Albumikeskustelua ja äänestys: The Number Of The Beast 30 v.

[IndianaJones]

^^ Nyt komppausta stratomiehelle. Hienoja arvosteluja, pakko sanoa, samaa rataa vaan jatkat niin varmasti kaikki mielenkiinnolla lukevat nuo läpi.
Ajatusmaalima levystä aika samanlainen kun allekirjoittaneella, mielestäni tämä levy on juuri sitä ehtaa heavy metallia ja yksi Maidenin kovimmista levyistä. Voisi toverin innoittamana pistää tänään kuunteluun, niin maan mainiota tekstiä rupeaa olemaan.

Keep up the bloody great work mate!

edittiä oli pakko heittää, tietenkin manaaja kävi heittämässä viestin tuohon väliin

[-Iron-]

Komppailla täytyy kyllä, Stratocaster se vaan jaksaa vääntää kerta toisensa jälkeen noita arvosteluja...Kohta menee jo yks sivu pelkästään straton arvosteluun

[Still Life]

Elikkä Beast-levy seuraavaksi...Ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihin, mutta kyllä tämä silti hyvä levy on ja voittaa esim. No Prayerin kirkkaasti. Eli aloitetaan...

Invaders 2
+Kunnon meno päälle heti aluksi
-Kertosäe Maidenin kaikkien aikojen kornein
-Soolo on aika köykäinen
-Ei jätä mitään mieleen

Children of the Damned 4.5
+Rauhallinen meno alussa
+Bruce laulaa tunteella
+Soolo on taivaallinen
-Sanallinen puoli on aika huono

The Prisoner 3
+We want...-höpötys alussa...
+...Jonka jälkeen alkaa raskas rumpu&kitaraintro
+Soolo
-Kertosäe on jotenkin liian iloisen kuuloinen
-Toistaa hieman itseään

22 Acacia Avenue 5
+Intro kaikessa yksinkertaisuudessaan
+Brucen ilmeikäs laulu
+Sanat ja aihe, ei niin tavallinen Maidenilla
+Daven soolo
-Loppuosa on aika turha, venyttää biisiä turhaan

The Number of the Beast 3
+Legendaarinen alkuspiikki
+Brucen laulu alussa...
+...Jonka jälkeen hirveä huuto
+Soolokohta
-Aika puhkikulunut loppujen lopuksi

Run to the Hills 3
+Intro
+Kertosäe toimii varsinkin livenä
+Soolot ovat hyviä
-Sama kuin TNOTB:ssa, kulunut puhki

Gangland 4
+Intro sopii kappaleeseen hyvin
+Bruce, varsinkin ``Come On!``-huuto
+Kertsi
-Soolo pn aika lyhyt
-Sanoitus ontuu paikka paikoin

Hallowed be thy Name 4.5
+Intron konginkumahtelut
+Bruce
+Perusriffi
+Soolot, varsinkin Adrianin
-Loppuosa on aika turha

KA: 4

KA:t tähän mennessä:
The Number of the Beast - 4
Killers - 3.5

[TheClairvoyant]

voittaa esim. No Prayerin kirkkaasti.

Mikään ei voita No Prayeria.

RUNNING SILENT RUNNING DEEP!!!!

[Still Life]

Kuka pitää mistäkin, vihaan Brucen laulutyyliä NPFTD- ja FOTD-levyillä ja pidän muutenkin Golden Eran tavarasta paljon enemmän. Mikään ei voita Seventh Sonia, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

[Purgatory]

Pitäis siis arvostella Beast-levy.Tässä se tulee:
Invanders:1,5
+Hyvä alku
-Muuten huono biisi

Children Of The Damned:4,5
+Laulu
+rauhallinen
+hienosti soitettu
-kertosäe

The Prisoner:2,5
+hyvin soitettu
-We want...höpötys tylsä

22 Acacia Avenue:4
+Hieno kokonaisuus biisissä
-turhan pitkä

The Number Of The Beast:1,5
+ei ole
-turhauttava biisi

Run To The Hills:4
+hieno biisi
+soolo
-loppuunkulunut

Gangland:1
-pilaa levyn tunnelman

Hallowed Be Thy Name:5
+Brucen Laulu
+soolot
+rumputyöskentely
+Levyn helmi

[Piece Of My Mind]

Invaders (Harris) 2
Cliven terävällä rummutuksella aukeava albumi syöksyy avausraidan tunnelmien osalta veikeään menoon. Vauhdikasta menoa tahdittava veikeä bassokuvio nousee jo alkutahtien aika esiin, sen melodioihin kietoutuvat kitarat yhdessä tökerön kertosäkeen kanssa saavat aikaan puistatusta. Kappaleen yksinkertainen runko toimii kuitenkin hyvin yhteen laulumelodioiden kanssa ja nostaa esiin uuden tulokkaan taivaallisen äänen. Kappale jää kuitenkin yksinkertaisen rallin tasolle, eikä pisteitä heru kahta enempää.

Children Of The Damned (Harris) 4
Rauhallinen melodia hyväilee korvia hiljaa leijailevan tunnelman kohotessa korkeuksiin. Bruce tarttuu herkkään tunnelmaan vahvalla otteella tuoden kappaleeseen jämäkkyyttä. Kitarat seuraavat Brucen vahvaa, mutta kuitenkin niin tunteikasta tulkintaa vieden kappaleen entistä kiehtovempiin pyörteisiin. Cliven tahdittamana kappale syöksyy kohti nopeaa sooloa upean kitara osuuden johdattelemana. Poikkeuksellisesti soolon tuoma säväytys jää heikoksi, tämä ei kuitenkaan kauheasti paina näin näin upeassa kappaleessa. Adrianin soolo on kuitenkin osasyyllisenä siinä miksi kappale ei yllä neljää pistettä korkeammalle.

The Prisoner (Harris/Smith) 3
Kappaleeseen johdatteleva keskustelu toimii mielenkiintoisena säväytyksenä, antaen alun rummutukselle lisää tehokkuutta. Jämäkkyys saa pian osakseen nopeamman tahdin ja kappale alkaa vyörytä eteenpäin. Räväkät laulumelodiat sopivat yhteen menevän kappaleen kanssa, joka on kaikin puolin ihan kelvollinen raita. Rempseä meno, helposti omaksuttavat sanat… Keskiverto Maidenia.

22 Acacia Avenue (Harris/Smith) 2
Rytminvaihdokset on rautaa, kun ne todella pelaavat yhteen kappaleen kanssa ja Harris jos kuka nämä temput taitaa. Ikävä kyllä joukkoon on mahtunut jokunen hieman heikomman rungon saanut kappale, ja tämä on yksi niistä. Yksinkertaiseen runkoon sidotut vauhdin katkaisut tuntuvat jotenkin vastenmielisiltä. Vaikka kappaleesta löytyy paljon hyvääkin, jää se jokseenkin renkutuksen tasolle… Kertosäkeeseen on helppo tarttua, eikä perus menokaan mitään kovin vastenmielistä ole, mutta silti paikoittain esiintyvät ärsykkeet vievät pisteet alas.

The Number Of The Beast (Harris) 4
Synkät raamatun lauseet toistuvat kuuntelijan huulilta, yksinkertaisen kitaroinnin alkaessa pian tahdittaa Brucen sanojen tulkintaa. Sanoille voimaa tuovat korkeammalta lauletut kohdat johdattelevat kappaleen vauhdikkaampaan menoon. Vahvat laulumelodiat yhdessä selkeän rungon kanssa luovat voimakkaan tunnelman. Rautaiset riffit saavat säväytyksen hienosista sooloista, basson jytistessä jykevän rytmikuvion osana. Kovan luokan legenda, jonka hohto ei ole pelkästä kertsistä lähtöisin.

Run To The Hills (Harris) 4
On hämmästyttävää kuinka paljon voidaan saada irti niinkin yksinkertaisesta rumpukompista. Legendan arvoon pääsyn takana oleva uskomattoman tehokas laukkakomppi ei kuitenkaan olisi mitään ilman mahtavia laulumelodiota tarttuvine sanoineen. Terävien kitara saundien tuoma särmä yhdessä Steven sormityöskentelyn kanssa luo sellaisen paketin, että run for your life. Näin yksinkertaiseen runkoon rakentuva kappale ei legendaarisuudestaan huolimatta yllä kuitenkaan neljää pistettä korkeammalle.

Gangland (Smith/Burr) 1
Kapuloiden käyttö menee tämän raidan kohdalla jo liialliseen kikkailuun. Epäonnistuneeseen rytmikuvioon rakennetut laulumelodiat ovat nekin raastavat, eikä kappaleesta tunnu löytyvän kunnollista sisältöä laisinkaan. Kappale ei kanna loppuun asti yksinkertaisella rungollaan ja epäonnistuneilla melodioillaan, vaikkei pituutta kerry kyseiselle raidalle kuin alle neljä minuuttia. Paikoittain esiintyy kuitenkin siedettäviäkin kohtia, mutta niistä huolimatta on todettava, ettei tämä kappale toimi.

Hallowed Be Thy Name (Harris) 5
Veret seisauttavan alun hyytävä tunnelma odottaa jännittyneenä tulevaa. Hillityt melodiat leijuvat hiljaa kohti tunteiden purkausta. Taakse jäävän elämän tuottamat tuskat purkautuvat voimakkaina kitara riffeinä. Upeat laulumelodiat, monine ulottovuuksineen yhdessä mahtavan rytmikuvion kanssa saattavat kärsivää ihmissielua kohti kuolemaa. Rakenteeseen sidotut useat koukut kaappaavat kuuntelijan upeisiin pyörteisiin, taivaallisten melodioiden hivellessä sisintä soolojen tuntuessa riistävän sielun. Käsittämättömän upea kappale, rakennelma josta ei epäkohtia löydy.


Kovista hiteistä sekä yhdestä täydellisyyteen yltävästä kappaleesta koostuva runko on jo itsessään sen verta vankka pohja albumille, ettei pettymykselle ole suuriakaan mahdollisuuksia näistä asetelmista lähdettäessä. Nyt kun albumin muu materiaali on vielä suurimmaksi osaksi onnistunutta, ei ole turhaa ylistää kyseistä kiekkoa. Kappaleiden keskiarvon ollessa noin 3,1 voi huoletta todeta kokonaisuuden olevan hyvä. Kahden kovan hitin paino albumin materiaalissa on kuitenkin senverta suuri, että jokseenkin pinnallinen maku voi kuuntelusta välittyä. Vastapainona löytyvät helmet tuovat kuitenkin monipuolisuutta, joka onkin yksi albumin vahvuuksista.


Piece Of My Mind

[Viper]

^Mihinkäs Gang Land oli unohtunut.
Vai onko se niin huono, ettei ansainnut edes arvostelua.

[Piece Of My Mind]

Arvostelin levyn mukana myös tuon Total Eclipsen ja kun liitin arvostelua tänne tuli kiiressä poistettua väärä biisi... Noh homma korjattu.

[Tolppanen]

Noniin ja seuraavan levyn kimppuun. 666 vaan soittimeen.

1. Invaders
Jeah! Nyt lähdetään liikkeelle ja vauhdikkaasti. Fiilis nousee heti riffi ja rumpuyhteistyöaloitukseen. Säkeistö kuulostaa tyylikkäältä ja sitten... VOI VITTU!! Kertosäe! Tätä mä kauhulla odottelinkin. Lievästi sanottuna täyttä paskaa, vaikka katselisi moniteho Manidenlasien läpi. Ei, ei, ei... ei näin. No onneksi sen jälkeen tuleva hieno soolo nostaa fiilistä ja onhan kappaleen kokonaisuus silti epäilemättä vahva. Vahvempi kuin muistinkaan. Kelpo albumin avaaja, mutta silti paskaakin paskempi kertosäe laskee pisteitä ratkaisevasti. Mutta kokonaisuutena keskivertoa jopa parempi Maidenbiisi. 3

2. Children Of The Damned
Ouououu! Miten voikaan olla hieno aloitus! Lähes satumaisen hienoa. Fiilis nousee edellisestä biisistä aika huomattavasti. Säkeistössä Bruce vetää oikein tyylillä ja sitten kajahtaakin soimaan jo kertsi. Pientä miinusta tulee sen yksinkertaisuudesta, mutta kun se kuulostaa niin hyvältä silti, niin what the hell. Kerrassaan hieno biisi. Biisi oli hyvässä muistissa, kun olin nähnyt sen pari päivää sitten katsoessani Early Days DVD:tä livenä. Ja sitten, voi hitto mikä soolo. Tämä kuulostaa todella hyvältä. Täydellinen biisi. 5

3. The Prisoner
Hieno puheintro, jonka jälkeen tyylikäs Cliven rummutus. Ja sitten hienon kuuloinen kitarariffi alkaa "pärisemään". (<hitto mikä verbi ) Säkeistö on aika semmoista perushyvää menokertosäettä, missä fiilis on korkealla, mutta mitään erikoista ei silti ole luvassa. Kertosäe taas ei ole hirveän ihmeellinen ainakaan meikäläisen makuun, muttei huono kuitenkaan. Ihan semmoinen ok-kertsi. Sitten alkaakin hienonkuuloinen näppäiltävä osuus, joka huipentuu... hienoon sooloon. Tämä osuus kyllä nostaa biisin pisteitä. Ja samalla nostaa sen keskinkertaisuuden syvästä suosta. Kokonaisuus on sellainen "ihan hyvä biisi", muttei kuitenkaan mikään ihmeellinen. Mutta hyvä. 4

4. 22 Acacia Avenue
Kiva kitarariffi ja Brucen hieman kuiskaava lauluosuus aloittavat biisin. Sitten mennäänkin vähän lujempaa. Meno pysyy hillityn rauhallisena, odottaen koko ajan mahdollista tulevaa kohokohtaansa. Sanoisin, että biisi jatkaa tietyllä tavalla edellisen biisin linjaa. Mutta huomattavasti tyylikkäämmin. Säkeistö on semmoista peruskivaa, mutta kertsi.. se on mahtava! Tosi hieno fiilis on nyt päällä. Hakkaa Charlotte The Harlotin aivan mennen tullen. Soolo on hieno, todella hieno. Kokonaisuus on todella vahva. Kyllä tämä todellinen klassikkobiisi. Mutta kakun päältä puuttuu kuorrutus. Jotain jää kaipaamaan. 4,5

5. The Number Of The Beast
Voi saatana. Tämä intro... vaikka sen on kuullut niin monesti, niin miten se yhä jaksaa nostattaa karvat niskassa? Valehtelematta paras kuulemani puheintro ikinä. Ja sitten alkaa vähintäänkin yhtä legendaarinen kitarariffi ja Brucen kuiskausmainen laulualoitus. Kaikki on niin täydellistä! Tunnelma nousee ensimmäistä kertaa tämän levyn aikana sananmukaisesti kattoon vaikka se korkealla onkin jo ollut. Säkeistöt ovat aivan mahtavat, samoin Brucen huuto biisin alkupuolella. Ja sitten kohta "Six! Six, six!" Jotain aivan täydellistä. Vaikka tämä biisi on niin puhkikulunut kuin olla ja voi, ei sitä voi olla rakastamatta (varsinkaan kun itselleni se ei ole ehtinyt edes kulua vielä puhki, vaikka niin monta kertaa olen kuulutkin. Soolo on hieno, tunnelmaan sopiva ja kohta diidadidadidada diidadidadidada myös. Sitten alkaakin Bruce taas laulaa. Mitä tästä siis voisi sanoa? Ehdottomasti levyn parhaita biisejä ja samalla Maidenin legendaarisempia teoksia. Ei epäilystäkään, täydet biisit tulee. 666! Eiku siis 5

6. Run To The Hills
Voi peijakas, kyllä nyt on nannaa tulossa oikein kunnolla. Heti perään toinen klassikkobiisi, alkaen Cliven hienolla rumpuintrolla ja legendariffillä. Säkeistökin kuulostaa poikkeuksellisen hyvältä. Ja sitten se kertosäe. JEEEE! "Ruun too thee hiiils! Run foor yoour liiivees!!" Jotain aivan täydellistä. Brucen ehdottomasti paras laulusuoritus Beast-levyllä. Vaikkei ääni välttämättä keikoilla menisikään samalla aksentilla, ei sillä ole väliä, kun levyllä menee sitäkin mahtavammin. Tämä oli todellinen kahden biisin legendaputki. Mahtava klassikkobiisi tämäkin. 5

7. Gangland
Tällä levyllä onkin paljon näitä rumpualoituksia. Eipä siinä mitään, kun on osaava rumpali setin takana. Ja sitten alkaakin kivankuuloinen kitarariffittely. Mutta täytyyhän se myöntää, että viimeistään kertosäkeeseen mennessä fiilis ehtii laskea aika roimasti edellisestä ja paluu "arkeen" tapahtuu. No, ehkä vähän liioittelua, eihän nyt mistään huonosta biisistä ole ollenkaan kyse. Mutta kertosäe on sananmukaisesti kyllä heikko. Aivan yhtä paska ei toki kuin Invadersin. Mutta jostain syystä tämä biisi vain tuntuu jonkinasteiselta välipalalta suurten legendojen rinnalla, ei sille mahda mitään. Mutta en silti kuulu tämän biisin dissaajiinkaan. Ihan asiallinen biisi ja lunastaa paikkansa levyllä vaikka kuulukin sen huonoimpiin biiseihin. 3-

8. Hallowed Be Thy Name
Noniin, nyt se tulee. Aivan uskomaton tasonnostobiisi edellistä silmällä pitäen. Maaginen aloitus on yksi legendaarisempia levyllä. Kello kumisee taustalla ja Bruce laulaa mystisesti. Mitä voitaisiin vielä toivoa. Sitten alkaakin kunnon keuhkorevittely. Ja tällä miehellä niitä riittää, jos kennellä. Aivan fantastinen ääni! Säkeistö kuulostaa mahtavalta. Ja entäs sitten? Tulee se aivan legendaarinen "diidadadaadidadiidadadaadidadidadaadaa". Se vaan jotenkin kuulostaa niin hyvältä. Sitten taas Bruce pääsee revittelemään ja uudestaan se kohta. Onhan tämäkin aivan mahtava biisi. Tällä levyllä on kolme täydellistä biisiä ja yksi lähes täydellinen. Tämä on yksi niistä edellämainituista. Soolon astuessa kehiin on fiilis katossa, niin korkealla kuin se vain voi yltää. Clive tekee myös hienon työn viimeisessä biisissään ja hänen soittoaan kuuntelee jotenkin nyt entistä tarkkaavaisemmalla korvalla. Ja mahtavastihan se jätkä siellä setin takan työt tekee. Ei siis moitteen sijaa löydy tästä biisistä. Itse asiassa se on täydellinen. Ja kohta n. 4:20 eteenpäin kruunaa koko biisin ja soolot ovat myös erittäin mahtavat. Voin sanoa sen jopa suoraan: Maidenin paras biisi! Jumalainen ja täydellinen!! Uskomattoman mahtava!! Paras Maiden-levyjen lopetusbiisi ja myös ehdottomasti täysien pisteiden arvoinen. 5

Keskiarvo levylle: 4,31

Eli siis meni tämän hetken tilaston kärkeen kolmen ekan levyn jälkeen. Iron Maideniin ero on todella pieni, vain 0,03 pistettä, Killersiinkin vain reilu kymmenys. Ja se ei ole todellakaan paljoa. Soundit ovat kuitenkin kauttaaltaan paremmat kuin Killersillä ja Brucen mukaantulon myötä lauluosuudetkin kuulostivat entistä paremmilta. Erityismaininta myös kitarasooloille, joiden taso nousi huommattavasti Killerssistä. Kaiken kaikkiaan hieno levy, joka ainakin minun mielestäni on avaaja Iron Maidenin kulta-ajalle, toisin kuin jotkut väittävät, että se olisi vasta Piece Of Mind. Mutta tämä levy on auttamatta klassikko, joka sisältää muutaman Maidenin legendaarisen klassikon.

Ranking tähän mennessä:
1. The Number Of The Beast 4,31
2. Iron Maiden 4,28
3. Killers 4,20

[Edward the 2nd]

Mitä tapahtuu kun Bruce korvaa Paulin? Iron Maiden lähtee lopulliseen nousuun.

1. Invaders
Aloitusbiisi ei ehkä sinänsä ole paras mahdollinen, mutta siinä näytetään faneille, mistä uuden laulajan ääni on tehty. Se onkin kappaleen ainoa plussa. 2

2. Children of the Damned
Tästä se nousu alkaa. Kappale on hidas ja mukava kuunnella, ja loppua kohden kiihtyvä tempo jättää hyvän maun suuhun. Aliarvostettu.4,5

3. Prisoner
Toinen aliarvostettu kappale. Introna toimiva puhe on hauskaa kuultavaa. Kertosäe on tarttuva ja Brucen ääni on todellakin elementissään. Hyvä teemakappale. 3,5

4. 22 Acacia Avenue
Charlotte the Harlotin jatko-osa on edeltäjäänsä kirkkaasti parempi. Tätä pysähtyy kuuntelemaan useammankin kerran putkeen ennen kuin vaihtaa seuraavaan raitaan. Oikea mestariteos, jota ei enää viimeaikoina olla kuultu livenä...harmi. 5-

5. The Number of the Beast
Oikein hyvää kitaratyöskentelyä ja tunnelmallinen biisi, mutta kun sen kuulee niin monella livealbumilla ja konserteissa, se alkaa käydä hieman liian arkiseksi. Klassikkoainesta silti. 5-

6. Run to the Hills
Laukkahevin helmi. Yksi parhaista kappaleista mitä mikään yhtye on koskaan tehnyt. 5

7. Gangland
Ensimmäinen puhdasverinen täytebiisi. Suoraan sanottuna: huono. 1

8. Hallowed be thy Name
Viiden tähden kappale. Tämä on luultavasti yksi Maidenin suurimmista koukuttajabiiseistä, joka saa fanit pysyvästi nalkkiin. Alun synkkä intro ja kellon kajautukset lisäävät tunnelmaa ja saavat kylmät väreet kulkemaan selässä. Lopun "Hallowed be thy name!"huudot antavat lopullisen varmuuden siitä, että on juuri kuullut todellisen klassikkobiisin. 5

Keskiarvo: 3,87

[Roskisdyykkari]

Noniin, Killers tulikin jo muutamia päiviä sitten arvosteltua, joten vuorossa olisi Dickinsonin ensimmäinen levy Maidenin kanssa, Number of The Beast.

Invaders
Levy käynnistyy energisesti viikinkitunnelmissa, pienen intron jälkeen hypätään vauhdikkaaseen riffiin. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy rumpusoundeihin, jotka ovat aika kaameat. Eikä kitarasoundeissakaan ole kehumista, tunkkaisen kuuloiset. Säkeistön laulu on nopeudestaan huolimatta hieno suoritus Brucelta, kertosäe on sen sijaan hieman tylsempi. Kappale on aika iloinen raaoista lyriikoistaan huolimatta, mutta vauhtia piisaa sitäkin enemmän. Itse olen aina pitänyt tästä kappaleesta, vaikka se onkin yleisesti ottaen aika aliarvostettu. Sääli kun Maiden ei ole ikinä soittanut tätä livenä, ja tuskin enää tulee soittamaankaan...
4,5

Children of the Damned
Nopean levynavauksen jälkeen levy jatkuu akustisissa tunnelmissa, intro on erittäin tunnelmallinen. Säkeistössä Bruce laulaa uskomattomasti, ja tunnelma on aika surullinen. Kertosäkeessä pieni toisto haittaa hitusen, mutta se ei kuitenkaan pilaa biisin tunnelmaa. Pari säkeistöä ja kertosäettä lisää, ja tempo nopeutuu yhtäkkiä. Kitarakuvio ei ole ihmeellinen, mutta rummut sen sijaan pärisevät kunnolla. Väliosan melodia on uskomaton, ja sen jälkeen Adrian tiluttaa kitaraa. Kappale loppuu hienoon outroon ja ryminöihin, jossa Bruce kirkuu korkealta ja kovaa. Ihan hieno biisi, ei tosin levyn parhaimmistoa. Olisin kuitenkin mielelläni kuullut tämän viime keikalla, mutta "ehkä vielä joskus"...
4

The Prisoner
Biisi käynnistyy Prisoner- sarjan tutulla puheintrolla, jota seuraa Cliven rummunpaukuttelu. Pian biisi alkaa varsinaisesti käyntiin energisellä riffillä, joka toimii joka kerralla. "Run, fight"- kohta on raivokas, ja Steven bassottelu erottuu selvästi taustalta. En ole ikinä pitänyt tätä biisiä minään mestariteoksena, mutta kyllä tämä nyt vaikuttaa ihan kuunneltavalta. Sanoista en tosin tajua yhtään mitään, kun en ole pahemmin tuota sarjaa katsellut. Tämä biisi ei ehkä ole Adrianin parhaimmistoa, mutta ei tämä heikoimmasta päästäkään ole. Edelleen haittaavat karseat soundit, jotka ovat hirveän epäselvät. Soolon jälkeen hypätään taas kertosäkeeseen, jota hoetaan biisin loppuun asti. Kuten jo totesin, kyseessä on ihan kelpo ralli.
3,75

22 Acacia Avenue
Jo legendaariseksi biisiksi muodostunut 22 Acacia Avenue, Charlotte the Harloten jatko-osa, alkaa tiukalla kitarajunttauksella, jota seuraa Brucen salaperäinen laulu. Jälleen yksi energinen biisi, tästä olen aina pitänyt. Sanoille tosin tulee revettyä, vaikka ei ehkä naurata ihan niin paljon kuin Charloten sanat. Varsinainen säkeistö on aivan mainio, Bruce karjuu keuhkonsa pihalle. Kertosäekin on ihan kelpo, toimii hyvin livenä. Jotenkin pidin itsestäänselvyytenä, että tämä olisi ollut viime keikan setissä, mutta jostain kumman syystä tätä ei kuultukaan. Raivokkaan väliosan jälkeen on vuorossa Daveyn hidas ja tunnelmallinen soolo, jonka jälkeen tempo kohoaa. Outro-osio on aivan mainio, ja Steve bassottelee upeasti. Loppuun vielä hieno soolo H:lta, ja se on siinä. "22... the avenue"
4,75

The Number of the Beast
Seuraavaksi vuorossa onkin kiistaton Maiden- klassikko, joka alkaa legendaarisella puheintrolla. "It's number, is sixhundred and sixtysix", ja tiukka riffittely alkakoon. Brucen laulusuoritus on suorastaan täydellinen, hiljaa hyvää tulee (Brucehan lauloi tätä osuutta monta tuntia, ja kyllä kannatti). Pian biisi starttaakin kirkumisella, jota seuraa säkeistö. Sanat ovat aivan loistavat, ja kertosäe on taattua livekamaa. "6-6-6!"
Väliosan jälkeen on vuorossa kaksi sooloa, jotka ovat Maidenin parhaimmistoa. Etenkin Adrianin soolossa on semmoista fiilistä että huh huh. Ja Adrianin soolon jälkeen huomio keskittyy vaihteeksi Steven bassotteluun. Mainiota! Olen pitänyt tästä biisistä siitä lähtien kun kuulin sen (vuonna 2002, ensimmäinen Maiden- biisi), eikä kyllästymisen merkkejä vieläkään näy. Ihan siitä syystä, että tämä oli ensimmäinen biisi jonka kuulin, haluan tämän pysyvän Maiden setissä ikuisesti. Onhan tämä myös aikamoista yleisönhuudatusta, ja viime kiertueella myös lavashow oli kohdillaan tämän aikana. "Satan's Work is done!"
5

Run to the Hills
Vähän pöhköllä rumpuintrolla alkava intiaanibiisi ei ole oikein ikinä toiminut minun kohdallani, lisäksi tämä soi radiossa aivan liikaa. Jos saisin valita jonkun biisin, jonka voisin terminoida kokonaan Maiden- setistä, se olisi tämä. Säkeistöt ovat ihan hyviä, mutta etenkin intro on erittäin hölmö. Daven soolokaan ei ole mikään erikoinen, ja sitä seuraava väliosa on aivan järjetön. Loppuun vielä kertsiä potenssiin tuhat, ja tässä onkin valmiina "täydellinen" radiohitti. Aika mitäänsanomaton biisi, lopussa jää vähän sellainen vaikutelma, että "tässäkö tämä nyt oli?". Tässä se näköjään sitten oli...
2,5

Gangland
Varsin erikoisella rumpuintrolla alkava Gangland on selvästi levyn täytebiisi, kitarariffit ovat varsin tylsiä, ja säkeistön ylinopea laulukin vähän häiritsee. Plussaa tulee tosin raivokkaasta ja vauhdikkaasta meiningistä, joka nykyään puuttuu Maidenin uusimmista biiseistä. Säkeistö on oikeastaan varsin iskevä, kuin myös väliosakin. Kitarasoolo on varsin kehno, ja erittäin lyhyt. Pari ensimmäistä kertosäettä toimi, mutta nyt se alkaa jo kyllästyttämään. Biisin lopusta löytyy kuitenkin vielä yksi plussa, nimittäin "TELL NO TALES!"- huuto. Tämä taisi muuten olla viimeinen levy jossa Bruce kirkui kunnolla. Tällaista ärjymistä olisi kiva kuulla ensi levylläkin, kyllähän Bruce tekee sitä livenäkin (esim Wrathchildissa). Mutta enivei, biisi on levyn huonoin, huonompi jopa kuin Run to the Hills. Ja se on jo saavutus. Seuraavistakin pisteistä puolet on säälipisteitä:
2

Hallowed Be Thy Name
Levyn päättää tämän levyn kolmas Maiden- klassikko Hallowed Be Thy Name. Biisi edustaa Maidenia parhaimmillaan (rauhallinen intro, hienot melodiat, Brucen laulu, nopeat kohdat lopussa, C-D-E- kaava). Säkeistön tunnelma on erittäin synkkä, ja sanoitukset ovat mainiot.
Olen aina pitänyt biisistä, liveversiona toimii ehkä hitusen paremmin nopeutensa takia, mutta studioversionakin tämä on jo viiden tähden biisi. Tykkään myös siitä, että biisissä ei ole mitään tavallista kaavaa. Esim. kertosäettä ei ole ollenkaan, ainoastaan intro ja pari säkeistöä, joiden välissä on uskomattomia melodioita ja riffittelyjä.
Loppua kohden tempo kiihtyy kohdassa, jossa normaalisti livenä Bruce huutaa "Scream for Me." Riffin jälkeen kuullaan taas pari upeita sooloja, joista etenkin Adrianin (ylläri) on hyvin mieleenpainuva. Biisi etenee energisesti kohti loppuaan, jossa kuullaan vielä "hallowed be thy name"- huudot. Maidenin ensimmäinen pitkä levyn lopetusbiisi on aivan uskomaton kappale kaikessa kokonaisuudessaan, yksi harvoja ainaisia livebiisejä, jonka haluaisin kuulla jokaisella keikalla. Levy loppuu loppurymistelyihin, jotka etenkin livenä ovat todella pitkät. Mestariteos kieltämättä.
5

Keskiarvo: 3,9375
~3,94

Kyseessä on ihan hyvä levy, ei tosin Maidenin parhaimmistoa. Keskitasoa sanoisin. Soundit ja muutama täytebiisi vähän latistavat levyn tunnelmaa. Tuo 3,94 keskiarvo, jonka levy sai on jo niin lähellä 4:ää, että äänestän levylle 4 pistettä.

[Sodom]

helvetin hyvä albumi kaiken kaikkiaan. Total eclipse ja prisoner ehkä parhaat levyn kappaleet. muutkin on todella hyviä kappaleita levyltä.

[Stratocaster]

Nyt on TNOTB-albumina kolahtanut tavalla, mikä ei ennen ollut itsestäänselvyys. Ennen pidin albumia aina vähän kuluneena, ja ikäänkuin "itsestäänselvyytenä", ja kuunneltavaksi kun etsi albumia, TNOTB harvoin sattui käteen. Nyt kolahtaa vähän paremmin, ja etenkin vasta remaster-vaiheessa albumille lisätty Total Eclipse on onnistunut nousemaan korkealle suosikkibiisien joukkoon. Etäisesti Revelationsin tyyliä, sanoisin...

np. Children Of The Damned

[Brain Damage]

Paul ulos, Bruce sisään ja Maidenin varsinainen nousu maailmanmaineeseen on valmis alkamaan. Myös Cliven viimeinen esiintyminen Maidenin levyillä.

The Number Of The Beast (1982)

1. Invaders

Levy saadaan vauhdikkaasti liikkeelle tiukilla rumpunapautuksilla. Tätä seuraa ihan menevä kitarariffi ja sitten Bruce avaa pelin vokaalien osalta. Säkeistö iskee heti kovaa ja Bruce on tulessa. Mutta sitten tuleekin huono kertosäe, joka pilaa tunnelman hetkeksi, kunnes se nousee taas perussäkeistön myötä. Jälleen kertosäe ja sitten sooloihin. Ei mitään kummoisia, mutta menettelevät kumminkin. Riffi väliin ja taas säkeistöön, joka on selkeästi biisin parasta antia. Steven bassokikat ovat muuten aika hienoja läpi koko biisin. Vielä kertsi ja biisi loppuu samalla tavalla kuin alkoikin. Ihan ok avausbiisi kaiken kaikkiaan, jonka arvoa kuitenkin laskee melko karmea kertosäe. Sanoitukset ovat ihan hyvät ja Bruce näyttää heti, että hän on loistava seuraaja Paulille.
3,5

2. Children Of The Damned

Melko nopean avausbiisin jälkeen tunnelmaa hidastetaan ja biisi alkaa hienolla kitaränäppäilyllä ja bassomelodialla. Perussäkeistö edetään hitaasti Brucen herkän vokalisoinnin säestämänä, kunnes kertsissä tunnelma räjähtää. Kitarat tulevat mukaan ja ovatkin aika raskaat tässä biisissä. Bruce revittelee kunnolla: ''Children of the daaaamned!''. Sitten hidastetaan taas perussäkeistöön hyvin nopeasti, kunnes pian on taas kertsin vuoro, jonka jälkeen alkaa biisin nopea osuus. Pientä nostatusta ennen tuplamelodiaa ja Adrianin hienoa sooloa. Lopussa painetaan vielä kovalla vauhdilla ja biisi loppuu Brucen komeaan kiljaisuun. Huh, mikä biisi. Mahtavasti sekoitettu hidasta akustista tunnelmaa raskaampaan kitariffittelyyn. Cliven rumpalisointi on myös pirun tarkkaa ja hienoa. Ja ei tietenkään sovi unohtaa Steven hienoja bassomelodioita. Tämä on aina ollut suosikkejani tältä levyltä. Hitto, pannaan täydet pisteet.
5

3. The Prisoner

Biisi starttaa tutulla puheintrolla: ''We want information, information.'' Pian Cliven perusvarma komppi alkaa pauhaamaan, johon yhtyy melko raskas ja iskevä riffi. Sitten vaihdetaankin riffiä ja biisin lauluosuus alkaa. Ensimmäinen hieman ärsytystä herättävä kohta on: ''Now you see me, now you don't!''. Onneksi siitä päästään pian kertosäkeeseen, joka on aikas hyvä. Tämän jälkeen taas perussäkeistö ja kertosäe, kunnes päästään biisin soolo-osuuksiin. Alkuun näppäilyä Adrianilta, jonka jälkeen varsinainen soolo, jonka on erittäin hyvä, sitten nopea siirtyminen Daven sooloon, joka ei jää yhtään huonommaksi. Lopussa vielä kertsiä kehiin tuplana ja sitten biisi onkin jo paketissa. Ihan keskihyvä biisi, joka toimii paremmin livenä kuin levyllä. Soolot ovat huippukamaa, biisin parhaat osuudet selvästi.
3,5

4. 22 Acacia Avenue

Alkaa yksinkertaisella kitarariffillä ja Brucen laulu yhtyy siihen nopeasti. Pian päästään perussäkeistöön ja taas lasketaan tahtia alun tunnelmaan. Taas sama säkeistö ja biisi ''loppuu'' hetkeksi, kunnes Adrian käynnistää sen uudella riffillä. Riffi jää soimaan taustalle ja Bruce aloittaa taas hienon tulkintansa. Sitten tuleekin biisin kertosäe, joka on iskevä. Säkeistö, kertosäe, jota seuraa kohta: ''Beat her, mistreat her.'' Tämän jälkeen tunnelma hidastuu Daven hienon soolon myötä. Dave nautiskelee ja pistää parastaan. Tempo nostetaan jälleen kitarariffillä ja Brucen vokaaleilla, joita seuraa Adrianin pitkä soolo, joka kestää aina biisin loppuun asti. Hieno biisi, josta löytyy hyviä riffejä, soolot ovat kondiksessa ja Brucen tulkinta on selkäpiitä karmivaa. Sanat ovat aika hassut, mutta kun Charlotte The Harlot aiheessa ollaan, niin väliäkö tuolla.
4

5. The Number Of The Beast

Jo levyn toinen puheintro, joka onkin vähän tutumpi, kuin se ensimmäinen. Suht pelottava miesääni lausuu sanat vakuuttvasti, kunnes päästään avausriffiin. Ja Bruce aloittaa: ''I left alone, my mind was blank.'' Pian toinen kitara mukaan ja hieno tunnelma jatkuu. Sitten biisi alkaakin varsinaisesti Brucen komeilla kiljunnoilla. Sitten perussäkeistöön ja Bruce jatkaa vakuuttavia otteitaan. Seuraavaksi kertosäkeen vuoro, joka onkin perin tuttu: ''666 the number of the beast, hell and fire was spawn to be released.'' Taas normisäkeistö ja kertsi perään. Sitten pieni välisoitto ja päästäänkin Daven sooloon, joka on yksi miehen parhaimmista koskaan. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Taas välisoitto ja Adrianin mahtava soolo vuorossa. Tämän jälkeen riffiä ja bassokikkailua, jonka jälkeen vielä kerran säkeistöön ja kertosäkeeseen. Loppun vielä yksi laulusäkeistö ja biisi lopetetaan komealla tavalla. Yksi Maidenin ikihiteistä, jota kuuntelu ei ole kuluttanut niin paljon, kuin muita Maidenin hittibiisejä, ainakaan omalla kohdallani. Sanoitukset ovat hyvät, riffit iskevät ja soolot ovat mahtavat. Loistava kappale.
4,5

6. Run To The Hills

Alkuun melko kyllästyttävä rumpukomppi ja ehkä jo liiankin tuttu kitaravinguttelu. Bruce mukaan ja pian intro onkin ohi. Sitten päästään perussäkeistöön: ''Riding through dust clouds and barren wastes.'' Pian yksinkertaiseen kertosäkeeseen, johon kyllä yhtyy helposti mukaan laulamaan. Toinen säkeistö perään ja taas kertsiin, jonka kautta kitarasooloon, joka tulee Davelta. Kelpo soolo ja varsinkin loppuvinguttelut ovat siistejä. Soolon jälkeen biisin nostatuskohtaan, jossa Steven sormet käyvät melko nopsaan basson kielillä. Bruce virittelee kiljaisuaan, jonka jälkeen päästään kertsiin, joka jatkuu aina biisin loppuun asti. Puhkikulunut biisi valtaisan livesoiton ansiosta ja siksi ei enää nykyään jaksa oikein innostaa. Annan pisteet kuitenkin biisin tasosta, en kyllästymisasteesta.
4

7. Gangland

Biisi alkaa nopealla rumpukompilla, jota seuraa melko mitäänsanomtaon kitarariffi. Perussäkeistö on ihan hyvä ja biisin taso nousee jonkin verran. Kertosäe ei taaskaan jaksa innostaa ja biisi vaikuttaa selvästi heikoimmalta tähän asti. Seuraavan säkeistön jälkeen tuleva kohta ''Once you were glad to be free for a while'' on kuitenkin hyvä ja antaa biisille piristysruiskeen. Seuraavaksi soolot, jotka eivät oikein iske. Aika tylsiä ovat. Sitten siirrytään perussäkeistöön ja kertosäkeeseen vielä kertaalleen ja biisi onkin siinä. Ei huono biisi, mutta eittämättä levyn heikoin. Myös Maidenin pojat ovat varmasti tämän huomanneet ja siksi tämä biisi ei ole ikinä settilistoihin päätynyt.
3

8. Total Eclipse

Heti alkuun raskasta ja menevää riffittelyä, jota seuraa biisin hidastuminen yksinkertaiseen riffiin. Basso ja rummut nostattavat biisiä ja Bruce aloittaa hommansa tyylikkäästi. Menevä riffi jatkaa taustalla säkeistön jyrätessä eteenpäin. Kertosäe ei ole paras mahdollinen, mutta kelpaa kuitenkin. Sitten säkeistö uudestaan, kertosäkeen kera ja sen jälkeen uuteen hitaaseen säkeistöön. Tempo nousee kuitenkin yhtäkkiä soolojen myötä, jotka eivät ole mitään mullistavia. Tämän jälkeen vielä yksi lauluosuus ja biisin loppu mennäänkin sitten samalla riffillä, kuin se aloitettiinkin. Aika vähälle huomiolle jäänyt biisi, joka on alkanut avutumaan itselleni kunnolla vasta viime aikoina. Raskas meno, kelpo sanoitukset ja hyvät vokaalit tekevät tästä aika hyvän biisin.
3,5

9. Hallowed Be Thy Name

Selkäpiitä karmiva gongi aloittaa biisin ja Dave näppäilee kitaraansa taustalla. Basso säestää gongin kumahduksia ja Bruce aloittaa mahtavan tulkintansa. ''The sands of time for me are running loooow!'' ja tarkka komppi alkaa hakata mahtavalla kitaramelodialla ja jytisevällä bassolla höystettynä. Bruce lämmittelee vielä hetkeen, kunnes päästään biisin perussäkeistöön: ''When the priest comes to read me the last rites.'' Pian päästäänkin välisoitton, joka on aivan maagista riffittelyä ja täytyy vain ihmetellä, että kuka on voinut keksiä tälläistä. Sitten taas säkeistö ja kylmät väreet menevät jatkuvasti pitkin selkäpiitä. Pian päästäänkin ennen sooloja tulevaan nostatuskohtaan ja sitten tempoa nostetaan ja loistava riffittely alkaa. Ja sitten ne soolot, ne maagiset soolot. Järjestyksessä Dave, Adrian. Ei voi sanoa kumpi on parempi, kummatkin sanoinkuvailemattoman loistavia. Soolojen jälkeen alkaa biisin loppuosa ja kohta Bruce huudahtakin viimeisen kerran: ''Hallowed be thy name!'' Loppuun vielä kitaranäppäilyä ja biisi viimeistellään komealla rumpunapautuksella. Yksi Maidenin kaikkien aikojen kovimmista biiseistä ja varsinkin yksi kovimmista livebiiseistä. Hyytävä tunnelma, nerokkaat sanoitukset ja riffit, bassosoundi, rumpukomppi, sekä Brucen tulkinta. Täydellisyyttä.
5

Maidenin varsinainen läpimurtoalbumi ja Brucen ensiesiintyminen bändin riveissä. Ei ihan lukeudu omien Maiden levyjeni TOP5:een, vaikka erittäin kova levy onkin. Soundit ovat myös parhaat, mitä tähän asti Maidenissa oli kuultu.

Keskiarvo: 4,0

1. The Number Of The Beast 4,0
2. Iron Maiden 3,7
3. Killers 3,5

[Robban]

Number Of The Beast
Eli Bruce kehiin.

Invaders
Hyvä aloitus ja hienoa rummutusta. Sen jälkeen seuraa melko hyvä riffi ja ihan menevä säkeistö. Kaikki näyttää hyvältä kunnes kertosäe tulee. Se on jotain niin kauheaa. Sitten taas meno muuttuu paremmaksi. Kitarasoolo on ihan hyvä. Ihan ok aloitus tälle levylle.
3

Children Of The Damned
Rauhallisella ja hienolla alulla lähtee käyntiin. Todella tunteellinen biisi. Säkeistö toimii ja kertosäe on vaan niin hieno. Clive on tässä kappaleessa parhaimmillaan. Keskivaiheessa rytmi vaihtuu ja tulee hienoja kitaraharmonioita. Tämän levyn parhaimpia kappaleita ehdottomasti.
5

The Prisoner
Huvittava puhe alussa josta seuraa hienoa rummutusta. Tempo nousee ja perus Maidenia väsätään. Säkeistö on ihan menevä. "Now you see me, now you don't" on miinus mutta kertosäe on ihan toimiva. Ei mikään todella hyvä biisi.
3-

22 Acacia Avenue
Yksinkertaisella introlla lähdetään käyntiin. Rytmi vaihtuu ja säkeistöt ovat mahtavia. Kyllä tämä on tämän levyn helmiä. Kertosäe on helvetin hyvä. Vauhti hiljenee ja tulee uskomaton kitarasoolo. Taas vauhtia ja säkeistö tulee. Viellä loppuun hieno soolo. Ihan täydellinen kappale
5

The Number Of The Beast
Hieno alkupuhe raamatusta ja hyvällä alkuriffillä lähdetään liikenteeseen. Bruce laulaa todella hyvin heti alussa. Rummut tulee mukaan ja meno nousee. Korkea huutoja rytmiä. Säkeistö on melko hyvä ja kertosäe ei niin huono. Mutta en ole koskaan pitänyt ihan täysillä tästä biisistä. Soolot ovat erinomaiset ja niitten jälkeen Harris on parhaimmillaan. Melko hyvä nimikkokappale.
4

Run To The Hills
Clive aloittaa hienolla rumpukompilla josta seutaa legendaarinen kitarakohta. Kun tempo nousee meno kiihtyy. Säkeistö on mahtava ja niin myös kertosäe. Livenä toimii kyllä paremmin mutta tämä on parhautta. Soolo on ikimuistoinen. Todellakin erinomainen Maiden klassikko.
5

Gangland
Aika siistillä rumpuintrolla mennään. Säkeistö on ihan menevä mutta kertsi ei. Levyn heikoin biisi. Soolo ei ole mikään ihmeellinen.
2½

Hallowed Be Thy Name
Yksi Maidenin hiennoimista biisestä ikinä! Kellot ja alun kitarat ovat mahtavia. Hienot lyriikat ja todella tunteellinen kappale. Kuitenkin toimii paremmin liveä nopeutensa takia mutta aivan klassikko. Bruce laulaa erinomaisesti koko kappaleessa.Kitarasoolot ovat jälleen kerran mahtavat Viiden tähden suoritus.
5

Levyn keskiarvo on 4.03

Ja ranking:
1. Number Of The Beast 4.03
2. Somewhere In Time 3.93
3. Dance Of Death 3.86
4. Brave New World 3.75

[Seitan]

Invaders: Tiukka rokki biisi joka sopii aloitukseen , mielestäni ali arvostettu ei moitittavaa. Mutta parempaan olisi pojat pystyneet. 3,5

The Prisoner: Mahtavat alku rummut . Pidän Brucen äänestä tässä.
Sarjasta lainattu alku speacki 4,5

Children of the damned: Kerrassaaan loistava biisi levyn parhaita ! Hieno kaunis alku , loppuu raakaan hevyyn . Erinomainen ! mahtava melodia noin 3:sta minuutista eteenpäin. 5

22Acacia Avenue: Tämäkin on mestari teos. Pidän aivan alussa olevasta kitarasta ja Brucen äänestä. Biisi ei rullaa paikoillaan muuttuu kokoajan erinomaista. 4.5

Number of the beast: Kiistätön klassikko ilman virheitä. Tämä oli biisi joka sai minut kiinostumaan Maidenistä vuonno kivi. 6



Run to the Hills Erinomainen klasikko joka sai Dave mustainenkin ihmettelemään. Aivan mahtava live biisi. 5

Gangland: Mielestäni levyn heikon kipale. Hieman täyte biisin makua bändinkin mielestä , mutta löytyy tästäkin hienoa kitaraa . 3

Hallowed be thy name: En voi käsittää miten näin hienon biisin voi saada aikaan. Ei mielestäni tarvitse muuta kommentia koska siinä menisi sitten koko päivä.

Keskiarvo: ~4,5

[Peke]

Hello Brothers,

Nyt kun katsoo noita (käsittääkseni) nuorien fanien mielipiteitä klassikoista Run To The Hills ja Number Of The Beast muistaa taas itsekin kuinka hyvii ne biisit aikanaan olivatkin.... Nykyisin puhkisoitettuna 23 vuoden fanituksen jälkeen en minä enää pysty objektiivisesti suhtautumaan ko biiseihin ja se näkyy varmaan arvosanoissa. Molemmat biisit ilmestyessään ja 5:n ekan kuunteluvuoden aikana ovat olleet niitä 9 biisejä, mutta nyt helposti nappula menee siihen tyydyttävään.... jollain tavalla kyseiset biisit on niin loppuun kaluttuja kuin luu voi enää olla... ei ole edes koirille mitään antaa

[Voimanorja]

^Niinpäs. Ei niitä, VARSINKAAN NOITA KAHTA, jaksa kuunnella yleensä ollenkaan. Ainoa mikä mut saa syttymään on Run to the Hillsin eka riffi, jota yritän myös kiivaasti saada sujumaan kitaralla. Se yhdistettynä Neekon Death On the Road -rummutuksiin saa veren liikkeelle suonissa ja lähtee jalka vipattaan, pään heiluessa jo toisella kiertoradalla.

Jotain samanlaista kuin Run to the Hills tai the Number of the Beast toivon uudeltakin albumilta, sellaista joka tekisi mielettömän ison vaikutuksen ja sitä jaksaisi monta vuotta edessäkin päin vielä soittaa ja soittaa, soittaa ja soittaa...ja joskus oppia itsekin soittamaan

Yleensä porukka lisää Hallowedin tuohon Juokse Kukkuloille - Beast "sarjaan", mutta mun mielestä ei kuulu missään nimessä sinne. Kappale on aivan eri luokassa kilpailemassa aiemmin mainittujen single hitti ränkytyksien kanssa. Alun hiljainen fiilistely, joka johtaa Brucen kikkelikikkeli huudantaan saa sellaisia väreitä aikaiseksi, että huhhuh. Varsinkin keikalla tämä biisi on sellaista nannaa, että jalat alta.

[Peke]

Yleensä porukka lisää Hallowedin tuohon Juokse Kukkuloille - Beast "sarjaan", mutta mun mielestä ei kuulu missään nimessä sinne. Kappale on aivan eri luokassa kilpailemassa aiemmin mainittujen single hitti ränkytyksien kanssa. Alun hiljainen fiilistely, joka johtaa Brucen kikkelikikkeli huudantaan saa sellaisia väreitä aikaiseksi, että huhhuh. Varsinkin keikalla tämä biisi on sellaista nannaa, että jalat alta.

Ei kuulu hallowed kukkuloille ainakaan mun gategoriassa. Aina olen siitä innostunut, jokaisella keikalla, DVD:llä, CD:llä. Aina on pysynyt halu vertailla biisiä eri tallenteilla jne.... monissa muissa "klassikkoissa" on into karissut.

Hallowed Be Thy Name= Iron Maiden

Minusta asia ja mun kanta on helvetin yksinkertainen.... ymmärrän jos tähänkin joku kyllästyy, mutta mun on pakko saada kuulla Hallowed keikalla.... Voin elää ilman Iron Maiden-biisia tai Wrathchildia tai NOTB, RTTH jne mutt Hallowed on Pyhä

[-Moonchild-]

Nyt sitten tämän yhden maailman klassisimman hevialbumin kimppuun.

The Number Of The Beast (1982)

1. Invaders
Ihan menevä kipale aloitukseksi. Starttaajaksi tämä sopii juuri kovan temponsa vuoksi. Adrian vetää aivan mullistavan soolon, nyt jää kyllä Dave pahasti paitsioon. Soundit ovat jälleen hienot. Kertsin lauluosuus taipuu Brucelta erinomaisesti!
4

2. Children Of The Damned
Hieno balladi, josta löytyy myös sitä hevimpää puolta. Dave johdattelee kitaraosuudellaan Brucen hienoon laulusuoritukseen. Eipä ollut huono päätös ottaa Bruce bändiin! Toimii niin studiossa kuin livenäkin. Yksi Number of the Beastin parhaista kappaleista.
Adrianin vetämä tapping-soolo sopii biisiin erinomaisesti.
4

3. The Prisoner
Vanhaan telkkarisarjaan perustuva rockeri on myös yksi tämän levyn parhaista. Kyllähän tästä huomaa heti, että Adrian on pistänyt näppinsä peliin biisin kirjoituksissa, ja tulos on tappavan hyvä! Tällainen perus rokkirenkutus saa aina hyvälle päälle. Myös soolot toimivat moitteettomasti. Uskomaton livebiisi!
5

4. 22 Acacia Avenue
Jälleen Adrianin kynästä lähtenyt upea rokkibiisi. Tämänkin voisi oikeilla fiiliksillä nimetä levyn parhaaksi biisiksi, sen verran huippukamaa tälläkin levyllä on. Sanoitukset ovat..hmm...nerokkaat Tämähän on Charlotte-saagan toinen tekele.
Adrian ja Dave ovat taas vauhdissaan, upeita tuplakitarointeja sekä upeat soolot!
5

5. The Number Of The Beast
Levyn legendaarinen nimikkokappale toimii studiossa huomattavasti paremmin kuin livenä. Mutta vaikka tämä onkin livenä puhkikulutettu, on se silti oleellinen osa showta.
Levyllä tämä biisi on mielestäni paras Brucen laulama koko levyltä. Kertosäe saa jälleen hyvälle päälle, ja sitä seuraavat kitaraosuudet ovat vertaansa vailla! Sanoisinko, että tämäkin on täydellinen. Plussaa myös aavemaisesta musiikkivideosta.
5

6. Run To The Hills
Unohtumattomilla rumpuosuuksilla starttaava klassikko #2 on tällä hetkellä lempibiisini tältä levyltä. Kertosäe on mielestäni Maidenin historian paras (mielipiteethän vaihtelee...). Bruce kiekaisee jälleen unohtumattoman laulusuorituksen. Daven kitarasoolo on keskinkertainen, mutta tähän kappaleeseen se sopii kuin nenä päähän. Ja plussat naurettavasta musiikkivideosta
5

7. Gangland
Tämä onkin sitten aivan kauhea tekele. Ihmetyttää kovasti, että Total Eclipse sai väistää tällaista renkutusta, mutta jos Harris tahtoo, niin sitten tahtoo Eipä tästä oikein mitään fiilinkejä lähde...
2,5

8. Hallowed Be Thy Name
Jos Gangland oli huono, niin tämä onkin sitten aivan loistava hevieepos! Hitaan intron jälkeen pamahtava hidastempoinen kitaraosuus ja loooooooowww huuto saa aina kylmät väreet nousemaan selkäpiitä pitkin.
Livenähän biisi on puhkikulunut, mutta studiossa tämä vain osaa säväyttää. Upea tekele, ja etenkin soolot ovat loistavat! Tämäkin on niitä täydellisiä kappaleita.
5

Keskiarvo: 4,4375

1. The Number Of The Beast 4.4
2. Iron Maiden 4.2
3. Killers 3.8

[herrasöör]

Levyn paras biisi: Hallowed Be Thy Name. Tokana tulee: 22 Acacia Avenue. Ja levyn turhin: Gangland

[Callo]

Invaders 3
Mukavan nopea biisi, joka alkaa hyvällä laulumelodialla. Mutta pahan retkahduksen aiheuttavat parissa kohtaa aivan naurettavalta kuulostavat kitarat ja erittäin...omalaatuinen kertosäe. Kyllä tätä kuuntelee, mutta on kyllä levyn heikoin tekele.

+Perrusäkeen laulumelodia
+Räväkkyys
-Jotenkin humoristisen kuuloiset kitarat
-Soolot
-Outo kertosäe


Children Of The Damned 5
Aivan mahtavan tunnelmallinen kappale jossa on loistavaa työskentelyä jokaiselta bändin jäseneltä. Bruce laulaa helvetin hyvin ja sovitukset ovat kohdallaan. Kitaroita ei voi ylistää liikaa, ja Adrianin soolo on aivan jumalainen. Sanoja kun perehtyy kuuntelemaan niin biisistä saa uskomattomat fiilikset. Yksi levyn parhaista kappaleista.

+Brucen MAHTAVA laulu
+Kitaratyöskentely kokonaisuudessaan
+Adrianin loistava soolo
+Toimii myös livenä helvetin hyvin, jopa paremminkin.
-Tästä aiheesta haluaisi kuulla lisää, biisi on hivenen lyhyt vaikka onkin neliminuuttinen.


The Prisoner 4
Erinomainen rokkari, joka minulle kunnolla avautui vasta äskettäin. Alkaa hyvällä puheintrolla ja Burrin paukutuksella. Kitaratyöskentely on jälleen mahtavaa.

+Aloitus
+Yksi Maidenin parhaista kertosäkeistä
+Adrianin tilutus ennen varsinaisia sooloja
+Todella hyvät soolot tulevat heti perään
-Vaisuhkot perussäkeistöt


22 Acacia Avenue 5
Hyvin hyökkäävä kappale joka sisältää loistavat lyriikat, joita Brucen tulkinta parantaa entisestään. Levyn parhaimmistoa, loistava kaikin puolin. Toimii myös livenä.

+Monipuolinen
+Lyriikat
+Brucen loistava tulkinta
+Kertosäe
+"Beat her..."
+Kitarariffit


The Number Of The Beast 4
Ennen kammoksuin tätä biisiä, mutta kuten seuraava Run To The Hills, tämäkin avautui minulle ja paljastui varsin hyväksi vedoksi. Hieman itseään toistava, mutta lyriikat pelastavat paljon.

+Aloitus
+Legendaarisuus
+Kitarasoolot
-Hieman tasapaksu loppujenlopuksi, tätä ei monesti putkeen pidä kuunnella tai menee maku.
-2.28-2.47 osuus ennen sooloja. Ärsyttävä rullaus


Run To The Hills 5
Tämä biisi taas on silkkaa kultaa. Maidenin parhaimpia lyhyiempiä biisejä, olkoon vaikka miten vanha ja kulunut. Tosin minun mielipiteeni tästä biisistä vaihtelevat kuin vuoristorata, mutta tällä hetkellä se on tämänlainen. Mielestäni tämä biisi olisi ollut hyvä aloitusraita levylle, ja Invadersin olisi voinut heivata helvettiin tämän tieltä. Eipä olisi haitannut.

+Legendaarinen aloitus
+Laulu
+Räväkkyys

Gangland 3,5
Tasainen (huonolla tavalla) biisi, joka sisältää kuitenkin hyvän kohdan, joka onkin erittäin laadukas mutta joka kestää vain puoli minuuttia. Loput kappaleesta on yhtä tasapaksua vetoa. Parempi kuin Invaders kuitenkin.

+"Once you were glad to be free for a while..."
+Tilutus ennen sooloa
+Perussäe mukiinmenevä
-Itse soolo, käskikö tuottaja Adriania lopettamaan kesken?
-Ärsyttävä kertosäe
-Ei yhtään vaihtelua, junnaa lähes kokoajan samalla tasolla.

Hallowed Be Thy Name 5
Loistavaa kamaa! Iskee aina yhtä lujaa, sisältää lukemattomia loistavia kitarameloidoita ja Steve paukuttaa bassoaan niin ettei mitään rajaa. Nykyisin vedetään livenä vielä vähän extrasooloja pariin paikkaan, ja kappale paranee vanhetessaan kuin laatuviini. Livenä vedetään vähän nopeammin, mikä on ihan hyvä juttu, mutta joskus kuulostaa siltä että Bruce ei pysy perässä. Solistin pitäisi vetää kappaletta eikä kappaleen solistia. Mutta se antaa sen hätäisen tunteen, mikä laulun kerronnassa halutaan saada esille, eli ei mikään huono juttu kuitenkaan.

+Loistavaa laulua Brucelta, edelleen
+Lukuisat hyvät riffit ja melodiat, ja soolot ja niiden jälkeinen korkeammalle siirretty melodia nostavat fiiliksen taivaisiin
+Steven basso jytisee oikein olan takaa
+Burr pistää myös parastaan
+Sanoitukset

Keskiarvo 4,3

Hmm.. Tulipas ylistettyä useimpia biisejä. No, mielestäni tämä kyllä on Maidenin paras albumi heti Somewhere In Timen jälkeen.

[Ctrl+Alt+Del]

Invaders
+ Hyvä alku
+ Bruce laulaa hyvin
- Kertosäe
Pisteet:2.5

Children of the damned
+kertosäe
+2.20 alkava kohta
+se oooooooooo kohta
-Hiljainen alku
Pisteet:3.5

The Prisoner
+Puhuttu intro
+Koko biisi
+Levyn parhaimmistoa
Pisteet:5

22 Acacia Avenue
+Kitarat
+Beat her, Mistreat her....
+Loppu
-Brucen ihmeellinen ääni alussa
Pisteet:4

The Number Of The Beast
+Puhuttu intro
+Brucen kiljaisu
+Six Six Six....
+Levyn parhaita kappaleita
Pisteet:5

Run to the hills
+Alku
+Koko Biisi on mahtava
Pisteet:5

Gangland
+alun rummutus
-Kertosäe
Pisteet:3.5

Hallowed be thy name
+Hyvä tunnelma
+Running loooow
+Taas levyn parhaita biisejä
Pisteet:5

Yhteensä:4.1 Mielestäni yksi iron maidenin parhaista levyistä.

[AtomiSika]

Invaders - 4+
Paras levynaloitusbiisi! Sairaalloisen hyvä meininki! Kunnon tykitystä.
+Tässä biisissä uskomattoman hyvät bassokuviot. Harris <3.
+Meno ei laannu hetkeksikään.
-Pieni miinus tuo kertosäe, mutta muuta pahaa sanottavaa en biisistä keksi.

Children of the damned - 4-
Kaikinpuolin hyvä biisi. Aluksi mukavan rauhallinen ja loppupuoli vähän kovempaa tykitystä, buéno. Ei mikään hitti mutta en nytten tähän hätään mitään huonoakaan osaa sanoa.
+Soolot

The prisoner - 4½
Mahtava biisi, ei ihan klassikkoainesta, mutta mahtava kuitenkin.
+Intro
+I know where I'm going ...OUT!
+Riffi

22 Acacia avenue - 4
Mielenkiintoinen kipale. Ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä charlotte the harlot.
+Lyriikat
+"Meet a lady that I know..."
+"Beat her mistreat her..."

The number of the beast - 4+
Ehkä pikkuisen yliarvostettu biisi, mutta todella hyvä kuitenkin.
+2:28 - 3:43 sanattomaksi pistää.
+Adrianin soolo
+Lyriikat
-Introssa puhuvan äijän ääni . En tiä mikä siinä on, mutta mun korvaa rassaa aika perkeleesti.

Run to the hills - 4
"Ehkä pikkuisen yliarvostettu biisi, mutta todella hyvä kuitenkin."
+Lyriikat
+Musiikkivideo
+Livenä megahyvä

Gangland - 4
Mielestäni Maidenin kautta aikojen aliarvostetuin biisi. Ihan pistää ihmetyttämään kun kuulee ganglandista puhuttavan: "Vittu mitä paskaa, ei pysty kuuntelemaan ollenkaan, kertosäkeen soidessa suonet katkeaa päästä.." jne. No kieltämättä tuo kertosäe ei mikään mestariteos ole, mutta ei se nyt todellakaan ala vituttamaankaan. Hyvä meno alusta loppuun eikä nuo sanoituksetkaan mitkään huonot ole.

Hallowed be thy name - 5
Uskomattoman käsittämättömän hyvä biisi. Ehdottomasti levyn paras kipale ja yksi parhaista maidenin biiseistä ikinä.
+Intro
+Riffit
+Lyriikat
+Soolot
+4:05 - 5:50 koko levyn paras "hetki".

Keskiarvo ~4,21

1.The number of the beast = 4,21
2.Iron maiden = 4,06
3.Killers = 3,95