Queensrÿche

[scorpions]

Eipä ole enää montakaan kymmentä tuntia kun näkee livenä nämä Ameerikan kummajaiset, aikamoinen täpinä on jo päällä. Mites muuten onko noilla Kultsan keikoilla yleensä mitään lämppäriä vai onko pelkkä Ryche?

Tässä esimakua vuodelta 1988, jami jami miltä kuulostaa
http://www.youtube.com/watch?v=mFns-Qml ... ueensryche

[Powerslave]

:: 06.11.06 ::

QUEENSRYCHE ARRESTED AT AMSTERDAM AIRPORT

:: 08:47 ::

Queensryche was arrested today at the Amsterdam airport today for smuggling illegal firearms! Details are a bit sketchy at the moment, but word just came in moments ago from Geoff Tate. More info as it becomes available... stay tuned!

http://www.queensryche.com/news/index.html

Mitä vittua?

Saa nähdä vaikuttaako Helsingin keikkaan mitenkään.

[Jukka]

No hätä:

QUEENSRŸCHE ESIINTYY HELSINGISSÄ TÄNÄÄN

Eastwaylta saaduun tiedon mukaan QUEENSRŸCHE esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla tänään maanantaina. Ovet klo. 19.00 ja esiintyminen klo. 20.00 alkaen. Lippuja saa vielä ovelta hintaan 43€.

Tuo asejupakka johtui ilmeisesti rekvisiittana käytetystä kopioaseesta, Hollannissa kun on erittäin tiukat nuo aselait.

[scorpions]

Voi v.... jos tähän kaatuu tämän päivän keikka, ei kai. Mistäköhän tota voisi kysyä, ettei tule turha hesan matka??

[scorpions]

Voi v.... jos tähän kaatuu tämän päivän keikka, ei kai. Mistäköhän tota voisi kysyä, ettei tule turha hesan matka??

Tähän pitää kornisti todeta itselleen että lue näitä topikkeja

Jukkahan se tuolla ylempänä selvästi kertoo että keikka pidetään, pahoittelen. Kyllähän kalvasi jo rinnasta

[scorpions]

Piti tässä salapoliisina toimia ja vielä varmistaa, keikan järjestyminen. Lippupalvelussa ei vielä tiennyt mitää, mutta lupasivat soittaa jos peruuntuisi.
No lähetin sitten vielä sähköpostia tuonne Eastwaylle joka järjestää näitä keikkoja ja tässä vastaus....

Hei,

Emme ole saaneet tietoa peruutuksesta. Sen sijaan konsertissa on uutuutena lämmittelijänä Crazy World.

Queensrÿche aloittaa noin klo 21.

Tervetuloa konserttiin!


Millainenkohan pändi on tuo Crazy world, en ole ikinä kuullutkaan tuommoista ?

[Jussi K]

^ googleta Mika Järvinen, helsinkiläinen old school-äijä, Zeppelinin tyyli tuli hieman mieleen kun joskus kuulin.

[scorpions]

^ googleta Mika Järvinen, helsinkiläinen old school-äijä, Zeppelinin tyyli tuli hieman mieleen kun joskus kuulin.

Kiitoksia infosta, googletin juu ja löytykin materiaalia helposti. Pistetään kiinnostuneille pari levy arvostelu linkkia, niin tietää mitä tuleman pitää.

http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=955
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=4253

[Terminator X]

Voi vittu! Queensryche mokasi aivan totaalisesti perjantaina sweden rockin keikalla. Keikka lähti hyvin käyntiin ekan Mindcrimen biiseillä, mutta siinä vaiheessa kun alkoi kakkososuus niin loppui puhti aivan täysin. Biisit ei kuulostanu miltään ja meni sen verran tylsäksi, että yleisö alkoi häipymään paikalta ja ne, jotka vielä jaksoivat jäädä paikalle eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta. Loppuun tuli vielä muutama vanha hittibiisi, mutta täysin onnettoman O:M 2-osuuden jälkeen oli kaikki fiilikset hävinneet. Pari tuntia keikan jälkeen vitutti vaan koko ajan ja tuntui, ettei elämä enää ollut entisensä. Onneksi Wasp ja Def Leppard pelastivat loppuillan. Hyvääkin keikasta tosin koitui: Aika repäiseviä läppiä alkoi Queensrychestä syntymään. Nyt tuntuu siltä, että tulee kestämään helvetin kauan ennen kuin jaksaa bändiä seuraavan kerran kuunnella.

[Zapper]

^Ajattelin käydä katsomassa Kultsan keikan tänään ja tosiaan tuo on käynyt mielessä itsellänikin, jos molemmat Mindcrimet soitetaan. Yleisö jaksaa olla innoissaan ensimmäisen osan aikana, mutta kuinka moni oikeasti jaksaa kuunnella toisen Mindcrimen kokonaan, varsinkaan kun ensimmäinen Mindcrime on täydellistä hittimaratonia? En tiedä minkälaisia reaktioita kakkososan kokonaan soittaminen on saanut muilla keikoilla yleisöltä, mutta enpä usko, että mitään erityisiä, ainakaan verrattuna ykkösosan antamiin reaktioihin. Luulisi, että bändi nyt tajuaisi itsekin soittaa vaikka ykkösosan kokonaan, muutaman biisin kakkososalta ja sitten bändin muuta tuotantoa loppukeikan. Noh, illallahan se sitten nähdään, miten keikka toimii.

[Karpaasi]

-edit: sori pojat, kirjoitin tämän muutama tunti nähtyäni The Rychen jälkeen. Tunnelatautunutta paskaa!

Vittu jees! Olin täysin myyty, varsinkin Geoff Taten edessä.

Keikkapaikalle saavuttiin perinteisten "vittu röökii tänne tai saat vastaan turpaan" -uhkailujen saattelemana kahdeksan tienoilla. Ensimmäinen asia mikä onnistui jo hämmentämään oli Kulttuuritalo: aulassa stondailtiin kuin jossain Tennarin ensi-illassa konsanaan ja muutenkin paikka oli hevikeikalle turhan kliininen. Ostin kuitenkin itselleni Triryche-kaulakorun, tyylikäs on. Paidat eivät ehkä aivan napanneet, paitsi se "judgment man" -paita, ja jälkeenpäin ehkä se lapsellisesti piirretty Revolution! -paita, koska nyt satuin saamaan aikamoisen fakkiintumisen kyseiseen sanaan.

Crazy World oli aika WTF-bändi. Vaikutti että bändi lavalla oli aivan omassa maailmassaan ja laulaja oli vetänyt jotain tupakkaa ja alkoholia vahvempaa. Immigrant Songia lukuun ottamatta ei saanut mitään otetta mistään, paitsi vikasta sanasta. "Hei."

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen saatiin sitten Rÿcheä. Helvetinmoiset odotukset Mindcrime-setillä. Pikaisen pätkän I Remember Now'sta siirrytään johonkin... mihin hittoon siirryttiinkään? Pitikö sen olla Anarchy-X:ää? Soundit vaikuttivat myös aluksi hieman nuhjuisilta, ja basso oli suhteettoman rämisevä, mutta vika saattoi olla korvatulpissani. Toisekseen Kulttuuritalo on mielestäni keikkapaikkana aika paska: ihmettelin jo, onko valot jääneet päälle tai jotain?

No, se niistä haukuista. Revolution Calling lähti potkien käyntiin ja laulajajumala Geoff Tate astuu nahkarotsissaan ja suhteettoman tylyissä camo-housuissaan sisään. "For a price I'd do 'bout anything..." Jumalauta, tässähän kuullaan parasta levyä koskaan livenä! Kappaleesta osa meni arvioidessa soundeja, mutta korkeintaan tokassa kertsissä, jossa yleisö otettiin mukaan kunnon REVOLUTION CALLING -huudatuksilla sai toteamaan, että kappaleen on pakko olla aloituskappaleiden parhaimmistoa.

Operation: Mindcrime -kappale tuli, taisi myös Pamela Moore tulla, ja niin tuli myös osa miehistä . Suite Sister Mary vuorostaan ei ole välttämättä koskaan ole ollut itselleni levyn suosikkeja, mutta saatanan maanisen näköinen stressi-Tate ja Pamela saivat näytelmällään siitä aivan mielettömän kovan vedon. Taisi Mike Stone vetää myös lopussa oman liidi/soolo-viritelmän, joka kuulosti hyvältä. Stone oli minusta myös erittäin tyylikäs liimaletti.

Mindcrimen loputtua lähti jatko-osan kappaleet. Potkivassa I'm Americanissa vaikutti yleisö olevan vielä jollain tavalla mukana, mutta korkeintaan One Foot in Hellissa tipahti heiluvien käsien lukumäärä ja täten tunnelma, mikä harmitti, koska itsestäni Mindcrime 2 on todella kova levy. Levyn kappaleista vedettiin livenä albumia paremmat versiot: Murderer? oli arvoisan (Mastur)Laten sanoin aivan saatanallisen kova veto, ja Intentional Confrontation rokkasi. Kunniaa myös... no vaikka kaikille Mindcrime 2:n kappaleille. Pidin. Toisaalta, monet Mindcrime 2:n kappaleet eivät ole ehkä mitään kauheaa rokkaabelia, vaan... no, fiilistelevämpää.

Eyes of a Stranger meinasi saada kyyneleet silmiini kun kuuntelin säkeitä "All I want is the same as everyone, why am I here, and for how long?" Aivan mahtavaa (helvetti olen fanipoika ). En olisi uskonut että yleisöstä saisi Mindcrime-kappaleita enempää ääntä, mutta mitä vielä. Jos olen oikeassa niin Jet City Womanin aika lähti aivan jumalaton meka yleisöstä, vieläpä sellainen ääni että sai selvääkin että Jet Citya siinä lauletaan. Fantastinen kappale, fantastinen yleisö: oikeasti, katsoessani ympärille, lähes kaikki istumakatsomoa myöten nostivat nyrkkiä ja huuto raikasi. Paras liveveto ikinä. Empire ei päässyt samaan kastiin, vaikka yleisö olikin mukana. Bridge-osion "Westside, Eastside ja Downtown" -jutut saivat naurattamaan kun Tate käveli ympäriinsä.

Pakko sanoa, että Mindcrimelle tuli ehkä asetettua liikaa paineita. Livecrimea katsoneena tuli ajateltua, että kaikki menee kuin leffoissa Kappaleita puuttui sieltä täältä, ja The Missionin jääminen pois harmitti, ja ehkä että jäin Mindcrimen rouheista soundeista EoaS:aa lukuun ottamatta paitsi, kun pidin tulppia tiukasti päässä. Setti oli myös liian lyhyt: enemmän muitakin hittejä olisi saatu soittaa - hitto, yleisöhän oli aivan apinana vaatimassa lisä-encoreja. Puolitoista tuntiahan se vain oli.

Siinä sitä fanittamista. Helvetin hyvä keikka sisällöltään. Tate on äijä. Ehkä yleisö Mindcrime 2:ssa ja Kultsa itsessään jäivät kaivamaan vähän.

[Wasted]

Loistavan keikan Queensryche loppujen lopuksi veti. Alku oli tosin omalla kohdallani todella outo. Jostain syystä olin ihan unessa kolme ensimmäistä biisiä. Kuulostaa uskomattomalta mutta jostain syystä Revolution calling, Operation: Mindcrime ja Spreading the Disease eivät sytyttäneet yhtään, vaikka juuri näitä biisejä olin kovasti odottanut. Sen jälkeen otin korvatulpat pois korvista ja aloinkin päästä paremmin tunnelmaan. Koko ajan aloin pääsemään paremmin ja paremmin mukaan. Kaiken huipentuma oli I Don't Believe in Love, joka tuli karjuttua täysillä alusta loppuun.

Mindcrime 2:n biiseissä yleisö oli aika vaisu I'm Americania lukuunottamatta. Onnistuin kuitenkin kääntämään tämän positiiviseksi asiaksi, kun itselleni jäi enemmän tilaa heilua. Omasta mielestäni uudet biisit toimivat oikein hyvin livenä. Keikan yllättäjä oli Signs Say Go, jonka kertosäe on kuin tehty livetilanteeseen. Eyes of a Stranger sai taas koko yleisön syttymään ja se kuuluikin keikan kohokohtiin. Lopuksi saatiin vielä loistavat encoret. Varsinkin Empire oli mahtava lopetusbiisi ja keikasta jäi hyvä maku suuhun. Näin loppuhuomautuksena vielä, että keikalla ei tainnut olla yhtään välispiikkiä, mikä näin jälkeenpäin tuntuu erikoiselta.

[Zapper]

Kyllä Queensrÿche veti eilen hyvän keikan. Tuossa aiemmin kirjoittelin tuosta Mindcrime I:n ja II:n soittamisen ongelmasta ja näinhän se aika pitkälti meni, tosin ei noin pahassa mittakaavassa. Mindcrime I -setti oli kyllä aikamoista juhlaa ja kyllä oli itselläni fiilis korkealla varsinkin The Needle Liesin, Breaking The Silencen ja I Don't Believe In Loven aikana. Taidan olla bändiä arvostamaton paska, mutta Mindcrime I -setin jälkeen poistuin käymään vessassa ja juomassa yhden oluen. Siinä sitten missasin muutaman Mindcrime II -biisin, mutta eipä siinä mitään. Palattuani bändi soitti vielä muutaman biisin lisää Mindcrime II:lta ja Eyes Of A Stranger tosiaan korjasi potin kotiin aivan uskomattomalla tunnelatauksella. Taitaa kyseinen biisi nousta korkealle parhaiden näkemieni livevetojen listalla. Loppuun tuli vielä Jet City Woman ja Empire, joista varsinkin Jet City innosti yleisön laulamaan.

Keikan jälkeen yleisö tosiaan mylvi vielä aika paljon, mutta lisää biisejä ei saatu. Bändin soitto ja Geoffin laulu sujuivat loistavasti ja ainakin omalle paikallani soundit olivat hyvät. Kokonaisuudessaan siis Mindcrime I:n biisit toimivat loistavasti, Mindcrime II:n hiukan latistivat tunnelmaa ja Empiren biisit lopussa taas nostivat tunnelman kattoon. Itse olisin kyllä mielellään toivonut loppuun vielä muutaman vanhemman biisin, kuten Take Hold Of The Flamen ja Queen Of The Reichin, mutta niitä ei valitettavasti tällä kertaa saatu.

Settilista:

Revolution Calling
Operation: Mindcrime
Spreading The Disease
Suite Sister Mary
The Needle Lies
Breaking The Silence
I Don't Believe In Love
---------------------------
Jonkun verran Mindcrime II-biisejä, joku muu voi kertoa biisien nimet
---------------------------
Eyes Of A Stranger
Jet City Woman
Empire

[Karpaasi]

Mindcrime 2 -setti tuohon täydennykseksi:

I'm American
One Foot in Hell
The Hostage
The Hands
Signs Say Go
Murderer?
If I Could Change It All
Intentional Confrontation

[scorpions]

No niin Ryche nähty ja kuultu. Konsertti paikalle saavuin 18.10, ja siinä sitten odottamaan ovien avautumista. Paikalla oli jo n. 20 henkeä ja osalla oli isot pinot vinyylejä mukana kaiketi nimmareiden metsästystä varten. Kauaa ei mennyt kun pari valkoista isoa pakua saapui paikalle ja hetken kuluttua huomasin Ryche äijien tulevan ovista ulos autolle päin, äkkiä jalat alle ja nimmaria hakemaan. No tällä kertaa ei irronnut nimmareita kenelllekkään mutta silti usko oli vielä kova, että kyllä ne jossain vaiheessa irtoo. Jotkut olivat jo saaneet nimmareita pändin saapuessa Sounchekkiin, ja niitä pääsi ihailemaaan. Pikku hiljaa fiilis rupesi nousemaan ja vähän jälkeen 19.00 ovet auki ja eikun paitoja ostamaan, yksi tarttui mukaan varsin halpaan hintaan mielestäni 25e.

Kamat narikkaan ja salin avautumista odottamaan, ovet auki ja juoksu kentälle ja paikka tuli aidalta Stonen puolelta. Lämppäri aloitti kahdeksan maissa ja kovia soittajiahan sielä oli, mutta ei kyllä kolahtanut meikäläiselle ollenkaan. Eniten häiritsi pändin laulaja joka ylpeänä esitti kiljuntaansa kädellä tehostaen mikä näytti lähinnä naurettavalta. Ja vaikka suht korkealle pääsikin puuttui äänestä mielestäni se jokin. Tosin pändillä näytti olevan ihan hauskaa ja hyppäsihän se laulaja hauskasti yleisöönkin.
Sitten odottelemaan Rycheä kuumeisesti, pulssi rupesi pikku hiljaa nousemaan ja noin 21.15 kipusi orkesteri lavalle. Siinä ne nyt oli maailmaa jo aikojen alusta kiertäneet hevikurkot. Tate oli varsin äijä kuteissa, joskin mahaa oli selvästi ilmaantunut elintason ansiosta Paljon olin kuullut Kultsan saundeista pahaa, mutta ainakin meikäläiselle potki ihan hyvin mutta mielestäni voluumia olisi saanut olla huomattavasti enemmän. Odotetusti Mindcrime 1 tahdissa keikka käyntiin ja selkeät teatterit oli Tatella heti menossa. Toisaalta mukavaa toisaalta ei, jotenkin mielestäni tuon teatterin takia bändi jäi osittain etäiseksi, tarkemmin sanottuna Tate. Tuntui että hänen piti kokoajan pysyä roolissaan ja niinpä yleisön kanssa kommunikointi jäi siltä osin vähäiseksi, varsin surullinen piirre mielestäni oli myös kun eräs eturivin herrasmies yritti moneen kertaan saada käteensä läpsäytystä Tatelta , mutta ei irronnut. Joko oli kyse roolista tai starpailusta se jääköön ikuiseksi arvoitukseksi. Mindcrimen 1 biisit potki kuin härkä, mutta kuten muutama viesti ylempänä todettiin niin heti kun rupesi kakkos osuus ja I`m a american jälkeiset biisit, tunnelma latistui käsin kosketeltavasti. Itse kyllä pidän kakkososasta albumina varsin paljon, mutta live tilanteeseen materiaali tuntui liian vaisulta. Paitsi The Hands biisi oli uskomaton kuten albumilla, jokin siinä vaan iskee kovaa meikäläiselle.
Kakkosen jälkeen tuli onneksi biisejä Operationeiden ulkopuoleltakin, ja kyllä se Jet city woman on vaan yksi parhaista biiseistä mitä on. Ja yleisön reaktiot oli sen mukaiset. Pariin kertaan bändi poistui lavalta tullakseen taas jatkamaan, yksi piirre mikä muuten pisti silmään oli Eddien jonkin moinen vaisuus. Toki esim. Evolution dvd:llä taitaa olla suht sama meininki, mutta kun herran ilmeitä pääsi noin läheltä seuraamaan tuli jotenkin ikävä fiilis herran myrtsistä olemuksesta. Kyllähän sieltä hymyäkin taisi välillä pilkahtaa, ja ehkä kun olin lavan toisella sivustalla jäi näkemättä paljon mutta kuitenkin. Myös Tate olisi mielestäni EHDOTTOMASTI voinut vähän turinoida Suomalais yleisölle jotta olisi tullut intiimimpi fiilis, ilmeisesti tuo show meininki sitäkin taisi rajoittaa aika tavalla. Kyllä siinä väkisin tuli verrattua esim. Dickinsoniin joka kyllä on yleisön ottamisessa haltuunsa ylittämätön. No Bändi kiitti vielä kerran ja poistui lavalta, itse olin 100% varma että lisää on tulossa ja samaa mieltä tuntui olevan ylöisö mutta ei niin ei. Jotenkin jäi kaiveleman tuo keikan lyhyys. Kaikenkaikkiaan kaikesta purinasta huolimatta hieno kokemus joskin jää kauaksi taakse parhaista keikoista missä olen ollut.
Kamat narikasta ja nimmarin metsästykseen ulkoovien läheisyyteen, jonkin verran jäi muitakin siihen seisoskelemaan, mutta noin puolen tunnin kuluttua odottajia oli tasan kaksi. Noin 80 minuuttia sitä odoteltiin kunnes pändiläiset näkyi tulevan ulos autoille, äkkiä tinneri valmiiksi ja kaikilta tuli saatua paitsi herra Jacksonilta. Jonkin aikaa pändi tuntui odottelevan ilmeisesti häntä, ja Stonekin juoksi sisällä vielä kattelemassa jotain...Eddietä?. Mutta ei näkynyt misetä ja niin auto lipui pois. No onneksi kaikilta muilta sai kaiverrukset ja Pamelalta myös.

[scorpions]

Pistän nyt uuden viestin, semmoisesta aiheesta kuin että onkohan kukaan ostanut tämän päivän iltasanomia ja iltalehteä, onkohan siellä mitään keikasta?
Ja onko kellään tietoa semmoisesta haastattelusta missa Tate olisi sanonut tämän olevan viimeinen kiertue? Nimmarin metsästäjä kaveri oli kuullut jostain moista. Toivotaan että bändi jatkaa vielä pitkään

Uuden albumin uusi arvostelu löytyypi täältä.
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=5874

[Late]

Olipahan eilen yllättävän kova keikka, joskaan ei välttämättä ihan täydellinen ja ei ihan yhtä loistava kuin huhtikuun combo (King Diamond ja Anthrax siis). Mutta jumankavita kun äijät rokkasivat!

Mun ilta alkoi siitä, kun tulin Kultsan eteen hyvissä ajoin sellainen tunti pari ennen keikkaa. Siellä sitten tuli lusmuiltua vartti ja näin bändin saapuvan Kultsalle, joten siinä sitten fanipoikamaisesti jutustelemaan ja moikkaamaan herroja. Nimikirjoitukset tosin tuli vain Tatelta, Jacksonilta ja Pamela Moorelta, muilta äijiltä en saanut kun ei ollut kynää sillä hetkellä. Mukavia ja faniystävällisiä ihmisiä, vaikka eivät olekaan Suomessa hirveesti seikkailleet.

Sitten Kultsalle, joka oli kaiken kaikkiaan ihan jees mesta, vaikka valkoiset seinät ja pyöreä lava hieman oudoksuttivat. Oudoksuttipa myös illan lämppäri Crazy World of Mika Järvinen. Tämä herra Järvinen oli todellakin jollain happoreissulla koko keikan ajan ja musiikki oli ihmeellistä ufoprogen ja hard rockin yhdistelmää, joka ei kyllä toiminut lainkaan. Oli siinä sentään Lauri Porra bassosooloineen ja Järvisen omituiset toilailut ja seikkailut. Herra tuli jopa yleisöön yhdessä vaiheessa seikkailemaan. Omituinen valinta lämppäriksi, paremminkin olisi voinut mennä

Mutta Queensrÿche oli ehdottomasti illan isäntä. Jos vaikka vertaa tätä keikkaa Art Of Live livetallenteeseen vuodelta 2003, niin johan on kumma, että kolmessa vuodessa ollaan helvetin paljon kovempia. Esimerkiksi Tate oli tulessa, vaikka muutamissa korkeissa kohdissa tarvittiinkin kompromisseja ja Pamelan avitusta. Myös Wilton ja Jackson hoitivat homman kotiin kiitettävästi. Mike Stonesta jäi hieman kaksimielisiä ajatuksia, koska toisaalta hän ei ole mikään DeGarmo, joka näkyi joistakin hänen sooloistaan (eivät toki mitään kamalia raiskauksia nuo soolot olleet), mutta hän toi mukaan joitakin hienoja sovituksia ja mausteita kappaleisiin (kuten Suite Sister Maryyn soolon siihen ihan loppuun). Hyvin Stone hommasta hoitui. Mielestäni Rockenfield hoiti hommansa heikoiten bändistä, esimerkiksi Mindcrime ykkösen kappaleissa hänen rummutuksestaan puuttui se jokin, mikä albumilla on. Herrahan ei toisaalta nykyään enää käytä tuplabasareja ja setti oli muutenkin aika lailla pienempi, joten ehkä siinä on yksi syy tälle. Mutta ei Scott kumminkaan päin persettä soittanut, homma oli vaan pienoinen pettymys.

Setti siis lähti käyntiin lyhennetystä I Remember Nowsta (valitettavasti nauha alkoi vasta Nikkin "I remember now..." kohdasta) ja Anarchy X:n tilalla soitettiin jotain sointuja ja sitten homma lähti käyntiin Revolution Callingista, jonka kertsin aikana koko Kulttuuritalo raikui vallankumouksen uhkailua. En nyt käy kappale kappaleelta Mindcrime ykkösen osiota läpi, mutta olin hieman pettynyt tähän osuuteen. Syykin on selvä: mulla oli rima aivan liian korkealla ja ajattelin koko ajan alkuperäisversioita. Queensrÿche '06 on eri kuin QR '88 ja yhteensoitto oli lepsumpaa kuin levyllä saati sitten Livecrime DVDllä. Mindcrimen kappaleissa oli myös uusia sovituksia, joista osa toimi ja osa ei. Mm. Mary lauloi joitain osuuksia nimibiisistä ja Spreading The Diseasesta sekä tietenkin Suite Sister Marysta. Se oli onnistunut lisä ja Tate sai tosiaan apua korkeissa osissa. Mutta esimerkiksi Eyes Of A Strangerin loppu oli kauhea töksähdys, vaikka kappale olikin yksiä parhaimmista esityksistä koko showsta Geoffin rullatuoliesiintymistä myöten

Sitten mentiin tähän Mindcrime kakkososaan, joka kuin varkain toimi ihan täysillä meikäläiselle. Tosin I'm Americania lukuunottamatta yleisön hurmos laski alas. Musta tuntuu, että porukka oli suurimmaksi osaksi kuullut levyn ehkä kerran tai ei kertaakaan ennen keikkaa ja kappaleet meni aika lailla ohi kaikilta. Mutta kaikki kappaleet Signs Say Go:ta lukuunottamatta toimivat pirun hyvin livenä, kappaleet kuten One Foot In Hell saivat kaipaamaansa munaa livenä aivan tarpeeksi. Murderer? tosiaankin räjäytti mun tajunnan ja hyrräsi kuin pappatunturi "oikeudenkäynteineen" ja teloituksineen, vaikka yleisö lähinnä innostui Jacksonin bassosoolosta kappaleen alussa. Myös taatut nakit, kuten Hostage ja The Hands toimivat livenä erinomaisesti. Fear City Slidea jäin tosin henk. koht. kaipaamaan.

Kolme viimeistä biisiä sitten pitivät huolta yleisön heräämisestä takaisin siihen samaan hurmokseen kuin keikan alussa. Ja mikäs siinä, kun olivat perkeleen kovia vetoja kaikki kolme. Eyes Of A Strangeria ehdinkin jo kehumaan ja mainittakoon taas, että tolkuton biisi ja kova tulkinta. Eddien bassolinja Jet City Womanin alussa ampui yleisön kauas stratosfääriin, mitä tulee tunnelmaan. Helvetinmoinen möykkä kävi ja Tate saí tosissaan laulaa kilpaa suomalaisten kanssa. Ehkäpä keikan kovin veto minun osaltani. Sitten iki-ihana Empire tuhosi yleisön lopullisesti ja puolentoista tunnin keikka oli ohitse ja hyvä mieli tuli. Tai no, päästyäni ihmisten ilmoille koko keikan ja eilisen päivän ajan mua riivannut päänsärky muuttui helvetinmoiseksi kuumeeksi. No, onneksi olen nyt paremmassa kunnossa.

Kiitos Queensrÿche ja pojat, tervetuloa uudestaan!

[Jussi K]

^ Erinomainen teksti livekeikasta! Tällaisia niiden aina pitäisi olla.. laiska itseni mukaanlukien yleensä taitaa olo olla väsynyt mutta krapulainen joten jää lyhyiksi nämä arviohenkiset maininnat, mutta hyvä että edes jotkut

Tuossa Mapen arviota samaisesta sivun lopussa, jos et ole lukenut. On mukavaa nähdä aina samanhenkisiä juttuja muilta, ainakin omalla kohdallani.

http://www.imperiumi.net/phpBB2/viewtop ... 34&start=0

[Maso]

Juu, eipä tässä muuta tarvitse tehdä kuin kompata Mapea. Se, että kuraa on tullut tässä välissä 15 vuotta, unohtui eilen täysin ja vanha fiilis löytyi taas. Oli se vaan hienoa nähdä vihdoinkin (20 vuoden odotus) tämäkin bändi. Siinä kuulkaa ilon kyyneleet valui Sedällä poskelle kun tuli Suite Sister Mary vuoropuhelu....tai no, mikä tahansa O:M I:n biisi.

[Karpaasi]

Pakko vielä hehkuttaa, aivan päheät fiilikset vieläkin päivän jälkeenkin. "Näin Queensrÿchen. Ja Mindcrimet." Puolentoista tunnin parhautta omalla kohdallani. Tässä muutkin ovat kiitelleet yleisön yleistä suhtautumista bändin paluuseen Suomeen, ja pakko vieläkin se on sanoa, että sellaista yleisön kiitollista fiilistä kuin kolmen viimeisen biisin aikana en ole tuntenut lähes millään keikalla. Mindcrime-setin alettua sedät hymyilevät kuin Jeesus ristillä ja näkevät ja kuulevat sitä, mitä ovat halunneet. Eyes of a Strangerista lähtien päästiin takaisin sille "Rÿche, rakastetaan teitä" -vaihteelle, mitä Mindcrime-setinkin aikana oli.

Tai, no Helloweenin Pakkahuoneen-keikalla 2004 oli sellaista fiilistä Keeper of the Seven Keysin aikana. Tuollaiset hetket ovat kyllä mannaa.

[Finnish Eddie]

Täytyy kompata em. kommentteja keikasta. Kyllähän se tuli heti ekassa biisissä selväksi että Tate on edelleenkin universumin kovimpia vokalisteja. Ne korkeat äänetkin tuli suht puhtaasti. Bändi kyllä rokkasi täysillä ja yleisökin oli hyvin messissä (ainakin OM1:n ja Empiren biisien aikana). Ja se teatraalinen pyssyn heiluttelu yms. sopi hyvin QR:lle mielestäni. Se vähän yllätti että Pamela Moore oli saanut noinkin paljon "esiintymisaikaa parrasvaloissa" eikä jäänyt taustalaulajan tontille... Valoshowkin oli suht hieno eikö ollutkin? Summa summarum:Ei ehkä paras keikka mitä olen nähnyt mutta ei missään nimessä huonoinkaan .

[paul]

Hieno on ollut keikka varmasti, ja stoorit keikasta loistavia. Itse en päässyt nauttimaan keikasta (kun tuo poika rupesi supistelemaan mamman masussa sunnuntaina ja putkahtipa ti iltana ulos masusta...) Toivotaan ettei tule yhtä pitkää taukoa suomenvierailulle kuin nyt oli. Paljon muuten oli jengiä saapunut paikalle?

[Karpaasi]

Paljon muuten oli jengiä saapunut paikalle?

^Taisi olla tässä ketjussa esitetty arvio sellaiset 1000 henkeä. Kentällä aika väljää, vaikka olin toisessa rivissä keskikohdan tietämillä.

[Iron Constable]

Yritin nyt taas antaa mahdollisuuden Empiren jälkeiselle tuotannolle. Kuuntelin oikein ajatuksen kanssa Promised Landin ja...

On se huono, kun vertaa noihin vanhempiin, heavya sieltä ei löydy hakemallakaan. Menee enempi fiilistelyn puolelle ja albumin vahvimmat raidat ovat juuri näitä tunnelmapaloja, joissa Tatekin laulaa kuten jumala on hänen tarkoittanut laulavan.

Damaged-menopaloista selvästi paras, siis ainut kunnollinen
Bridge, Lady Jane, One More Time, Someone Else? - kohtalaisen hyviä rauhallisempia kappaleita

Loput ovat sitten saksofoneineen ynnä muine ihmeellisyyksineen melkoisen luotaantyötävää kuraa, mutta onhan tossa sentään 50% kuunneltavaa, kun miinustaa sen älyttömän intron pois kappaleiden lukumäärästä. Tässä remasterissa on bonukset ihan ok, itse asiassa bonusbiisin statuksella mukana oleva Real World menee samaan kategoriaan noiden yllä mainitsemieni rauhallisten biisien kanssa.

Jotenkin tämän kuuntelun jälkeen on silti sellainen "likainen" olo, joka on pestävä pois Queen Of The Reich kuuntelemalla. Huomenna kahlaan sitten lävitse Hear In The Now Frontierin.

Lueskelin tuossa myös kattavan annoksen arvioita levyistä Q2K ja Tribe. Niiden perusteella en koske niihin pitkällä tikullakaan, tai ainakaan maksa niistä. Tuo Q2K varsinkin on saanut murskaavia arvosteluja niin kriitikoilta kuin faneiltakin. Itse asiassa en löytänyt ainoatakaan edes vähän kehuvaa arvostelua... Mindcrime II saa mahdollisuuden sitten joskus, kun eksyy alennuslaariin.

Mietin taas kerran, mitä pirua tälle bändille tapahtui ? Kuka käänsi ruuvit uuteen asentoon ?

[Jussi K]

Damaged-menopaloista selvästi paras, siis ainut kunnollinen
Bridge, Lady Jane, One More Time, Someone Else? - kohtalaisen hyviä rauhallisempia kappaleita

Lady Jane & Someone Else ovat minunkin mielestäni Promised Landin (ainoat) helmet. Tosiaan, nuo Q2K & Tribe ovat jopa huonompia kuin Hear In The Now Frontier, niissä ei ole sitä yhtäkään hyvää biisiä (Some People Fly).

edit: Onhan tuossa tosiaan pudotusta, kun ajattelee, miten (putkeen neljännellä hiton kovalla albumilla) Empirellä ei taas ollut kuin 1 huono biisi.