Metallimiesten Kirjanurkka
Moderator: The Killer Krew
-
- Berserkki
- Posts: 828
- Joined: Tue Oct 19, 2004 20:10
Phantom Of The Operan taustoihin perehdyin tuossa jokin aika sitten kun koulun puolesta piti kirjallisuushistorian merkkiteoksiin perehtyä. Gaston Lerouxin tunnettu "kauhu" klasikko oli ainut opus joka jollain tapaa kiehtoi valittavista teoksista. Romantisoitu kauhu klassikko vuosien takaa ei sinällään suunnattomasti mielenkiintoa herätä, sillä omalta osalta lueskelen mieluiten sota/jännitys/historia akselille sijoittuvia opuksia. Kyse oli kuitenkin Maidenin kaikkienaikojen kovimman kappaleen taustoista, joten sivut kääntyivät miellekkäästi.
Kirja saattaa alkuun tuntua hieman lapselliselta rakkaus looperiltä, mutta kun kääntelee sivuja jonkin aikaa löytyy kansien välistä todella kiehtova tarina. Tosimiestä saattaa romanttiset alkukohtaukset puistattaa, mutta kirja ei todellakaan ole kaunotar ja kulkuri tasoa, vaikka tapahtumat keskittyykin kolmiodraamaan jossa yhtenä osapuolena on mystinen kammotus, Eddietä muistuttava Erik. Kirjaa en lähtisi luonnehtimaan kauhukirjaksi, mutta ei sitä romantiikan pariinkaan voi kytkeä. Se on aika kiintoisa yhdistelmä jännitystä, romantiikkaa, ja kauhua. Paikoin dekkarimaisia piirteitä sisältävä mystinen kertomus Pariisin ooppera talon legendasta. Legendasta jota Gaston Leroux pyrkii kirjassaan todistamaan. Kirkoitustapa antaa todella mystisen vaikutelman, kirja on eräänlainen todistus siitä että Pariisin oopperan kellareissa todella liikkui kaamea kalmankalloinen hirvitys.
Suosittelen kyllä jokaiselle, sillä itselle kirja ainakin antoi todella positiivisen kuvan.
Kirja saattaa alkuun tuntua hieman lapselliselta rakkaus looperiltä, mutta kun kääntelee sivuja jonkin aikaa löytyy kansien välistä todella kiehtova tarina. Tosimiestä saattaa romanttiset alkukohtaukset puistattaa, mutta kirja ei todellakaan ole kaunotar ja kulkuri tasoa, vaikka tapahtumat keskittyykin kolmiodraamaan jossa yhtenä osapuolena on mystinen kammotus, Eddietä muistuttava Erik. Kirjaa en lähtisi luonnehtimaan kauhukirjaksi, mutta ei sitä romantiikan pariinkaan voi kytkeä. Se on aika kiintoisa yhdistelmä jännitystä, romantiikkaa, ja kauhua. Paikoin dekkarimaisia piirteitä sisältävä mystinen kertomus Pariisin ooppera talon legendasta. Legendasta jota Gaston Leroux pyrkii kirjassaan todistamaan. Kirkoitustapa antaa todella mystisen vaikutelman, kirja on eräänlainen todistus siitä että Pariisin oopperan kellareissa todella liikkui kaamea kalmankalloinen hirvitys.
Suosittelen kyllä jokaiselle, sillä itselle kirja ainakin antoi todella positiivisen kuvan.
And realize you are living the golden years...
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
-
- Hang-Around
- Posts: 170
- Joined: Mon Aug 30, 2004 19:21
Friedrich Nietzsche - Antikristus
Pirullinen viiksiniekka
Friedrich Nietzschen filosofinen vasara nousee ja laskee armotta hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan Antikristuksessa. Nietzschen vasarasta saavat osansa niin juutalaiset, kristityt, kaiken maailman dostojevskit kuin useimmat tunnetut filosofitkin, mutta raskaimmin se iskee päin kaikkia jumalia.
Friedrich Nietzsche syntyi Preussissa vanhaan pappissukuun, jonka kaikki miehet olivat kouluttautuneet papeiksi jo vuosisatojen ajan. Onkin ironista, että juuri sellaisesta suvusta nousee ateistien pyhin profeetta, Antikristus. Vielä 20 vuoden iässä Nietzsche vannoi ikuista uskollisuutta Jeesukselle ja sävelsi Jumalan ainoalle pojalle hymnejä. Vanhemmalla iällään Friedrich Nietzsche käytti koko neroutensa voiman sodassaan isiensä Jumalaa vastaan.
Nietzsche aloittaa Antikristuksen esipuheella, jossa filosofi toteaa olevansa edellä aikaansa, Nietzschen aika koittaa ylihuomenna. Antikristus kajahtaa kuin edelleen kuin tykinlaukaus. Filosofin mielestä ihminen ei tarvitse jumalia enää mihinkään ja julistaa Jumalan kuolleeksi. Ihminen on Nietzschen mukaan tappanut Jumalan jo ajat sitten. ”Kristinoppi on asettanut kaiken heikon, matalan ja epäonnistuneen puolelle. Se on tehnyt vihamielisyyden voimakkaan elämän itsesuojeluvaistoa vastaan ihanteeksi; se on turmellut myös henkisesti voimakkaampien luoteiden järjen opettamalla, että henkisyyden korkeimmat arvot ovat syntiä sekä kiusausta”, jyrisee Nietzsche. Nietzschen mukaan säälillä tehdään arvottomiksi ne jalot vaistot, jotka ovat elämän säilymistä sekä oman arvonsa ylentämistä. Sääli on Nietzschen mukaan kurjuuden monistaja sekä dekadenssin jouduttaja. Kristuksen saarnatessa lähimmäisenrakkaudesta, säälistä sekä armosta julistaa Antikristus koko roskan turmelukseksi.
Nietzschen vaikutus maailmaan on jo nyt valtava, vaikka sitä harva edes ymmärtää.
Antony LaVay, Saatanan kirkon perustaja ja satanismin oppi-isä on omaksunut kaikki Nietzschen näkemykset. Myös natseista huokuu nietzscheläisyyttä, vaikkakin filosofi luultavasti kääntyisi haudassaan kuullessaan Hitleriä hurraavat hurmioituneet ihmismassat. Hurmos on Nietzschen mukaan ainoa korkea tunnetila, jonka orjamoraalilla varustettu ali-ihminen saattoi tuntea, Kristillinen kirkko oli tarjonnut jäsenilleen hyviä hurmoshetki jo kahdentuhannen vuoden ajan.
Kristinusko on Nietzschen mielestä turmeluksista pahin. Väitettään Nietzsche perustelee muun muassa siten, että mahtava Rooman imperiumi kesti lamaa, sotia, ruttoja, huonoja keisareita, juonittelua sekä luontoa, mutta turmeluksista pahinta se ei kestänyt, kristinuskoa.
Nietzschen mielipiteet ovat olleet varsin poikkeuksellisia, ja on vaatinut filosofilta suurta rohkeutta nousta barrikadeille maailman suurinta instituutiota, kristillistä kirkkoa, vastaan.
Tosin voiko muuta odottaa mieheltä, joka pitää rohkeutta arvoista jaloimpana? ”Kaikki mikä lähtee rohkeudesta on hyvää. Kaikki mikä on peräisin heikkoudesta, kateudesta ja koston himosta on pahaa”, toteaa Nietzsche. On merkittävää huomata samankaltaisuuksia Kristuksen ja Antikristuksen mielipiteissä. Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken, Nietzsche puolestaan tuomitsee koston. Molemmat ajattelijat käyttivät ironiaa, vertauskuvia, provosointia sekä voimakasta yhteiskuntakritiikkiä. Kumpikaan ei jätä mitään jossittelun varaan, sekä molemmat tunsivat korkeamman voiman johdatuksen, Jeesuksella Jumala, Nietzschellä oma alter egonsa Zarathrustra. Nietzschen vasara ei lyö Jeesus Nasaretilaista mutta tämän opetuslapsiaan sitäkin ankarammin. Nietzschen mukaan ainoa oikea kristitty oli se, joka kuoli ristillä. Nietzsche nähtävästi piti Jeesusta jonkinlaisena yli-ihmisenä sekä turmeltuneen juutalaisyhteiskunnan urhoollisena vastustajana.
On helppoa ymmärtää, miksi tämä pirullinen viiksiniekka nostaa vasaransa Jumalaa vastaan. Ihminen kaipaa Jumalaa juuri hädän, heikkouden ja huonouden hetkellä. Juuri näitä tunnetiloja yli-ihmisen ei tule kokea; yli-ihminen on kaiken tämän yläpuolella eikä näin ollen tarvitse Jumalaa. Jumala olkoot kuollut.
PS: Luin alkuvuodesta Friedrich Nietzschen Antikristuksen, siitä syystä että joku suositteli kyseistä kirjaa tässä ketjussa joten lienee kohtuullista kiittää kyseistä henkilöä ja kirjoittaa ketjun jatkoksi muutama rivi kyseisestä teoksesta. Nietzsche on dynamiittia, vaikka filosofi sortuukin liialliseen besserwissermiin, hölmöyteen sekä pihtaa perusteluja. Kieli voi olla nykyään vaikea lukuista sen vanhakantaisuuden sekä sivistyssanojen runsauden vuoksi.
Friedrich Nietzschen filosofinen vasara nousee ja laskee armotta hänen viimeiseksi jääneessä teoksessaan Antikristuksessa. Nietzschen vasarasta saavat osansa niin juutalaiset, kristityt, kaiken maailman dostojevskit kuin useimmat tunnetut filosofitkin, mutta raskaimmin se iskee päin kaikkia jumalia.
Friedrich Nietzsche syntyi Preussissa vanhaan pappissukuun, jonka kaikki miehet olivat kouluttautuneet papeiksi jo vuosisatojen ajan. Onkin ironista, että juuri sellaisesta suvusta nousee ateistien pyhin profeetta, Antikristus. Vielä 20 vuoden iässä Nietzsche vannoi ikuista uskollisuutta Jeesukselle ja sävelsi Jumalan ainoalle pojalle hymnejä. Vanhemmalla iällään Friedrich Nietzsche käytti koko neroutensa voiman sodassaan isiensä Jumalaa vastaan.
Nietzsche aloittaa Antikristuksen esipuheella, jossa filosofi toteaa olevansa edellä aikaansa, Nietzschen aika koittaa ylihuomenna. Antikristus kajahtaa kuin edelleen kuin tykinlaukaus. Filosofin mielestä ihminen ei tarvitse jumalia enää mihinkään ja julistaa Jumalan kuolleeksi. Ihminen on Nietzschen mukaan tappanut Jumalan jo ajat sitten. ”Kristinoppi on asettanut kaiken heikon, matalan ja epäonnistuneen puolelle. Se on tehnyt vihamielisyyden voimakkaan elämän itsesuojeluvaistoa vastaan ihanteeksi; se on turmellut myös henkisesti voimakkaampien luoteiden järjen opettamalla, että henkisyyden korkeimmat arvot ovat syntiä sekä kiusausta”, jyrisee Nietzsche. Nietzschen mukaan säälillä tehdään arvottomiksi ne jalot vaistot, jotka ovat elämän säilymistä sekä oman arvonsa ylentämistä. Sääli on Nietzschen mukaan kurjuuden monistaja sekä dekadenssin jouduttaja. Kristuksen saarnatessa lähimmäisenrakkaudesta, säälistä sekä armosta julistaa Antikristus koko roskan turmelukseksi.
Nietzschen vaikutus maailmaan on jo nyt valtava, vaikka sitä harva edes ymmärtää.
Antony LaVay, Saatanan kirkon perustaja ja satanismin oppi-isä on omaksunut kaikki Nietzschen näkemykset. Myös natseista huokuu nietzscheläisyyttä, vaikkakin filosofi luultavasti kääntyisi haudassaan kuullessaan Hitleriä hurraavat hurmioituneet ihmismassat. Hurmos on Nietzschen mukaan ainoa korkea tunnetila, jonka orjamoraalilla varustettu ali-ihminen saattoi tuntea, Kristillinen kirkko oli tarjonnut jäsenilleen hyviä hurmoshetki jo kahdentuhannen vuoden ajan.
Kristinusko on Nietzschen mielestä turmeluksista pahin. Väitettään Nietzsche perustelee muun muassa siten, että mahtava Rooman imperiumi kesti lamaa, sotia, ruttoja, huonoja keisareita, juonittelua sekä luontoa, mutta turmeluksista pahinta se ei kestänyt, kristinuskoa.
Nietzschen mielipiteet ovat olleet varsin poikkeuksellisia, ja on vaatinut filosofilta suurta rohkeutta nousta barrikadeille maailman suurinta instituutiota, kristillistä kirkkoa, vastaan.
Tosin voiko muuta odottaa mieheltä, joka pitää rohkeutta arvoista jaloimpana? ”Kaikki mikä lähtee rohkeudesta on hyvää. Kaikki mikä on peräisin heikkoudesta, kateudesta ja koston himosta on pahaa”, toteaa Nietzsche. On merkittävää huomata samankaltaisuuksia Kristuksen ja Antikristuksen mielipiteissä. Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken, Nietzsche puolestaan tuomitsee koston. Molemmat ajattelijat käyttivät ironiaa, vertauskuvia, provosointia sekä voimakasta yhteiskuntakritiikkiä. Kumpikaan ei jätä mitään jossittelun varaan, sekä molemmat tunsivat korkeamman voiman johdatuksen, Jeesuksella Jumala, Nietzschellä oma alter egonsa Zarathrustra. Nietzschen vasara ei lyö Jeesus Nasaretilaista mutta tämän opetuslapsiaan sitäkin ankarammin. Nietzschen mukaan ainoa oikea kristitty oli se, joka kuoli ristillä. Nietzsche nähtävästi piti Jeesusta jonkinlaisena yli-ihmisenä sekä turmeltuneen juutalaisyhteiskunnan urhoollisena vastustajana.
On helppoa ymmärtää, miksi tämä pirullinen viiksiniekka nostaa vasaransa Jumalaa vastaan. Ihminen kaipaa Jumalaa juuri hädän, heikkouden ja huonouden hetkellä. Juuri näitä tunnetiloja yli-ihmisen ei tule kokea; yli-ihminen on kaiken tämän yläpuolella eikä näin ollen tarvitse Jumalaa. Jumala olkoot kuollut.
PS: Luin alkuvuodesta Friedrich Nietzschen Antikristuksen, siitä syystä että joku suositteli kyseistä kirjaa tässä ketjussa joten lienee kohtuullista kiittää kyseistä henkilöä ja kirjoittaa ketjun jatkoksi muutama rivi kyseisestä teoksesta. Nietzsche on dynamiittia, vaikka filosofi sortuukin liialliseen besserwissermiin, hölmöyteen sekä pihtaa perusteluja. Kieli voi olla nykyään vaikea lukuista sen vanhakantaisuuden sekä sivistyssanojen runsauden vuoksi.
-
- Hell Rat
- Posts: 322
- Joined: Tue Dec 06, 2005 16:34
Luettua tulee helvetisti. Lähinnä sotadokumentteja toisesta maailmansodasta.
Se oli sota josta riittää mielnkiintoista dokumenttia jatkuvasti. arkistojen avautuessa aina tulee lisää mielenkiintoisia tarinoita tapahtumista. mitkään sepitetyt romaanit eivät kiinnosta vaan lähinnä nimenomaan tositarinat sodasta. Tällä hetkellä 2 kirjaa luettavana: KUN TAIVAALTA SATOI TULTA joka kertoo eri euroopan kaupunkien pommittamisista toisessa maailmansodassa niin lentäjien kuin pommitettavien asukkaiden kertomina. Varsinkin tarinat Dresdenin suurpommituksista ovat mielenkiintoisia.
Toinen kirja jota luen juuri nyt on:AIVAN TAVALLISIA RIVIMIEHIÄ se taasen kertoo saksalaisesta ss reservipolliisipataljoona 101. tuo oli niitä pahamaineisimpia yksiköitä jotka toteuttivat kansallissosialistista päämäärää listimällä alempirotuisia.
Ryhmä oli täynnä tavallisia perheenisiä ja poikia joista tuli sodan aikana täysiä sadisteja ja innokkaita tappajia. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus normaaleista miehistä jotka muuttuvat totaalisesti vetäessään maineikkaan ss univormun päälleensä.
Se oli sota josta riittää mielnkiintoista dokumenttia jatkuvasti. arkistojen avautuessa aina tulee lisää mielenkiintoisia tarinoita tapahtumista. mitkään sepitetyt romaanit eivät kiinnosta vaan lähinnä nimenomaan tositarinat sodasta. Tällä hetkellä 2 kirjaa luettavana: KUN TAIVAALTA SATOI TULTA joka kertoo eri euroopan kaupunkien pommittamisista toisessa maailmansodassa niin lentäjien kuin pommitettavien asukkaiden kertomina. Varsinkin tarinat Dresdenin suurpommituksista ovat mielenkiintoisia.
Toinen kirja jota luen juuri nyt on:AIVAN TAVALLISIA RIVIMIEHIÄ se taasen kertoo saksalaisesta ss reservipolliisipataljoona 101. tuo oli niitä pahamaineisimpia yksiköitä jotka toteuttivat kansallissosialistista päämäärää listimällä alempirotuisia.
Ryhmä oli täynnä tavallisia perheenisiä ja poikia joista tuli sodan aikana täysiä sadisteja ja innokkaita tappajia. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus normaaleista miehistä jotka muuttuvat totaalisesti vetäessään maineikkaan ss univormun päälleensä.
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Lainasin ystävältäni (nick E-wil) Stephen Kingin kirjan Pedon Sydän. King on suosikkikirjailijani, ja oikeastaan Kingin tuotanto musiikkikirjojen ohella muodostaa kaiken mitä luen. Ahmin Pedon Sydäntä ensi istumalta reilu sata sivua, joka omalla kohdallani on melko hyvin. Kirja sai nimittäin jo ensimmäisten sivujen aikana muodostettua sen kuuluisan Koukun joka pitää vahvasti otteessaan.
Tähän väliin Kingiä mainostaessa täytyy sanoa omat suosikit:
- Kalpea Aavistus
- Vihreä Maili
- Pimeä Puoli
- Hohto
- Mikä vanhempi kirja se oli kun kertoi tappaja-autosta?
Se!
- Novellikokoelmat "maantievirus matkalla pohjoiseen" ja "yksinäinen sormi"
- Uinu Uinu Lemmikkini
- Cujo (ensimmäinen lukemani King. Aiheutti huomattavia kylmänväreitä. Cool!)
Tähän väliin Kingiä mainostaessa täytyy sanoa omat suosikit:
- Kalpea Aavistus
- Vihreä Maili
- Pimeä Puoli
- Hohto
- Mikä vanhempi kirja se oli kun kertoi tappaja-autosta?

- Novellikokoelmat "maantievirus matkalla pohjoiseen" ja "yksinäinen sormi"
- Uinu Uinu Lemmikkini
- Cujo (ensimmäinen lukemani King. Aiheutti huomattavia kylmänväreitä. Cool!)
Christine, Tappaja-auto?Stratocaster wrote: - Mikä vanhempi kirja se oli kun kertoi tappaja-autosta?Se!

Itsekin pidän Kingistä todella paljon, ja hän onkin lempikirjailijoitani. Varsinkin hänen novellinsa ovat loistavia. Romaaneissa tulee usein yliampumista ja jahkaamista, mutta novellit ovat tiivitä ja mahtavia paketteja. Yksinäinen sormi ja Anteeksi, oikea numero ovat mahtavia kokoelmia. Varsinkin jälkimmäisessä on pari todella hienoa, ei kauhujuttua (Umneyn viimeinen juttu, Tohtorin tapaus). Molemmista kuitenkin tunnistaa Kingin oman tyylin luoda tarinoita. Myös Yön ääniä suosittelen. Siinä on upeita novelleja kuten Maissilapset ja Rekat.
Kirjoista eniten pidin Uinu, uinu, lemmikistäni. Siinä oli sitä jotain, vaikka jahkaamista parissa kohtaa taas olikin. Cujosta en sen sijaan pitänyt. Se ei vain jostain syystä auennut minulle. Eikä se oikein edes tuntunut pelottavaltakaan. Christinenkin olen lukenut, eikä sekään ihan iskenyt. Kuten sanottua, King on parhaimmillaan lyhyemmissä tarinoissa. Salainen ikkuna, salainen puutarha on myös hyvä. Samoin siitä tehty elokuva, jossa muuten on Johnny Depp pääosassa. Tekee tapansa mukaan loistavaa työtä.
Joskus olisi todella mukava nähdä kahden Steven töitä yhdistettynä. Eli siis Harrisin tekemä kappale Kingin novellista/kirjasta. Silloin minä kusisin sitä kuuluisaa makeutusainetta.

"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
Itse en ole mitään kauheita lukumiehiä, mutta jos vapaaehtoisesti jotain luen niin sillon bändien- tai muusikoiden elämäkertoja. Joku niissä viehättää. Tähän mennessä on tullut luettua: Tony Halmeen(ihan mielipiteiden ja kiinnostavan historian takia tuli luettua) kaikki kirjat, Andy McCoyn Sheriffi McCoy, Matti Nykänen huipulla ja montussa, Run to the Hillsin, Lemmyn elämäkerran ja KISSin maskin takaa puoleen väliin kun ei kiinnostanut lukea miten biisit syntyi. Tällä hetkellä on luettavana Irwin Goodmanin Kehdosta hautaan -kirja. Irwin kertoi kirjassaan kyllästyneen viskikolaan ja keksi uuden sekoituksen: 2 desiä maitoa ja 3 senttiä viskiä, mahtaa olla makoisaa.
Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Mötley Crüen historiikki ja Marilyn Mansonin, vaikka en hänen musiikistaan pidekkään niin kirjaa on kehuttu hyväksi niin ajattelin sen ihan mielenkiinnosta lukaista.
Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Mötley Crüen historiikki ja Marilyn Mansonin, vaikka en hänen musiikistaan pidekkään niin kirjaa on kehuttu hyväksi niin ajattelin sen ihan mielenkiinnosta lukaista.
Sopivasti Sodomilla!
http://www.myspace.com/hcvasara
http://www.myspace.com/hcvasara
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1085
- Joined: Wed Oct 12, 2005 18:15
- Location: Oulu
Tällä hetkellä muutama kirja luettavana. Kesken ainakin Choosing Death, eli kirja Death metallin ja Grind coren historiasta. Toisena keskeneräisenä Michael Mooren "Mikä maa, mikä planeetta?" ja viimesimpänä Alan Wallacen Buddhalainen Mielenharjoitus, joka on noista kolmesta kirjasta tällä hetkellä ehkä mielenkiintoisin, johtuen ihan vain omista henkisistä kiinnostuksen kohteista. Oikeastaan kuitenkin todella suositeltava kirja kaikille henkilöille, joita kiinnostaa nähdä asiat totutusta poikkeavalla tavalla ja kehittää omaa mieltään. Sisältää varmasti monille ihmisille hyvin mullistaviakin ajatuksia ja ohjeita erilaisista mietiskelyharjoituksista ja muista tavoista, joilla kirkastaa ja selkeyttää omaa mieltään. Näin siis todella suppeasti ilmaistuna. Tulee varmasti viemään useita lukukertoja sisäistää kaikki kirjan sisältämä tieto. Tällaista tällä kertaa, eli ei näillä näkymin ole hirveästi ns. fiktiivistä kirjallisuutta luettavana.
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Lainasin kirjastosta kolme H.P. Lovecraftin novellikokoelmaan, tällä hetkellä menossa Temppeli ja muita kertomuksia. Ovat kyllä todella hyviä novelleja hieman vanhanaikaisesta kieliasusta huolimatta, varsinkin novelli Ulkopuolinen (Outsider) oli aivan loistava. Suosittelen ehdottomasti kaikille kauhukirjallisuuden ystäville.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1085
- Joined: Wed Oct 12, 2005 18:15
- Location: Oulu
^^Saattaahan sitä kirjastosta löytyä. Tai jos ei juuri tuota niin ainakin vastaavanlaisia kirjoja. Laadusta tosin en mene sanomaan mitään, koska en tiedä hirveästi. Kohtuullisen uusia juttuja itellekin, niin ei ole ton alan kirjallisuutta vielä paljon ehtinyt koluamaan. Mutta löytyy kyllä kaikenlaisiin ongelmiin erilaisia mielenharjoituksia ja ajatuksia jos vaan jaksaa avoimesti tutustua.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Annahan olla kun pääset käsiksi niihin Cthulhu-mytologiaan liittyviin kirjoituksiin, kuten Hulluuden vuorilla ja Vainooja pimeydestä. Niissä herra on ehdottomasti parhaimmillaan.The_Air_Raid_Siren wrote:Lainasin kirjastosta kolme H.P. Lovecraftin novellikokoelmaan, tällä hetkellä menossa Temppeli ja muita kertomuksia. Ovat kyllä todella hyviä novelleja hieman vanhanaikaisesta kieliasusta huolimatta, varsinkin novelli Ulkopuolinen (Outsider) oli aivan loistava. Suosittelen ehdottomasti kaikille kauhukirjallisuuden ystäville.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Vainooja pimeydestä oli todella loistava. Hulluuden vuorilla en ehtinyt lukemaan ja se on jälkeenpäin hieman harmittanut. Pitää varmaan uudestaan lainata. Myös Temppeli oli hyvä.Jukka wrote:Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Annahan olla kun pääset käsiksi niihin Cthulhu-mytologiaan liittyviin kirjoituksiin, kuten Hulluuden vuorilla ja Vainooja pimeydestä. Niissä herra on ehdottomasti parhaimmillaan.The_Air_Raid_Siren wrote:Lainasin kirjastosta kolme H.P. Lovecraftin novellikokoelmaan, tällä hetkellä menossa Temppeli ja muita kertomuksia. Ovat kyllä todella hyviä novelleja hieman vanhanaikaisesta kieliasusta huolimatta, varsinkin novelli Ulkopuolinen (Outsider) oli aivan loistava. Suosittelen ehdottomasti kaikille kauhukirjallisuuden ystäville.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
-
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
Toissapäivänä sain päätökseen sen jokaisen pakollisen luettavan. Ei siis raamattu, vaan Da Vinci-koodin englanninkielinen painos. Olipas kyllä kerrassaan mainio kirja ja juoni on kyllä yksi parhaista, jos ei paras koko maailmassa. Dan Brown nousi kertaheitolla suosikkikirjailijoideni joukkoon. Brownin kanssa kärkeä pitävät O.S.Card(Seventh Son) ja J.K.Rowling(Potterit on myös ihan hemmetin hyviä).
Pitänee painella kauppaan ostamaan Angels&Demons sitten, senkin juoni kuulostaa hemmetin houkuttelevalta, kun kuitenkin aina olen ollut salaliittoteorioista kiinnostunut.
Pitänee painella kauppaan ostamaan Angels&Demons sitten, senkin juoni kuulostaa hemmetin houkuttelevalta, kun kuitenkin aina olen ollut salaliittoteorioista kiinnostunut.
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Olen lukenut itse vain Da Vinci -koodin, mutta kuulemma käytännössä Da Vinci -koodi on Angels & Demons "uusintapainos" eri nimellä. Suurinpiirtein sama juoni siis kummassakin, tämä oli ainakin molemmat kirjat lukeneelle kaverilleni valtaisa pettymys.darealjyra wrote:Pitänee painella kauppaan ostamaan Angels&Demons sitten, senkin juoni kuulostaa hemmetin houkuttelevalta, kun kuitenkin aina olen ollut salaliittoteorioista kiinnostunut.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
Angles & Demons ilmestyi vuonna 2000, ja Da Vinci Code vuonna 2003, molemmissa seikkailee sama professori Robert Langdon ja Da Vinci Code sisältääkin viittauksia Angels & Demonsin tapahtumiin.The_Air_Raid_Siren wrote:Olen lukenut itse vain Da Vinci -koodin, mutta kuulemma käytännössä Da Vinci -koodi on Angels & Demons "uusintapainos" eri nimellä. Suurinpiirtein sama juoni siis kummassakin, tämä oli ainakin molemmat kirjat lukeneelle kaverilleni valtaisa pettymys.darealjyra wrote:Pitänee painella kauppaan ostamaan Angels&Demons sitten, senkin juoni kuulostaa hemmetin houkuttelevalta, kun kuitenkin aina olen ollut salaliittoteorioista kiinnostunut.
Itse pidän Dan Brownin tekstiä ja kerrontaa varsin kankeana. Muutenkaan en oikein ymmärtänyt mikä koko tarinan ydin oli, ellei usko muinaisiin ennustuksiin ja muuhun humpuukiin? Siksi lienee Brownille ollut mahdotonta keksi tyydyttävää loppua kirjalle ja kaikki jää ikäänkuin roikkumaan. Ihan asiallinen seikkailutarina toki kyseessä, mutta kirjan saama suuri julkisuus on pitkälti seurausta jenkkien kiihkomielisestä ylireagoinnista.
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
^Totta. Sinällään ihan hyvä kirja, mutta minusta varsin ylihypetetty, ja koska uskonto oli niin vahvasti esillä kirjassa ei juoni minulle aivan täysillä uponnut. Kaiken kaikkiaan jonkinlainen pettymys hehkutukseensa nähden.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
-
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
Hmmm, ei minua ainakaan se vaikuttanut kankealta, olisiko johtunut sitten suomentajan ratkaisuista(olettaen että suomeksi luit)? Aika hyvin kuitenkin se jännitys kantoi koko kirjan ajan, ja koko ajan paljastui hieman lisää samalla avaten lisää kysymyksiä.Relic wrote:Itse pidän Dan Brownin tekstiä ja kerrontaa varsin kankeana. Muutenkaan en oikein ymmärtänyt mikä koko tarinan ydin oli, ellei usko muinaisiin ennustuksiin ja muuhun humpuukiin?
Sinänsä jos ei ole noista salaseuroista ja sen semmoisista koskaan ennen lukenut niin varmaan vaikuttaa oudolta, mutta kun ne kaikki ovat oikeasti olemassa(ainakin olleet) todistetusti, niin herättää kyllä tosiaan mielenkiintoa. Myös se herätti ihastukseni, kuinka kirjassa sulautuu yhteen fakta ja fiktio.
Samaa olen kuullut myös O.S.Cardin kirjoja lukeneilta. Vaikka en usko, että on olemassa jumalaa, uskonto kuitenkin kiinnostaa hyvinkin paljon siinä määrin, kun se on vaikuttanut niin laajalti ihmiskuntaan ja sen historiaan. Olisi toisaalta aika naiivia väittää tästä kirjasta, että on uskonnolla kyllästetty, kun sehän on täynnä kritiikkiä sitä kohtaan. Kaiken lisäksi tarina on kaikilta osin hyvin uskottava, mikä on harvinaista tämäntyyppisissä kirjoissa. Jos on tutustunut vähääkään kristinuskon historiaan, löytää tästä kirjasta monia paikkansa pitäviä viittauksia.The_Air_Raid_Siren wrote:Sinällään ihan hyvä kirja, mutta minusta varsin ylihypetetty, ja koska uskonto oli niin vahvasti esillä kirjassa ei juoni minulle aivan täysillä uponnut
Mielipiteitä kannattaa mielestäni muodostaa tuon Da Vinci teoksen osalta lähinnä sen viihdyttävyydestä, ei uskonnollishistoriallisesta annista.
Raamatun takaa ei löydy lähdeviitteitä, kuten ei löydy Da Vinci- koodinkaan takaa..
Kielivirheet, tönköt lauserakenteet ja epäuskottavat repliikit katkaisevat minustakin aina hetkeksi lukunautinnon. Ehkä pitäisi hankkia se kuvitettu laitos, vaikkei se silloinkaan Playboyn tasolle pääsisi.
Lukekaa ennemmin Umberto Econ Foucaultin heiluri
Raamatun takaa ei löydy lähdeviitteitä, kuten ei löydy Da Vinci- koodinkaan takaa..
Kielivirheet, tönköt lauserakenteet ja epäuskottavat repliikit katkaisevat minustakin aina hetkeksi lukunautinnon. Ehkä pitäisi hankkia se kuvitettu laitos, vaikkei se silloinkaan Playboyn tasolle pääsisi.
Lukekaa ennemmin Umberto Econ Foucaultin heiluri

Tästä olen kyllä tavallaan samaa mieltä, jännitys pysyi yllä varsinkin alku- ja keskivaiheilla. Usein olivat käänteet tosin melko ennalta arvattavia. Henkilöhahmot jäivät myös jotenkin ohuiksi, eikä montaakaan lukijaa heidän mahdollinen kohtalonsa varmasti liikuttanut.darealjyra wrote:Aika hyvin kuitenkin se jännitys kantoi koko kirjan ajan, ja koko ajan paljastui hieman lisää samalla avaten lisää kysymyksiä.
En tarkoittanut humpuukilla salaseuroja, vaan sitä että Spoiler: koko jutun ydin, se suuri salaisuus, jota tuhansia vuosia on vaalittu, tuntui olevan että Israelin kuningas Daavidin jälkeläiset kävelevät keskuudessamme. Mitä sitten? Mitä merkitystä tällä on, jos ei usko heprealaisten ennustuksiin? Tärkeintähän ei toki tarinoissa useinkaan ole lähtökohta tai päämäärä, vaan se mitä tapahtuu siinä välissä, eli itse seikkailu.darealjyra wrote:Sinänsä jos ei ole noista salaseuroista ja sen semmoisista koskaan ennen lukenut niin varmaan vaikuttaa oudolta, mutta kun ne kaikki ovat oikeasti olemassa(ainakin olleet) todistetusti, niin herättää kyllä tosiaan mielenkiintoa. Myös se herätti ihastukseni, kuinka kirjassa sulautuu yhteen fakta ja fiktio.
Itsekin luin tuossa viime joulun jälkeen Enkelit ja Demonit sekä Da Vinci -koodin. Enkelit ja Demonit oli ehkä mielestäni parempi ja jännittävämpi kirja. Da Vinci -koodissa häiritsi tosiaan tuo juonen samankaltaisuus. Molemmat liittyivät juuri uskonnollisiin teemoihin ja molemmissa selvitettiin vihjeitä, joita hyväksikäyttäen sitten edettiin lähemmäksi lopullista päämäärää, joten perusidea oli melko samanlainen. Da Vinci -koodin suurin miinus on mielestäni juuri loppuratkaisun tylsyys. Jotenkin juonta kehitellään koko ajan jännittävämpään suuntaan, mutta loppu jotenkin töksähtää ja ontuu.
Molemmat ovat toki hyviä ja jännittäviä kirjoja, mutta itse en kanssa ymmärrä tuota Koodin mieletöntä hypeä. Kai se sitten on, että kun vähän kirjoitat kristinuskoon liittyvistä salaliittoteorioista, niin saat kaikki kirkkohihhulit kimppuusi. Tässä tapauksessahan tämä julkisuus on nimenomaan nostanut Dan Brownin yhdeksi suosituimmista kirjailijoista. Useampikin kirjailija näyttää menestyvän tällä teemalla, koska Ilkka Remeksen uusin kirja liittyy myös hiukan samaan aiheeseen, pientä Dan Brown kopiointia on kyllä tuossa Nimessä Ja Veressä -kirjassa havaittavissa.
Molemmat ovat toki hyviä ja jännittäviä kirjoja, mutta itse en kanssa ymmärrä tuota Koodin mieletöntä hypeä. Kai se sitten on, että kun vähän kirjoitat kristinuskoon liittyvistä salaliittoteorioista, niin saat kaikki kirkkohihhulit kimppuusi. Tässä tapauksessahan tämä julkisuus on nimenomaan nostanut Dan Brownin yhdeksi suosituimmista kirjailijoista. Useampikin kirjailija näyttää menestyvän tällä teemalla, koska Ilkka Remeksen uusin kirja liittyy myös hiukan samaan aiheeseen, pientä Dan Brown kopiointia on kyllä tuossa Nimessä Ja Veressä -kirjassa havaittavissa.
Tuskinpa tämäkään siis oli se Totuus, mutta. En pysty sanomaan olisiko sillä juuri sinun elämäsi kannalta jotain merkitystä, jos kirjan tarina olisikin totta.Relic wrote:Spoiler: koko jutun ydin, se suuri salaisuus, jota tuhansia vuosia on vaalittu, tuntui olevan että Israelin kuningas Daavidin jälkeläiset kävelevät keskuudessamme. Mitä sitten? Mitä merkitystä tällä on, jos ei usko heprealaisten ennustuksiin?
Sitä pitää vain valita, mitä haluaa uskoa, vai jättääkö ottamatta kantaa koko asiaan. Jos joku oivaltaa tämän Da Vinci koodia lukiessaan, kirjalla voi katsoa olevan todellista merkitystä.
Da Vinci kirjakin on muunnelma. Satu yhdestä maailman vanhimmasta sellaisesta..Zapper wrote:Useampikin kirjailija näyttää menestyvän tällä teemalla, koska Ilkka Remeksen uusin kirja liittyy myös hiukan samaan aiheeseen, pientä Dan Brown kopiointia on kyllä tuossa Nimessä Ja Veressä -kirjassa havaittavissa.
Mitä taas tulee itsensä plagiointiin tulee, niin eipä Herra Ruskea olisi ensimmäinen kirjailija, joka siitä saisi syytteen, jos se olisi mahdollista.
-
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
Tämä oli kyllä totta. Keskeiset hahmot oli toki ihan hyvän persoonallisia, mutta esim. Aringarosa oli aika pinnallinen kuvaelma kirkon miehestä, mutta esimerkiksi Silas oli mielestäni erittäin hyvin personoitu, ja välillä huomasin jopa tavallaan sääliväni häntä, uskoen sokeasti ja pyhittäen tekonsa sen suojana.Relic wrote:Henkilöhahmot jäivät myös jotenkin ohuiksi, eikä montaakaan lukijaa heidän mahdollinen kohtalonsa varmasti liikuttanut.
Kyllähän sinänsä se kirjan loppuratkaisu(siis jos ei ajatella sitä ihan viimeista Louvreen liittyvää) vei periaatteessa pohjan koko kristinuskolta. Ja mielestäni perustelut siihen olivat uskottavan oloisia.
Ei lähdeviitteitä, vaan viitteitä historiallisiin tapahtumiin. Esimerkiksi Nikaiain kirkolliskokous, joka pidettiin juuri tuolloin. Lisäksi kaikki salaseurat, jotka kirjassa mainitaan, ovat (olleet) olemassa. Ja evankeliumeja on ollut olemassa enemmän kuin ne neljä, jotka raamatussa ovat. Esimerkiksi vasta löydetty Juudaksen apokryfinen evankeliumi. Eli kirkko valitsi tekstit raamattuun niiden suotuisuuden mukaan.Pah wrote:Mielipiteitä kannattaa mielestäni muodostaa tuon Da Vinci teoksen osalta lähinnä sen viihdyttävyydestä, ei uskonnollishistoriallisesta annista.
Raamatun takaa ei löydy lähdeviitteitä, kuten ei löydy Da Vinci- koodinkaan takaa.
Mutta tämä poikkeaa jo hieman aiheesta, joten lopetan tämän tähän sanomalla vain, että kirjan tekijä on taustatyönsä tehnyt häkellyttävän hyvin, ja historialliset tapahtumat, kultit, salaseurat jne. tekevät kirjasta hyvän.