkuin kirja/sarja on kokonaan luettu.
^ Ei se sarjan pituus sinänsä mitään haittaa, mutta olisi se ollut mukavaa tietää jo ennen aloittamista että kyseessä on sarja. Oli meinaan tarkoitus lukea vain tuo Seitsemännen pojan seitsemäs poika ja sitten siirtyä muihin juttuihin. Nyt on sitten pakko lukea ne kaikki, kun eihän noin hyvää tarinaa sovi kesken jättää.
Niin, ja mä haluan tietää, tuleeko siitä tyypistä murhaaja vai parantaja. Se kun ei sattumalta selvinnyt tuossa ensimmäisessä kirjassa.
Fantasiakirjat on jostain syystä jääneet vähemmälle vuosien varrella. Liika on yksinkertaisesti liikaa. Tietenkin niitä voisi kokeilla taas tauon jälkeen, mutta kauhu ja scifi vetää vahvemmin puoleensa.
Aargh, nyt täytyy kyllä mennä tyhjentämään päätä paperille. Hirveästi ideoita uutta novellia varten, jos vaikka saisi kirjoitettuakin jotain. Jotain aivan kamalaa, teennäistä ja kliseistä. Oikein kunnon saippuaa. Rajua ja romanttista draamaa. Yäk.
Nyt on parhaillaan luettavana Lemmy - White Line Fever 6,99£. Englannin matkalta hankittu koska suomesta en löytänyt sitä alkuperäisellä kielellä. Ja on paljo mukavempi lukea englanniksi monesta syystä, ja kielikin taituu ongelmitta. Puolessa välissä ollaan (Melko lyhyt kirja) ja voin sanoa että todella mielenkiintoinen kirja kyseessä. Mies eli AIKA holtitonta elämää Koko Sex, Drugs & Rock 'n Roll asia tulee myös käsiteltyä todella hyvin kirjassa. Mukavaa luettavaa vaikka vähän surullistakin välillä. Paljon huumoria on myös saatu sekaan. Suosittelen luettavaksi.
"Egotism is the anesthetic that dulls the pain of stupidity." - Frank Leahy
^ Se on kyllä hyvä; niitä harvoja musiikkibiografia-suomennoksiakin, jossa ei mikään alkanut ottamaan päähän kielen muotoseikkojen ollessa syynäyksen alla
Nyt menossa uunituore (viime syksynä julkaistu) Stephen Davisin Jumalten Vasara -Saaga Led Zeppelinistä & helvetin komeaa työtä on, vaikken kuin 1/4 olekaan vielä lukenut. Tällaista sen aina pitäisi olla huolellisen taustatyön kannalta! Suomeksi kääntänyt Mika Järvinen (Five Fifteen, Crazy World) osoittaa myös kykenevänsä tyylikkääseen jälkeen, vaikka ilmeisesti oli taannoisella Queensrychen lämppärikeikalla aika pössyissään
Seuraavaksi ajattelin tutustua hieman "aikuisempaan" ja psykologisempaan kirjallisuuteen. Lukiessani Neil Peartin biografiaa heräsi kiinnostus myös miehen kirjoja kohtaan. Varsinkin Ghost Rider niminen kirja vaikutti lupaavalta
Ghost Rider wrote:Within a ten-month period, Neil Peart suffered family losses so devastating that they left him a ghost -- physically a man but with nothing.
No hope, meaning, faith, or desire to keep living. One year after the first tragedy, Neil was choosing between life and his own death. Finally, all he could decide upon was motion. He got on his BMW R1100GS motorcycle, and over the next 14 months, rode 55,000 miles, in search of a reason to live. On a journey of escape, exile, and exploration, he traveled from Quebec to Alaska, down the Canadian and American coasts and western regions, to Mexico and Belize, and finally back to Quebec.
Onko kukaan lukenut kirjaa tai Peartin kirjoja ylipäätään? Mielenkiintoiselta ainakin vaikuttaa.
Ostin tuossa punk-historiikin "Please Kill Me". Ttu Mitä Kamaa.
Suosittelisin tätä teosta kaikille joita kiinnosta musta huumori ja kemikaalien/viinaksien/jonkun muun paskan kanssa sekoilu. Kiinnostus ite punkkii kohtaan ei oo olennaista, joskin plussaa. Mut hitto. Kesälukemisina tää pistää hanttiin jopa Tex Willereille. Mikä on aika hyvin.
Tällä hetkellä luettavana on 80-luvulla paljon kohua herättänyt ja kehuja saanut Pyhä veri, pyhä Graal. Teos on vasta juuri suomennettu ja olihan se pakko kirjastosta napata mukaan. Erittäin mielenkiintoinen kirja kyseessä, joskaan ei kovin helppolukuinen.
Tullut kyllä aika paljon tässä kesän aikana luettua kirjoja, mutta eipä tässä oikein muutakaan tekemistä ole. Hyvää ajanvietettähän lukeminen on.
Tänään aiemmin sain loppuun Wilbur Smithin uusimman Auringon voitto - kirjan. Eikä Smith pettänyt taaskaan. Kerronta on erittäin luontevaa ja helppoa, mutta hyvää luettavaa. Samalla saa aina myös hyvän katsauksen historiaan. Eihän nämä uusimmat kirjat ole sen tasoisia klassikoita kuin Smithin ensimmäiset kirjat, mutta ei missään tapauksessa huonoa luettavaa. Kannattaa tutustua, varsinkin ensimmäisiin Etelä-Afrikkaan sijoittuviin kirjoihin, ette tule pettymään. Ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja kaikki kirjat paria lukuunottamatta löytyvät hyllystä.
My prayers have now been heard,
By my lord, my god. Master Lucifer.
Lueskelen tällä hetkellä aika kattavaa kataloogia muinaisten aikojen mytologioista, kirjan nimi on "Mytologia: Jumalia, Sankareita, Myyttejä". Aivan vitun sairasta tekstiä välillä. Jokainen hässii jokaisen kanssa joka helvetin kaislikossa ja aina syntyy muutaman päivän päästä keskimäärin 10 jälkeläistä. Tai "kosteikko" taitaa olla se yleinen ilmaisu tuossa kirjassa. Kunnon tarinoita kyllä on, välillä saa nauraa kyllä vedet silmissä noille myyteille.
Enpäs tiennytkään Herkuleksesta sitä että tarinan mukaan äijä hässi yhtenä yönä kuningas Thespioksen kaikkien 50 tyttären kanssa. Mielenkiintoista. Jää Holmes kakkoseksi.
darealjyra wrote:Lueskelen tällä hetkellä aika kattavaa kataloogia muinaisten aikojen mytologioista, kirjan nimi on "Mytologia: Jumalia, Sankareita, Myyttejä". Aivan vitun sairasta tekstiä välillä. Jokainen hässii jokaisen kanssa joka helvetin kaislikossa ja aina syntyy muutaman päivän päästä keskimäärin 10 jälkeläistä. Tai "kosteikko" taitaa olla se yleinen ilmaisu tuossa kirjassa. Kunnon tarinoita kyllä on, välillä saa nauraa kyllä vedet silmissä noille myyteille.
Enpäs tiennytkään Herkuleksesta sitä että tarinan mukaan äijä hässi yhtenä yönä kuningas Thespioksen kaikkien 50 tyttären kanssa. Mielenkiintoista. Jää Holmes kakkoseksi.
Juu, itseänikin aina kiinnostaneet nuo mytologian hahmot (varsinkin Kreikan). Hercules teki aika paljon muutakin mielenkiintoista. Sehän virallisesti katsoen jopa tappoi itsensä.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Syyshämärän, Talviyön ja Kevätaamun Lohikäärmeet ovat loistavia. Samoin myös Timothy Zahnin Star Wars trilogia, Imperiumin Perillinen, Hämärän Laivue ja Keisarin Käsky.
Ihmiset ovat ihmetelleet miksi olen viime päivät istunut nokka kiinni kirjan aukeamissa. Työn alla on Nick Caven kirjailema Kun Aasintamma Näki Herran Enkelin. Tähän asti on ollut muutamaa Stephen Kingin juttua lukuunottamatta parasta fiktiivistä kirjallisuutta mitä olen koskaan lukenut. Tarina imaisi mukaansa prologista lähtien ja kirjan loppu alkaa jo ikävästi häämöttää. Kannattaa ehdottomasti lukea jos törmää. Eikä enää ihmetytä edes herran musiikin nyrjähtänyt lyriikka-puoli.
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Juuri nyt on lueskeltavana parikin kirjaa. Aloittelin alkuviikosta Sex Pistolsin Johnny Rottenin elämäkerralla, joka lähti täysin randomilla kirjastosta mukaan. Pistolsia en ole paljon ollenkaan kuunnellut, mutta kirjapas osoittautui todella hyväksi ja mielenkiintoiseksi muisteloksi. Rotten ei ole ollenkaan mikään alkoholisoitunut sekopää-nisti, mitä saattaisi asiaan perehtymätön luulla. Mies on hyvin viisas, ja katsoo asioita suorastaan nerokkaasti katufilosofointinsa lomasta. Kirja on myös valottanut hyvin minulle tuntematonta musiikkia, punkia, sen syntyä ja merkitystä muulle musiikille.
Rolling Stonesin Omin Sanoin-kirjaa on kanssa selailtu, Stones kuitenkin oli se ratkaiseva niitti kitaransoiton alkuvaiheilla, ja heidän värikästä tarinaansa jaksaakin lukea.
Lisäksi vielä kaksi Stephen Kingiä: Richard Bachman-ajan Vimma/Juokse tai Kuole ja Piina.