Metallica

[Hsu]

Oli kyllä loistava keikka, ei voi muuta sanoa.

Creeping Death
Fuel
Wherever I May Roam
For Whom The Bell Tolls
Fade To Black
Battery
Master of Puppets
The Thing That Should Not Be
Welcome Home (Sanitarium)
Disposable Heroes
Leper Messiah
Orion
Damage, Inc.
- - - -
Sad But True
Nothing Else Matters
One
Enter Sandman
- - - -
So What (with Pedigree, Tanal Padar and The Sun, and Bullet For MY Valentine on back up vocals)
Seek and Destroy

http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2590.jpg
http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2628.jpg
http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2699.jpg
http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2710.jpg
http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2774.jpg
http://web.starman.ee/lynne/13-06-06%20 ... G_2794.jpg

[asa]

Kuuntelin eilen taas vuosittaisen katsauksen Metallicaa, ja lainasin vaimon levyhyllystä Kill ´em allin kuunteluun (omasta hyllystä ei todellakaan löydy yhtäkään Metallican levyä). Ei vieläkään napannut, muutama hyvä biisi ja loput täytesontaa. Yksi parhaita asioita levyllä on Hetfieldin kimakat thrashvokaalit, siinä on asennetta. Myös saundit ovat juuri sopivan thrash. Eli Metallica on edelleen kurarapaa, ja maailmassa kaikki hyvin.

[Jukka]

^Melkoisen tyhjentävä arvio .

[Jussi K]

^^^ Mjaa, uusin biisi ReLoadilta & sekin ainoa mustan levyn jälkeinen -noin sen pitää mennäkin Ois kyllä ollut makiaa kuulla parhain albuminsa livenä putkeen.

[Bobby Jean]

Ihan uskomaton keikka, näin oli! James oli tosiaan mun mielestä vahvassa vedossa varsinkin niissä rässibiiseissä Damage inc ja Leper messiah, missä välillä oli aika keskinkertaista laulua (esim. Some kind of-EP:n versioissa). Eilen rytmikitarointi oli terävää ja laulu lähti vanhaan malliin. Kaikki perusbiisit piti maineensa, mutta keikan suola oli ehdottomasti juuri koko Puppets putkeen soitettuna. Sitten vielä pakko mainita yleisö ja eilinen keli, oli meinaan helvetin hieno kesäpäivä ja yölläkin parikymmentä astetta.

[The_Air_Raid_Siren]

Oli kyllä julmetun upea keikka. Paha vain että jouduimme kesken Metallican keikan hieman perääntymään hieman taaemmas. Tanal Padarin aikaan olimme parhaimmillaan 1,5 metrin päässä turva-aidasta, mutta jatkuva tappelu paikoista, jonkin sortin nestehukka ja pitkäaikaisen seisomisen ja riehumisen aiheuttama jalkajen ja alaselän kipeytyminen pakotti perääntymään. Metallicaa katsellimme Sanitariumiin asti noin kymmenen metrin päässä aidasta, sen jälkeen oli pakko käydä ostamassa vettä ja palata lavan eteen, tällä kertaa huomattavasti väljemmille vesille. Bändin esiintymisestä en löydä juurikaan moitettavaa ja kun näin ensimmäiseksi 'Tallican keikakseni settilista olikin loistava best of -tyyppinen niin keikka nousee helposti parhaimmaksi jolla olen ollut. Yleisökin oli upeasti mukana, kaikissa kappaleissa mukana laulettiin täydestä sydämestä aina kun sanoja muistettiin.

Nyt on aika puolikuollut olo. Jalat ovat tohjona, maanantain jälkeen nukutut tunnit ovat laskettavissa yhden käden sormilla (viime yönä torkuttiin pari tuntia terminaalin ovia vasten katukiveyksellä) ja syöminen on ollut kenties vielä vähäisempää. Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän musiikin takia.

PS. Ai niin. Ennen keikkaa tuli -Iron-'n kanssa laudan jarmila tavattua porttien ulkopuolella. Jarmila tuli Maiden Finland -paita päällään moikkaamaan ja vaikutti erittäin mukavalta tyypiltä vaikka nopeasti lähtikin neuvottelemaan järjestysmiesten kanssa mitä porttien sisäpuolelle saa mukanaan viedä.

[Hanged man]

Upea keikka kertakaikkiaan,Trujillo ja koko bändi veti Orionin uskomattoman hienosti,kyyneltä sai silmäkulmasta pyyhkiä.

Olipa muuten uskomattoman hieno keikkapaikka tuo lauluväljakki,järjestelyt toimivat hienosti ja muutenkin upeat puitteet oli.
Helpostikin kovin keikka missä ikinä ollut,settilista oli totaalista parhautta.

Mukaan tarttui Master of puppets-paita jossa selkäpuolella biisien lisäksi kiertue paikkakunnat.

[WhiteWorm]

AIVAN HELVETIN LOISTAVA KEIKKA ! ! ! Ennen keikkaa tuli haastattelua Eest Päevälehden toimittajalta porttien ulkopuolelta ja tässä tulos: http://www.epl.ee/artikkel_323458.html&Lk=4 "Metallica is the bestest band in the world" Yksi jäisimmistä kommenteista mitä mun suusta on koskaan tullut

jatkuva tappelu paikoista, jonkin sortin nestehukka ja pitkäaikaisen seisomisen ja riehumisen aiheuttama jalkajen ja alaselän kipeytyminen

Kylläkyllä, yleisö tunki raivoisana jo kello kolmen jälkeen paikkoja itselleen, vaikka Metallican esiintymiseen oli vielä aikaa erittäin runsaasti (7h). Itsellänikin alaselkä ja jalat (+niska) aivan sökönä johtuen monen tunnin seisomisesta, mutta kyllä se loppujen lopuksi kannatti. Keikan lopussa oli eturivin paikka hallussa ja ym. lehden paperiversiossa näkyy naama selkeästi yleisökuvasta

Itse Metallicasta sen verran, että oli huomattavasti tiukempi keikka kuin Helsingissä soitettu. Keikan ehdottomat helmet olivat The Thing That Should Not Be, Nothing Else Matters ja Orion! Fade To Blackin puuroiset soundit veivät osan biisin mahtavuudesta. Loppua kohden soundit paranivat kokoajan, eikä niistä olekkaan oikeastaan valittamista. Ja edelleen: James Hetfield on maailman karismaattisin keulahahmo, jälleen kerran loistavat välispiikit ja äijäilyt lavalla. Nothing Else Mattersin soolo rävähti käyntiin sillä tavalla, että HUHHUH!

Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava, 2 yötä Tallinnassa ja rahaa paloi niin vitusti. Mutta mitä pienistä, Metallica näytti, että se on edelleen livenä aivan parhaimmistoa! Nyt vain uusi levy ulos ja uutta kiertuetta, joka ulottuisi myös Suomeen asti.

[Stratocaster]

Keikka oli aivan totaalista parhautta! Lars oli kunnossa, Kirk sooloili tyylitajuisesti ja Rob veti hienosti. James oli kaikista kovin, komppasi niin perkeleen tarkasti ja lauloikin hyvin. Koko Puppets kuultiin, ja sehän kelpasi minulle. Orion oli enemmän kuin Kova, kuten myös Battery ja nimibiisi, vaikkakin Lars kämmässi Batteryn lopun kun ei mies pysynyt taimissa. Hienoa oli, kun CLiffin kuva tuli screenille ja yleisö hurrasi hienon basistin muistolle. Fuel, Fade To Black, Orion, Battery, Damage Inc olivat kovimmat. Sain muuten melkein suoraan lennosta Kirk Hammettin plektran! Käsi osui siihen, se putosi maahan --> sukellus alas ja sain sen! Plekun etupuolella on Master Of Puppetsin kansi, ja toisella puolella lukee Master Of Puppets 20 years. Tämä on suurin aarteeni tällä hetkellä. Keikka oli paras kokemani, ja saattaa kaikessa hienoudessaan pysyä sellaisena aina, riippuu ihan Iron Maidenista marraskuussa. Nämä miehet katsokaas ovat minulle suurempia jumalia kun Maidenin äijät, johtuen siitä että 1) Metallica oli ensimmäinen metallibändi jota kuuntelin 2) Bändi on todella suosittu, ja on saanut sellaisen kuvan että on kovin vaikea tavata/nähdä näitä herroja.

James lauloi Wherever I May Roamin neljän metrin päässä minusta ja vilkaisi minua sattumalta silmiinkin katseensa ahmiessa yleisöä. Se hetki kun James Hetfield katsoo sinua silmiin, on jotain niin hienoa...

LET THE METAL FLOW!

[Sacke]

Joo, mahtoi olla kyllä todella hieno keikka kuuleman perusteella. Harmittaa kyllä, että tällä kertaan jäi väliin. Mutta toivottavasti vielä Suomeenkin tulevat..

[KTULU]

En se selittele tämän enempää, mutta sanon vaan että olipas TÄYDELLINEN KEIKKA!

[The_Air_Raid_Siren]

Hienoa oli, kun CLiffin kuva tuli screenille ja yleisö hurrasi hienon basistin muistolle.

Olimme tuossa vaiheessa settiä jo hieman takempana, koska kävimme vettä ostamassa, kuitenkin toisen turva-aidan etupuolella kentän puolella, niin kaveri ilmeisesti aloitti huutamaan "Cliff! Cliff! Cliff! Cliff!" ja me muut liityimme ympäriltä mukaan. Harmi ettei tämä saanut ainakaan etupuolelta suurempaa kannatusta vaan huutelu päättyi hetken jälkeen valtaisiin taputuksiin encoreja odotellessa.

[Makal]

Ehkäpä paras keikka minkä olen nähnyt ja todella paljon parempi kuin 2004 olympiastadionilla. Lämppärit oli karmeaa kuraa, varsinkin ne virolaiset Itse en jaksanut olla kovin edessä, koska jostain syystä ihmiset tönivät vaikka edes mikään bändi ei soittanut. Metallican aikana liikuin sitten kokoajan eteen päin ja lopussa olin jo melko lähellä lavaa. Master Of Puppets-osuus oli ehkä hienointa mitä olen ikinä todistanut livenä. Varsinkin Disposable Heroes, Orion ja Damage, Inc. Kovaa kamaa. Kirkin plekun onnistuin saamaan myös. Ens vuonna sitten uudestaan.

[-Iron-]

Juu ei oikein lyöny tuo meidän Cliff huuto tulta allensa Mukaan tarttui tittakai kiertupaita...joka oli sekin hinnoissaan /40 euroa maksoi Oli kyllä todellakin upea keikka, vaikka melkein tuntui että kuolee kun selkään alkoi sattua niin saakelisti ja heikotti kun ei ollu saanu syötyä ja juotua juuri mitään, mutta täysillä vedettiin tappiin asti!!!

[Stratocaster]

Nyt on aika ruveta jakamaan teidän neitolaisten kanssa se suunnaton ilo, jonka aiheuttaja oli luontaisesti METALLICA. Bändi ylitti kaikki odotukset ja pisti liki 80 000 kuulijaa polvilleen.
Kerron myös matkasta yleensä, eli ne jotka haluavat kuulla pelkkää Jamesin ihQ:n harmaan parran kehumista, häipykää. Lähdetään ihan sieltä mistä koko matka alkoi, eli: Kulju, Lempäälä Tiistai 13.06. Klo: 5.45.

Arvaatkaas oliko yö nukuttu? No oli, tosin reilut puolentoista tunnin unet! Ei vaan voinut nukkua kun jännitti keikkaa niin paljon. Ajan tappamistahan se oli, joten katsoimme Terminatoria ja pelasimme valepaskaa (häivisn kahdestakymmenestä pelistä 16. ) Nopiastihan siinä aika kului, ja eipä aikaakaan, kun löysimme itsemme bussista Tampereelta, elikkäs Ikaalisten Matkatoimiston bussi oli valmiina lähtemään kohti HeLLsinkiä. Matkalla oli musiikillisen tankkauksen aika, ja soittimessa oli lähinnä dettiä ja rässiä. Bändit Death, Celtic Frost, Sodom, Metallica, Stone, Slayer kävivät soittimessa. Hirveä ruuhka Helsingin keskustassa oli, ja jo epäiltiin että keretäänkös me sinne paattiin ollenkaan. Viime tingassa ehdittiin mukaan, ja matkanteko alkoi. Btw, Pekka Pouta purjehti laivalla ohitsemme – Infernon paita päällä.
1h 40min, ja Tallinnassa oltiin. Seikkailimme pitkin poikin Tallinnaa lähinnä aikaa tappaen, ja sitten lähdimme hotellille päin. Matkalla piti käydä vetäsemässä naamaan hevimiehen ruoka, eli pippuripihvi, ja loistavan tankkauksen jälkeen sitten levykauppain kautta hotelliin. Levykaupasta tarttui mukaan ensin Anthraxin Spreading The Disease ja Metallican …And Justice For All, mutta sitten huomasimme lähistöllä toisenkin levykaupan. Metallica-alennus menossa, ja piti ostaa Ride The Lightning ja Master Of Puppets. Tämän kulttuuritankkauksen jälkeen päätimme siirtyä yksimielisesti hotelliin, jossa tuli ”levättyä” sellaiset 45min, ja sitten neljältä oli aika lähteä taksilla kohti laululavaa. Tässä vaiheessa jännitys oli jo helvetinmoinen, ja kun laululava lopulta näkyi edessä niin meinasi lähteä jalat alta.

Siirryimme alueelle, ja täytyy sanoa että järjestelyt olivat mahtavat. WC-koppeja riittämiin, pari paitakojua, ilmaista vettä letkusta (tämä auttoi paljon kuumuuden vain kasvaessa!) ja juomapuolikin oli halpaa. Puolen litran Coca-colamukin sai armolliseen 20EEK:n hintaan, ja sehän on vain vähän päälle euron, eli halpaa oli. Ilmapiiri oli mahtava, kuten aina tilanteissa joissa löytyy samanhenkistä porukkaa. Sekin oli plussaa, että lavan edessä oli aidattu alue, jonne pääsi seuraamaan menoa lähempää. Illan edetessä sieltä alueelta poistuville pistettiin rannekkeet kouraan, että pääsevät takaisin, ja muita ei kaiketi enää päästetty. Minun rannekkeeni numero oli 16660 = jonkinlainen enne. Pikaisen alueen tsekkauksen jälkeen oli aika pysäköidä sinne melko lähelle lavaa, ja nyt oli sitten se tuskallinen odotus käynnistyvä, odotus jota tulisi kestämään 6 kokonaista tuntia.
Ensimmäinen lämppäri oli karmea. Numetalia erittäin surkealla miksauksella varustettuna, karmeaa! Basso oli niin kovalla että kurkkuun sattui, ja muista soittimista ei kuulunut mitään. Seuraava bändi ei ollut sen parempi. Mutta cocacola-tankkaus ja asemiin, Suomalaisella sisulla etiäppäin. Roudaustauko olikin jo vähän pidempi, mutta kyllä se Bullet for My Valentine lavalle lopulta astui. Bändi ylitti odotukset, ja jäi ihan hyvä maku suuhun. Pari mosh-kohtaakin oli mukana, ja sai hyvin niskanikamat availtua, niitä kun tultaisiin vielä illan aikana tarvitsemaan. Ikävä kyllä aurinko alkoi tuoda migreeniä, eli piti vähän ottaa rauhallisemmin. Edessä oleville turvamiehillä Iso kiitos, antoivat vettä mukeissa koko ajan ja suihkuttivat letkullakin vettä yleisön päälle. Hienosti toimi homma! Mutta arvatkaas mitä nyt oli tapahtuva? Melkein tunnin mittainen roudaustauko oli ohi, ja lavalla kävivät esittäytymässä mm. Robert Trujillon sinisillä liekeillä varustettu basso ja Kirkinkin tuttuja kitaroita! Jamesin Explorerkin siellä jyrähteli. Kohta alkoikin Ecstasy Of Gold tulla PA:sta, ja tässä vaiheessa sitä Lopulta tajusi mitä on tapahtumassa.

LARS ULRICH juoksee lavalle rumpusettinsä taakse, ja yhtäkkiä onkin koko bändi lavalla! Creeping Death lähtee niin että heikompaa hirvittää, kitarat jyrisee, rummut paukkuu ja basso tärisee! Tässä vaiheessa oltiin jo puoliksi ilmassa, hevimerkki heilui ja moshaus kävi niin että luita paukkui! Mukana laulettiin tottakai, ja biisin nimikohdissa huusin niin kovaa että melkein kurkku repesi. Aivan silkkaa tappoa alusta asti. Toki Jamesin melko puhdas laulu vähän biisin yleistunnelmasta erottui, mutta eipä se haitannut, sillä myös kunnon ärjyntää kuultiin! Seuraavana kappaleena kuultiin FUEL, joka käynnistyi varsin asenteellisen METALLICA-kirjainhuudatuksen avulla. Biisi paljastui keikan parhaimmistoon kuuluvaksi, ja semmoista tahtia mentiin että ei mitään jakoa. Lars ylitti odotukset, ja ansaitsee kiitokset hienosta rumputyöstä. Mies on treenannut, sen kuulee. Mitähän varten Larsia kuvattiin koko keikan ajan? Itse mietin, että Lars ehkäpä haluaa nähdä soittoaan myöhemmin ja parantaa puutteita? Jos näin on, se on hieno homma! Tanskankääpiön osilta homma siis jyräsi kympillä. Fuelin aikana myös letti heilui, ja itse säkeistön aikana sai vähän löysätä tahtia. Seuraava kappale olikin Wherever I May Roam, jota ennen bändi poistui lavalta intron alkaessa heti perään. Tämä kappale oli erityisen kova, ja syy oli tietenkin se, että James tuli edestäkatsoen vasempaan laitaan lavaa, ja lauloi kappaleen melkein kokonaan suoraan edessäni! Mies vilkaisi myös minua silmiin nopeasti (tällä päden lopun ikääni )! Tässä James lauloi aivan helvetin hyvin, ja keikka oli jatkuva vielä ankarammalla linjalla.

FOR WHOM THE BELL TOLLS käynnistyi Robin tehokkaalla bassottelulla. Hyvä mies Metallicaan tämä Trujillo, hoitaa tonttinsa täydellisesti. Bell Tolls tuli laulettua itsekin mukana, ja ”Take a look to the sky just before you die”-kohta jäi mieleen, se on minulle aina tämän biisin kohokohta. Hyvin raskasta menoa kaikenkaikkiaan. Miksaus oli muuten hyvä ja selkeä, mutta toisinaan basso jyrisi vähän liiankin kovaa. Mutta eipä menoa haitannut. Seuraavaksi tuli minulle ehdoton top5-biisi tältä keikalta, nimittäin kaunista ja raskasta menoa yhdistelevä FADE TO BLACK. Tässä James lauloi niin hienosti, että ihan liikuttui! Alun puhtaat kitarajutut toimivat hienosti, ja loppuosa sitten olikin sitä itseään. Larssi taisi vähän kämmättä biisin loppurymistelyissä mutta en ole tästä edes varma, sen verran fiiliksissä oltiin. Sanomattakin selvää, että moshaus jatkui, vaikka päätä särkikin. Seuraavaksi oli vuorossa keikan kokonaisuutena kovin juttu, eli koko MASTER OF PUPPETS-albumin läpisoitto 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Screenille eka videonpätkää, ja sen jälkeen akustinen intro lähti PA:sta tulemaan. Se hetki, kun bändi lopulta aloitti raskaan runttauksen, oli niin hieno että tuli mieleen ainoastaan: ”Jumalauta nyt mennään eikä meinata!” Batteryn aikana moshasin ehkä koviten, sen verran kova tämä kiistaton thrash-klassikko sattui olemaan. Ikäväkyllä tämän loppu vähän kaatuili Larsin pudotessa kelkasta. Onneksi ei pahasti mennyt, mutta tämä jäi mieleen kuitenkin. No, kova veto oli, erittäin kova ja sen jälkeen oli aika mennä albumia järjestyksessä eteenpäin.

MASTER OF PUPPETSIN alku oli niin hieno, että en osaa edes sanoin kuvailla sitä. Se, miltä tuntui moshata intron rumpuiskujen tahtiin, se oli niin hienoa…:finger: Biisi rullasi aivan perkeleellisen hienosti eteenpäin, ja tässä vaiheessa vähän vähensin moshausta. Syy = kova päänsärky. Mutta ei se mitään. Hidas väliosa ikäväkyllä kaatui siihen, että Jaymzin ja Kirkin kitarat olivat keskenään epävireessä. Kuitenkin loppuosa rymisi todella hienosti, ja täytyy sanoa että Kirk on parantanut livesoittoaan Madly In Angel With The World-kiertueesta sadalla prosentilla. Kovaa tahtia meni soolot. Seuraavaksi oli vuorossa kiistattomasti ´Tallican uran raskain kappale, THE THING THAT SHOULD NOT BE. Biisi oli aivan upea, ja alkusäkeistön laulussa oleva kaikuefekti sopi hienosti mukaan. Tässä taas piti moshata vähän varovaisemmin, pään takia. Onneksi sai juotavaa! Joku älypää viskasi koko mukillisen päähäni, ja mikäs siinä. Viilensi sopivasti. Heh, vieressäni oli arviolta 11-vuotias tyttö joka matki minua! Aina kun moshasin, hän otti mallia ja teki saman perässä. Hienoa! Tämän jälkeen kuultiin Welcome Home (Sanitarium) jota olen pitänyt melko kuluneena livebiisinä. No mitäs huomataan biisin kulkiessa? Juu, eipä ole kappalet OLLENKAAN kulunut, ja aiheuttaa mahdottoman kovat fiilikset. Nyt ollaan klassikkolevyn puolivälissä, ja mennään sinne harvemmin kuullulle puolelle.

Koko Puppetsin loppuosa DISPOSABLE HEROES/LEPER MESSIAH/ORION/DAMAGE INC. on pelkkää juhlaa. James hoitaa hommansa hyvin, ja Disposablea edeltää kunnon huudatus. Leper lähtee komiasti, tosin Jamesin laulu oli vähän liian puhdas biisin yleismeininkiin katsoen, mutta ei tuo oikeasti haitannut melkein mitään. ORION oli täysi kliimaksi, melkein tuli tippa linssiin kun ´Tallica veivasi Cliffin hengessä tätä mahtavaa kappaletta. James veti soolonsa niin tunteella, että harvoin sellaista näkee, ja miehistä näki että he nauttivat tämän soittamisesta. Ikävä kyllä en muista, tuliko Cliffin kuva screenille Orionin jälkeen vaiko vasta Damagen jälkeen, osaisiko joku sanoa? Kuitenkin kun näin tapahtui, se oli mielestäni loistava kunnianosoitus hienolle miehelle, joka antoi Metallicalle niin paljon. Damage Inc. oli aivan totaalista tappoa, ja se, minkä Lars vähän hapuili Batteryn lopussa korjaantui kyllä sillä mätöllä mitä tämän lopussa kuultiin. Te, jotka aina dissaatte Larssia (minäkin dissasin ennen tätä keikkaa), olisitte olleet kuulemassa millä tavalla Tanskanduracellmies pisti menemään tuplaa! Puppetsin jälkeen bändi ”poistui”, ja mentiin encoreiden puolelle.

Seuraavaksi kuultiin Black Albumin raskas jyrä, SAD BUT TRUE joka oli todella kova. Se Larsin virvelikuvio on arviolta maailman raskain yksittäinen rumpukikkailu, kaikessa yksinkertaisuudessaan! Tässä varsinkin kiinnitin huomiota Robiin, joka jyräsi täydellisesti linjaan sopien mukana. Nothing Else Mattersin aikana mäellä syttyivät sadat sytkärinliekit, ja näky oli hieno. Kun Jamesin soolon vuoro oli, kaikki valot syttyivät! Tässä oli jälleen yksi ikimuistoinen kohta keikasta. ONE oli niin totaalinen tappaja, etten osaa kuvaillakaan. Alussa tuli sellaisia pommeja, että lämpöaalto tuntui oikein kunnolla ja korvissa paukkui. Lopulta taivaalle lensi pari rakettiakin, ja fiilis oli niin korkea että mikään muu tuskin saa sellaista aikaan, Maiden ehkäpä. James ilmestyi lopulta puoliksi varjoon soittamaan Onen puhdasta alkua, ja että oli hienon kuuloista. Lopun tuplabasarikohdassa moshauksen aika oli jälleen koittava. Päänsärky oli vähän hellittänyt. ENTER SANDMAN toimi livenä kuin saapas ( = ) ja fiilis oli loistava. Mitä sitä enempää selittämään? Tämän jälkeen heiteltiin plektroja, ja Kirk sitten heitti minun lähelleni kasan plekuja, ja sain sieltä omani pois! Että sitä fiilistä! Plekun etupuolella on Puppetsin kansi ja takana lukee ”Master Of Puppets 20 Years” Lopulta Manukin löysi maasta plekun kun kunnolla etsi ja että oltiin onnellisia!

SO WHAT lähti taustavoimien avulla, ja lämppäribändien jäseniä juoksenteli pitkin lavaa laulamassa mukana. Hieno, nopea cover-rykäisy. Keikka loppui armottoman toimivaan SEEK AND DESTROY:in, jossa tuhosin ääneni lopullisesti. Robkin pyöri lopussa bassonsa kanssa sillä niin hienolla tavalla, ja sen jälkeen oli loppuplekujen heittelyn ja kiittelispiikkien aika. Kun Lars kiitti Suomalaisia ja Ruotsalaisia faneja jotka sinne olivat matkustaneet, revin vielä jostain voimia huutaa niin kovaa kun vaan pystyi. Keikka oli ohi, ja jos olette lukeneet tähän asti, huomaatte että se oli täysi tappaja.

Tämän jälkeen sitten hotelliin nukkumaan. Seuraava päivä oli uupunutmuttahyväfiilis-päivä ja vielä viimeisillä mahdollisilla rahoilla oli pakko ostaa yksi levy, ja sen kunnian sai Helloweenin Walls Of Jericho. Samassa paikassa käytiin TAAS pippuripihvillä, ja oli aika lähteä pian hakemaan kamat ja siirtyä kohti satamaa. Bussissa sitten jo alkoi väsyttää, ja kotona vielä pikainen Metallica-erikoislehden lukusessio ja sen jälkeen nukkumaan.

MAHTAVA KEIKKA OLI, HIENO MATKA! Kiitos Manulle seurasta, ja ennenkaikkea, KIITOS METALLICA, LET THE METAL FLOW!

[Jussi K]

^ Hyvää juttua, hienoa että jotkut jaksavat nähdä vaivaa pitkiin teksteihin! Teki melkein mieli laittaa Metallicaa soimaan, mutta pakko opiskella hieman kannattavuuslaskentaa

[KuoliO]

No johan on Metallica kovan setin vetässy. Puppetskin kokonaan, en olisi kyllä ikinä uskonut. Disposable Heroes olisi kyllä nannaa kuulla livenä. Tuon listan perusteella nyt hieman vituttaa että en sitten lähtenytkään katsastaa. Perkele, omat vanhemmatkin olivat katsomassa
Kaveri oli saanut kuulemma Hammetin plekunkin. Täytyypä odotella milloin tulee bootleggia nettiin keikasta.

[P.K.]

NTäytyypä odotella milloin tulee bootleggia nettiin keikasta

http://www.livemetallica.com/ Tulee tuonne satavarmasti parin viikon sisällä.

[Aces High]

Kiitos jälleen vaivan näöstäsi Stratocaster , että annoit niin mahtavaa luettavaa (vaikka ilomielin kuitenkin tätä skriivasit ). Heti alkoi mieli kuuntelemaan tuota Metallican eliitti neljän ekan levyn kaartia.

Keikka oli varmasti tappavaa hevitystä alusta loppuun. Tuo Cliffin kuvan laitto screenille tuntui varmasti todella hienolta. Siinä varmasti oli yleisöllä fiiliksen mukainen kunnioitus.

[Stratocaster]

^ Kyllä; Kun Cliffin kuva ilmestyi screenille niin kyllä meikä oli onnessaan. Varsinainen kunnianosoitus Cliffille. Mietin että miltähän Robista tuntui vetää Orionia 80 000 onnellisen ihmisten mölytessä edessä Cliffin muistolle?

Kyllä, PLEKU:n sain ja se lähtee tottakai kehyksiin keikkalipun kanssa.

[Hanged man]

Pistetääs nyt tänne sitte näitä kuvia vaikka huonoja ovatkin.
Kamerana Nokia N70.

http://koti.mbnet.fi/nikoo77/Metallica@ ... Metallica/

[Makal]

Juu ei oikein lyöny tuo meidän Cliff huuto tulta allensa Mukaan tarttui tittakai kiertupaita...joka oli sekin hinnoissaan /40 euroa maksoi Oli kyllä todellakin upea keikka, vaikka melkein tuntui että kuolee kun selkään alkoi sattua niin saakelisti ja heikotti kun ei ollu saanu syötyä ja juotua juuri mitään, mutta täysillä vedettiin tappiin asti!!!

Tuo paitahomma oli aika jännä sillä jos maksoi euroilla, niin hinnaksi tuli tuo 40 euroa, mutta jos taas Viron valuutalla (mikä lie olikaa) niin hintaa tuli n. 25 euroa.

[-Iron-]

Jaahas että semmosta peliä...no olipahan taas kiva kun ei ollu paikallista valuuttaa Noh paita piti saada maksoi mitä maksoi...

[Jilona]

^^ Vai rahasti ne siellä euroilla. En tullut edes kysyneeksi eurohintaa, vaan ostin paidan paikallisella valuutalla ja olin tyytyväinen, kun kerrankin lähti paita kohtuuhinnalla...

Hieno keikka oli, vaikka lavalle en nähnytkään - pätkänä olemisessa on omat haittapuolensa. Ja vettä tuli kerran päälle niin kuin joku olisi ämpärillä heittänyt, vaatteet oli loppukeikan ajan mukavasti märät. Eipä tuo kyllä paljon haitannut, tosin hetken pelkäsin kamerani puolesta, mutta ilmeisesti selvisin pelkällä säikähdyksellä. Valokuvien ottaminen ei juurikaan onnistunut, varsinkin kun eteeni oli parkkeerannut joku hongankolistaja...

[Lappis]

Kuuntelin eilen taas vuosittaisen katsauksen Metallicaa, ja lainasin vaimon levyhyllystä Kill ´em allin kuunteluun (omasta hyllystä ei todellakaan löydy yhtäkään Metallican levyä). Ei vieläkään napannut, muutama hyvä biisi ja loput täytesontaa. Yksi parhaita asioita levyllä on Hetfieldin kimakat thrashvokaalit, siinä on asennetta. Myös saundit ovat juuri sopivan thrash. Eli Metallica on edelleen kurarapaa, ja maailmassa kaikki hyvin.

Kuuntelin eilen taas vuosittaisen katsauksen Maidenia, ja lainasin omasta levyhyllystä jonkun Maidenin levyistä kuunteluun. Ei vieläkään napannut, muutama hyvä biisi ja loput täytesontaa. Yksi parhaita asioita koko tuotannossa on Harriksen kolinabasso , siinä on asennetta. Myös saundit ovat juuri sopivan rock, toisinaan. Eli Maiden on edelleen kurarapaa, ja maailmassa kaikki hyvin.

Oikea versio asiasta