Deep Purple

[trooper-75]

Oli kyllä Purple kovassa iskussa!Tupa täynnä ihmisiä ja todella hieno tunnelma.Alunperin en ollut edes lähdössä keikalle. Sitten velipoika soitti ja kysy että ,mitäs illalla puuhailet?No,vastasin ettei tässä mitään ihmeempää ole.Broidi sano että,hänellä olisi yksi ylimääräinen lippu Purplen keikalle.No ,mikä jottei ja äkkivaroituksella paariin ja parit ohrapirtelöt siinä ja keikalle.Kyllä bassosoundit oli nannaa korville ja muutenkin onnistunut keikka.

Ja illan kruunasi vielä se että, sain basisti Gloverin plekun napattua itselleni.
Istuttiin alakatsomossa A3,rivillä 4 ja aivan käsittämättömällä tavalla pleku lensi kierteellä
meikäläiselle.Hieno muisto keikasta.

[Edward Mannerheim]

Soittiko ne uudelta levyltä Clearly Quite Absurd -biisin? Ainakaan aikaisemmin julkaistuissa settilistoissa ko. biisiä ei löytynyt.

Se on mielestäni uuden levyn ehdottomasti paras biisi, joten harmi jos sitä ei kuultu eilen.

[-Ossi-]

Soittiko ne uudelta levyltä Clearly Quite Absurd -biisin? Ainakaan aikaisemmin julkaistuissa settilistoissa ko. biisiä ei löytynyt.

Se on mielestäni uuden levyn ehdottomasti paras biisi, joten harmi jos sitä ei kuultu eilen.

Eipä kuultu Clearly Quite Absurdia. Uudelta levyltä soitettiin Wrong Man, Rapture Of The Deep, Kiss Tomorrow Goodbye sekä Before Time Began .

[-Ossi-]

Mitä muuten piditte lämppäribändistä Crazy Worldista? Meikän bändi yllätti positiivisesti. Loistavaa 70-luvun tyylistä hard rockkia.

Ja Lauri Porra, äijä vaan on puolijumala. Jumalauta mitä bassottelua.

[Taival]

Tuota... Olipas.

Meikäläinen ei osannut asennoitua keikalle oikein mitenkään. Lähdin semmosella "kattellaan" meiningillä, kun ei ole tullut Purplen nykymeininkiä seurailtua. Vaan olipa nautinnollinen keikka. Toimi kyllä ihan kaikki. Tässä jo pari heppua on kehunutkin niitä huippujuttuja, mutta pakko on minunkin kehua ensinnäkin niitä bassosoundeja. Ihan jumalaista. Wrong Manin bassoriffi oli niin helvetin hieno, että pitänee hankkia Rapture Of The Deep jo pelkästään sen takia. Toisena Aireyn kosketinmeiningit. Kyllä Hammond on hieno vehje. Ja ne muutkin koskettimet. Aika vikkelät sormet sedällä. Finlandia sai kyllä niin valtaisan vastaanoton yleisöltä, että taisi herra hieman itsekin yllättyä. Ja Gillan. Herra on minulle Brucen jälkeen kyllä se ehdottomasti hienoin laulaja ja kyllä on mies vielä vanhoilla päivilläänkin iskussa. Kun tuli Brucesta puhe, niin minusta Gillanin ja Brucen tyylissä puhua välispiikit on jotain hyvin samaa. Gillan tosin höpisi kauhealla vauhdilla, että joutui oikein kuuntelemalla kuuntelemaan, että mitä se puhuu.

Mutta ennenkaikkea oli ihan äärimmäisen hienoa, että kävi hyvin selväksi, että lavalla oli ennenkaikkea bändi. Bändi, joka ainakin päällisin puolin näytti nauttivan soittamisestaja esiintymisestä. Viisi huikean talentin omaavaa vanhempaa herrasmiestä soittivat tolkuttoman hienoja biisejä.
Jamitteluakin oli ihan kiitettävästi, mutta ei onneksi ihan liikaa.

Ja sanotaan nyt sekin vielä, että lava oli ehdottomasti kaunein, hienoin ja komein, mitä olen ikinä nähnyt. Todella yksinkertainen mutta ne valot, ne valot. Aivan upeaa. Yksinkertainen on kaunista.

Järvisen Mikan Crazy World oli ihan hauska tuttavuus. On siinäkin bändissä tuota virtuositeettia inansa. Eipä niihin biiseihin nyt oikein käsiksi päässyt noin ensikuulemalla ja Järvisen korkealta kiekuminen oli taas kerran siinä sietokyvyn rajoilla. Mutta voi perskele minkä bassosoolon veti Porra... Morjes.
CW soundit olivat kyllä jees, mutta volyymi hieman liian kova. Purplen volyymi taas oli millilleen sopiva ainakin kentälle.

Purple kyllä todellakin osoitti olevansa elävä legenda. Pitkää uraa ja hyvää vointia vaan herroille kun kerran noin hyvin kulkee. Loistavaa!

[The Prisoner]

Taival tossa sano kaiken aika oleellisesti, ei juuri lisättävää.

Mitä muuten piditte lämppäribändistä Crazy Worldista? Meikän bändi yllätti positiivisesti. Loistavaa 70-luvun tyylistä hard rockkia.

Ja Lauri Porra, äijä vaan on puolijumala. Jumalauta mitä bassottelua.

Oli tosiaan ehkä Suomen kovin rytmicombo tuossa CW:ssa. Porra ja Nykänen, ei tartte selittää.

Porraan tutustuin ekan kerran kun Hietala lähti Sinergystä ja Porra paikkasi Tavastialla. Siitä asti olen vaan ihmetellyt että mistä tää sälli tuli! Ihan loistava kaveri soittamaan.


EDIT: Jos muuten jollakulla on kuvia/linkki kuviin stadin keikalta niin jakoon vaan heti!

[Eye on the Money]

Nyt on kotiuduttu eilisestä reissusta Helsinkiin ja ei saamari kyllä se keikka oli kaiken vaivan arvoinen, vaikka piti koeviikkoakin rukata paikalle päästäkseen.

Ilta alkoi lupaavasti kun ehti ajoissa ovien avauduttua kentälle ja pääsi heti kolmanteen riviin, yllättävän hitaasti kentälle valui kyllä porukkaa. Vajaan tunnin odottelun jälkeen Crazy World aloitti oman osuutensa oman taustalakanansa/muovinsa tms. päällä, kun roudarit eivät saanet sitä niin millään levitettyä rumpujen taakse . Ihan kelpo settiähän sieltä tuli, tosin solistin Plant-imitointi otti välillä päähän naurattamisen lisäksi. Mutta kyllähän Zepukoiden Immigrant Song ja erityisesti se bassosoolo olivat hieno kuultavaa siihen loppuun, ennen kuin roudarit alkoivat tyhjentää lavaa Purplea varten.

Sinä vaiheessa kun Pictures of Home sitten polkaisi pimennetylle lavalle kavunneen Purplen setin käyntiin, niin ei saatana mitä menoa heti alkuun! Bändi soitti todella tiukasti yhteen ja ainakin Morselta ja Gloverilta irtosi koko ajan hymyä kentälle päin soiton lomassa, silti molemmat soittivat kyllä sellaisella taidolla, että huh-huh. Gillan, tai pikemminkin Gillanin ääni oli yllättävän hyvässä kunnossa ja kesti hyvin koko keikan ja mieheltä itseltään lähti ihan kivaakin juttua, vaikka vähän turhan nopeasti, osa biisien pohjustuksista meni melkein täysin ohi. Paice ja Airey hotivat tonttinsa kiitettävästi ja molempien soolot olivat myös hyvää tavaraa, ja kuka nyt voisi kieltää tämän illan jälkeen, etteikö Finlandiaa olisi kuin luotu Perfect Strangersin introon kuuluvaksi . Morsen soolo oli loistavaa kuultavaa, mies on kyllä täysin Blackmoren saappaat täyttämään kykenevä kepittäjä. Soolon jossain vaiheessa olin kuulevinani pätkän Sometimes I Feel Like Screamingin introa, sääli ettei tätä kuningas-biisiä tullut eilen livenä.

Uudet kappaleet toimivat livenä hyvin, Junkyard Bluesin pitäessä ykköspaikkaa. Ainoa mutta oli Before Time Began, sen olisi saanut kernaasti vaihtaa levyn parempaan slowariin. Illan ehdoton yllättäjä oli kyllä meikäläisestä Mary Long, en edes unelmoinut että bändi koskisi Who Do We Think We Are-materiaaliin. Hyvä veto, mutta kyllä tähän olisi mieluummin kuullut vaikka saman levyn Rat Bat Bluen tai ehdottomasti livenä liikaa syrjityn Fireballin.

Keikan ehdotonta parhaimmisto sitten taas olivat iänikuiset Perfect Strangers, Space Trucking, Highway Star, Smoke on the Water, Speed King ja Black Night, jyräsivät kaikki kuin irtipäässyt dieselveturi. Kenttä, tai ainakin etuosa, lähti myös hyvin mukaan hoilaamaan Smokea ja sitten encoressa Black Nightin melodiaa. Muuten oli aika hiljaista, mitä nyt muutamankymmentä käsiparia näytti heiluvan lavan edessä koko setin ajan omieni lisäksi, jotka olivat ääneni kanssa keikan loputtua aivan finaalissa. Siis aivan mahtava keikka, kiitos ja kumarrus Deep Purplelle. Se vaan vituttaa kun en saanut Gloverin plekua kiinni vaikka lensi kahdestikkin kohti ja että en tiedä iskikö Gillan silmää minulle vai edessäni kuherrelleelle hevi-pariskunnalle

[heavy666]

Morsen soolo oli loistavaa kuultavaa, mies on kyllä täysin Blackmoren saappaat täyttämään kykenevä kepittäjä.

Ehkä teknisesti, mutta tyylitajussa ja sävellyspuolella häviää kyllä 6-0 Blackmorelle.
Jostain kumman syystä melkein kaikki Purplen klassikko biisit ovat syntyneet Blackmoren aikakaudella.

[Eye on the Money]

Morsen soolo oli loistavaa kuultavaa, mies on kyllä täysin Blackmoren saappaat täyttämään kykenevä kepittäjä.

Ehkä teknisesti, mutta tyylitajussa ja sävellyspuolella häviää kyllä 6-0 Blackmorelle.
Jostain kumman syystä melkein kaikki Purplen klassikko biisit ovat syntyneet Blackmoren aikakaudella.

True, true, Blackmore kynästä on lähtenyt varsinkin 70-luvulla sellaista tavaraa että oksat pois, miehen sävellykset ja soitto ovat noilla Purplen Mark II'sen, III'sen ja oman Rainbownsa studioilla ja liveillä huippuluokkaa. Mutta Ritchie on tehnyt tehtävänsä, Ritchie saa mennä. Viimeiset kymmenen vuotta ovat näyttäneet että Purple ei häntä toimiakseen tarvitse ja Morse on osoittanut olevansa Purplen arvoinen kitaristi, niin studiossa kuin livenäkin.

[CharlotteTheHarlot]

Keikka oli ihan vitun kova! Vaikkakin tais olla yks bisse liikaa veressä, kun ei niitten soolojen aikana meinannu pysyä pystyssä. Tosin Finlandia-hymniä kuunneltiin taas tippa linssissä.

Lazy, Pictures of Home, Rapture of The Deep ja Space Truckin' oli illan kovimmat vedot. Sometimes I Feel Like Screamingiä venasin setin alusta asti, mut eipä sitä sit vedetty ollenkaan.

@ The Prisoner, joo mä se olin.

[-Moonchild-]

Perfect Strangesille meni mun ääneni

Paras live sitten Made In Japan

[Taival]

Tämän piti mennä Nyt Soi-topiciin, mutta vaihdetaan tänne, kun vähän venähti:

Deep Purple - Rapture Of The Deep

Tuli keikan innoittamana hankittua tämä. Aloin nyt sitten kuuntelemalla kuunnella tätä kun on aikaa. Valtavan hienoa hardrockiahan tämä on. Olen ollut käsityksessä, että Purplen nykytuotanoa on dissailtu siellä ja täällä, mutta ihan hyviä arvioitahan tämäkin on saanut ja äkkipäätään kehtaan sano, että kasin-ysin levy helposti minullekin.

Vanhat sedät jaksaa katsoa tulevaan ja säveltää ja soittaa hyviä biisejä. Mikäs sen parempaa.

Wrong Man on aivan huima veto ja samoin Clearly Quite Absurd joka on ehkä kaunein balladi vuosikausiin. Ja tämä tulee hepulta joka pääosin ei balladeista pidä.

Ja soittajat toki ovat aivan omaa luokkaansa mutta Gillan edelleen vahvistaa jumal-asemaansa vanhoilla päivillään meikäläisen kirjoissa. Mies laulaa niin hienosti ja juuri niinkuin ääni antaa myöden. Ja kun on tarvetta, niin vähän revitellään jottei totuus unohdu.

Synkkä häpeä on se, etten ole bändin nykytekemisiä seuraillut. Asia haltuun.

Ja onhan nuo metallikannet hieno plussa.

[scorpions]

Suosittelen Purpendicular levyä ,aivan loistava ,myös Abandon koliseee minulle!


Tämähän on ihan helmi pätkä,videolla kaiki kovat hevimiehet samassa paketissa.

Laulaapa siellä joku Bruce Dickinsonkin!

http://www.youtube.com/w/Rock-Aid-Armen ... 0dickinson

[CharlotteTheHarlot]

En oikein tiedä, mihin lankaan tästä nyt hehkuttais, mutta hehkutan muutaman rivin vaikka tänne. Olin meinaan eilen kattomas Blackmore's Nightia Pakkahuoneella ja susstana oli kova show! Blackmore's Nightin biisit toimi kaikki todella hyvin, erityisesti Cartouche, Under A Violet Moon, Past Time With Good Company ja Ghost of A Rose oli mun mieleen, mut kyllä siinä meinas itku päästä ja housut olis tarvinnu saada vaihtoon, kun Ritchie & Candice veti CHILD IN TIMEN ja SOLDIER OF FORTUNEN, JUMALAUTA!! Keikka oli tosi viihdyttävä ja teatraalinen ja siitä jäi todellakin sellainen fiilis, että ne oli siellä ihan vaan meitä faneja varten. Tunnelma oli tiivis ja yleisö oli hyvin mukana, soundit kuulu loistavasti niin kuin Pakkahuoneella aina. Ehdottomasti yks kovimmista keikoista, mitä oon koskaan nähny, ei voi tosta setti paremmaks mennä. Riku on edelleen maailman paras kitaristi ja Candice laulaa livenä(kin) kuin enkeli. Menkää hyvät ihmiset katsoon niitä, ei jätä kylmäks!

[Ipe]

Tunnelma oli tiivis ja yleisö oli hyvin mukana, soundit kuulu loistavasti niin kuin Pakkahuoneella aina.

Tätä en komppaa. Ainakaan 'Thraxin keikalla noi soundit ei mitenkään parhaat ollut.

Riksa olisi kiva nähdä joskus livenä, tosin emmä nyt viitti yli 30 euroa siitä nähdä kun jotain *-musiikkia veivataan. Rainbow vain takaisin, originaalina. Silloin voin vähän enemmänkin pistää sukkaan rahaa.

Kinkku vai Blackmore's?

[CharlotteTheHarlot]

^Noi soundit johtuu kato bändistä eikä mestasta, köh.. Huoneen takaosiin kuului kyllä mun mielestä tosi hyvin.
Veti ne Difficult To Cure -instrumentaalin, mutta eipä ne Rainbow'ta muuten oo pahemmin vetäny. Ehkä joskus, oikeeta Rainbow'ta ei kumminkaan koskaan tulla enää saamaan.

BLACKMORE'S NIGHT!

[Jussi K]

^ Eivätkö muka Arielia soittaneet?

Hieno kappale Stranger In Us All -levylläkin ja niitä harvoja, joissa tuolloin taustalaulaja-Candicen ääni pääsee taustalta esille lurittelemaan lopun kaunista melodiaa ohi Dougie Whiten.

Yleensäkin settiin kuulunut tuon lisäksi, studiolevyllä tai livenä, Rainbow:ta mm.16th Century Greensleeves, Self Portrait & nyt tällä uusimmalla Street Of Dreams. Limited editionilla Joe Lynn Turner vielä duetoi tämän neiti Nightin kanssa.

[heavy666]

Rainbow vain takaisin, originaalina.

Tämä olis unelmien täyttymys. Tosin se paras kokoonpano on mahdottomuus, sillä Cozy Powell on syönyt matoja jo pisemmän aikaa. Pääasia, että hevin superkaksikko DIO ja Blackmore saatais yhteen.

[CharlotteTheHarlot]

^En oo hirveesti noita vanhempia BN:n settilistoja katsellu, mut härreguud, unohdin Arielin, nehän veti sen eilen ja oli vielä yks illan parhaimmista vedoista!! Se Street of Dreams -cover on kans älyttömän hyvä, duettoa en tosin oo kuullu. Kyseinen biisi on omasta mielestä itse asiassa JLT:n aikaisen Rainbow'n paras biisi, sen kun olisivat eilen vetäneet.

[Peke]

Rainbow vain takaisin, originaalina.

Tämä olis unelmien täyttymys. Tosin se paras kokoonpano on mahdottomuus, sillä Cozy Powell on syönyt matoja jo pisemmän aikaa. Pääasia, että hevin superkaksikko DIO ja Blackmore saatais yhteen.

Pieni korjaus:
Original Rainbowssa ei soittanut Cozy.... Rainbow debyytillä soitti Ritchie Blackmore + ELF yhtye, jonka solistina toimi muuan Ronnie James Dio

Debyytti ei ollut edes kaupoissa kun Ritchie antoi kenkää muille paitsi diolle ja palkkasi uudet soittajat ja silloin legendaarinen Cozy Powell tuli kehiin... Powel, Bain, Carey sitten debytoivat tokalla Rainbow Rising lätyllä.... ja loppu onkin historiaa

Ehdottomasti yks kovimmista keikoista, mitä oon koskaan nähny, ei voi tosta setti paremmaks mennä. Riku on edelleen maailman paras kitaristi ja Candice laulaa livenä(kin) kuin enkeli. Menkää hyvät ihmiset katsoon niitä, ei jätä kylmäks!

Respectit Charlotelle... pitäis todellakin mennä katsomaan

[Kaukkis]

Pakko kyllä ylistää edesmennyttä Cozy Powellia. Vaikka olenkin nuoremman polven musankuuntelijoita, niin olen aloittanut vanhemmasta musiikista (Black Sabbath->).
Yleensä tulee huomattua vain ne rumpalit jotka hallitsee nopean poljennan ja yliteknisen kikkailun, mutta vasta viime aikoina olen huomannut kuinka hyvä Powell olikaan.
Viime aikoina kuunnellut (sattumalta?) useampia levyjä jossa Powell paukuttelee ja huomannut, että Powellin hienouksiin kuuluu ehdottomasti mm. hänen loistava peltien käyttö (Crash etenkin!) ja se, että hän todellakin tajusi sen faktan että rummut on lyömäsoitin. Bassorumpu-osastolta nostaisin esille etenkin Rainbown A Light In The Black-biisin.

Rumpali en ole, enkä niistä juuri mitään ymmärrä, mutta tiedän mikä mun korvaan kuulostaa hyvältä.

TJEU:
Rainbow - Rising
Black Sabbath - Headless Cross & Tyr
Yngwie Malmsteen - Facing The Animal (ne pellit!)

Cozy Powell R.I.P.

[reptile]

^Jeah, täällä on myös Powellin fani. Loistava rumpali. Juuri noilla mainitsemillasi kiekoilla on hyvää rummutusta. Itse nostaisin ehdottomasti yhdeksi kaikkien aikojen rumpaleista.
Muutenkin toi Rainbow Rising on todella mahtava ja maaginen levy, sitä ei voi liikaa ylistää.
Cozyhan kuoli auto-onnettomuudessa, vuonna '98, vai miten se oli?

[Jussi K]

^ Jeps, vuonna 1998 Englannissa Saabilla päin betoniporsaita > kännykkään muijalle puhuva turvavyötön Cozy etuikkunan läpi pihalle.

Minäkin liityn Ynkän (parhaan, jo vokalisti Mats Leveninkin puolesta) Facing The Animalin arvostajiin, Powellin soitto kulkee vanhana patunakin kuin perkele!

[reptile]

Tässä on tullut osteltua hieman Purplea ja nyt voisi laittaa vähän juttua yhtyeestä. Itse pidän paljon Deep Purplesta ja varsinkin nuorempana sitä tuli kuunneltua paljonkin ja se muovasi musamakua, mutta sitten se jäi ikään kuin unholaan, kuuntelu oli satunnaista. Smoke On The Water, Highway Star ja Speed King, nämä oli ne parhaat biisit. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt Deep Purplen uudestaan. Itselle parhaiten iskee levyt In Rock, Machine Head ja Burn. Nämä ovat ehdottomasti tiukimmat kokonaisuudet. 90-luvun materiaalia en ole kuullut muuten kuin kokoelmilta ja siihen pitää tutustua kunnolla. Uusi levy on myös saanut paljon hyviä arvioita ja sen voisi vaikka ostaa itselle.
Mk 2 on paras kokoonpano mk 3:n seuratesssa tiukasti perässä. Levyt In Rock-Fireball-Machine Head ovat kaikki innovatiivisia levyjä ja hyviä kokonaisuuksia. Niillä ei ole juuri huonoja biisejä. Myös Burn on loistava, tasainen kokonaisuus. Ei yhtään huonoa biisiä. Burnin alkuriffi on aivan sairaan kova, yksi parhaista. Stormbringer ja Come Taste The Band ovat hyviä levyjä, mutta jäävät hieman jälkeen parhaista. Niillä on selvästi havaittavissa Coverdalen ja Hughesin vaikutteet. Ja Whitesnaken alkutuotanto on selvää jatkumoa näille kahdelle levylle. Vaikka ne ovatkin hieman erilaisia Purple-levyjä, ne ovat hyviä yhtä kaikki. Stormbringer, Soldier Of Fortune, Comin' Home, You Keep On Moving, Dealer, Lady Double Dealer, High Ball Shooter, kaikki oikein mainioita biisejä.
Perfect Starngersin olen kuullut ja muistini mukaan se on ihan mainio levy. House Of Blue Light ei sitten yllä lähellekään sitä. Tilanne bändissä taisi olla siihen aikaan aika kaoottinen, jos en väärin muista ja se vaikutti levyyn.
Battle Rages Onia olen kuullut muutaman kappaleen verran ja se taitaa olla ehdottomasti hankkimisen arvoinen levy.
Pitää myös mainita Ian Paice, hittolainen, mikä rumpali. Loistavaa komppia ja hienoja fillejä. Blackmoren kitaratyöskentely, Ian Gillanin uskomattoman kuuloinen vokalisointi, Lordin hienot urkusoolot ja Gloverin bassonsoitto. Kyllä mk 2 oli yksi kaikkien aikojen kokoonpanoista, ei siitä pääse mihinkään. Taitotaso oli uskomaton ja jälki sen mukaista.
Itse pidän Purplen parhaana levynä In Rockia, se on aivan mieletön levy. Siltä löytyvät muutamat Purplen parhaista biiseistä: Child In Time, Speed King, Flight Of The Rat, Bloodsucker, Living Wreck.

[Relic]

Street of Dreams -cover on kans älyttömän hyvä, duettoa en tosin oo kuullu. Kyseinen biisi on omasta mielestä itse asiassa JLT:n aikaisen Rainbow'n paras biisi, sen kun olisivat eilen vetäneet.

The Village Lanterne -versiointi pesee tosiaan niin laadussa kuin raskaudessa alkuperäisen Bent Out of Shape -levyltä.

Jutellessani Jon Lordin kanssa pari päivää sitten, mainitsi hän olevansa erittäin hämmästynyt myös siitä että Ritchie levytteli Child in Timen uusiksi Blackmore's Nightin uusimmalle.

90-luvun materiaalia en ole kuullut muuten kuin kokoelmilta ja siihen pitää tutustua kunnolla. Uusi levy on myös saanut paljon hyviä arvioita ja sen voisi vaikka ostaa itselle.

Ilman muuta kannattaa hankkia Purpendicular ja mahdollisesti myös Bananas ja Rapture of the Deep. Abandon on heikoin lenkki Morsen aikaisista tuotoksista, joskin myös kaksi viimeisintä ovat aikamoista jäähdyttelyä Purpendicularin, jonka julkaisusta on toki jo yli 10 vuotta, rinnalla .